Lue keskustelun säännöt.
Anoppi-purkaus!!!
12.02.2016 |
Olenko minä ihan kontrollifriikki vai tunteeko joku muukin samoin? Anoppi, eli 3-kuisen vauvamme mummo ärsyttää niin vietävästi.
Kun vauva on päiväunilla ja isovanhemmat ovat tulleet kylään, vauvan herätessä anoppi RYNTÄÄ nostamaan vauvan sängystä/vaunuista, vaikka minä tai lapsen isä haluaisimme "olla vauvaa vastassa" unilta herätessään, jottei hän säikähdä suotta. Pari kertaa olemme anopin kanssa juosseet kilpaa vauvan luo, ja arvatenkin anoppi voittaa aina... Ristiäisten etiketti meni kesken juhlien täysin uusiksi anopin toimesta, kaikista hankinnoista pitää kommentoida, että eikö nyt kirpputorilta olisi löytynyt, ja että eihän tuo ja tuo tavara ole edes anopin mielestä nätti... siis voi elämä. Miten opin sietämään tuota ihmistä?
Kommentit (213)
Vierailija kirjoitti:
Rauhoitu. Älä ota kaikkea niin itseesi. Relaaaaa!
Relaa hormonimyrskyssä ja univeloissa!? Onko sulla lapsia vai onko jo aika kullannut muistot?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis ei tosiaankaan minunkaan 3-kuistani saisi joku anoppi rynnätä ottamaan sängystä kysymättä lupaa. Aivan törkeää käytöstä anopilta.
Miksi täällä syyllistetään sanomisesta epävarmaa aloittajaa? HÄVETKÄÄ SENKIN PASKAKASAT!SINUN 3-kuisesi? Ei miehesi lainkaan? On kuitenkin sen anopin lapsenlapsi. Saako äitisi kuitenkin mennä ottamaan sen SINUN lapsesi sieltä sängystä?
Pakkoko on viilata pilkkua?
Vierailija kirjoitti:
Siis sä tosissasi meinaat, että vauva ei kehtaa näyttää tunteitaan? =D Vauva vain rullaa huulen, mutta ei ala huutamaan ettei anoppi pahoita mieltään. 😂
Ohiksena totean, että muksuni olivat ihanan näköisiä, kun huuli meni rullalle, kun tuli paha mieli. Vetoava ilme, äiti koetti tietysti kaikkensa, että huuli oikenee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap vastaa:
Vauva on alkanut jo osoittaa merkkejä vierastamisesta: anopin ottaessa hänet nopeasti syliin, on huuli mennyt rullalle, aivan kuin ei kuitenkaan uskaltaisi kunnolla näyttää, ettei nyt ole hyvä, kun ei kuitenkaan huutamaan ala :(
Saatan olla vähän ylisuojelevainen, onhan lapsi saanut alkunsa hedelmöityshoidoilla. Anopin tulisi kuitenkin mielestäni sitäkin kunnioittaa, kun tietää asiasta.
Ristiäisten etiketti meni uusiksi siinä mielessä, että anoppi päätti muuttaa koko tarjoiluasetelman jo vieraiden saavuttua (seisovasta pöydästä tarjoiltavat pöytään, jolloin kaikki ei edes mahtunut pöytään). Emme viitsineet järjestää mitään kohtausta kesken juhlien, joten nieleskelimme vaan kummatkin mieheni kanssa. Juhlien jälkeen lähetin anopille viestin, johon hän ei koskaan reagoinut mitenkään.
Anoppi on taatusti huomannut, että minä tai mieheni olemme jo olleet menossa hakemaan vauvaa sängystä/vaunuista, miksi ei voi odottaa rauhassa, eikä höntyillä itse sinne nopeammin? Voisinhan sanoa tämän kaiken anopille, ja toivottavasti saankin rohkeutta ja neuvoja, miten, mutta kuten otsikko kertoo, tämä nyt on tällainen tunteenpurkaus.
Vaikutat aika lapselliselta kun viitsit tälläisistä asioista valittaa. No okei tuo ristiäisissä tapahtunut on ärsyttävää mutta ihan turha sitä on enää muistella, olisitte silloin vaan sanoneet että lopeta. Oma syynne.
