Perintökeskustelusta (HS). Minusta jutussa unohdettiin että ei nykyeläkeläisten varallisuus suinkaan ole työtä tekemällä hankittu

Jatkan vielä 90-luvun lamasta, joka todella koetteli myös suuria ikäluokkia:

Rahamarkkinat ja ulkomainen luototus vapautettiin hallitsemattomasti, mistä seurasi voimakas korkeasuhdanne. Hallitsevan eliitin mielestä erityisesti rakenteelliset ongelmat olivat keskeisiä: julkinen sektori oli liiaksi paisunut, työmarkkinat jäykistyneet ja yksityiset taloudet holtittomasti velkaantuneet. Tästä seurasi tilannearvio ja ideologia, jonka mukaan tarvittiin yhteiskuntarakenteiden peruskorjausta. Vientiä piti kasvattaa, mutta kotimarkkinasektoria ei saanut elvyttää, koska talouden piti tervehtyä.

Kuulostaako tutulta?  Tämä on Jaakko Kianderin tekstiä, hän toimi tätä kirjoittaessaa Valtion Taloudellisen tutkimuskeskuksen tutkimusprofessorina;

Jälkikäteen arvioiden kiinteiden valuuttakurssien politiikalla ei saavutettu mitään, koska valittu linja epäonnistui. Suomi joutui devalvoimaan syksyllä 1991, ja syksyllä 1992 markka päästettiin kellumaan. Näiden toimien seurauksena vientisektorin kilpailukyky lisääntyi, ja vienti kasvoi sen jälkeen valtavasti koko 1990-luvun. Lama ei kuitenkaan hellittänyt, koska kotimarkkinasektori oli vaikeuksissa. Työttömyys jatkoi kasvuaan ollen enimmillään yli 500 000 henkilöä vuoden 1994 alussa. Samaan aikaan valtion menoja supistettiin erilaisin leikkauslistoin.

Toinen talouspoliittinen virhe - epäuskottavan vakaan markan lisäksi - oli Kianderin mukaan se, että työttömyyden annettiin kasvaa liian suureksi vuosina 1991-93. Tilannetta on vaikea hyväksyä yhteiskuntamoraalin näkökulmasta, mutta sille ei löydy myöskään taloudellisia perusteita. Olihan myös aikaisempien lamojen kohdalla tunnettua, että työttömyyttä on myöhemmin vaikea alentaa, jos sen ensin annetaan kasvaa kovin suureksi. Etenkin julkisen sektorin irtisanomisilla saavutettiin vähän todellisia säästöjä, koska samalla verotulot laskivat ja työttömyysmenot kasvoivat.

Pidemmällä aikavälillä tarkastellen harjoitetulle politiikalle löytyy vielä vähemmän perusteita. Suomeen muotoutui 3-vaiheinen lama, jossa taloudellista lamaa seurasi työmarkkinoiden lama ja sen jälkeen sosiaalipoliittinen lama. Jatkuvasti toimeentulotuella elävien kasvava määrä viittaa siihen, ettei viimeinen vaihe ole ehkä vieläkään ohi. Köyhyyden vähentäminen on 2000-luvun alun yhteiskuntapolitiikan suurin haaste, joka on tavalla tai toisella ratkaistava.

Painimme tänään aivan samojen ongelmien kanssa. Taas on johdossa Kepu-Kokoomus ja heidän käyttämänsä lääkkeet ovat aivan samoja kuin 90-luvulla, jolloin niillä lääkkeillä epäonnistuttiin täydellisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On olemassa suuret ikäluokat ja sitten nämä aina lisää vaativat kateelliset ikäluokat.

Edellisen laman aikana Johannes Virolainen sanoi työttömille mankujille: Menkää töihin!"

Samaa mieltä olen!! Ryhtykää yrittäjiksi kaikki työttömät Maisterit. Ottakaa riskiä.

Haista nyt jo home.

Kerropa viisi yritysideaa, mitkä tekevät nyt uusilla yrittäjillä kauppansa? Kerro, millä alalla voi tienata riskillä?

Vai pitääkö keksiä joku miljoonan euron appsi iphoneen? Helpommin sanottu kuin tehty.

Loisit eläkerahasi jo nyt? Ja seitsenkymppisenä saat jotain armopaloja jos sitäkään.

Tutki markkinoita, joilla on vähän kilpailua. Tai mene vaikka nuohoojan oppiin. Opettele arabiaa ja ala myymään tulkkauspalveluja.

Ehkäpä kuitenkin valitat ja loisit mieluummin. Mankuen suurien ikäluokkien liian hyvistä oloista.

Arabian tulkkauspalvelut menevät jo nyt suomea osaaville arabiaa äidinkielenään. Se on näitä "erikoisosaajille" "räätälöityjä" "työpaikkoja" oman yhteisönsä sisällä. Eli autetaan ymmärtämään miten täytetään Kelan hakemuksia.

Kuinka monta nuohoojaa Suomessa tarvitaan entisten lisäksi? Mitä luulet? 100 000?

Miksi minun pitäisi tutkia markkinoita, kun pyysin ohjeita sinulta? Kerro nyt ne paikat ja missä riski kannattaa.

Etkö yhtään tajua, kuinka helvetin monta suomalaista työtöntä on??? Ja kaikki perustamassa jotain vitun firmaa???

