miehen kasvatustapa tuntuu julmalta.. mutta tässä alkaa olla keinot vähissä! !!!!!!!!!!!

Psyykkisesti sairas lapsi. Hakekaa äkkiä apua!

Todellakin neuvolaan nyt yhteys ja psykologin juttusille. Täällä kukaan ei osaa sanoa mistä käytös johtuu (ja siksi myös oikeita neuvoja on mahdoton antaa) mutta ammattilainen pääsee kyllä kärryille perheenne ihmissuhteista ja obgelmista sekä lapsenne luonteesta.

Vierailija kirjoitti:

Psyykkisesti sairas lapsi. Hakekaa äkkiä apua!

höpö höpö, noin pieni ei osaa esittää normaalia esim. päiväkodissa tai kyläilemässä!

itse sanoisin herkästi tulistuva, pettymyksiä sietämätön poika

4 vuotiaalla on uhmakausi joka saattaa olla raivostuttavaa kaikille osapuolille. Koettakaa miettiä lapsen koko päivää ja mikä laukaisee kohtaukset. Saako hän teiltä tarpeeksi positiivista huomiota? Saako hän ikötasoisia tehtäviä esim kotitöissä? 4v on jo aika pätevä monessa asiassa, mutta turhautuu jos hänen taitojaan ei hyödynnetä :)

Satsatkaa siis ennaltaehkäisyyn ja jos satuttaa äitiä niin poistakaa hänet rauhoittumispaikalle tai pitäkää sylissä kunnes rauhoittuu. Jäähy ei siis ole rangaistus vaan nimensä mukainen tunteiden jäähdytys tauko. Sitten rauhoituttuaan saa pyytää anteeksi ja sitten selvitellään asia.

Voitte vaikka sopia, että tuhmasta käytöksestä lähtee lelu jäähylaariin pariksi päiväksi..

Tärkeää on teidän rauhallinen suhtautumien eli hermostuninen hänen kiukkuunsa vain lisää vettä myllyyn. Ensin rauha maahan ja sitten selvitellään seuraamusket rauhallisella äänellä. Nyt olit tuhma ja lelu menee pois. Ei keskustelua yämä vain todetaan ja jatketaan sitä mukavaa yhdessä tekemistä.

Vessaan lukitseminen ei auta -

Lukitseminen suljettuun tilaan on aivotonta toimintaa vanhemmilta. Se voi myös traumatisoida.

Suosittelen vanhaa kunnon tukkapöllyä ja omaan huoneeseen jäähylle.

Vierailija kirjoitti:

4v, ikäisekseen pitkä & voimakastekoinen lapsi jolla on kova pää ja helposti tulistuu

mies on nyt ruvennut tekemään niin, että laittaa lapsen pieneen ikkunattomaan vessaan ja saattaa pitää siellä jopa tunnin kunnes rauhoittuu.

Aivan sairasta, anteeksi nyt vain. Tuosta on pelkkää haittaa, ei mitään hyötyä!!!

Ei kai päiväkodissa ole kiusaamista tms.? Jos joutuu siellä kovin tsemppaamaan ja sitten kotona purkautuu tuolleen...

Kuulostat nyt hurjan lällyltä kasvattajalta. Ihan kuin silittelisit päätä, kun toinen satuttaa ja raivoaa. Selkeät rajat ja seuraus. 

Mies ei voi puuttua, kun lapsi satuttaa sua. Sun pitää itse antaa torut ja rangaistus. 

Veskiin lukitseminen on tilanteen pakoon juoksemista. Sinne piiloon riehumaan itsensä tainnoksiin.

Kotitöitä ja yhdessäoloa, se voi ennaltaehkäistä paljon. Esim tuon koneenkin olisi voinut yhdessä täyttää.

Ymmärrän tilanteen uuvuttavuuden. Voimia teille, toivottavasti saatte apua nopealla aikataululla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Psyykkisesti sairas lapsi. Hakekaa äkkiä apua!

höpö höpö, noin pieni ei osaa esittää normaalia esim. päiväkodissa tai kyläilemässä!

itse sanoisin herkästi tulistuva, pettymyksiä sietämätön poika

Onko sinulla lapsia?