:D Ettäkö AP:n syy, että anoppi sääti? Ihan anopin syy se oli. En muutenkaan ymmärrä tätä asennetta, että se nyt vaan on semmonen, että anna mennä sisään toisesta korvasta ja ulos toisesta. Älä nyt enää muistele, että anoppi sääti ristiäisissä/naapuri ajoi tahallaan kissasi yli/miehesi petti siskosi kanssa jne. Entäpä, jos osalliset vaan ottaisivat vastuun ihan omista teoistaan, eivätkä sysäisi sitä muiden niskaan.
Rehellisesti, AP on hieman ylireagoiva, kuten useat vanhemmat varsinkin ensimmäisen lapsen syntymän jälkeen, minä ainakin olin! Mutta ei se oikeuta anoppia olemaan törkeä, hänen tulisi kunnioittaa AP:ta puolisoineen ihan ihmisinä, joiden kotona on kylässä ja joiden juhliin osallistuu.
Suosittelen puhumaan miehesi kanssa ja sopimaan jotkin pelisäännöt, jotka mies välittää äidilleen. Toki sopuisassa hengessä. Jos anoppi on asiallinen ihminen, hän ymmärtää asiallisessa ja sopuisassa hengessä esitetyt toiveet. Ja jos hän ei ole asiallinen ihminen, ei lapsenne jää kaipaamaan mitään vaikka ko. ihminen ei elämäänne kuuluisikaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei AP. Ymmärrän, että nyt pikkuvauvan äitinä tuo saattaa ärsyttää. Mutta koita pinnistellä! Anoppi ei kuitenkaan asu teillä, joten koko ajan tuota rasittavaa käytöstä ei tarvitse kestää.
Voin sanoa, että aivan varmasti vuoden-parin päästä todellakin osaat arvostaa, että lapsella on mummu, joka välittää, ja haluaa olla osa lapsesi elämää. Se antaa myös sinulle mahdollisuuden harrastaa, viettää laatuaikaa miehesi kanssa. Itsellämme on sellainen tilanne, että isovanhemmat eivät halua olla lastemme kanssa keskenään ollenkaan, eli meillä ei mieheni kanssa ole ollenkaan vapaa-aikaa kaksistaan. Voin sanoa, että 2 v 3 kk ja 9 kk ikäisten lasten kanssa on rankkaa, kun ei saa ikinä pientäkään taukoa! Meillä isovanhemmille riittää skypettäminen, ja kerran vuodessa meillä vierailu, jolloin istutaan valmiiseen pöytään passattavaksi, ja lasten kanssa ollaan se pakollinen vartin leikkihetki. Anna mummun hössöttää! On hienoa, että lapsellasi on välittävä mummu, se on arvokas juttu, jotain mitä rahalla ei saa!
Eihän tässä ongelmana ole anopin innokkuus sinänsä vaan se, että näiden kahden kemiat eivät todellakaan kohtaa. Aloittajalla ei ole mitään syytä nöyrtyä tai suostua mihinkään. Jos anoppi on kykenevä anoppi, hän tulee kuvioon siinä vaiheessa kun kutsutaan, eikä nakkele niskojaan kuin pikkulapsi, kun ei saanutkaan pompottaa poikaansa enää tämän saatua oman perheen.
