Sanokaa nyt jooko että tää on k...päistä mun äidiltä?
Tuo ei osaa keskustella mistään. Mä oon 18v, ja tässä suunnilleen kahden vuoden ajan jokainen meidän riita on alkanut äidin aivan mielivaltaisesta kilahtamisesta.
Esimerkkinä äskeinen episodi, kun meillä alkoi huuto, kun olin tilannut kännykällä limsan automaatista puhelinlaskuun siis. Tätä olen siis kolmen lukiovuoden ajan tehnyt ehkä parin-kolmen kuukauden välein. Äitini mielestä tämä oli kamalaa, ja vastasin vaan okei, ymmärrän, et vaan ole aiemmin asiasta maininnut.
Kysyin sitten vielä, että mikä ero on sillä, ostanko sen limpparin kauppareissullamme vai tilaanko puhelimella. Vastaus oli vaan NOKUN MINÄ SANON. Ymmärrän tämän, mutta on alkanut viimeiakoina ärsyttää, kun jokaiseen kysymääni kysymykseen vastaus on tuo. En kuvittele, että tämä "maaginen täysi-ikäisyys" mitenkään vähentäisi äitini sanomisten arvoa, varsinkaan kun asun vielä kotona ja vanhempani maksavat esimerkiksi juurikin sen puhelinlaskuni. Turhauttaa vaan, kun mua kohdellaan kuin neljävuotiasta, eikä vaivauduta edes argumentoimaan tai selittämään asioita järkisyin.
Tai ehkä se neljävuotias onkin äitini, ainakin käytöksensä perusteella. Jokaisen viimeaikaisen riitamme aikana minä olen yrittänyt nimenomaan pysyä rauhallisena, kun äitini on alkanut huutaa, haukkua ja kiroilla. Raivota aivan kuin pikkulapsi. Mä taas niin kaipaisin sellaista aikuisten välistä rakentavaa keskustelua erimielisyyksistä.
Miksi äitini kuvittelee, että mun kysymyksistä pitää alkaa raivota ja syytellä ja sanoa vaan että nokun se on nyt niin.
Argh, mä oon niin tuohtunut, että tästä tekstistä tuskin saa selvää:D Pointtina siis se, että äitini kilahtelee ihan yhtäkkiä, ja esimerkiksi tuossa puhelinlaskuepisodissa kun hän oli vastannut että nokun mä sanon niin, sanoin vuorollani että voitko pysyä rauhallisena, mäkään en huuda, kysyin vaan ihan asiallisesti. Tähän taas vastauksena epämääräistä huutoa ja lopuksi "kun mä en perkele voi etukäteen tietää sen puhelinlaskun summaa jos sieltä jatkuvasti jotain tilaillaan. Kaupan laskun voi ennakoida." KIITOS, tulihan se vastaus sieltä. Se vastaus, jonka olisin alunperinkin halunnut ilman tolkutonta vartin huutokonserttia. MIKSI tuota ei voinut alunperinkin sanoa?
Kommentit (42)
Juu juu, paljonkohan ne neidin puhelinlaskut sitten kuukaudessa on...? Olisi mukavaa kuulla tarinasta myös sen toisen osapuolen versio.
Äh, vaihdevuodet, kuukautiset, stressiä, kaikki tekosyitä joiden taakse piiloutua. Huonoa käytöstä, hyvän kommunikoinnin osaamattomuus ja hallitsemisen tarve, siinä rakennuspalikoita, joita tutkiskella