miehen kasvatustapa tuntuu julmalta.. mutta tässä alkaa olla keinot vähissä! !!!!!!!!!!!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hän saa asioita sinulta aggressiolla läpi. Ei välttämättä pelkällä väkivallalla, vaan ihan aggressiivisella toiminnalla muuten. Jotenkin ehkä pelkäät ja vältät tilanteita, joissa hän on aggressiivinen ja siksi aggre kasvanut noin isoksi. el isaa siit äitselleen jonkin palkinnon. Toisaalta voi olla myös rajaton ja turvaton jos on aggressionsa vallassa. Kumpaako lie.

Jokatapauksessa lapsen kuuluukin olla aggressiivinen, mutta silti vanhepi on aikuienn ja pysyy rauhallisena. Lapsi hyväksytään aggressiivisenakin, mutta väkivaltaa ei. Jos lapsi on väkivaltainen, otetaan hänet syliin ja pidetään siinä kunnes on riehunut raivonsa pois. Voi viedä aikaa puolitoista tuntiakin ja on hikipäistä hommaa. Antaa kuitenkin lapselle rajat ja estää satuttamasta ketään. Lapsi kokee turvallisen sylin, vaikka onkin raivoissaan, eikä häntä jätetä yksin, kuten mies jättää vessaan kuten viestissä kirjoitit. Oleellista on ettei aikuinen ole pelokas, raivoissaan tai epätoivoissaan, vaan suhtautuu tilanteeseen kuin mihin tahansa vaikkapa kotityöhön. Se vain tehdään. Puhuminen on siinä kohtaa turhaa. Pahimman raivon jälkeen voi kokeilla kestääkö jos äiti hyräilee rauhallista laulua. Kun lapsi uupuneena lopulta kestää äidin puhetta, voi äiti hyvin neutraalisti vain ihmetellä, että olipas sinulla suuri raivo, mutta onneksi se meni pois. Samoin syliin väkisin ottaessa voi todeta, että nyt sinulla on niin iso raivo että et sitä hallitse, joten äiti auttaa.

Tuo on hikistä hommaa, mutta näin on oman lapsen kanssa ihan psykiatrin ohjeilla menty ja hyväksi havaittu kun nyt on jälikäteen hyvin tasapainoisesti kehittynyt. Terve lapsi oli kyseessä meillä, eikä mitään häiriötä tms. mutta tarvitsi suurille tunteille paljon hallintatukea uhmaikäisenä, sillä on niin kovin nopeasti ja suuresti tulistuva temperamentti. Käytännössä tuo pitäminen on todella voimia kysyvää ja hikistä, mutta sitä ei missään tapauksessa saa kesken antaa periksi, vaan loppuun on jatkettava. Meillä tarvittiin 4 pitämiskertaa, kun lapsi oppi jo ajoissa pyytämään päästä syliin, kun raivo meinasi viedä pienen ihmisen mennessään.

Suosittelen perheneuvolaa ja arvan että näitä samoja ohejita varmaan neuvotaan käyttämään. Rankka keino, mutta toimiva.

Olin itse samanlainen raivopäinen lapsi, huusin niinnkauannkuin ääni loppui. Raivarit sain aina vain kotona, muuten olin ns. Normaali. Ehdottomasti suosittelen tämän kirjoittajan ohjetta. Itse en muista kuin sen, että lapsena olisin vain toivonut että minua pidetään sylissä ja lohdutetaan vaikka en tätä koskaan varmasti näyttänyt. Sen sijaan minua kuritettiin fyysisesti. Nykyisin olen miellyttämisenhaluinen uhrautuja.

Holdingia en kyllä suosittele kuin ammattitaitoisissa käsissä/ohjeilla. Normineurologialla se on väkivaltaa, varsinkin osaamattoman tekemänä.

Kuulostaa siltä, että huomiotta jättäminen ha vessaan lukitseminen vain pahentavat tilannetta.

Noilla konsteilla saa kyllä helposti rauhallisestakin lapsesta raivopäisen.

Mieti kuinka itse reagoisit semmoiseen kohteluun.

Tarvitsette apua. Rohkeasti vain sitä hakemaan. Lapsen vieraskoreus on hyvin tavallista. Ei sen takia kannata jättää hakematta apua.

Meidän tulistuvaan lapseen toimii parhaiten empatia. Saattaisi toimia teilläkin 😊 Ei se ainakaan pahenna tilannetta.

