Lue keskustelun säännöt.
Anoppi-purkaus!!!
12.02.2016 |
Olenko minä ihan kontrollifriikki vai tunteeko joku muukin samoin? Anoppi, eli 3-kuisen vauvamme mummo ärsyttää niin vietävästi.
Kun vauva on päiväunilla ja isovanhemmat ovat tulleet kylään, vauvan herätessä anoppi RYNTÄÄ nostamaan vauvan sängystä/vaunuista, vaikka minä tai lapsen isä haluaisimme "olla vauvaa vastassa" unilta herätessään, jottei hän säikähdä suotta. Pari kertaa olemme anopin kanssa juosseet kilpaa vauvan luo, ja arvatenkin anoppi voittaa aina... Ristiäisten etiketti meni kesken juhlien täysin uusiksi anopin toimesta, kaikista hankinnoista pitää kommentoida, että eikö nyt kirpputorilta olisi löytynyt, ja että eihän tuo ja tuo tavara ole edes anopin mielestä nätti... siis voi elämä. Miten opin sietämään tuota ihmistä?
Kommentit (213)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei AP. Ymmärrän, että nyt pikkuvauvan äitinä tuo saattaa ärsyttää. Mutta koita pinnistellä! Anoppi ei kuitenkaan asu teillä, joten koko ajan tuota rasittavaa käytöstä ei tarvitse kestää.
Voin sanoa, että aivan varmasti vuoden-parin päästä todellakin osaat arvostaa, että lapsella on mummu, joka välittää, ja haluaa olla osa lapsesi elämää. Se antaa myös sinulle mahdollisuuden harrastaa, viettää laatuaikaa miehesi kanssa. Itsellämme on sellainen tilanne, että isovanhemmat eivät halua olla lastemme kanssa keskenään ollenkaan, eli meillä ei mieheni kanssa ole ollenkaan vapaa-aikaa kaksistaan. Voin sanoa, että 2 v 3 kk ja 9 kk ikäisten lasten kanssa on rankkaa, kun ei saa ikinä pientäkään taukoa! Meillä isovanhemmille riittää skypettäminen, ja kerran vuodessa meillä vierailu, jolloin istutaan valmiiseen pöytään passattavaksi, ja lasten kanssa ollaan se pakollinen vartin leikkihetki. Anna mummun hössöttää! On hienoa, että lapsellasi on välittävä mummu, se on arvokas juttu, jotain mitä rahalla ei saa!
Eihän tässä ongelmana ole anopin innokkuus sinänsä vaan se, että näiden kahden kemiat eivät todellakaan kohtaa. Aloittajalla ei ole mitään syytä nöyrtyä tai suostua mihinkään. Jos anoppi on kykenevä anoppi, hän tulee kuvioon siinä vaiheessa kun kutsutaan, eikä nakkele niskojaan kuin pikkulapsi, kun ei saanutkaan pompottaa poikaansa enää tämän saatua oman perheen.
Eihän niiden kemioiden välttämättä tarvitsekaan kohdata. En minäkään anopistani pidä, mutta olisin onnellinen, jos häntä kiinnostaisi lapsenlapset ja haluaisi olla osa heidän elämäänsä. Minun ja anopin välit ovat toissijainen asia - tärkeintä minulle olisi, että lapsillani on muitakin rakastavia aikuisia elämässänsä kuin minä ja mieheni. Minulla on muuten ihan kauhuanoppi, joten en kovin helposti anoppeja lähde puolustelemaan ihan vain anoppiuden takia. ;)
Mutta ehkä AP:n anopin tarkoituksena oli vain auttaa? Ehkä hän ajatteli, että hoitaa vauvaa, ettei vanhempien tarvitse koko ajan juosta, ehkä hän halusi vanhempien saavan vähän levähtää? Ehkä halusi vain olla avuksi ristiäisissä? Meillä ei ristiäisiä/nimenantojuhlaa ollut ollenkaan, mutta voin sanoa, että harmitti pojan 2 v.-synttäreillä se, että laitoin koko päivän ruokaa (vaikka anoppi oli meillä kylässä 2 viikkoa siihen aikaan...), tein kaksi kakkua, ja siinä sivussa hoidin koko päivän 2 v. poikaa ja 6 kk ikäistä vauvaa, samaan aikaan kun anoppi lepäili makkarissa, eikä voinut edes leikkiä lasten kanssa. Ymmärrän siis kyllä AP:n harmituksen ja ärsytyksen, mutta mielestäni jotain voi nielläkin, jos saa anopilta apua... Itse olen niin epätoivoisen väsynyt, että antaisin anopille melkeinpä vapaat kädet lastenhoidossa, jos häntä yhtään kiinnostaisi lasten kanssa viettää aikaa.
