Lue keskustelun säännöt.
Sanokaa nyt jooko että tää on k...päistä mun äidiltä?
08.02.2016 |
Tuo ei osaa keskustella mistään. Mä oon 18v, ja tässä suunnilleen kahden vuoden ajan jokainen meidän riita on alkanut äidin aivan mielivaltaisesta kilahtamisesta.
Esimerkkinä äskeinen episodi, kun meillä alkoi huuto, kun olin tilannut kännykällä limsan automaatista puhelinlaskuun siis. Tätä olen siis kolmen lukiovuoden ajan tehnyt ehkä parin-kolmen kuukauden välein. Äitini mielestä tämä oli kamalaa, ja vastasin vaan okei, ymmärrän, et vaan ole aiemmin asiasta maininnut.
Kysyin sitten vielä, että mikä ero on sillä, ostanko sen limpparin kauppareissullamme vai tilaanko puhelimella. Vastaus oli vaan NOKUN MINÄ SANON. Ymmärrän tämän, mutta on alkanut viimeiakoina ärsyttää, kun jokaiseen kysymääni kysymykseen vastaus on tuo. En kuvittele, että tämä "maaginen täysi-ikäisyys" mitenkään vähentäisi äitini sanomisten arvoa, varsinkaan kun asun vielä kotona ja vanhempani maksavat esimerkiksi juurikin sen puhelinlaskuni. Turhauttaa vaan, kun mua kohdellaan kuin neljävuotiasta, eikä vaivauduta edes argumentoimaan tai selittämään asioita järkisyin.
Tai ehkä se neljävuotias onkin äitini, ainakin käytöksensä perusteella. Jokaisen viimeaikaisen riitamme aikana minä olen yrittänyt nimenomaan pysyä rauhallisena, kun äitini on alkanut huutaa, haukkua ja kiroilla. Raivota aivan kuin pikkulapsi. Mä taas niin kaipaisin sellaista aikuisten välistä rakentavaa keskustelua erimielisyyksistä.
Miksi äitini kuvittelee, että mun kysymyksistä pitää alkaa raivota ja syytellä ja sanoa vaan että nokun se on nyt niin.
Argh, mä oon niin tuohtunut, että tästä tekstistä tuskin saa selvää:D Pointtina siis se, että äitini kilahtelee ihan yhtäkkiä, ja esimerkiksi tuossa puhelinlaskuepisodissa kun hän oli vastannut että nokun mä sanon niin, sanoin vuorollani että voitko pysyä rauhallisena, mäkään en huuda, kysyin vaan ihan asiallisesti. Tähän taas vastauksena epämääräistä huutoa ja lopuksi "kun mä en perkele voi etukäteen tietää sen puhelinlaskun summaa jos sieltä jatkuvasti jotain tilaillaan. Kaupan laskun voi ennakoida." KIITOS, tulihan se vastaus sieltä. Se vastaus, jonka olisin alunperinkin halunnut ilman tolkutonta vartin huutokonserttia. MIKSI tuota ei voinut alunperinkin sanoa?
Kommentit (42)
Vastaat äidillesi seuraanan kerran kun hän esittää, että "NOKUN MINÄ SANON" on argumentaatiovirhe - Auktoriteettiin vetoaminen, tarkemmin ns. Ipse dixit - Ergo: epäolennainen väittämä joka todista mitään sen puolesta että hän olisi oikeassa.
Ei vaan, kyllä se siitä. Pääsitte kuitenkin sitten viimein yhteisymmärrykseen :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin.
Ostat omilla rahoillasi kaupasta limut, ja jos olet sopinut vanhempiesi kanssa, että he maksavat sinun, aikuisen ihmisen puhelinlaskun, niin esim. mä en IKINÄ kehtaisi ostella siihen mitään limuja.
Kuulostat ärsyttävältä pikkuvanhukselta, ja sun äitis on kypsynyt suhun. "Pysytään nyt rauhallisena" Miksi? Jos vituttaa, miksi pitää pysyä rauhallisena?
Niinpä niin:) Rauhassa pysyä ihan siksi, että mäkään en kolme vuotta sitten, 15-vuotiaana pahimpaan teiniangst-aikaan kehdannut alkaa huutaa, haukkua ja kiroilla mun vanhemmille vaikka kuinka vtutti pientä mieltä siihen aikaan. Silloin mä pysyin rauhallisena, vaikka kuinka ärsytti, ja sitä vastavuoroisesti odotan nyt aikuisilta vanhemmiltani.
