Lue keskustelun säännöt.
Aivan naurettavan kova pimeänpelko, miten siitä oppia eroon?
11.02.2016 |
Meillä on aivan ihana kakkoskoti maalla. Ollaan todella maaseudun rauhassa, luonnon keskellä, meren ranalla. Lähin naapuri on olemassa ja joskus saattaa näkyä valoa siitä yhdestä kamarista, missä hän ehkä pitää valoja joskus päällä. Tämä naapuri on yli 80v. Muuten ympärillä on metsää, merta, ja sitä luontoa.
Olemme keski-ikäinen lapseton pariskunta ja mieheni on paljon matkoilla työnsä vuoksi. Minä käyn töissä vain osan vuotta, eli minulla olisi mahdollisuus viettää aikaa rakastamassani paikassa hyvinkin paljon.
Paikka on ihana, olen sisustanut sen kauniiksi, siellä on mahdollista elää vuoden ympäri, lämpöä ja valoa riittää.
Yksinollessani kaikki menee hyvin ja toimin normaalisti niin kauan kun on valoisaa.
Kun pimeys laskeutuu, niin mulla alkaa mielikuvitus pyöriä ja pelkoja ja mörköjä nousee joka paikasta. Yöllä ollaan stten siinä vaiheessa, että jos herään vessahätään, en meinaa uskaltaa lähteä talon läpi vessaan menemään. Se on mennyt siihen etten halua juoda iltaisin mitään ettei vaan tarvi herätä yöllä vessaan.
Jos laitan kaikki valot päälle, ja pihavalot ja talon ulkovalot päälle, niin hetken tuntuu että tässähän on asiat hyvin ja olen turvassa. Sitten tulee mieleen, että nythän tää talo on kuin huutomerkki jollekin vaeltajalle, että tuollapa näkyy olevan talo ja asukkaita...
Pimeässä istumisessa ei ole mitään kivaa eikä järkeä. Joku pieni lukuvalo kamarin nurkassa. Sehän näyttää sitten siltä että siellä ei asu ketään tai vain joku kuuro pappa joka ei tiedä mistään mitään.
Pahinta on täydenkuun aikaan. En voi katsella mistään ikkunasta ulos, en varsinkaan rantaan päin ollenkaan. Sieltä olen näkevinäni,kuinka jotain hahmoja "örkkejä" tai jotain nousee rannasta, venemajan ja saunan varjojen suojassa ja alkaa tulla taloa päin... Eli en voi liikkua niissä huoneissa ollenkaan joiden ikkunat on rantaan päin.
Kummallista siinä on se, että vaikka mies olisi talon tai tontin toisessa päässä ja vaikka umpiunessa jossain monen oven takana, niin mua ei pelota ollenkaan.
Mutta auta armias, jos tiedän ettei täällä ole muita kuin minä, niin johan alkaa mielikuvitus laukata ja pelottaa.
Miten oppia pois pimeänpelosta, onko siihen keinoa? Lääkkeet ei oikein kiinnosta, ei ole järkevää mennä rakkaalle talolleen ja sitten istuskella siellä jossain opamoxeissa tai pamipäissään.
Kaikkien lukemieni kirjojen ja katsomani elokuvien eri kohtaukset alkavat pyöriä mielessä. Ja pimeys ympärillä ei tunnut turvalliselta vaan se on täynnä jotain tuntematonta pelottavuutta.
Kommentit (22)
Auttaisko se, että katselet niitä pelottavia maisemia silloin kun se mies on kotona ja saat silloin järkeistettyä itsellesi kaikki ne pelottavat varjot, sumut ym. Tee pikkuhiljaa. Sinulla on hyvä mielikuvitus, joka rikastuttaa elämää, mutta se on myös hyvä tiedostaa, siis se, että ovat mielikuvituksen tuotetta nuo pelot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Väitän, että tämä on aikuisilla suht yleinenkin ilmiö. Tästä ei vaan puhuta, koska pidetään heti pöpinä. Minäkin pelkään pimeää. Joskus niin paljon, että on pakko pitää jotain valoa päällä nukkuessa, vaikka asun kerrostalossa. On niin vilkas mielikuvitus, että joskus vain pelottaa. Mitään kauhuelokuvia tai edes tiivistunnelmaisia jännäreitä en pysty ollenkaan katsomaan, koska ne entisestään kiihdyttävät mielikuvitusta.