Ja ensi vuonna meillä on 60 000 kirjoitustaidotonta ihmistä, jotka ottavat omansa sossurahoista ja asunnoista ja perheenyhdistämisen jälkeen moninkertaisen määrän eli ei jää mitään muuta vaihtoehtoja kuin työkkärituen ja sossukulujen laskeminen.

Kerro sellaiselle ihmiselle leipäjonossa, jolla jää käteen 300 euroa kuussa, että perusta yritys risikillä ja odota kun tulee nyrkistä.

Työllistymisratkaisut ovat vain esimerkkejä. Lisää voit tutkia Mollin sivuilta. Vinkkinä: Alat jotka kaipaavat työvoimaa.

Juu, ja voit tietenkin jatkaa loisimista. Sehän eläkekertymää kartuttaa.

-----------------------------------------------------------------------------------------

Veikkasit väärää hevosta ja olet työtön, sääli! Mutta koita keksiä lisää erilaisia tekosyitä olla tekemättä mitään. Tai, voithan pitää ylläsi työkuntoasi tekemällä vapaaehtoistöitä mm. menemällä syöttämään vanhuksia vuodeosastoille, se näyttää olevan sinulle tarpeen.

Voi, kuinka mahtipontisesti esität olevasi fiksumpi kuin muut. Kumma juttu kuitenkin, että tämä heikko työllisyystilanne on hallituksemme suurin (tp-hakijoiden lisäksi) päänsärky.

Sinua viisaammat ovat yrittäneet läytää ratkaisuja, mutta sinulla niitä tuntuu tulevan ihan solkenaan. Miksi esittelet kykyjäsi vain vauvapalstalla? Olen varma, että hallitus ottaisi neuvosi vastaan ilomielin - tai sitten siellä tiedetään enemmän ja paremmin.

Kyse oli Sinun työllistymisestäsi, johon tunnut etsivän apua.

Hallituksen pyrkimykset työllisyyden kohentamiseen ovat kesken. Niiden onnistumiseen on monia muuttujia, eikä vähiten ulkoiset tekijät/maailmantalous.

Jos maailma menee kuten nyt menee, hallituksen yhteiskuntasopimustavoite on hyvä alku, mutta sen työllistämisvaikutus näkyy vasta vuosien kuluttua.

Olen kokenut edellisen laman, joka kesti tosi kauan työllistymisnäkökulmasta katsottuna. Tuttavilta meni firmat ja omakotitalot Helsingissä. Itse selvisin kuivin jaloin sitkeydellä.

Tätä nykyistä ollaan tarvottu nyt alaspäin vuodesta 2008. En usko, että pohjakosketusta on vielä saavutettu.

Eikä mitään isoa veturia, kuten Nokia ole nyt näköpiirissä.

Mikä neuvoksi?

Teknologia terveydenhoitoalalla ( ja terveyspalvelut ), on yksi mahdollisuus. Meillähän on entisiä Nokian  insinöörejä vapaana. Samoin biopolttoaineiden kehittäminen ja hyödyntäminen (sivutuotteet), vaikka öljy onkin nyt halpaa.

Peliala/elokuva-ala (=viihde) nyt ja tulevaisuudessa.

Jos työvoima-  ja tuotantokustannuksia saadaan alas, perinteinen savupiipputeollisuus on tulevaisuudessakin tärkeä.

Ja mikäs taho oli syyllinen 90-luvun lamaan?  Virheelliseen raha- ja valuuttakurssipolitiikkaan?

Mitkäs puolueet olivat sillon hallitusvastuussa?  Virkistän muistiasi; Kokoomus ja Keskusta. Holkerin ja Ahon hallitukset., joista jälkimmäinen oli miehitetty ensisijaisesti kokoomuslaisilla ja kepulaisilla.

Lama aiheutettiin ihan itse, eikä sitä sitten edes osattu hoitaa. Kuten eivät osaa nytkään.

Ja kyllä, minäkin tunsin sen nahoissani. Asuntolainani korko nousi 18 %:iin ja minunkin ystäväni ja sukulaiseni päätyivät joko konkursiin tai työttömiksi. Työttömyys kosketti myös minun perhettäni.

Mikä ihme teikäläiset saa edelleen uskomaan Kokoomuksen ja Keskustan kykyyn nostaa tämä maa suosta?

Ettekö mitään oppineet siitä 90-luvun lamasta?

Sori tämä ohis, tunteet nousi vähän pintaan.

Eiköhän suurin syy ollut Neuvostoliiton hajoaminen ja idänkaupan romahdus. Aivan niin kuin nytkin, Suomen taloutta heiluttaa kansainväliset tapahtumat. Kun maailmalla on lama se koskee pientä Suomea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ennenkin kirjoittanut, että keksikää te nykyinen fiksumpi sukupolvi se pilleri, jolla pääsette meistä suurista ikäluokista eroon. Ei jaksaisi näitä ainaisia syytöksiä. Me mieheni kanssa olemme ainakin itse pienen omaisuutemme hankkineet. Ai niin, pari vuotta sitten, kun äitini kuoli, perin 5600 euroa.

Niin, teidän vanhempanne olivat köyhempiä kuin te. Teidän ikäluokanne taas on rikkaampi kuin teidän lapsenne. Se ei ole pelkästään teidän ikäluokkanne ylivertaisen fiksuuden ja ahkeruuden ansiota vaan talouden suhdanteet ovat teidän ikäluokkaane melkolailla paremmin omaisuuden kartuttamisessa auttaneet kuin näitä nykyisiä nuoria aikuisia. Nykynuorilla on taloudellisesti paljon epävarmempi tulevaisuus edessään, pätkätöineen ja sosiaaliturvan heikennyksineen. Nykynuorilla ei vaan ole samassa mitakaavassa samoja mahdollisuuksia kerätä omaisuutta ihan vaan työtä tekemällä kuten teillä oli.