Meillä tulistuva lapsi rauhoittuu parhaiten kun hänet viedään viereiseen huoneeseen rauhoittumaan. Ovi jätetään auki ja sanotaan että saa tulla pois kun on rauhoittunut. Jos jatkaa kiukkua pois tullessaan, viedään takaisin. Kun lapsi on rauhoittunut, jutellaan tapahtunut läpi. Lapsi tuntuu tarvitsevan oman tilan jotta pääsee raivon tunteestaan irti. Toiselle lapselle sen sijaan paras paikka rauhoittumiseen on ns jäähypenkki. Kun kyse on suuttumisesta, ei meillä kuitenkaan puhuta jäähypenkistä vaan mennään nimenomaan rauhoittumaan.

Vierailija kirjoitti:

Jäähy on yksi suosituimmista vanhempien käyttämistä kurinpitokeinoista. Se on myös yksi lastenlääkärien ja kasvatusammattilaisten – kuten televisiosta tutun Supernannyn – eniten suosittelemista keinoista lasten rauhoittamiseen. Tuoreet yhdysvaltalaistutkimukset osoittavat kuitenkin, että jäähy ei ainoastaan ole tehoton vaan myös haitallinen lapsen kehitykselle.

Lasten aivoille tehdyt kuvaukset paljastavat, että rangaistuksen aikaisen eristyksen jäljet voivat näyttää aivoissa samalta kuin fyysinen pahoinpitely. Toistuva eristäminen voi puolestaan jopa muuttaa aivojen fyysistä rakennetta, aivojen palautumisen tutkijat kertovat.

Time-lehden artikkeli muistuttaa, että lapsen ja huoltajan välinen kurinpidollinen vuorovaikutus muodostaa ison osan lapsuusajan kokemuksista, joten vanhempien on syytä miettiä, kuinka lasten huonoon käytökseen vastata. Kurinpito on opettamista, ei rangaistusta, ja oikean tavan löytäminen lasten kasvattamiseen on keskeistä lapsen terveelle kehitykselle.

Jäähyistä lapselle jää pääasiassa mieleen eristäminen. Jopa silloin, kun se selitetään kärsivällisesti ja lempeästi, jäähy opettaa lapselle, että kun hän tekee virheen tai kun hänellä on vaikeaa, on hänen selvittävä siitä yksin – joka varsinkin nuorilla lapsilla johtaa helposti hylätyksi tulemisen tunteeseen.

Lisäksi jäähy kertoo lapselle: "Olen kiinnostunut olemaan kanssasi ja käytettävissäsi vain, kun sinulla on kaikki kunnossa", yhdysvaltalaistutkijat esittävät.

Vahingollista kehitykselle

Ongelmana on tutkijoiden mukaan se, että lapsilla on syvä tarve yhteydelle. Vuosikymmenten tutkimukset kiintymyksestä osoittavat, että erityisesti ahdistavina aikoina ihmiset tarvitsevat läheisyyttä ja lohdutusta huoltajiltaan. Silloin kun lapset kadottavat tunteidenhallintansa, vanhemmat usein lähettävät heidät yksin huoneeseensa, "jäähypenkille" tai nurkkaan häpeämään – mikä tarkoittaa, että lasten on kohdattava ahdistava ja stressaava tilanne yksin.

Lapset käyttäytyvät joskus huonosti, kun heidän tunteensa ovat ylirasittuneet; voimakkaat tunteet ja tilanteen asettamat vaatimukset ylittävät lapsen kyvyn käsitellä omaa oloaan. Lapsen kyvyttömyys käsitellä tunteitaan voi johtaa aggressiiviseen, epäkunnioittavaan tai vastahakoiseen käytökseen – mikä vain todistaa, ettei lapsi vielä hallitse tiettyjä itsesääntelyn keinoja. Huono käytös on tutkijoiden mukaan usein merkki rauhoittamisen ja yhteyden tarpeesta.

Kun vanhempi sitten vastaa tähän tarpeeseen eristämisellä, jää lapsen vaistonvarainen psykologinen tarve täyttämättä. Aivojen kuvaukset ovat itse asiassa paljastaneet, että emotionaalisen trauman – esimerkiksi hylkäämisen aiheuttaman – jälki näkyy aivotoiminnoissa samankaltaisena kuin fyysisen pahoinpitelynkin jälki.