Mulla on myös. Iltalenkit koiran kanssa on välillä puolijuoksua, kun näen joka toisen puskan takana jonkun ihmisen. Eikä siihen auta se todennäköisyyslaskenta, että miksi joku sarjamurhaajaraiskaaja kyttäisi uhriaan pienen kaupungin perimmäisellä lenkkipolulla, jossa todennäköisyys sen uhrin löytymiseen on hyvin pieni. Vaikka asutaan rivitalossa, pelkään silti olla yksin kotona pimeällä: ainahan ikkunan takana väijyy joku stalkkeri tai meille on murtautumassa joukko ihmisen paloittelusta kiinnostuneita. Tiedän itsekin ajatusten olevan ihan typeriä, mutta eipä tuolle pelolle mitään mahda, sen kanssa on kai vaan elettävä. Terapia juu varmaan auttaisi mutta menepäs tästä nyt selittämään työterveyteen, että saisko lähetettä johonkin kun pelkään pimeää. Mä en pelkää siis mitään yliluonnollista, ihan vaan ihmisiä. Sen ymmärrän että zombieinvaasio tuskin iskee juuri meidän takapihalle, mutta eihän sitä ikinä tiedä jos vaikka jonkun ohikulkijan pää sanoo prii ja eikun moottorisaha esiin.
ei tullu sulle mieleen asentaa ulkovaloja? Liikketunnistimella syttyviäkin on.
Pimeän pelko siinä missä lähes kaikki muutkin pelot ovat johdettavissa kuolemanpeloksi. Kun käsittelet kuolemanpelkosi pääset yli pimeän pelostasi tai niin kuin omassa tapauksessani voin elää sen kanssa.
Olen 38v mies ja en pelkään mitään reaalimaailman uhkia pimeästä. Sen sijaan pelkään yliluonnollisia voimia, joka johtunee nuorempana tiiratuista kauharainoista. Ja ehkä eräästä nuorempana nähdystä painajaisesta.
Tiedän että pelkoni on täysin naurettava mutta saan hillittyä sen ajattelemalla että en oikeasti pelkää kuolemaa vaan olen valmis kohtaamaan sen kun aika koittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pimeän pelko siinä missä lähes kaikki muutkin pelot ovat johdettavissa kuolemanpeloksi. Kun käsittelet kuolemanpelkosi pääset yli pimeän pelostasi tai niin kuin omassa tapauksessani voin elää sen kanssa.
Olen 38v mies ja en pelkään mitään reaalimaailman uhkia pimeästä. Sen sijaan pelkään yliluonnollisia voimia, joka johtunee nuorempana tiiratuista kauharainoista. Ja ehkä eräästä nuorempana nähdystä painajaisesta.
Tiedän että pelkoni on täysin naurettava mutta saan hillittyä sen ajattelemalla että en oikeasti pelkää kuolemaa vaan olen valmis kohtaamaan sen kun aika koittaa.
Korjaan *kauhuelokuvista*.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Väitän, että tämä on aikuisilla suht yleinenkin ilmiö. Tästä ei vaan puhuta, koska pidetään heti pöpinä. Minäkin pelkään pimeää. Joskus niin paljon, että on pakko pitää jotain valoa päällä nukkuessa, vaikka asun kerrostalossa. On niin vilkas mielikuvitus, että joskus vain pelottaa. Mitään kauhuelokuvia tai edes tiivistunnelmaisia jännäreitä en pysty ollenkaan katsomaan, koska ne entisestään kiihdyttävät mielikuvitusta.
Kiitos :) Helpottaa tietää.
Vierailija kirjoitti:
Pimeän pelko siinä missä lähes kaikki muutkin pelot ovat johdettavissa kuolemanpeloksi. Kun käsittelet kuolemanpelkosi pääset yli pimeän pelostasi tai niin kuin omassa tapauksessani voin elää sen kanssa.
Olen 38v mies ja en pelkään mitään reaalimaailman uhkia pimeästä. Sen sijaan pelkään yliluonnollisia voimia, joka johtunee nuorempana tiiratuista kauharainoista. Ja ehkä eräästä nuorempana nähdystä painajaisesta.
