Elämäsi kamalin teko
Jaetaan elämämme kamalimmat teot.
Itse myönnän pettäneeni maailman ihaninta miestäni ja lasken sen kamalimmaksi teoksi.
Kommentit (431)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä jotka ei ymmärrä miltä lapsesta on tuntunut saada turpaan pääsemättä pois kuin vasta kaukana tulevaisuudessa, eivät ole itse tulleet hakatuiksi.
Ymmärtäkäämme heitä.Kyllä ymmärrän. Minua hakattiin ja alistettiin kotona. Jouduin mielisairaalaan masennuksen ja lukuisten itsemurhayritysten vuoksi 17-vuotiaana. SILTI, ei olisi tullut pieneen mieleenkään kiduttaa jotain eläintä! Oikeasti, eläimen kiduttaminen sen ikäisenä, kuin tajuaa jostain jotain (yli 4-vuotias), on merkki jostain vakavasta ongelmasta persoonallisuudessa. Esim. psykopatiasta. Mitä sitä valehtelemaan ja puolustelemaan? Viallinen tuote.
Itse asiassa se voi olla oire vakavasta kaltoinkohtelusta, heitteillejätöstä, varhaisen vuorovaikutuksen puutteista, kiintymyssyhdehäiriöstä ja ties mistä. Ihminen ei ole luontaisesti moraalinen olento, vaan moraalikäsitykset opitaan ympäristöstä. Jos lasta hakataan koko elämänsä, se on hänen käsityksensä elämisestä ja tavasta olla. Jos ihmislapsi kasvaa "villinä" tai kokonaan vailla ohjausta ja kontaktia yhteisöön, hänestä kasvaa juuri sellainen, mitä tässä yhteiskunnassa pidetään pahana.
Sinulla on selvästikin ollut muita kontakteja ja kanavia oppia elämästä, jos olet säästynyt väkivallan jatkamiselta.
Usko pois, minä tiedän, mikä on merkki psykopatiasta ja mikä ei. Eikä edes kaikki psykopaatit koskaan tee mitään väkivaltaista.
Vierailija kirjoitti:
Miks mun linnun tallomis kommentti sai yli 400 alapeukkua?
Koska se, kuinka asian kuvailit vielä selityksissäkin, kertoo meille muille ihmisille aukottomasti sinussa olevan jotain vakavaa vikaa. Kylmää ajatella millaisia psykoopaatteja joukossamme oikein kulkee. Järkyttävintä ja paljastavinta on juuri se, ettet edes ymmärrä miksi saat alapeukkuja.
Voi jumalauta!!! Mikä joitain ihmisiä oikein vaivaa tällä palstalla? Olen minäkin ollut lapsi ja tehnyt aivan todella typeriä juttuja, mutta IKINÄ ei olisi tullut mieleen tappaa tai edes vahingoittaa mitään eläintä! Tuollainen on todella huolestuttavaa. Menkää hoitoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miks mun linnun tallomis kommentti sai yli 400 alapeukkua?
Koska se, kuinka asian kuvailit vielä selityksissäkin, kertoo meille muille ihmisille aukottomasti sinussa olevan jotain vakavaa vikaa. Kylmää ajatella millaisia psykoopaatteja joukossamme oikein kulkee. Järkyttävintä ja paljastavinta on juuri se, ettet edes ymmärrä miksi saat alapeukkuja.
En ymmärräkään niitä alapeukkuja... siis sehän oli vaan linnunpoikanen. Viime kesänä kävin kalassa ja sain pari haukee, tapoin molemmat lyömällä halolla niitä päähän enkä koe siitä huonoa omaatuntoa.. saanko nyt lisää alapeukkuja kun tapoin pari kalaa?
Vierailija kirjoitti:
En vain osaa ymmärtää näitä pieniä ja viattomia eläimiä kiusaavia ja kiduttavia vajakkeja. Itse olen ollut lapsesta asti empaattinen ja pitänyt heikompien puolta. Kaikki tuntemani eläimiä rääkänneet kusiaivot ovat jollain lailla osoittautuneet poikkeaviksi myöhemmässä vaiheessa; kiusanneet muita koulussa, rikollisuutta ym.