Mitä sitten, jos "tarkoituksena oli vaan auttaa", jos apua ei ole pyydetty, eikä sitä tarvita ja se vaikuttaa päällepäsmäröivältä vittuilulta? Kyllä ehkä jokainen tietää sen hömelön ihmistyypin, joka menee hössöttävänä auttamaan, mutta ymmärtää väistyä, jos ilmaistaan, että kiitos, mutta haluan hoitaa omat asiani näin ja sitten sen ihmistyypin, joka syöksyy tekemään asiat omalla tavallaan sinun elämässäsi ja suuttuu, kun häntä koitetaan estää? Edellinen ei nosta verenpainetta, koska on vain ajattelematon mutta hyväntahtoinen - jälkimmäinen on hirveä ihmistyyppi, koska syyllistää itseään rajoittavan ihmisen omasta pahasta mielestään.
En todellakaan halua olla sellaisten kanssa tekemisissä. En ymmärrä, miten se, että olisin väsynyt vaikuttaa siihen mitenkään. En halua olla sellaisten kanssa tekemisissä niin turha koittaa käyttää heikkoa hetkeäni hyväksi - sehän vain pahentaa oloani. Osaan kyllä palkata apua, jos on niin vaikeaa. Tai saada kunnan apua.
Minä käsitin, että AP nimenomaan EI ilmoittanut anopille avun olevan epätoivottua esim. ristiäisissä? Eikös se niin ollut? Miten anoppi voi silloin tietää tekevänsä väärin auttaessaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei mulla muuta kuin että kuvitteleeko joku tosiaan, että 3kk ikäinen ihminen osaa kontrolloida tunneilmaisuaan siinä määrin, että esimerkiksi kehtaa tai ei kehtaa osoittaa harmistuksen tunteita? Aika kehittyneitä lapsia teillä.
Vierailija kirjoitti:
Ei mulla muuta kuin että kuvitteleeko joku tosiaan, että 3kk ikäinen ihminen osaa kontrolloida tunneilmaisuaan siinä määrin, että esimerkiksi kehtaa tai ei kehtaa osoittaa harmistuksen tunteita? Aika kehittyneitä lapsia teillä.
Saispa meidän 2v. kehdata olla näyttämättä tunteiden kirjoansa, olis aika poikaa! :D
Mä oon varmaan nyt sit ainut joka ymmärtää ap:tä. Mulla on vieläkin (lapsi 6kk) tarve pitää ohjat itselläni. Olen anopin kanssa ottanut yhteen juuri noista syistä kun minä olen jo tekemässä jotain vauvalle esim vaihtamassa vaippaa, syöttämässä, pukemassa tai nukuttamassa niin anoppi onkin yhtäkkiä päättänyt, että hän tekee sen enkä minä.
Välillä hän tekee sen niin, että mun on enään siinä vaiheessa turha alkaa tupisemaan vastaan. Se on niin ärsyttävää, että joku anoppi kuvittelee, että hänellä on oikeus tehdä mitä huvittaa. Kuvittelee että hänellä on jotain päätösvaltaa meidän lapseen (esim kaikki hankinnat pitäisi hänelle kertoa jamieluiten hänellä hyväksyttää).
