Anoppi-purkaus!!!

Vierailija kirjoitti:

Vai haluaako joku tosiaan vielä anoppi-iässä tulla miniänsä taholta koulutetuksi? Että ei haittaa? Meinaan kun niin moni on sanonut täällä, että aloittajan pitää sanoa anopille. Että onpas se kivaa kun Jaana 32v. kertoo Raijalle 62v. että haluan, että kunnioitat täällä meillä meitä ja meidän kotia ja että se tarkoittaa sitä, että kysyt saatko osallistua vauvan hoitoon ja tarjoilupöydän järjestelemiseen.

Tällälaillako te aikuiset ihmiset haluatte tulla kohdelluiksi, että KAIKKI näkee, miniäkin, ettei teille ole opetettu tapoja?

o/ Olen 60 v., mutta minulla ei ole vielä miniää. Kyllä parasta on kaikille, että miniä saa suunsa auki ja sanoo suorat sanat! On ihanteellista, että hän puhuu minulle ja ohjaa käytöstäni toivomaansa suuntaan. Miniän ja poikani lapsi on heidän lapsensa, ei minun, ja heidän tulee päättää _kaikesta_ lapseensa liittyvästä. Miksi he eivät kertoisi sitä minulle? Jos eivät kerro, tulkitsen sen niin, etteivät halua olla kanssani missään tekemisissä, vaan inhoavat minua. Hartain toiveeni on, että miniä pitää puolensa _aina_ ja kertoo sen selvästi minulle. Jos hän ei sano mitään opastusta, olen mahdollisimman pidättyväinen, mutta en sitten koskaan saa tietää, teenkö oikein.

Vierailija kirjoitti:

Olenko minä ihan kontrollifriikki vai tunteeko joku muukin samoin? Anoppi, eli 3-kuisen vauvamme mummo ärsyttää niin vietävästi.

Kun vauva on päiväunilla ja isovanhemmat ovat tulleet kylään, vauvan herätessä anoppi RYNTÄÄ nostamaan vauvan sängystä/vaunuista, vaikka minä tai lapsen isä haluaisimme "olla vauvaa vastassa" unilta herätessään, jottei hän säikähdä suotta. Pari kertaa olemme anopin kanssa juosseet kilpaa vauvan luo, ja arvatenkin anoppi voittaa aina... Ristiäisten etiketti meni kesken juhlien täysin uusiksi anopin toimesta, kaikista hankinnoista pitää kommentoida, että eikö nyt kirpputorilta olisi löytynyt, ja että eihän tuo ja tuo tavara ole edes anopin mielestä nätti... siis voi elämä. Miten opin sietämään tuota ihmistä?

Minulla on sinun kaltaisesi miniä. Hänelle kelpaa taloudellinen apu ja raha. Kirpputoritavarat eivät hänellekään kelpaa. Vihjaillaan koko ajan, mitä lapsi tarvitsisi ja ollaan melkein käsi pitkällä rahaa odottamassa. Neuvoja hän ei vastaanota, vaikka minulla kuuden lapsen äidillä voisi niitä ollakin. Lapsenhoitajaksi kelvataan, kun hänellä on menoa, mutta kylään mennessämme meitä on vastassa nyrpeä naamainen nainen, joka ei puhu ei pukahda.

Kerro minulle,miten minä opin sietämään häntä ?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Edelleenkin sanon, täällä on ainakin yksi iso paskakasa ja monta pienempää. Mä sanon paskakasa jos haluan. Olen yli 40 ja tiedän mistä puhun. Paskakasat.

Tämä ei ollut minä, jolla alunperin meni hermot. Mutta mustamaalaa sä vaan iiihan rauhassa, jos se auttaa. <3

Tietenkään se ollut sinä,koska se olin minä. Kuka väittää,et se olit sinä ? Älä rupee matkimaan mua paskakasa.

Joo, mutta sä yritit esiintyä minuna, että ihmiset luulevat, etten ole vieläkään lopettanut huutamistani sulle. Siksi oikaisin asian, koska lepyin jo.

