Anoppi-purkaus!!!

Minä kyllä ymmärrän aloittajaa. Oma anoppini on hyvin voimakastahtoinen ihminen, pompottelee vieläkin koko sukua, vaikka on nyt jo niin huonossa kunnossa, että on melkein petipotilaana. Hänellä on aina ollut asenne, että hän on oikeassa ja muut väärässä. Ennen lapsia annoin tuon päällepäsmäröinnin mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, koska ei hän minua niin komennellut, kun piti minua vielä vieraampana ihmisenä. Mutta kun lapset syntyivät, hän kuvitteli päättävänsä, että vauva nukkuu päiväunet silloin kun hänen aikatauluun sopii, eri ruokien maistelu aloitetaan silloin kun hän haluaa, "että saa sitten sanoa, että on mummulassa maistanut ensimmäisen kerran tätä ruokaa". Heti olisi pitänyt tukistaa lasta, jos se ei tottele. Ei millään voinut ymmärtää, että nykyään neuvolassa suositellaan erilaisia juttuja, kuin 50 vuotta sitten. Mieheni on saanut äitinsä pompottelusta niin tarpeekseen, että todella harvoin nähdään.

Miksi oletatte että ap haluaisi koskaan viedä lasta mummon hoiteisiin? 

Minäkin ymmärrän ap:tä. Oma äitini ei ollut koskaa yhtä päsmäröivä kuin anoppi. Ehkä se kuuluu anoppiuteen jotenkin, ettei osaa eläytyä miniän perheen asemaan.

Pidä puolesi ja opettele asettamaan rajat. Vain siten selviät.  Täällä on kommentoineet ihmiset jotka eivät tajua millaista on jos anoppi on oikeasti kaamea. Meillä lähti menemään päin helvettiä kotiutumista seuraavana yönä. Anoppia oli pyydetty ulkoiluttamaan koira sinä päivänä, kun mieskin oli mukana sairaalassa. Sitten kotiuduttiin ja yöllä sitten vauvan itkun takia piti etsiä tavaroita kaapista ja huomasin, että anoppi oli siivonnut kaapit. Enkä löytänyt tavaroitani. Tajunta räjähti. Muuta mukavaa oli tulossa. Tuo oli vasta alkua. Parhaimpana ehkä seuraavat: hän loukkaantui VAUVAN käytöksestä, epäili minulle onko vauva normaali, kertoi minulle, että meidän lapsi oli se lapsi joka heille jäi syntymättä...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis ei tosiaankaan minunkaan 3-kuistani saisi joku anoppi rynnätä ottamaan sängystä kysymättä lupaa. Aivan törkeää käytöstä anopilta.

Miksi täällä syyllistetään sanomisesta epävarmaa aloittajaa? HÄVETKÄÄ SENKIN PASKAKASAT!

Voi kultapieni, kylläpä ne tuoreet äidit käyvät kuumana. Tasapainoisia, nuoria naisia. Otappa reippaasti puheeksi neuvolassa mielenterveysongelmat. Niissä ei ole mitään hävettävää. Apua saa pyytää,ettei sitä tulla kohta antamaan pyytämättä.

Ota ihan itse sinne yhteyttä, paskakasa, olen 42-vuotias pikkukoululaisten äiti, ja saan sanoa sulle just miltä sä minusta tunnut. Paskakasalta.

Oletkin vanha :D Aina vaan enemmän kehoitan hakemaan apua. Kyse ei ole edes nuoruuden kokemattomuudesta. Voit haukkua muita ihmisiä sydämesi kyllyydestä. Se ei kuitenkaan poista sinun ongelmiasi. Surullinen tapaus olet :(

Niin että sinä olet paskakasa ja sun on turha uskoakaan itsestäsi muuta. Näkihän sen jo "aloituksestasi". (Eka viestisi minulle, niin dissaava).

En oo tuon viestin kirjoittaja, mut tosiaan, ei 42v. ja tuollaista alatyylistä keskustelua kirjoittaja ja täysin kontrollinsa menettänyt tyyppi ole ihan kunnossa. Hyi.

