Lue keskustelun säännöt.
Sanokaa nyt jooko että tää on k...päistä mun äidiltä?
08.02.2016 |
Tuo ei osaa keskustella mistään. Mä oon 18v, ja tässä suunnilleen kahden vuoden ajan jokainen meidän riita on alkanut äidin aivan mielivaltaisesta kilahtamisesta.
Esimerkkinä äskeinen episodi, kun meillä alkoi huuto, kun olin tilannut kännykällä limsan automaatista puhelinlaskuun siis. Tätä olen siis kolmen lukiovuoden ajan tehnyt ehkä parin-kolmen kuukauden välein. Äitini mielestä tämä oli kamalaa, ja vastasin vaan okei, ymmärrän, et vaan ole aiemmin asiasta maininnut.
Kysyin sitten vielä, että mikä ero on sillä, ostanko sen limpparin kauppareissullamme vai tilaanko puhelimella. Vastaus oli vaan NOKUN MINÄ SANON. Ymmärrän tämän, mutta on alkanut viimeiakoina ärsyttää, kun jokaiseen kysymääni kysymykseen vastaus on tuo. En kuvittele, että tämä "maaginen täysi-ikäisyys" mitenkään vähentäisi äitini sanomisten arvoa, varsinkaan kun asun vielä kotona ja vanhempani maksavat esimerkiksi juurikin sen puhelinlaskuni. Turhauttaa vaan, kun mua kohdellaan kuin neljävuotiasta, eikä vaivauduta edes argumentoimaan tai selittämään asioita järkisyin.
Tai ehkä se neljävuotias onkin äitini, ainakin käytöksensä perusteella. Jokaisen viimeaikaisen riitamme aikana minä olen yrittänyt nimenomaan pysyä rauhallisena, kun äitini on alkanut huutaa, haukkua ja kiroilla. Raivota aivan kuin pikkulapsi. Mä taas niin kaipaisin sellaista aikuisten välistä rakentavaa keskustelua erimielisyyksistä.
Miksi äitini kuvittelee, että mun kysymyksistä pitää alkaa raivota ja syytellä ja sanoa vaan että nokun se on nyt niin.
Argh, mä oon niin tuohtunut, että tästä tekstistä tuskin saa selvää:D Pointtina siis se, että äitini kilahtelee ihan yhtäkkiä, ja esimerkiksi tuossa puhelinlaskuepisodissa kun hän oli vastannut että nokun mä sanon niin, sanoin vuorollani että voitko pysyä rauhallisena, mäkään en huuda, kysyin vaan ihan asiallisesti. Tähän taas vastauksena epämääräistä huutoa ja lopuksi "kun mä en perkele voi etukäteen tietää sen puhelinlaskun summaa jos sieltä jatkuvasti jotain tilaillaan. Kaupan laskun voi ennakoida." KIITOS, tulihan se vastaus sieltä. Se vastaus, jonka olisin alunperinkin halunnut ilman tolkutonta vartin huutokonserttia. MIKSI tuota ei voinut alunperinkin sanoa?
Kommentit (42)
Olet ärsyttävä jankkaaja, äitiäsi syystäkin ärsyttää. Teillä on erilaiset temperamentit ja tavat kommunikoida. Kyllä se helpottaa, kun itsenäistyt ja muutat omillesi, saa äitisikin huokaista välillä. Ps. Uhmaikäinen lapseni on montesdoripäiväkodissa, siellä on vain pari sääntöä: aikuista kunnioitetaan, toisten töitä ei häiritä ja omat jäljet siivotaan. Näillä päiväkotiopeilla sinäkin pärjäisit äitisi kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo ei osaa keskustella mistään. Mä oon 18v, ja tässä suunnilleen kahden vuoden ajan jokainen meidän riita on alkanut äidin aivan mielivaltaisesta kilahtamisesta.
