Lue keskustelun säännöt.
Ovatko tuntemanne "isättömät" naiset tällaisia?
15.02.2016 |
Tarkoitus ei ole yleistää tai leimata ketään. Omaan laajan tuttavapiirin ja tunnen useita ilman isää kasvaneita tyttölapsia, nykyään naisia. Nämä naiset edustavat kaikki eri sosiaaliluokkia ja persoonatyyppejä, mutta kaikkia yhdistää erikoinen suhde miehiin. Deittailu ja jopa seksikin on aloitettu todella nuorena 12> ja sellainen miehen antama huomio ja sen epätoivoinen kerjääminen näyttää olevan kaikille liki pakkomielle. Nopealla laskutoimituksella omasta tuttavapiiristäni yhdeksän kymmenestä isättömästä naisesta noudattaa tätä kaavaa. Lisäksi vähättelevät miehiä ja suhtautuvat näihin lähinnä stereotypioiden kautta.
Oletteko huomanneet saman ilmiön? Onkohan aiheesta syvällisempääkin tutkimusdataa?
Kommentit (52)
Samoin minä koko ikäni isätön ja vihasin sitä kun äitini toi miesystäviä kotiin ja ne todella vaihtuivat usein!
Itse ekan kerran pojan kanssa vasta 22-vuotiaana, sitten seuraavan pojan kanssa tein yhden illan jutusta lapsen joka myöskin siis jäi isättömäksi enkä itsekään ole suhteissa sen koommin ollut kun en halua tuoda kotiin mitään vaihtuvia isukkeja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä isis joku päivä tulee käymään.
No, kaikista ei ol isi hommiin. Biologiaa vain.
Muut jutut merkkaa.
Vierailija kirjoitti:
Mun ydinkaveriporukassa on itseasiassa kaikilla tilanne, jossa isä ei ole ollut kuvioissa syystä tai toisesta.
Yksi kavereistani on ollut todella nuoresta asti melko huolimaton. Siis pokaillut joka viikonloppu parikin miestä ja seurustellut ainoastaan kerran hieman pidemmän aikaa. Panoja on takana rutkasti.
Yksi taas on kamala takertuja. Haluaa tehdä ihan kaiken poikaystävänsä kanssa, eikä ole "tyttöjeniltaa" ilman miestä. Kontrolloi ja on mustasukkainen. Parisuhteensa on loppunut aina näihin mustasukkaisuus/kontrollointiongelmiin.
Kolmas tämän porukan tytöistä roikkui monta vuotta parisuhteessa jossa mies laiminlöi kaveriani. Mies petti jatkuvasti, eli kaverini siivellä ja huijasi ties mihin. Kaverini on maailman suloisin ja kaunein tyttö, joka ihan oikeasti oli sitä mieltä ettei ansaitse parempaa miestä.
Neljäs kaverini on ikisinkku. Onhan niitä yhdenillan juttuja kertynyt hänellekin, mutta ei niin rutkasti kuin tuolle ensimmäiselle kaverille. Kun tämä ihastuu, niin säikähtää ja häätää miehet pois läheltään. Keksii tekosyitä miksi ei voikaan juuri silloin seurustella. Periaatteessa haluaisi seurustella, mutta pelkää liikaa että mies hylkää.
Minä taas, noh. Mielestäni olen aika normaali :D Muiden mielestä välttämättä en.
YDINKAVERIPORUKKA XDDDDDDDDDDDD
Öö en ole huomannut? :D Onko tämä samanlainen hypoteesi kuin se, että kaikilla homoseksuaalisilla miehillä on väkivaltaiset isät?
Oma isä on aivan "dead beat", ei ole tehnyt mitään elämssäni. Ennemmin ei olisi koskaan ollutkaan. Äitin kasvatus on oikein hyvin riittänyt, enkä ole myös itsekään kokenut mitään noista sinun "huomioistasi".
Olen kasvanut emotionaalisesti hylänneen "isän" alaisuudessa. Olen päinvastoin varautunut, seksin aloitin 23-vuotiaana eli ihan normaalisti, olen elänyt sinkkuna 16v., en tosiaankaan kerjää miesten huomiota (koska miksi ne minut muka huomaisivat? Eivät huomaakaan, joten miksi vaivautua?).
Tunnen myös isänsä hylkäämään naisen, joka on ap:n kuvailema holtiton tapaus, tosin hänellä on taustalla myös hoitamattomia mielenterveysongelmia.
Tunnen myös naisen, jonka isä kuoli tämän ollessa 8-vuotias. Nainen löysi rauhallisen miehen ja perusti perheen ihan normaalisti ilman draamoja ja sekoiluita.