Se anoppi on kasvattanut sinun miehesi, lapsesi isän. Varmaan on siis ihan kädetön lasten kanssa ja pelottava mörkö, aiheuttaa vauvallenne ikuiset traumat kun silloin tällöin heräävän lapsen käy nostamassa syliin. 

Vierailija kirjoitti:

Minä kyllä ymmärrän aloittajaa. Oma anoppini on hyvin voimakastahtoinen ihminen, pompottelee vieläkin koko sukua, vaikka on nyt jo niin huonossa kunnossa, että on melkein petipotilaana. Hänellä on aina ollut asenne, että hän on oikeassa ja muut väärässä. Ennen lapsia annoin tuon päällepäsmäröinnin mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, koska ei hän minua niin komennellut, kun piti minua vielä vieraampana ihmisenä. Mutta kun lapset syntyivät, hän kuvitteli päättävänsä, että vauva nukkuu päiväunet silloin kun hänen aikatauluun sopii, eri ruokien maistelu aloitetaan silloin kun hän haluaa, "että saa sitten sanoa, että on mummulassa maistanut ensimmäisen kerran tätä ruokaa". Heti olisi pitänyt tukistaa lasta, jos se ei tottele. Ei millään voinut ymmärtää, että nykyään neuvolassa suositellaan erilaisia juttuja, kuin 50 vuotta sitten. Mieheni on saanut äitinsä pompottelusta niin tarpeekseen, että todella harvoin nähdään.

Mun mielestä ap:n anopista ei saanut sellaista käsitystä, että hän olisi joku ilkeä pompottelija ja päsmäröijä.  Hän on ihan vaan innostunut vauvasta ja haluaa auttaa. Ap vaan ei tykkää siitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis ei tosiaankaan minunkaan 3-kuistani saisi joku anoppi rynnätä ottamaan sängystä kysymättä lupaa. Aivan törkeää käytöstä anopilta.

Miksi täällä syyllistetään sanomisesta epävarmaa aloittajaa? HÄVETKÄÄ SENKIN PASKAKASAT!

Voi kultapieni, kylläpä ne tuoreet äidit käyvät kuumana. Tasapainoisia, nuoria naisia. Otappa reippaasti puheeksi neuvolassa mielenterveysongelmat. Niissä ei ole mitään hävettävää. Apua saa pyytää,ettei sitä tulla kohta antamaan pyytämättä.

Ota ihan itse sinne yhteyttä, paskakasa, olen 42-vuotias pikkukoululaisten äiti, ja saan sanoa sulle just miltä sä minusta tunnut. Paskakasalta.

Oletkin vanha :D Aina vaan enemmän kehoitan hakemaan apua. Kyse ei ole edes nuoruuden kokemattomuudesta. Voit haukkua muita ihmisiä sydämesi kyllyydestä. Se ei kuitenkaan poista sinun ongelmiasi. Surullinen tapaus olet :(

Niin että sinä olet paskakasa ja sun on turha uskoakaan itsestäsi muuta. Näkihän sen jo "aloituksestasi". (Eka viestisi minulle, niin dissaava).

En oo tuon viestin kirjoittaja, mut tosiaan, ei 42v. ja tuollaista alatyylistä keskustelua kirjoittaja ja täysin kontrollinsa menettänyt tyyppi ole ihan kunnossa. Hyi.

Meni vain hermot kun aloittaja sai niin hirveitä syyttelyviestejä joiltain vaikkei ole tehnyt mitään pahaa ja sitten tämä yksi alkaa dissata minua, ja puolustaa niitä syyttäviä kirjoittajia. Pitää hänenkin ymmärtää, että haukkui väärää puuta. Vaikka saahan sitä ihmiset tietysti eri mieltä olla, mutta mitä ihmeen pahaa ap muka on tehnyt?

Kohta joku sanoo, ettei se anoppikaan pahalla, jaa, jos ei niin miten hänelle ei muka sanoa voi, kyllä mä uskon, että ap j hänen miehensä ovat ihan oikein vaistonneet, että sanomisesta seuraa sellaista jota he eivät hallitse.