Tämä on totta. En kuitenkaan ymmärrä, kuinka se oikeuttaa suurten ikäluokkien syyttelyyn. He eivät ole vastuussa maailmantalouden suhdanteista millään lailla. Kenkku juttu meidän muiden kannalta, että pitkä nousuhdanne on osunut heidän, mutta ei meidän kohdalle, joiden elämää määrittele toistuva globaali lama. En silti näe mitään syytä tällaiseen syyttelyyn ja suoranaiseen haukkumiseen, mitä heitä kohtaan harjoitetaan.

Saimme mekin aika paljon heidän ansiostaan. He äänestivät meille hallituksia, jotka toimillaan lisäsivät tasa-arvoa ja mm. mahdollistivat entistä useamman nuoren opiskelun, sellaisten, joille se ei aiemmin ollut mitenkään mahdollista. Tarkoitus on ollut hyvä, maailmantalous vain vesitti sen.

Ja tämän valossa on hyvää ja kaunista kehottaa suuria ikäluokkia pitämään tarkka huoli siitä ettei heiltä varmasti jää pennin latia jälkipolville, ihan vaan periaatteen vuoksi?

Ota nyt vaikka ne aivot käteen, jos järki juoksisi sitten paremmin. Tai lue ketju uudestaan.

Oisko sulla vastausta kysymykseen? Tuostahan tässä on kyse; professorin mielestä on hienoa olla jättämättä jälkipolville perintöä. Hänen mielestään se on oikein jees, koska hän itsekään ei ole saanut merkittävää perintöä omilta vanhemmiltaan. Sen sijaan sai nousukauden ja inflaation joka söi asuntolainan, nykynuoret taas jotain muuta, mutta se on ihan sivuseikka, on silti huippuhienoa jos vain suinkin pystyy elämään isonkin varallisuuden kanssa niin ettei jälkipolville jää mitään maallista vanhemmiltaan.

Jännä juttu, kuinka erilailla tulkitaan tuota kirjoitusta.

Minusta professorin sanoma oli, että älkää kituutelko sen takia, että voitte jättää jotain perinnöksi., vaan nauttikaa työnne hedelmistä.

Sinä - ja ilmeisesti moni muukin - tulkitsette sen siten, että olkaa ahneita älkääkä jättäkö perintöä.

Kuka on ahne?

Sitä tuskin kukaan kritisoi että vanhus parantaa elämänlaatuaan tekonivelellä jos siihen vaan on varaa. Kritiikki kohdistuu siihen että professori kanustaa varallisuutta keränneitä eläkeläisiä laittamaan kaiken sileäksi ettei tuleville polvile jäisi mitään. Ihan vaan periaatteen vuoksi.

Tässä lainaus jutusta:

” Hyvin toimeentulevan professorin neuvot kuulostavat ivallisilta niille (eläkeläisille), jotka joutuvat laskemaan tarkkaan jokaisen euron. Kangas haluaakin osoittaa sanansa keskiluokalle. (Eli niille eläkeläisille jotka ovat onnistuneet kerryttämän omaisuutta)......   ....Se, että tuleva pätkätyösukupolvi ei luultavasti koskaan onnistu keräämään yhtä paljon varallisuutta kuin nyt eläköityvät isot ikäluokat, ei Kankaan mukaan ole syy säästellä heille omaisuuttaan.  ”Aina ei ole niin, että seuraava sukupolvi on edeltäjäänsä varakkaampi. Jokaisen sukupolven on rakennettava elämänsä itse.””

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On olemassa suuret ikäluokat ja sitten nämä aina lisää vaativat kateelliset ikäluokat.

Edellisen laman aikana Johannes Virolainen sanoi työttömille mankujille: Menkää töihin!"

Samaa mieltä olen!! Ryhtykää yrittäjiksi kaikki työttömät Maisterit. Ottakaa riskiä.

Haista nyt jo home.

Kerropa viisi yritysideaa, mitkä tekevät nyt uusilla yrittäjillä kauppansa? Kerro, millä alalla voi tienata riskillä?

Vai pitääkö keksiä joku miljoonan euron appsi iphoneen? Helpommin sanottu kuin tehty.

Loisit eläkerahasi jo nyt? Ja seitsenkymppisenä saat jotain armopaloja jos sitäkään.

Tutki markkinoita, joilla on vähän kilpailua. Tai mene vaikka nuohoojan oppiin. Opettele arabiaa ja ala myymään tulkkauspalveluja.

Ehkäpä kuitenkin valitat ja loisit mieluummin. Mankuen suurien ikäluokkien liian hyvistä oloista.

Arabian tulkkauspalvelut menevät jo nyt suomea osaaville arabiaa äidinkielenään. Se on näitä "erikoisosaajille" "räätälöityjä" "työpaikkoja" oman yhteisönsä sisällä. Eli autetaan ymmärtämään miten täytetään Kelan hakemuksia.

Kuinka monta nuohoojaa Suomessa tarvitaan entisten lisäksi? Mitä luulet? 100 000?

Miksi minun pitäisi tutkia markkinoita, kun pyysin ohjeita sinulta? Kerro nyt ne paikat ja missä riski kannattaa.