Tiedän että pelkoni on täysin naurettava mutta saan hillittyä sen ajattelemalla että en oikeasti pelkää kuolemaa vaan olen valmis kohtaamaan sen kun aika koittaa.
Saanko kysyä miten olet käsitellyt tota kuolemanpelkoa? Tai siis, itse pelkään pimeää ja ahdasta, mutten ikinä ole ajatellut pelkääväni kuolemaa, enemmänkin ajattelen, että ei tänne kukaan jää, jokainen kuolee joskus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En suosittele liiketunnistinvaloja, nimittäin kun joku ohi juokseva orava tai rusakko sen sytyttää, niin sitten voikin loppuyön paniikissa maalailla kauhukuvia siitä mikä tai kuka siellä pihalla liikkuu.
Vierailija kirjoitti:
ei tullu sulle mieleen asentaa ulkovaloja? Liikketunnistimella syttyviäkin on.
Miten sulla tuo lukutaito ja se luetun ymmärtäminen, onko kunnossa? Entäpä lähimuisti, onko paljonkin mustia aukkoja, jotka jää tyhjyyttään kumisemaan?
Ap kirjoitti mielestäni aika selvästi että talossa on sekä ulkovalot että erikseen pihavalot. Oisko nämä mittään?
Mitenkään en osaa ap:tä auttaa, mutta tämän vastaajan ongelmiin pitäisi hakea apua. Henkilö lukee viestin ja vastaa siihen, mutta ei muista mitä on lukenut eikä osaa vastata siihen mihin apua pyydettiin. Jotain apua pitäisi hänelle saada. Taikka sitten ihan eläkkeelle suorilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pimeän pelko siinä missä lähes kaikki muutkin pelot ovat johdettavissa kuolemanpeloksi. Kun käsittelet kuolemanpelkosi pääset yli pimeän pelostasi tai niin kuin omassa tapauksessani voin elää sen kanssa.
Olen 38v mies ja en pelkään mitään reaalimaailman uhkia pimeästä. Sen sijaan pelkään yliluonnollisia voimia, joka johtunee nuorempana tiiratuista kauharainoista. Ja ehkä eräästä nuorempana nähdystä painajaisesta.
Tiedän että pelkoni on täysin naurettava mutta saan hillittyä sen ajattelemalla että en oikeasti pelkää kuolemaa vaan olen valmis kohtaamaan sen kun aika koittaa.
Saanko kysyä miten olet käsitellyt tota kuolemanpelkoa? Tai siis, itse pelkään pimeää ja ahdasta, mutten ikinä ole ajatellut pelkääväni kuolemaa, enemmänkin ajattelen, että ei tänne kukaan jää, jokainen kuolee joskus.
Tuo kuulostaa siltä että olet siirtänyt ajatuksen kuolemasta tuonnemmaksi etkä varsinaisesti käsitellyt sitä. Mikä olisi suhtautumisesi kuolemaan jos saisit satavarmasti tietää että kuolet huomenna klo 15.00? Oletko sinut sen kanssa että et ehkä näekään niitä vanhuuden päiviä, jolloin hoidat lastesi lapsia ja nautit eläkkeellä olosta. Näin minä käsittelin oman kuoleman pelkoni käymällä eri skenaariot läpi ja sitä myöten suhtautumiseni kuolemaan.
AP tässä. Kiitoksia kivoista vastauksista, ne antavatkin ajattelemisen aihetta minullekin. Kyllä minulla on varmaan vilkas mielikuvitus. Olen aina lukenut paljon ja kirjoitellut, jotain juttuja on julkaistukin. Elokuvia katson mielelläni,mutta mitkään kauhu-elokuvat tai jostain syystä sci-fi:t ei sovi pääkopalleni ollenkaan. Varsinkin sci-fi:stä menen jotenkin ihan sekaisin. Iskee varmaan se oma pienuus tässä maailmankaikkeudessa ihan liikaa suoraan otsaluuhun. Ja sitten onkin unet vilkkaita ja hämärässä näkyy vaikka mitä...
