Lue keskustelun säännöt.
Ovatko tuntemanne "isättömät" naiset tällaisia?
15.02.2016 |
Tarkoitus ei ole yleistää tai leimata ketään. Omaan laajan tuttavapiirin ja tunnen useita ilman isää kasvaneita tyttölapsia, nykyään naisia. Nämä naiset edustavat kaikki eri sosiaaliluokkia ja persoonatyyppejä, mutta kaikkia yhdistää erikoinen suhde miehiin. Deittailu ja jopa seksikin on aloitettu todella nuorena 12> ja sellainen miehen antama huomio ja sen epätoivoinen kerjääminen näyttää olevan kaikille liki pakkomielle. Nopealla laskutoimituksella omasta tuttavapiiristäni yhdeksän kymmenestä isättömästä naisesta noudattaa tätä kaavaa. Lisäksi vähättelevät miehiä ja suhtautuvat näihin lähinnä stereotypioiden kautta.
Oletteko huomanneet saman ilmiön? Onkohan aiheesta syvällisempääkin tutkimusdataa?
Kommentit (52)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tarvitaan hyviä isän malleja... Mutta moni nainen ei katso isän "hyvyyttä", vaan sitä, miltä hänen kanssaan tuntuu. Teoriassa huonot isämallit voivat päästä isiksi jopa paremmin, koska naiset eivät vain osaa arvioida kumppaniaan kokonaisuutena ja analyyttisesti.
Miesten tulee ottaa vastuu omasta käyttäytymisestään. Nyt yrität siirtää vastuun naisille miesten harjoittamasta epäeettisestä käyttäytymisestä. Ajattelusi perustuu sovinismiin.
Kumppanin valinnassa ei kannata unohtaa järkeä. Se ei ole sovinismia.
Miehillä on naisia enemmän alkoholiongelmia ja parisuhdeväkivalta alkaa usein vasta vuosien yhdessäolon jälkeen. Miesten tulee ottaa itse vastuu toiminnastaan ja olla mm. hakkaamatta ja tappamatta naisia :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On realistisempaa, että nainen yrittää poimia ne jyvät akanoiden joukosta kuin, että huonot isämallit katoavat maapallolta.
Äiti jätti isän, kun olin kymmenen. Isä ei tavannut minua tai sisarustani vuosiin, koska hän oli katkera äidille.
Aloitin seksielämän niinkin varhain kuin 24-vuotiaana. Suhde päättyi kestettyään vuoden ja olen elänyt vuosia ilman parisuhdetta ja tietenkin ilman seksiä.
Pettäminen ja irtosuhteet ovat minulle vastenmielisiä.
Tympeimmät palstamiehet vastaavat käsitystäni turhan monista miehistä. Olen nähnyt pettämistä työpaikoilla aivan liikaa. Ilahdun aina, jos palstalle kirjoittaa normaali ja tasapainoinen mies, joka kirjoittaa fiksua, mukavaa ja luettavaa tekstiä eikä halveksi naisia ala-arvoisella tavalla.
Käsitykseni elämästä vaikuttaa täysin erilaiselta kuin ap:n tuttavapiirillä. Voisikohan eroa mitenkään olla perheessä, älykkyydessä, koulutuksessa ja sivistystasossa?
ev kirjoitti:
Itse olen melkolailla isättömänä kasvanut, mutten kyllä tunnista itseäni ap:n tekstistä. En sitten millään.
Mutta ap:n tuttavapiirissä on hämmästyttävän monta isätöntä naista, mielenkiinnosta kysyisin miten ja millaisissa olosuhteissa oot tuollaiseen tuttavapiiriin törmännyt?