Etkö yhtään tajua, kuinka helvetin monta suomalaista työtöntä on??? Ja kaikki perustamassa jotain vitun firmaa???

Ja ensi vuonna meillä on 60 000 kirjoitustaidotonta ihmistä, jotka ottavat omansa sossurahoista ja asunnoista ja perheenyhdistämisen jälkeen moninkertaisen määrän eli ei jää mitään muuta vaihtoehtoja kuin työkkärituen ja sossukulujen laskeminen.

Kerro sellaiselle ihmiselle leipäjonossa, jolla jää käteen 300 euroa kuussa, että perusta yritys risikillä ja odota kun tulee nyrkistä.

Työllistymisratkaisut ovat vain esimerkkejä. Lisää voit tutkia Mollin sivuilta. Vinkkinä: Alat jotka kaipaavat työvoimaa.

Juu, ja voit tietenkin jatkaa loisimista. Sehän eläkekertymää kartuttaa.

-----------------------------------------------------------------------------------------

Veikkasit väärää hevosta ja olet työtön, sääli! Mutta koita keksiä lisää erilaisia tekosyitä olla tekemättä mitään. Tai, voithan pitää ylläsi työkuntoasi tekemällä vapaaehtoistöitä mm. menemällä syöttämään vanhuksia vuodeosastoille, se näyttää olevan sinulle tarpeen.

Voi, kuinka mahtipontisesti esität olevasi fiksumpi kuin muut. Kumma juttu kuitenkin, että tämä heikko työllisyystilanne on hallituksemme suurin (tp-hakijoiden lisäksi) päänsärky.

Sinua viisaammat ovat yrittäneet läytää ratkaisuja, mutta sinulla niitä tuntuu tulevan ihan solkenaan. Miksi esittelet kykyjäsi vain vauvapalstalla? Olen varma, että hallitus ottaisi neuvosi vastaan ilomielin - tai sitten siellä tiedetään enemmän ja paremmin.

Kyse oli Sinun työllistymisestäsi, johon tunnut etsivän apua.

Hallituksen pyrkimykset työllisyyden kohentamiseen ovat kesken. Niiden onnistumiseen on monia muuttujia, eikä vähiten ulkoiset tekijät/maailmantalous.

Jos maailma menee kuten nyt menee, hallituksen yhteiskuntasopimustavoite on hyvä alku, mutta sen työllistämisvaikutus näkyy vasta vuosien kuluttua.

Olen kokenut edellisen laman, joka kesti tosi kauan työllistymisnäkökulmasta katsottuna. Tuttavilta meni firmat ja omakotitalot Helsingissä. Itse selvisin kuivin jaloin sitkeydellä.

Tätä nykyistä ollaan tarvottu nyt alaspäin vuodesta 2008. En usko, että pohjakosketusta on vielä saavutettu.

Eikä mitään isoa veturia, kuten Nokia ole nyt näköpiirissä.

Mikä neuvoksi?

Teknologia terveydenhoitoalalla ( ja terveyspalvelut ), on yksi mahdollisuus. Meillähän on entisiä Nokian  insinöörejä vapaana. Samoin biopolttoaineiden kehittäminen ja hyödyntäminen (sivutuotteet), vaikka öljy onkin nyt halpaa.

Peliala/elokuva-ala (=viihde) nyt ja tulevaisuudessa.

Jos työvoima-  ja tuotantokustannuksia saadaan alas, perinteinen savupiipputeollisuus on tulevaisuudessakin tärkeä.

No joo, kokkarilta kuulostitkin jo aiemmin.

Suomen teollisuuden yksikkötyökustannukset suhteessa Saksaan teollisuuteen ovat kahdessa vuodessa enemmän kuin puolittuneet. Suurin osa muutoksesta johtuu teollisuuden työn tuottavuuden kasvusta. Mutta myös palkkojen kehitys on auttanut, Suomen teollisuuden palkkakustannukset ovat kasvaneet hitaammin kuin Saksan.

Suomen suhteelliset yksikkötyökustannukset ovat laskeneet yli kahden vuoden ajan. Taloudellista kasvua se ei ole tuonut eikä mitenkään parantanut viennin kilpailukykyä.

Koko tämä kilpailukykyloikka on täyttä bullshittiä, eikä se edes liity keskustelun aiheeseen mitenkään.

Mene pätemään muualle, kun et näköjään edes kykene erottamaan eri kirjoittajia toisistaan.

Ihan perusdemari olen.

Miten erotat kirjoittajat toisistaan palstalla?

Kaikki ovat tohtoreita tai maistereita. Lisäksi amisduunarit haukutaan  lyttyyn. Itsekin olen amistaustainen, vaan olen aavistellut työpaikkojen pysyvyydet kybällä. Ja pärjännyt hyvin.

Mutta jatka vaan tuolla apealla ja mihinkään johtamattomalla kielteisellä linjalla. Se ei minulla paljoa paina.

Täytyy mennä nukkumaan, koska on melko aikainen herätys duuniin = lähäri.

Vierailija kirjoitti:

- 1960-ja 1970-luvuilla suuret ikäluokat ovat päässet töihin usein ilman mitään kunnollista koulutusta. Suoraan kansa- ja keskikoulusta töihin. On ollut turvattu, kokoaikainen, vakituinen työ ja eläkevirka, jos et itse ole pahasti möhlinyt. 