Vierailija kirjoitti:

Lukitseminen suljettuun tilaan on aivotonta toimintaa vanhemmilta. Se voi myös traumatisoida.

Suosittelen vanhaa kunnon tukkapöllyä ja omaan huoneeseen jäähylle.

Väkivaltaa lapselle väkivallasta? Lisäksi vielä omasta huoneesta tehdään vankila. 

EI!

Teidän teot vain lisää vettä myllyyn ja saa lapsen käyttäytymään entistä raivoisammin ja purkaa niitä angsteja yhä enemmän.

Tuon ikäinen, kun hermostuu jostain pikku jutusta, niin silloin vanhempi aktiivisesti ohjaa lapsen muuhun, esim. sanoo innokkaana "hei, katsoppas, tuolla orava kipittää puussa tule äkkiä katsomaan!!" tai jotain muuta vastaavaa. Tuon ikäinen pystyy lopettaa sen raivoamisen todella nopeasti, varsinkin, jos se on alkanu pikku jutusta. Sit juttelet kaikkea kivaa siinä ja tilanne menee ohi. Ainakin meillä toiminu tämä aina.

Jos et huomaa häntä, kun hän raivostuu, sekös raivostuttaa vielä pahemmin. Ja jos otat syliin väkisin, niin siinä raivostuu ymmärrettävästi.

Sitten, kun tilanne on täysin ohi, siitä jutellaan yhdessä lyhyesti.

Joku sanktio pitää heti seurata. Vessaan lukitseminen voi olla traumaattista, miten olisi jonkun tavaran takavarikointi tai herkkukielto?

En usko, että on psyykkisesti sairas. Sellainen ei olisi tuossa iässä vieraskorea, ja päiväkodissakin olisi noteerattu. Vanhemmat ovat läheisimpiä, heille uskalletaan kiukutella, mutta pitää vaan opettaa ettei lyödä saa.

kun lapsi kiivastuu, kontaktia ei saa. ei kuuntele puhetta ja käy täysin voimin päälle, mikä on rankkaa kun kyseessä on 118cm/ 22 kg jässikkä..!

huomiota saa ja rakkautta, raivarin laukaisee esim. kaatuva legotorni tai pään kolauttaminen johonkin. ensin alkaa huuli väpättää, sitten alkaa huutaa sitä "mene yläkertaan! " tai " mene alakertaan!"- mantraansa ja tätä seuraa päälle käyminen. kotona ei ole nähnyt väkivaltaa, eikä meillä miehen kanssa ole pahemmin riitojakaan.

minä suoraan sanoen pelkään ja poistun tilanteesta. mies yritti ennen pitää poikaa  sylissä ja jutella, viime kuussa sitten teki vessasta jäähypenkin.  kohtauksia tulee noin kaksi viikossa ja AINA kotona !

ketjun AP

Jäähy on yksi suosituimmista vanhempien käyttämistä kurinpitokeinoista. Se on myös yksi lastenlääkärien ja kasvatusammattilaisten – kuten televisiosta tutun Supernannyn – eniten suosittelemista keinoista lasten rauhoittamiseen. Tuoreet yhdysvaltalaistutkimukset osoittavat kuitenkin, että jäähy ei ainoastaan ole tehoton vaan myös haitallinen lapsen kehitykselle.

Lasten aivoille tehdyt kuvaukset paljastavat, että rangaistuksen aikaisen eristyksen jäljet voivat näyttää aivoissa samalta kuin fyysinen pahoinpitely. Toistuva eristäminen voi puolestaan jopa muuttaa aivojen fyysistä rakennetta, aivojen palautumisen tutkijat kertovat.

Time-lehden artikkeli muistuttaa, että lapsen ja huoltajan välinen kurinpidollinen vuorovaikutus muodostaa ison osan lapsuusajan kokemuksista, joten vanhempien on syytä miettiä, kuinka lasten huonoon käytökseen vastata. Kurinpito on opettamista, ei rangaistusta, ja oikean tavan löytäminen lasten kasvattamiseen on keskeistä lapsen terveelle kehitykselle.