Eihän niiden kemioiden välttämättä tarvitsekaan kohdata. En minäkään anopistani pidä, mutta olisin onnellinen, jos häntä kiinnostaisi lapsenlapset ja haluaisi olla osa heidän elämäänsä. Minun ja anopin välit ovat toissijainen asia - tärkeintä minulle olisi, että lapsillani on muitakin rakastavia aikuisia elämässänsä kuin minä ja mieheni. Minulla on muuten ihan kauhuanoppi, joten en kovin helposti anoppeja lähde puolustelemaan ihan vain anoppiuden takia. ;)
Mutta ehkä AP:n anopin tarkoituksena oli vain auttaa? Ehkä hän ajatteli, että hoitaa vauvaa, ettei vanhempien tarvitse koko ajan juosta, ehkä hän halusi vanhempien saavan vähän levähtää? Ehkä halusi vain olla avuksi ristiäisissä? Meillä ei ristiäisiä/nimenantojuhlaa ollut ollenkaan, mutta voin sanoa, että harmitti pojan 2 v.-synttäreillä se, että laitoin koko päivän ruokaa (vaikka anoppi oli meillä kylässä 2 viikkoa siihen aikaan...), tein kaksi kakkua, ja siinä sivussa hoidin koko päivän 2 v. poikaa ja 6 kk ikäistä vauvaa, samaan aikaan kun anoppi lepäili makkarissa, eikä voinut edes leikkiä lasten kanssa. Ymmärrän siis kyllä AP:n harmituksen ja ärsytyksen, mutta mielestäni jotain voi nielläkin, jos saa anopilta apua... Itse olen niin epätoivoisen väsynyt, että antaisin anopille melkeinpä vapaat kädet lastenhoidossa, jos häntä yhtään kiinnostaisi lasten kanssa viettää aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun äiti terrorisoi mua pitkään. Vuosia. Sille oli pakko pistää stoppi ja tehdä iso pesäero tietyissä asioissa. Vielä vanhimman lapsen rippijuhlissa yritti järkätä asioita miten haluaa. Tiesin sen pyytäessäni häneltä apua ja kun näin jonkun asian "väärin", siirsin sen haluamalleni paikalle. Jonkun asian korjasin jopa pari kertaa. Asioita voi hoitaa suututtamatta toista ja myös vieraiden jo ollessa paikalla.
Silti olen hänen antanut hoitaa lapsenlapsia. Aivan ihana ilme oli lapsella, kun kerran mun vanhemmat olivat meillä yötä ja esikoisen herätessä mun äiti haki hänet pois ja kun nousin myöhemmin ylös, niin lapsi makasi Vaarin vieressä Naantalin aurinkona jokeltelmassa.
Sinuna mä antaisin köyttä anopille, antaisin hänen hoivata lasta silloin kun hän on teillä, mutta tietyistä asioista pitäisin kiinni ja ne tehtäisiin kuten mä haluan. Vähän kuin teinienkin kanssa, valikoi taistelusi tarkkaan, mutta kun alat siihen, et anna periksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis ei tosiaankaan minunkaan 3-kuistani saisi joku anoppi rynnätä ottamaan sängystä kysymättä lupaa. Aivan törkeää käytöstä anopilta.
Miksi täällä syyllistetään sanomisesta epävarmaa aloittajaa? HÄVETKÄÄ SENKIN PASKAKASAT!SINUN 3-kuisesi? Ei miehesi lainkaan? On kuitenkin sen anopin lapsenlapsi. Saako äitisi kuitenkin mennä ottamaan sen SINUN lapsesi sieltä sängystä?
Pakkoko on viilata pilkkua?
Mikä pilkku?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä se vauva säikähtäisi? 3 kk ikäinen ei tunnista sitä, onko nostaja mörkö vai anoppi vai isä, vasta ääni ja tuoksu kertovat vauvalle varmasti, kuka siinä on.
Kannattaa jatkaa tavallasi ja ilmoittaa anopille ajoissa, että tämä on vauvan elämässä liikaa. Toivota tervetulleeksi 18 vuoden kuluttua uudestaan.
Niin meinaatko, että jos anoppi nostaa vauvan syliin niin anopin luontaishaju (joka siis kaikilla ihmisillä on) jotenkin mystisesti katoaa jonnekin? Uskoisin anopin myös lepertelevän vauvalle jotain. Että on sillä kyllä väliä että onko siinä mörkö, anoppi vai isä. Vauva tunnistaa kyllä.
Ap vastaa:
Itseasiassa anoppi ei edes hirveästi lepertele vauvalle, vaan enemmänkin puhetyyli on sellainen "no eipäs nyt kiukutella" - mikä arvatenkin myös ärsyttää.
Ok, no sitten olet kyllä ehkä vähän liian herkkä. Ei se vauva ymmärrä että mitä sille puhutaan.
Niin, ei se vauva ymmärrä viestiä mutta sen se vauva ymmärtää kuinka viesti toimitetaan eli äänensävyvyn.
Vierailija kirjoitti:
Siis ei tosiaankaan minunkaan 3-kuistani saisi joku anoppi rynnätä ottamaan sängystä kysymättä lupaa. Aivan törkeää käytöstä anopilta.