Mikä sä oikein olet? Lopettanut huutamistani mulle ? öö mitähän sä olet mulle huutanut ?

Olen yrittänyt esiintyä sinuna? Empä usko kuule. Minä yritin aisallisesti kertoa,etten ole tuo yksi kommentoija. Ihme sekoilija olet ? Eikö sinua saa kritisoida ?

Niin, sinä kirjoitit "Edelleenkin sanon, täällä on ainakin yksi iso paskakasa ja monta pienempää. Mä sanon paskakasa jos haluan. Olen yli 40 ja tiedän mistä puhun. Paskakasat."

Vastasin siihen, että tuo en ollut minä, koska sitä sä yritit saada ihmisiä luulemaan. Sitten sä vastasit:

"Tietenkään se ollut sinä,koska se olin minä. Kuka väittää,et se olit sinä ? Älä rupee matkimaan mua paskakasa."

Joten yritit esiintyä minuna. Siitä, ettet ole "tuo yksi kommentoija" et puhunut mitään. Vaan sanoit: "koska se olin minä. Kuka väittää,et se olit sinä ?"

Mikä yksi kommentoija ? Eikö sulla ole ollut täällä aika monta roolia ja aika monta kommentoijaa. Kukaan ei pysy perässä, kuka sä olet ja missä hengessä milloinkin kirjoitat. Puolesta vastaan, haukkuen vai tykäten. Ilmoitin vain,että mua et oo haukkunu, jos niin kuvittelit. Sinänsä mitään välii.

Mut joo nyt minä en jaksa kommentoida sinulle enää. Ainakaan tälle nykyiselle persoonallesi.

Minulla on vain yksi persoona täällä ja koko tässä ketjussa, jonka aivan hyvin käsität. Mutta hyvä ettet jatka enempää, en jää kaipaamaan jatkamisiasi.

Ja tämä oli siis se 40+ mamma, joka sanoi ketjussa alunperin jotakuta kirjoittajaa paskakasaksi. (Ja jonka epäilen olevan tämä kanssajankkaaja.)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vai haluaako joku tosiaan vielä anoppi-iässä tulla miniänsä taholta koulutetuksi? Että ei haittaa? Meinaan kun niin moni on sanonut täällä, että aloittajan pitää sanoa anopille. Että onpas se kivaa kun Jaana 32v. kertoo Raijalle 62v. että haluan, että kunnioitat täällä meillä meitä ja meidän kotia ja että se tarkoittaa sitä, että kysyt saatko osallistua vauvan hoitoon ja tarjoilupöydän järjestelemiseen.

Tällälaillako te aikuiset ihmiset haluatte tulla kohdelluiksi, että KAIKKI näkee, miniäkin, ettei teille ole opetettu tapoja?

o/ Olen 60 v., mutta minulla ei ole vielä miniää. Kyllä parasta on kaikille, että miniä saa suunsa auki ja sanoo suorat sanat! On ihanteellista, että hän puhuu minulle ja ohjaa käytöstäni toivomaansa suuntaan. Miniän ja poikani lapsi on heidän lapsensa, ei minun, ja heidän tulee päättää _kaikesta_ lapseensa liittyvästä. Miksi he eivät kertoisi sitä minulle? Jos eivät kerro, tulkitsen sen niin, etteivät halua olla kanssani missään tekemisissä, vaan inhoavat minua. Hartain toiveeni on, että miniä pitää puolensa _aina_ ja kertoo sen selvästi minulle. Jos hän ei sano mitään opastusta, olen mahdollisimman pidättyväinen, mutta en sitten koskaan saa tietää, teenkö oikein.

No, sulle on oletusarvoista, että ihmiset ovat suht terveitä. Kaikilla ei todellakaan ole niin. On loukkaavasti toisille puhuvia miniöitä ja on loukkaavasti suhtautuvia anoppeja. Jos tällainen loukkaaja alkaisi minua opastaa, niin purisin siltä pään poikki. Eli ensin loukataan ja sitten vielä kuvitellaan, että joku oma toive menee toisella läpi.

