Lue keskustelun säännöt.
miehen kasvatustapa tuntuu julmalta.. mutta tässä alkaa olla keinot vähissä! !!!!!!!!!!!
15.02.2016 |
4v, ikäisekseen pitkä & voimakastekoinen lapsi jolla on kova pää ja helposti tulistuu. päiväkodissa on ujo, sekä sivuunvetäytyvä eikä siellä varmaan uskottaisi millainen kotona on!
kun hermostuu jostain pikkuasiasta, alkaa lyödä minua ja huutaa " mene yläkertaan! " tai mene ulos!" jos yritän jättää tilanteen huomiotta, läpsiminen kiihtyy ja kovenee. esim. kerran koetin täyttää tiskikonetta ja äkkiä tuli kaukosäätimestä ohimoon.. olen ottanut käsistä kiinni, koettanut katsoa silmiin ja sanoa "ei, äitiin sattuu" sekä ottaa syliin. mikä toimii suunilleen yhtä hyvin, kuin kiukkuisen kalkkarokäärmeen sylitteleminen...
mies on nyt ruvennut tekemään niin, että laittaa lapsen pieneen ikkunattomaan vessaan ja saattaa pitää siellä jopa tunnin kunnes rauhoittuu. tämä tuntuu minusta julmalta, mutta takki on muiden ideoiden osalta ihan tyhjä ja jotenkin tuo lapsi on saatava tajuamaan ettei äitiä satuteta vaikka suututtaa! olen monesti ihan mustelmilla, korvanreikä on revennyt ja sormeen tullut hiusmurtuma. miestä ei uskalla lyödä, mutta viskoo tavaroilla!
lapsi on esikoisemme ja olemme täysin uupuneita sekä alkaneet jo miettiä, onko tämä enää normaalia uhmaikää tai kovapäisyyttä?
apua on vaikea hakea, koska on ns . "vieraskorea". me olemme ainoat jotka näkevät, kun iloinen lapsi muuttuu sekunnissa riehuvaksi raivopääksi..
Kommentit (90)
Ihan älyttömän pitkä raivari jos saattaa kestää tunnin putkeen! Nyt on menny tilanne liian pitkälle ja perheneuvolaan on kyllä otettava yhteys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Veikkaan että teillä ei tekee päätöksiä väärät ihmiset. Lapsi päättää asioista joista ei pitäisi ja aikuiset päättää asioista joista ei pitäisi. Miettikäähän kuka on oikea ihminen päättämään mitä. Voiko teillä toinen päättää toisen henkilökohtaisista asioita esim mitä syö ja milloin laittaa silmät kiinni? Päätätkö esim miehesi puolesta mitä hän ottaa lautaselle ja miten paljon, ja kuinka monta lusikallista vielä pitää syödä? Joutuuko teillä lapsi päättämään päiväohjelmasta ja mitä laitetaan ruoaksi mikäkin päivä ja milloin äiti ehtii leikkimään ja milloin ei? Joskus jotuu päättämään toisen henk koht asiasta, mutta siihen pitää olla todella hyvä syy.
Puhutteko toisillenne ystävällisesti, otatteko toisenne toiveet huomioon, tervehdittekö iloisesti nähdessä? Tuetteko lasta tilanteissa jotka ovat hänelle tunnesäätelyn ja impulssikontrollin kannalta haastavia. Komeroon heittäminen ei ole tukemista vaan rikos.
Mistä lapsi on oppinut tuon "mene yläkertaan"?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Psyykkisesti sairas lapsi. Hakekaa äkkiä apua!
höpö höpö, noin pieni ei osaa esittää normaalia esim. päiväkodissa tai kyläilemässä!
itse sanoisin herkästi tulistuva, pettymyksiä sietämätön poika
Tää on totta!
Meidän kuopus oli tommoinen pienenä että heitteli tavaroita ja löi meitä, kun suuttui.
Nyt täyttää 12v. ja ei lyö enää.
Nykyään jos suuttuu niin heittelee omassa huoneessa tavaroita ja siivoaa, kun on rauhoittunut. Tätäkin tapahtuu harvoin.
Viekää vaan jäähylle mutta vain siksi aikaa, kun rauhoittuu.
