Lue keskustelun säännöt.
Anoppi-purkaus!!!
12.02.2016 |
Olenko minä ihan kontrollifriikki vai tunteeko joku muukin samoin? Anoppi, eli 3-kuisen vauvamme mummo ärsyttää niin vietävästi.
Kun vauva on päiväunilla ja isovanhemmat ovat tulleet kylään, vauvan herätessä anoppi RYNTÄÄ nostamaan vauvan sängystä/vaunuista, vaikka minä tai lapsen isä haluaisimme "olla vauvaa vastassa" unilta herätessään, jottei hän säikähdä suotta. Pari kertaa olemme anopin kanssa juosseet kilpaa vauvan luo, ja arvatenkin anoppi voittaa aina... Ristiäisten etiketti meni kesken juhlien täysin uusiksi anopin toimesta, kaikista hankinnoista pitää kommentoida, että eikö nyt kirpputorilta olisi löytynyt, ja että eihän tuo ja tuo tavara ole edes anopin mielestä nätti... siis voi elämä. Miten opin sietämään tuota ihmistä?
Kommentit (213)
Hankkiudu ap eroon tuollaisesta anopista. Joku jo yllä neuvoikin, että välit poikki ja hoitoapu vaikka maksullisena. Sinä ja anoppisi olette niin erilaisia ihmisiä että ette tule koskaan tulemaan toimeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sulla taitaa mennä ihan hyvin, jos tuo on suurin ongelmasi.
Rajaton mummo ei ole mikään pieni ongelma.
Mutta sitähän ei voi ymmärtää jos itse on saanut läheisikseen normaalisti käyttäytyviä terveet rajat ymmärtäviä ihmisiä.
Juuri näin ja senhän näkee, millainen anoppi on äitinä ollut, kun ei oma poikansakaan kykene sanomaan, että ei noin, koska on äitejä, jotka vain kävelevät lastensa yli. Poika tuskin halusi nolata itseään kun äitinsä sähähtää vihaisesti, että ajattelemanne järjestys ei ole hyvä, jos poika yrittää kertoa miten elää omaa elämäänsä.
Eli tämmöiset vanhemmat ovat kouluttaneet jo lapsistaankin alistujia. Samaahan voi olla aloittajan kasvattajissa, jolloin mistä vitusta sä otat sen voiman sanoa tällaiselle rajattomalle ihmiselle että kunnioita minua?
Saatanan mammat, haukkuvat kiusattua.
Hei AP. Ymmärrän, että nyt pikkuvauvan äitinä tuo saattaa ärsyttää. Mutta koita pinnistellä! Anoppi ei kuitenkaan asu teillä, joten koko ajan tuota rasittavaa käytöstä ei tarvitse kestää.
Voin sanoa, että aivan varmasti vuoden-parin päästä todellakin osaat arvostaa, että lapsella on mummu, joka välittää, ja haluaa olla osa lapsesi elämää. Se antaa myös sinulle mahdollisuuden harrastaa, viettää laatuaikaa miehesi kanssa. Itsellämme on sellainen tilanne, että isovanhemmat eivät halua olla lastemme kanssa keskenään ollenkaan, eli meillä ei mieheni kanssa ole ollenkaan vapaa-aikaa kaksistaan. Voin sanoa, että 2 v 3 kk ja 9 kk ikäisten lasten kanssa on rankkaa, kun ei saa ikinä pientäkään taukoa! Meillä isovanhemmille riittää skypettäminen, ja kerran vuodessa meillä vierailu, jolloin istutaan valmiiseen pöytään passattavaksi, ja lasten kanssa ollaan se pakollinen vartin leikkihetki. Anna mummun hössöttää! On hienoa, että lapsellasi on välittävä mummu, se on arvokas juttu, jotain mitä rahalla ei saa!
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäinen lapsenlapseni syntyi 4 kk sitten. En ole nähnyt häntä, koska ei ole kutsuttu enkä halua tuppautua. Poikani anopilta olen kuullut, että vauva on ihana ja nimiäiset oli kiva kaverijuhla, joissa hän oli mukana ainoana sukulaisena. Asia selvä, en tunkeudu perheeseen antamaan neuvoja ja pilaamaan kenenkään elämää. Siksi on kurjaa kuulla, että miniän mielestä olen huono anoppi, kun en varakkuudesta huolimatta osta heille mitään tarpeellista tavaraa turvaistuimesta rattaisiin. Kelpaan siis lompakoksi, mutta en näkemään lasta.