Minun äitini oli tällainen kasvattaja. Ensin loukkasi minua ja sen jälkeen minun olisi pitänyt haluta tehdä kuten hän koitti minua kasvattaa. En koskaan suostunut, meillä ei ollut milloinkaan hyviä välejä. Vihaan häntä edelleen, eikä hän saa sanoa sanaakaan minun lastenkasvatukseeni.

En edes tiedä mitä se on, jos ihmiset osaavat puhua toisille näitä loukkaamatta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vai haluaako joku tosiaan vielä anoppi-iässä tulla miniänsä taholta koulutetuksi? Että ei haittaa? Meinaan kun niin moni on sanonut täällä, että aloittajan pitää sanoa anopille. Että onpas se kivaa kun Jaana 32v. kertoo Raijalle 62v. että haluan, että kunnioitat täällä meillä meitä ja meidän kotia ja että se tarkoittaa sitä, että kysyt saatko osallistua vauvan hoitoon ja tarjoilupöydän järjestelemiseen.

Tällälaillako te aikuiset ihmiset haluatte tulla kohdelluiksi, että KAIKKI näkee, miniäkin, ettei teille ole opetettu tapoja?

o/ Olen 60 v., mutta minulla ei ole vielä miniää. Kyllä parasta on kaikille, että miniä saa suunsa auki ja sanoo suorat sanat! On ihanteellista, että hän puhuu minulle ja ohjaa käytöstäni toivomaansa suuntaan. Miniän ja poikani lapsi on heidän lapsensa, ei minun, ja heidän tulee päättää _kaikesta_ lapseensa liittyvästä. Miksi he eivät kertoisi sitä minulle? Jos eivät kerro, tulkitsen sen niin, etteivät halua olla kanssani missään tekemisissä, vaan inhoavat minua. Hartain toiveeni on, että miniä pitää puolensa _aina_ ja kertoo sen selvästi minulle. Jos hän ei sano mitään opastusta, olen mahdollisimman pidättyväinen, mutta en sitten koskaan saa tietää, teenkö oikein.

Tai sitten jos hän kertoo mitä haluaa, niin miksi oletat, että se on kikki aivan tervehenkistä TAI sellaista, jonka sä voit allekirjoittaa? Ehkä hänen sanoessaan asioista sinä olet se, joka pyörittelet mielessäsi silmiäsi ja kerrot miniästäsi ympäriinsä ystävillesi, mitä se taas haluaa. Miksi ihmeessä oletat, että asiat, joita sinulle tullaan sanomaan ovat jonkun täysin terveen henkilön päästä? Miniäsi saattaa alkaa pian vaikuttaa sinusta todella epäilyttävältä, kun hän on muutaman kerran ohjannut, miten pitää toimia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vai haluaako joku tosiaan vielä anoppi-iässä tulla miniänsä taholta koulutetuksi? Että ei haittaa? Meinaan kun niin moni on sanonut täällä, että aloittajan pitää sanoa anopille. Että onpas se kivaa kun Jaana 32v. kertoo Raijalle 62v. että haluan, että kunnioitat täällä meillä meitä ja meidän kotia ja että se tarkoittaa sitä, että kysyt saatko osallistua vauvan hoitoon ja tarjoilupöydän järjestelemiseen.

Tällälaillako te aikuiset ihmiset haluatte tulla kohdelluiksi, että KAIKKI näkee, miniäkin, ettei teille ole opetettu tapoja?

o/ Olen 60 v., mutta minulla ei ole vielä miniää. Kyllä parasta on kaikille, että miniä saa suunsa auki ja sanoo suorat sanat! On ihanteellista, että hän puhuu minulle ja ohjaa käytöstäni toivomaansa suuntaan. Miniän ja poikani lapsi on heidän lapsensa, ei minun, ja heidän tulee päättää _kaikesta_ lapseensa liittyvästä. Miksi he eivät kertoisi sitä minulle? Jos eivät kerro, tulkitsen sen niin, etteivät halua olla kanssani missään tekemisissä, vaan inhoavat minua. Hartain toiveeni on, että miniä pitää puolensa _aina_ ja kertoo sen selvästi minulle. Jos hän ei sano mitään opastusta, olen mahdollisimman pidättyväinen, mutta en sitten koskaan saa tietää, teenkö oikein.