Ei tuo meidän poika raivonnut koskaan kavereille ja koulussa sekä päiväkodissa oli kiltti.
Mäkin mietin, että kuka hänelle on huutanut "mene yläkertaan?" Mieskö, poissaollessasi.
Jotain sä nyt jokatapauksessa jätät kertomatta..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi annat lapsen lyödä itseäsi? Minä ottaisin lapsesta heti kiinni niin, että hän ei pysty lyömään.
Koettakaa saada videoitua lapsen raivokohtaus. Näin teillä olisi näyttää jotain konkreettista hoitohenkilökunnalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teidän teot vain lisää vettä myllyyn ja saa lapsen käyttäytymään entistä raivoisammin ja purkaa niitä angsteja yhä enemmän.
Tuon ikäinen, kun hermostuu jostain pikku jutusta, niin silloin vanhempi aktiivisesti ohjaa lapsen muuhun, esim. sanoo innokkaana "hei, katsoppas, tuolla orava kipittää puussa tule äkkiä katsomaan!!" tai jotain muuta vastaavaa. Tuon ikäinen pystyy lopettaa sen raivoamisen todella nopeasti, varsinkin, jos se on alkanu pikku jutusta. Sit juttelet kaikkea kivaa siinä ja tilanne menee ohi. Ainakin meillä toiminu tämä aina.
Jos et huomaa häntä, kun hän raivostuu, sekös raivostuttaa vielä pahemmin. Ja jos otat syliin väkisin, niin siinä raivostuu ymmärrettävästi.
Sitten, kun tilanne on täysin ohi, siitä jutellaan yhdessä lyhyesti.
meillä ei toimi , usko pois kokeiltu on ! ;(
"autatkos äiti täyttämään pesukoneen? tai leivottaisiinko?"
" EN HALUA!!! MENE ÄITI YLÄKERTAAN ! MENE POIS!"
" hei äitiä et nyt lyö. ymmärrätkö?"
" MENE POIS!"
ja sitten tuleekin kämmenestä tai pahimassa tapauksessa, kaukosäätimestä naamaan..
ketjun AP
ah, no tässähän se olikin. Vaadit lasta päättämään että onko nyt sinun päiväohjelmassasi tiskikoneen täyttämistä vai leipomista. Tämä ei todellakaan ole sopiva vastuu lapselle, kyllä aikuisen täytyy ihan itse tietää mitä tekee seuraavaksi eikä jättää lasta epävarmuuteen osaako kukaan johtaa taloutta. Aikuinen johtaa itse itseään. Ja senkin voi tehdä lempeästi. Kunhan kerrot lapselle reilusti ja ystävällisesti mitä olet tekemässä, lapsi kyllä ymmärtää ja osaa kysymättäkin päättää haluaako liittyä seuraasi vai tehdä jotain omia hommia (leikkiä). Lapsi ei ole tyhmä. Suhtaudu lempeän neutraalisti jos lapsi haluaa tehdä kanssasi kotitöitä, hän haluaa oppia ne itseään varten myös ja olisit aika epäreilu aikuinen jos et suostuisi lasta ohjaamaan elämän perusjutuissa. Älä ylikehu, ettei lapsi saa epärealistista kuvaa itsestään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saako hän koskaan olla yksin, rauhassa?
Enkä nyt tarkoita tuota wc:tä.
Kuulostaa kyllä siltä, että olette mokanneet varhaiskasvatuksen oikein huolella. Neuvolaan yhteyttä, ette selviä tuosta yksin.
Ongelmia seuraa jatkossa, jos ette apua hae.
Vierailija kirjoitti:
Mistä lapsi on oppinut tuon "mene yläkertaan"?
Ei kai sitä mistään tarvitse oppia. Jotenkin luulisin että lapset huutavat vihaisena mitä sattuu. Pikkusiskoni (kehitysvammainen) huusi usein lapsena raivokohtauksen aikana että "haluan kotiin", vaikka oltiin kotona :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hän saa asioita sinulta aggressiolla läpi. Ei välttämättä pelkällä väkivallalla, vaan ihan aggressiivisella toiminnalla muuten. Jotenkin ehkä pelkäät ja vältät tilanteita, joissa hän on aggressiivinen ja siksi aggre kasvanut noin isoksi. el isaa siit äitselleen jonkin palkinnon. Toisaalta voi olla myös rajaton ja turvaton jos on aggressionsa vallassa. Kumpaako lie.