Juu rajat anopille jne. Totta kai. Ihan oikeita ajatuksia ja hyviäkin vastauksia joukossa, mutta kyllä minusta on ihan käsittämätöntä, että neli-viiskymppiselle naiselle pitää asettaa jotain rajoja kuin lapselle. Kyllä viidenkymmenen vuoden elämänkokemuksella pitää ymmärtää käytösasioita jo ihan ilman, että miniäparka joutuu omassakodissaan, oman lapsensa ollessa kyseessä taistelemaan tilaa itselleen. Johan nyt!

Anoppi on huonokäytöksinen. Hän ei ymmärrä, missä rajat menevät ja sitten täällä kovistellaan, että "syy on teidän, miksette avanneet suutanne" esim. ristiäisissä. Siis HALOO? Jos nuoret vanhemmat ovat järjestäneet ristiäiset kuten parhaaksi näkevät, anoppi ei tule sinne lupaa kysymättä muuttelemaan asioita. Se on vain ja ainoastaan anopin syytä, ei nuorten vanhempien, jotka "eivät saa suutaan auki". Jo se, että heidän pitää oman vauvansa ristiäisissä alkaa puolustaa oikeuksiaan, on täysin tavatonta.

Ap, koeta jaksaa. Sinulla on paljon työsarkaa tuon ihmisen kanssa, mutta pidä pintasi. Yritä olla kuitenkin asiallinen ja kohtelias, etteivät välit mene, sillä lapselle mummosuhteesta on paljon iloa, vaikkei sinulle olisikaan. Puhuisin anoppisi kanssa vakavasti ja ystävällisesti, menkää vaikka jonnekin kahville ja kerro tuntemuksiasi. Muista myös kiittää siitä, mikä on ollut hyvää, mutta selvitä omia näkemyksiäsi. Ei anoppi voi laittaa sääntöjä kodissanne, vaan hänen aikansa on nyt siirtyä syrjemmälle ja antaa teille päärooli vauvan elämässä ja omassa kodissanne ja omissa juhlissanne.

T. yksi anoppi

Ei aloituksen anopin käytös kuulosta miltään. Aloittaja on hermoileva ja kontrolloiva. Vai että väärä äänensävy...

Minäkin kai kohta olen anoppi. Olisi kyllä outoa, jos miniä ei anna lasta koskea tai puuttuu minun ääneen...

Hassua. Luultavasti miniäkin tosta rauhoittuu ja joskus vielä itseään hämmästelee. Viimeistään kun on itse anoppi.

Ihmisten kanssa pärjää, kun ei ota itseään liian vakavasti

Ymmärrän ap:n tilanteen täysin! Meillä ongelma on lapsen täti. Hänellä ei ole perhettä ja kun saimme esikoisemme, hän hurahti täysin. Ja pahinta on, että puhe ei auta mitään. Jos hän on meillä kylässä, hän saattaa alkaa puhua leluista, tavaroista ja vaatteista, joita lapsi mielestään tarvitsee. Sanomme napakasti, mutta kohteliaasti ei kiitos ja seuraavalla viikolla posti tuo nuo asiat ja paljon muuta... Synttärit ja muut juhlat on ihan kamalat aina, hän pölähtää paikalla kymmenien pakettien kanssa, ei ymmärrä lainkaan meidän perinteitä vaan kommentoi kaikkea jne. Rajoja on asetettu, on puhuttu ja laitettu viestiä, soitettu ja esim. synttärikutsuun kirjoitettu ihan suoraan, että tavaraa on jo paljon, vieraita tulee paljon, jos tuot lahjan tuo yksi!! Mutta ei auta. Välit tässä vielä menee kun jonakin päivänä me vanhemmat menetämme hermomme kokonaan.

huolestuttavaa että ihmiset menettää hermot siitä, kun heidän lastaan rakastaa joku muukin kuin he itse.