Talo on aika tasan 100v., huoneet korkeita ja ikkunat siis myös. Tontti on pari hehtaaria, joten sitä puutarhaa sen varjoja riittää vanhojen puiden katveessa. Näistä valaistuksista; niin kyllä meillä on talo ulkopuolelta hyvin valaistu ja lisäksi pihavaloja on paljon. Ei toki koko tonttia voi alkaa valaisemaan, sehän menisi jo täällä luonnon keskellä valosaasteen puolelle, mutta hyvät valot täällä kyllä on. Liiketunnistin ei oikein kiinnosta, sillä peurat pitää puutarhaamme omana illasllispöytänään. En halua havahtua johonkin valoshowhun öisin.
Koiran tai koirien hankkimista on harkittu ja lainakoira meillä joskus onkin. Ne ovat ihania! Tosin me matkustamme usein, mies työn puolesta ulkomailla tämän tästä ja sitten yhteiset reissut talvella. Mihin ne meidän koirat sitten laittaisimme? Lentoliput on nytkin plakkarissa odottamassa ensi viikkoa, jolloin lähdetään aurinkoa etsimään.
Oli kuitenkin lohduttavaa kuulla, että muillakin on järjellä selittämätöntä pimeänpelkoa ja mörköjä ja murhamiehiä tuntuu olevan muuallakin! Hauskaa päivänjatkoa kaikille!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko joka paikassa nykyään katuvaloja jo maalaiskylissäkin, niin ettei ihan pilkkopimeässä olla totuttu olemaan? Jos on ikänsä asunut taajamassa tai kaupungissa, niin pimeys voi todellakin olla pelottavaa ja täynnään petoeläimiä ja/tai murhamiehiä. Millään logiikalla ei näitä pysty itseltään pois selittämään.
Tästä ei vaan haluta puhua, ettei tule kuraa naamalle ja epäillään ettei ole tasapainossa muutenkaan. Vaikka vaan pelkää pimeää ja tuntematonta jossain metsässä. Ihan ymmärrettävää.
Muuta keinoa en nyt keksi muutakuin että valoja vaan päälle joka paikkaan, pihavalot päälle ja pidä itsesi touhukkaana. Päivällä lenkkeilyä ja ulkoilua, niin unikin tulee nopeasti eikä tarvi kuunnella mörköjen kahinaa.
Pimeällä ajalla, eli nyt ihan keskitalvella ei ehkä kannata hakeutua mihinkään korpeen yksin muutenkaan. Jos ukkos on reissussa niin jätä metsän keskellä kököttäminen myöhäisempään. Siitä yhdestä naapurista ei ole paljon apuja muutenkaan,jos sähköt menee tai putket jäätyy tms.
Ei kait siihen auta kuin siedätyshoito. Reippaasti vaan pihalle pimeän tullen, käyt tarkistamassa vaikka sen saunan ja vähän kattelet pihaa. Sitten ovet lukkoon ja muutama pihavalo päälle. Ja nukkumaan.
Aurinkokin alkaa jo nousta aika aikaisin,nouse sen kanssa samaan aikaan,niin tulee pidempi valoisa päivä.
Vierailija kirjoitti:
Onko joka paikassa nykyään katuvaloja jo maalaiskylissäkin, niin ettei ihan pilkkopimeässä olla totuttu olemaan? Jos on ikänsä asunut taajamassa tai kaupungissa, niin pimeys voi todellakin olla pelottavaa ja täynnään petoeläimiä ja/tai murhamiehiä. Millään logiikalla ei näitä pysty itseltään pois selittämään.
Tästä ei vaan haluta puhua, ettei tule kuraa naamalle ja epäillään ettei ole tasapainossa muutenkaan. Vaikka vaan pelkää pimeää ja tuntematonta jossain metsässä. Ihan ymmärrettävää.
Muuta keinoa en nyt keksi muutakuin että valoja vaan päälle joka paikkaan, pihavalot päälle ja pidä itsesi touhukkaana. Päivällä lenkkeilyä ja ulkoilua, niin unikin tulee nopeasti eikä tarvi kuunnella mörköjen kahinaa.