- Suurimmalla osalla suurista ikäluokista on lapsuudenkodista perittynä talot, kesämökit ja maa-ja metsätilat. Ei siis itse ostettuna ja ansaittuna.

- Suurten ikäluokkien lapset ovat olleet päivähoidossa pahimmillaan jo noin 3 kuukauden ikäisestä alkaen. Vauvoja ei ole juurikaan imetetty. Poikkeuksena maaseutu, jossa äidit ovat olleet kotona ja imetysperinne on ollut vankempaa. Pienille vauvoille on juotettu appelsiinimehuja, maitovastikkeita ja syötetty banaania.

- Suurten ikäluokkien omat vanhemmat on laitettu vanhainkotiin. Vanhuksia ei ole enää hoidettu kotona kuten aiemmat sukupolvet ovat tehneet.

Parempi olla yleistämättä. Tuohon joukkoon mahtuu monenlaista elämää. Useimmiten lapsuudenkodeista ei   jäänyt mitään perittävää, kun lapsiluku oli kymmenen kieppeillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurten ikäluokkien vanhemmat olivat harvemmin mitään rikkaita. Toki on niitäkin, joille on jäänyt perintömetsät, talot ja suuret pääomat, mutta ne ovat harvemmassa. Suurten ikäluokkien elämäntyyli on ollut aivan erilainen, toki moni pääsi nauttimaan myös elintason noususta. Nykyään tulonsiirtojenkin varassa elävien ihmisten elämäntapa on "pikkuporvarillinen" verrattuna vaikkapa 70-luvun elintasoon.

Ei sillä ole merkitystä perivätkö suuret ikäluokat omilta vanhemmiltaan mitään. Fakta on, että suhdanteilta he perivät maksimaaliset voitot ja järjestivät asiat niin, että heidän jälkeensä se on mahdottomuus nuoremmille sukupolville. Ihan turha puhua mistään kovasta työstä kun tänä päivänä sillä ei vaan pärjää. Suurten ikäluokkien työelämä oli vielä reilua, sitä se ei enää ole ollut pitkään aikaan. 

Ei kai kukaan kielläkään sitä, etteikö varallisuus olisi kasaantunut suurille ikäluokille. Ja totta on, että nykyään harva kovatuloinenkaan voi saavuttaa vaikkapa suuriin ikäluokkiin kuuluvien duunarivanhempiensa varallisuustasoa. Täytyisi päästä myös pois siitä ajattelusta, että mullekaikkijusthetijanyt ja muuttaa arvomaailmaa. Ihminen ei oikeasti tarvitse edes suurta taloa, autoa, kesämökkejä ja kaiken maailman kouhotuksia, joita nykyään riittää; pitää keskittyä nauttimaan aineettomista asioista. Se on vaikeaa, kun ihminen on niin ahne.

Oliko tää kritiikki kohdistettu siis sille ns. "ahneelle sukupolvelle" = suurille ikäluokille joilla on ne ne isto talot, pelit ja vehkeet?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurten ikäluokkien vanhemmat olivat harvemmin mitään rikkaita. Toki on niitäkin, joille on jäänyt perintömetsät, talot ja suuret pääomat, mutta ne ovat harvemmassa. Suurten ikäluokkien elämäntyyli on ollut aivan erilainen, toki moni pääsi nauttimaan myös elintason noususta. Nykyään tulonsiirtojenkin varassa elävien ihmisten elämäntapa on "pikkuporvarillinen" verrattuna vaikkapa 70-luvun elintasoon.

Ei sillä ole merkitystä perivätkö suuret ikäluokat omilta vanhemmiltaan mitään. Fakta on, että suhdanteilta he perivät maksimaaliset voitot ja järjestivät asiat niin, että heidän jälkeensä se on mahdottomuus nuoremmille sukupolville. Ihan turha puhua mistään kovasta työstä kun tänä päivänä sillä ei vaan pärjää. Suurten ikäluokkien työelämä oli vielä reilua, sitä se ei enää ole ollut pitkään aikaan. 

Ei kai kukaan kielläkään sitä, etteikö varallisuus olisi kasaantunut suurille ikäluokille. Ja totta on, että nykyään harva kovatuloinenkaan voi saavuttaa vaikkapa suuriin ikäluokkiin kuuluvien duunarivanhempiensa varallisuustasoa. Täytyisi päästä myös pois siitä ajattelusta, että mullekaikkijusthetijanyt ja muuttaa arvomaailmaa. Ihminen ei oikeasti tarvitse edes suurta taloa, autoa, kesämökkejä ja kaiken maailman kouhotuksia, joita nykyään riittää; pitää keskittyä nauttimaan aineettomista asioista. Se on vaikeaa, kun ihminen on niin ahne.

Oliko tää kritiikki kohdistettu siis sille ns. "ahneelle sukupolvelle" = suurille ikäluokille joilla on ne ne isto talot, pelit ja vehkeet?

Eikö se ole ihan luonnollista, kun vanhemmilla sukupolvilla on suuremmat omaisuusmassat, kun työhistoriaa on useimmilla takana 40-50 vuotta, kuin ne olisi 30v, jotka ovat olleet työelämässä 10 vuotta.

Nuorempien omaisuutta pitäisi verrata samaan, mikä oli heidän vanhempiensa omaisuus kun he olivat saman ikäisiä.

Luulen, oman omaisuuteni olevan lähes saman vanhempieni ikäisenä ja sen lisäksi olen saanut korkeamman elintason jo lapsesta lähtien, toisin kuin vanhempani.