Miksi täällä syyllistetään sanomisesta epävarmaa aloittajaa? HÄVETKÄÄ SENKIN PASKAKASAT!
Voi kultapieni, kylläpä ne tuoreet äidit käyvät kuumana. Tasapainoisia, nuoria naisia. Otappa reippaasti puheeksi neuvolassa mielenterveysongelmat. Niissä ei ole mitään hävettävää. Apua saa pyytää,ettei sitä tulla kohta antamaan pyytämättä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se henkinen napanuora katkaisematta, mitä pelkäät. Katkaise se!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä se vauva on hyvä totuttaa vieraisiin ihmisiin, tuskin se anoppi sitä on kuitenkaan kovin usein sieltä hakemassa. Alkaahan se nyt vierastaa, kun vaistoaa äidistään, että nyt on jotakin pielessä.
No etpä taida hirveästi tietää, mistä vierastamisessa on kyse.
Ap
No itseasiassa en. Mulla 4 lasta eikä kukaan ole mitenkään erikoisesti vierastanut.
Ajatella, että lapset on erilaisia. Mullakin on neljä lasta, ja kaksi on vierastanut kovastikin.
En ole toki muuta väittänytkään. Mutta ei ne tuossa iässä osaa kyllä vielä vierataa, vaikka ap niin tahtoisikin.
Kyllä osaa. Meidän esikoinen oli reilut 2 kk, kun isänsä oli 3 vk työmatkalla. Kun isä takaisin tultuaan otti muksun syliin, tämä parahti hirveeseen itkuun. Isäparan naama oli näkemisen arvoinen.
Itkun syy ei voinut olla mikään muu?
Ei. Hän ei säikäyttänyt mitenkään, ei lähestynyt yllättäen, eikä ole susiruma ja pelottavakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis sä tosissasi meinaat, että vauva ei kehtaa näyttää tunteitaan? =D Vauva vain rullaa huulen, mutta ei ala huutamaan ettei anoppi pahoita mieltään. 😂
Ohiksena totean, että muksuni olivat ihanan näköisiä, kun huuli meni rullalle, kun tuli paha mieli. Vetoava ilme, äiti koetti tietysti kaikkensa, että huuli oikenee.
Meillä kans. :D Harmituksen kehityksen näki hyvin juuri alahuulesta. Olin niin julma, että näppäilin niistä valokuviakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis ei tosiaankaan minunkaan 3-kuistani saisi joku anoppi rynnätä ottamaan sängystä kysymättä lupaa. Aivan törkeää käytöstä anopilta.
Miksi täällä syyllistetään sanomisesta epävarmaa aloittajaa? HÄVETKÄÄ SENKIN PASKAKASAT!SINUN 3-kuisesi? Ei miehesi lainkaan? On kuitenkin sen anopin lapsenlapsi. Saako äitisi kuitenkin mennä ottamaan sen SINUN lapsesi sieltä sängystä?
No en väittänyt, että yksin minun, mutta olisihan se MINUN lapsesi, ei sinun eikä anopin. Jos noppi KYSYISI asiaa mieheltäni, ja mies sanoisi joo, asia olisi aivan toinen.
Ja jos mulla olisi muitakin perusteluja asiaan, kuin se, että toisten kotona kunnioitetaan siellä asuvia, kuten pelkoja lapsen vierastamisesta, niin sitten sopisin miehen kanssa, miten jatkossa tehdään. Mutta ei meillä anoppi mene omin lupineen nostelemaan lapsia minnekään. Onneksi ei ole anoppia, mutta oma äitini hoitaa aivan tarpeeksi paskamaisesti anopinkin virkaa (on siis ihminen, johon en luota).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei AP. Ymmärrän, että nyt pikkuvauvan äitinä tuo saattaa ärsyttää. Mutta koita pinnistellä! Anoppi ei kuitenkaan asu teillä, joten koko ajan tuota rasittavaa käytöstä ei tarvitse kestää.