Mä uskon, että ap:n anoppi on oikeasti liian päällekäyvä kun tuore äiti itse haluaisi kuitenkin olla se tilanteen herra. Kyllä se kurjalta tuntuu kun anoppi ei kysele saako hän tehdä sen ja tuon ja tän asian vaan omatoimisesti vain kaappaa lapsen.
Joo, äiti saa vaihdella niitä vaippoja päivät pitkät, mutta ei se silti ole reilua jos anoppi kävelee tuoreen äidin yli, koska hänhän on mummi.
Anoppisi kaltaiset ihmiset ovat hankalia. En usko, että teidän suhde kehittyy parempaan suuntaan seuraavina vuosina. Reagoit aivan niinkuin normaali äiti. Anoppisi täytyy oppia olemaan sekaantumatta asioihin, jotka eivät hänelle kuulu. Jos äiti sanoo hakevansa vauvansa sängystä, niin anopin kuuluu väistyä sivuun. Tarjoiluja ei myöskään muuteta ilman emännän lupaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei mulla muuta kuin että kuvitteleeko joku tosiaan, että 3kk ikäinen ihminen osaa kontrolloida tunneilmaisuaan siinä määrin, että esimerkiksi kehtaa tai ei kehtaa osoittaa harmistuksen tunteita? Aika kehittyneitä lapsia teillä.
Hei ihan oikeasti, alapeukutatte tätä? Symppaan ihan tosissaan ap:n hormonihöyryjä ja vaikeuksia ärsyttävän oloisen anopin kanssa, mutta kertokaapa miten oikeasti 3kk ikäinen ihminen rajoittaa ja kontrolloi tunneilmaisuaan hienovaraisesti :D
Suuret on ongelmat sullakin, häpeä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis ei tosiaankaan minunkaan 3-kuistani saisi joku anoppi rynnätä ottamaan sängystä kysymättä lupaa. Aivan törkeää käytöstä anopilta.
Miksi täällä syyllistetään sanomisesta epävarmaa aloittajaa? HÄVETKÄÄ SENKIN PASKAKASAT!Voi kultapieni, kylläpä ne tuoreet äidit käyvät kuumana. Tasapainoisia, nuoria naisia. Otappa reippaasti puheeksi neuvolassa mielenterveysongelmat. Niissä ei ole mitään hävettävää. Apua saa pyytää,ettei sitä tulla kohta antamaan pyytämättä.
Ota ihan itse sinne yhteyttä, paskakasa, olen 42-vuotias pikkukoululaisten äiti, ja saan sanoa sulle just miltä sä minusta tunnut. Paskakasalta.
Oletkin vanha :D Aina vaan enemmän kehoitan hakemaan apua. Kyse ei ole edes nuoruuden kokemattomuudesta. Voit haukkua muita ihmisiä sydämesi kyllyydestä. Se ei kuitenkaan poista sinun ongelmiasi. Surullinen tapaus olet :(
Vierailija kirjoitti:
Ap vastaa:
Vauva on alkanut jo osoittaa merkkejä vierastamisesta: anopin ottaessa hänet nopeasti syliin, on huuli mennyt rullalle, aivan kuin ei kuitenkaan uskaltaisi kunnolla näyttää, ettei nyt ole hyvä, kun ei kuitenkaan huutamaan ala :(
Saatan olla vähän ylisuojelevainen, onhan lapsi saanut alkunsa hedelmöityshoidoilla. Anopin tulisi kuitenkin mielestäni sitäkin kunnioittaa, kun tietää asiasta.
Ristiäisten etiketti meni uusiksi siinä mielessä, että anoppi päätti muuttaa koko tarjoiluasetelman jo vieraiden saavuttua (seisovasta pöydästä tarjoiltavat pöytään, jolloin kaikki ei edes mahtunut pöytään). Emme viitsineet järjestää mitään kohtausta kesken juhlien, joten nieleskelimme vaan kummatkin mieheni kanssa. Juhlien jälkeen lähetin anopille viestin, johon hän ei koskaan reagoinut mitenkään.