Esimerkkinä äskeinen episodi, kun meillä alkoi huuto, kun olin tilannut kännykällä limsan automaatista puhelinlaskuun siis. Tätä olen siis kolmen lukiovuoden ajan tehnyt ehkä parin-kolmen kuukauden välein. Äitini mielestä tämä oli kamalaa, ja vastasin vaan okei, ymmärrän, et vaan ole aiemmin asiasta maininnut.
Kysyin sitten vielä, että mikä ero on sillä, ostanko sen limpparin kauppareissullamme vai tilaanko puhelimella. Vastaus oli vaan NOKUN MINÄ SANON. Ymmärrän tämän, mutta on alkanut viimeiakoina ärsyttää, kun jokaiseen kysymääni kysymykseen vastaus on tuo. En kuvittele, että tämä "maaginen täysi-ikäisyys" mitenkään vähentäisi äitini sanomisten arvoa, varsinkaan kun asun vielä kotona ja vanhempani maksavat esimerkiksi juurikin sen puhelinlaskuni. Turhauttaa vaan, kun mua kohdellaan kuin neljävuotiasta, eikä vaivauduta edes argumentoimaan tai selittämään asioita järkisyin.
Tai ehkä se neljävuotias onkin äitini, ainakin käytöksensä perusteella. Jokaisen viimeaikaisen riitamme aikana minä olen yrittänyt nimenomaan pysyä rauhallisena, kun äitini on alkanut huutaa, haukkua ja kiroilla. Raivota aivan kuin pikkulapsi. Mä taas niin kaipaisin sellaista aikuisten välistä rakentavaa keskustelua erimielisyyksistä.
Miksi äitini kuvittelee, että mun kysymyksistä pitää alkaa raivota ja syytellä ja sanoa vaan että nokun se on nyt niin.
Argh, mä oon niin tuohtunut, että tästä tekstistä tuskin saa selvää:D Pointtina siis se, että äitini kilahtelee ihan yhtäkkiä, ja esimerkiksi tuossa puhelinlaskuepisodissa kun hän oli vastannut että nokun mä sanon niin, sanoin vuorollani että voitko pysyä rauhallisena, mäkään en huuda, kysyin vaan ihan asiallisesti. Tähän taas vastauksena epämääräistä huutoa ja lopuksi "kun mä en perkele voi etukäteen tietää sen puhelinlaskun summaa jos sieltä jatkuvasti jotain tilaillaan. Kaupan laskun voi ennakoida." KIITOS, tulihan se vastaus sieltä. Se vastaus, jonka olisin alunperinkin halunnut ilman tolkutonta vartin huutokonserttia. MIKSI tuota ei voinut alunperinkin sanoa?
Kenen leipää syöt, sen lauluja laulat. Saat varmasti jotakin viikkorahaa, jolla voit limut ostaa. Puhelinlasku on puheluita, viestejä ja nettiä varten. Äidilläsi voi olla huolia mm taloudellisia murheita, yt-uhkaa, vaihdevuosioireita, sairautta tms joista sinä et tiedä ja joilla hän ei halua LASTAAN kuormittaa. AIKUISENA osaisit ottaa toisen tunnetilat huomioon, etkä vain pysyttelisi muka-aikuisena ja passiivis-aggressiivisena ristiriitatilanteissa. Niin kauan kuin asut kotona vanhempiesi elätettävä, te ette ole tasavertaisia. Oikein alkoi sapettamaan äitisi puolesta, kun on noin epäkiitollinen tytär.
Muakin alkoi sapettaa, millainen äiti olet. Itsellä tässä kun on ollut melkoisia työpaineita, niin purkaisinko huutamalla ne lapselleni, vaikka lapsi ei ole niihin mitenkään osallinen? Kerran kuussa voisin ottaa vakitavaksi kohdistamaan kuukautiskiputuskani lasta kohtaan, huutaisinko ihan muuten vaan asiasta kuin asiasta, ihan muuten vaan, ajattelematta. Miksi nuoren pitäisi ymmärtää ketään, joka kommunikoi huutamalla, eikä agressiivinen huutaja edes perustele käyttäytymistään? Ei pidä, se on alistamista. Seinien sisäpuolella ovat saaneet väärin käyttäytyvät vanhemmat mellastaa vuosisadat, vaan eipä enää niinkuin ennen. Lastenkin ääni kuuluu, onneksi. Kohti parempaa.