Eihän nykyinen lama ja suuri työttömyys ole ainut laatuista, sillä historia toistaa itseään ja lamat osuvat aina parinkymmenen vuoden välein, sillä vastaavia on koettu jo 1930, 1950, 1970, 1990 ja nyt 2010 lama.

Suuria ikäluokkia ei koetellut ainoastaan 90-luvun lama, vaan myös 70-luvun lama, jolloin pelkästään Ruotsiin nuoria muutti satojatuhansia, työn perässä tehtaisiin. Siihen aikaan sosiaaliturva oli tuntematon käsite.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurten ikäluokkien vanhemmat olivat harvemmin mitään rikkaita. Toki on niitäkin, joille on jäänyt perintömetsät, talot ja suuret pääomat, mutta ne ovat harvemmassa. Suurten ikäluokkien elämäntyyli on ollut aivan erilainen, toki moni pääsi nauttimaan myös elintason noususta. Nykyään tulonsiirtojenkin varassa elävien ihmisten elämäntapa on "pikkuporvarillinen" verrattuna vaikkapa 70-luvun elintasoon.

Ei sillä ole merkitystä perivätkö suuret ikäluokat omilta vanhemmiltaan mitään. Fakta on, että suhdanteilta he perivät maksimaaliset voitot ja järjestivät asiat niin, että heidän jälkeensä se on mahdottomuus nuoremmille sukupolville. Ihan turha puhua mistään kovasta työstä kun tänä päivänä sillä ei vaan pärjää. Suurten ikäluokkien työelämä oli vielä reilua, sitä se ei enää ole ollut pitkään aikaan. 

Ei kai kukaan kielläkään sitä, etteikö varallisuus olisi kasaantunut suurille ikäluokille. Ja totta on, että nykyään harva kovatuloinenkaan voi saavuttaa vaikkapa suuriin ikäluokkiin kuuluvien duunarivanhempiensa varallisuustasoa. Täytyisi päästä myös pois siitä ajattelusta, että mullekaikkijusthetijanyt ja muuttaa arvomaailmaa. Ihminen ei oikeasti tarvitse edes suurta taloa, autoa, kesämökkejä ja kaiken maailman kouhotuksia, joita nykyään riittää; pitää keskittyä nauttimaan aineettomista asioista. Se on vaikeaa, kun ihminen on niin ahne.

Oliko tää kritiikki kohdistettu siis sille ns. "ahneelle sukupolvelle" = suurille ikäluokille joilla on ne ne isto talot, pelit ja vehkeet?

Eikö se ole ihan luonnollista, kun vanhemmilla sukupolvilla on suuremmat omaisuusmassat, kun työhistoriaa on useimmilla takana 40-50 vuotta, kuin ne olisi 30v, jotka ovat olleet työelämässä 10 vuotta.

Nuorempien omaisuutta pitäisi verrata samaan, mikä oli heidän vanhempiensa omaisuus kun he olivat saman ikäisiä.

Luulen, oman omaisuuteni olevan lähes saman vanhempieni ikäisenä ja sen lisäksi olen saanut korkeamman elintason jo lapsesta lähtien, toisin kuin vanhempani.

Verrataanpa. Minun vanhemmistani toinen on ollut suurituloinen ja toinen oli pitkään pienituloinen. He ostivat kolmekymppisinä noin 200 neliön uudehkon rivitaloasunnon hyvältä alueelta pääkaupunkisudulta, jonka maksoivat 8 vuodessa. Tuon ajan oli taloudellisesti aika tiukkaa. Nelikymppisinä heillä oli velaton rivari, kesämökki, vene ja muuta omaisuutta, jota alkoivat kartuttaa. Eläkkeelle jäädessä kuusikymppisenä omaisuutta oli jo huomattavasti. Kummallakin oli todella pitkät työsuhteet saman työnantajan palveluksessa. Eläkkeet ovat runsaat.

Meillä sekä minä että puolisoni olemme suurituloisia samaan tapaan kuin se parempituloinen vanhemmistani. Olemme onnistuneet ostamaan 120 neliön kerrostaloasunnon vanhasta talosta, johon tulee kohta putkiremontti. Tämä on maksettu, kun olemme noin 55-vuotiaita. Jää nähtäväksi, miten työelämä sinne asti kantaa. Meillä ei ole kesämökkiä, eikä tulekaan, mutta yritämme jotain säästää eläkepäivien varalle. Parhaassa tapauksessa eläke tulee olemaan noin puolet siitä, mitä vanhampani saavat. Jos työelämän kanssa tulee häikkää viidenkympin jälkeen, eläke jää helposti neljäsosaan vanhempieni eläkkeestä.

Nyt eletään tosiaan suuren murroksen aikaa ja joudumme hyväksymään sen, että nuorempi polvi ei enää ole vanhempaa vauraampi, kuten tähän asti on ollut. Suomi on kusessa tässä globalisaatiossa, teollisuus on ajettu alas, kohta lähtee myös asiantuntijatyöt ja mitä jää? Se vähä työ mikä jää on pk-seudulla ja kohta tänne valuu kaikki väki. Asuntojen hinnat nousee pilviin (ja laskee muualla vastaavasti, mutta kuka sinne menisi kun ei ole töitä).

Tässä tilanteessa pk-seudulla asuvat pätkätyösuhteissa kärvistelevät nuoremmat ikäluokat tarvitsevat kipeästi kaikki mahdolliset perinnöt. Ja tuskin siltikään saavuttavat suurten ikäluokkien eläkeläisten elintasoa. Siksi professorin puheet tuntuvat erittäin itsekkäiltä ja pahoilta.