Ei ihme, eläinten tappaminen huvikseen tai kiduttaminen on yksi psykopatian (tai psykopaattisten piirteiden) ensimmäisistä varoitusmerkeistä.
Nuorena sinkkuna olin sängyssä miehen kanssa, jonka vaimo oli juuri saanut vauvan. Oltiin vielä miehen kodissa. Mies tosin kertoi vasta jälkikäteen. Mies oli oikea peto sänkyhommissa, ja olin jo ihastunut häneen.
Kun vaimo tuli kotiin yritettiin esittää että ollaan vain kavereita. Kas kummaa vaimo tajusi kupletin juonen ja ajoi minut ulos vähemmän sivistynein sanakääntein.
Semmoinen häntäheikki se. Vaimorukka, olen vasta vanhempana tajunnut, miten hirveä tilanne hänelle. Oli kyllä minullakin kaamea olo jälkikäteen.
Vierailija kirjoitti:
Olen valehdellut mm. Olevani raskaana monet kerrat kun mies on uhannut erolla. Valehdellut myös keskenmenoista, raiskauksesta ja lapsen kuolemasta. Uhannut myös tehdä miehestä ilmoituksen, että on raiskannut/hakannut minut, vaikka ei ole.
Varmaan saadakseni sääliä ja huomiota, pitääkseni toinen lähelläni tai satuttaakseni toista. Kyllä, persoonallisuushäiriö löytyy ja kyllä, olen hoidossa. Ei vaan auta. En kestä tulla torjutuksi millään tapaa ja sen estääkseni tai sen kostaakseeni pystyn vajoamaan todella alas. Joku alkukantainen itsesuojelureaktio,
Taisin tapailla sinua tuossa vuosikymmen takaperin... ainakin nuo valheet kuulostavat kovin tutuilta. Ajauduin sen paskan takia täyteen burnoutiin. Kiitos vaan ihan vitusti. Hoitokeinoksi sinulle suosittelen jälkiaborttia tai lobotomiaa.
Olen varastanut isoja summia rahaa eräältä läheiseltä.
Petin kihlattuani, minulla oli nettisuhde hänen selkänsä takana. Jätin kihlattuni muutaman viikon päästä ja hyppäsin saman tien suhteeseen tämän uuden kanssa. Ollaan vieläkin yhdessä, mutta tiedän että ex-kihlattuni ei ikinä antanut tätä anteeksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millaisia te eläimiä tappaneet olette nykyään? Eikö lapsena tullut yhtään mieleen ajatella kuinka se eläin kärsii tekonne aikana, vai saitteko siitä jo silloin kieroa nautintoa?
No ei tullut lapsena mieleen ja se lintu ei kärsinyt kun talloi kunnolla voimaa käyttäen.
Ja tarkotus ei todellakaan ollut kiduttaa eläintä vaan kaveria kun vihasin sitä ja se lintu kuoli heti. En varsinaisesti kadu sitä että talloin sen linnunpoikasen, niistä muutenkin valtaosa kuolee ennen aikuisuutta.
Suhtaudun tähän asiaan näin koska vartuin landella, siellä moni muukin teki lapsena samaa saati sitten ihan metsällä käyminen ja lintujen ampuminen aseella (toki lapset ei saanu ampua mut moni kävi mukana ja sit vähän isompana sai ampua) ym.
Itse olen tappanut vain yhden lintusen, mutta lapsuudessa lähettyvillä asui poika joka kävi isänsä kanssa metsästämässä ja se opetti meille sen että linnunpoikasia saa otettua kiinni kun niitä jahtaa tarpeeksi ja se poika niitä vasta talloikin... siinä mä tajusin miten herkkä mun kaveri oli kun se rupes itkemään kun näki miten se poika talloi niitä.
