21v ja raskaana :(

En missään nimessä aio pitää lasta. Tämä on kuin painajaisesta.

-ap

Ap on selvästi sanonut ettei todelkakaan halua lasta pitää ja on päätöksensä tehnyt niin olisi varmaan ihan asiallista jättää nuo päänkäännytysyritykset pois tästä keskustelusta.

Tsemppiä ja tukea ap:lle. Itse tein abortin 19-vuotiaana kun olin vielä vastuuton napero itsekin. Nyt 10 vuotta myöhemmin minulla on enemmän järkeä, tutkinto, työpaikka ja hyvä mies, jonka kanssa saimme 2kk sitten lapsen. Pystyn tarjoamaan tälle lapselle huomattavasti paljon enemmän elämässä, niin henkisesti kuin fyysisesti. Abortti ei kaduta. Siitä alkoi aikuistumiseni.

Vierailija kirjoitti:

Tsemppiä ja tukea ap:lle. Itse tein abortin 19-vuotiaana kun olin vielä vastuuton napero itsekin. Nyt 10 vuotta myöhemmin minulla on enemmän järkeä, tutkinto, työpaikka ja hyvä mies, jonka kanssa saimme 2kk sitten lapsen. Pystyn tarjoamaan tälle lapselle huomattavasti paljon enemmän elämässä, niin henkisesti kuin fyysisesti. Abortti ei kaduta. Siitä alkoi aikuistumiseni.

Olen itsekin ollut samassa tilanteessa joskus. Haluan kuitenkin sanoa, että pitää ymmärtää, että lapsi ei ole mikään esine, jonka voi tilata kun elämä on valmis. Se lapsi, jonka aikanaan abortoit, oli yksilö ja ainutlaatuinen. Hänellä ei koskaan ollut mahdollisuutta syntyä vuonna 2015, koska hän eli tuolloin. Tämä lapsi on eri lapsi. Ei siis voi ajatella, että nyt on mahdollisuus tarjota jotain, mitä ei ollut silloin. Se olisi ollut sen lapsen elämä se, tämä on tämän toisen. Toisin sanoen sillä ei ole mitään merkitystä, mitä sinulla on nyt tarjota sen ensimmäisen lapsen kannalta. Ymmärrän silti ideasi. 

Vierailija kirjoitti:

Ehkäisy pettänyt.. aina olen huolehtinut todella hyvin siitä, että ehkäisy kunnossa. Raskauden alku ollut todella, todella vähäoireinen. Kuukautisten poisjääminen ja ruokahaluttomuus ainoat oireet, olen ilmeisesti hyvin alussa, vasta rv 3-4. Asun vielä kotona, opiskelut vasta alkamassa ja tällähetkellä töissä osa-aikaisena. Lapsi ei kyllä kertakaikkiaan sovi mitenkään kuvioon, olen aivan paskana.

En ole vielä uskaltanut soittaa mihinkään mutta teen sen pikemmiten, tehdäänkö tässä vaiheessa lääkkeellinen keskeytys?

Oliko yhdenyön juttu?

Vierailija kirjoitti:

En jaksanut lukea viestejä kaikkia, mutta sulle, joka et halua elää tuilla. Niin etkö halua äitiysrahaa, kun saat lapsen? Etkö halua opintotukea, kun opiskelet? Vai kuvitteletko, että sossusta niitä tukia haetaan aina tuollaisessa tilanteessa?

Itse sain lapsen 21-vuotiaana, enkä ole päivääkään katunut. Toinenkin tehtiin perään. Myöhemmin vielä kaksi lisää, eikä ole sossusta rahaa tarvittu, vaikka alkuun oltiin molemmat opiskelijoita.

Täällä myös yksi 21-vuotiaana äidiksi tullut. Nyt 2-vuotias lapsi ja opiskelen amk:ssa, sossuun ei ole ollut asiaa missään vaiheessa. Kannattaa ap tätäkin vaihtoehtoa vielä miettiä ennen kuin teet lopullisen ratkaisun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tsemppiä ja tukea ap:lle. Itse tein abortin 19-vuotiaana kun olin vielä vastuuton napero itsekin. Nyt 10 vuotta myöhemmin minulla on enemmän järkeä, tutkinto, työpaikka ja hyvä mies, jonka kanssa saimme 2kk sitten lapsen. Pystyn tarjoamaan tälle lapselle huomattavasti paljon enemmän elämässä, niin henkisesti kuin fyysisesti. Abortti ei kaduta. Siitä alkoi aikuistumiseni.

Olen itsekin ollut samassa tilanteessa joskus. Haluan kuitenkin sanoa, että pitää ymmärtää, että lapsi ei ole mikään esine, jonka voi tilata kun elämä on valmis. Se lapsi, jonka aikanaan abortoit, oli yksilö ja ainutlaatuinen. Hänellä ei koskaan ollut mahdollisuutta syntyä vuonna 2015, koska hän eli tuolloin. Tämä lapsi on eri lapsi. Ei siis voi ajatella, että nyt on mahdollisuus tarjota jotain, mitä ei ollut silloin. Se olisi ollut sen lapsen elämä se, tämä on tämän toisen. Toisin sanoen sillä ei ole mitään merkitystä, mitä sinulla on nyt tarjota sen ensimmäisen lapsen kannalta. Ymmärrän silti ideasi. 