Että mua raivostuttaa!
Anoppi on juuri tuollainen kutsua odottava. Hän aina puhuu että pitää kutsua käymään useimmin?! Ei oikein mene mun järkeen! Eikö lapsensa tykönä voisi käydä ilman erillistä kutsua?
Ja pitääkö minun/meidän myös odottaa että kutsutaan käymään? Olen tottunut siihen että kotiin voi mennä ilman pyyntöä ja myös meille voi tulla ilman että erikseen pyydetään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sulla taitaa mennä ihan hyvin, jos tuo on suurin ongelmasi.
Rajaton mummo ei ole mikään pieni ongelma.
Mutta sitähän ei voi ymmärtää jos itse on saanut läheisikseen normaalisti käyttäytyviä terveet rajat ymmärtäviä ihmisiä.
Juuri näin ja senhän näkee, millainen anoppi on äitinä ollut, kun ei oma poikansakaan kykene sanomaan, että ei noin, koska on äitejä, jotka vain kävelevät lastensa yli. Poika tuskin halusi nolata itseään kun äitinsä sähähtää vihaisesti, että ajattelemanne järjestys ei ole hyvä, jos poika yrittää kertoa miten elää omaa elämäänsä.
Eli tämmöiset vanhemmat ovat kouluttaneet jo lapsistaankin alistujia. Samaahan voi olla aloittajan kasvattajissa, jolloin mistä vitusta sä otat sen voiman sanoa tällaiselle rajattomalle ihmiselle että kunnioita minua?
Saatanan mammat, haukkuvat kiusattua.
Ja kun sen tietää, että perästä kuuluu, jos et suostu tällaisen äidin ajatuksiin. Hän kertoo kiertoteitäkin jälkikäteenkin sitten miten huono ihminen sinä olet, johonkin muuhun virheellisyyteesi vedoten, eikä sitä aikuinenkaan lapsi ymmärrä, että ne haukut johtuvat sellaisen ihmisen, joka ei usko puhetta, luonnehäiriöstä eikä ristiäisjärjestelyistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näitä aloituksia lukiessani pelkään sitä päivää, jolloin minusta tulee a) anoppi ja b) isänäiti (pelkkiä poikia kun perheessäni on).
Kummasti se on aina just se anoppi = miehen äiti, joka tekee kaiken väärin eli eri tavalla kuin miniän perheessä on ainoalla oikealla tavalla opittu tekemään.
Mistä luulet johtuvan? Ja mistäpä luulet johtuvan, että se on useammin anoppi kuin oma äiti, joka sekaantuu asioihin liikaakin?
Onhan sinulla nyt vielä aikaa opetella olemaan sekaantumatta lastesi perheen elämään sitten kun se aika koittaa.
No mistä se johtuu? Kerro tyhmälle. älä pidä epätietoisuudessa.
Kyllä ne äiditkin osaa.
Omalta äidiltä vaan helposti sietää huonoa käytöstä enemmän kuin vieraammalta. Sen äidin pitää olla todellinen hirviö, että hänen käytöksestään suuttuu.
Oma äitini on semmoinen hirviö.
Mutta siis mitään pahaahan hän ei ole koskaan tarkoittanut. Hänhän vain auttaa ja huolehtii. Semmoisiä äidit nyt vaan on. Tai ainakin niin hän itse väittää.
Tämä hirviö-äitini on miniöitään kohtaan imelän ystävällinen. Eihän miniää nyt saa loukata, sehän voi suuttua ja katkaista välit. Omaa lastaan sen sijaan voi kohdella niin ilkeästi kuin ikinä haluaa.
Ehkä joillakin vaan on tarve ilkeillä jollekin. Useimmat ehkä ilkeilee miniälle, jotkut omalle lapselleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä se vauva on hyvä totuttaa vieraisiin ihmisiin, tuskin se anoppi sitä on kuitenkaan kovin usein sieltä hakemassa. Alkaahan se nyt vierastaa, kun vaistoaa äidistään, että nyt on jotakin pielessä.
No etpä taida hirveästi tietää, mistä vierastamisessa on kyse.