Itskästä ja pahaa ei ole niinkään se, ettei nuorempi sukupolvi saavuta vanhempien hulppeaa elintasoa. Sen kanssa voisi vielä elää. Mutta pahuutta on se, että vanhempi sukupolvi polttelee sikareita ja hehkuttaa sitä elintasoansa, kun omat lapset ovat oikeasti vaarassa jäädä ilman välttämätöntä ruokarahaa. Ei sellaista ole ikinä ennen nähty.

Noh, voihan sen niinkin nähdä että tuo ukko taitaa olla taas niitä "omanlaisiaan", siis pyrkii olemaan kuin edustaisi paljoakin (suuret ikäluokat, perintöoikeus) mutta oikeasti edustaa omia mielipiteitään. Harmi hänen lapsille toki. Jutussa hyvä pointti siitä että vanhusten kannattaa pitää itsestään rahoillaan huolta, jäi kyllä helposti tuon sikarintupruttelun ja oma napa-ajattelun jalkoihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän Suomi ollut millään mittapuulla liikakansoitettu. Suomi on aina ollut maailman harvaan asutuimpien maiden joukossa. Kyllä tänne olisi aivan hyvin mahtunut sen 2,5 lasta per pariskunta, mutta siinähän se vitsi on, että suuret ikäluokat tekivät alle puolet siitä ja kuopan  ainekset olivat siinä.

Suomi on ja on ollut jo yli sata vuotta liikakansoitettu. Jo pelkästään ekologiselta kannalta suomalaisia on liikaa. Ja jos rahat kerran eivät riitä, silloinkin väkeä on liikaa. 2,5 lasta per pariskunta ei mahdu Suomeen. Mitään lapsilisiä ei pitäisi maksaa. Yli 1,0  lasta hankkineitten pitäisi maksaa haittaveroa. Vitsi on siinä, että toisen maailmansodan jälkeen suomalaiset tekivät liikaa lapsia ja nyt vähä-älyiset av-mammat yrittävät syyttää suuria ikäluokkia näiden vanhempien virheistä.

Mitä jos menisit Seniorinettiin muistelemaan talven säätä 1960 ja laittamaan kimaltelevia kissankuvia.

Vierailija kirjoitti:

Itskästä ja pahaa ei ole niinkään se, ettei nuorempi sukupolvi saavuta vanhempien hulppeaa elintasoa. Sen kanssa voisi vielä elää. Mutta pahuutta on se, että vanhempi sukupolvi polttelee sikareita ja hehkuttaa sitä elintasoansa, kun omat lapset ovat oikeasti vaarassa jäädä ilman välttämätöntä ruokarahaa. Ei sellaista ole ikinä ennen nähty.

Minun ystävieni ja ikätoverieni vanhemmat ovat juuri noita n.70v suuria ikäluokkia. Kyllä paria poikkeusta lukuunottamatta me noin 40 vuotiaat ollaan pärjätty paremmin kuin vanhempamme.

Meillä kaikilla on hyvä koulutus, hyvät tulot, oma asunto, lainaa tietenkin niin asuntoon kuin sijoitusasuntoonkin, mutta en kyllä ole kenenkään kuullut valittavan.

Vanhemmilla on kolmio Tapiolassa, mökki Savossa ja siinä se.

Hei, näitä juttuja kun lukee niin tuntuu että suurin osa tämän palstan lukijoilla on ainakin jonkin asteinen perintö tiedossa. Onko täällä ketään jolle ei ole tulossa perintöä..? On myös köyhiä eläkeläisiä, joilla ei ole lainkaan omaisuutta ja asuvat vuokralla. Näistä kun aika jättää niin omaiset ei peri mitään vaan joutuu maksumieheksi.

Nimim. kokemusta on

Suomi on vanhusten leikkikenttä, jossa on säännöt joka asiaan ehkä juuri siksi, että väki alkaa olla niin dementoitunutta että järjenkäyttöä ei ole johtoportaalla ollut enää aikoihin.

Maata johtaa niin makro- kuin mikrotasolla konservatiiviset, vuosikymmenten kuppauksella rikastuneet itsekeskeiset idiootit, ja nuorempi väki katsoo nöyränä sivusta, osa ehkä odotellen, että jospa joskus heillekin onni kävisi ja perisivät edes jotain vanhemmiltaan. Tämä professori on hyvin typerä kun rohkaisee jo kaiken saaneita suuria ikäluokkia pistämään loputkin menemään. Millä näiden vanhusten lapset tulevat ikinä elämään jos eivät peri mitään? Suomessa on mahdotonta omalla työllä ansaita esim. omistusasuntoa työuran aikana, varsinkaan pk-seudulla. Itse olen pieni-/keskituloinen ja omassa tuttavapiirissä kaikki laskevat jonkin verran tulevien perintöjen varaan. Miten voisi muuten esim. ostaa normaalin perheasunnon (á 300 tuhatta euroa) keskipalkkaisena suomalaisena? Ei mitenkään. Suuret ikäluokat saivat asuntonsa murto-osalla tuosta hinnasta.

Se suuri ikäpolvi tämän planetan tuhos 

Minun ajatuksena oli elää niin, että eläkkeelle jäädessäni minulla on omaisuutta, jonka vaan ylläpidosta maksan. En ajatellut enää eläkeiässä lainoja maksella.

