Lue keskustelun säännöt.
Anoppi-purkaus!!!
12.02.2016 |
Olenko minä ihan kontrollifriikki vai tunteeko joku muukin samoin? Anoppi, eli 3-kuisen vauvamme mummo ärsyttää niin vietävästi.
Kun vauva on päiväunilla ja isovanhemmat ovat tulleet kylään, vauvan herätessä anoppi RYNTÄÄ nostamaan vauvan sängystä/vaunuista, vaikka minä tai lapsen isä haluaisimme "olla vauvaa vastassa" unilta herätessään, jottei hän säikähdä suotta. Pari kertaa olemme anopin kanssa juosseet kilpaa vauvan luo, ja arvatenkin anoppi voittaa aina... Ristiäisten etiketti meni kesken juhlien täysin uusiksi anopin toimesta, kaikista hankinnoista pitää kommentoida, että eikö nyt kirpputorilta olisi löytynyt, ja että eihän tuo ja tuo tavara ole edes anopin mielestä nätti... siis voi elämä. Miten opin sietämään tuota ihmistä?
Kommentit (213)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis sä tosissasi meinaat, että vauva ei kehtaa näyttää tunteitaan? =D Vauva vain rullaa huulen, mutta ei ala huutamaan ettei anoppi pahoita mieltään. 😂
Ohiksena totean, että muksuni olivat ihanan näköisiä, kun huuli meni rullalle, kun tuli paha mieli. Vetoava ilme, äiti koetti tietysti kaikkensa, että huuli oikenee.
Ohiksena: muistin heti tuon "huuli rullalle" ilmeen :DD
Voi, tuli niin ikävä vauva-aikoja!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mummo on se jonka tulee sopeutua pienokaisen perheen tapoihin.
t. mies45
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tästä keskustelusta nousi esiin kaksi kumoamatonta totuutta:
Anoppi on aina väärässä
Nuoret äidit ovat uskomattoman tosikkoja
Eikun ymmärsit ihan väärin. Sanoma on se, että
av:llä hilluu enimmäkseen käytöstavoista tietämätöntä sakkia, jotka eivät ymmärrä mitään äidin ja vauvan suhteesta. Kukaan ei nappaa vauvaa syliinsä, jos käytännöistä ei ole sovittu äidin kanssa. Jos epäselvää, lupa kysytään joka kerta erikseen.
Eli pitääkö isänkin mielestäsi kysyä ÄIDILTÄ lupa kun koskee vauvaansa? Eikö anoppi voi kysyä pojaltaan lupaa, saako nostaa vauvan sängystä? Sillä onhan tuo vauva käsittääkseni puoliksi myös tuon pojan vauva?
Ihan sairaaksi mennyt nykyaikana tämä äitien vouhotus. Mukavaa saada tulevaisuudessa miniöitä, rukoilen niin kovin, että saan fiksumpia kuin täällä palstalla suurin osa. Toisaalta, tiedän, että poikani valitsee paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Alkoi naurattaa toi mielikuva kilpajuoksusta vauvan herätessä. AP vielä aina jää kakkoseksi. DAMN! Pitäiskö treenata nyt, anoppi on sentään paljon vanhempi ihminen.
Taitaa vielä "raskauskilot" painaa ap:ta. Mitä jos ap asettuisit sellaisiin asemiin valmiiksi, että kun anoppi lapsen rääkäistessä lähtee juoksuun, niin pystyt kamppaamaan tämän, joten saat hyvää etumatkaa ja saatat ehtiä vauvan luokse ensimmäisenä ja anoppi jää nuolemaan näppejään.
Kaikista näistä anoppi-miniä ongelmista päästäisiin, jos ihmiset opettelisivat ihan yksinkertaisia käytöstapoja ja toisen huomioimista. Siis puolin ja toisin. Itsellä ei ole ollut anopin kanssa koskaan mitään ongelmia, ihan ihana ihminen, vaikka ei nyt aina ihan samoista asioista tykätä (oikeastaan juuri lainkaan), mutta aina ollaan tultu toimeen ja ihan hyvässä hengessä. Nämä ongelmatapaukset ovat usein muissakin ihmissuhteissaan ja elämänpiireissään päällepäsmäreitä, röyhkeitä ja toisten yli käveleviä. Eipä sellaiselle auta muuta kuin laittaa ystävällisesti ja jämäkästi rajat. Mutta ei niitä voi muuttaa, he ovat sellaisia kuin ovat. Toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Ja jos joku rupeaa seisovaa pöytää istuvaksi muuttamaan kesken juhlien, niin sitten vain sanotaan "ei, kun meillä on nyt tämmöinen tarjoilu".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä lukeeko ap vielä ja varmaan saan itsekin haukut.
