Perintökeskustelusta (HS). Minusta jutussa unohdettiin että ei nykyeläkeläisten varallisuus suinkaan ole työtä tekemällä hankittu

Vierailija kirjoitti:

Minun ajatuksena oli elää niin, että eläkkeelle jäädessäni minulla on omaisuutta, jonka vaan ylläpidosta maksan. En ajatellut enää eläkeiässä lainoja maksella.

Suuret ikäluokat ovat kasvaneet isoissa perheissä, eikä mitään ole kotoa saatu, kun sieltä on lähdetty. Ei ole ollut kaikenlaisia tukia, lainalla on opiskeltu. Minun lapsuudessakin(n. 30v sitten) kolmasosa normituloisen vanhemman palkasta meni päivähoitomaksuihin, lainalla oli 17% korko eikä jokainen kokenut "oikeudekseen" päästä monta kertaa vuodessa lomamatkalle. Asiat suhteutettiin eikä vaan kitisty.

Monet minunkin vanhempieni ikäiset(eli noin 60-70v) saavat tällä hetkellä kohtuullista eläkettä. Minusta se on täysin oikeutettua yli 40v työhistorialla. Pointtini on siis se, että ei se helppoa ollut ennen.

Minulla taas on helppoa. Olen oppinut lapsesta asti käyttämään rahaa ja tulen saamaan perintöä.

Lainankorot olivat vain hyvin lyhyen aikaa 17 % ja kannattaa muistaa, että talletuskorkokin oli hyvin korkea.  Töitä oli todella hyvin saatavilla. Tämänhetkisillä eläkeläisillä ei eläke kertynyt koko työhistoriasta vaan kun hieman taktikoi niin että sai täydet työvuodet ja  viimeisten vuosien palkkatason ylös, palkintona oli hyvä eläke. Esimerkiksi lukion opet hamstrasivat tunteja reilusti yli normivuositason. 

Eihän noista suurista ikäluokista ole nuoremmille harmia ja ruokittavaa, jos elinikäennusteisiin on uskominen, sillä miesten elinikäennuste on 77v ja naisten 82v. Ja suuret ikäluokat ovat syntyneet 1940-1950 eli ovat 66-76 vuotta ja moni on jo kuollut ja 70-luvulla satojatuhansia muutti Ruotsiin.

Ja ehkä suurten ikäluokkien lapsista joku keksii mullistavan pillerin, jolla ongelma ratkaistaan kertaheitolla, etteivät ehdi tuhlata rahojaan ja omaisuuttaan.

Isäni ja äitini sisaruksineen kuuluvat osittain suuriin ikäluokkiin, osittain heitä edeltäneisiin 1920-1930-lukujen ikäluokkiin. Isovanhempani olivat syntyneet 1900-luvun alkupuolella ja kuolivat sen loppupuolella.

Vaurautta ja hyvinvointia oli jo isovanhemmillani. Äidinpuoleisilla isovanhemmillani oli hyvänkokoinen maatila Etelä-Suomessa, ja heillä oli kyllä omaisuutta hautaan asti. Heidän eläkkeensä olivat pieniä, mutta he olivat vielä sitä ikäpolvea, että saivat asua ilmaiseksi eläkeikänsä, vain ruokansa ostivat itse. Kuollessaan heiltä jäi jälkeen runsaasti rahaa, sijoitusasunto, kesämökki ja hyvä metsäpalsta.

Isänpuoleiset isovanhempani saivat myös asua kotitilallamme pihapiirissä kuolemaansa asti ilmaiseksi. Heillä ei isommin omaisuutta jäänyt jälkeen, mutta loppuvuosikymmeninään he pääsivät nauttimaan oikein hyvästä elintasosta ja huolettomasta elämästä.

Vanhempani sisaruksineen ovat kyllä saaneet tilojen sisarosuuksia ja/tai perintöjä. Kaupunkeihin muuttaneet saivat rahaa, joku sai oman kerrostaloasunnon, muutama sai kesämökin tontteineen, pari setääni sai aikanaan 1960-70 -luvuilla tontit ja omakotitalojen rakennuspuut, yhdelle sedälle kustannettiin (aikanaan kallis) yliopistokoulutus asumisineen, yhdelle ostettiin omakotitalotontti kaupungista ja annettiin rahaa rakentamiseen, yhdelle ostettiin omakotitalo maaseudulta jne.

Kaikki vanhempieni sisarukset saivat aikanaan pitkäaikaisen työpaikan tai ryhtyivät yrittäjiksi. Tekivät pitkän työuran kokematta työttömyyttä. Jäivät eläkkeelle 1980-luvun lopusta lähtien, ja perimänsä omaisuuden lisäksi moni ennätti hankkia muutakin omaisuutta. Lainanmaksuissa suuri apu oli inflaatiosta, joka juuri heidän parhaina työvuosinaan laukkasi niin, että lainat oli maksettu yleensä muutamassa vuodessa. Moni heistä on noudattanut periaatetta "käärinliinassa ei ole taskuja", ja ovat kyllä eläkkeelle jäätyään hummanneet reilusti esim. myymistään omakotitaloista saamiaan rahoja. Siltikin rahaa ja omaisuutta on monella enemmän kuin omiksi tarpeiksi, kuusi- ja seitsennumeroisissa luvuissa mitaten.

En sano, että omalla suku- tai ikäpolvellani menisi huonosti - ei ainakaan edellä mainittujen setieni, tätieni tai enojeni lapsilla - mutta ei kyllä yhtä hyvin kuin näillä valtavan elintasoloikan tehneillä pikkukroisoksilla.