Sillä on vaihdevuodet, se on uus murrosikä, ja se kun osuu yhtäaikaa lapsen murrosiän kanssa, niin ei ole kiva juttu.
Limsa on todennäköisesti siellä kaupassa puolet halvempaa kuin kännykällä ostettuna.
Vierailija kirjoitti:
Tuo ei osaa keskustella mistään. Mä oon 18v, ja tässä suunnilleen kahden vuoden ajan jokainen meidän riita on alkanut äidin aivan mielivaltaisesta kilahtamisesta.
Esimerkkinä äskeinen episodi, kun meillä alkoi huuto, kun olin tilannut kännykällä limsan automaatista puhelinlaskuun siis. Tätä olen siis kolmen lukiovuoden ajan tehnyt ehkä parin-kolmen kuukauden välein. Äitini mielestä tämä oli kamalaa, ja vastasin vaan okei, ymmärrän, et vaan ole aiemmin asiasta maininnut.
Kysyin sitten vielä, että mikä ero on sillä, ostanko sen limpparin kauppareissullamme vai tilaanko puhelimella. Vastaus oli vaan NOKUN MINÄ SANON. Ymmärrän tämän, mutta on alkanut viimeiakoina ärsyttää, kun jokaiseen kysymääni kysymykseen vastaus on tuo. En kuvittele, että tämä "maaginen täysi-ikäisyys" mitenkään vähentäisi äitini sanomisten arvoa, varsinkaan kun asun vielä kotona ja vanhempani maksavat esimerkiksi juurikin sen puhelinlaskuni. Turhauttaa vaan, kun mua kohdellaan kuin neljävuotiasta, eikä vaivauduta edes argumentoimaan tai selittämään asioita järkisyin.
Tai ehkä se neljävuotias onkin äitini, ainakin käytöksensä perusteella. Jokaisen viimeaikaisen riitamme aikana minä olen yrittänyt nimenomaan pysyä rauhallisena, kun äitini on alkanut huutaa, haukkua ja kiroilla. Raivota aivan kuin pikkulapsi. Mä taas niin kaipaisin sellaista aikuisten välistä rakentavaa keskustelua erimielisyyksistä.
Miksi äitini kuvittelee, että mun kysymyksistä pitää alkaa raivota ja syytellä ja sanoa vaan että nokun se on nyt niin.
Argh, mä oon niin tuohtunut, että tästä tekstistä tuskin saa selvää:D Pointtina siis se, että äitini kilahtelee ihan yhtäkkiä, ja esimerkiksi tuossa puhelinlaskuepisodissa kun hän oli vastannut että nokun mä sanon niin, sanoin vuorollani että voitko pysyä rauhallisena, mäkään en huuda, kysyin vaan ihan asiallisesti. Tähän taas vastauksena epämääräistä huutoa ja lopuksi "kun mä en perkele voi etukäteen tietää sen puhelinlaskun summaa jos sieltä jatkuvasti jotain tilaillaan. Kaupan laskun voi ennakoida." KIITOS, tulihan se vastaus sieltä. Se vastaus, jonka olisin alunperinkin halunnut ilman tolkutonta vartin huutokonserttia. MIKSI tuota ei voinut alunperinkin sanoa?
Kenen leipää syöt, sen lauluja laulat. Saat varmasti jotakin viikkorahaa, jolla voit limut ostaa. Puhelinlasku on puheluita, viestejä ja nettiä varten. Äidilläsi voi olla huolia mm taloudellisia murheita, yt-uhkaa, vaihdevuosioireita, sairautta tms joista sinä et tiedä ja joilla hän ei halua LASTAAN kuormittaa. AIKUISENA osaisit ottaa toisen tunnetilat huomioon, etkä vain pysyttelisi muka-aikuisena ja passiivis-aggressiivisena ristiriitatilanteissa. Niin kauan kuin asut kotona vanhempiesi elätettävä, te ette ole tasavertaisia. Oikein alkoi sapettamaan äitisi puolesta, kun on noin epäkiitollinen tytär.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo ei osaa keskustella mistään. Mä oon 18v, ja tässä suunnilleen kahden vuoden ajan jokainen meidän riita on alkanut äidin aivan mielivaltaisesta kilahtamisesta.
Esimerkkinä äskeinen episodi, kun meillä alkoi huuto, kun olin tilannut kännykällä limsan automaatista puhelinlaskuun siis. Tätä olen siis kolmen lukiovuoden ajan tehnyt ehkä parin-kolmen kuukauden välein. Äitini mielestä tämä oli kamalaa, ja vastasin vaan okei, ymmärrän, et vaan ole aiemmin asiasta maininnut.