Vierailija kirjoitti:
No ei sentään, kirjoitin tuossa vähän väärin, lapsuudenkodissani vielä äidin kanssa siis asun:)
Nyt kannattaisi ruveta maksamaan osuutensa vuokrasta ja ruoasta. Ja maksa itse puhelinmaksusi. Aikuinen ihminen.
Vierailija kirjoitti:
Mun äidin oli myös tosi hankala ymmärtää, etten ollut enää lapsi, just tossa iässä. Asiat helpottu meidän välillä kun lukion jälkeen pääsin muuttamaan omilleni ja otin etäisyyttä, asuin muutaman kilometrin päässä, mutta en halunnut tavata vanhempiani pariin kuukauteen. Sen jälkeen meillä onkin ollut paremmat välit kuin ikinä. Äiti oppi kertarysäyksellä, että pärjään omillani eikä voinut kohdella mua enää lapsena.
Tsemppiä. Vanhemmat eivät ole täydellisiä.
N24, nykyään läheinen äitinsä kanssa
Maksoiko sinun äitisi herkkusi, puhelinlaskusi, vuokrasi ja ruokasi, niinkuin ap:n äiti joutuu tekemään?
Saat aivan outoja vastauksia. Äitisi ei pitäisi kilahdella vaan selittää asiat järkevästi, kun selvästi osaat järkiperusteluja vastaanottaa. En itsekään kannata noita puhelinlimuja, mutta vanhemman huutokonsertti on ylimitoitettua tuollaiseen pikkurötökseen. Asiat voi kieltää ihan asiallisestikin. Ei lapsille (ja varsinkaan aikuisille lapsille) tarvitse huutaa, että oppivat jotain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Hei Sannajessica, sovitaanko niin, ettei noista automaateista tilailla limuja. Ne maksavat enemmän kuin kaupassa, enkä halua yllätyksiä puhelinlaskuissa."
"Joo sovitaan vaan."
Täällä palstalla ajatellaan, että kilahtelu ja raivoaminen on ainoa oikea tapa hoitaa tällaiset tilanteet. Millaisen aikuisen mallin nuoret mahtavat saada, kun rakentavaan keskusteluun kykenemättömät vanhemmat meuhkaa joka asiasta?
Vierailija kirjoitti:
Saat aivan outoja vastauksia. Äitisi ei pitäisi kilahdella vaan selittää asiat järkevästi, kun selvästi osaat järkiperusteluja vastaanottaa. En itsekään kannata noita puhelinlimuja, mutta vanhemman huutokonsertti on ylimitoitettua tuollaiseen pikkurötökseen. Asiat voi kieltää ihan asiallisestikin. Ei lapsille (ja varsinkaan aikuisille lapsille) tarvitse huutaa, että oppivat jotain.
Näköjään tarvitsee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei sentään, kirjoitin tuossa vähän väärin, lapsuudenkodissani vielä äidin kanssa siis asun:)
Nyt kannattaisi ruveta maksamaan osuutensa vuokrasta ja ruoasta. Ja maksa itse puhelinmaksusi. Aikuinen ihminen.
Nyt kannattaisi mennä vanhemmuusajokorttikouluun, toivottavasti pääsisit jollain kerralla läpi. Alkeet löytyy täältä:
http://www.vauva.fi/keskustelu/4217894/ketju/70_luvulla_syntyneiden_aid…
Lue tuo ja tule sitten uudelleen kertomaan, mitä mieltä olet. Saako lapsi olla olemassa ja pitääkö vanhemman olla vanhempi, aikuinen?