Kaikkia en toki tunne syvällisesti ja osa tuttavuuksista on päättynyt vuosia sitten. Olen ollut todella monessa eri koulussa, joissa olen törmännyt tähän ilmiöön. Pakko sanoa että tämä miesvouhotus on ollut osasyynä moneen ystävyyssuhteen katkeamiseen. Pahimmat tapaukset ovat tehneet tästä hylkäämiskokemuksesta johtuvasta miesvihastaan liki uskonnon, jota on todella raskasta seurata sivusta. Lisäksi haetaan aktiivisesti seuraa mitä epäilyttävimmiltä seksiseurasivuilta ja ihmetellään kun ei sitä perheenisää lapsille sitten löytynytkään.
Tämä toki oli pahin tapaamani tapaus, eivät kaikki ole olleet tällaisia.
Täällä myöskin yksi isätön yksilö, N+40v. Tai no, isä häippäsi kuvioista kun olen ollut vauva ja isäpuoli tuli noin 3 vuotiaana. Hyvinkin etäinen isäpuoli tai no, minkäänlaista kasvatusvastuuta ei ole minusta halunnut ottaa eikä myöskään myöhemmin syntyneestä siskosta ja veljestä. Teki matkatöitä, sopivasti aina kotoa pois.
Mutta nyt kun tätä ajattelen, omassa elämässäni oli vahvasti isän veljet kun taas sisaruksillani ei ole ollut muita mieshahmoja kuin tuo isänsä. Kumpikin heistä aloitti seksin varhain ja mieletön hyväksynnän hakeminen vastakkaiselta sukupuolelta. Kuten myös itsellä mutta seksin aloitin myöhään koska ei ollut puhettakaan että olisin luottanut kehenkään niin paljoa että seksiin olisin edes kyennyt. Mutta kaikilla muilla tavoilla kyllä hyväksyntää hakenut epätoivoisesti. Kaikista kamalinta on, että ei edes tajua omaa tilaansa.
Minut pelasti oivallus että olen itse vastuussa omasta onnestani. Olin todellakin kuvitellut että joku tuottaa onnen minulle tarjottimella eikä minun tarvitse olla muutakuin kamala oma itseni. Yksinoloa en kestänyt hetkeäkään. Riippuvaisuus suhteinen avioliittoni kesti yli 20v. Lapsia on.
Tällä hetkellä sinkku eikä ketään "kiikarissa". Olen yksin mutta en yksinäinen. Enkä roiku kenessäkään. Olen onnellisempi kuin koskaan mutta se on vaatinut vuosien työn.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehiä on paljon kavereina nykyään ja oli myös lapsena. Pojat ei kiinnostaneet seksuaalisesti moniin vuosiin, pikemminkin minä tunnuin kiinnostavan heitä. Ehkä en ollut saanut miehistä erityisen luotettavaa kuvaa, kun isä petti aina lupauksensa ja näin häntä hyvin harvoin. Tai sitten ihastusten puutteellani ei ollut mitään tekemistä isäsuhteeni kanssa.
Nykyään minulla on ollut vain kaksi seurustelusuhdetta eikä yhtään irtosuhdetta.
Minä olen ollut ihan täysin isätön ja sisarukseton. Hyvästä perheestä/suvusta kuitenkin. Koen kyllä että suhteeni miehiin on ongelmallinen mutta ei aloittajan kuvailemalla tavalla. Perheenäitinä minä teen kotona kaiken, todellakin KAIKEN. En osaa tarvita miestäni mihinkään. Mieheni oli tavatessamme sellainen elämänhallintansa menettänyt säälittävä tapaus, ja minä pidin siitä. Hän on edelleen hieman tasapainoton. Ymmärrän nyt että olen itse tuollaisen halunnut passattavakseni, en ole ikinä kaivannut maskuliinista miestä elämääni. Mieheni on luonteeltaan aika feminiininen eikä edes minua paljoa kookkaampi, on siis vähän keskivertoa pienikokoisempi mies. Isot miehet ja tuntemattomat miehet pelottavat minua. Ehkä pelkään että he dominoisivat minua? Koen oloni turvalliseksi kun olen se hallitsevampi osapuoli? Olen myös kuvitellut että jos nykyisen kanssa tulisi ero niin alkaisin seuraavaksi tapailemaan naisia. Kaikki muut miehet omaa lukuunottamatta ällöttävät suuresti. Eli huomion kerjääminen: ei , epätavallinen suhde miehiin: check.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla on ollut kaksi ystävää, joiden isät jätti, kun olivat suht pieniä ja toisella heistä oli kyllä todella negatiivinen suhtautuminen kaikkiin miehiin - ystävyytemme oikeastaan hiipui kun aloin seurustella eikä hän mielellään tavannut miestäni. Ei päästänyt miehiä lähelleen ja näki heissä huonoja välillä lähes sairaalloisesti.