Kysyin sitten vielä, että mikä ero on sillä, ostanko sen limpparin kauppareissullamme vai tilaanko puhelimella. Vastaus oli vaan NOKUN MINÄ SANON. Ymmärrän tämän, mutta on alkanut viimeiakoina ärsyttää, kun jokaiseen kysymääni kysymykseen vastaus on tuo. En kuvittele, että tämä "maaginen täysi-ikäisyys" mitenkään vähentäisi äitini sanomisten arvoa, varsinkaan kun asun vielä kotona ja vanhempani maksavat esimerkiksi juurikin sen puhelinlaskuni. Turhauttaa vaan, kun mua kohdellaan kuin neljävuotiasta, eikä vaivauduta edes argumentoimaan tai selittämään asioita järkisyin.
Tai ehkä se neljävuotias onkin äitini, ainakin käytöksensä perusteella. Jokaisen viimeaikaisen riitamme aikana minä olen yrittänyt nimenomaan pysyä rauhallisena, kun äitini on alkanut huutaa, haukkua ja kiroilla. Raivota aivan kuin pikkulapsi. Mä taas niin kaipaisin sellaista aikuisten välistä rakentavaa keskustelua erimielisyyksistä.
Miksi äitini kuvittelee, että mun kysymyksistä pitää alkaa raivota ja syytellä ja sanoa vaan että nokun se on nyt niin.
Argh, mä oon niin tuohtunut, että tästä tekstistä tuskin saa selvää:D Pointtina siis se, että äitini kilahtelee ihan yhtäkkiä, ja esimerkiksi tuossa puhelinlaskuepisodissa kun hän oli vastannut että nokun mä sanon niin, sanoin vuorollani että voitko pysyä rauhallisena, mäkään en huuda, kysyin vaan ihan asiallisesti. Tähän taas vastauksena epämääräistä huutoa ja lopuksi "kun mä en perkele voi etukäteen tietää sen puhelinlaskun summaa jos sieltä jatkuvasti jotain tilaillaan. Kaupan laskun voi ennakoida." KIITOS, tulihan se vastaus sieltä. Se vastaus, jonka olisin alunperinkin halunnut ilman tolkutonta vartin huutokonserttia. MIKSI tuota ei voinut alunperinkin sanoa?
Kenen leipää syöt, sen lauluja laulat. Saat varmasti jotakin viikkorahaa, jolla voit limut ostaa. Puhelinlasku on puheluita, viestejä ja nettiä varten. Äidilläsi voi olla huolia mm taloudellisia murheita, yt-uhkaa, vaihdevuosioireita, sairautta tms joista sinä et tiedä ja joilla hän ei halua LASTAAN kuormittaa. AIKUISENA osaisit ottaa toisen tunnetilat huomioon, etkä vain pysyttelisi muka-aikuisena ja passiivis-aggressiivisena ristiriitatilanteissa. Niin kauan kuin asut kotona vanhempiesi elätettävä, te ette ole tasavertaisia. Oikein alkoi sapettamaan äitisi puolesta, kun on noin epäkiitollinen tytär.
Ei tässä ole mistään epäkiitollisuudesta kyse. Mulle riittäisi sitten vaikka ihan se, että nää on nyt semmosia asioita, mistä sun ei tarvitse tietää, mutta sovitaan nyt että et enää tilaile niitä limppareita. Asia ois silloin mun puolesta ihan selvä, sillä oisin saanut edes jonkin verran järkeenkäyvän vastauksen, enkä vaan huutoa ja meuhkaamista. Ja täähän ei tosiaan koske vaan tätä yhtä riitaa, vaan mua on tosiaankin alkanut sapettaa kun saan huutoa osakseni ihan käsittämättömistä asioista.
Tähän "muka-aikuiseen" malliin on mun vanhemmat mut kasvattanut, ja onneksi onkin, sillä en tiedä mitä tästäkin tulisi, jos kaksi henkeä täälä huutaa kirkuisi MUTKUNMUTKUNMUTKUN
No jo on pauka 18-vuotias jos ei ole mitään älyä siitä mikä mitäkin maksaa.
Eikö sulle ole kehittynyt minkäänlaista rahankäytön ymmärrystä? Oletko itse tienannut ikinä pennin pyörylää?
