Lue keskustelun säännöt.
miehen kasvatustapa tuntuu julmalta.. mutta tässä alkaa olla keinot vähissä! !!!!!!!!!!!
15.02.2016 |
4v, ikäisekseen pitkä & voimakastekoinen lapsi jolla on kova pää ja helposti tulistuu. päiväkodissa on ujo, sekä sivuunvetäytyvä eikä siellä varmaan uskottaisi millainen kotona on!
kun hermostuu jostain pikkuasiasta, alkaa lyödä minua ja huutaa " mene yläkertaan! " tai mene ulos!" jos yritän jättää tilanteen huomiotta, läpsiminen kiihtyy ja kovenee. esim. kerran koetin täyttää tiskikonetta ja äkkiä tuli kaukosäätimestä ohimoon.. olen ottanut käsistä kiinni, koettanut katsoa silmiin ja sanoa "ei, äitiin sattuu" sekä ottaa syliin. mikä toimii suunilleen yhtä hyvin, kuin kiukkuisen kalkkarokäärmeen sylitteleminen...
mies on nyt ruvennut tekemään niin, että laittaa lapsen pieneen ikkunattomaan vessaan ja saattaa pitää siellä jopa tunnin kunnes rauhoittuu. tämä tuntuu minusta julmalta, mutta takki on muiden ideoiden osalta ihan tyhjä ja jotenkin tuo lapsi on saatava tajuamaan ettei äitiä satuteta vaikka suututtaa! olen monesti ihan mustelmilla, korvanreikä on revennyt ja sormeen tullut hiusmurtuma. miestä ei uskalla lyödä, mutta viskoo tavaroilla!
lapsi on esikoisemme ja olemme täysin uupuneita sekä alkaneet jo miettiä, onko tämä enää normaalia uhmaikää tai kovapäisyyttä?
apua on vaikea hakea, koska on ns . "vieraskorea". me olemme ainoat jotka näkevät, kun iloinen lapsi muuttuu sekunnissa riehuvaksi raivopääksi..
Kommentit (90)
Sitä lasta saattaa ahdistaa se, jos se joutuu tekemään liikaa päätöksiä omaan elämään ja muiden elämään liittyen. Ei kestä sellaista ja tämä purkautuu pahana olona ja raivoamisena. Siksi ne rajat ovat tärkeitä, että pienen lapsen ei tarvitse kokea täyttä vastuuta omista ja vanhempiensa päätöksistä. Eivät lapset kestä niin suurta valtaa itsellään. Turvallisuuden tunnetta tulee siitä, jos aikuinen ei suostu antamaan lapselle liikaa valtaa. Lapsi voi tehdä niitä pienempiä valintoja itse.
.
.
Miltä itsestäsi tuntuisi, jos saisit olla diktaattori ja päättää kaikista maailman asioista? Et voisi antaa vastuutasi kenellekään. Ensin luulisit, että muut hallitsijat ovat sinua vahvempia, niin että voit tukeutua heihin. Sitten huomaisit, ettei se pidäkään paikkaansa. Et voisi luottaa kehenkään. Kokisitko itsesi vapaaksi, kun sinulla olisi kaikki valta ja kukaan ei pystyisi rajoittamaan sinua? Vai olisiko sinulla turvaton olo ja kiljuisit ja huutaisit ihmisille, että olkaa kilttejä, ottakaa minulta tämä valta pois. Heittelisit heitä ahdistuneena omenilla ja alkaisivat väistelemään sinua . Pikku hiljaa, ihmiset yksi toisensa jälkeen kääntäisivät sinulle selkänsä. Ei heistä olisi rajoittamaan valtaasi, he vain sanoisivat, mikä sinulle valtias kävisi parhaiten? He taipuisivat tahtoosi, kaikki. Olisitko vahva ja hurja diktaattori vai avuton ja turvaton?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku sanktio pitää heti seurata. Vessaan lukitseminen voi olla traumaattista, miten olisi jonkun tavaran takavarikointi tai herkkukielto?
En usko, että on psyykkisesti sairas. Sellainen ei olisi tuossa iässä vieraskorea, ja päiväkodissakin olisi noteerattu. Vanhemmat ovat läheisimpiä, heille uskalletaan kiukutella, mutta pitää vaan opettaa ettei lyödä saa.
Mä en kertaakaan traumatisoitunut kun suljettiin vaatehuoneeseen jos tein pahoja. Vitutti vaan.