No voi jessus, ei tässä ollut kyse siitä että maksaako ap nyt varmasti osuutensa vaan siitä, että onko tämän kaltainen tapa keskustella ihan asiallista. Täällä ilmeisesti kaikki raivoajamutsit karvat pystyssä notta tottakai äitillä on tuohon oikeus koska lapsi on nillittäjä ja osti jukolauta limsaa.
Kyllä se nyt on yksiselitteisesti väärä tapa hoitaa asia. Kusipäisyyteen en ota kantaa, omasta puolesta voin sanoa että silloin kun stressi ja jokin huoli painaa mieltä piinaavan paljon, tulee päästeltyä itsekin noita "koskaminäsanonniin" - juttuja, ihan vain siksi että kapasiteetti ei nyt riitä perusteluihin vaikka se, ja keskustelu, paikallaan olisikin. Olet ehkä hankalassa iässä kun äitisi silmissä vielä lapsi mutta kuitenkin täysi-ikäinen, et ehkä saa aina samaa kohtelua äidiltäsi mitä muut aikiset saavat (et välttämättä saa koskaan :p).
Anna mutsin piiputtaa rauhassa ja poistu paikalta äläkä ota ittees. Ota asia esille joku rauhallinen hetki tai unohda koko hommeli. Ei kannata lähteä toise huoltenpurkumetodeihin areenaksi.
Limu nyt on vähän äärimmäinen syy muuttaa kotoa mutta pistä harkintaan. Välit selkeytyy etkä ole vastaa asioistas muille kun itelles.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinun äitisi ei osaa suhtautua sinuun niinkuin aikuiseen pitäisi suhtautua. Joidenkin vanhempien vain saattaa olla mahdotonta ymmärtää lasten kasvaneen aikuisiksi. Lisäksi äitisi on huono argumentoimaan. Edes tuo argumentti, jonka hän lopulta esitti, ei minusta ollut kovin vakuuttava. Miten ylipäänsä puhelinlaskun loppusumman voi tietää etukäteen? Ainahan siellä voi olla jotain ylimääräistä? Ja miksi se pitäisikään tietää etukäteen? Äidilläsi taitaa olla vaikeuksia kohdata epävarmuutta ja yllätyksiä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun äidin oli myös tosi hankala ymmärtää, etten ollut enää lapsi, just tossa iässä. Asiat helpottu meidän välillä kun lukion jälkeen pääsin muuttamaan omilleni ja otin etäisyyttä, asuin muutaman kilometrin päässä, mutta en halunnut tavata vanhempiani pariin kuukauteen. Sen jälkeen meillä onkin ollut paremmat välit kuin ikinä. Äiti oppi kertarysäyksellä, että pärjään omillani eikä voinut kohdella mua enää lapsena.
Tsemppiä. Vanhemmat eivät ole täydellisiä.
N24, nykyään läheinen äitinsä kanssa
Maksoiko sinun äitisi herkkusi, puhelinlaskusi, vuokrasi ja ruokasi, niinkuin ap:n äiti joutuu tekemään?
Mikä sinun ongelmasi mahtaa olla, sekö että sinulla on vaikea suhde lapseesi? Ja et näköjään katkeruudellasi pysty suvaitsemaan, että joillakin on erilaista, kuitenkin tärkeintä on ihmissuhde, ei raha eikä vanhemmuuden tai rahan valta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä muakin vituttaa välillä maksella aikuisen lapseni puhelinlaskua. Ne kännymaksamiset nostavat sitä laskua aivan huomaamatta ja aika isojakin summia voi tulla. Me ollaan sovittu että jos on aivan pakko kännyä moiseen käyttää niin siitä soitetaan ja kysytään että onko ok.