Eiköhän olisi sun aika ryhtyä itse tienaamaan ja roudata pehvasi pois sieltä äitisi sohvalta. On se kun pitää aikuista muijaa elättää ja hyysätä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Heh, kyllä maailma on muuttunut, tunnen itseni tosi vanhaksi. Kun 90-luvulla poikaystäväni oli intissä lankapuhelimen laskut kasvoi "hieman". Olin lukiossa ja asuin vielä lapsuuden kodissa, joten vanhemmat olivat asiasta melkoisen närkästyneitä. Maksoin mukisematta kesätyötienesteilläni laskusta omat puheluni, useamman satasen muistaakseni. Se että vanhemmat olisivat kustantaneet mun puheluni, olisi ollut jotenkin noloakin, maksoivathan he kurssikirjat ja esim. autokoulun. Itse kustansin vaatteet, meikit ynm. sellaiset. Mutta tietty ajat muuttuu. Ap:lle neuvoksi että vanhemmatkin kunnioittaa enemmän nuorensa ratkaisuja, kun he huomaavat että nuori ottaa itse vastuuta omista ratkaisuistaan. Käy koulun ohella esim. viikonloppuisin töissä ja tienaa ne omat limsarahansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No jo on pauka 18-vuotias jos ei ole mitään älyä siitä mikä mitäkin maksaa.
Eikö sulle ole kehittynyt minkäänlaista rahankäytön ymmärrystä? Oletko itse tienannut ikinä pennin pyörylää?
Eiköhän olisi sun aika ryhtyä itse tienaamaan ja roudata pehvasi pois sieltä äitisi sohvalta. On se kun pitää aikuista muijaa elättää ja hyysätä.
Nyt mentiin taas sivuraiteille, mutta kiitos kysymästä, uskallan väittää että tässä parin vuoden aikana lukion ja töiden välillä pomppoillen on jo ehtinyt jonkinmoinen käsitys siitä rahasta syntyä:)
Mä siis käyn töissä neljänä päivänä viikossa ja kustannan itse siis kaiken mitä ostan, vuokraa, ruokaa ja puhelinlaskua lukuunottamatta. Hyysäämistähän tämä juuri parhaillaan:)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jo on pauka 18-vuotias jos ei ole mitään älyä siitä mikä mitäkin maksaa.
Eikö sulle ole kehittynyt minkäänlaista rahankäytön ymmärrystä? Oletko itse tienannut ikinä pennin pyörylää?
Eiköhän olisi sun aika ryhtyä itse tienaamaan ja roudata pehvasi pois sieltä äitisi sohvalta. On se kun pitää aikuista muijaa elättää ja hyysätä.
Nyt mentiin taas sivuraiteille, mutta kiitos kysymästä, uskallan väittää että tässä parin vuoden aikana lukion ja töiden välillä pomppoillen on jo ehtinyt jonkinmoinen käsitys siitä rahasta syntyä:)
Mä siis käyn töissä neljänä päivänä viikossa ja kustannan itse siis kaiken mitä ostan, vuokraa, ruokaa ja puhelinlaskua lukuunottamatta. Hyysäämistähän tämä juuri parhaillaan:)
Siis maksaako sun vanhemmat sulle vielä jonkun kämpän vuokraakin? Tulet aika kalliiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asiatonta käytöstä äidiltä, oli ärtynyt jostain muusta ja kilahti turhasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jo on pauka 18-vuotias jos ei ole mitään älyä siitä mikä mitäkin maksaa.
Eikö sulle ole kehittynyt minkäänlaista rahankäytön ymmärrystä? Oletko itse tienannut ikinä pennin pyörylää?
Eiköhän olisi sun aika ryhtyä itse tienaamaan ja roudata pehvasi pois sieltä äitisi sohvalta. On se kun pitää aikuista muijaa elättää ja hyysätä.
Nyt mentiin taas sivuraiteille, mutta kiitos kysymästä, uskallan väittää että tässä parin vuoden aikana lukion ja töiden välillä pomppoillen on jo ehtinyt jonkinmoinen käsitys siitä rahasta syntyä:)
Mä siis käyn töissä neljänä päivänä viikossa ja kustannan itse siis kaiken mitä ostan, vuokraa, ruokaa ja puhelinlaskua lukuunottamatta. Hyysäämistähän tämä juuri parhaillaan:)Siis maksaako sun vanhemmat sulle vielä jonkun kämpän vuokraakin? Tulet aika kalliiksi.
No ei sentään, kirjoitin tuossa vähän väärin, lapsuudenkodissani vielä äidin kanssa siis asun:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Fiksulta vaikutat, ap! Onko sun äiti aina ollut temperamenttinen, vai alkanut raivota vasta viime vuosina? Uupumus, vaihdevuodet, stressi?