Hei ap, minä ymmärrän sinua ihan oikeasti, olen tuon kaiken ja vielä pahempaa kokenut, mutta ny anoppi on yli 90 v ja huomaan, että olenkin pysytnyt anatamaan anteeksi ja arvaa mitä? Minulla itselläni on paljon parempi olo kuin aikaisemmin vihassa kiehuessani.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän ap:n tilanteen täysin! Meillä ongelma on lapsen täti. Hänellä ei ole perhettä ja kun saimme esikoisemme, hän hurahti täysin. Ja pahinta on, että puhe ei auta mitään. Jos hän on meillä kylässä, hän saattaa alkaa puhua leluista, tavaroista ja vaatteista, joita lapsi mielestään tarvitsee. Sanomme napakasti, mutta kohteliaasti ei kiitos ja seuraavalla viikolla posti tuo nuo asiat ja paljon muuta... Synttärit ja muut juhlat on ihan kamalat aina, hän pölähtää paikalla kymmenien pakettien kanssa, ei ymmärrä lainkaan meidän perinteitä vaan kommentoi kaikkea jne. Rajoja on asetettu, on puhuttu ja laitettu viestiä, soitettu ja esim. synttärikutsuun kirjoitettu ihan suoraan, että tavaraa on jo paljon, vieraita tulee paljon, jos tuot lahjan tuo yksi!! Mutta ei auta. Välit tässä vielä menee kun jonakin päivänä me vanhemmat menetämme hermomme kokonaan.

Ongelmana siis, että ostaa liikaa lahjoja?

Vaikea ymmärtää tätäkin

Vierailija kirjoitti:

Juu rajat anopille jne. Totta kai. Ihan oikeita ajatuksia ja hyviäkin vastauksia joukossa, mutta kyllä minusta on ihan käsittämätöntä, että neli-viiskymppiselle naiselle pitää asettaa jotain rajoja kuin lapselle. Kyllä viidenkymmenen vuoden elämänkokemuksella pitää ymmärtää käytösasioita jo ihan ilman, että miniäparka joutuu omassakodissaan, oman lapsensa ollessa kyseessä taistelemaan tilaa itselleen. Johan nyt!

Anoppi on huonokäytöksinen. Hän ei ymmärrä, missä rajat menevät ja sitten täällä kovistellaan, että "syy on teidän, miksette avanneet suutanne" esim. ristiäisissä. Siis HALOO? Jos nuoret vanhemmat ovat järjestäneet ristiäiset kuten parhaaksi näkevät, anoppi ei tule sinne lupaa kysymättä muuttelemaan asioita. Se on vain ja ainoastaan anopin syytä, ei nuorten vanhempien, jotka "eivät saa suutaan auki". Jo se, että heidän pitää oman vauvansa ristiäisissä alkaa puolustaa oikeuksiaan, on täysin tavatonta.

Ap, koeta jaksaa. Sinulla on paljon työsarkaa tuon ihmisen kanssa, mutta pidä pintasi. Yritä olla kuitenkin asiallinen ja kohtelias, etteivät välit mene, sillä lapselle mummosuhteesta on paljon iloa, vaikkei sinulle olisikaan. Puhuisin anoppisi kanssa vakavasti ja ystävällisesti, menkää vaikka jonnekin kahville ja kerro tuntemuksiasi. Muista myös kiittää siitä, mikä on ollut hyvää, mutta selvitä omia näkemyksiäsi. Ei anoppi voi laittaa sääntöjä kodissanne, vaan hänen aikansa on nyt siirtyä syrjemmälle ja antaa teille päärooli vauvan elämässä ja omassa kodissanne ja omissa juhlissanne.

T. yksi anoppi

Neli viisikymppisille?

Mun maailmassa sen ikäset ei vielä ole anoppeja vaan teinien äitejä

Kyse on kontrolloinnista. Ei osata ottaa huumorilla tai asettua toisen asemaan. Vauva-aikana sitä luulee, että on vain yksi tapa. Ja luulee, ettei kukaan muu ole kokenut tätä aiemmin. Se vauva menee rikki väärästä äänestä. Tämä jatkuu ikuisesti