Jäähyn sijaan yhteinen hetki

Vahingollisuuden lisäksi jäähyjen katsotaan olevan yleensä varsin tehoton kurinpidon väline, jos toimilla tähdätään käytöksen muuttamiseen ja taitojen oppimiseen.

Vanhemmat haluavat ajatella, että jäähy rauhoittaa lasta ja heijastuu positiivisesti tämän käytökseen. Sen sijaan jäähyt helposti saavat lapsen entistä vihaisemmaksi eikä käytöksen sääntelykään välttämättä parane. Lapselle saattaa olla aiempaa hankalampaa hallita käytöstään tai miettiä mitä hänen tulikaan tehtyä.

Lapsi saattaakin keskittyä ajattelemaan, kuinka ilkeitä vanhemmat ovat, kun he rankaisevat lasta. Kun lapsi keskittyy miettimään huonoa onneaan, kun on saanut niin ilkeän ja epäoikeudenmukaisen äidin tai isän, hänelle ei aukea mahdollisuutta kehittää oivalluskykyään, empatiaansa tai ongelmanratkaisutaitojaan.

Jäähy voi estää lasta kehittämästä taitoja, joita joku muu kurinpitokeino auttaisi kehittämään, yhdysvaltalaistutkijat Daniel J. Siegel ja Tina Payne Bryson toteavat Time-lehden mukaan. Sen sijaan selvien rajojen asettaminen ja samaan aikaan yhteistyön, keskustelun ja kunnioituksen painottaminen antaa lapselle mahdollisuuden muovata itsestään aktiivista ja empaattista päätöksentekijää, jolla on keinot selviytyä ongelmista omin avuin.

Ensi kerralla kun kurinpidolle on tarvetta, vanhempien kannattaakin tutkijoiden mukaan jäähyn sijaan miettiä yhteistä hetkeä lapsen kanssa, esimerkiksi sylissäistumista, puhumista ja lohduttamista. Lapselle hetken rauhoittumisaika voi olla äärimmäisen arvokasta, se voi opettaa pysähtymään ja miettimään käytöstään. Erityisesti nuoremmilla lapsilla nämä taidot opitaan suhteiden ja yhteyden kautta, ei eristyksissä muista.

http://yle.fi/uutiset/jaahy_tehoton_ja_jopa_vahingollinen_lapsen_kehity…

Tää oli hyvä. Samaa mieltä. En ikinä ikinä sulkisi lastani vessaan. Siis jos olet noin loppu ap niin pyydä sitä apua!! Neuvolasta tms.

Siis en tajuu miten et saa 4v kakaraa kuriin, olemaan satuttamatta siis sinua, ihan sama vaikka kuinka isokokoinen muka olis. Oot hei aikuinen ihminen ja annat sen lapsen mätkiä sua ja seurata ja lyödä ihan kuinka paljon vaan ja tarviit miehes lukitsemaan sen toiseen huoneeseen? Kasva aikuiseksi, ei oo joku 4v mikään oikea vastus isolle ihmiselle jos on edea minkäänlaista auktoriteettia.

Vierailija kirjoitti:

Vähän kovuutta nyt siihen äitinä olemiseen. Jos kersa lyö niin sitten kannattaa lyödä takas, oppii ettei voi tulla nekkuun jos alkaa isommilleen ulisemaan.

Olen salaa ihan samaa mieltä. Ei saatana tule lapsi lyömään minua tai lyön jo ihan refleksinäkin takaisin. Minun fyysinen koskemattomuus on ehdoton ja jos on niin päästä pipi ettei puhetta ymmärrä niin voi mennä tenava vaikka ulos hetkeksi huutamaan. En katsele yhtään vastaavaa omalta nelivuotiaaltani. (20kg, 112cm)

Huh kun kuulostaa tutulta ! :O

Oma poika oli tuollainen noin 3-5 vuotiaana ja vaikka kyseessä oli kolmas lapsi olimme miehen kanssa ihmeissämme!

Yleensä kilahteli kotona, mutta kerran päiväkodin pihassakin ja siinä oli kolme varhaiskasvatuksen ammattilaista huuli pyöreänä kun ämpärit lentelivät... sain muistoksi komeat mustelmat kylkeen kun kannoin pojan autoon!

