Epäonnistuivatko kilttien miesten äidit äiteinä ja kasvattajina?

Mikä vika on kiltissä miehessä?

t. ei kiltin miehen äiti

Öh, minä ainakin pidän kiltteyttä normaalin ihmisen luonteenpiirteenä. Jos ei ole kiltti, on kusipää ja sellaisia ihmisiä välttelen viimeiseen asti.

Oikeasti kilttien miesten äidit on onnistuneet loistavasti. Netissä itkevien mukakilttien äidit ei.

Isien syytä. Nössöllä isällä nössöt pojat.

Lähinnä ihmettelen ap:n arvomaailmaa.

Kiltteys on hyvä asia, joten ei puhuta epäonnistumisesta vaan siitä kenen ansiota se on.

Minun veljistä kasvoi kilttejä miehiä koska isäkin oli sellainen. Siis aidosti kiltti ja mukava, ja muutenkin hyvä ihminen.

Vierailija kirjoitti:

Minun veljistä kasvoi kilttejä miehiä koska isäkin oli sellainen. Siis aidosti kiltti ja mukava, ja muutenkin hyvä ihminen.

Minun mieheni on tosi kiltti vaikka isänsä oli väkivaltainen kusipää ja äitinsä lähti kävelemään ja hylkäsi lapsensa tuon väkivaltaisen isänsä luokse. Isä löysi uuden naisen ja lapset jäivät kodittomiksi. Moni muu ei varmasti olisi kasvanut edes normaaliksi saatika kiltiksi.

Meidän aikuiset pojat ovat kaikilla mittapuilla kilttejä miehiä. He ovat mukavia ja toiset huomioonottavia. Heillä on myös hyvä itsetunto. Ihminen, joka ensin mainostaa kiltteyttään ja heti perään valittaa, että kiltit eivät kelpaa kenellekään, ei oikeasti ole kiltti.

Pojilla pitää olla miehenmalli, jos isää ei ole perheessä, niin sitten vaikka kummisetä tai isoisä. Kyllä pojat huomaavat, miten isä kohtelee äitiä. Jos isä on naisia alistava m*lkku, niin pojilla on iso vaara periä samanlainen käyttäytyminen. Muutamalla palstan miehellä on käynyt juuri näin.

Mitä kiltteys on? Sitä ei ole täällä määritelty.

Rehellisesti:  kummasta pojastasi olisit ylpeämpi: pikkugansterista, joka vetää röökiä ja josta tytöt tykkäävät vai opiskelunsa/työnsä hyvin hoitavasta kiltistä pojasta, jolla ei ole tyttöystävää?

Vierailija kirjoitti:

Rehellisesti:  kummasta pojastasi olisit ylpeämpi: pikkugansterista, joka vetää röökiä ja josta tytöt tykkäävät vai opiskelunsa/työnsä hyvin hoitavasta kiltistä pojasta, jolla ei ole tyttöystävää?

Ja mitään välimaastoa ei tietenkään ole?

Vierailija kirjoitti:

Rehellisesti:  kummasta pojastasi olisit ylpeämpi: pikkugansterista, joka vetää röökiä ja josta tytöt tykkäävät vai opiskelunsa/työnsä hyvin hoitavasta kiltistä pojasta, jolla ei ole tyttöystävää?

Ihan rehellisesti jälikimmäisestä. 

Kuka on ylpeä ensimmäisenä esitetystä sosiaalitapauksesta, joka vetää kaltaisiaan puoleensa?

On niiden vätys-isien syytä, jotka loistavat poissaolollaan ja jättävät poikalapset yksin äitiensä kasvatettaviksi. Kasvaakseen tasapainoiseksi ihmiseksi, pitää lapsilla olla kunnolliset roolimallit ja esikuvat.

Huonolla geeniperimällä ei saisi lapsia edes tehdä. Emme tarvitse enempää banjonsoittajia.

Vierailija kirjoitti:

Lähinnä ihmettelen ap:n arvomaailmaa.

Sama täällä.

Miksi ne ovat juuri äidit jotka epäonnistuvat? Eivätkö isät ole missään vastuussa lasten kasvatuksesta?

Ja jos ap puhuu lassukoista esimerkkinä kilteistä miehistä, hän on mennyt pahasti metsään. Naisvihaaja on kiltin miehen vastakohta, ja jos naisella on thtään psykologista silmää, hän pysyy kaukana tällaisista tyypeistä.

Vierailija kirjoitti:

On niiden vätys-isien syytä, jotka loistavat poissaolollaan ja jättävät poikalapset yksin äitiensä kasvatettaviksi. Kasvaakseen tasapainoiseksi ihmiseksi, pitää lapsilla olla kunnolliset roolimallit ja esikuvat.

Huonolla geeniperimällä ei saisi lapsia edes tehdä. Emme tarvitse enempää banjonsoittajia.

Sikspä äitien tulisi harkita tarkkaan millaisten vätyksien kanssa tekevät lapia.

Nainen kuitenkin on aina se valitsija.

Isän vila jos on antanut äidin pompottaa itseään. Äidin vika, jos on passannut eikä ole opettanut kantamaan vastuuta.

Karmea seuraus, vastuuton ja mammanpoika. Puistattavaa.

Vierailija kirjoitti:

Kun pojista kasvoi kilttejä miehiä? Vai onko se isien syytä?

Mitä tuumitte asiasta?

Miesten poissaolo poikien elämästä näkyy kasvatuksen feminiinisen puolen ylikorostumisena. Äidin kasvattama mies on liian tunteellinen ja herkkä kelvatakseen naisille. Kiltteydellä ei ole siinä vaiheessa enää arvoa, sillä naiset vaativat että mies on oikealla tavalla 'äijä' että nainen voi häneen tuntea vetoa.

Tunnen lapsuudesta asti erään "liian kiltin" miehen. Hänen isänsä oli dominoiva ja väkivaltainen, eikä paljon arvostanut poikaansa. Äiti oli myös dominoiva, mutta samalla äidillinen ja huolehtiva, toisin kuin isä. Poika on vielä aikuisenakin takertunut äitiinsä ja antaa tämän määrätä elämäänsä. On muutenkin kiltti ja alistuva kaikissa ihmissuhteissaan.

Ei ole epäonnistunut ellei sitte puhuta opistusta liiallisesta kiltteydestä lapsella sukupuolesta riippumatta.