Anoppi on taatusti huomannut, että minä tai mieheni olemme jo olleet menossa hakemaan vauvaa sängystä/vaunuista, miksi ei voi odottaa rauhassa, eikä höntyillä itse sinne nopeammin? Voisinhan sanoa tämän kaiken anopille, ja toivottavasti saankin rohkeutta ja neuvoja, miten, mutta kuten otsikko kertoo, tämä nyt on tällainen tunteenpurkaus.
hei ap,
alle n. 8 kuukauden ikäinen vauva ei kehitystasonsa vuoksi pysty vierastamaan. eikä varsinkaan toimimaan kuten kuvailit "ei uskaltaisi näyttää ettei ole hyvä". vauva näyttää suoraan miltä hänestä tuntuu. eli ihan on sinun tulkintasi ja sinun tunteesi se. ettei vauva "halua" mummin syliin herätessään.
kuinka usein se anoppi on teillä, jos hän useinkin pääsee hakemaan vauvan syliinsä heti hänen herättyään?
olet ihan selvässä hormonimyrskyssä, jossa on ihan normaalia toimia omistavasti ja loukkaantua kaikesta mahdollisesta. yritä vähän rentoutua. on vain hyvä, että lapsella ja mummilla on läheinen suhde alusta asti. olet siitä ehkä itsekin kiitollinen jossain vaiheessa, jos joudut jättämään vauvan hoitoon joskus myöhemmin- hän pääsee mummille hoitoon, turvalliseen ja tuttuun syliin.
t. kolmen kouluikäisen äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mistä vetoa että parin vuoden päästä AP itkee sitten sitä että appivanhemmat eivät hoida ja suosivat tyttärensä lapsia. Hah. Siinä vaiheessa voi todeta että itse sitä on pikkuasioista kerännyt muurin oman perheen ja appivanhempien välille, ja jos oikeasti on kykyä muuhunkin kuin siihen omaan napaan tuijottamiseen (mitä epäilen) niin saattaa kaduttaa se oma käytös.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap vastaa:
Vauva on alkanut jo osoittaa merkkejä vierastamisesta: anopin ottaessa hänet nopeasti syliin, on huuli mennyt rullalle, aivan kuin ei kuitenkaan uskaltaisi kunnolla näyttää, ettei nyt ole hyvä, kun ei kuitenkaan huutamaan ala :(
Saatan olla vähän ylisuojelevainen, onhan lapsi saanut alkunsa hedelmöityshoidoilla. Anopin tulisi kuitenkin mielestäni sitäkin kunnioittaa, kun tietää asiasta.
Ristiäisten etiketti meni uusiksi siinä mielessä, että anoppi päätti muuttaa koko tarjoiluasetelman jo vieraiden saavuttua (seisovasta pöydästä tarjoiltavat pöytään, jolloin kaikki ei edes mahtunut pöytään). Emme viitsineet järjestää mitään kohtausta kesken juhlien, joten nieleskelimme vaan kummatkin mieheni kanssa. Juhlien jälkeen lähetin anopille viestin, johon hän ei koskaan reagoinut mitenkään.
Anoppi on taatusti huomannut, että minä tai mieheni olemme jo olleet menossa hakemaan vauvaa sängystä/vaunuista, miksi ei voi odottaa rauhassa, eikä höntyillä itse sinne nopeammin? Voisinhan sanoa tämän kaiken anopille, ja toivottavasti saankin rohkeutta ja neuvoja, miten, mutta kuten otsikko kertoo, tämä nyt on tällainen tunteenpurkaus.
hei ap,
alle n. 8 kuukauden ikäinen vauva ei kehitystasonsa vuoksi pysty vierastamaan. eikä varsinkaan toimimaan kuten kuvailit "ei uskaltaisi näyttää ettei ole hyvä". vauva näyttää suoraan miltä hänestä tuntuu. eli ihan on sinun tulkintasi ja sinun tunteesi se. ettei vauva "halua" mummin syliin herätessään.kuinka usein se anoppi on teillä, jos hän useinkin pääsee hakemaan vauvan syliinsä heti hänen herättyään?