Voin sanoa, että aivan varmasti vuoden-parin päästä todellakin osaat arvostaa, että lapsella on mummu, joka välittää, ja haluaa olla osa lapsesi elämää. Se antaa myös sinulle mahdollisuuden harrastaa, viettää laatuaikaa miehesi kanssa. Itsellämme on sellainen tilanne, että isovanhemmat eivät halua olla lastemme kanssa keskenään ollenkaan, eli meillä ei mieheni kanssa ole ollenkaan vapaa-aikaa kaksistaan. Voin sanoa, että 2 v 3 kk ja 9 kk ikäisten lasten kanssa on rankkaa, kun ei saa ikinä pientäkään taukoa! Meillä isovanhemmille riittää skypettäminen, ja kerran vuodessa meillä vierailu, jolloin istutaan valmiiseen pöytään passattavaksi, ja lasten kanssa ollaan se pakollinen vartin leikkihetki. Anna mummun hössöttää! On hienoa, että lapsellasi on välittävä mummu, se on arvokas juttu, jotain mitä rahalla ei saa!
Eihän tässä ongelmana ole anopin innokkuus sinänsä vaan se, että näiden kahden kemiat eivät todellakaan kohtaa. Aloittajalla ei ole mitään syytä nöyrtyä tai suostua mihinkään. Jos anoppi on kykenevä anoppi, hän tulee kuvioon siinä vaiheessa kun kutsutaan, eikä nakkele niskojaan kuin pikkulapsi, kun ei saanutkaan pompottaa poikaansa enää tämän saatua oman perheen.
Eihän niiden kemioiden välttämättä tarvitsekaan kohdata. En minäkään anopistani pidä, mutta olisin onnellinen, jos häntä kiinnostaisi lapsenlapset ja haluaisi olla osa heidän elämäänsä. Minun ja anopin välit ovat toissijainen asia - tärkeintä minulle olisi, että lapsillani on muitakin rakastavia aikuisia elämässänsä kuin minä ja mieheni. Minulla on muuten ihan kauhuanoppi, joten en kovin helposti anoppeja lähde puolustelemaan ihan vain anoppiuden takia. ;)
Mutta ehkä AP:n anopin tarkoituksena oli vain auttaa? Ehkä hän ajatteli, että hoitaa vauvaa, ettei vanhempien tarvitse koko ajan juosta, ehkä hän halusi vanhempien saavan vähän levähtää? Ehkä halusi vain olla avuksi ristiäisissä? Meillä ei ristiäisiä/nimenantojuhlaa ollut ollenkaan, mutta voin sanoa, että harmitti pojan 2 v.-synttäreillä se, että laitoin koko päivän ruokaa (vaikka anoppi oli meillä kylässä 2 viikkoa siihen aikaan...), tein kaksi kakkua, ja siinä sivussa hoidin koko päivän 2 v. poikaa ja 6 kk ikäistä vauvaa, samaan aikaan kun anoppi lepäili makkarissa, eikä voinut edes leikkiä lasten kanssa. Ymmärrän siis kyllä AP:n harmituksen ja ärsytyksen, mutta mielestäni jotain voi nielläkin, jos saa anopilta apua... Itse olen niin epätoivoisen väsynyt, että antaisin anopille melkeinpä vapaat kädet lastenhoidossa, jos häntä yhtään kiinnostaisi lasten kanssa viettää aikaa.
Mitä sitten, jos "tarkoituksena oli vaan auttaa", jos apua ei ole pyydetty, eikä sitä tarvita ja se vaikuttaa päällepäsmäröivältä vittuilulta? Kyllä ehkä jokainen tietää sen hömelön ihmistyypin, joka menee hössöttävänä auttamaan, mutta ymmärtää väistyä, jos ilmaistaan, että kiitos, mutta haluan hoitaa omat asiani näin ja sitten sen ihmistyypin, joka syöksyy tekemään asiat omalla tavallaan sinun elämässäsi ja suuttuu, kun häntä koitetaan estää? Edellinen ei nosta verenpainetta, koska on vain ajattelematon mutta hyväntahtoinen - jälkimmäinen on hirveä ihmistyyppi, koska syyllistää itseään rajoittavan ihmisen omasta pahasta mielestään.