Jokatapauksessa lapsen kuuluukin olla aggressiivinen, mutta silti vanhepi on aikuienn ja pysyy rauhallisena. Lapsi hyväksytään aggressiivisenakin, mutta väkivaltaa ei. Jos lapsi on väkivaltainen, otetaan hänet syliin ja pidetään siinä kunnes on riehunut raivonsa pois. Voi viedä aikaa puolitoista tuntiakin ja on hikipäistä hommaa. Antaa kuitenkin lapselle rajat ja estää satuttamasta ketään. Lapsi kokee turvallisen sylin, vaikka onkin raivoissaan, eikä häntä jätetä yksin, kuten mies jättää vessaan kuten viestissä kirjoitit. Oleellista on ettei aikuinen ole pelokas, raivoissaan tai epätoivoissaan, vaan suhtautuu tilanteeseen kuin mihin tahansa vaikkapa kotityöhön. Se vain tehdään. Puhuminen on siinä kohtaa turhaa. Pahimman raivon jälkeen voi kokeilla kestääkö jos äiti hyräilee rauhallista laulua. Kun lapsi uupuneena lopulta kestää äidin puhetta, voi äiti hyvin neutraalisti vain ihmetellä, että olipas sinulla suuri raivo, mutta onneksi se meni pois. Samoin syliin väkisin ottaessa voi todeta, että nyt sinulla on niin iso raivo että et sitä hallitse, joten äiti auttaa.
Tuo on hikistä hommaa, mutta näin on oman lapsen kanssa ihan psykiatrin ohjeilla menty ja hyväksi havaittu kun nyt on jälikäteen hyvin tasapainoisesti kehittynyt. Terve lapsi oli kyseessä meillä, eikä mitään häiriötä tms. mutta tarvitsi suurille tunteille paljon hallintatukea uhmaikäisenä, sillä on niin kovin nopeasti ja suuresti tulistuva temperamentti. Käytännössä tuo pitäminen on todella voimia kysyvää ja hikistä, mutta sitä ei missään tapauksessa saa kesken antaa periksi, vaan loppuun on jatkettava. Meillä tarvittiin 4 pitämiskertaa, kun lapsi oppi jo ajoissa pyytämään päästä syliin, kun raivo meinasi viedä pienen ihmisen mennessään.
Suosittelen perheneuvolaa ja arvan että näitä samoja ohejita varmaan neuvotaan käyttämään. Rankka keino, mutta toimiva.
Olin itse samanlainen raivopäinen lapsi, huusin niinnkauannkuin ääni loppui. Raivarit sain aina vain kotona, muuten olin ns. Normaali. Ehdottomasti suosittelen tämän kirjoittajan ohjetta. Itse en muista kuin sen, että lapsena olisin vain toivonut että minua pidetään sylissä ja lohdutetaan vaikka en tätä koskaan varmasti näyttänyt. Sen sijaan minua kuritettiin fyysisesti. Nykyisin olen miellyttämisenhaluinen uhrautuja.
mun mielestä liioittelet ja sanot että pelkäät. Siis ihan oikeasti pelkäät 4-v, 22kg lasta? Ymmärrän että pelkäisit väkivaltaista 100kg äijää, mutta 22kg pikkupoikaa ????
Tuonhan kannat kainalossa minne tahdot (ja niin se poika haluaakin, se haluaa, että homma on äidillä hanskassa!) Näytä sille että olet vahva, vaikka hän on vielä pieni ja heikko, sinä olet vahva. Ja vaikket ole näköjään ollenkaan vahva, niin nyt alat esittää vahvaa, näytellä. Sun pitää saada poika luottamaan siihen, että äiti osaa ja järjestää kaiken, äiti kestää kaikki tunteet ja pienen pojan uhma ei ole tässä maailmassa mikään kamala tai iso asia.