Se mun kaveri vaan otti niitä kiinni ja piti hyvänä, samoin minä mutta meille tuli paha riita (en muista mistä) ja suutuspäissäni tein sille linnulle mitä tein. Sori vaan jos joku herkkä nyt järkyttyi tai jotain mut tässä kysyttiin elämän kamalinta tekoa ja mulle tuli tuo mieleen :/ En mä ole ikinä muutoin eläimiä rääkännyt ja ei en omista edes yhtään koska eläimet ei oo mun juttu.
Olen aina vältellyt miehiä, jotka eivät pidä eläimistä. Tämä todistaa vaistoni oikeaksi. M.O.T.
Vierailija kirjoitti:
Eräs nainen vietteli mieheni ja tuli raskaaksi. Mieheni jätti minut naisen ja tulevan vauvansa vuoksi, jolloin tein jotain, mihin en koskaan uskonut kykeneväni. Maksoin 800mk eräälle ihmiselle menneisyydestä siitä, että tämä potki naiselle keskenmenon. Nainen menetti lapsen ja mieheni palasi luokseni. Kenellekään en ole asiasta kertonut.
Eukko sai mitä ansaitsi. Ja kauhistelijoille: Kunnollisiakin naisia jää lapsettomaksi, ei jokaisen huoran tarvitse saada lisääntyä. Ei se yhtäkkiä tee ihmisestä kunnollista että sukusolut kohtaavat.
Vierailija kirjoitti:
Nämä jotka ei ymmärrä miltä lapsesta on tuntunut saada turpaan pääsemättä pois kuin vasta kaukana tulevaisuudessa, eivät ole itse tulleet hakatuiksi.
Ymmärtäkäämme heitä.
Mua on hakattu, mutten silti olisi pystyny hakkaamaan viatonta eläintä. Toisten lasten kanssa kyllä tappelin ja oli väkivaltafantasioita ja muuta. Mutta siinä menee joku syvällinen raja että pystyykö satuttamaan itseään heikompaa ja pientä viatonta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miks mun linnun tallomis kommentti sai yli 400 alapeukkua?
Koska se, kuinka asian kuvailit vielä selityksissäkin, kertoo meille muille ihmisille aukottomasti sinussa olevan jotain vakavaa vikaa. Kylmää ajatella millaisia psykoopaatteja joukossamme oikein kulkee. Järkyttävintä ja paljastavinta on juuri se, ettet edes ymmärrä miksi saat alapeukkuja.
En tiedä, mistä johtuu, mahdollisesti kotoa opetetusta asiasta vai mistä, mutta minusta olennaisinta tässä eläintentappamiskeskustelussa on se, kuoleeko eläin pelkän mielihyvän, tappamisenhalun tai muun vastaavan seurauksena JA se, kuoleeko eläin mahdollisimman kivuttomasti vai niin, että sitä rääkätään.
Ja eläinten tappamisesta puhuttaessa on minusta erittäin tärkeää pitää se mielessä, kuuluuko tapettu eläin haitallisiksi asti yleistyneisiin "vahinkoeläimiin" vai ei.
Edellä kirjoitin "vahinkoeläimistä". Ja kyllä, olen edelleen sitä mieltä, että monen eläinlajin osalta voidaan edelleen puhua vahinkoeläimistä. Jokainen normaalijärjellä varustettu ymmärtää, että ihminen on jo omilla toimillaan vaikuttanut luontoon niin paljon, että joidenkin lajien kantoja on pakko harventaa, pitää kurissa, tai muuten näistä lajeista on todellista vahinkoa muille eläinlajeille ja myös ihmisille.
Esimerkiksi Suomen vesistöjen kalakannat on jo suurelta osin pilattu. Syitä on monia, ja jokainen syy on ihmisissä. Se ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa, että esimerkiksi monessa järvessä särkikalat ovat runsastuneet niin suuriksi populaatioiksi, että niiden pyytäminen on välttämätöntä. Tästä syystä minusta esimerkiksi särkien pyynti on erittäin kannatettavaa, ja tässä yhteydessä voidaan puhua vahinkoeläimistä.