Jäähyistä lapselle jää pääasiassa mieleen eristäminen. Jopa silloin, kun se selitetään kärsivällisesti ja lempeästi, jäähy opettaa lapselle, että kun hän tekee virheen tai kun hänellä on vaikeaa, on hänen selvittävä siitä yksin – joka varsinkin nuorilla lapsilla johtaa helposti hylätyksi tulemisen tunteeseen.

Lisäksi jäähy kertoo lapselle: "Olen kiinnostunut olemaan kanssasi ja käytettävissäsi vain, kun sinulla on kaikki kunnossa", yhdysvaltalaistutkijat esittävät.

Vahingollista kehitykselle

Ongelmana on tutkijoiden mukaan se, että lapsilla on syvä tarve yhteydelle. Vuosikymmenten tutkimukset kiintymyksestä osoittavat, että erityisesti ahdistavina aikoina ihmiset tarvitsevat läheisyyttä ja lohdutusta huoltajiltaan. Silloin kun lapset kadottavat tunteidenhallintansa, vanhemmat usein lähettävät heidät yksin huoneeseensa, "jäähypenkille" tai nurkkaan häpeämään – mikä tarkoittaa, että lasten on kohdattava ahdistava ja stressaava tilanne yksin.

Lapset käyttäytyvät joskus huonosti, kun heidän tunteensa ovat ylirasittuneet; voimakkaat tunteet ja tilanteen asettamat vaatimukset ylittävät lapsen kyvyn käsitellä omaa oloaan. Lapsen kyvyttömyys käsitellä tunteitaan voi johtaa aggressiiviseen, epäkunnioittavaan tai vastahakoiseen käytökseen – mikä vain todistaa, ettei lapsi vielä hallitse tiettyjä itsesääntelyn keinoja. Huono käytös on tutkijoiden mukaan usein merkki rauhoittamisen ja yhteyden tarpeesta.

Kun vanhempi sitten vastaa tähän tarpeeseen eristämisellä, jää lapsen vaistonvarainen psykologinen tarve täyttämättä. Aivojen kuvaukset ovat itse asiassa paljastaneet, että emotionaalisen trauman – esimerkiksi hylkäämisen aiheuttaman – jälki näkyy aivotoiminnoissa samankaltaisena kuin fyysisen pahoinpitelynkin jälki.

Jäähyn sijaan yhteinen hetki

Vahingollisuuden lisäksi jäähyjen katsotaan olevan yleensä varsin tehoton kurinpidon väline, jos toimilla tähdätään käytöksen muuttamiseen ja taitojen oppimiseen.

Vanhemmat haluavat ajatella, että jäähy rauhoittaa lasta ja heijastuu positiivisesti tämän käytökseen. Sen sijaan jäähyt helposti saavat lapsen entistä vihaisemmaksi eikä käytöksen sääntelykään välttämättä parane. Lapselle saattaa olla aiempaa hankalampaa hallita käytöstään tai miettiä mitä hänen tulikaan tehtyä.

Lapsi saattaakin keskittyä ajattelemaan, kuinka ilkeitä vanhemmat ovat, kun he rankaisevat lasta. Kun lapsi keskittyy miettimään huonoa onneaan, kun on saanut niin ilkeän ja epäoikeudenmukaisen äidin tai isän, hänelle ei aukea mahdollisuutta kehittää oivalluskykyään, empatiaansa tai ongelmanratkaisutaitojaan.

Jäähy voi estää lasta kehittämästä taitoja, joita joku muu kurinpitokeino auttaisi kehittämään, yhdysvaltalaistutkijat Daniel J. Siegel ja Tina Payne Bryson toteavat Time-lehden mukaan. Sen sijaan selvien rajojen asettaminen ja samaan aikaan yhteistyön, keskustelun ja kunnioituksen painottaminen antaa lapselle mahdollisuuden muovata itsestään aktiivista ja empaattista päätöksentekijää, jolla on keinot selviytyä ongelmista omin avuin.