Nyt nämä eläkeläiset tosiaan lentelevät Thaimaassa tai Karibialla ja ajelevat Mersuilla, Audeilla ja Jaguareilla. Asuvat uusissa, tilavissa senioriasunnoissa kaupunkien keskustoissa. Sijoitusasunnot ja osinkotulot yhdistettynä hyviin eläketuloihin takaavat tasaisen rahavirran, ja myydyistä omakotitaloista, metsäpalstoista ja kesämökeistä saadut rahat antavat mahdollisuuden rasvata omaa napaa entistä enemmän. En olisi uskonut, että sota-ajan lapsista olisi kasvanut tällaisia kerskakuluttajia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun ajatuksena oli elää niin, että eläkkeelle jäädessäni minulla on omaisuutta, jonka vaan ylläpidosta maksan. En ajatellut enää eläkeiässä lainoja maksella.

Suuret ikäluokat ovat kasvaneet isoissa perheissä, eikä mitään ole kotoa saatu, kun sieltä on lähdetty. Ei ole ollut kaikenlaisia tukia, lainalla on opiskeltu. Minun lapsuudessakin(n. 30v sitten) kolmasosa normituloisen vanhemman palkasta meni päivähoitomaksuihin, lainalla oli 17% korko eikä jokainen kokenut "oikeudekseen" päästä monta kertaa vuodessa lomamatkalle. Asiat suhteutettiin eikä vaan kitisty.

Monet minunkin vanhempieni ikäiset(eli noin 60-70v) saavat tällä hetkellä kohtuullista eläkettä. Minusta se on täysin oikeutettua yli 40v työhistorialla. Pointtini on siis se, että ei se helppoa ollut ennen.

Minulla taas on helppoa. Olen oppinut lapsesta asti käyttämään rahaa ja tulen saamaan perintöä.

Lainankorot olivat vain hyvin lyhyen aikaa 17 % ja kannattaa muistaa, että talletuskorkokin oli hyvin korkea.  Töitä oli todella hyvin saatavilla. Tämänhetkisillä eläkeläisillä ei eläke kertynyt koko työhistoriasta vaan kun hieman taktikoi niin että sai täydet työvuodet ja  viimeisten vuosien palkkatason ylös, palkintona oli hyvä eläke. Esimerkiksi lukion opet hamstrasivat tunteja reilusti yli normivuositason. 

Miksi tämä suuret eläkkeet näy eläketilastoissa?

Muistaakseni yli 1800€ eläkkeitä on vain muutaman prosentin.

Ja noita alle 700€ eläkkeensaajia on hurja määrä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ennenkin kirjoittanut, että keksikää te nykyinen fiksumpi sukupolvi se pilleri, jolla pääsette meistä suurista ikäluokista eroon. Ei jaksaisi näitä ainaisia syytöksiä. Me mieheni kanssa olemme ainakin itse pienen omaisuutemme hankkineet. Ai niin, pari vuotta sitten, kun äitini kuoli, perin 5600 euroa.

Niin, teidän vanhempanne olivat köyhempiä kuin te. Teidän ikäluokanne taas on rikkaampi kuin teidän lapsenne. Se ei ole pelkästään teidän ikäluokkanne ylivertaisen fiksuuden ja ahkeruuden ansiota vaan talouden suhdanteet ovat teidän ikäluokkaane melkolailla paremmin omaisuuden kartuttamisessa auttaneet kuin näitä nykyisiä nuoria aikuisia. Nykynuorilla on taloudellisesti paljon epävarmempi tulevaisuus edessään, pätkätöineen ja sosiaaliturvan heikennyksineen. Nykynuorilla ei vaan ole samassa mitakaavassa samoja mahdollisuuksia kerätä omaisuutta ihan vaan työtä tekemällä kuten teillä oli.

Palataan armaalle 40-luvulle ja suurten ikäluokkien aikaan. Pihan perälle puuceet, suihkun tilalle sauna kerran viikossa, ei puhelinta tai televisiota ja sähkötkin osalle ylellisyyttä. Eli ryhdytään elämään sitä elämää, josta työllä ponnisteltiin eteenpäin. Sosiaaliturvaksi riitti oma suku, yksinhuoltajan valintana oli usein antaa lapsi pois eikä yhteiskunta maksanut kenellekään korvausta siitä, että asui Helsingissä (vrt. nykyinen asumistuki).

Sä puhut nyt suurten ikäluokkien varhaislapsuuden ajasta. Suurin ikäluokka oli 1946 -syntyneet ja seuraavat siinä molemmin puolin. Tuskin he vielä vaippaikäisinä kauheasti yhteiskunnan eteen ponnistelivat silloin. Sen työn tekivät heidän vanhempansa, joille tuo kituuttaminen oli hyvin tyypillistä ja joiden tilanne oli tuo. Silti heistä moni kuitenkin sai sen oman asunnon hankittua ja kesämökinkin, joihin silloin pääsi kohtuullisillakin säästöillä käsiksi. Omat isovanhempani (s. 1918 ja 1919) ponnistivat Helsingissä aivan duunaripohjalta ja mummini vielä oli kotonakin useamman vuoden, lapsia oli toki perheessä vain kaksi. Omistusasunnon (kolmio) Helsingistä työllään ansaitsivat, ostivat kesämökin isolla tontilla 100 km Helsingistä ja vielä ihan säästöjäkin jäi rutkasti. Palkat eivät olleet isot, mutta säästäväisyys oli hyve.