Ja sitten toi liioittelu, että poika on väkivaltainen. Pientä painia voi lapsen kanssa harjoittaakin, että saa puskea ja tehdä ninjapotkuja tai kiipeillä sohvalla vanhemman päällä. Jos olet ihan terve ja ok liikunnallinen alle 50-v, niin sinun pitäisi pärjätä tällaisessa. Takaisin et tietenkään potki oikeasti, mutta sellaista leikillistä karhunpainia. Jollet osaa, niin menkää johonkin aikuinen-lapsi jumppakerhoon, niissä opetetaan näitä liikkeitä kädestä pitäen, koska lapsi tarvitsee tällaista peuhaavaa läheisyyttä vanhemman kanssa, ei pelkästään sylissä istumista. Itse asiassa sylittely pidemmän päälle ahdistaa monia, se on jotenkin "liikaa".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
kun lapsi kiivastuu, kontaktia ei saa. ei kuuntele puhetta ja käy täysin voimin päälle, mikä on rankkaa kun kyseessä on 118cm/ 22 kg jässikkä..!
huomiota saa ja rakkautta, raivarin laukaisee esim. kaatuva legotorni tai pään kolauttaminen johonkin. ensin alkaa huuli väpättää, sitten alkaa huutaa sitä "mene yläkertaan! " tai " mene alakertaan!"- mantraansa ja tätä seuraa päälle käyminen. kotona ei ole nähnyt väkivaltaa, eikä meillä miehen kanssa ole pahemmin riitojakaan.
minä suoraan sanoen pelkään ja poistun tilanteesta. mies yritti ennen pitää poikaa sylissä ja jutella, viime kuussa sitten teki vessasta jäähypenkin. kohtauksia tulee noin kaksi viikossa ja AINA kotona !
ketjun AP
Puhutteko te tunteista ollenkaan? Lasta harmittaa legotornin kaatuminen jopa vaikka itse sen tahallaan kaataisikin, sanotteko sen ääneen? Miten käsittelette lapsen kanssa tunnetta, tarjoudutteko auttamaan? "Sinua harmittaa. Voinko lohduttaa sinua?" Toi käytös kuulostaa oikeastaan toistavan jotain tilannetta jossa lapsen voimakasta tunnetta ei ole käsitelty mitenkään vaan lapsi on jäänyt sen kanssa yksin, ja se on jäänyt pyörimään hänen mieleensä. Onkohan lapsen ja isän välillä tapahtunut jotain tämäntyyppistä? Lasta on rangaistu poistamisella, kun lapsi olisi oikeasti kaivannut apua tunteen käsittelyyn.
Jos lapsi satuttaa itsensä, lohdutatteko, hellittekö, lapsilähtöisesti(!!). Ei niin että aikuinen hyökkää kimppuun ja tekee tilanteesta jättimäisen spektaakkelin vaan että seuraatte lapsen reaktiota, sanoitatte tilannetta ja tunnetta ja tarjoatte apua. Joskus suomessa on harrastettu sanonta "älä itke" tai "isot pojat ei itke" tms. Ei kai sellaista sentään eihän.
Vierailija kirjoitti:
Joku sanktio pitää heti seurata. Vessaan lukitseminen voi olla traumaattista, miten olisi jonkun tavaran takavarikointi tai herkkukielto?
En usko, että on psyykkisesti sairas. Sellainen ei olisi tuossa iässä vieraskorea, ja päiväkodissakin olisi noteerattu. Vanhemmat ovat läheisimpiä, heille uskalletaan kiukutella, mutta pitää vaan opettaa ettei lyödä saa.
Mä en kertaakaan traumatisoitunut kun suljettiin vaatehuoneeseen jos tein pahoja. Vitutti vaan.
Isäpuoleni pisti mut yleensä kirjoittamaan tietyn määrän lauseita (esim. Miksi jätin puhelimen ulos vesisateeseen. Koska olin huolimaton. Ensi kerralla olen huolellisempi.) Ja nuo lauseet siis 300 kertaa. Käsinkirjoitettuna paperille. Muuten ei päässyt koneelle/ulos/saanut herkkuja.