Ensi kerralla kun kurinpidolle on tarvetta, vanhempien kannattaakin tutkijoiden mukaan jäähyn sijaan miettiä yhteistä hetkeä lapsen kanssa, esimerkiksi sylissäistumista, puhumista ja lohduttamista. Lapselle hetken rauhoittumisaika voi olla äärimmäisen arvokasta, se voi opettaa pysähtymään ja miettimään käytöstään. Erityisesti nuoremmilla lapsilla nämä taidot opitaan suhteiden ja yhteyden kautta, ei eristyksissä muista.

http://yle.fi/uutiset/jaahy_tehoton_ja_jopa_vahingollinen_lapsen_kehity…

Hän saa asioita sinulta aggressiolla läpi. Ei välttämättä pelkällä väkivallalla, vaan ihan aggressiivisella toiminnalla muuten. Jotenkin ehkä pelkäät ja vältät tilanteita, joissa hän on aggressiivinen ja siksi aggre kasvanut noin isoksi. el isaa siit äitselleen jonkin palkinnon. Toisaalta voi olla myös rajaton ja turvaton jos on aggressionsa vallassa. Kumpaako lie.

Jokatapauksessa lapsen kuuluukin olla aggressiivinen, mutta silti vanhepi on aikuienn ja pysyy rauhallisena. Lapsi hyväksytään aggressiivisenakin, mutta väkivaltaa ei. Jos lapsi on väkivaltainen, otetaan hänet syliin ja pidetään siinä kunnes on riehunut raivonsa pois. Voi viedä aikaa puolitoista tuntiakin ja on hikipäistä hommaa. Antaa kuitenkin lapselle rajat ja estää satuttamasta ketään. Lapsi kokee turvallisen sylin, vaikka onkin raivoissaan, eikä häntä jätetä yksin, kuten mies jättää vessaan kuten viestissä kirjoitit. Oleellista on ettei aikuinen ole pelokas, raivoissaan tai epätoivoissaan, vaan suhtautuu tilanteeseen kuin mihin tahansa vaikkapa kotityöhön. Se vain tehdään. Puhuminen on siinä kohtaa turhaa. Pahimman raivon jälkeen voi kokeilla kestääkö jos äiti hyräilee rauhallista laulua. Kun lapsi uupuneena lopulta kestää äidin puhetta, voi äiti hyvin neutraalisti vain ihmetellä, että olipas sinulla suuri raivo, mutta onneksi se meni pois. Samoin syliin väkisin ottaessa voi todeta, että nyt sinulla on niin iso raivo että et sitä hallitse, joten äiti auttaa.

Tuo on hikistä hommaa, mutta näin on oman lapsen kanssa ihan psykiatrin ohjeilla menty ja hyväksi havaittu kun nyt on jälikäteen hyvin tasapainoisesti kehittynyt. Terve lapsi oli kyseessä meillä, eikä mitään häiriötä tms. mutta tarvitsi suurille tunteille paljon hallintatukea uhmaikäisenä, sillä on niin kovin nopeasti ja suuresti tulistuva temperamentti. Käytännössä tuo pitäminen on todella voimia kysyvää ja hikistä, mutta sitä ei missään tapauksessa saa kesken antaa periksi, vaan loppuun on jatkettava. Meillä tarvittiin 4 pitämiskertaa, kun lapsi oppi jo ajoissa pyytämään päästä syliin, kun raivo meinasi viedä pienen ihmisen mennessään.

Suosittelen perheneuvolaa ja arvan että näitä samoja ohejita varmaan neuvotaan käyttämään. Rankka keino, mutta toimiva.

Vierailija kirjoitti:

Teidän teot vain lisää vettä myllyyn ja saa lapsen käyttäytymään entistä raivoisammin ja purkaa niitä angsteja yhä enemmän.

Tuon ikäinen, kun hermostuu jostain pikku jutusta, niin silloin vanhempi aktiivisesti ohjaa lapsen muuhun, esim. sanoo innokkaana "hei, katsoppas, tuolla orava kipittää puussa tule äkkiä katsomaan!!" tai jotain muuta vastaavaa. Tuon ikäinen pystyy lopettaa sen raivoamisen todella nopeasti, varsinkin, jos se on alkanu pikku jutusta. Sit juttelet kaikkea kivaa siinä ja tilanne menee ohi. Ainakin meillä toiminu tämä aina.