Suuret ikäluokat taas olivat nuoria aikuisia 60-luvun lopulla ja 70-luvulla. Esim. yliopistoihin oli äärettömän helppo päästä, isäni hekoheko vitsi oli, että jos osasi kävellä Porthanian ovesta sisään, pääsi opiskelemaan. Töitä oli suurille ikäluokille paljon ja niihin pääsi käsiksi jo opiskeluaikana. Toisaalta koulutus ei ollut mikään välttämättömyys, ihan ylioppilaspohjalta pääsi ihan hyviin duuneihin ja siitä sitten etenemään ihan johtotehtäviin, esim. oma äitini on tällainen. Ylioppilaspohjalta pankin kassaneidiksi ja eläkkeelle sitten saman työnantajan konttorinjohtajan tehtävistä. Isäni taas kyllä vaurastui myös, koska eräs matkapuhelinyhtiö oli nousukiidossa hänen parhaimpina työvuosinaan ja heillä sattui olemaan aika höveli optio-ohjelma. Tyypillisesti isäni meni tuohon firmaan töihin opiskeluaikana, ei koskaan valmistunut, mutta eläköityi johtajana. En ollenkaan enkä missään nimessä väitä, että suuret ikäluokat eivät olisi tehneet duunia, mutta kyllä heillä tietynlainen turva oli siinä tekemisessä. Opiskelemalla sai varmasti hyvän duunin, sitä ei ollut burnoutiin saakka ja suurta pelkoa YT-neuvotteluista ei ollut. Työnantajan vaihtaminen ihan omasta halusta oli harvinaista. Lisäksi pitää muistaa, että inflaatio huolehti melko kivasti suurten ikäluokkien asuntolainoista. Omat vanhempani toki olivat siinä onnekkaita, että saivat ensiasuntonsa äitini vanhemmilta. Velattomasta isosta yksiöstä kantakaupungissa oli hyvä ponnistaa kohti isompaa.

No, noilta kituuttajilta, eli niiltä suurten ikäluokkien vanhemmilta jäi sitten melkomoinen perintö - noin keskiluokkaisen näkökulmasta. Se Ukin ostama mökkikin on vuosien saatossa kokenut käsittämättömän arvonnousun. Isäni kuoltua viime vuonna se oli pakko arvioituttaa ja välittäjän mukaan myyntitilanteessa ei lähtisi myymään alle 800.000 €. Raha on tuossa täysin sivuseikka, koska me emme sitä ole myymässä mistään hinnasta, vaan se on Ukkini perintö suvulle. Kyllä mä olisin kokenut sen aika hemmetin epäreiluksi jos isäni olisi sen päättänyt myydä ja käyttää rahat hummailuun. Rahaa isommassa roolissa paikan menetys ikuisiksi ajoiksi.

Kyllä minä näkisin, että siitä peritystä omaisuudesta kuitenkin pitäisi pitää sen verran huolta, että se vähintään saman arvoisena jatkaisi kulkuaan seuraavalle polvelle. Eikä nyt tarvitse puhua mistään vanhasta rahasta, vaan ihan perusasioista. Omat tienestit ja perinnön korot käytettäkööt golfmatkoihin ja kauneusleikkauksiin jos se tekee onnelliseksi.

Ottakaa huomioon, että tämmöiset arvonnousut tapahtuvat vain pääkaupunkiseudulla. Väestön paetessa kaupunkeihin tapahtuu ihan päinvastaista. Se vanhempieni omakotitalo ei ole enää minkään arvoinen, hyvä jos menee kaupaksi lainkaan. Ja iltasanomat on ennustaneet, että kesämökkienkin arvotkin romahtavat, jos ovat syrjässä, kun kohta on mökkejä kaupan yllinkyllin... Jos se mökki ei kiinnosta, niin siitä on pelkkiä kuluja.: minulle on tulossa tiemaksut, kiinteistövuokrat, aurauskulut, metsänraivuu... En haluaisi periä mokomaa mökkiä, mutta pakko on, koska vanhempani haluavat sen säilyvän lapsilleni. Eli lapseni perivät sen, mutta käytännössä minähän olen se, joka kaiken maksaa. Minulla ei olisi varaa. Toivottavasti vanhempani elävät niin kauan, että lapseni ovat jo töissä ja tosiaan hoitavat sen mökin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ennenkin kirjoittanut, että keksikää te nykyinen fiksumpi sukupolvi se pilleri, jolla pääsette meistä suurista ikäluokista eroon. Ei jaksaisi näitä ainaisia syytöksiä. Me mieheni kanssa olemme ainakin itse pienen omaisuutemme hankkineet. Ai niin, pari vuotta sitten, kun äitini kuoli, perin 5600 euroa.

Niin, teidän vanhempanne olivat köyhempiä kuin te. Teidän ikäluokanne taas on rikkaampi kuin teidän lapsenne. Se ei ole pelkästään teidän ikäluokkanne ylivertaisen fiksuuden ja ahkeruuden ansiota vaan talouden suhdanteet ovat teidän ikäluokkaane melkolailla paremmin omaisuuden kartuttamisessa auttaneet kuin näitä nykyisiä nuoria aikuisia. Nykynuorilla on taloudellisesti paljon epävarmempi tulevaisuus edessään, pätkätöineen ja sosiaaliturvan heikennyksineen. Nykynuorilla ei vaan ole samassa mitakaavassa samoja mahdollisuuksia kerätä omaisuutta ihan vaan työtä tekemällä kuten teillä oli.