Tai sitten jos hän kertoo mitä haluaa, niin miksi oletat, että se on kikki aivan tervehenkistä TAI sellaista, jonka sä voit allekirjoittaa? Ehkä hänen sanoessaan asioista sinä olet se, joka pyörittelet mielessäsi silmiäsi ja kerrot miniästäsi ympäriinsä ystävillesi, mitä se taas haluaa. Miksi ihmeessä oletat, että asiat, joita sinulle tullaan sanomaan ovat jonkun täysin terveen henkilön päästä? Miniäsi saattaa alkaa pian vaikuttaa sinusta todella epäilyttävältä, kun hän on muutaman kerran ohjannut, miten pitää toimia.

Ja sitten sinä katsot oikeudeksesi haukkua häntä ystävillesi ja olet vain mielessäsi oikeassa. Oikeudeksesi katsot sen. Haukkua sitä miniää ympäriinsä, kun asiat, joita hän sanoo, eivät sovikaan sinun pirtaasi.

Eikö ole tällainen riski olemassa? Noin ne ihmissuhderiidat just alkaa. Joku sanoo jollekin jotain, joka on sen mielestä, jolle sanotaan ihan hullua, eikä hän kykene kunnioittamaan sanojan ajatuksia. Ja menee mielestään täysin OIKEUTETTUNA haukkumaan sanojaa ympäriinsä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vai haluaako joku tosiaan vielä anoppi-iässä tulla miniänsä taholta koulutetuksi? Että ei haittaa? Meinaan kun niin moni on sanonut täällä, että aloittajan pitää sanoa anopille. Että onpas se kivaa kun Jaana 32v. kertoo Raijalle 62v. että haluan, että kunnioitat täällä meillä meitä ja meidän kotia ja että se tarkoittaa sitä, että kysyt saatko osallistua vauvan hoitoon ja tarjoilupöydän järjestelemiseen.

Tällälaillako te aikuiset ihmiset haluatte tulla kohdelluiksi, että KAIKKI näkee, miniäkin, ettei teille ole opetettu tapoja?

o/ Olen 60 v., mutta minulla ei ole vielä miniää. Kyllä parasta on kaikille, että miniä saa suunsa auki ja sanoo suorat sanat! On ihanteellista, että hän puhuu minulle ja ohjaa käytöstäni toivomaansa suuntaan. Miniän ja poikani lapsi on heidän lapsensa, ei minun, ja heidän tulee päättää _kaikesta_ lapseensa liittyvästä. Miksi he eivät kertoisi sitä minulle? Jos eivät kerro, tulkitsen sen niin, etteivät halua olla kanssani missään tekemisissä, vaan inhoavat minua. Hartain toiveeni on, että miniä pitää puolensa _aina_ ja kertoo sen selvästi minulle. Jos hän ei sano mitään opastusta, olen mahdollisimman pidättyväinen, mutta en sitten koskaan saa tietää, teenkö oikein.

Tai sitten jos hän kertoo mitä haluaa, niin miksi oletat, että se on kikki aivan tervehenkistä TAI sellaista, jonka sä voit allekirjoittaa? Ehkä hänen sanoessaan asioista sinä olet se, joka pyörittelet mielessäsi silmiäsi ja kerrot miniästäsi ympäriinsä ystävillesi, mitä se taas haluaa. Miksi ihmeessä oletat, että asiat, joita sinulle tullaan sanomaan ovat jonkun täysin terveen henkilön päästä? Miniäsi saattaa alkaa pian vaikuttaa sinusta todella epäilyttävältä, kun hän on muutaman kerran ohjannut, miten pitää toimia.