Samoin periaattein täytyy puhua myös muista vahingollisista lajeista. Edellä kauhisteltu räkättirastas on erittäin hyvä esimerkki. Se on laji, joka selkeästi hyötyy ihmisten toiminnasta, ja populaatiokoot runsastuvat yli kestämättömän määrän. Räkättirastaat syövät pikkulintujen munia ja poikasia jatkuvasti esimerkiksi kotini ympäristössä niin paljon, että ennen useat alueella aiemmin pesineet lajit ovat nyt kaikonneet rastaiden takia. Tästä syystä räkättirastaiden, vahinkoeläinten, hävittäminen olisi erittäin tärkeää, ja minusta niitä hävitetään aivan liian vähän. Sama voidaan ulottaa koskemaan myös joissakin tapauksissa esimerkiksi naakkoja, variksia ja joitakin lokkilajeja.
ON tietenkin eri asia, miten vahinkoeläimiä hävitetään. Jokaisen täytyy ymmärtää, että hävittämisen täytyy tapahtua mahdollisimman kivuttomasti, mahdollisimman vähäistä kärsimystä aiheuttaen, mutta mahdollisimman tehokkaasti.
En silti ymmärrä alkuunkaan sitä ennakko-oletusta, että a) joitakin eläinlajeja ei voisi nimetä vahinkoeläimiksi tai b) niitä ei voisi hävittää.
Kukaan ei ole vielä toistaiseksi kritisoinut esimerkiksi rottien hävittämistä. Lintujen hävittämistä sen sijaan on kritisoitu runsaastikin. Täytyy kuitenkin muistaa, että rotan ja linnun elämä on aivan samanarvoinen, "söpöysasteesta" huolimatta. Voi kuulostaa aivan hirveältä, jos joku kertoo esim. ampuneensa pihasta rastaita, mutta rottien myrkytys on minusta jopa paljon hirveämpi toimitus: rotat ovat älykkäitä, sosiaalisia eläimiä, jotka aivan varmasti joutuvat kärsimään myrkyn vaikutuksesta enemmän kuin lintu siihen tarkkaan osuneesta luodista.
Pitkän kommentin lopuksi: tähän ketjuun on eksynyt yksi tai useampi eläinten hävittämiseen pelkästään tunteenomaisesti suhtautuva mouhaaja.
Heille tekisi hyvää isoäitini opetukset eläinten kohtelusta. Hän muistutti - maatalon emäntänä - aina siitä, että ihmisten elämä perustuu AINA tavalla tai toisella eläinten hyödyntämiseen ja johtaa väistämättä eläinten tappamiseen, tuhoutumiseen tai syrjäyttämiseen. Hän kuitenkin piti tärkeinä yllä mainitsemiani periaatteita: mitään eläintä ei tapeta pelkän huvin vuoksi eikä mitään eläintä tapeta muutoin kuin tuottaen mahdollisimman vähän kärsimystä.
24 ei se kyllä haittais, vaikka jäisinkin kiinni. Tää on mun ystäväporukkaa ja sen miehen vaimo tullut tähän ulkopuolelta. Mun mieskin tietää, mitä on tapahtunut (ei seurusteltu silloin). 4 muuta naista tästä porukasta on pannut sen miehen kanssa nyt lähiaikoina. Vaimon kannattais etsiä toisenlaiset piirit, on niin kiltti ja herttainen, toisin kuin me. Kukaan ei vaan raaski sanoa sille...
En tiedä onko pahin... Ehkä.. Mutta pidin yllä seksisuhdetta varattuun mieheen kuukausien ajan, joka juuri saanut lapsen vaimonsa kanssa. Tiesin koko ajan sen olevan väärin. Kapinoin kai, koska mua oltiin petetty. Ei tekosyy, mutta syy kuitenkin. Halusin vaan merkityksetöntä seksiä, koska seksillä oltiin mua satutettu. Tietysti olisi voinut olla myös sinkku mies, mutta tämä mies lähestyi mua ja tartuin vaan tilaisuuteen.