Isäpuoleni pisti mut yleensä kirjoittamaan tietyn määrän lauseita (esim. Miksi jätin puhelimen ulos vesisateeseen. Koska olin huolimaton. Ensi kerralla olen huolellisempi.) Ja nuo lauseet siis 300 kertaa. Käsinkirjoitettuna paperille. Muuten ei päässyt koneelle/ulos/saanut herkkuja.
Nykyään tuostakin varmaa tehtäis lasu ja muksut sais traumoja..
En muista lapsuudesta, että olisi vituttanut kertaakaan. Negatiiviset tunteet luovat negatiivisia tunteita ja se on noidankehä, josta pitäisi pyrkiä pois eikä kerryttää lisää aggressiota, turhautumista ja epäoikeudenmukaisuutta ryyditettynä tunteella ettei ole tullut ymmärretyksi eikä itsellekään ole tärkeää ymmärtää toisten tunteita.
Minkälainen äiti pelkää omaa 4-vuotiasta lastaan? Hei haloo, vika on äidissä ja äidin käytöksessä ei lapsessa! Myös isällä taitaa olla pallo hukassa vanhemmuuden kanssa. Voi Kristus sentään!!!
Perheneuvolaan ja sassiin niin saatte työkaluja olla vanhempia!
Vierailija kirjoitti:
Lukekaapa romaani Poikani Kevin - vaikka ei perustukaan tositapahtumiin (onneksi), niin voitte oppia jotain pienen (psyykkisesti sairaan) lapsen julmuudesta ja vieraskoreudesta sekä näyttelijäntaidoista.
Kannattaa lukea mieluummin Ross Greenen kirja Tulistuva lapsi. Se ei ole mikään satukirja lapsidemonista, vaan opas arjessa selviytymiseen haastavien lasten kanssa.
Meillä ei aikoinaan auttanut holdingit tai jäähyt. Lapseen ei saanut koskea raivonsa aikana ikinä jollei halunnut että raivo vaan pahenee. Joten meillä otettiin käyttöön niin sanottu "raivopatja" jolle mentiin makaamaan kun raivokohtaus tuli. Siinä sai raivota rauhassa raivonsa loppuun ja huutaa vaikka täysillä tyynyyn. Ja ei en jättänyt lasta yksin niinä hetkinä vaan istuin lattialla vieressä kunnes lapsi itse oli valmis tulemaan. Tästä on jo vuosia aikaa mutta patja on edelleen sohvan alla tallessa koska välillä teini itse menee siihen makaamaan kun tulee paha mieli. Nykyään mun tarvitse enää istua vieressä odottamassa koska paha mieli menee pois mutta menen silti istumaan olkkariin kunnes lapsi haluaa puhua.
Oisko AP:llekin apua tälläisesta patjasta???
Sisältö jatkuu mainoksen alla
60: et ole ainoa! Minunkin nuorimmaiseni, nyt 15, oli "haastava". Vielä koulusta tuli alituiseen viestejä omapäisestä käytöksestä, valittivat kuinka ei suostu tekemään jotain, ei syö jne. Ja nää oli kasvatuksen ammattilaisia, jotka ilman muuta olettivat, että minä vain olen väärin tehnyt ja kasvattanut, vaikkeivät itse yhtään parempaan pystyneet! Tai itse asiassa, pystyivät huonompaan, kun eivät osanneet sitä vähääkään käsitellä lastani, jolla siis nyt epäillään autismikirjon häiriötä. Minua ei kukaan näistä ammattilaisista uskonut, kun samaa esitin jo päiväkoti-iässä.
En nyt väitä, että lapsi on aina autistinen tms, mutta kyllä voi olla niin vaikeita, että ns normaalilapsen saanut ei voi ymmärtää ollenkaan.
Lisäksi tuosta holdingista. Sitä on viime vuosina kritisoitu paljonkin, eikä syyttä. Itsekin yritin, mutta kun lapsi meni siitä silminnähden paniikkiin! Jos olisin tuntikausia pitänyt kiinni, olisi ehkä "rauhoittunut" eli väsyttänyt itsensä, mutta eihän se ole mikään ratkaisu, jos mukana tulee kamala ahdistus. Onhan aikuinenkin väsynyt, jos on juuri saanut paniikkikohtauksen. Myöhemmin ymmärsin, että oma lapsi pitää kerta kaikkiaan jättää rauhaan, antaa se oma tila. Hänkin menee kipeänä piiloon, esimerkiksi sänkyyn peiton alle, ei halua mitään kontaktia.
Lapset ovat erilaisia, yksi tapa ei toimi kaikilla.
Lapsi käyttää valtaansa ja on huomannut että raivollaan saa sinut pelkäämään ja saa yliotteen.