Jos et huomaa häntä, kun hän raivostuu, sekös raivostuttaa vielä pahemmin. Ja jos otat syliin väkisin, niin siinä raivostuu ymmärrettävästi.

Sitten, kun tilanne on täysin ohi, siitä jutellaan yhdessä lyhyesti.

meillä ei toimi , usko pois kokeiltu on ! ;(

"autatkos äiti täyttämään pesukoneen? tai leivottaisiinko?"

" EN HALUA!!!  MENE  ÄITI YLÄKERTAAN ! MENE POIS!"

" hei äitiä et  nyt lyö. ymmärrätkö?"

" MENE POIS!"

ja sitten  tuleekin  kämmenestä tai pahimassa tapauksessa,  kaukosäätimestä naamaan..

ketjun AP

Vierailija kirjoitti:

kun lapsi kiivastuu, kontaktia ei saa. ei kuuntele puhetta ja käy täysin voimin päälle, mikä on rankkaa kun kyseessä on 118cm/ 22 kg jässikkä..!

huomiota saa ja rakkautta, raivarin laukaisee esim. kaatuva legotorni tai pään kolauttaminen johonkin. ensin alkaa huuli väpättää, sitten alkaa huutaa sitä "mene yläkertaan! " tai " mene alakertaan!"- mantraansa ja tätä seuraa päälle käyminen. kotona ei ole nähnyt väkivaltaa, eikä meillä miehen kanssa ole pahemmin riitojakaan.

minä suoraan sanoen pelkään ja poistun tilanteesta. mies yritti ennen pitää poikaa  sylissä ja jutella, viime kuussa sitten teki vessasta jäähypenkin.  kohtauksia tulee noin kaksi viikossa ja AINA kotona !

ketjun AP

No kokeilkaa sitä huomion muualle viemistä!

Kuten esim. tuleppas äkkiä katsomaan, tuolla menee orava (vaikka ei menisikään) ja sitten yhdessä etsitte sitä oravaa ikkunan läpi. Tai ihan mikä nyt voisi lasta kiinnostaa.

Yksi mikä on tehonnu on kutitusleikki. Eli sanot, "nytpä minä kutitankin sua, kohta sua naurattaa aivan varmasti...." ja olet oikein iloisena siinä.

Meillä ainakin raivari on loppunu siihen ja lapsi on alkanu nauraa ihan innoissaan. Toki et heti ryhdy kutittaa , vaan lähestyt hiljaa kädellä iloisena lasta, että "kohtapa tämä käsi kutittaa sua. Missäpä olisi vaikkapa jalka? Missä on käsi? Hmmm...tämä käsi etsii jotain mitä kutittaa...".Lapset lähtee tuollaiseen yllättävän nopeasti mukaan, jopa kesken raivarin. Usko pois!

Vierailija kirjoitti:

meillä ei toimi , usko pois kokeiltu on ! ;(

"autatkos äiti täyttämään pesukoneen? tai leivottaisiinko?"

Ehdotat 4-vuotiaalle aivan vääriä juttuja!! Täyttää pesukone?!? Oikeasti? Leipomisenkin aloittamiseen menee aikaa. Sen pitää olla jotain tosi akuuttia, nopeaa, kivaa yllättävää. Kuten just vaikka että näet jotain tosi mielenkiintoista ikkunasta ja alat sitä selostaa. Lapsen juostessa ikkunaan katsomaan sitä ihmetystä raivarikin jo loppuu

olen koettanut kääntää huomion muualle ( viedäänkö puhtaat pyykit kaappiin?) kääntää jutun leikiksi esim. "hämähäkki tulee"-kutitusleikillä, olen yrittänyt jättää huomiotta ( antaa huutaa nyt sitten)...

turhaan. huutaa,  ei anna koskea itseensä ja seuraa perässä tönimässä sekä lyömässä jopa tunnin putkeen !

takki alkaa olla ideoista tyhjä ja olo järjettömän epätoivoinen..

ketjun AP

Viekää se piikille ja tehkää uusi parempi versio.