Saattoi huutaa tunninkin, mikään huomion kääntäminen muualle ei tepsinyt! Ja huusi muuten tosiaan myös juurikin tuota että " äiti mee vessaan!" " iskä mee nukkumaan!" Tms...

nyt on 10 v ja välillä kilahtaa sanallisesti, mutta pahimmat raivarit ovat tasoittuneet. Uskon että myös teille käy niin, tsemppiä!

Ja tiedoks, kyllä se 4v tajuu että äitiin sattuu jos sitä lyö kaukosäätimellä päähän! Ja sä lässytät että ei ja otat syliin? Mä olen 14-vuotiaana hoitanut kesäisin päivät 4 ja 5v pikkusisaruksiani ja saanut ne ihan hyvin kuriin vaikka ei tod ollut mitään kilttejä ja sai ihan yhtälailla raivokohtauksia ja mitä nyt ton ikäiset riiviöt tekee. Ja sä yhden lapsen aikuinen äiti-ihminen et saa lasta olemaan lyömättä itsees?

Herranen aika, siis pakenet tilanteesta? Pahinta mitä voit tehdä on paeta. Jatkat puuhaasi ja sanot lapselle että nyt teet tätä, haluatko auttaa. Jos huutaa mee yläkertaan kysy että miksi? Sinulla on työ kesken ja piste. Jos lyö, ota kädestä kiinni ja kiellä. Toista. Toista. Jos raivoa, ota syliin ja pidä kiinni. Näytä että sinä olet aikuinen ja hallitset tilanteen. Keskustele lapsen kanssa tilanteista jälkikäteen, kysy mikä harmitti ja ohjaa harmituksen sanalliseen ilmaisuun.

onko lapsella outoa ihottumaa, valittaako vatsaa?

oma pikkuveli oli tuollainen pikkupiru kunnes ala-asteen lopussa sai diagnoosin ihokeliakia!

uskon vakaasti asioilla olevan yhteys.

Miten on edes mahdollista daada noin pahasti turpaan 4-vuotiaalta? Taitaa olla nyt satutäti vauhdissa. Ja kyllä, olen ollut lasten, myös omani kanssa tekemisissä.

Lukekaapa romaani Poikani Kevin - vaikka ei perustukaan tositapahtumiin (onneksi), niin voitte oppia jotain pienen (psyykkisesti sairaan) lapsen julmuudesta ja vieraskoreudesta sekä näyttelijäntaidoista.

JOS teette lisää lapsia, niin kehottaisin että alkaisitte kasvattaa niitä ennenkuin vasta 4-vuotiaana.

Miten avauksella voi olla 30 yläpeukkua?

Eihän tuo ole mikään kasvatustapa. Tuo on toimintatapa ja ihan perseestä sekin. Toisaalta sen ymmärtää, jos isä ja lapsi ovat samasta puusta veistetyt, mutta sitä suuremmalla syyllä pitäisi nyt tosissaan hartiavoimin keskittyä lapsen kasvattamiseen. 

Holding eikä mitään pimeään kaappiin laittamista. Jos on voimakas lapsi, helpoin keino on mennä vaikka sängylle, lapsi vatsalleen ja jalat lapsen päälle ja käsillä voit pitää vielä kiinni käsistä. Näin ketään ei satu ja lapsi ei pysty liikkumaan ja rauhoittuu. Sylissä pitäessä lapsi saa hakattua takaraivollaan hampaisii ja itselläni ei ollut enää voimaa pitää sylissä. Olen myös mennyt makaamaan vatsalleni lapsen viereen toinen jalka lapsen päälle ja toinen käsi ja osittain keholla pidän lasta siinä. Riippuen tietysti omasta painosta, itse olen hoikka ja aina varmistaa ettei lapseen satu ja lapsi saa henkeä. Meillä joskus välttämätön keino raivoavan lapsen kanssa. Lastenkodissa kääritään kuulemma mattoon ja istutaan siinä päällä, mikä kuulostaa taas omaan korvaani vähän kummalliselta. Näin kai teinikäisen psyykkisistä häiriöistä kärsivän kanssa.