Suuret ikäluokat ovat kasvaneet isoissa perheissä, eikä mitään ole kotoa saatu, kun sieltä on lähdetty. Ei ole ollut kaikenlaisia tukia, lainalla on opiskeltu. Minun lapsuudessakin(n. 30v sitten) kolmasosa normituloisen vanhemman palkasta meni päivähoitomaksuihin, lainalla oli 17% korko eikä jokainen kokenut "oikeudekseen" päästä monta kertaa vuodessa lomamatkalle. Asiat suhteutettiin eikä vaan kitisty.

Monet minunkin vanhempieni ikäiset(eli noin 60-70v) saavat tällä hetkellä kohtuullista eläkettä. Minusta se on täysin oikeutettua yli 40v työhistorialla. Pointtini on siis se, että ei se helppoa ollut ennen.

Minulla taas on helppoa. Olen oppinut lapsesta asti käyttämään rahaa ja tulen saamaan perintöä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurten ikäluokkien vanhemmat olivat harvemmin mitään rikkaita. Toki on niitäkin, joille on jäänyt perintömetsät, talot ja suuret pääomat, mutta ne ovat harvemmassa. Suurten ikäluokkien elämäntyyli on ollut aivan erilainen, toki moni pääsi nauttimaan myös elintason noususta. Nykyään tulonsiirtojenkin varassa elävien ihmisten elämäntapa on "pikkuporvarillinen" verrattuna vaikkapa 70-luvun elintasoon.

Ei sillä ole merkitystä perivätkö suuret ikäluokat omilta vanhemmiltaan mitään. Fakta on, että suhdanteilta he perivät maksimaaliset voitot ja järjestivät asiat niin, että heidän jälkeensä se on mahdottomuus nuoremmille sukupolville. Ihan turha puhua mistään kovasta työstä kun tänä päivänä sillä ei vaan pärjää. Suurten ikäluokkien työelämä oli vielä reilua, sitä se ei enää ole ollut pitkään aikaan. 

Ei kai kukaan kielläkään sitä, etteikö varallisuus olisi kasaantunut suurille ikäluokille. Ja totta on, että nykyään harva kovatuloinenkaan voi saavuttaa vaikkapa suuriin ikäluokkiin kuuluvien duunarivanhempiensa varallisuustasoa. Täytyisi päästä myös pois siitä ajattelusta, että mullekaikkijusthetijanyt ja muuttaa arvomaailmaa. Ihminen ei oikeasti tarvitse edes suurta taloa, autoa, kesämökkejä ja kaiken maailman kouhotuksia, joita nykyään riittää; pitää keskittyä nauttimaan aineettomista asioista. Se on vaikeaa, kun ihminen on niin ahne.

Oliko tää kritiikki kohdistettu siis sille ns. "ahneelle sukupolvelle" = suurille ikäluokille joilla on ne ne isto talot, pelit ja vehkeet?

Eikö se ole ihan luonnollista, kun vanhemmilla sukupolvilla on suuremmat omaisuusmassat, kun työhistoriaa on useimmilla takana 40-50 vuotta, kuin ne olisi 30v, jotka ovat olleet työelämässä 10 vuotta.

Nuorempien omaisuutta pitäisi verrata samaan, mikä oli heidän vanhempiensa omaisuus kun he olivat saman ikäisiä.

Luulen, oman omaisuuteni olevan lähes saman vanhempieni ikäisenä ja sen lisäksi olen saanut korkeamman elintason jo lapsesta lähtien, toisin kuin vanhempani.

Verrataanpa. Minun vanhemmistani toinen on ollut suurituloinen ja toinen oli pitkään pienituloinen. He ostivat kolmekymppisinä noin 200 neliön uudehkon rivitaloasunnon hyvältä alueelta pääkaupunkisudulta, jonka maksoivat 8 vuodessa. Tuon ajan oli taloudellisesti aika tiukkaa. Nelikymppisinä heillä oli velaton rivari, kesämökki, vene ja muuta omaisuutta, jota alkoivat kartuttaa. Eläkkeelle jäädessä kuusikymppisenä omaisuutta oli jo huomattavasti. Kummallakin oli todella pitkät työsuhteet saman työnantajan palveluksessa. Eläkkeet ovat runsaat.

Meillä sekä minä että puolisoni olemme suurituloisia samaan tapaan kuin se parempituloinen vanhemmistani. Olemme onnistuneet ostamaan 120 neliön kerrostaloasunnon vanhasta talosta, johon tulee kohta putkiremontti. Tämä on maksettu, kun olemme noin 55-vuotiaita. Jää nähtäväksi, miten työelämä sinne asti kantaa. Meillä ei ole kesämökkiä, eikä tulekaan, mutta yritämme jotain säästää eläkepäivien varalle. Parhaassa tapauksessa eläke tulee olemaan noin puolet siitä, mitä vanhampani saavat. Jos työelämän kanssa tulee häikkää viidenkympin jälkeen, eläke jää helposti neljäsosaan vanhempieni eläkkeestä.

Bulevardiltako ostitte kämpän vai miten kummassa kahdella suurituloisella voi kestää 55 ikävuoteen saakka sen maksaminen? Etenkin, jos eläisitte samalla elämäntyylillä kuin vanhempasi rivariaan maksaessa?

Entä mistä päättelit tuon, että eläkkeesi on parhaassakin tapauksessa vain puolet vanhempiesi eläkkeestä?