Pimeällä ajalla, eli nyt ihan keskitalvella ei ehkä kannata hakeutua mihinkään korpeen yksin muutenkaan. Jos ukkos on reissussa niin jätä metsän keskellä kököttäminen myöhäisempään. Siitä yhdestä naapurista ei ole paljon apuja muutenkaan,jos sähköt menee tai putket jäätyy tms.
Ei kait siihen auta kuin siedätyshoito. Reippaasti vaan pihalle pimeän tullen, käyt tarkistamassa vaikka sen saunan ja vähän kattelet pihaa. Sitten ovet lukkoon ja muutama pihavalo päälle. Ja nukkumaan.
Aurinkokin alkaa jo nousta aika aikaisin,nouse sen kanssa samaan aikaan,niin tulee pidempi valoisa päivä.
Itse olen maalta kotoisin, paikasta jossa lähin naapuri asui yli km:n päässä eikä katuvaloja ollut. Nuorena kävin yksin lenkkeilemässä jopa keskellä yötä, metsässäkin välillä, eikä pelottanut ollenkaan. Mutta nyt aikuisena minusta on tullut aivan hermoheikko. Asun siis nykyään kerrostalossa, ja yksin ollessa pelkään pimeää mielettömästi. Minulla on ollut nyt aikuisiällä ongelmia mielenterveyden kanssa, mm. masennusta, ahdistusta ja pakko-oireita, joten en tiedä voiko sillä olla jotakin tekemistä tämän pimeänpelon kanssa? Mutta todella inhottavaa se on, välillä tosiaan on pakko pitää valoja yön yli, pelottaa niin paljon. Myös esimerkiksi hämärässä peilin ohi kulkeminen pelottaa. Ja itse pelkään enemmän kaikkea yliluonnollista, mutta myös ihan oikeitakin ihmisiä ja uhkiä välillä. Ehkä tuo siedätyshoito voisi auttaa, mutta on se vaan niin pelottava ajatuskin, ettei hirveästi huvita sitä alkaa kokeilemaan. Mutta pakko kai se on.
En ymmärrä mitä pelkäämistä on pimeässä, sehän on vaan valon puutetta, ei muuta...miten se pimeys sinua vahingoittaisi? Pelkäät mielestäni jotain muuta, et vaan tiedosta mitä se on...
Luulen, että nyt ei tehoa kuin sokkihoito:
kun mies on paikalla, mutta vaikka nukkuu katsot ikkunasta ulos ja mitä örkkejä luuletkin näkeväsi sanot itsellesi '
" se on harhaa. Pimeys vääristää".
jos pystyt tuohon, seuraava askel on mennä ulos ja sanoa vaikka "kukkuu
Möröt!"
Tiedän tavallaan mitä käyt läpi
T. Nelikymppinen nainen joka ei vielä pari vuotta sitten voinut nukkua kuin varpaat peiton alla ja ympärilleen vilkuilematta!
Enpä muistanutkaan tuota peilikammoa! Yhteenaikaan olin koiranvahtina isossa talossa, joka oli metsäisellä isolla tontilla. Pelkäsin tietysti.
Pahinta oli pestä lavuaarin ääressä kasvojaan ja sitten olis pitänyt nousta siitä ja uskaltaa katsoa peiliin. Sillä pelkäsin aivan hurjasti että sieltä peilistä näkyy minun selkäni takaa joku huppupäinen murtautuja-murhamies! Kyllä siinä vettä ehti valua tovin aikaa ennenkuin aina rohkaisin mieleni ja nostin pääni ylös.
Voihan mahdollisella hiipparillakin olla pimeänpelkoa, ettei nyt sentään ilman taskaria ainakaan lähde kompastelemaan. ;) Laita tosiaan ne liiketunnistinvalot ja lisäksi haat joka oveen sekä ikkunoihin kunnon verhot, niin ei tule vilkuiltua turhaan = löysät pois.
Rohkeasti ammattiauttajalle vaan. Itse kävin terapiassa kaksi vuotta järkyttävän luonnonvesi-pelon takia. Auttoi kyllä, siellä käytiin läpi kaikki traumat ja mahdolliset pelon aktivoijat, ja opeteltiin uudestaan suhtautuminen meriin ja järviin.
Anteeksi sekava teksti, juuri heränneenä ei varmaan kauheasti saa selvää. :D