Ja kohta huomaat itse olevasi anoppi, joka puhuu vauvalle väärin. Ja ottaa syliin ilman lupaa. Auttaa ristiäisissä, väärin Tottakai.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän ap:n tilanteen täysin! Meillä ongelma on lapsen täti. Hänellä ei ole perhettä ja kun saimme esikoisemme, hän hurahti täysin. Ja pahinta on, että puhe ei auta mitään. Jos hän on meillä kylässä, hän saattaa alkaa puhua leluista, tavaroista ja vaatteista, joita lapsi mielestään tarvitsee. Sanomme napakasti, mutta kohteliaasti ei kiitos ja seuraavalla viikolla posti tuo nuo asiat ja paljon muuta... Synttärit ja muut juhlat on ihan kamalat aina, hän pölähtää paikalla kymmenien pakettien kanssa, ei ymmärrä lainkaan meidän perinteitä vaan kommentoi kaikkea jne. Rajoja on asetettu, on puhuttu ja laitettu viestiä, soitettu ja esim. synttärikutsuun kirjoitettu ihan suoraan, että tavaraa on jo paljon, vieraita tulee paljon, jos tuot lahjan tuo yksi!! Mutta ei auta. Välit tässä vielä menee kun jonakin päivänä me vanhemmat menetämme hermomme kokonaan.

Ongelmana siis, että ostaa liikaa lahjoja?

Vaikea ymmärtää tätäkin

Väännän rautalangasta, ongelma on se, että ostaa järkyttävän määrän aivan kaikkea ja jatkuvasti. Esikoiselle esim. 4 toppa-asua tänä talvena. Mitä hittoa me niillä teemme ja mihin laitamme? Varsinkin kun koot harvemmin osuvat ihan nappiin... Jouluna lahjoja tuli 12/lapsi, joukossa pari aivan samaa juttua jotka itse olimme ostaneet tai isovanhemmat hankkineet. Ja turha nyt alkaa vääntää, että vie uffiin ja kirpputorille, niin teenkin, mutta se on turhaa työtä minulla, turhaa rahanmenoa hänellä ja opettaa lapsillemme arvoja, joita emme heidän halua oppivan. Ja tämä ei suinkaan liity vaan juhliin, vaan jokaiseen vuodenaikaan, jokaiseen vierailuun, jokaiseen juhlaan (ystävänpäivät, nimipäivät jne. mukana). Nyt olemme päättäneet, että paketit jäävät jatkossa postiin. Kun puhe ei tehoa, ehkä tämä tehoaa. Ja tosiaan, pelkään, että välit nyt sitten menevät, mutta meille riittää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän ap:n tilanteen täysin! Meillä ongelma on lapsen täti. Hänellä ei ole perhettä ja kun saimme esikoisemme, hän hurahti täysin. Ja pahinta on, että puhe ei auta mitään. Jos hän on meillä kylässä, hän saattaa alkaa puhua leluista, tavaroista ja vaatteista, joita lapsi mielestään tarvitsee. Sanomme napakasti, mutta kohteliaasti ei kiitos ja seuraavalla viikolla posti tuo nuo asiat ja paljon muuta... Synttärit ja muut juhlat on ihan kamalat aina, hän pölähtää paikalla kymmenien pakettien kanssa, ei ymmärrä lainkaan meidän perinteitä vaan kommentoi kaikkea jne. Rajoja on asetettu, on puhuttu ja laitettu viestiä, soitettu ja esim. synttärikutsuun kirjoitettu ihan suoraan, että tavaraa on jo paljon, vieraita tulee paljon, jos tuot lahjan tuo yksi!! Mutta ei auta. Välit tässä vielä menee kun jonakin päivänä me vanhemmat menetämme hermomme kokonaan.

Ongelmana siis, että ostaa liikaa lahjoja?

