Auttakaa! Miten saan ruokaa kun en pääse paniikkihäiriön takia mihinkään.
En pysty menemään ulos kun ahdistaa kamalasti ja on myös fyysisiä oireita esim. päänsärkyä, heikotusta ja huimausta. Ystäviä ei ole jotka vois auttaa. Ei ole ruokaa kun en ole päässyt kaupassa käymään. Masentaa ja itkettää tämä tilanne...
Kommentit (319)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai minä sitten haluan kuolla vain pois...Tuntuu ettei enää edes henkeä saa ja olo on ihan hirveä ja yksinäinen...En kai minä täällä nyt voi mitään osotteita alkaa kertomaan. Apua en saa mistään ja terapiatkin on päätetty lopettaa mun kohdalla...
ap
voisitko kertoa kaupunginosan tai laittaa osoitteen esim jos joku antaa sähköpostin?
En voi. Ei kukaan minua auta.
ap
Laitat tänne ns. avunpyyntöaloituksen, mutta et ole valmis vastaanottamaan yhtään minkäänlaista apua?
Sulla on aikalailla tasan kaks vaihtoehtoa tässä, joko tartut johonkin täällä esitettyyn avuntarjoukseen tai vaihtoehtoisesti pakotat ittes ulos asunnostas, jos et tänään niin jossain vaiheessa sun on kuitenki pakko.
Mieti itse kumpi on sulle helpompaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanoin jo että en voi sille mitään jos ei kukaan ymmärrä. Mulle on sattunut tosi paljon kaikkea ja just niitä hylkäämisiä on ollut paljon. Perhettä ei asu täällä. Se mitä oisin toivonut että joku ihminen ois vaikka soittanut mulle tänään ja kysynyt miten voin ja tarjoutunut auttamaan mutta kaikki on näköjään minut hylänneet. En hae sääliä enkä kaipaa kyllä enempää syyttelyitäkään...
ap
Entäs sitten? Ei se sun tilannetta mihinkään muuta. Olet nyt kivikaudella luolassa ja ulkona on ruokaa ja muitakin saalistamassa ruokaa. Joko lähdet rohkeasti ulos saalistamaan sitä ruokaa tai jäät makaamaan luolaasi ja kuolet pois. Ketään ei kiinnosta, vaan valinta on sinun.
Siinä on vaan se, että ap:n välittäjäainetasot kertovat hänelle, että hän on se lauman sairas hylky-yksilö, jonka pitää eristäytyä omaan luolaan kuolemaan pois. Sitä vastaan tässä pitäisi osata taistella.
Ap, muista se suklaa, jos sulla ei ole serotoniinilääkettä!
Tunne ei ole järki. Asiaa pitää ajatella järjellä, eikä siltä miltä tuntuu.
Tuossa ei ole kyse tunteesta vaan vietistä. Ja voimakas vietti puskee usein järjen yli.
Joku patisti terapiaan. Se on ihan hyvä paikka purkaa tuntojaan, jos terapeutti ja metodi hyvät. Itsellä vuoden terapia 2 x vko ei parantanut mitään, lisänä beetasalpaaja ja rauhoittavat. Elin ihan invalidina. Sitten kokeiltiin serotoniinilääkitystä ja jo viikossa, kahdessa olo muuttui ihan eriksi. Ei varmaan toimi kaikille, mutta kannattaa kokeilla.
Tuira, Toppila, Välivainio, Alppila, Keskusta, Limingantulli onnistuisivat helposti...
Sähän hukkuisit jo ruokaan, kun varmaan viisi ihmistä on jo luvannut sitä sulle toimittaa.
Vierailija kirjoitti:
Tuira, Toppila, Välivainio, Alppila, Keskusta, Limingantulli onnistuisivat helposti...
Mulla onnistuu alueet joihin pääsee järkevästi Rajakylästä bussilla, ja huomenna iltapäivällä kaikki alueet mihin keskustasta menee busseja.
Vierailija kirjoitti:
Tuira, Toppila, Välivainio, Alppila, Keskusta, Limingantulli onnistuisivat helposti...