Ei mitään lässytyksiä, että ymmärrätkös nyt että äitiin sattuu... Kyllä se lapsi ymmärtää. Hän testaa rajojaan, että kuinka pitkälle voi ympäristöään terrorisoida ennenkuuin joku pistää sille stopin. Lapselle voi sanoa lujasti Ei! Tai lopeta.
Lyhyt, ytimekäs komento lässytyksen sijaan. Myös äänenpäinolla viestiä tehostetaan.
Teidän perheen valtasuhteet ovat päälaellaan, nyt laittamaan ne kuntoon. Aikuinen määrää. Muuten pikkudiktaattori on turvaton.
Päiväkodissa vastaavaan käytökseen tuskin on tarvetta, koska lapselle on selvää, että siellä aikuinen on se joka päättää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tulee mieleen aspergerpiirteet/aspergerin oireyhtymä ehkä joillain aistiyliherkkyyksillä höystettynä.
Meidän aspergerpiirteisellä lapsella oli kiukun- ja vihanhallinnan suhteen isoja ongelmia ja myös pettymyksensietokyky oli erittäin heikko. Saatiin terapiapalvelut lastenpsykiatrisesta avohoitoyksiköstä ja nyt kun terapiaa on 4 vuotta takana, lapsi on kuin kuka tahansa "normaali" ikäisensä.
Nelivuotias (vaikka fyysisesti iso) on kuitenkin vielä tosi pieni lapsi. Jos äiti pelkää ja isä sulkee vessaan lukkojen taa, on lapsella seurana vihansa ohessa niin suuri yksinäisyys, ettei sitä moni aikuinenkaan kestäisi.
Meilläkin on isokokoinen ja tulistuva nelivuotias, joka on päiväkodissa kuitenkin kiltti ja arka. Kovasti on edistytty, mutta edelleen lapsi osaa olla aika helvetinmoinen kun sille päälle sattuu. (ja oikeastihan kyse ei ole sattumasta, vaan esimerkiksi pitkät päiväkotipäivät näkyvät heti käytöksessä kotona).
Meillä ollaan pidetty kiinni kahdesta asiasta. Lapsen väkivaltaa ei hyväksytä, ja lasta ei hylätä. Mielestäni on todella vastuutonta olla niin kuin ei olisi huomaavinaan, vaikka lapsi lyö. (tällainenkin neuvo on kuultu, tosin ei ammattilaiselta) Meidän lapsellamme toimii parhaiten sylissä (osin väkisin) pitäminen ja hiljainen järjen puhuminen, toistellaan esimerkiksi että sitten kun sinä taas pystyt puhumaan, tämä asia saadaan selvitettyä ja keksitään jokin ratkaisu.
Oma lapsemme on tosi herkkä ja mietteliäs silloin kun ei suutu (tiedän, että tästä sataa alapeukkuja, kun erehtyy kehumaan omaa väkivaltaista lastaan) ja pitää tosiaankin varoa, mitä hänelle suutuspäissään sanoo,. Joskus väsyneenä tuli tuiskahdettua hänelle, että jos hän jatkaa valitsemallaan tiellä, hän joutuu nuorisovankilaan. Edelleen hän välillä pohtii ahdistuneena, minkä ikäisenä sinne joutuu ja paljonko hänellä on aikaa oppia olemaan lyömättä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Psyykkisesti sairas lapsi. Hakekaa äkkiä apua!
höpö höpö, noin pieni ei osaa esittää normaalia esim. päiväkodissa tai kyläilemässä!
itse sanoisin herkästi tulistuva, pettymyksiä sietämätön poika
Tuo lihavoimani kohta pitää aivan varmasti paikkansa, mutta silti sanoisin, että ap perheineen taitaa nyt tarvita apua ja pikaisesti. Ei tuollaista hyökkäilyä voi sietää kentläkään, hiusmurtumiakin jo tullut... huhuh!
Älkää kiltit sulkeko lasta vessaan :( siitä voi jäädä todella pahat traumat
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mäkin mietin, että kuka hänelle on huutanut "mene yläkertaan?" Mieskö, poissaollessasi.
Jotain sä nyt jokatapauksessa jätät kertomatta..
Huoh! Tiesitkö, että nelivuotias osaa jo muotoilla ilmauksia ihan luovasti, ei vain toistaa muilta kuulemaansa? ("mene yläkertaan" ei ole edes mitenkään mutkikas ilmaisu muodostaa) Turha tässä on miehestä hakemalla syytä hakea.