Vaikea ymmärtää tätäkin

Väännän rautalangasta, ongelma on se, että ostaa järkyttävän määrän aivan kaikkea ja jatkuvasti. Esikoiselle esim. 4 toppa-asua tänä talvena. Mitä hittoa me niillä teemme ja mihin laitamme? Varsinkin kun koot harvemmin osuvat ihan nappiin... Jouluna lahjoja tuli 12/lapsi, joukossa pari aivan samaa juttua jotka itse olimme ostaneet tai isovanhemmat hankkineet. Ja turha nyt alkaa vääntää, että vie uffiin ja kirpputorille, niin teenkin, mutta se on turhaa työtä minulla, turhaa rahanmenoa hänellä ja opettaa lapsillemme arvoja, joita emme heidän halua oppivan. Ja tämä ei suinkaan liity vaan juhliin, vaan jokaiseen vuodenaikaan, jokaiseen vierailuun, jokaiseen juhlaan (ystävänpäivät, nimipäivät jne. mukana). Nyt olemme päättäneet, että paketit jäävät jatkossa postiin. Kun puhe ei tehoa, ehkä tämä tehoaa. Ja tosiaan, pelkään, että välit nyt sitten menevät, mutta meille riittää.

Jättäkää itse ostamatta. Kiittäkää lahjoista. Myykää tai antakaa eteenpäin

Ei tämän takia kannata välejä menettää

Aika monilla ei ole ketään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän ap:n tilanteen täysin! Meillä ongelma on lapsen täti. Hänellä ei ole perhettä ja kun saimme esikoisemme, hän hurahti täysin. Ja pahinta on, että puhe ei auta mitään. Jos hän on meillä kylässä, hän saattaa alkaa puhua leluista, tavaroista ja vaatteista, joita lapsi mielestään tarvitsee. Sanomme napakasti, mutta kohteliaasti ei kiitos ja seuraavalla viikolla posti tuo nuo asiat ja paljon muuta... Synttärit ja muut juhlat on ihan kamalat aina, hän pölähtää paikalla kymmenien pakettien kanssa, ei ymmärrä lainkaan meidän perinteitä vaan kommentoi kaikkea jne. Rajoja on asetettu, on puhuttu ja laitettu viestiä, soitettu ja esim. synttärikutsuun kirjoitettu ihan suoraan, että tavaraa on jo paljon, vieraita tulee paljon, jos tuot lahjan tuo yksi!! Mutta ei auta. Välit tässä vielä menee kun jonakin päivänä me vanhemmat menetämme hermomme kokonaan.

Ongelmana siis, että ostaa liikaa lahjoja?

Vaikea ymmärtää tätäkin

Väännän rautalangasta, ongelma on se, että ostaa järkyttävän määrän aivan kaikkea ja jatkuvasti. Esikoiselle esim. 4 toppa-asua tänä talvena. Mitä hittoa me niillä teemme ja mihin laitamme? Varsinkin kun koot harvemmin osuvat ihan nappiin... Jouluna lahjoja tuli 12/lapsi, joukossa pari aivan samaa juttua jotka itse olimme ostaneet tai isovanhemmat hankkineet. Ja turha nyt alkaa vääntää, että vie uffiin ja kirpputorille, niin teenkin, mutta se on turhaa työtä minulla, turhaa rahanmenoa hänellä ja opettaa lapsillemme arvoja, joita emme heidän halua oppivan. Ja tämä ei suinkaan liity vaan juhliin, vaan jokaiseen vuodenaikaan, jokaiseen vierailuun, jokaiseen juhlaan (ystävänpäivät, nimipäivät jne. mukana). Nyt olemme päättäneet, että paketit jäävät jatkossa postiin. Kun puhe ei tehoa, ehkä tämä tehoaa. Ja tosiaan, pelkään, että välit nyt sitten menevät, mutta meille riittää.

On se haastavaa, kun on mt-potilas lähipiirissä. Olisko yhteydenotto lääkäriin mitään?

En jaksanut lukea koko ketjua läpi. Mutta ap, muista sitten KAIKKI käyttäytymisnormit, kun ITSE olet anoppi! Ihmisiähän me kaikki olemme. Taidat olla hormonihuuruissa vielä. Itse muistan, kun oli esikoinen syntynyt, niin isäni päsmäröi muutamaan otteeseen. Otin siitä itseeni tietty, mutta enpä rakastavampaa vaaria ole saanut lapsilleni. Soitti lapsilleni vaikka vaan tikusta asiaa tehden. Kuoli reilut 10 vuotta sitten. Nyt ei ole lapsillani kuin yksi mummi, kun miehen vanhemmat olivat olleet kuolleena jo ennen lastemme syntymää.