Palataan armaalle 40-luvulle ja suurten ikäluokkien aikaan. Pihan perälle puuceet, suihkun tilalle sauna kerran viikossa, ei puhelinta tai televisiota ja sähkötkin osalle ylellisyyttä. Eli ryhdytään elämään sitä elämää, josta työllä ponnisteltiin eteenpäin. Sosiaaliturvaksi riitti oma suku, yksinhuoltajan valintana oli usein antaa lapsi pois eikä yhteiskunta maksanut kenellekään korvausta siitä, että asui Helsingissä (vrt. nykyinen asumistuki).

Sä puhut nyt suurten ikäluokkien varhaislapsuuden ajasta. Suurin ikäluokka oli 1946 -syntyneet ja seuraavat siinä molemmin puolin. Tuskin he vielä vaippaikäisinä kauheasti yhteiskunnan eteen ponnistelivat silloin. Sen työn tekivät heidän vanhempansa, joille tuo kituuttaminen oli hyvin tyypillistä ja joiden tilanne oli tuo. Silti heistä moni kuitenkin sai sen oman asunnon hankittua ja kesämökinkin, joihin silloin pääsi kohtuullisillakin säästöillä käsiksi. Omat isovanhempani (s. 1918 ja 1919) ponnistivat Helsingissä aivan duunaripohjalta ja mummini vielä oli kotonakin useamman vuoden, lapsia oli toki perheessä vain kaksi. Omistusasunnon (kolmio) Helsingistä työllään ansaitsivat, ostivat kesämökin isolla tontilla 100 km Helsingistä ja vielä ihan säästöjäkin jäi rutkasti. Palkat eivät olleet isot, mutta säästäväisyys oli hyve.

Suuret ikäluokat taas olivat nuoria aikuisia 60-luvun lopulla ja 70-luvulla. Esim. yliopistoihin oli äärettömän helppo päästä, isäni hekoheko vitsi oli, että jos osasi kävellä Porthanian ovesta sisään, pääsi opiskelemaan. Töitä oli suurille ikäluokille paljon ja niihin pääsi käsiksi jo opiskeluaikana. Toisaalta koulutus ei ollut mikään välttämättömyys, ihan ylioppilaspohjalta pääsi ihan hyviin duuneihin ja siitä sitten etenemään ihan johtotehtäviin, esim. oma äitini on tällainen. Ylioppilaspohjalta pankin kassaneidiksi ja eläkkeelle sitten saman työnantajan konttorinjohtajan tehtävistä. Isäni taas kyllä vaurastui myös, koska eräs matkapuhelinyhtiö oli nousukiidossa hänen parhaimpina työvuosinaan ja heillä sattui olemaan aika höveli optio-ohjelma. Tyypillisesti isäni meni tuohon firmaan töihin opiskeluaikana, ei koskaan valmistunut, mutta eläköityi johtajana. En ollenkaan enkä missään nimessä väitä, että suuret ikäluokat eivät olisi tehneet duunia, mutta kyllä heillä tietynlainen turva oli siinä tekemisessä. Opiskelemalla sai varmasti hyvän duunin, sitä ei ollut burnoutiin saakka ja suurta pelkoa YT-neuvotteluista ei ollut. Työnantajan vaihtaminen ihan omasta halusta oli harvinaista. Lisäksi pitää muistaa, että inflaatio huolehti melko kivasti suurten ikäluokkien asuntolainoista. Omat vanhempani toki olivat siinä onnekkaita, että saivat ensiasuntonsa äitini vanhemmilta. Velattomasta isosta yksiöstä kantakaupungissa oli hyvä ponnistaa kohti isompaa.

No, noilta kituuttajilta, eli niiltä suurten ikäluokkien vanhemmilta jäi sitten melkomoinen perintö - noin keskiluokkaisen näkökulmasta. Se Ukin ostama mökkikin on vuosien saatossa kokenut käsittämättömän arvonnousun. Isäni kuoltua viime vuonna se oli pakko arvioituttaa ja välittäjän mukaan myyntitilanteessa ei lähtisi myymään alle 800.000 €. Raha on tuossa täysin sivuseikka, koska me emme sitä ole myymässä mistään hinnasta, vaan se on Ukkini perintö suvulle. Kyllä mä olisin kokenut sen aika hemmetin epäreiluksi jos isäni olisi sen päättänyt myydä ja käyttää rahat hummailuun. Rahaa isommassa roolissa paikan menetys ikuisiksi ajoiksi.

Kyllä minä näkisin, että siitä peritystä omaisuudesta kuitenkin pitäisi pitää sen verran huolta, että se vähintään saman arvoisena jatkaisi kulkuaan seuraavalle polvelle. Eikä nyt tarvitse puhua mistään vanhasta rahasta, vaan ihan perusasioista. Omat tienestit ja perinnön korot käytettäkööt golfmatkoihin ja kauneusleikkauksiin jos se tekee onnelliseksi.