Mutta ymmärrän täysin tuon ärsytyksen, mun mielestä kenellekään ei ole oikeutta syöksyä nappaamaan toisen vauvaa syliinsä (kun lapsi herää), kysymättä sopiiko se vanhemmille.
Meillä aikanaan yritti kauheasti puuttua jopa lapsen kummien valintaan, puhuttiin että tätä aiotaan kysyä niin ihminen haukuttiin lyttyyn ja "tämä on varmasti hyvä kummi ja kyllä teidän pitää hänet valita". No ei valittu.
Hänelle ei myöskään kauniisti asia perustellen mene ikinä perille (niin että toimisi sovitusti), vaan valehtelee päin naamaa ja tekee mitä haluaa ("ettehän osta vaatteita lahjaksi kun meillä on kaapit täynnä" - Juu ei osteta, voidaan hyvin antaa rahaa. => paketista paljastui 2nroa liian pieniä kesävaatteita alkutalvesta).
Eikö lahjan pitäisi olla LAHJA? Eikä mikään teidän tilaama juttu. Minä olen ainakin kiitollinen kaikista lahjoista, vaikka ne eivät juuri sitä olisikaan mitä minä toivoisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
mummo on se jonka tulee sopeutua pienokaisen perheen tapoihin.
t. mies45
Ehkä siinä tapauksessa isovanhemmuus ole käytännössä mahdollista, jos suhde perustuu yksipuolisesti vaatimuksiin ja ehtoin.
Eikään mikään ihmissuhde, kyllä se on kahden kauppa, jossa molemmat osapuolet on hyväksyttävä omine vahvuuksineen ja heikkouksineen.
Ehkä mummoillakin on omat tapansa, miksi ne eivät ole yhtä arvokkaita, kuin vauvaperheen arvot.
Juu ja sitten valitetaan miksi isovanhemmat auta lastenhoidossa.
Älä välitä ikävistä kommenteista ap!
Tunnistan ajatuksesi täysin. Oma anoppi ei tunnistanut mitään rajoja ekan lapsen synnyttyä, vei monta kertaa sylistä kysymättä ja yritti päsmäröidä 30v vanhoilla ohjeillaan vauvan hoidosta. No, minulla kesti hetken ennen kuin sain suuni auki ja asetin rajoja. Olin suorastaan tyrmistynyt siitä, miten tahdittomasti käveltiin tuoreen äidin yli. Varsinkin kun anopilla oli sellainen asenne, ettei hän mitään ohjeita tai ajatuksia lapsemme hoidosta kaipaa vaan tekee niinkuin itse parhaaksi näkee sillä "onhan hän lapsensa kasvattanut".
No, meinasi muun muassa hyppyyttää parikuista vauvaa, joka ei vielä kannatellut niskaansa. Alle kolmikuisen oli vienyt mökillä saunaan, kun oltiin tulossa kylvystä ja itse menin hakemaan uutta pyyhettä tuvasta. Kun kiellän tai neuvon, että jotain ei kannata tehdä niin kohauttelee olkapäitään. Nyt meidän lapset 2,5v ja 4v. Viime syksynä päästi lapset kahdestaan ulos pyöräilemään pihan suht vilkkaalle parkkipaikalle. Ei oikein edelleenkään ymmärrä, että miten pieniä ovat ja mikä on ok. Ei kyllä ole anopin hoitoapuun turvauduttukaan. Kyläilyissäkin sattuu ja tapahtuu kun oma silmä välttää...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis ei tosiaankaan minunkaan 3-kuistani saisi joku anoppi rynnätä ottamaan sängystä kysymättä lupaa. Aivan törkeää käytöstä anopilta.
Miksi täällä syyllistetään sanomisesta epävarmaa aloittajaa? HÄVETKÄÄ SENKIN PASKAKASAT!Voi kultapieni, kylläpä ne tuoreet äidit käyvät kuumana. Tasapainoisia, nuoria naisia. Otappa reippaasti puheeksi neuvolassa mielenterveysongelmat. Niissä ei ole mitään hävettävää. Apua saa pyytää,ettei sitä tulla kohta antamaan pyytämättä.