Mikä hiton pimeä komero? Karmeaa pelottelua, joka tekee traumoja lapselle. Suosittelen, että puhutte asiasta neuvolassa ja perheterapiassa, olette avun tarpeessa.
Minulla on dysfasia-ADHD-poika, ja kaksi ns. normaalia lasta. (Äitini on epäilykseni mukaan ADHD). Seuraavat neuvoni eivät välttämättä auta, jos ongelmat ovat neurologisia.
Olen aikanaan kouluttanut koiria käyttövaliotasolle, ja joitakin poikkeuksia lukuunottamatta lastenkasvatuksessa pätee periaatteessa samat säännöt - ole reilu, johdonmukainen, pysäytä epätoivottu käytös, anna rakkautta, anna rajat, ole topakka. Äläkä ikinä satuta koiraa -tai lasta. Luottamus on tärkeää!
Kun lapsi lyö, potkii, kolauttaa sinua jollain, nappaat reippaasti kädestä/jalasta kiinni ja sanot topakasti ja vihaisesti: Lopeta heti. Tuo sattuu! EI SAA!
Koiranpennulle ärähtäisin EI ja kääntäisin kiukkuisesti selkäni, jos se näykkii kesken leikin. Raivoavan lapsen kanssa se ei toimi, vaan pidä kiinni siitä ruumiinjäsenestä, millä hän satutti. Seuraa takuulla huutoa ja rimpuilua, mutta nappaapa lapsi kainaloosi ja tiukkaan haliin, pidä topakasti niin kauan, että rauhoittuu. Huutoa on, ulvontaa on, yrittää vaikka mitä, ei se mitään, ole tiukka ja topakka. Pidä hyvin, mutta ei kipeästi. Minä sanoin aina:
" Kun rauhoitut, äiti hellittää ja sitten jutellaan". Jos hän rimpuili karkuun, hain ja vein meidän makuuhuoneeseen (oma huone olisi ollut liian kiva leluineen), istuin oven eteen sisäpuolelle ja sanoin, että ulvo ja raivoa vaan niin kauan että rauhoitut, mutta kukaan ei halua leikkiä sinun kanssasi, jos lyöt toisia. Jos hän yritti lyödä minua, otin taas pito-otteen. Meillä huono käytös tarkoitti myös, että ei sitten katsottu pikku kakkosta eikä tehty jotain kivaa, ennenkuin asiat oli sovittu ja pyydetty anteeksi. Ja myös nurkkaa, jos teko oli silkkaa ilkeyttä ilman raivokohtausta. Ja myös sitä, että oli pyydettävä anteeksi, ennenkuin sai tulla pois huoneesta tai nurkasta.
Meidän ADHD on 9 lklla normaaliluokassa, ja Wilma vilkuttelee melko vähän koirankujeista. Hän tekee kotitöitä, siivoaa huoneensa, on kohtelias, rakastava - eikä lyö. Ja hänellä on ihan pässinselvä katujan omatunto, vaikka harkinta ei aina sitten toimikaan ennen päähänpistoa. Niitä riittää.
Suosittelen vahvatahtoiselle lapselle myös sellaista harrastusta, jossa toimitaan ryhmässä. Me veimme omamme painiin ja judoon, koska hän oli motorisesti kömpelö mutta hyvin vilkas ja aina roikkumassa jossain. Samalla hän oppi ryhmässä toimimista ja sitä, että sielläkään ei saa kaveria satuttaa. Jos satuttaa, jouduit puhutteluun ja pois matolta. Samat tiukat säännöt siis kotona, tarhassa ja harrastuksissa.
Emme ikipäivänä olisi saanut pojalle asiantuntevaa apua, foniatria, lääkärintutkimuksia ja erityisopetuspäätöstä ilman neuvolaa. Suosittelen, että aloitatte sieltä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mäkin mietin, että kuka hänelle on huutanut "mene yläkertaan?" Mieskö, poissaollessasi.
Jotain sä nyt jokatapauksessa jätät kertomatta..Huoh! Tiesitkö, että nelivuotias osaa jo muotoilla ilmauksia ihan luovasti, ei vain toistaa muilta kuulemaansa? ("mene yläkertaan" ei ole edes mitenkään mutkikas ilmaisu muodostaa) Turha tässä on miehestä hakemalla syytä hakea.
Mielestäni kuulostaa siltä, että lapsi koettaa saada äidin pois väkivallan ulottuvilta. Aika hyvin oivallettu, jos hän tosiaan saa vanhemmiltaan noin vähän tukea itsesäätelyynsä. Nyt vain äkkiä läheisyyttä, keskustelua ja parempien ratkaisumallien etsintää sekä lapselle että vanhemmille, niin saattaa olla että hyvinkin pian lapsi osaa itse siirtyä yläkertaan räjähdysvaaran uhatessa. T. 70.