Ottakaa huomioon, että tämmöiset arvonnousut tapahtuvat vain pääkaupunkiseudulla. Väestön paetessa kaupunkeihin tapahtuu ihan päinvastaista. Se vanhempieni omakotitalo ei ole enää minkään arvoinen, hyvä jos menee kaupaksi lainkaan. Ja iltasanomat on ennustaneet, että kesämökkienkin arvotkin romahtavat, jos ovat syrjässä, kun kohta on mökkejä kaupan yllinkyllin... Jos se mökki ei kiinnosta, niin siitä on pelkkiä kuluja.: minulle on tulossa tiemaksut, kiinteistövuokrat, aurauskulut, metsänraivuu... En haluaisi periä mokomaa mökkiä, mutta pakko on, koska vanhempani haluavat sen säilyvän lapsilleni. Eli lapseni perivät sen, mutta käytännössä minähän olen se, joka kaiken maksaa. Minulla ei olisi varaa. Toivottavasti vanhempani elävät niin kauan, että lapseni ovat jo töissä ja tosiaan hoitavat sen mökin.

Ja pahimmillaan siinä käy, että joudut laittamaan rahaa, mikä oli perinnön arvo. Juoksevien kulujen lisäksi maksat kiinteistön ja kunnossapidon kustannukset. Esim vuotava katto on korjattava, muuten lahoaa pystyyn ja uusi katto maksaakin 40.000€. Siinä ei taputella käsiä, eikä mökkiä voi edes myydä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itskästä ja pahaa ei ole niinkään se, ettei nuorempi sukupolvi saavuta vanhempien hulppeaa elintasoa. Sen kanssa voisi vielä elää. Mutta pahuutta on se, että vanhempi sukupolvi polttelee sikareita ja hehkuttaa sitä elintasoansa, kun omat lapset ovat oikeasti vaarassa jäädä ilman välttämätöntä ruokarahaa. Ei sellaista ole ikinä ennen nähty.

Minun ystävieni ja ikätoverieni vanhemmat ovat juuri noita n.70v suuria ikäluokkia. Kyllä paria poikkeusta lukuunottamatta me noin 40 vuotiaat ollaan pärjätty paremmin kuin vanhempamme.

Meillä kaikilla on hyvä koulutus, hyvät tulot, oma asunto, lainaa tietenkin niin asuntoon kuin sijoitusasuntoonkin, mutta en kyllä ole kenenkään kuullut valittavan.

Vanhemmilla on kolmio Tapiolassa, mökki Savossa ja siinä se.

Kolmiot Tapiolassa näyttävät maksavan 300 000 - 600 000 euroa, kun vertailun vuoksi 180 m2 omakotitalo Kuopiossa maksaa 100 000. Mökki Savossa voi olla arvoltaan mitä vain nollasta miljoonaan, riippuen sijainnista, iästä ja rakentamisen/varustuksen tasosta.  

Aikuinen mies ja noin ahne! Itseäni hävettäisi tuollaisia puheita päästellä, varsinkin julkisuudessa.

Suurille ikäluokille tuo kuitenkin on tyypillistä, heille raha ja materia on kaikki kaikessa. Nuoremmat ikäluokat ovat (pakon edessä) onneksi kehittäneet terveemmät arvot, eli eivät pidä rahaa kaiken mittana. Sen takia kai mitään vallankumousta ei ole tapahtunutkaan. Nuoremmat eivät vaan ole yhtä ahneita kuin vanhempansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun ajatuksena oli elää niin, että eläkkeelle jäädessäni minulla on omaisuutta, jonka vaan ylläpidosta maksan. En ajatellut enää eläkeiässä lainoja maksella.

Suuret ikäluokat ovat kasvaneet isoissa perheissä, eikä mitään ole kotoa saatu, kun sieltä on lähdetty. Ei ole ollut kaikenlaisia tukia, lainalla on opiskeltu. Minun lapsuudessakin(n. 30v sitten) kolmasosa normituloisen vanhemman palkasta meni päivähoitomaksuihin, lainalla oli 17% korko eikä jokainen kokenut "oikeudekseen" päästä monta kertaa vuodessa lomamatkalle. Asiat suhteutettiin eikä vaan kitisty.

Monet minunkin vanhempieni ikäiset(eli noin 60-70v) saavat tällä hetkellä kohtuullista eläkettä. Minusta se on täysin oikeutettua yli 40v työhistorialla. Pointtini on siis se, että ei se helppoa ollut ennen.

Minulla taas on helppoa. Olen oppinut lapsesta asti käyttämään rahaa ja tulen saamaan perintöä.

Lainankorot olivat vain hyvin lyhyen aikaa 17 % ja kannattaa muistaa, että talletuskorkokin oli hyvin korkea.  Töitä oli todella hyvin saatavilla. Tämänhetkisillä eläkeläisillä ei eläke kertynyt koko työhistoriasta vaan kun hieman taktikoi niin että sai täydet työvuodet ja  viimeisten vuosien palkkatason ylös, palkintona oli hyvä eläke. Esimerkiksi lukion opet hamstrasivat tunteja reilusti yli normivuositason. 

Miksi tämä suuret eläkkeet näy eläketilastoissa?

Muistaakseni yli 1800€ eläkkeitä on vain muutaman prosentin.

Ja noita alle 700€ eläkkeensaajia on hurja määrä.

Täältä löytyy tilastotietoa kokonaiseläkkeen tasosta tuloryhmittäin:

http://raportit.kela.fi/ibi_apps/WFServlet

ryhmässä 600  eur - 799 eur eläke on  noin 159 000 ihmistä, kun eläkeläisten kokonaismäärä on 1 525 000. Alle 800 euron eläkettä saa 268 982.  Siis alle 800 euroa eläkettä saavia on 17,6 % kaikista eläkkeensaajista. Ei minusta mitenkään hurja lukema.