Äiti, jolla ei oli mitään otetta lapseensa. Tää lapsi joutuu huonoille teille murrosiässä kun ei opi kuria ja järjEstystä nyt. Äiti ja isä ja lapsi kasvatusneuvolaan. Ap sulla on lällyä äidin syndrooma

Vierailija kirjoitti:

Holding eikä mitään pimeään kaappiin laittamista. Jos on voimakas lapsi, helpoin keino on mennä vaikka sängylle, lapsi vatsalleen ja jalat lapsen päälle ja käsillä voit pitää vielä kiinni käsistä. Näin ketään ei satu ja lapsi ei pysty liikkumaan ja rauhoittuu. Sylissä pitäessä lapsi saa hakattua takaraivollaan hampaisii ja itselläni ei ollut enää voimaa pitää sylissä. Olen myös mennyt makaamaan vatsalleni lapsen viereen toinen jalka lapsen päälle ja toinen käsi ja osittain keholla pidän lasta siinä. Riippuen tietysti omasta painosta, itse olen hoikka ja aina varmistaa ettei lapseen satu ja lapsi saa henkeä. Meillä joskus välttämätön keino raivoavan lapsen kanssa. Lastenkodissa kääritään kuulemma mattoon ja istutaan siinä päällä, mikä kuulostaa taas omaan korvaani vähän kummalliselta. Näin kai teinikäisen psyykkisistä häiriöistä kärsivän kanssa.

Whaaat?? Mattoon käärivät kasvatusalan ammattilaiset...

Minä olen miettinyt hiljaa mielessäni, että kai jokainen lapsensa tuntee ja tietää miten rauhoittuu parhaiten. Oma lapseni ahdistuu entistä enemmän sylissä pidosta ja rauhoittuu parhaiten kun saa olla omassa tilassa, mutta kuitenkin läsnä- esim olen itse vieressä hyräilemässä tai puuhastelen jotain, mutta en fokusoi lapseen. Näin hän kokee vapauden rauhoittua omaan tahtiin eikä jonkun kiinni pitelemänä.

Joku jonka lapsi rauhoittuu syliin varmaan syyllistää minua jäähyn käytöstä, kun annan lapsen rauhoittua itse. No - lapseni nyt toimii niin ja on aina toiminut. Ei vauvanakaan viihtynyt syliteltävänä.

Ei ole kyllä lapsella kaikki ok. Suosittelen hakemaan ammattiapua lapselle ja itsellenne. Vaikuttaa siltä , että joku teidän kasvatusmallissanne ei toimi kun kotona näin skitsoo.

Voitte myös kuvata tilanteita jos " todisteita" kaipaatte , mutta onko tilanne silloin oman käytöksen osalta autenttinen.

Avun hakeminen ei ole heikkoutta. Väkivallan sietäminen ja lapset " lukitus" on.

Ja juu tiedän mistä puhun , oma lapseni on ollut haastava ja erilaisia diagnooseja liuta. Tosin itsekin sain tukea vanhemmuuteeni joka oli hieman hukassa kun olen alkoholistiperheen lapsi jonka tunnepuoli on traumatisoitunut. Aina olen rakastanut lastani mutta "kurinpito" oli omien kokemuksien takia vaikeeta. Ne rajat kun on sitä rakkautta myöskin.

Aloita avun hakeminen puhumalla pk:ssa ja ota yhteys perheneuvolaan. Voimia 👍

luen tätä mielenkiinnolla, sillä omalla tyttärelläni esiintyi vastaavaa käytöstä 80-luvulla kun oli pieni.

ap ´mainitsi "pään kolauttamisen" ja omalla tytöllä olikin juuri sellaista, että reagoi kipuun tulemalla päälle!

osansa saivat minä, mies, mummo, päikyn hoitajat...  jos tyttö vaikka kaatui, ensin kasvot vääristyivät ja silmät kostuivat minkä jälkeen tuli kohti nyrkit pystyssä ja huutaen " ÄÄÄÄÄÄÄÖÖÖ!". löi, sekä puri, silmät seisoivat päässä. käytös alkoi noin 4vuotiaana ja päädyimme asian vuoksi kasvatus neuvolaan tytön ollessa 6vuotias. kehittyi muuten normaalisti ja oli iloinen, mutta sitten tuli noita huutohyökkäys-raivareita. mitään emme käynneistä kostuneet ja hiljalleen kohtaukset jäivät pois.

nyt on aikuinen jo, naimisissa ja lapsi. mutta on mielenkiintoista, ettei EDELLEENKÄÄN halua ketään lähelle jos sattuu!  kerran teininä kaatui pahasti pyörällä ja oli vain huutanut isälleen kasvot veressä " mene hittoon siitä!"

, samoin synnytyksessä oli sanonut miehelle "mene pois" ja kätilölle " älä koske ellei ole pakko", "antakaa mun olla rauhassa".