No siinähän on tosi potentiaalinen feministi sitten, kai ohjasit sen muiden hullujen sisarien seuraan.
Vierailija kirjoitti:
Äiti jätti isän, kun olin kymmenen. Isä ei tavannut minua tai sisarustani vuosiin, koska hän oli katkera äidille.
Aloitin seksielämän niinkin varhain kuin 24-vuotiaana. Suhde päättyi kestettyään vuoden ja olen elänyt vuosia ilman parisuhdetta ja tietenkin ilman seksiä.
Pettäminen ja irtosuhteet ovat minulle vastenmielisiä.
Tympeimmät palstamiehet vastaavat käsitystäni turhan monista miehistä. Olen nähnyt pettämistä työpaikoilla aivan liikaa. Ilahdun aina, jos palstalle kirjoittaa normaali ja tasapainoinen mies, joka kirjoittaa fiksua, mukavaa ja luettavaa tekstiä eikä halveksi naisia ala-arvoisella tavalla.
Käsitykseni elämästä vaikuttaa täysin erilaiselta kuin ap:n tuttavapiirillä. Voisikohan eroa mitenkään olla perheessä, älykkyydessä, koulutuksessa ja sivistystasossa?
Täysin sama tausta minullakin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isä ei ollut mukana elämässä eikä muitakaan miehiä. Kasvoin ilman mitään miesmallia. Mielestäni minulla on ollut aika normaali seksielämä. Haluan mieheksi kiltin ja luotettavan miehen, täysin erilaisen kuin isäni. Sellaisen olen löytänytkin. En ole koskaan kerjännyt miesten huomiota, ehkä se on enemmän kiinni persoonallisuudesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tarvitaan hyviä isän malleja... Mutta moni nainen ei katso isän "hyvyyttä", vaan sitä, miltä hänen kanssaan tuntuu. Teoriassa huonot isämallit voivat päästä isiksi jopa paremmin, koska naiset eivät vain osaa arvioida kumppaniaan kokonaisuutena ja analyyttisesti.
Miesten tulee ottaa vastuu omasta käyttäytymisestään. Nyt yrität siirtää vastuun naisille miesten harjoittamasta epäeettisestä käyttäytymisestä. Ajattelusi perustuu sovinismiin.
Vastuun? Naisilla on totta tosiaan vastuuta siitä, millaisen miehen kanssa alkavat seurustella!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitää varmaan paikkansa. Miehistä muodostuu helpommin ikävä kuva, jos kotona ei saa mitään käsitystä tavallisista miehistä. Jos ihan lähipiirissäkään ei ole miehiä niin miesopettajat toimivat miesten mallina. Se kuva miehistä täydentyy median ja kirjojen kautta. Erilaiset stereotypiat täydentävät mielikuvaa miehistä. Opettajien lisäksi ainoat miehet, jotka ottavat kontaktia, ovat nämä setämiehet. Ne edustavat niitä loppuja miehiä, ahdistelevia ja ovat kiinnostuneita tytöistä heti yläaste iästä lähtien. Ei ihmisinä vaan objekteina. Millaisia muunlaisia miehiä on muka olemassa? Toivottavasti edes ne miesopettajat ovat mukavia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tarvitaan hyviä isän malleja... Mutta moni nainen ei katso isän "hyvyyttä", vaan sitä, miltä hänen kanssaan tuntuu. Teoriassa huonot isämallit voivat päästä isiksi jopa paremmin, koska naiset eivät vain osaa arvioida kumppaniaan kokonaisuutena ja analyyttisesti.