Tapoin oman lemmikkini. Oli vanha, sairas ja kärsi. Aika eläinlääkärille oli jo varattu, mutta miehen mielestä armeliaampaa oli lopetus omassa kodissa (kyseessä hyvin pienikokoinen ja tässä vaiheessa vanhuuden ja saurauden riuduttama marsu), niskat nurin yhdellä käden liikkeellä ja viimeisen matkan piti olla näin ollen stressitön ja kivuton. Kuului *ruts*, jonka muistan varmasti lopun elämääni, mutta laskiessani marsua hautalaatikkoon tämä räpäytti silmiään (pää oli tässä vaiheessa 180 astetta nurin päin niskassa). Sain ihan hirveän itkuhuutopaniikkikohtauksen, mies nappasi marsun syliinsä ja väänsi uudelleen niin että pää lähti irti lähes kokonaan. Molemmat oltiin ihan sekaisin ja itkettiin. Olen jutellut asiasta eläinlääkärinkin kanssa, koska tuskin koskaan saan rauhaa siltä menikö homma pieleen ja rakas lemmikki kitui sen hetken, mutta ovat sanoneet että hyvin suurella todennäköisyydellä tuo silmän räpäytys oli refleksi. Silti, tuskin pystyn enää koskaan koskemaan yhteenkään marsuun ja kaikkia noita yhteisiä vuosia varjostaa nyt tuo ikävä niskan *ruts* ääni. Oli ensimmäinen ja taatusti viimeinen kerta.
Itsekkäistä syistä johtunut ero entiseeni, jota rakastan vielä tänäpäivänä. Kamalampi teko tosin on nykyisen ottaminen laastariksi, mieheni rakastaa minua koko sydämestään enkä enää oikein haluakaan hänestä erota, vaikkei hän ajatuksissani unelmien prinssini olekaan. Ehkä helpompi tyytyä kohtalooni, rakastan häntä mutta eritavalla. Tämä suhde on vähänniinkuin seksisuhde parhaan kaverin kanssa :-) Nykyisen kanssa 8 vuotta takana ja 5 aviossa.
Vierailija kirjoitti:
24 ei se kyllä haittais, vaikka jäisinkin kiinni. Tää on mun ystäväporukkaa ja sen miehen vaimo tullut tähän ulkopuolelta. Mun mieskin tietää, mitä on tapahtunut (ei seurusteltu silloin). 4 muuta naista tästä porukasta on pannut sen miehen kanssa nyt lähiaikoina. Vaimon kannattais etsiä toisenlaiset piirit, on niin kiltti ja herttainen, toisin kuin me. Kukaan ei vaan raaski sanoa sille...
Raaskitte kuitenkin sen miestä panna? Hienoja ihmisiä.
259 huomautan, etten pannut;). No meillä on vähän tämmönen tää iso porukka:D ei tässä oikein ulkopuoliset pärjää, ollaan oltu aika sikinaokin, vaikka ulkopuolisille esitetään olevamme hienoa ja varakasta väkeä. Ja kivoja ka kohteliaita. Mut totuus on muuta. Eikä toi touhu tuu loppumaan, vaimo on niin kiltti ja tossukka, että varmaan jää, vaikka joskus saakin tietää:( ansaitsis oikeesti niin paljon parempaa.
Kyllä ymmärrän. Minua hakattiin ja alistettiin kotona. Jouduin mielisairaalaan masennuksen ja lukuisten itsemurhayritysten vuoksi 17-vuotiaana. SILTI, ei olisi tullut pieneen mieleenkään kiduttaa jotain eläintä! Oikeasti, eläimen kiduttaminen sen ikäisenä, kuin tajuaa jostain jotain (yli 4-vuotias), on merkki jostain vakavasta ongelmasta persoonallisuudessa. Esim. psykopatiasta. Mitä sitä valehtelemaan ja puolustelemaan? Viallinen tuote.