olet ihan selvässä hormonimyrskyssä, jossa on ihan normaalia toimia omistavasti ja loukkaantua kaikesta mahdollisesta. yritä vähän rentoutua. on vain hyvä, että lapsella ja mummilla on läheinen suhde alusta asti. olet siitä ehkä itsekin kiitollinen jossain vaiheessa, jos joudut jättämään vauvan hoitoon joskus myöhemmin- hän pääsee mummille hoitoon, turvalliseen ja tuttuun syliin.
t. kolmen kouluikäisen äiti
Vierastaminen voi hyvinkin alkaa jo 3-4 kuukauden ikäisenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mistä vetoa että parin vuoden päästä AP itkee sitten sitä että appivanhemmat eivät hoida ja suosivat tyttärensä lapsia. Hah. Siinä vaiheessa voi todeta että itse sitä on pikkuasioista kerännyt muurin oman perheen ja appivanhempien välille, ja jos oikeasti on kykyä muuhunkin kuin siihen omaan napaan tuijottamiseen (mitä epäilen) niin saattaa kaduttaa se oma käytös.
Jaa-a ja samanlainen mahdollisuus on at ap:n appi itkee miten miniä on kamala kun ei anna lasta ottaa joka päivä itselleen ja kun lupiakin pitää muka kysellä... Kun sinä et ap:tä tunne enkä minäkään, niin vetoja on turha laittaa vetämään ilman kristallipalloa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei AP. Ymmärrän, että nyt pikkuvauvan äitinä tuo saattaa ärsyttää. Mutta koita pinnistellä! Anoppi ei kuitenkaan asu teillä, joten koko ajan tuota rasittavaa käytöstä ei tarvitse kestää.
Voin sanoa, että aivan varmasti vuoden-parin päästä todellakin osaat arvostaa, että lapsella on mummu, joka välittää, ja haluaa olla osa lapsesi elämää. Se antaa myös sinulle mahdollisuuden harrastaa, viettää laatuaikaa miehesi kanssa. Itsellämme on sellainen tilanne, että isovanhemmat eivät halua olla lastemme kanssa keskenään ollenkaan, eli meillä ei mieheni kanssa ole ollenkaan vapaa-aikaa kaksistaan. Voin sanoa, että 2 v 3 kk ja 9 kk ikäisten lasten kanssa on rankkaa, kun ei saa ikinä pientäkään taukoa! Meillä isovanhemmille riittää skypettäminen, ja kerran vuodessa meillä vierailu, jolloin istutaan valmiiseen pöytään passattavaksi, ja lasten kanssa ollaan se pakollinen vartin leikkihetki. Anna mummun hössöttää! On hienoa, että lapsellasi on välittävä mummu, se on arvokas juttu, jotain mitä rahalla ei saa!
Eihän tässä ongelmana ole anopin innokkuus sinänsä vaan se, että näiden kahden kemiat eivät todellakaan kohtaa. Aloittajalla ei ole mitään syytä nöyrtyä tai suostua mihinkään. Jos anoppi on kykenevä anoppi, hän tulee kuvioon siinä vaiheessa kun kutsutaan, eikä nakkele niskojaan kuin pikkulapsi, kun ei saanutkaan pompottaa poikaansa enää tämän saatua oman perheen.