Mulla onnistuu eteläpuoli, Kaakkuri, Oulunsalo, Maikkula, Kastelli, Kaukovainio ym..
Vierailija kirjoitti:
Tiiätkö muuten, että kukaan ei välitä susta paskan vertaa siellä kaupassa, joten voit ihan hyvin mennä. (Meinaan, kun tuolla aikasemmin valitit mitä muut susta ajattele siellä kaupassa.. ei ne välitä)
Ei varmaan välitäkkään mutta kyllä niitä tuijotuksia silti aina osakseni saan.. Naama on punaisena itkemisestä ja hikoiluttaa ahdistuksen takia. Ei vaan pysty kun voimia ei ole... Täälläkin jotkut näyttää vaan pilailevan mun kustannuksella. 113 en ollut minä! Kiitos vaan! -ap
1. Ruoka. Syömättömänä mieliala heittelee entisestään.
2. Tilaa kotiin, pystyt siihen. Mutta pystyt myös menemään kauppaan. Puhu itsellesi (ääneen kotona / mielessäsi ulkona): nyt laitan takin päälle, nyt laitan kengät jalkaan, nyt katson että raha on mukana, nyt avaan oven, nyt kävelen jne. Keskity pelkästään tähän.
3. Palstalla on oikeasti ihmisiä, jotka haluavat auttaa.
3. Valtakunnallinen Suomen mielenterveysseuran kriisipuhelin tarjoaa välitöntä keskusteluapua, puh. 01019 5202 päivystää ma–pe 9–06, la 15–06, su 15–22.
En asu noilla alueilla. Bussiyhteydet huonot tältä alueelta. -ap
Itke etukäteen ja mene sitten.
Etsi tukihlö jostakin yhdistyksestä tai Spr:stä.
Vierailija kirjoitti:
En asu noilla alueilla. Bussiyhteydet huonot tältä alueelta. -ap
No ei voi mitään, väkisin ei voi auttaa. Olen laittanut jo monta viestiä ja valmis olisin auttamaan, mutta sinulle ei apu kelpaa. Toivottavasti soitat auttavaan puhelimeen tai yhteispäivystykseen niin saat asioita jollakin tapaa eteenpäin. T.73
Vierailija kirjoitti:
En asu noilla alueilla. Bussiyhteydet huonot tältä alueelta. -ap
Mikä alue?
Tyypillistä. Tiedän yhden toisen ja sille ei mikään apu kelvannut. Mietin pääni puhki mikä sitä auttais.
Aina oli jokin syy ja vastaus "ei".
Eikö pizzaonlinessa voi maksaa tilatessa, eli ap: ei tarvi kuin ottaa ruuat vastaan, tilauksen teet netissä ei tarvi puhua kenellekään. Tänään on sunnuntai, joten pizzakuski varmasti ajattelee sun olevan vain krapulassa, jos et ole kauneimmilasi. Mitä kauemmin olet syömättä sen huonompi olo sulle tulee ja ruuan hankkimisesta tulee entistä vaikeampaa. Tilaa nyt sitä ruokaa tai tee mailiosote, jonka voit laittaa tänne, että avuntarjoajat voi ottaa yhteyttä.
Tässä ohjeet: soita 112. Kerro, että et pysty lähtemään kotoasi, olet ollut siellä poistumatta 1,5kk (niinkö se oli?) ja et pysty edes nälän ajamana liikkumaan ulos. Pääset akuuttipaikalle. Osastolla saat ruokaa, hoitoa ja OIKEANLAISIA NEUVOJA mitä et saa täältä. Lisäksi saat jatkohoitosuunnitelman osastojakson päätyttyä.
Tuo paniikin putki täytyy katkaista jotenkin.
Ajattele, että on ihan sama kuinka huolella ryssit sen 112-soiton; mitä enemmän änkytät, itket, panikoit ja ulvot, aina vain parempi tarvitsemasi hoidon kannalta. Kirjoita silti nimesi, sotusi ja osoitteesi paperille ja päätä olla lopettamatta puhelua, ennen kuin olet saanut sanottua ne ääneen.