Ap
http://www.mll.fi/vanhempainnetti/tukivinkit/lapsen_on_vaikea_erota_van…
"Alle vuoden (5-8 kk) ikäisten vauvojen vaikeus erota vanhemmastaan on kehitykseen kuuluva piirre. Sanotaan, että lapsi vierastaa. Vierastaminen on sitä, että lapsi on saavuttanut uuden kehitysvaiheen, oppinut erottamaan tutun ja vieraan. Kuitenkin on todettu sellaisten lasten vierastavan vähemmän, jotka ovat ovat olleet 2-3 tutun ja turvallisen ihmisen hoidossa. Äidin lisäksi isän, mummin, hoitotädin jne. kanssa. Nämä lapset eivät pelkää uusia tilanteita ja ihmisiä yhtä paljon kuin vain äitinsä hoidossa olleet.
Syitä eron vaikeuteen
lapsen kehitysvaihe (vierastaminen 5-8 kk ikäisellä)
lapsi on tottunut olemaan vain yhden hoitajan, yleensä äidin, kanssa
lapsen lähiympäristössä ei ole ikätovereita (leikki-ikäiset)
lasta ei ole valmistettu muutoksiin, kun hoitaja vaihtuu, lapsi menee hoitopaikkaan, päiväkotiin, kerhoon, kouluun jne.
lapsen omat kokemukset muista hoitajista tai lapsista ovat epämieluisia
vanhemman on vaikea erota lapsesta
perheen elämäntilanne on muuttunut: muutto toiselle paikkakunnalle, avioero tai muu muutos perheessä."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hei AP. Ymmärrän, että nyt pikkuvauvan äitinä tuo saattaa ärsyttää. Mutta koita pinnistellä! Anoppi ei kuitenkaan asu teillä, joten koko ajan tuota rasittavaa käytöstä ei tarvitse kestää.
Voin sanoa, että aivan varmasti vuoden-parin päästä todellakin osaat arvostaa, että lapsella on mummu, joka välittää, ja haluaa olla osa lapsesi elämää. Se antaa myös sinulle mahdollisuuden harrastaa, viettää laatuaikaa miehesi kanssa. Itsellämme on sellainen tilanne, että isovanhemmat eivät halua olla lastemme kanssa keskenään ollenkaan, eli meillä ei mieheni kanssa ole ollenkaan vapaa-aikaa kaksistaan. Voin sanoa, että 2 v 3 kk ja 9 kk ikäisten lasten kanssa on rankkaa, kun ei saa ikinä pientäkään taukoa! Meillä isovanhemmille riittää skypettäminen, ja kerran vuodessa meillä vierailu, jolloin istutaan valmiiseen pöytään passattavaksi, ja lasten kanssa ollaan se pakollinen vartin leikkihetki. Anna mummun hössöttää! On hienoa, että lapsellasi on välittävä mummu, se on arvokas juttu, jotain mitä rahalla ei saa!
Eihän tässä ongelmana ole anopin innokkuus sinänsä vaan se, että näiden kahden kemiat eivät todellakaan kohtaa. Aloittajalla ei ole mitään syytä nöyrtyä tai suostua mihinkään. Jos anoppi on kykenevä anoppi, hän tulee kuvioon siinä vaiheessa kun kutsutaan, eikä nakkele niskojaan kuin pikkulapsi, kun ei saanutkaan pompottaa poikaansa enää tämän saatua oman perheen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä se vauva on hyvä totuttaa vieraisiin ihmisiin, tuskin se anoppi sitä on kuitenkaan kovin usein sieltä hakemassa. Alkaahan se nyt vierastaa, kun vaistoaa äidistään, että nyt on jotakin pielessä.
No etpä taida hirveästi tietää, mistä vierastamisessa on kyse.
Ap
No itseasiassa en. Mulla 4 lasta eikä kukaan ole mitenkään erikoisesti vierastanut.
Ajatella, että lapset on erilaisia. Mullakin on neljä lasta, ja kaksi on vierastanut kovastikin.
En ole toki muuta väittänytkään. Mutta ei ne tuossa iässä osaa kyllä vielä vierataa, vaikka ap niin tahtoisikin.