Sehän on aivan hänen itsensä asia, mitä hän sanoo ja miten. Kaikilla on jokin tyyli puhua ja kaikki reagoivat tunteen tasolla jotenkin, kyllä tämän ymmärtää tässä iässä. Minun ei ole tarkoituskaan "allekirjoittaa" mitään, vaan totella niitä sääntöjä, joita miniä ja mies lapsensa suhteen asettavat ja toimia sen mukaisesti aina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä kyllä ymmärrän aloittajaa. Oma anoppini on hyvin voimakastahtoinen ihminen, pompottelee vieläkin koko sukua, vaikka on nyt jo niin huonossa kunnossa, että on melkein petipotilaana. Hänellä on aina ollut asenne, että hän on oikeassa ja muut väärässä. Ennen lapsia annoin tuon päällepäsmäröinnin mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, koska ei hän minua niin komennellut, kun piti minua vielä vieraampana ihmisenä. Mutta kun lapset syntyivät, hän kuvitteli päättävänsä, että vauva nukkuu päiväunet silloin kun hänen aikatauluun sopii, eri ruokien maistelu aloitetaan silloin kun hän haluaa, "että saa sitten sanoa, että on mummulassa maistanut ensimmäisen kerran tätä ruokaa". Heti olisi pitänyt tukistaa lasta, jos se ei tottele. Ei millään voinut ymmärtää, että nykyään neuvolassa suositellaan erilaisia juttuja, kuin 50 vuotta sitten. Mieheni on saanut äitinsä pompottelusta niin tarpeekseen, että todella harvoin nähdään.

Mun mielestä ap:n anopista ei saanut sellaista käsitystä, että hän olisi joku ilkeä pompottelija ja päsmäröijä.  Hän on ihan vaan innostunut vauvasta ja haluaa auttaa. Ap vaan ei tykkää siitä.

Ei minunkaan anoppini ilkeä ole. Hän on vain aikaisemmin ollut hirveän toimelias ja aikaansaava ihminen, ja nyt kun on huonossa kunnossa ja dementiakin vaivaa, ei ymmärrä, että vaatimustasoa voi laskea ja maailma pyörii ilman häntäkin, ja siksi komentelee sukua, että kaikki hommat tulee tehtyä juuri niin kuin hän haluaa. Nuo minun lasteni hoitoon liittyvät esimerkit johtuvat siitä, että halusi auttaa ja oli innoissaan lastenlapsista. Meillä vain oli erilaiset käsitykset, miten kannattaisi auttaa.

Olipas surullista luettavaa tuo, että tiedät sun anopilla olevan dementiaa, mutta et silti halua ymmärtää häntä!? Kai tiedät, että dementia muuttaa persoonaa? Koitapa googlettaa, jos sitten ymmärtäisit anoppia paremmin.

Ps. Ei en ole sitä mieltä, että lasta saisi tukistaa.

Tiedän kyllä, mitä dementia on, ja senkin, että se muuttaa persoonaa. Nuo lasteni vauva-ajan erimielisyydet tapahtuivat jo vuosia sitten, kun anopin muisti oli vielä kunnossa. Hän on aina ollut päällepäismäri (tai no lapsuudesta ja nuoruudesta en tiedä). En tiedä miksi edes mainitsin nykytilanteen, koska se ei oikeastaan liity tämän ketjun aiheeseen, mutta tuo sukulaisten pompottelu pahenee koko ajan, ja kaikki ovat siihen väsyneitä siitäkin huolimatta, että tiedetään, että se johtuu sairaudesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Edelleenkin sanon, täällä on ainakin yksi iso paskakasa ja monta pienempää. Mä sanon paskakasa jos haluan. Olen yli 40 ja tiedän mistä puhun. Paskakasat.

Tämä ei ollut minä, jolla alunperin meni hermot. Mutta mustamaalaa sä vaan iiihan rauhassa, jos se auttaa. <3

Tietenkään se ollut sinä,koska se olin minä. Kuka väittää,et se olit sinä ? Älä rupee matkimaan mua paskakasa.