Ja poistu tältä palstalta, näitä kommentteja ei teräshermoisinkaan kestä luhistumatta!
Tsemppiä!!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiiätkö muuten, että kukaan ei välitä susta paskan vertaa siellä kaupassa, joten voit ihan hyvin mennä. (Meinaan, kun tuolla aikasemmin valitit mitä muut susta ajattele siellä kaupassa.. ei ne välitä)
Ei varmaan välitäkkään mutta kyllä niitä tuijotuksia silti aina osakseni saan.. Naama on punaisena itkemisestä ja hikoiluttaa ahdistuksen takia. Ei vaan pysty kun voimia ei ole... Täälläkin jotkut näyttää vaan pilailevan mun kustannuksella. 113 en ollut minä! Kiitos vaan! -ap
Eikö apu kelpaa? Vai kelpaako?
113
113 voi tuoda sulle ruokaa, mutta ei se ongelmiasi poista. Yletön trollaaminen.
Vierailija kirjoitti:
Öh, eli "paniikkihäiriöinen" ap voi ihan muina miehinä SOITTAA P UHELIMELLA pitseriaan ja AVATA OVEN sille pitsakuskille, maksaa ja olla menettämättä hermojaan? Ja huomenna sitten menee reippaasti VASTAANOTOLLE, olettaen että ensin saa varattua sopivaan instanssiin ajan?
Mutta provohan tää typerä aloitus on. Kyllä se nälkä on aika iso motivaattori. Kun tarpeeksi kurnii, se on taivaan varma että apkin löytää yllättäen sen verran hermoa ja viitseliäisyytte, että vittu menee sinne kauppaan.
Ai että mua ärsyttää nämä empatiakyvyttömät ääliöt.Kyllä,jos sosiaaliset tilanteet ovat tekijä,joka laukaisee paniikkikohtauksen,se pitseriaan soittaminenkin voi tuntua hankalalta.Minä olen ratkaissut tilanteen tekemällä ruokatilauksen netissä ja maksamalla sen verkkopankkitunnuksilla,joten aina hetki kun joudun juttelemaan jonkun kanssa on se,kun avaan pitsakuskille oven ja otan ruuan vastaan.Se on vähiten ahdistava vaihtoehto kun haluaa saada jotain syödäkseen.
Täällä muutama on ehdottanut ap:lle siedätyshoitoa,sitä kannattaa ehdottomasti kokeilla.Aloittaa vähiten pelottavista tilanteista,ja siirtyy pikku hiljaa pelottavampiin.Minä esimerkiksi kammoan kaupassa käyntiä,erityisesti ruuhka-aikaan.Pienessä lähikaupassa käyminen on vähän pelottavaa,joku Prismassa käynti on täyttä painajaista.
Kannattaa myös käydä siellä lääkärissä,jos on ymmärtäväinen lääkäri voi saada rauhoittavia siltä varalta,että kohtauksia kuitenkin tulee,varsinkin "siedätyshoidon" alussa.Minun oloani helpottaa jo ajatus siitä,että minulla on mukana lääkkeet kohtauksen varalta,silloin on helpompi mennä ahdistaviin tilanteisiin,kun tietää että apu on lähellä.
Mielellään minä ottaisin apua vastaan mutta miten minä täällä voin aluetta tai osoitetta alkaa paljastamaan? Ja ehkä mulla vähän pelottaakin se kuka sitä apua tarjoaa jos se onkin sitten joku tuttu tai vain pilailee mun kanssa. En pysty oikein luottamaan keneekään -ap
Se sun täytyy ihan itse päättää. Taisteletko vai luovutatko. Muista, että jos luovutat, toista tilaisuutta ei tule, me eletään vain kerran.
Onko todella niin, että ulkona kohdattu mahdollinen ihmisten ilkeys on sinusta karmeampaa kuin kuolema? Ei ihmiset livenä edes ole niin ilkeitä kuin täällä netissä. Ja täälläkin moni tarjonnut jo apuaan.