Äidilläs varmaan jotain ongelmia joita ei voi kertoa sulle. Kun kuppi alkaa täyttyä kaikenlaisista ongelmista sitä hermostuu pienimmistäkin asioista. Mutta myös hormoonit saa pään ja kropan sekaisin. Yhdessä nuo tekee elämän jo helvetiksi. Nimimerkillä kokemusta on. Kysy jollain rauhallisella hetkellä onko joku vinossa, miksi mieli niin musta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jo on pauka 18-vuotias jos ei ole mitään älyä siitä mikä mitäkin maksaa.
Eikö sulle ole kehittynyt minkäänlaista rahankäytön ymmärrystä? Oletko itse tienannut ikinä pennin pyörylää?
Eiköhän olisi sun aika ryhtyä itse tienaamaan ja roudata pehvasi pois sieltä äitisi sohvalta. On se kun pitää aikuista muijaa elättää ja hyysätä.
Nyt mentiin taas sivuraiteille, mutta kiitos kysymästä, uskallan väittää että tässä parin vuoden aikana lukion ja töiden välillä pomppoillen on jo ehtinyt jonkinmoinen käsitys siitä rahasta syntyä:)
Mä siis käyn töissä neljänä päivänä viikossa ja kustannan itse siis kaiken mitä ostan, vuokraa, ruokaa ja puhelinlaskua lukuunottamatta. Hyysäämistähän tämä juuri parhaillaan:)
Ja mitä sulle sitten jää kustannettavaa, omat vaatteet ja huvitukset? Käytännössä äitisi maksaa sulle siis kaiken pakollisen elämisen, ja sinä saat käyttää palkkasi vain kivoihin asioihin. Kyllä, se todellakin on hyysäämistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jo on pauka 18-vuotias jos ei ole mitään älyä siitä mikä mitäkin maksaa.
Eikö sulle ole kehittynyt minkäänlaista rahankäytön ymmärrystä? Oletko itse tienannut ikinä pennin pyörylää?
Eiköhän olisi sun aika ryhtyä itse tienaamaan ja roudata pehvasi pois sieltä äitisi sohvalta. On se kun pitää aikuista muijaa elättää ja hyysätä.
Nyt mentiin taas sivuraiteille, mutta kiitos kysymästä, uskallan väittää että tässä parin vuoden aikana lukion ja töiden välillä pomppoillen on jo ehtinyt jonkinmoinen käsitys siitä rahasta syntyä:)
Mä siis käyn töissä neljänä päivänä viikossa ja kustannan itse siis kaiken mitä ostan, vuokraa, ruokaa ja puhelinlaskua lukuunottamatta. Hyysäämistähän tämä juuri parhaillaan:)Ja mitä sulle sitten jää kustannettavaa, omat vaatteet ja huvitukset? Käytännössä äitisi maksaa sulle siis kaiken pakollisen elämisen, ja sinä saat käyttää palkkasi vain kivoihin asioihin. Kyllä, se todellakin on hyysäämistä.
Että lukiolaisen/ammattikoululaisen pitäisi koulunkäynnin lisäksi tehdä niin palon töitä, jotta voi maksaa äidille vuokraa, omat ruokansa, vaatteet, puhelinlaskut ja ties mitä. Halvemmaksi ja järkevämmäksi tulisi muuttaa kotoa ja nostaa opintotukea, jos noin natsin mutsin omistaisi.