Joo, mutta sä yritit esiintyä minuna, että ihmiset luulevat, etten ole vieläkään lopettanut huutamistani sulle. Siksi oikaisin asian, koska lepyin jo.

Mikä sä oikein olet? Lopettanut huutamistani mulle ? öö mitähän sä olet mulle huutanut ?

Olen yrittänyt esiintyä sinuna? Empä usko kuule. Minä yritin aisallisesti kertoa,etten ole tuo yksi kommentoija. Ihme sekoilija olet ? Eikö sinua saa kritisoida ?

Niin, sinä kirjoitit "Edelleenkin sanon, täällä on ainakin yksi iso paskakasa ja monta pienempää. Mä sanon paskakasa jos haluan. Olen yli 40 ja tiedän mistä puhun. Paskakasat."

Vastasin siihen, että tuo en ollut minä, koska sitä sä yritit saada ihmisiä luulemaan. Sitten sä vastasit:

"Tietenkään se ollut sinä,koska se olin minä. Kuka väittää,et se olit sinä ? Älä rupee matkimaan mua paskakasa."

Joten yritit esiintyä minuna. Siitä, ettet ole "tuo yksi kommentoija" et puhunut mitään. Vaan sanoit: "koska se olin minä. Kuka väittää,et se olit sinä ?"

Mikä yksi kommentoija ? Eikö sulla ole ollut täällä aika monta roolia ja aika monta kommentoijaa. Kukaan ei pysy perässä, kuka sä olet ja missä hengessä milloinkin kirjoitat. Puolesta vastaan, haukkuen vai tykäten. Ilmoitin vain,että mua et oo haukkunu, jos niin kuvittelit. Sinänsä mitään välii.

Mut joo nyt minä en jaksa kommentoida sinulle enää. Ainakaan tälle nykyiselle persoonallesi.

Minulla on vain yksi persoona täällä ja koko tässä ketjussa, jonka aivan hyvin käsität. Mutta hyvä ettet jatka enempää, en jää kaipaamaan jatkamisiasi.

Ja tämä oli siis se 40+ mamma, joka sanoi ketjussa alunperin jotakuta kirjoittajaa paskakasaksi. (Ja jonka epäilen olevan tämä kanssajankkaaja.)

Ei mitään järkeä, mutta kommentoin nyt kuitenkin :D

Sinä haukuit minua perjantaina paskakasaksi ja ilmeisesti viittaat tuossa ylempänä minuun.

En ole kommentoinut sinulle kuin perjantaina. Ne olivat vastauksia sinun alatyylisiin purkauksiisi. En tiedä, kuka sinulle jankkaa ? Minä se en ole ja nyt voit vihdoin lakata solvaamasta ja epäilemästä minua. Naurettavaa !

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vai haluaako joku tosiaan vielä anoppi-iässä tulla miniänsä taholta koulutetuksi? Että ei haittaa? Meinaan kun niin moni on sanonut täällä, että aloittajan pitää sanoa anopille. Että onpas se kivaa kun Jaana 32v. kertoo Raijalle 62v. että haluan, että kunnioitat täällä meillä meitä ja meidän kotia ja että se tarkoittaa sitä, että kysyt saatko osallistua vauvan hoitoon ja tarjoilupöydän järjestelemiseen.

Tällälaillako te aikuiset ihmiset haluatte tulla kohdelluiksi, että KAIKKI näkee, miniäkin, ettei teille ole opetettu tapoja?

o/ Olen 60 v., mutta minulla ei ole vielä miniää. Kyllä parasta on kaikille, että miniä saa suunsa auki ja sanoo suorat sanat! On ihanteellista, että hän puhuu minulle ja ohjaa käytöstäni toivomaansa suuntaan. Miniän ja poikani lapsi on heidän lapsensa, ei minun, ja heidän tulee päättää _kaikesta_ lapseensa liittyvästä. Miksi he eivät kertoisi sitä minulle? Jos eivät kerro, tulkitsen sen niin, etteivät halua olla kanssani missään tekemisissä, vaan inhoavat minua. Hartain toiveeni on, että miniä pitää puolensa _aina_ ja kertoo sen selvästi minulle. Jos hän ei sano mitään opastusta, olen mahdollisimman pidättyväinen, mutta en sitten koskaan saa tietää, teenkö oikein.