En todellakaan halua olla sellaisten kanssa tekemisissä. En ymmärrä, miten se, että olisin väsynyt vaikuttaa siihen mitenkään. En halua olla sellaisten kanssa tekemisissä niin turha koittaa käyttää heikkoa hetkeäni hyväksi - sehän vain pahentaa oloani. Osaan kyllä palkata apua, jos on niin vaikeaa. Tai saada kunnan apua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis ei tosiaankaan minunkaan 3-kuistani saisi joku anoppi rynnätä ottamaan sängystä kysymättä lupaa. Aivan törkeää käytöstä anopilta.
Miksi täällä syyllistetään sanomisesta epävarmaa aloittajaa? HÄVETKÄÄ SENKIN PASKAKASAT!Voi kultapieni, kylläpä ne tuoreet äidit käyvät kuumana. Tasapainoisia, nuoria naisia. Otappa reippaasti puheeksi neuvolassa mielenterveysongelmat. Niissä ei ole mitään hävettävää. Apua saa pyytää,ettei sitä tulla kohta antamaan pyytämättä.
Ota ihan itse sinne yhteyttä, paskakasa, olen 42-vuotias pikkukoululaisten äiti, ja saan sanoa sulle just miltä sä minusta tunnut. Paskakasalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis ei tosiaankaan minunkaan 3-kuistani saisi joku anoppi rynnätä ottamaan sängystä kysymättä lupaa. Aivan törkeää käytöstä anopilta.
Miksi täällä syyllistetään sanomisesta epävarmaa aloittajaa? HÄVETKÄÄ SENKIN PASKAKASAT!Voi kultapieni, kylläpä ne tuoreet äidit käyvät kuumana. Tasapainoisia, nuoria naisia. Otappa reippaasti puheeksi neuvolassa mielenterveysongelmat. Niissä ei ole mitään hävettävää. Apua saa pyytää,ettei sitä tulla kohta antamaan pyytämättä.
Ota ihan itse sinne yhteyttä, paskakasa, olen 42-vuotias pikkukoululaisten äiti, ja saan sanoa sulle just miltä sä minusta tunnut. Paskakasalta.
Ohis, muta kyllä siellä päässä jotain vikaa on jos tuntee tuollaista tarvetta haukkua paskakasaksi ketä huvittaa.
Oookei, en meinannut kirjoittaa eka mitään, mut joiltakin ihmisiltä aivan hirveetä tekstiä!
Voi olla ap et oot väsynyt ja hormoonit hyrrää, mutta silti ihmettelen ketä tahansa aikuista ihmistä joka toimii toistuvasti vasten lapsen oman äidin toiveita. Jos vanhemmat itse haluavat lastaan vastassa olla hänen herätessään niin mikä helvetti siinä on niin vaikeeta ymmärtää et näpit irti? Siinä mitään juoksukisaa aloiteta jos meinaa päästä ulko-ovesta sisään päästä seuraavalla kerralla. Uskomatonta, varsinkin jos anoppi vapaasti saa sylitellä kun on pahimmat unihiekat hierottu pois silmistä.
Ja ristiäis juttu... Nyt on liian myöhäistä enää siinä velloa, olisi pitänyt silloin avata suunsa. Tai tarkennettuna, miehesi olisi pitänyt avata suunsa ja kohdata oman äitinsä teot. Onneksi on ihana anoppi, ei tarvi yhtään koluutella päitä yhteen kun hän ymmärtää minun äitinä ja puolisoni isänä tekevän lopulliset päätökset lapsemme suhteen. Ja olemme kiitollisia kaikesta mitä hän haluaa antaa lapsellemme. Oma äiteeni taas on aika päällepäsmäri ja hyppii joskus mieheni varpaille ja en todellakaan odota että mieheni tarvitsisi siinä vastaan sanoa, minä kohtaan oman äitini.
Nyt sinä ja miehenne yhteisesti sovitte miten toivotte näissä tilanteissa toimittavan ja keskustelette anopin kanssa rauhallisesti kuin aikuiset ihmiset tuommoisesta käytöksestä. Jos tulee mutinoita, miehesi vääntää ne taistelut, koska se on hänen äitinsä.