Todella epäkypsää äidiltä. Mulla oli samanlainen äiti, kaatoi pahaa tuultaan isään ja meihin lapsiin eikä muutenkaan kovin aikuismaisesti käyttäytynyt, mm. arvosteli minun ensimmäisen vakavan poikakaverini ulkonäköä. Jo 15-vuotiaana mulle tuli olo, että olen aikuisempi kuin äitini, ja aika paljon olen sen jälkeen joutunut olemaan äitini äitinä (kuuntelijana,lohduajana, huolehtijana) ilman vastavuoroisuutta (ei halunnut hoitaa lapsiani vaikka olisin apua joskus työmatkojen ym. takia tarvinnut). Nyt minulla on omat teinit. Niiden kanssa olen halunnut menetellä ihan toisella lailla. En kaada heidän päälleen omia ongelmiani, yritän olla oikeudenmukainen aikuinen. Ja silloin kun kiireessä ja stressissä tiuskaisen pyydän kohta anteeksi, lapset on tuon jo oppineet. Lapsetkin käyttäytyivät ihmeen hyvin murrosiän, ilman muuta huudettiin ja paiskottiin ovia mutta pyysivät ylilyöntejä anteeksi ja oppivat puhumaan hankalistakin asioista. Nyt teinini alkavat lähteä kotoa. Aikoinaan en juuri kotiin soitellut kun opiskelemaan lähdin enkä myöhemminkään ole kipeistä asioistani mitään äidilleni puhunut. Omien lasten kanssa on ihan toinen juttu, meillä on paljon läheisemmät, hyvät välit. Ja tulevat luokseni nyt kun on jotain hankaluuksia elämässä, varmaan jatkossakin, minusta tuo olisi todella hieno juttu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jo on pauka 18-vuotias jos ei ole mitään älyä siitä mikä mitäkin maksaa.
Eikö sulle ole kehittynyt minkäänlaista rahankäytön ymmärrystä? Oletko itse tienannut ikinä pennin pyörylää?
Eiköhän olisi sun aika ryhtyä itse tienaamaan ja roudata pehvasi pois sieltä äitisi sohvalta. On se kun pitää aikuista muijaa elättää ja hyysätä.
Nyt mentiin taas sivuraiteille, mutta kiitos kysymästä, uskallan väittää että tässä parin vuoden aikana lukion ja töiden välillä pomppoillen on jo ehtinyt jonkinmoinen käsitys siitä rahasta syntyä:)
Mä siis käyn töissä neljänä päivänä viikossa ja kustannan itse siis kaiken mitä ostan, vuokraa, ruokaa ja puhelinlaskua lukuunottamatta. Hyysäämistähän tämä juuri parhaillaan:)Ja mitä sulle sitten jää kustannettavaa, omat vaatteet ja huvitukset? Käytännössä äitisi maksaa sulle siis kaiken pakollisen elämisen, ja sinä saat käyttää palkkasi vain kivoihin asioihin. Kyllä, se todellakin on hyysäämistä.
Että lukiolaisen/ammattikoululaisen pitäisi koulunkäynnin lisäksi tehdä niin palon töitä, jotta voi maksaa äidille vuokraa, omat ruokansa, vaatteet, puhelinlaskut ja ties mitä. Halvemmaksi ja järkevämmäksi tulisi muuttaa kotoa ja nostaa opintotukea, jos noin natsin mutsin omistaisi.
Pointti oli se, että jos äiti kuitenkin kustantaa kaiken (pakollisen), niin on ihan turha vedota siihen että "kustannan itse siis kaiken mitä ostan" kun se "kaikki" on vain huvituksia. Silloin todellakin on vielä elätettävän lapsen asemassa, eikä voi vedota siihen kuinka on NIIN aikuinen, NIIN aikuinen.
Vierailija kirjoitti:
Maksatko itse puhelinlaskusi?
Mikset lukenut aloitusta? Siellä on sulle vastaus.
Ekana tuli mieleen vaihdevuodet.
Ei sekään vaihe oikeuta käyttäytymään kuin pikku kakara, mutta harva hallitsee itseään.
Kyllä mä pääsääntöisesti maksankin, tässä nyt ei oikeastaan edes ollut siitä kyse, mutta niinkuin sanoin, tilaan koulussa sen 3-4 parin euron limpparia tai vissyä puhelimella vuoden aikana, kun kauppaan ei ole mahdollisuutta lähteä ja tekee mieli juotavaa:D Tuon ei luulisi hirmuinen summa olevan, vaikka ymmärrän kyllä mitä äitini tarkoitti.