Lue keskustelun säännöt.
MUITA JOTKA SAAVAT NAURUKOHTAUKSIA TAI TEIDÄN KEHOPURKAA STRESSIÄ NAURAMALLA TYHJÄNPÄIVÄISELLE?
13.02.2016 |
On aivan äärettömän noloa seistä kassajonossa tai kävellä yksin ihmisten keskellä kun kasvoille meinaa levitä leveä hymy.
Usein tulee mieleen kaikkea hölmöä joka ei välttämättä edes yksin naurata.
Jos olisin vaikka kaupassa ihan yksin niin tuota ei tulisi. Asiaa ei todellakaan helpota tieto, että nyt ei saisi hymyillä tai etenkään nauraa.
Tämä on aivan äärettömän noloa, kun koen muuten olevan täysijärkinen.
Se, että stressaannun niin vain pahentaa lisää tätä.
Mitä ihmettä tekisin?
Asiaa voi tietysti korjata niistämällä nenää, pyyhkäisemällä naamaa tai yskäisemällä joka vie huomiota muuhun ja peittää hymyn.
Ja tietysti voi ottaa luulirin käteen mutta haluaisin silti eroon tästä!
Mitä ihmettä teen?
Kommentit (19)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on joskus samaa, väsymys pahentaa tuota.
Joskus käy noin, mutta se kai on tosi yleistä. Mulla tosin ei niin usein julkisilla paikoilla, kotona saatan tyrskiä asioille tai nauraa vaikka miehelle ilman mitään järkevää selitystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole AP ainoa. Minä myös. Kuitenkin huomattavasti terveempää kuin saada itkukohtauksia julkisilla paikoilla.Jostain syystä.
Joskus, ehkä parin kuukauden välein, tulee aivan järkyttävä naurukohtaus jostain ihan järjettömästä jutusta. Koen että se on juuri sellanen stressipurkaus; silmät vuotaa eikä meinaa saada henkeä :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos meitä onkin näin paljon ja se on yleistä niin mahtaakohan edes kukaan ihmetellä HIRVEÄSTI ?
Ap
Käy käy. Kaikkein pahinta on kun joku selittää jotain surullista, ja mun reaktio on nauru. Mitä pahempi asia, ja mitä enemmän tunnen vaikka surua / pelkoa tms. sitä varmemmin alkaa naurattaa. Se on vaan joku ensireaktio. Tutut onneksi jo tietää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos meitä onkin näin paljon ja se on yleistä niin mahtaakohan edes kukaan ihmetellä HIRVEÄSTI ?
Ap
Minusta se on vain sympaattista jos huomaan jonkun tirskuvan itsekseen.
Minä nauran erittäin helposti ilmankin, että näen tai kuulen jotain huvittavaa, nimittäin silloin, kun joku toinen nauraa oikein tosissaan, se tarttuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsellä samaa kuin ap:lla. Välillä vain joku ihan tyhjänpäiväinen asia alkaa naurattamaan, ei vältttämättä julkisissa tiloissa vaan myös itsekseni joskus nauran jollekin hauskalle jutulle;D Meitä on siis muitakin! On se kyllä välillä noloa kun julkisilla paikoilla rupeaa naurattamaan, yleensä laitan jo kun huivin kaulan eteen ja yritän vakavoitua ettei joku luule hulluksi...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos meitä onkin näin paljon ja se on yleistä niin mahtaakohan edes kukaan ihmetellä HIRVEÄSTI ?
Ap
Kyllä ihmettelen.
Mulla on tuollainen mies. Erityisesti, kun sitä jännittää, se hihittää jokaisen lauseen perään. Muistan, kun olin synnyttämässä kolmasta, kätilö jotenkin ikävästi kommentoi asiaa. Hänestä mies vain nauroi, kun vaimo oli tuskissaan.
Itse naureskelen todella paljon yksinäni julkisestikin, mutta minusta se ei ole millään tavalla noloa. Joskus jos pääsee hassun kuuloinen naurahdus tms. niin sitten ehkä vähän nolottaa, mutta jos muita ihmisiä huvittaa minun naureskelu, niin sehän on vain kiva että muillekin tulee hyvä mieli! :) Olenkohan jotenkin hullu? :D Mutta kuten huomattu, tässäkin ketjussa on muita, jotka nauravat yksinään julkisesti, niin tuskinpa se on sitten sen suurempi asia ja turhaa sitä on hävetä :)
Up