Miesten tulee ottaa vastuu omasta käyttäytymisestään. Nyt yrität siirtää vastuun naisille miesten harjoittamasta epäeettisestä käyttäytymisestä. Ajattelusi perustuu sovinismiin.
Kumppanin valinnassa ei kannata unohtaa järkeä. Se ei ole sovinismia.
Miehillä on naisia enemmän alkoholiongelmia ja parisuhdeväkivalta alkaa usein vasta vuosien yhdessäolon jälkeen. Miesten tulee ottaa itse vastuu toiminnastaan ja olla mm. hakkaamatta ja tappamatta naisia :)
Aika yleinen näköjään ajatus että perheväkivalta ja parisuhdeväkivalta on sitä että mies lyö.
Varmaan miehet jättävät pienet lyönnit ilmoittamatta. Mutta kun menee niin vakavaksi, että tarvitaan ambulanssia, niin miehet ovat uhreina lähes yhtä usein kuin naiset.
Viittaisi aikalailla siihen että kumpikin sukupuoli tekee parisuhdeväkivaltaa yhtä paljon, mutta kun mies on uhrina, niin vain todella vakavat tapaukset tulee esiin.
Eikä se tyttöjen käytös olen miesten tai isän vika.
Olen samanlainen kuin APn kuvauksessa, aloitin seksin 12 vuotiaana. Kuitenkin minulla oli hyvä isä ja on vieläkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun vanhemmat erosi, kun olin pieni enkä sen jälkeen ollut paljoakaan tekemisissä isäni kanssa. Mutta en kyllä käyttäydy yhtään aloituksen kuvailemalla tavalla. Sekin harrastamisen aloitin vasta 17-vuotiaana ja olen ollut saman miehen kanssa näihin päiviin asti. Mutta en ole myöskään mikään sekopäinen takertuja, vaan annan miehen mennä omia menojaan.
Ööö... Miksi et suuntaa kysymystä suoraan meille "isättömille" ?
Olen "isätön" mutta en mielestäni epätoivoinen. Seksin aloitin 18 vuotiaana. Pari vuotta meni hiljaisesti. Sitten välillä 20-24 kumppaneita oli paljon samoin kuin 29-32. Paljon kumppaneita mutta vähän ihmissuhteita. Nyt olen löytänyt elämäni historiassa toisen miehen jonka kanssa asun samassa kämpässä. Hän on aivan mahtava mielestäni. Aluksi paljonkin epäröin suhdetta mutta nyt hän on minulle kultaakin kalliimpi.
Mielestäni olen pessimistinen juurikin ihmissuhteiden suhteen mutta toisaalta toivoton romantikko. Mutta kyllä suhteeni miehiin on saanut kolauksen juurikin huonon isäsuhteen johdosta, arvelen.
Isätön olen ollut koko elämäni (vaikea avioero). Olen noin 40-vuotias ja neitsyt.
Jos vaikutus olisi sama myös miehellä eli isättömällä pojalla olisi mieletön suosio naisten keskuudessa, isä tekisi pojalle palveluksen laiminlyömällä kasvatusvastuunsa.
Itse olen yli 40-vuotias, koko elämäni ollut isätön ja en koskaan seurustellut, pojat kohtelivat minua huonosti ja olen varautunut, enää ei oikein edes kiinnosta.
Mulla on kyllä isä, mutta se oli aina töissä. Silloin harvoin kun oli kotona, ei ollut oikeasti läsnä. Tai sitten purki stressiä meihin lapsiin huutamalla ja väkivalloin.
Kuvailemasi stereotyyppi kuulostaa pelottavan tutulta.