Nykyään tuostakin varmaa tehtäis lasu ja muksut sais traumoja..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku sanktio pitää heti seurata. Vessaan lukitseminen voi olla traumaattista, miten olisi jonkun tavaran takavarikointi tai herkkukielto?
En usko, että on psyykkisesti sairas. Sellainen ei olisi tuossa iässä vieraskorea, ja päiväkodissakin olisi noteerattu. Vanhemmat ovat läheisimpiä, heille uskalletaan kiukutella, mutta pitää vaan opettaa ettei lyödä saa.
Mä en kertaakaan traumatisoitunut kun suljettiin vaatehuoneeseen jos tein pahoja. Vitutti vaan.
Isäpuoleni pisti mut yleensä kirjoittamaan tietyn määrän lauseita (esim. Miksi jätin puhelimen ulos vesisateeseen. Koska olin huolimaton. Ensi kerralla olen huolellisempi.) Ja nuo lauseet siis 300 kertaa. Käsinkirjoitettuna paperille. Muuten ei päässyt koneelle/ulos/saanut herkkuja.
Nykyään tuostakin varmaa tehtäis lasu ja muksut sais traumoja..
Eivät kaikki saa kaltoinkohtelusta varsinaisia traumoja. Sitä paitsi raportoit eristämisestä kouluikäsenä. Siinä iässä on jo valmiuksia käsitellä asiaa aivan toisella tasolla kuin neljävuotiaana. Varmasti itse ymmärsit, että on parempi olla unohtelematta puhelinta vesisateeseen... näin ollen sinulla saattoi olla jokin ymmärrys seurauksista ja näin ollen hyväksyntä tälle rangaistukselle.
Ja ehkä traumasi tulee esiin vasta myöhemmin. Aika kovan ja kylmän tuntuinen kommentti ainakin. Aiotko omaa lastakin istuttaa lukkojen takana huolimattomuudesta?
Vierailija kirjoitti:
Lapset käyttäytyvät joskus huonosti, kun heidän tunteensa ovat ylirasittuneet; voimakkaat tunteet ja tilanteen asettamat vaatimukset ylittävät lapsen kyvyn käsitellä omaa oloaan. Lapsen kyvyttömyys käsitellä tunteitaan voi johtaa aggressiiviseen, epäkunnioittavaan tai vastahakoiseen käytökseen – mikä vain todistaa, ettei lapsi vielä hallitse tiettyjä itsesääntelyn keinoja. Huono käytös on tutkijoiden mukaan usein merkki rauhoittamisen ja yhteyden tarpeesta.
Kun vanhempi sitten vastaa tähän tarpeeseen eristämisellä, jää lapsen vaistonvarainen psykologinen tarve täyttämättä. Aivojen kuvaukset ovat itse asiassa paljastaneet, että emotionaalisen trauman – esimerkiksi hylkäämisen aiheuttaman – jälki näkyy aivotoiminnoissa samankaltaisena kuin fyysisen pahoinpitelynkin jälki.
tämä
Vierailija kirjoitti:
Todellakin neuvolaan nyt yhteys ja psykologin juttusille. Täällä kukaan ei osaa sanoa mistä käytös johtuu (ja siksi myös oikeita neuvoja on mahdoton antaa) mutta ammattilainen pääsee kyllä kärryille perheenne ihmissuhteista ja obgelmista sekä lapsenne luonteesta.
Obgelmista.....ha..ha..haaaa :::DDD
*Röhönauru*
Vierailija kirjoitti:
Mistä lapsi on oppinut tuon "mene yläkertaan"?
Mietin samaa.
Sen täytyy olla jonkinlainen ratkaisumalli perheessä yleisemminkin. Ehkä sitä ei ääneen sanota, mutta konfliktitilanteissa painutaan eri kerrokseen.
Eli ei vanhempienkaan välillä ehkä ole nähnyt asioiden suoraa selvittelyä ja sopimista. Tilanteen laukaisee toisen poistuminen.
Vähän kovuutta nyt siihen äitinä olemiseen. Jos kersa lyö niin sitten kannattaa lyödä takas, oppii ettei voi tulla nekkuun jos alkaa isommilleen ulisemaan.
Tää nyt on ihan asiaton kommentti, mutta onpas sulla iso neljävuotias. =)