Kyllä osaa. Meidän esikoinen oli reilut 2 kk, kun isänsä oli 3 vk työmatkalla. Kun isä takaisin tultuaan otti muksun syliin, tämä parahti hirveeseen itkuun. Isäparan naama oli näkemisen arvoinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi tämänkin AP:n ongelmaa. Anna anopin vain hakea lapsi päiväunilta. Oppiipahan lapsi tuntemaan mummonsa eikä vierasta tätä. Tulet jossain vaiheessa olemaan onnellinen,että mummo on luonut lapseen hyvän suhteen. Jätäpä sitten myöhemmin vierastava lapsi mummolle hoitoon, joe ei nyt anna heidän olla tekemisissä. Ei se lapsi siitä pilaannu, vaikka anoppi hänet päikkäreiltä nostaakin vaunuista. Ei kai se mummo joka päivä ole sitä nostelemassa. Ehditte kyllä miehenkin kanssa tarpeeksi nostelemaan. Ja kun tuolla joku kirjoitti,että mennä makuuhuoneen ovelle seisomaan( :D ) jos anoppi yrittää hakea nukkuvan lapsen, niin eihän siitä ollut kysymys. Lapsihan oli jo herännyt, kun mummo häntä rynni hakemaan. AP:lle sanoisin, että anna mummon osallistua. Vauvalle ei haittaa tule vaikka oppii heti vauvasta olemaan vierastamasta mummoaan.
Tästä keskustelusta nousi esiin kaksi kumoamatonta totuutta:
Anoppi on aina väärässä
Nuoret äidit ovat uskomattoman tosikkoja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäinen lapsenlapseni syntyi 4 kk sitten. En ole nähnyt häntä, koska ei ole kutsuttu enkä halua tuppautua. Poikani anopilta olen kuullut, että vauva on ihana ja nimiäiset oli kiva kaverijuhla, joissa hän oli mukana ainoana sukulaisena. Asia selvä, en tunkeudu perheeseen antamaan neuvoja ja pilaamaan kenenkään elämää. Siksi on kurjaa kuulla, että miniän mielestä olen huono anoppi, kun en varakkuudesta huolimatta osta heille mitään tarpeellista tavaraa turvaistuimesta rattaisiin. Kelpaan siis lompakoksi, mutta en näkemään lasta.
Että mua raivostuttaa!
Anoppi on juuri tuollainen kutsua odottava. Hän aina puhuu että pitää kutsua käymään useimmin?! Ei oikein mene mun järkeen! Eikö lapsensa tykönä voisi käydä ilman erillistä kutsua?
Ja pitääkö minun/meidän myös odottaa että kutsutaan käymään? Olen tottunut siihen että kotiin voi mennä ilman pyyntöä ja myös meille voi tulla ilman että erikseen pyydetään.
Satuitko lukemaan tätä ketjua yhtään? Tässähän valitetaan kun anoppi tuppautuu ja puuttuu. Kotiin voi tottakai mennä ilman kutsuakin, mutta ei kai se teidän koti ole anopinkin koti? Hänelle se on kyläpaikka ja kyllä on - varsinkin vauvaperheen tohinassa - kohteliasta odottaa tulla kutsutuksi eikä paukata sisään kuin jonnekin hollitupaan silloin kuin huvittaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäinen lapsenlapseni syntyi 4 kk sitten. En ole nähnyt häntä, koska ei ole kutsuttu enkä halua tuppautua. Poikani anopilta olen kuullut, että vauva on ihana ja nimiäiset oli kiva kaverijuhla, joissa hän oli mukana ainoana sukulaisena. Asia selvä, en tunkeudu perheeseen antamaan neuvoja ja pilaamaan kenenkään elämää. Siksi on kurjaa kuulla, että miniän mielestä olen huono anoppi, kun en varakkuudesta huolimatta osta heille mitään tarpeellista tavaraa turvaistuimesta rattaisiin. Kelpaan siis lompakoksi, mutta en näkemään lasta.
Että mua raivostuttaa!
Anoppi on juuri tuollainen kutsua odottava. Hän aina puhuu että pitää kutsua käymään useimmin?! Ei oikein mene mun järkeen! Eikö lapsensa tykönä voisi käydä ilman erillistä kutsua?
Ja pitääkö minun/meidän myös odottaa että kutsutaan käymään? Olen tottunut siihen että kotiin voi mennä ilman pyyntöä ja myös meille voi tulla ilman että erikseen pyydetään.