Ota ihan itse sinne yhteyttä, paskakasa, olen 42-vuotias pikkukoululaisten äiti, ja saan sanoa sulle just miltä sä minusta tunnut. Paskakasalta.
Oletkin vanha :D Aina vaan enemmän kehoitan hakemaan apua. Kyse ei ole edes nuoruuden kokemattomuudesta. Voit haukkua muita ihmisiä sydämesi kyllyydestä. Se ei kuitenkaan poista sinun ongelmiasi. Surullinen tapaus olet :(
Niin että sinä olet paskakasa ja sun on turha uskoakaan itsestäsi muuta. Näkihän sen jo "aloituksestasi". (Eka viestisi minulle, niin dissaava).
En oo tuon viestin kirjoittaja, mut tosiaan, ei 42v. ja tuollaista alatyylistä keskustelua kirjoittaja ja täysin kontrollinsa menettänyt tyyppi ole ihan kunnossa. Hyi.
Meni vain hermot kun aloittaja sai niin hirveitä syyttelyviestejä joiltain vaikkei ole tehnyt mitään pahaa ja sitten tämä yksi alkaa dissata minua, ja puolustaa niitä syyttäviä kirjoittajia. Pitää hänenkin ymmärtää, että haukkui väärää puuta. Vaikka saahan sitä ihmiset tietysti eri mieltä olla, mutta mitä ihmeen pahaa ap muka on tehnyt?
Kohta joku sanoo, ettei se anoppikaan pahalla, jaa, jos ei niin miten hänelle ei muka sanoa voi, kyllä mä uskon, että ap j hänen miehensä ovat ihan oikein vaistonneet, että sanomisesta seuraa sellaista jota he eivät hallitse.
Älä selitä. Yli 40 v. ihmisen pitää pystyä hillitsemään itsensä. Joku haukkui mielestäsi väärää puuta ja sinun piti saada hänet ymmärtämään. jep jep. Sä oot toosi pelottava tyyppi noine paskakasa purkauksiesi kanssa. Rauhoitu ja ymmärrä,että sinä et välttämättä ole oikeassa. Jotkut ihmiset tahallaan provosoivat sinua ja sinä poljet jalkaa kuin pikkuvauva :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäinen lapsenlapseni syntyi 4 kk sitten. En ole nähnyt häntä, koska ei ole kutsuttu enkä halua tuppautua. Poikani anopilta olen kuullut, että vauva on ihana ja nimiäiset oli kiva kaverijuhla, joissa hän oli mukana ainoana sukulaisena. Asia selvä, en tunkeudu perheeseen antamaan neuvoja ja pilaamaan kenenkään elämää. Siksi on kurjaa kuulla, että miniän mielestä olen huono anoppi, kun en varakkuudesta huolimatta osta heille mitään tarpeellista tavaraa turvaistuimesta rattaisiin. Kelpaan siis lompakoksi, muttūa en näkemään lasta.
Että mua raivostuttaa!
Anoppi on juuri tuollainen kutsua odottava. Hän aina puhuu että pitää kutsua käymään useimmin?! Ei oikein mene mun järkeen! Eikö lapsensa tykönä voisi käydä ilman erillistä kutsua?
Ja pitääkö minun/meidän myös odottaa että kutsutaan käymään? Olen tottunut siihen että kotiin voi mennä ilman pyyntöä ja myös meille voi tulla ilman että erikseen pyydetään.
No, kyllä minusta kertoo aika paljon, jos lapsen isänäitiä ei kutsuta nimiäisiin.. se ei taida olla tilaisuus, johon isoäiti voi itsensä kutsua. Meille ei mummun tule edes kutsuttuna kuin harvoin. Ei miehen äiti, eikä oma äiti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanot ap. suorat sanat anopille, ettei ilman sun lupaa vauvaan kosketa. Kommentistasi kuitenkin huokuu anoppikielteisyys ja ärtyneisyys asenteesi ja ei tiedä hyvää lämpimille ja läheisille lapsi-isovanhemmat suhteelle. Älä ihmettele jos et saa hoitoapua (tuskin anoppisi nyt osaisikaan hoitaa) tai lahjat ovat isovanhemmilta epätasa-arvoisia lastenlapsien kesken, kun aikuisenkaan ihmissuhteet eivät toimi.
Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan.
Vierailija kirjoitti:
Eikö lahjan pitäisi olla LAHJA? Eikä mikään teidän tilaama juttu. Minä olen ainakin kiitollinen kaikista lahjoista, vaikka ne eivät juuri sitä olisikaan mitä minä toivoisin.
Nykyään lahjatoiveet/listat ovat muuttuneet monen mielestä TILAUSLISTOIKSI, josta puuttuu kaikki jännitys ja yllätys mitä paketti sisältää. Ja mieluimmin rahaa ja sekin oikean väristä, muuten lahjansaaja saa raivarit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tyypillinen anoppi. Erossa parasta oli, että pääsin miehen sukulaisista eroon. Onneksi ei hankittu yhteisiä lapsia.
Edelleenkin sanon, täällä on ainakin yksi iso paskakasa ja monta pienempää. Mä sanon paskakasa jos haluan. Olen yli 40 ja tiedän mistä puhun. Paskakasat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
#136 täytän 42 tänä vuonna, esikoisen on jo kakskymppinen ja seurustelee joten voin hyvinkin olla anoppi ja isoäiti ennen viisikymppisiäni...missähän maailmassa mahdat elää?
Olen 47 ja esikoiseni on 15. Toivottavasti olen anoppi vasta yli 10 vuoden päästä. Ystäväni on 44 ja saa esikoisensa keväällä. Äitini on minua 20 vuotta vanhempi mutta mummoksi ei nelikymppisenä päätynyt. Työkaverini on 57 ja teinin äiti.
Minun maailmassani mummot on vähän vanhempia
Toki ymmärrän, että nuoretkin saa lapsia ja tulee anopiksi. Mielikuvani ei vaan ole sama kuin sinunNiinpä.Ystävättäreni oli 20v kun sai lapsensa ja muistaakseni noin 40+ kun tuli isoäidiksi, itse olin 25v kun sain lapseni, nyt 64v eikä tietoakaan lapsenlapsesta.Saattaa hyvinkin käydä niin, että kuolen ennenkuin lapsestani tulee vanhempi.Mutta jokainen elää omaa elämäänsä ja "sinun lapsesi eivät ole sinun lapsiasi ...."
Me elämme akateemisessa maailmassa, joiden mummoikä on 60+. Oma äitini oli 64 kun tuli mummoksi. Minusta se on ihan normaali ikä. Hän sai minut, esikoisensa, 29-vuotiaana ja minä sain esikoiseni 35-vuotiaana.
Vierailija kirjoitti:
Edelleenkin sanon, täällä on ainakin yksi iso paskakasa ja monta pienempää. Mä sanon paskakasa jos haluan. Olen yli 40 ja tiedän mistä puhun. Paskakasat.
Tämä ei ollut minä, jolla alunperin meni hermot. Mutta mustamaalaa sä vaan iiihan rauhassa, jos se auttaa.
Oisko syytä katsoa peiliin, miksi jotkut pienten lasten vanhemmat eivät saa lastenhoito apua isovanhimmilta?
Vierailija kirjoitti:
En ees jaksa lukea läheskään kaikkia vastauksia, joten joku on varmaan voinut kommentoida samaa...
Ensinnäkin, vauva kun on sun ensimmäinen, niin suhtaudut häneen todella ripustautuvasti. Toisaalta ymmärrettävää, toisaalta ei tervettä pidemmän päälle. Sillä:
A. Opetat vauvan tuolla tyylillä roikkumaan sussa ja myöhemmin kun jatkaa, niin sä haluaisitkin omaa tilaa, mutta muksu ei anna.
B. Kun tarvisit lastenhoitajaa, on hirveen vaikee yhtäkkiä anopin tulla auttamaan, kun kokee, ettei mitään osaa tehdä oikein, kun olet nyt oikein moittinut.