Tässä vielä vuoden  luvut, toivottavasti näkyy yhtään luettavasti tallennuksen jälkeen...

Koko maa

Asuinmaa :                  Yhteensä                 Suomi                Muu maa

2014-12 Yhteensä:  1 525 317             1 464 025              61 292

Alle 400                         77 533                   28 503               49 030

400-599                        32 353                   28 472                 3 881

600-799                     159 096                 157 055                 2 041

800-999                     172 943                 171 829                 1 114

1000-1199                221 437                 220 550                    887

1200-1599                325 517                 324 262                1 255

1600-2599                393 652                  391 997                1 655

2600-                         142 786                   141 357                1 429

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun ajatuksena oli elää niin, että eläkkeelle jäädessäni minulla on omaisuutta, jonka vaan ylläpidosta maksan. En ajatellut enää eläkeiässä lainoja maksella.

Suuret ikäluokat ovat kasvaneet isoissa perheissä, eikä mitään ole kotoa saatu, kun sieltä on lähdetty. Ei ole ollut kaikenlaisia tukia, lainalla on opiskeltu. Minun lapsuudessakin(n. 30v sitten) kolmasosa normituloisen vanhemman palkasta meni päivähoitomaksuihin, lainalla oli 17% korko eikä jokainen kokenut "oikeudekseen" päästä monta kertaa vuodessa lomamatkalle. Asiat suhteutettiin eikä vaan kitisty.

Monet minunkin vanhempieni ikäiset(eli noin 60-70v) saavat tällä hetkellä kohtuullista eläkettä. Minusta se on täysin oikeutettua yli 40v työhistorialla. Pointtini on siis se, että ei se helppoa ollut ennen.

Minulla taas on helppoa. Olen oppinut lapsesta asti käyttämään rahaa ja tulen saamaan perintöä.

Lainankorot olivat vain hyvin lyhyen aikaa 17 % ja kannattaa muistaa, että talletuskorkokin oli hyvin korkea.  Töitä oli todella hyvin saatavilla. Tämänhetkisillä eläkeläisillä ei eläke kertynyt koko työhistoriasta vaan kun hieman taktikoi niin että sai täydet työvuodet ja  viimeisten vuosien palkkatason ylös, palkintona oli hyvä eläke. Esimerkiksi lukion opet hamstrasivat tunteja reilusti yli normivuositason. 

Miksi tämä suuret eläkkeet näy eläketilastoissa?

Muistaakseni yli 1800€ eläkkeitä on vain muutaman prosentin.

Ja noita alle 700€ eläkkeensaajia on hurja määrä.

Täältä löytyy tilastotietoa kokonaiseläkkeen tasosta tuloryhmittäin:

http://raportit.kela.fi/ibi_apps/WFServlet

ryhmässä 600  eur - 799 eur eläke on  noin 159 000 ihmistä, kun eläkeläisten kokonaismäärä on 1 525 000. Alle 800 euron eläkettä saa 268 982.  Siis alle 800 euroa eläkettä saavia on 17,6 % kaikista eläkkeensaajista. Ei minusta mitenkään hurja lukema.

Tässä vielä vuoden  luvut, toivottavasti näkyy yhtään luettavasti tallennuksen jälkeen...

Koko maa

Asuinmaa :                  Yhteensä                 Suomi                Muu maa

2014-12 Yhteensä:  1 525 317             1 464 025              61 292

Alle 400                         77 533                   28 503               49 030

400-599                        32 353                   28 472                 3 881

600-799                     159 096                 157 055                 2 041

800-999                     172 943                 171 829                 1 114

1000-1199                221 437                 220 550                    887

1200-1599                325 517                 324 262                1 255

1600-2599                393 652                  391 997                1 655

2600-                         142 786                   141 357                1 429

...ja piti vielä laskemani, että yli 1600 eur/kk saavia on siis vuoden 2014 lopussa ollut noin 35,2 % eläkeläisistä. 

Kyllä teidänkin mielipiteet muuttuu kunhan pääsette perimään meitä suuria ikäluokkia. Money talks ;-)

Alle 800 (tai n.770 takuueläke) eläkettä saavat ei ole täysiaikaisesti eläkkeellä joten turha niitä on tähän tilastoon laskea. Ei välttämättä kaikki enemmänkään eläkettä saavista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

kuin pienellä osalla heistä. Varsin moni on itse perinyt omaisuutta ja etenkin ne kesämökit ovat monissa tapauksissa rakennettu suvun maille, eikä suinkaan vieraalta ostettuja. Toisaalta 70-luvun mökkibuumin aikaan rakentamattomia rantoja riitti ja rantatontit olivat melko mitättömiä hinnaltaan nykypäivään verrattuna. Ei se ainakaan jälkipolvien syytä ole että rakentamatonta rantaa on enää vähän jäljellä ja hinnat pilvlissä.

Ei myöskään muisteta että me nykyiset työssäkäyvät maksamme heidän eläkkeensä, heidän aikanaan suorittamat eläkemaksut kattavat vain murto-osan.

Suurten ikäluokkien lapsuudenkodit oli pääsääntöisesti pieniä mökkejä/rintamamiestaloja/hellahuoneita ja perheissä oli lapsia 5-8 kpl. Miten ihmeessä tuollaiselle lapsimäärälle riitti jokaiselle jaettavaa niin paljon, että saivat mökkejä suvun maille ja muuta omaisuutta kadehdittavaksi asti. Tosielämässä suurin osa suurten ikäluokkien lapsista ei ole saanut kotoa mitään muuta kuin halaukset hyvästiksi.