Kai olet tuon anopille sanonut, että teille saa ja voi tulla koska vaan ilman erillistä kutsua? Mistä ihmeestä anopin pitäisi muuten tietää, että juuri sinä nyt satut olemaan tuota mieltö. Toisen koti on toisen koti, vaikka olisikin oma lapsi, ja lähtökohtaisesti on epäkohteliasta vaan rynnätä sisään toisen kotiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä minä ymmärrän ihan täysin. Itse suutuin ihan saman tapaisista jutuista. Mulle oli ristiäisissä tärkeää että itse hoidan kaiken. Ajattelin että ne on ensimmäiset juhlat mitkä järjestän lapselle niin oli tärkeää että itse leivon kaiken. Kun anoppi oikein aneli että saanko edes jotain tehdä niin lupasin että YKSI täytekakku, ei voileipäkakkua, koska teen salaatteja ja muuta suolaista. No, eikös eukko ilmesty 2 täytekakun ja voileipäkakun kanssa. Koko ristiäiset päsmäröi keittiössäni ja piilotteli mun leipomia juttuja että vieraat söisi hänen hienompia kakkuja. Itkeskelin sitten about tunnin makkarissa asialle. Ristiäisten jälkeen heitin kaikki ruuat roskiin, enkä puhunut anopille varmaan kuukauteen. Kyllä nyt jälkeen päin tiedostan että olin naurettava mutta vastasynnyttänyt ei ole ihan normaali oma itsensä. Hormonit hyrrää siihen malliin että herneet menee nenään vähemmästäkin.
Anoppi on aina ollut kova päsmäröimään ja vauvan suhteen jakelee kovasti neuvoja sun muuta kommenttia. Nyt kun olen taas oma itseni niin sanon anopille suoraan jos joku juttu menee liian pitkälle. Ihme kyllä nyt on rauhoittunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäinen lapsenlapseni syntyi 4 kk sitten. En ole nähnyt häntä, koska ei ole kutsuttu enkä halua tuppautua. Poikani anopilta olen kuullut, että vauva on ihana ja nimiäiset oli kiva kaverijuhla, joissa hän oli mukana ainoana sukulaisena. Asia selvä, en tunkeudu perheeseen antamaan neuvoja ja pilaamaan kenenkään elämää. Siksi on kurjaa kuulla, että miniän mielestä olen huono anoppi, kun en varakkuudesta huolimatta osta heille mitään tarpeellista tavaraa turvaistuimesta rattaisiin. Kelpaan siis lompakoksi, mutta en näkemään lasta.
Että mua raivostuttaa!
Anoppi on juuri tuollainen kutsua odottava. Hän aina puhuu että pitää kutsua käymään useimmin?! Ei oikein mene mun järkeen! Eikö lapsensa tykönä voisi käydä ilman erillistä kutsua?
Ja pitääkö minun/meidän myös odottaa että kutsutaan käymään? Olen tottunut siihen että kotiin voi mennä ilman pyyntöä ja myös meille voi tulla ilman että erikseen pyydetään.Kai olet tuon anopille sanonut, että teille saa ja voi tulla koska vaan ilman erillistä kutsua? Mistä ihmeestä anopin pitäisi muuten tietää, että juuri sinä nyt satut olemaan tuota mieltö. Toisen koti on toisen koti, vaikka olisikin oma lapsi, ja lähtökohtaisesti on epäkohteliasta vaan rynnätä sisään toisen kotiin.
Joka kerta sanon kun ovat käyneet. Anopista en tiedä mutta minun puolesta tämä on ainut asia mikä hiertää. Tuntuu kerjäämiseltä olla aina soittelemassa ja pyytämässä käymään. Kovin mielellään tulevat silloin.
Ap lisää vielä:
Siedän kyllä anopilta paljon ja annan tiettyjen asioisen mennä suoraan toisesta korvasta ulos. Olen itse kasvatusalan ammattilainen, joten kaikenlaisten kasvatusneuvojen, jotka eivät mielestäni ole tätä päivää, ohitan olankohautuksella ja hymyilen yleensä vastaukseksi. Niitä en yleensä jää vatvomaan päässäni pidemmäksi aikaa. Mutta sitten on nämä tietys asiat, joita en voi sietää. Siksi halusinkin purkaa tunteeni tänne ja kyseenalaistaa, olenko itse vain kontrollifriikki vai ovatko tunteeni täysin ymmärrettäviä. Noista ristiäisistä esimerkiksi en ole päässyt yli vieläkään, mutta eipä enää näin pitkän ajan päästä viitsisi palatakaan niihin. Yksivuotisjuhlia odotellessa... Kiittäen ymmärryksestä ja asiallisista neuvoista, ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäinen lapsenlapseni syntyi 4 kk sitten. En ole nähnyt häntä, koska ei ole kutsuttu enkä halua tuppautua. Poikani anopilta olen kuullut, että vauva on ihana ja nimiäiset oli kiva kaverijuhla, joissa hän oli mukana ainoana sukulaisena. Asia selvä, en tunkeudu perheeseen antamaan neuvoja ja pilaamaan kenenkään elämää. Siksi on kurjaa kuulla, että miniän mielestä olen huono anoppi, kun en varakkuudesta huolimatta osta heille mitään tarpeellista tavaraa turvaistuimesta rattaisiin. Kelpaan siis lompakoksi, mutta en näkemään lasta.