Eihän niiden kemioiden välttämättä tarvitsekaan kohdata. En minäkään anopistani pidä, mutta olisin onnellinen, jos häntä kiinnostaisi lapsenlapset ja haluaisi olla osa heidän elämäänsä. Minun ja anopin välit ovat toissijainen asia - tärkeintä minulle olisi, että lapsillani on muitakin rakastavia aikuisia elämässänsä kuin minä ja mieheni. Minulla on muuten ihan kauhuanoppi, joten en kovin helposti anoppeja lähde puolustelemaan ihan vain anoppiuden takia. ;)
Mutta ehkä AP:n anopin tarkoituksena oli vain auttaa? Ehkä hän ajatteli, että hoitaa vauvaa, ettei vanhempien tarvitse koko ajan juosta, ehkä hän halusi vanhempien saavan vähän levähtää? Ehkä halusi vain olla avuksi ristiäisissä? Meillä ei ristiäisiä/nimenantojuhlaa ollut ollenkaan, mutta voin sanoa, että harmitti pojan 2 v.-synttäreillä se, että laitoin koko päivän ruokaa (vaikka anoppi oli meillä kylässä 2 viikkoa siihen aikaan...), tein kaksi kakkua, ja siinä sivussa hoidin koko päivän 2 v. poikaa ja 6 kk ikäistä vauvaa, samaan aikaan kun anoppi lepäili makkarissa, eikä voinut edes leikkiä lasten kanssa. Ymmärrän siis kyllä AP:n harmituksen ja ärsytyksen, mutta mielestäni jotain voi nielläkin, jos saa anopilta apua... Itse olen niin epätoivoisen väsynyt, että antaisin anopille melkeinpä vapaat kädet lastenhoidossa, jos häntä yhtään kiinnostaisi lasten kanssa viettää aikaa.
Mitä sitten, jos "tarkoituksena oli vaan auttaa", jos apua ei ole pyydetty, eikä sitä tarvita ja se vaikuttaa päällepäsmäröivältä vittuilulta? Kyllä ehkä jokainen tietää sen hömelön ihmistyypin, joka menee hössöttävänä auttamaan, mutta ymmärtää väistyä, jos ilmaistaan, että kiitos, mutta haluan hoitaa omat asiani näin ja sitten sen ihmistyypin, joka syöksyy tekemään asiat omalla tavallaan sinun elämässäsi ja suuttuu, kun häntä koitetaan estää? Edellinen ei nosta verenpainetta, koska on vain ajattelematon mutta hyväntahtoinen - jälkimmäinen on hirveä ihmistyyppi, koska syyllistää itseään rajoittavan ihmisen omasta pahasta mielestään.
En todellakaan halua olla sellaisten kanssa tekemisissä. En ymmärrä, miten se, että olisin väsynyt vaikuttaa siihen mitenkään. En halua olla sellaisten kanssa tekemisissä niin turha koittaa käyttää heikkoa hetkeäni hyväksi - sehän vain pahentaa oloani. Osaan kyllä palkata apua, jos on niin vaikeaa. Tai saada kunnan apua.Minä käsitin, että AP nimenomaan EI ilmoittanut anopille avun olevan epätoivottua esim. ristiäisissä? Eikös se niin ollut? Miten anoppi voi silloin tietää tekevänsä väärin auttaessaan?
Ihan yleisellä elämänkokemuksella voisi kyetä ajattelemaan, että minä olen täällä vieras, ellei ole muuta sovittu, enkä joku, joka osallistuu tarjoiluihin tai niiden esillepanemisen MUUTTAMISEEN, kun ei ole pyydetty. Tämä on käytöstapoja.
Ja jos haluaa rennosti auttaa, niin voi EHDOTTAA ja voi KYSYÄ, ei mennä kysymättä koskemaan mihinkään!
Näin se sopu säilyy eikä tule astuneeksi kenenkään varpaille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis ei tosiaankaan minunkaan 3-kuistani saisi joku anoppi rynnätä ottamaan sängystä kysymättä lupaa. Aivan törkeää käytöstä anopilta.
Miksi täällä syyllistetään sanomisesta epävarmaa aloittajaa? HÄVETKÄÄ SENKIN PASKAKASAT!Voi kultapieni, kylläpä ne tuoreet äidit käyvät kuumana. Tasapainoisia, nuoria naisia. Otappa reippaasti puheeksi neuvolassa mielenterveysongelmat. Niissä ei ole mitään hävettävää. Apua saa pyytää,ettei sitä tulla kohta antamaan pyytämättä.