Tunnen monia jotka ovat saaneet perintöinä sellaista maaomaisuutta jolla huomattava arvo. Viimeksi viime viikolla, tuttu oli saanut rantakiinteistön jonka möi 1,2 miljoonalla. Sekin oli suvussa kulkenut yli koko vuosisadan. Houkutus oli vaan liian kova joten myyntiin meni. 

Arvottomasta voi tulla arvokas... 

Ihan OT, mut tällaiset kommentoijat ovat helmiä, mutta älkää hakeutuko mihinkään älykkyyttä vaativaan hommaan. Suhteellisuudentaju, kokonaisuuksien hallinta on hieman hakusessa. Tyyliin: lapset leikkivät yleensä leluilla - eeeei pidä paikkansa, meidän naapurin kakara ei leiki leluilla, se ei leiki ollenkaan ja tiedän muutaman muunkin, joka ei leiki. Ihan bullshitia!

En ole vielä kenenkään kuullut uskottavasti perustelevan, miksi on oikeudenmukaista että nuorempien eläkeikä pitenee vuosikausia, samalla kuin eläke pienenee? Vain älyttömiä kärjistyksiä siitä, että eläkejärjestelmän epäreiluudesta valittavat haluaisivat pistää kaikki vanhemmat päiviltä, hei kamoon.

Tämä on se mikä hiertää. Vähemmän töitä, enemmän pätkiä, pidempi kovempi työura (meillä ainakin joka kvartaali tulostavoitteet kovenee ja rivien välistä kuulee että jos ei tuloksetkin oikeasti kovene, työt "muuttaa") pienempi lyhyempi eläke. Ylikalliiksi muuttuneeseen asumiseen menee leijonanosa tuloista. Onko liikaa vaatia että ainakin isovanhempien jättämästä perinnöstä osa säilyisi vanhemmiltakin eteenpäin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

kuin pienellä osalla heistä. Varsin moni on itse perinyt omaisuutta ja etenkin ne kesämökit ovat monissa tapauksissa rakennettu suvun maille, eikä suinkaan vieraalta ostettuja. Toisaalta 70-luvun mökkibuumin aikaan rakentamattomia rantoja riitti ja rantatontit olivat melko mitättömiä hinnaltaan nykypäivään verrattuna. Ei se ainakaan jälkipolvien syytä ole että rakentamatonta rantaa on enää vähän jäljellä ja hinnat pilvlissä.

Ei myöskään muisteta että me nykyiset työssäkäyvät maksamme heidän eläkkeensä, heidän aikanaan suorittamat eläkemaksut kattavat vain murto-osan.

Suurten ikäluokkien lapsuudenkodit oli pääsääntöisesti pieniä mökkejä/rintamamiestaloja/hellahuoneita ja perheissä oli lapsia 5-8 kpl. Miten ihmeessä tuollaiselle lapsimäärälle riitti jokaiselle jaettavaa niin paljon, että saivat mökkejä suvun maille ja muuta omaisuutta kadehdittavaksi asti. Tosielämässä suurin osa suurten ikäluokkien lapsista ei ole saanut kotoa mitään muuta kuin halaukset hyvästiksi.

Tunnen monia jotka ovat saaneet perintöinä sellaista maaomaisuutta jolla huomattava arvo. Viimeksi viime viikolla, tuttu oli saanut rantakiinteistön jonka möi 1,2 miljoonalla. Sekin oli suvussa kulkenut yli koko vuosisadan. Houkutus oli vaan liian kova joten myyntiin meni. 

Arvottomasta voi tulla arvokas... 

Ihan OT, mut tällaiset kommentoijat ovat helmiä, mutta älkää hakeutuko mihinkään älykkyyttä vaativaan hommaan. Suhteellisuudentaju, kokonaisuuksien hallinta on hieman hakusessa. Tyyliin: lapset leikkivät yleensä leluilla - eeeei pidä paikkansa, meidän naapurin kakara ei leiki leluilla, se ei leiki ollenkaan ja tiedän muutaman muunkin, joka ei leiki. Ihan bullshitia!

On hyvin tavallinen erhe, että "keskimäärin noin ja näin"-asioita (jotka perustuvat tutkittuun tietoon) vastustetaan hakemalla perustelut omasta kokemusmaailmasta.

Yllä nähtiin hyvä esimerkki, kun jonkun mielestä on "valtavasti" pientä eläkettä saavia. Ilmeisesti omista tutuista moni kuului tähän ryhmään ja siitä tuli se käsitys, että heitä täytyy olla paljon.

Voi olla varsin hankalaa löytää tilastoja muutaman vuosikymmenen takaisista perinnöistä ja perheen maista lohkotuista rantatonteista. Tässä näyttää olevan niin, että yhdet väittävät yhtä ja toiset toista. 

Myös ihmisten asennoituminen merkitsee paljon. Esimerkiksi äitini aina puhui kotitalostaan, että se oli vaatimaton. Sisaruksia oli neljä, maataloa jäi jatkamaan heistä yksi, ja muut saivat rahallisen korvauksen. Äidin mielestä raha oli vähäinen ja hän oli kokenut jaossa vääryyttä. Myöhemmin yllätyin kuullessani, että niillä rahoilla äiti ja isä ostivat kuitenkin aikoinaan ensimmäisen oman talon - melko pienen ja vaatimattoman, mutta kuitenkin.