Että mua raivostuttaa!
Anoppi on juuri tuollainen kutsua odottava. Hän aina puhuu että pitää kutsua käymään useimmin?! Ei oikein mene mun järkeen! Eikö lapsensa tykönä voisi käydä ilman erillistä kutsua?
Ja pitääkö minun/meidän myös odottaa että kutsutaan käymään? Olen tottunut siihen että kotiin voi mennä ilman pyyntöä ja myös meille voi tulla ilman että erikseen pyydetään.Satuitko lukemaan tätä ketjua yhtään? Tässähän valitetaan kun anoppi tuppautuu ja puuttuu. Kotiin voi tottakai mennä ilman kutsuakin, mutta ei kai se teidän koti ole anopinkin koti? Hänelle se on kyläpaikka ja kyllä on - varsinkin vauvaperheen tohinassa - kohteliasta odottaa tulla kutsutuksi eikä paukata sisään kuin jonnekin hollitupaan silloin kuin huvittaa.
Luin.
Vastasin lähinnä tälle anopille joka odottelee yhä kutsua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sulla taitaa mennä ihan hyvin, jos tuo on suurin ongelmasi.
Rajaton mummo ei ole mikään pieni ongelma.
Mutta sitähän ei voi ymmärtää jos itse on saanut läheisikseen normaalisti käyttäytyviä terveet rajat ymmärtäviä ihmisiä.
Juuri näin ja senhän näkee, millainen anoppi on äitinä ollut, kun ei oma poikansakaan kykene sanomaan, että ei noin, koska on äitejä, jotka vain kävelevät lastensa yli. Poika tuskin halusi nolata itseään kun äitinsä sähähtää vihaisesti, että ajattelemanne järjestys ei ole hyvä, jos poika yrittää kertoa miten elää omaa elämäänsä.
Eli tämmöiset vanhemmat ovat kouluttaneet jo lapsistaankin alistujia. Samaahan voi olla aloittajan kasvattajissa, jolloin mistä vitusta sä otat sen voiman sanoa tällaiselle rajattomalle ihmiselle että kunnioita minua?
Saatanan mammat, haukkuvat kiusattua.
Onko anoppi jossain kohdassa ketjua sanonut, että anoppi "sähähtää vihaisesti"? Eikös hän vain lähinnä ollut yli-innokas?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä se vauva on hyvä totuttaa vieraisiin ihmisiin, tuskin se anoppi sitä on kuitenkaan kovin usein sieltä hakemassa. Alkaahan se nyt vierastaa, kun vaistoaa äidistään, että nyt on jotakin pielessä.
No etpä taida hirveästi tietää, mistä vierastamisessa on kyse.
Ap
No itseasiassa en. Mulla 4 lasta eikä kukaan ole mitenkään erikoisesti vierastanut.
Ajatella, että lapset on erilaisia. Mullakin on neljä lasta, ja kaksi on vierastanut kovastikin.
En ole toki muuta väittänytkään. Mutta ei ne tuossa iässä osaa kyllä vielä vierataa, vaikka ap niin tahtoisikin.
Kyllä osaa. Meidän esikoinen oli reilut 2 kk, kun isänsä oli 3 vk työmatkalla. Kun isä takaisin tultuaan otti muksun syliin, tämä parahti hirveeseen itkuun. Isäparan naama oli näkemisen arvoinen.
Itkun syy ei voinut olla mikään muu?
Rajaton mummo ei ole mikään pieni ongelma.
Mutta sitähän ei voi ymmärtää jos itse on saanut läheisikseen normaalisti käyttäytyviä terveet rajat ymmärtäviä ihmisiä.