Ota ihan itse sinne yhteyttä, paskakasa, olen 42-vuotias pikkukoululaisten äiti, ja saan sanoa sulle just miltä sä minusta tunnut. Paskakasalta.
Oletkin vanha :D Aina vaan enemmän kehoitan hakemaan apua. Kyse ei ole edes nuoruuden kokemattomuudesta. Voit haukkua muita ihmisiä sydämesi kyllyydestä. Se ei kuitenkaan poista sinun ongelmiasi. Surullinen tapaus olet :(
Minä tiedän kyllä ongelmani, enkä ole mikään "vanha", sä vaan olet itse joku olevinas kypsä märkäkorva, joka kullittelee muita. Mutta sinä olet MINUSTA paskakasa, ei mulla sulle muuta asiaa ollut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap vastaa:
Vauva on alkanut jo osoittaa merkkejä vierastamisesta: anopin ottaessa hänet nopeasti syliin, on huuli mennyt rullalle, aivan kuin ei kuitenkaan uskaltaisi kunnolla näyttää, ettei nyt ole hyvä, kun ei kuitenkaan huutamaan ala :(
Saatan olla vähän ylisuojelevainen, onhan lapsi saanut alkunsa hedelmöityshoidoilla. Anopin tulisi kuitenkin mielestäni sitäkin kunnioittaa, kun tietää asiasta.
Ristiäisten etiketti meni uusiksi siinä mielessä, että anoppi päätti muuttaa koko tarjoiluasetelman jo vieraiden saavuttua (seisovasta pöydästä tarjoiltavat pöytään, jolloin kaikki ei edes mahtunut pöytään). Emme viitsineet järjestää mitään kohtausta kesken juhlien, joten nieleskelimme vaan kummatkin mieheni kanssa. Juhlien jälkeen lähetin anopille viestin, johon hän ei koskaan reagoinut mitenkään.
Anoppi on taatusti huomannut, että minä tai mieheni olemme jo olleet menossa hakemaan vauvaa sängystä/vaunuista, miksi ei voi odottaa rauhassa, eikä höntyillä itse sinne nopeammin? Voisinhan sanoa tämän kaiken anopille, ja toivottavasti saankin rohkeutta ja neuvoja, miten, mutta kuten otsikko kertoo, tämä nyt on tällainen tunteenpurkaus.
hei ap,
alle n. 8 kuukauden ikäinen vauva ei kehitystasonsa vuoksi pysty vierastamaan. eikä varsinkaan toimimaan kuten kuvailit "ei uskaltaisi näyttää ettei ole hyvä". vauva näyttää suoraan miltä hänestä tuntuu. eli ihan on sinun tulkintasi ja sinun tunteesi se. ettei vauva "halua" mummin syliin herätessään.kuinka usein se anoppi on teillä, jos hän useinkin pääsee hakemaan vauvan syliinsä heti hänen herättyään?
olet ihan selvässä hormonimyrskyssä, jossa on ihan normaalia toimia omistavasti ja loukkaantua kaikesta mahdollisesta. yritä vähän rentoutua. on vain hyvä, että lapsella ja mummilla on läheinen suhde alusta asti. olet siitä ehkä itsekin kiitollinen jossain vaiheessa, jos joudut jättämään vauvan hoitoon joskus myöhemmin- hän pääsee mummille hoitoon, turvalliseen ja tuttuun syliin.
t. kolmen kouluikäisen äiti
Kyllä vain voi vierastaa. Luoja komen lapsen äiti ei tiedä, että lapset kehittyy eri tahtiin. Meillä yks viikkonen osasi jo seurata katseella esineitä vaivattomasti vaikkei se periaatteessa varmasti olisi voinut tuon ikäisen kehitysasteen mukaan onnistua siinä. Ja mun muistaakseni ensimmäiset vierastamiset tapahtuu nimenomaan 3-4kk iässä.