Ja ennen kuin kukaan mussuttaa, et anoppivihaa, turha sitten nillittää kun anoppi ei yhtään auta... Tuo on niin lapsellinen tapa suhtautua puolin kun toisin. Kukaan aikuinen ihminen ei vedä hernettä nenäänsä jos lapsen omat vanhemmat ilmaisevat toiveen miten heidän lapsen kanssa toimitaan ja ymmärtää että sitä toivetta tulee kunnioittaa.
Aivan kuin ap sanoisi ettei halua lapselleen syötettävän vielä sokeria, kun on niin pieni ja anoppi tunkee sitä karkkia kaikesta huolimatta lapsen suuhun. Ja sitten taustakuoro kirjoittelee "älä ny skitsoo siellä, turha sitten itkee kun ei auteta lapsen kanssa".
Ei, lapsi tuskin traumatisoituu siitä että anoppi nostelee vierailuillaan syliinsä. Oikee kysymys, miksi anoppi tieten tahtoen toimii lapsen vanhempien toiveita vastaan toistuvasti? Jopa juoksee kilpaa ovelle. Miksi vähättelee ja täysin on välittämättä toisen tunteet ja toiveet?
Eli nyt se kissa pöydälle ja jos ei tehoa, niin osoita ovea ja sano että takaisin on lämpimästi tervetullut kun osaa käyttäytyä kun aikuiset ihmiset.
Vierailija kirjoitti:
[Kyllä ehkä jokainen tietää sen hömelön ihmistyypin, joka menee hössöttävänä auttamaan, mutta ymmärtää väistyä, jos ilmaistaan, että kiitos, mutta haluan hoitaa omat asiani näin ja sitten sen ihmistyypin, joka syöksyy tekemään asiat omalla tavallaan sinun elämässäsi ja suuttuu, kun häntä koitetaan estää? Edellinen ei nosta verenpainetta, koska on vain ajattelematon mutta hyväntahtoinen - jälkimmäinen on hirveä ihmistyyppi, koska syyllistää itseään rajoittavan ihmisen omasta pahasta mielestään.
Kyllä, molemmat tunnetaan. Ehkä miehen suku piti minua ensimainittuun kuuluvana, kun ilmoitettiin "sinua ei ole pyydetty tekemään mitään", kun tein jotain aikaisemman sopimuksen mukaan. Minä kun olin ainoa, joka en tiennyt, että suunnitelmat olivat muuttuneet ja minä olin ulkopuolinen.
Osa joukoista kuului jälkimmäisiin, eli eivät ole sitten enää kovin usein talossa poikenneet, kun eivät ole saaneet "auttaa" oman mielensä mukaan. Eräs heistä pahastui niin, että jätti väliin monet hyvät juhlatkin, kun ei saanut oman mielensä mukaan järjestellä paikkoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis ei tosiaankaan minunkaan 3-kuistani saisi joku anoppi rynnätä ottamaan sängystä kysymättä lupaa. Aivan törkeää käytöstä anopilta.
Miksi täällä syyllistetään sanomisesta epävarmaa aloittajaa? HÄVETKÄÄ SENKIN PASKAKASAT!Voi kultapieni, kylläpä ne tuoreet äidit käyvät kuumana. Tasapainoisia, nuoria naisia. Otappa reippaasti puheeksi neuvolassa mielenterveysongelmat. Niissä ei ole mitään hävettävää. Apua saa pyytää,ettei sitä tulla kohta antamaan pyytämättä.
Ota ihan itse sinne yhteyttä, paskakasa, olen 42-vuotias pikkukoululaisten äiti, ja saan sanoa sulle just miltä sä minusta tunnut. Paskakasalta.
Ohis, muta kyllä siellä päässä jotain vikaa on jos tuntee tuollaista tarvetta haukkua paskakasaksi ketä huvittaa.
Ohis: yks kirjoittelee halventavasti ja alentavasti, vihjaten mielenterveys ongelmiin. Ehkäpä haukkuminen ei tuolta ollut paras tapa vastata, mutta ei ollut tuo sunkaan teksti kypsää. Vaikken tuota p*skakasa juttua kirjoittanut, mutta kyllä muakin inhotti tuo kultapienittely.
SINUN 3-kuisesi? Ei miehesi lainkaan? On kuitenkin sen anopin lapsenlapsi. Saako äitisi kuitenkin mennä ottamaan sen SINUN lapsesi sieltä sängystä?