Toiseksi, musta tuntuu, et sua on ärsyttänyt joku anopissas jo paljon ennen vauvaa, mistä johtuen nyt:
A. Käytät vauvaa välineenä näyttämään anopille anopin paikan
B. Vaikka miehes peesaa sua, niin oletko varma, että on oikeasti sun kanssa samaa mieltä asioista eikä vaan sano sun mieliks, että pääsee helpommalla? Siis jos miestäs häiritsi myös tuo ristiäistarjottavien siirtely oikeasti, niin kyllähän hän olis silloin ollut se, joka äidilleen asiasta sanoo. (ja vielä jatkaisin, että sinä aikuinen ihminen laitat anopille viestin, etkä puhu kasvotusten tai edes puhelimessa?!)
Tää menee nyt psykologian puolelle, mutta tiedätkö, että yksi syy, miksi sä ärsyynnyt sun anoppiin (tai ylipäätään ihmiset ärsyyntyy toisiinsa) on se, että näet anopissa sellaisia piirteitä, mistä et pidä, mutta jollaisia myös sinulla on, mutta et halua tätä myöntää.
Mulla on joskus aikanaan ollut myös huonot välit anoppiini, mutta tänä päivänä ollaan todella läheisiä ja voin melkein, mistä tahansa (pl mun ja miehen seksielämä) puhua hänelle. Ja ei, anoppi ei ole muuttunut, vaan minä! Olen opetellut hyväksymään itsessäni huonoja piirteitä, toki koittanut niitä parantaa, mutta ratkaisu on loppupelissä jokaisella itsellään. Vain skitsofreenikko voi tapella peilin kanssa, muuten riitelyyn tarvitaan 2 henkilöä. Kyllähän mua joskus joku anopissa ärsyttää, mutta tiedätkö mikä auttaa? Mietin kaikkia asioita, mistä olen anopista kiitollinen ja ne ärsyttävät piirteet ei enää olekaan niin ärsyttäviä. Ja koska meillä on hyvät välit, voin ihan kasvotusten sanoa anopille, jos en jostain hänen tekemisestään pidä ja yleensä anoppi muuttaa käytöstään, sillä ei hän ole ajatustenlukija, joten ilman pyyntöäni, ei varmasti olisi muutostakaan.
Sun täytyy nyt kasvaa ihmisenä ja vauva onneks vähän kasvattaa jokaista vanhempaa. Mutta mitä täydellisempi oot omasta mielestäs, sitä vaikeempi sun on ihmisenä kasvaa.
Oikeesti toivoisin, et voisit ottaa rennosti ja nauttia vauva-ajasta, se on kuitenkin lopulta hyvin lyhyt.
t. kolmen äiti
Se ei ole mitään roikkumisen opettamista, jos kotona on sellaiset säännöt, että vieras ihminen ei syöksy lupaa kysymättä nostamaan vauvaa yhtään mistään.
En nähnyt aloittajalla mitään tarvetta näyttää anopille tämän paikkaa? Mistä sä sellaisn käsityksn sait? Ap vain toivoi, että hänen kodissaan kunnioitettaisiin sitä hänen kotinaan, kuten jokainen ihminen ajattelisi.
En usko miehen peesaavaan aloittajaa ettei tämä suutu, koska mies on voinut tottua siihen, että äiti tekee kaiken, eikä vain tajua, että nyt viimeistään tämän on muututtava.
Kuulostaa sille, että sinussa on edelleen vikaa, kun näet asiat noin kierosti ja kertakaikkiaan ihan pieleen. Sinä sinä sinä olet oikeassa, eikös niin. Se on sinun tyylisi.
Ettet vain turhasta pahoita mieltäsi ja myös rakkaan anopin.
Vastaava etiketti virhe tapahtui myös meillä ristiäisissä, tai no, hyvä vain kun anoppi tarjosi apuaan, kun hän on laittanut ties kuinka monta tarjoilupöytää ja mulle se oli ensimmäinen. Jälkikäteen anopin ratkaisu osoittautui loistavaksi, sillä mulle ei edes tullut kaikkea mieleen, mitä pitää huomioida seisovanpöydän kattauksessa ja järjestyksestä, puhumattakaan askelten pituudesta mihin kohtaan pöytään tarjoilut laitetaan. Mutta seuraavan kerran tiedän miten seisomapöytä katetaan, kun anoppini opetti sen. Joskus kannattaa ottaa opiksi myös anopin neuvot.
Sinä olet ap. lapsesi äiti, mutta anoppisi on lapsen isoäiti ja jokaisella lapsella on oikeus myös omaan sukuun ja isovanhempiinsa.