Tiedostan kyllä, että kyseessä on täysin eri ihmisyksilöt. Tarkoitin toki, että sille aiemmalle en olisi pystynyt tarjoamaan riittävän hyvää elämää, joten olen tyytyväinen silloiseen ratkaisuuni. Nyt kävi niin hyvä tuuri, että sain uuden mahdollisuuden uuden elämänalun kanssa ja uskon pystyväni tarjoamaan hänelle sen, mitä en aiemmalle olisi pystynyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lääkkeellisestinkyllä. raskauden keston voi laskea netistä löytyvillä laskureilla, etenkin jos kuukautiskierto on säännöllinen. Itse sain esikoiseni 20 vuotiaana. Olin opiskelija, kuten myös lapsen isä. Minkäänlaisia ongelmia ei ollut taloudellisesti missään vaiheessa. Kyllä niillä tuilla pystyy elämään, jos ei ryyppää kaikkia rahojaan ja pistää rahaa talteen aina kun voi. Jatkoin opiskelua kun lapsi täytti vuoden. Onhan adoptiokin vaihtoehto, tuolloin ei tulisi edes kovin pitkää taukoa opiskeluun.

Kaikki eivät tykkää elää tuilla, esimerkiksi itse olen sellainen. (en ole ap)

Juuri niin eikä adoptio ole vaihtoehto. Aivan hullua että rikkoisi itsensä fyysisesti ja henkisesti jotta antaisi lapsen adoptioon.

Abortti on ainut vaihtoehto.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tsemppiä ja tukea ap:lle. Itse tein abortin 19-vuotiaana kun olin vielä vastuuton napero itsekin. Nyt 10 vuotta myöhemmin minulla on enemmän järkeä, tutkinto, työpaikka ja hyvä mies, jonka kanssa saimme 2kk sitten lapsen. Pystyn tarjoamaan tälle lapselle huomattavasti paljon enemmän elämässä, niin henkisesti kuin fyysisesti. Abortti ei kaduta. Siitä alkoi aikuistumiseni.

Olen itsekin ollut samassa tilanteessa joskus. Haluan kuitenkin sanoa, että pitää ymmärtää, että lapsi ei ole mikään esine, jonka voi tilata kun elämä on valmis. Se lapsi, jonka aikanaan abortoit, oli yksilö ja ainutlaatuinen. Hänellä ei koskaan ollut mahdollisuutta syntyä vuonna 2015, koska hän eli tuolloin. Tämä lapsi on eri lapsi. Ei siis voi ajatella, että nyt on mahdollisuus tarjota jotain, mitä ei ollut silloin. Se olisi ollut sen lapsen elämä se, tämä on tämän toisen. Toisin sanoen sillä ei ole mitään merkitystä, mitä sinulla on nyt tarjota sen ensimmäisen lapsen kannalta. Ymmärrän silti ideasi. 

Tiedostan kyllä, että kyseessä on täysin eri ihmisyksilöt. Tarkoitin toki, että sille aiemmalle en olisi pystynyt tarjoamaan riittävän hyvää elämää, joten olen tyytyväinen silloiseen ratkaisuuni. Nyt kävi niin hyvä tuuri, että sain uuden mahdollisuuden uuden elämänalun kanssa ja uskon pystyväni tarjoamaan hänelle sen, mitä en aiemmalle olisi pystynyt.

Materia on tärkeämpi, kuin ihmishenki?! 

Tulin 19v äidiksi. Ymmärrän hyvin jos et oo vielä valmis äidiksi :) minä olin ja hyvä niin, mutta jos sinä et ole niin abortti silloin paras vaihtoehto jos et ole valmis käymään läpi raskautta ja adoptiota (sekään ei oi niin yksinkertasta koska raskaus vaikuttaa sekä kehoon että mieleen niin mullistavalla tavalla ettei sitä voi edes käsittää, ja jos siihen ei ole valmis niin "äidin" terveyden kannalta abortti paras) tsemppiä! :)

Vierailija kirjoitti:

Tsemppiä ja tukea ap:lle. Itse tein abortin 19-vuotiaana kun olin vielä vastuuton napero itsekin. Nyt 10 vuotta myöhemmin minulla on enemmän järkeä, tutkinto, työpaikka ja hyvä mies, jonka kanssa saimme 2kk sitten lapsen. Pystyn tarjoamaan tälle lapselle huomattavasti paljon enemmän elämässä, niin henkisesti kuin fyysisesti. Abortti ei kaduta. Siitä alkoi aikuistumiseni.

Word.