Tunnen myös avioerolapsen, joka oireilee "isättömyyttä" menemällä lukkoon miesten seurassa, vaikka isänsä on ollut pitkästä välimatksta huolimatta säännöllisesti yhteydessä tyttäreensä ja ovat edelleen tiivissä ja lämpimässä yhteydenpidossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Höpö höpö :D Ehkä sun tuttavapiiri on vaan kummallinen
Vastaan tämän myös :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun ydinkaveriporukassa on itseasiassa kaikilla tilanne, jossa isä ei ole ollut kuvioissa syystä tai toisesta.
Yksi kavereistani on ollut todella nuoresta asti melko huolimaton. Siis pokaillut joka viikonloppu parikin miestä ja seurustellut ainoastaan kerran hieman pidemmän aikaa. Panoja on takana rutkasti.
Yksi taas on kamala takertuja. Haluaa tehdä ihan kaiken poikaystävänsä kanssa, eikä ole "tyttöjeniltaa" ilman miestä. Kontrolloi ja on mustasukkainen. Parisuhteensa on loppunut aina näihin mustasukkaisuus/kontrollointiongelmiin.
Kolmas tämän porukan tytöistä roikkui monta vuotta parisuhteessa jossa mies laiminlöi kaveriani. Mies petti jatkuvasti, eli kaverini siivellä ja huijasi ties mihin. Kaverini on maailman suloisin ja kaunein tyttö, joka ihan oikeasti oli sitä mieltä ettei ansaitse parempaa miestä.
Neljäs kaverini on ikisinkku. Onhan niitä yhdenillan juttuja kertynyt hänellekin, mutta ei niin rutkasti kuin tuolle ensimmäiselle kaverille. Kun tämä ihastuu, niin säikähtää ja häätää miehet pois läheltään. Keksii tekosyitä miksi ei voikaan juuri silloin seurustella. Periaatteessa haluaisi seurustella, mutta pelkää liikaa että mies hylkää.
Minä taas, noh. Mielestäni olen aika normaali :D Muiden mielestä välttämättä en.YDINKAVERIPORUKKA XDDDDDDDDDDDD
Onko tuo nyt sitten sellainen sana, että suusi pitää lopsahtaa noin ammolleen ja katseesi harhailee sinne tänne tukea etsien? Ihan oikein tuo on kirjoitettu ja ilmaisu tarkoittaa läheisimpiä kavereita. Älä mene pois tolaltasi noin helposti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
m44 kirjoitti:
Huomattu on. Onhan tota tutkittukin, eli isättömät tai huonosta isäsuhteesta kärsivät tytöt ovat lutkamaisempia ja myös elämässä usein useammin vaikeuksissa. YH-äitien pojista taas tulee tussukoita, joiden on vaikea saada aikaan ihmissuhteita.
Hah-hah olen kasvanut ilman isää mutta olen tuhat kertaa mielummin superlutka kuin patriarkaalisten normien uhri joiden mukaan vapaa seksi pilaa naisen. Onneksi ei ollut nuorena kotona eikä myöhemmin mielessä ketään äijää paheksumassa seksiaalisuuttani.
Vierailija kirjoitti:
m44 kirjoitti:
Huomattu on. Onhan tota tutkittukin, eli isättömät tai huonosta isäsuhteesta kärsivät tytöt ovat lutkamaisempia ja myös elämässä usein useammin vaikeuksissa. YH-äitien pojista taas tulee tussukoita, joiden on vaikea saada aikaan ihmissuhteita.
Hah-hah olen kasvanut ilman isää mutta olen tuhat kertaa mielummin superlutka kuin patriarkaalisten normien uhri joiden mukaan vapaa seksi pilaa naisen. Onneksi ei ollut nuorena kotona eikä myöhemmin mielessä ketään äijää paheksumassa seksiaalisuuttani.
Ehkä voit nyt aikuisiällä kokea jotain hyväksynnän tunteita sitten siellä sisariesi kanssa intersektionaalisen feminismin hellässä syleilyssä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen kasvanut ilman isää. En ole yhtään kuvailemasi kaltainen. Mutta eräs piirre minusta löytyy: pärjään aikuisenakin ilman miehiä. Erosin huonosta liitosta, jossa moni miehiin ripustautuva nainen varmaan roikkuisi edelleen. En myöskään vaadi miehiltä itseäni vähemmän enkä salli huonoa/itsekästä käytöstä itseäni tai lapsiani kohtaan "vain koska ovat miehiä". Monet naiset katsovat läpi sormen asioita tai tekevät asioita miesten puolesta, koska tuntuvat kuvittelevan, ettei miehiltä voi vaatia mitään.
Nää on yleensä hyviä panoja mutta ei tosissaan mitään keeppereitä. Mt-ongelmat ja isättömyys kulkee käsi kädessä