Minkä lemmikin kuolema on sattunut sinuun eniten?

Itkin marsun kuolemaa siksi että marsu oli niin älyttömän tärkeä tyttärelleni. Jos koiramme kuolisi, en todellakaan tiedä, miten sen kestäisin. Ymmärrän ap:ta.

Saattaa kuulostaa hullulta, mutta itkin kilpikonnani kuolemaa. Sain sen, kun olin 11-vuotias ja vanhemmat vielä elossa. Sitten muutin 17-vuotiaana omaan asuntoon. Vanhempani kuolivat hiljattain ja minulle jäi "lohdutukseksi" kilpikonnani. Sitten muutama kuukausi jälkeenpäin sekin kuoli. Meinasin seota päästäni ja yritin itsemurhaa. Onneksi pääsin hoitoon ja nykyään olen kunnossa mutta lemmikkejä en enää ota, koska kiinnyn niihin niin paljon.

Olen allerginen, joten minulla ei ole ollut kuin kaloja. En ole ollut valtavan kiintynyt niihin, mutta yhden surullisen tarinan muistan, tämä tapahtui kun olin noin 7v: äitini putsasi akvaariota ja oli vahingossa napannut haaviin yhden neontetroistani. Se koki sitten tukehtumiskuoleman haavissa pöydällä, josta sen löysin ja olin aika pitkään sen jälkeen suruissani kalaparan kohtalosta.

Lapsuudenkodissani oli kissoja. Jokaisen kuolemaa surtiin, myös äitini suri, koska hän oli"kissaihminen".

Perheen toinenbkissa oli kuuro löytöpoika. Kiinnyin siihen paljon. Se oli reipas ja iloinen ja nukkui toisinaan sylissäni tai sängylläni. Se katosi kaatuneiden muistopäivänä ja löytyi kuolleena kuusen alta runsaan viikon kuluttua. Itkin niin paljon, ettei isäni mielestä syynä voinut olla kissa.

Kolmas kissamme oli heistä fiksuin, persialainen tyttö, joka oli saanut yhdet pennut ennen meille tuloaan. Se tuli meille siis eläkkeelle. Se kärsi silmin nähden, kun muutimme omakotitalosta kerrostaloon. Se oli tottunut liikkumaan itsekseen pihalla, mutta kerrostalossa se ei käynyt päinsä. Tämä kissa kuoli parissa vuodessa muuton jälkeen, ja taas itkettiin.

Olen itkenyt myös lemmikkihamsterin kuolemaa, mutta fiksun kissan kuolema oli surullisin.