Ja ei kaikki vauvat ala huutamaan kurkkusuoraan vaan ne voi olla hyvinkin hiljaisia ja "kauhusta jäykkänä" kun joku muu kuin vanhemmat unien jälkeen käy sieppaamassa syliin. Kyllä sen lapsesta huomaa milloin on hämmentynyt ja "varuillaan".
Jos vauva alkaa vierastaa, niin eikö suuremmalla syyllä olisi parempi jos saisi olla paljon anopin kanssa tekemisissä? Siitähän se hiljalleen alkaa tunnistaa ja muistaa, että ai niin täähän oli tää tuttu kaveri.
Meillä vauva 1,5kk ja haluan ehdottomasti, että vauva saa olla paljon anopin kanssa jottei vierastusta häntä kohtaan ainakaan niin paljoa sitten tulisi.
Vierailija kirjoitti:
Jos vauva alkaa vierastaa, niin eikö suuremmalla syyllä olisi parempi jos saisi olla paljon anopin kanssa tekemisissä? Siitähän se hiljalleen alkaa tunnistaa ja muistaa, että ai niin täähän oli tää tuttu kaveri.
Meillä vauva 1,5kk ja haluan ehdottomasti, että vauva saa olla paljon anopin kanssa jottei vierastusta häntä kohtaan ainakaan niin paljoa sitten tulisi.
Vierastamiseen kun ei auta se, että vauva on väkisin vierastamisen kohteen sylissä!
Pidä rajat. Sinun koti, sinun juhlat, sinun kodin säännöt, sinun lapsi.
Anopilla ei ole mitään oikeuksia.
Toisin kuin lapsen isällä ja äidillä.
Jos anoppi on rajaton, niin keskustelemalla joko aiheuttaa paskamyrskyn(lue:on myös tyhmä ja yksinäinen),
tai sitten ymmärtää ja pahoittelee ja antaa tuoreelle perheelle tilaa sekä mukavat muistot, eikä vain katkeruutta ja pahaa mieltä.
Katkaise välit, jos stressaa enemmän kuin on lämmin ihminen.
Ihan niin kuin kehen tahansa muuhun. Ei anoppi ole mikään pakko olla tekemisissä likasankona, koska sukua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä se vauva on hyvä totuttaa vieraisiin ihmisiin, tuskin se anoppi sitä on kuitenkaan kovin usein sieltä hakemassa. Alkaahan se nyt vierastaa, kun vaistoaa äidistään, että nyt on jotakin pielessä.
No etpä taida hirveästi tietää, mistä vierastamisessa on kyse.
Ap
No etpä tiedä sinäkään. 3kk ei vielä vierasta, ei todellakaan. Sun pitää vaan jotenkin selitellä tuota lapsellista kilpajuoksua lapsen luo. Etköhän sä kuule saa hakea sitä lasta pinnasängystä ihan tarpeeksi vaikka annat anopin sen hakea kun on kyläilemässä. Relaa vähän.
Olivatko ristiäiset arvovieraiden partyt vai oman perheen kotoisat kekkerit? Yleensä ne ovat jälkimmäistä tyyppiä, joten onko silloin tosiaan jotain väliä sillä, onko tarjottavat pöydällä a vai pöydällä b vai kummallakin? Pääasia, että kukaan ei jää osattomaksi. Ja mitä tekemistä etiketillä on tässä yhtään minkään kanssa? Kyllä tämä puhtaasti mykän, hormonihuuruisen mielensäpahoittamisen osastolle menee. Anoppi on ollut innoissaan ja halunnut olla hyödyksi, ja seurauksena on mielenosoitusta ja kirjeessä haukkumista. Edes poika ei kykene keskustelemaan äitinsä kanssa... onpa kivaa. Toivottavasti anopilla on muitakin lapsia, joillä on joskus perhe, eikä etikettimanuaalia ohjeistamassa, kumpi kenkä puetaan ensin jalkaan ja miten moneen osaan maissinaksu pitää paloitella.