Mun vanhemmat ovat perineet n. 10.000 euroa. Ovat omalla työllään hankkineet aaunnon ja kesämökin. Ostaneet sen maankin millä mökki on.

Noissa eläketilastoissa pitäisi huomioida ainoastaan työeläkkeet, koska työttömyys ja tapaturmaeläkkeiden laskentakaava on eri. samoin ikäluokka.

Työkaveri pääsi tapaturmaeläkkeelle 30v. ja hänen eläkkeensä lasketaan sen hetkisestä palkasta koko eliniän, vaikka työvuosia vähän.

Vierailija kirjoitti:

En ole vielä kenenkään kuullut uskottavasti perustelevan, miksi on oikeudenmukaista että nuorempien eläkeikä pitenee vuosikausia, samalla kuin eläke pienenee? Vain älyttömiä kärjistyksiä siitä, että eläkejärjestelmän epäreiluudesta valittavat haluaisivat pistää kaikki vanhemmat päiviltä, hei kamoon.

Tämä on se mikä hiertää. Vähemmän töitä, enemmän pätkiä, pidempi kovempi työura (meillä ainakin joka kvartaali tulostavoitteet kovenee ja rivien välistä kuulee että jos ei tuloksetkin oikeasti kovene, työt "muuttaa") pienempi lyhyempi eläke. Ylikalliiksi muuttuneeseen asumiseen menee leijonanosa tuloista. Onko liikaa vaatia että ainakin isovanhempien jättämästä perinnöstä osa säilyisi vanhemmiltakin eteenpäin?

Eläkeikä nousee koska keskimääräinen elinikä nousee. Jos ei nousisi niin mikään yhteiskunta ei kestäisi jatkuvasti suurempaa määrää yhteiskunnan varoilla eläviä jotka eläkkeensä lisäksi tarvitsevat paljon enemmän terveydenhoitoa ja muuta tukipalvelua.

Edes nämä nykyiset 65-70v eivät ole välttämättä niin huonossa kunnossa että eivät voisi tehdä töitä.

Ainakin meidän pihalta useampikin pappa käy tekemässä keikkaa kun energiaa riittää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

kuin pienellä osalla heistä. Varsin moni on itse perinyt omaisuutta ja etenkin ne kesämökit ovat monissa tapauksissa rakennettu suvun maille, eikä suinkaan vieraalta ostettuja. Toisaalta 70-luvun mökkibuumin aikaan rakentamattomia rantoja riitti ja rantatontit olivat melko mitättömiä hinnaltaan nykypäivään verrattuna. Ei se ainakaan jälkipolvien syytä ole että rakentamatonta rantaa on enää vähän jäljellä ja hinnat pilvlissä.

Ei myöskään muisteta että me nykyiset työssäkäyvät maksamme heidän eläkkeensä, heidän aikanaan suorittamat eläkemaksut kattavat vain murto-osan.

Suurten ikäluokkien lapsuudenkodit oli pääsääntöisesti pieniä mökkejä/rintamamiestaloja/hellahuoneita ja perheissä oli lapsia 5-8 kpl. Miten ihmeessä tuollaiselle lapsimäärälle riitti jokaiselle jaettavaa niin paljon, että saivat mökkejä suvun maille ja muuta omaisuutta kadehdittavaksi asti. Tosielämässä suurin osa suurten ikäluokkien lapsista ei ole saanut kotoa mitään muuta kuin halaukset hyvästiksi.

Tunnen monia jotka ovat saaneet perintöinä sellaista maaomaisuutta jolla huomattava arvo. Viimeksi viime viikolla, tuttu oli saanut rantakiinteistön jonka möi 1,2 miljoonalla. Sekin oli suvussa kulkenut yli koko vuosisadan. Houkutus oli vaan liian kova joten myyntiin meni. 

Arvottomasta voi tulla arvokas... 

Ihan OT, mut tällaiset kommentoijat ovat helmiä, mutta älkää hakeutuko mihinkään älykkyyttä vaativaan hommaan. Suhteellisuudentaju, kokonaisuuksien hallinta on hieman hakusessa. Tyyliin: lapset leikkivät yleensä leluilla - eeeei pidä paikkansa, meidän naapurin kakara ei leiki leluilla, se ei leiki ollenkaan ja tiedän muutaman muunkin, joka ei leiki. Ihan bullshitia!

Teit sitten itse saman mutta päinvastaiseen suuntaan. Oma mielipide ei muutu faktaksi vaikka kuinka vertaisit sitä johonkin liki itsestäänselvyyteen eli argumenttisi tiivistettynä: lapset leikkivät -> olen oikeassa.

Vierailija kirjoitti:

Mun vanhemmat ovat perineet n. 10.000 euroa. Ovat omalla työllään hankkineet aaunnon ja kesämökin. Ostaneet sen maankin millä mökki on.

Niin munkin vanhemmat. Toisaalta silloin 1970-luvulla inflaatio söi heidän asuntolainansa. Töitä oli aina kunhan viitsi tehdä. Kesämökkitontista maksoivat kuukauden palkan verran. Ei kukaan ollut silloin työttömänä. Isältä jäi ammattikoulu vähän huteralle pohajlle, niin vaan jäi silti johtajan työstä eläkkeelle. Kuka sellaiseen pystyy 2000-luvulla? Äiti jäi eläkkeelle 57-vuotiaana, kohta on ollut eläkkeellä 15 vuotta. Mun eläkeikä on 65-vuotta ja sitäkin ollaan nostamassa.