Tai sitten jos hän kertoo mitä haluaa, niin miksi oletat, että se on kikki aivan tervehenkistä TAI sellaista, jonka sä voit allekirjoittaa? Ehkä hänen sanoessaan asioista sinä olet se, joka pyörittelet mielessäsi silmiäsi ja kerrot miniästäsi ympäriinsä ystävillesi, mitä se taas haluaa. Miksi ihmeessä oletat, että asiat, joita sinulle tullaan sanomaan ovat jonkun täysin terveen henkilön päästä? Miniäsi saattaa alkaa pian vaikuttaa sinusta todella epäilyttävältä, kun hän on muutaman kerran ohjannut, miten pitää toimia.

Sehän on aivan hänen itsensä asia, mitä hän sanoo ja miten. Kaikilla on jokin tyyli puhua ja kaikki reagoivat tunteen tasolla jotenkin, kyllä tämän ymmärtää tässä iässä. Minun ei ole tarkoituskaan "allekirjoittaa" mitään, vaan totella niitä sääntöjä, joita miniä ja mies lapsensa suhteen asettavat ja toimia sen mukaisesti aina.

Jaa. Aika harvaa aikuista tuntuu aika vähän kiinnostavan suhtautua noin, vaan se, mitä mieltä itse ollaan asioista on hyvinkin tärkeää. Ja annas autuas, jos miniä näkee ihan toisin. Silloin vähintäänkin haukutaan selän takana ja sekin tuntuu minusta jo ajatuksenakin ihan kauhealle, siis ihan missä ihmissuhteessa tahansa, anoppia ei ole. Olen todella arka sanomaan siksi mitään mihinkään asioihin. Miksi kukaan minua kunnioittaisi, minussa kun tuntuu aina olevan muille jotain mistä he eivät minussa pidä. Ihmiset ovat minusta aivan hirveitä, kun eivät kunnioita minun puheitani kyllä tuollatavalla ollenkaan lähtökohtaisesti, kun kuvailit. Taidat olla harvinainen poikkeus ja hyvin ystävällinen ihminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Edelleenkin sanon, täällä on ainakin yksi iso paskakasa ja monta pienempää. Mä sanon paskakasa jos haluan. Olen yli 40 ja tiedän mistä puhun. Paskakasat.

Tämä ei ollut minä, jolla alunperin meni hermot. Mutta mustamaalaa sä vaan iiihan rauhassa, jos se auttaa. <3

Tietenkään se ollut sinä,koska se olin minä. Kuka väittää,et se olit sinä ? Älä rupee matkimaan mua paskakasa.

Joo, mutta sä yritit esiintyä minuna, että ihmiset luulevat, etten ole vieläkään lopettanut huutamistani sulle. Siksi oikaisin asian, koska lepyin jo.

Mikä sä oikein olet? Lopettanut huutamistani mulle ? öö mitähän sä olet mulle huutanut ?

Olen yrittänyt esiintyä sinuna? Empä usko kuule. Minä yritin aisallisesti kertoa,etten ole tuo yksi kommentoija. Ihme sekoilija olet ? Eikö sinua saa kritisoida ?

Niin, sinä kirjoitit "Edelleenkin sanon, täällä on ainakin yksi iso paskakasa ja monta pienempää. Mä sanon paskakasa jos haluan. Olen yli 40 ja tiedän mistä puhun. Paskakasat."

Vastasin siihen, että tuo en ollut minä, koska sitä sä yritit saada ihmisiä luulemaan. Sitten sä vastasit:

"Tietenkään se ollut sinä,koska se olin minä. Kuka väittää,et se olit sinä ? Älä rupee matkimaan mua paskakasa."