Ja itse toimenpiteestä, ei se ainakaan minua niin paljon sattunut. Tonninen panadol keskeytyslääkkeen kanssa ja nukuin sikeästi koko loppupäivän :D  Ei todellakaan ole jälkeenpäin kaduttanut, ei käy yhtään kateeksi noita opiskelukavereita kenellä on muksu. Joutuu perumaan ryhmätapaamisia kun muksulla on taas korvatulehdus, aamulla tullaan silmäpussit roikkuen kun vauva valvotti yön ja läskyihin keskittymisestä ei tule mitään kun taaperot piirtelee seiniin jos ne jättää hetkeksi rauhaan. Joku viisas joskus sanoi että opiskeluaikana on parasta keskittyä vaan opiskeluun ja valmistua normiajassa, töitä kerkee tekemään sitten loppuelämänsä, ja touhuamaan lapsien kanssa... 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tsemppiä ja tukea ap:lle. Itse tein abortin 19-vuotiaana kun olin vielä vastuuton napero itsekin. Nyt 10 vuotta myöhemmin minulla on enemmän järkeä, tutkinto, työpaikka ja hyvä mies, jonka kanssa saimme 2kk sitten lapsen. Pystyn tarjoamaan tälle lapselle huomattavasti paljon enemmän elämässä, niin henkisesti kuin fyysisesti. Abortti ei kaduta. Siitä alkoi aikuistumiseni.

Olen itsekin ollut samassa tilanteessa joskus. Haluan kuitenkin sanoa, että pitää ymmärtää, että lapsi ei ole mikään esine, jonka voi tilata kun elämä on valmis. Se lapsi, jonka aikanaan abortoit, oli yksilö ja ainutlaatuinen. Hänellä ei koskaan ollut mahdollisuutta syntyä vuonna 2015, koska hän eli tuolloin. Tämä lapsi on eri lapsi. Ei siis voi ajatella, että nyt on mahdollisuus tarjota jotain, mitä ei ollut silloin. Se olisi ollut sen lapsen elämä se, tämä on tämän toisen. Toisin sanoen sillä ei ole mitään merkitystä, mitä sinulla on nyt tarjota sen ensimmäisen lapsen kannalta. Ymmärrän silti ideasi. 

Tiedostan kyllä, että kyseessä on täysin eri ihmisyksilöt. Tarkoitin toki, että sille aiemmalle en olisi pystynyt tarjoamaan riittävän hyvää elämää, joten olen tyytyväinen silloiseen ratkaisuuni. Nyt kävi niin hyvä tuuri, että sain uuden mahdollisuuden uuden elämänalun kanssa ja uskon pystyväni tarjoamaan hänelle sen, mitä en aiemmalle olisi pystynyt.

Materia on tärkeämpi, kuin ihmishenki?! 

Vastuuton napero, ei järkeä päässä vielä 19-vuotiaana on yhtä kuin materia? Idiootti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tsemppiä ja tukea ap:lle. Itse tein abortin 19-vuotiaana kun olin vielä vastuuton napero itsekin. Nyt 10 vuotta myöhemmin minulla on enemmän järkeä, tutkinto, työpaikka ja hyvä mies, jonka kanssa saimme 2kk sitten lapsen. Pystyn tarjoamaan tälle lapselle huomattavasti paljon enemmän elämässä, niin henkisesti kuin fyysisesti. Abortti ei kaduta. Siitä alkoi aikuistumiseni.

Olen itsekin ollut samassa tilanteessa joskus. Haluan kuitenkin sanoa, että pitää ymmärtää, että lapsi ei ole mikään esine, jonka voi tilata kun elämä on valmis. Se lapsi, jonka aikanaan abortoit, oli yksilö ja ainutlaatuinen. Hänellä ei koskaan ollut mahdollisuutta syntyä vuonna 2015, koska hän eli tuolloin. Tämä lapsi on eri lapsi. Ei siis voi ajatella, että nyt on mahdollisuus tarjota jotain, mitä ei ollut silloin. Se olisi ollut sen lapsen elämä se, tämä on tämän toisen. Toisin sanoen sillä ei ole mitään merkitystä, mitä sinulla on nyt tarjota sen ensimmäisen lapsen kannalta. Ymmärrän silti ideasi. 

Tiedostan kyllä, että kyseessä on täysin eri ihmisyksilöt. Tarkoitin toki, että sille aiemmalle en olisi pystynyt tarjoamaan riittävän hyvää elämää, joten olen tyytyväinen silloiseen ratkaisuuni. Nyt kävi niin hyvä tuuri, että sain uuden mahdollisuuden uuden elämänalun kanssa ja uskon pystyväni tarjoamaan hänelle sen, mitä en aiemmalle olisi pystynyt.

Materia on tärkeämpi, kuin ihmishenki?! 

Vaikka olisi rahaa millä mällätä, niin miten perustelet sen, että vastuuton, vähän lapsi itsekin tekisi lapsia?

Vierailija kirjoitti:

Joku viisas joskus sanoi että opiskeluaikana on parasta keskittyä vaan opiskeluun ja valmistua normiajassa, töitä kerkee tekemään sitten loppuelämänsä, ja touhuamaan lapsien kanssa... 

Onpa sulla mustavalkoinen ajattelumalli :D