No minkä takia et maksa itse herkkuhetkiäsi, kuten limsoja tai karkkeja, miksi sun äidin täytyy nekin maksaa? Jos saat jo perusruoat kotoa ja sun ei tarvitse maksaa asumisesta ja kuitenkin tienaat?
Mun äidin oli myös tosi hankala ymmärtää, etten ollut enää lapsi, just tossa iässä. Asiat helpottu meidän välillä kun lukion jälkeen pääsin muuttamaan omilleni ja otin etäisyyttä, asuin muutaman kilometrin päässä, mutta en halunnut tavata vanhempiani pariin kuukauteen. Sen jälkeen meillä onkin ollut paremmat välit kuin ikinä. Äiti oppi kertarysäyksellä, että pärjään omillani eikä voinut kohdella mua enää lapsena.
Tsemppiä. Vanhemmat eivät ole täydellisiä.
N24, nykyään läheinen äitinsä kanssa
Vierailija kirjoitti:
Fiksulta vaikutat, ap! Onko sun äiti aina ollut temperamenttinen, vai alkanut raivota vasta viime vuosina? Uupumus, vaihdevuodet, stressi?
Äitini on aina ollut sellainen, että asiat on ikään kuin poissa silmistä, poissa mielestä. Tällä tarkoitan, että asioista ei juuri puhuta, ennekuin ne paisuvat järkyttävän isoiksi, ja sitten riidellään niistä kolmen vuoden takaisistakin pikkujutuista:D
Mutta nää tämäntapaiset kilahtelut on melko uusi juttu, oon itseasiassa tehnyt tänne aiemminkin asiaste ketjun, jossa myös noita vaihdevuosia veikkailtiin. Niin tai näin, voisi ainakin antaa jonkinmoista vastausta noihin raivonpuuskiin.
Lähinnä mua siis harmittaa toi, että mistään ei voi keskustella kuten aikuiset, vaan vastaus on aina vaan "No kun ei niin ei" tai se "Koska minä sanon niin". Ja kun äitini on aikansa huutanut, tulee se alunperinkin hakemani vastaus lopulta sieltä huudon keskeltä esille.
En vaan voi käsittää, miksei sitä asiaa voi sanoa ilman sitä alun huutokonserttia? Miksi on niin vaikeaa antaa asiallinen vastaus asialliseen kysymykseen?
Kylläpä olet saanut kurjia vastauksia tältä palstalta. Näin kahden lapsen äitinä olen kyllä sitä mieltä, että äitisi ei todellakaan käyttäydy hyvin sinua kohtaan. Ymmärtäisin, jos kyse olisi jostakin isommasta asiasta ja olisit tehnyt jotain todella ajattelematonta. Nyt on kyse limpparin ostamisesta. Tai vastaavista, kun kirjoitit, että äitisi "kilahtelee" usein pienistä asioista. Ottaisin asian puheeksi sellaisella hetkellä, kun ei ole mitään ristiriitatilannetta päällä, äitisi on levännyt, vaikka vapaapäivänä. Ei kenelläkään ole oikeutta raivota läheisilleen pienistä asioista ja joka riidan yhteydessä. Onko äidilläsi stressiä jostakin? Väsymystä? Vaihdevuodet alkamassa? Kerro miltä sinusta tuntuu, kun hän raivoaa. Anna vaikka lukea tuo mitä kirjoitit. Kerro, että sinut on kasvatettu niin, että asioista pitää voida keskustella ilman turhaa raivoamista. Olisin ylpeä tyttärestäni, jos hän osaisi käyttäytyä tuossa iässä noin fiksusti riitatilanteissa. Teillä on nyt roolit vähän väärin päin, äitisi pitäisi olla se joka pitää homman hanskassa. Tsemppiä!
Haistakaa paska vaihdevuosienne kanssa : ) Tulette huomaamaan asioiden todellisen laidan, kun vähän kasvatte. Ottakaa selvää, mitä vaihdevuodet tarkoittavat.
Tosin. ap:n äiti ei kovin rakentavasti tyttärensä kanssa keskustele. Koittakaahan saada välit paremmiksi.
Niin.
Ostat omilla rahoillasi kaupasta limut, ja jos olet sopinut vanhempiesi kanssa, että he maksavat sinun, aikuisen ihmisen puhelinlaskun, niin esim. mä en IKINÄ kehtaisi ostella siihen mitään limuja.
Kuulostat ärsyttävältä pikkuvanhukselta, ja sun äitis on kypsynyt suhun. "Pysytään nyt rauhallisena" Miksi? Jos vituttaa, miksi pitää pysyä rauhallisena?