Joten yritit esiintyä minuna. Siitä, ettet ole "tuo yksi kommentoija" et puhunut mitään. Vaan sanoit: "koska se olin minä. Kuka väittää,et se olit sinä ?"

Mikä yksi kommentoija ? Eikö sulla ole ollut täällä aika monta roolia ja aika monta kommentoijaa. Kukaan ei pysy perässä, kuka sä olet ja missä hengessä milloinkin kirjoitat. Puolesta vastaan, haukkuen vai tykäten. Ilmoitin vain,että mua et oo haukkunu, jos niin kuvittelit. Sinänsä mitään välii.

Mut joo nyt minä en jaksa kommentoida sinulle enää. Ainakaan tälle nykyiselle persoonallesi.

Minulla on vain yksi persoona täällä ja koko tässä ketjussa, jonka aivan hyvin käsität. Mutta hyvä ettet jatka enempää, en jää kaipaamaan jatkamisiasi.

Ja tämä oli siis se 40+ mamma, joka sanoi ketjussa alunperin jotakuta kirjoittajaa paskakasaksi. (Ja jonka epäilen olevan tämä kanssajankkaaja.)

Ei mitään järkeä, mutta kommentoin nyt kuitenkin :D

Sinä haukuit minua perjantaina paskakasaksi ja ilmeisesti viittaat tuossa ylempänä minuun.

En ole kommentoinut sinulle kuin perjantaina. Ne olivat vastauksia sinun alatyylisiin purkauksiisi. En tiedä, kuka sinulle jankkaa ? Minä se en ole ja nyt voit vihdoin lakata solvaamasta ja epäilemästä minua. Naurettavaa !

Okei, asia selvä. Tämänpäiväiset kommenttini menevät sitten sille häirikölle, joka et ollut sinä, enkä minä, vaan joku kolmas!

Meiju:mm kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tästä keskustelusta nousi esiin kaksi kumoamatonta totuutta:

Anoppi on aina väärässä

Nuoret äidit ovat uskomattoman tosikkoja

Eikun ymmärsit ihan väärin. Sanoma on se, että

av:llä hilluu enimmäkseen käytöstavoista tietämätöntä sakkia, jotka eivät ymmärrä mitään äidin ja vauvan suhteesta. Kukaan ei nappaa vauvaa syliinsä, jos käytännöistä ei ole sovittu äidin kanssa. Jos epäselvää, lupa kysytään joka kerta erikseen.

Eli pitääkö isänkin mielestäsi kysyä ÄIDILTÄ lupa kun koskee vauvaansa? Eikö anoppi voi kysyä pojaltaan lupaa, saako nostaa vauvan sängystä? Sillä onhan tuo vauva käsittääkseni puoliksi myös tuon pojan vauva?

Ihan sairaaksi mennyt nykyaikana tämä äitien vouhotus. Mukavaa saada tulevaisuudessa miniöitä, rukoilen niin kovin, että saan fiksumpia kuin täällä palstalla suurin osa. Toisaalta, tiedän, että poikani valitsee paremmin.

Sinä et tiedä poikasi valinnoista yhtään mitään, vaikka kuvittelet niin. Onnea tulevaan.

15 sivua aivan hirveetä älämölöä ja vääntämistä!

Kaikkien miniöiden, vävyjen, tyttärien, poikien, vanhempien ja appivanhempien pitäisi oppia RELAAMAAN. Ainoat säännöt, joilla oikeasti on jotain väliä, liittyvät lasten hengen ja terveyden turvaamiseen. Kaikki muu on turhanpäiväistä pätemistä ja mikromanakeerausta. Kukaan ei kuole, jos lapsen ympärillä on muutama ylimääräinen rakastava käsipari. Kukaan ei kuole, vaikka tuulihatut on sohvapöydällä eikä Tilta-tädin piirongin päällä.  "Sanominen" vain loukkaa, koska suomalaiset eivät osaa "sanoa" kauniisti, vaan suusta tulee aina sammakoita, joita puolin ja toisin märehditään ja kyräillään seuraavat 50 vuotta.