Komppaan suurinta osaa vastaajista. Lapsi on tunteittensa armoilla, hänellä on syystä tai toisesta heikommat tunteiden säätelykyvyt kuin 4-vuotiaalla keskimäärin. Vaikuttaa myös siltä, että arki on hänelle tällä hetkellä liikaa, hän toimii sietokykynsä äärirajoilla. Kauanko tätä on jatkunut? Oliko hän "normaali" vauva ja taapero? Onko perheessänne tapahtunut jotain muutoksia viime aikoina?
Joka tapauksessa lapsi tarvitsee apua ja tukea tunteiden hallinnan oppimiseen. Häntä ei saa jättää yksin vaikeiden tunteiden kanssa. Hakekaa kiireesti apua.
Ymmärrän kyllä, miksi isä toimii noin, olisin itsekin todella neuvoton tuossa tilanteessa ja varmasti tuntuisi, että käytös on saatava katkaistua millä keinoin hyvänsä. Hyvä, ettettet ole itse turvautuneet väkivaltaan, se tekisi asiat vielä pahemmiksi.
Suljetko miehen vesssaan, kun hän alkaa ottaa päähän? Miltä äidistä tuntuisi, jos lapsi tai mies sulkisi hänet vessaan.
Tunti on lapselle ihan hirveän pitkä aika. Ja mistä hän voi tietää, että hänet haetaan sieltä tunnin päästä. Ainakaan mitään rakentavaa lapsi ei tuon tunnin aikana päässään pyörittele, se on varma. Asiat rakentuvat opastamalla ja yhdessä puhumalla. Yksin vessassa lukittuna rakentuu ahdistus ja viha.
76: Kiitos, että sanot isän toimintaa väkivallaksi. Sitähän se on, vaikka yritetään naamioida kasvattamiseksi. Eihän tuo mitään kasvata, tuhoaa vain.
70 vielä jatkaa. Meidänkin lastamme varmaan voisi kutsua "vieraskoreaksi". Mitä se tarkoittaa? Sitä, että hän tekee päiväkodissa (tai mummolassa tai hoplopissa) aivan älyttömästi töitä hillitäkseen itsensä, ja välillä antaa kohdella itseään suorastaan epäreilusti, koska koettaa niin kovasti olla mallilapsi. Sitten kotona tulee kauhea purkaus, kun ei tarvitse enää tsempata.
Todella julmaa, jos aikuinen tulkitsee tällaisen "vieraskoreuden" merkiksi siitä, että lapsi manipuloi vanhempiaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
kun lapsi kiivastuu, kontaktia ei saa. ei kuuntele puhetta ja käy täysin voimin päälle, mikä on rankkaa kun kyseessä on 118cm/ 22 kg jässikkä..!
huomiota saa ja rakkautta, raivarin laukaisee esim. kaatuva legotorni tai pään kolauttaminen johonkin. ensin alkaa huuli väpättää, sitten alkaa huutaa sitä "mene yläkertaan! " tai " mene alakertaan!"- mantraansa ja tätä seuraa päälle käyminen. kotona ei ole nähnyt väkivaltaa, eikä meillä miehen kanssa ole pahemmin riitojakaan.
minä suoraan sanoen pelkään ja poistun tilanteesta. mies yritti ennen pitää poikaa sylissä ja jutella, viime kuussa sitten teki vessasta jäähypenkin. kohtauksia tulee noin kaksi viikossa ja AINA kotona !
ketjun AP
Tää nyt on ihan asiaton kommentti, mutta onpas sulla iso neljävuotias. =)
..niin ja kokoajan kasvaa, joten puuttukaa ja pian!
Lapsi tarvitsee rajoja, rakkautta ja yhdessä tekemistä.
Mieti vain kuinka johdonmukaista teidän vanhempien käytös on. Kun lyötte lasta näytätte huonoa esimerkkiä, keneltä lie perinyt äkkipikaisuuden? Lapsi ei opi hillitsemään kiukkuaan jos vanhemmatkaan eivät sitä osaa.
Lyöttekö työpaikalla jokaista joka ei käyttäydy mielenne mukaan? Kun lasta lyö hän oppi sen ratkaisukeinoksi ja tie isompiin ongelmiin on valmis.
Älkää hyvät ihmiset tehkö lapsia ennen kuin tunnette omat heikkoutenne ja vahvuutenne, olette opiskelleet lasten kasvatusta ja uuden elämän kunnioitusta.