Elämäsi kamalin teko

Kiusasin lapsena erästä kehitysvammaista poikaa. Nimittelyä ja fyysistä väkivaltaa, löimme poikaa mm. ruusupuskasta otetuilla piikikkäillä risuilla ym. En ymmärrä miksi tein sen, eritoten kun itsekin olen ollut kiusattu. kaduttaa vieläkin.

Nussin ällöttävän läskin miehen kanssa,kaikenlisäki sillä oli todella todella pieni mulkku. Vituttaa ja ällöttää vieläkin vaikka siitä on vuosia.

Abortti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eräs nainen vietteli mieheni ja tuli raskaaksi. Mieheni jätti minut naisen ja tulevan vauvansa vuoksi, jolloin tein jotain, mihin en koskaan uskonut kykeneväni. Maksoin 800mk eräälle ihmiselle menneisyydestä siitä, että tämä potki naiselle keskenmenon. Nainen menetti lapsen ja mieheni palasi luokseni. Kenellekään en ole asiasta kertonut.

Eukko sai mitä ansaitsi. Ja kauhistelijoille: Kunnollisiakin naisia jää lapsettomaksi, ei jokaisen huoran tarvitse saada lisääntyä. Ei se yhtäkkiä tee ihmisestä kunnollista että sukusolut kohtaavat.

Samaa mieltä. Minä en tosin ottaisi enää takaisin tuollaista miestä. Jos on noin kevytmielinen, niin saakin mennä.

Ei eläinrääkkäystä voi yrittää sovittaa selittelemällä, että "olin vasta lapsi". Normaalilla empatialla varustetut ihmiset eivät sellaista tee, lapsenakaan.

Sama juttu vaikkapa koulukiusaamisen kanssa: monet käyttävät tuota lapsiselitystä siihenkin. Kyllä viisivuotias ja sitä vanhempi jo ymmärtää mitä tekee, ja se on suunnitelmallista. Itsekään en ollut lapsena mikään enkeli, mutta eläinten rääkkäys tai kiusaajaporukoiden myötäily ei kyllä ikinä tullut mieleenkään.

Ajoin22km kännissä kotiin ravintolasta kaverin isän autolla,kaveri ei "uskaltanut", koska oli itsekin humalassa. Mulla oli autokoulun inssiajo seuraavalla viikolla. Oli vuosi 1985 ja heinäkuu. Vituttaa vieläkin, että olin niin tyhmä!! En jäänyt edes kiinni,vaikka se olis ollut oikein mulle. Onneksi ei sattunut mitään muuta vahinkoa. :(

Ainakin sellainen teko mitä edelleen kadun, oli se, kun hylkäsin ystäväni. Olimme parhaita kavereita koko ala-asteen, ja tätä ystävääni kiusattiin rankasti sen ajan. Minä puolustin ja tuin häntä, mutta joskus murrosikään tullessa kaveri muuttuikin tylyksi ja välinpitämättömäksi minua kohtaan. Hän ei ikinä sanonut vastaan kiusaajille ja tuntui, että hän purki kaiken minuun.

Tietysti loukkaannuin aika pahasti, olin ollut vuosikaudet hänen ainoa ystävänsä ja hän oli noin kiittämätön. Niinpä hylkäsin hänet ja aloin kaveeraamaan erään toisen tyttöporukan kanssa. Kaverini jäi ypöyksin. En koskaan mennyt mukaan hänen kiusaamiseensa, mutta seurasin kyllä vierestä. Myöhemmin lukiossa ystävystyimme uudelleen, uudelta pohjalta.

Olen toki edelleen sitä mieltä että kaverini käyttäytyi minua kohtaan epäreilusti, mutta olisin minäkin voinut toimia jollain muulla tavalla.

Tulin lukemaan viimeistä sivua toivoen että eläinrääkkäysaihe ois jo käsitelty mut näköjään meni koko mielenkiintoinen keskustelu pilalle tuon vouhkaamisen takia. Kamalaa oli joo tallottu linnunpoika ja varsinki se berhandilainen joka kiusattiin sekopäiseksi mut koittakaa päästä yli jo, ei noita saa tekemättömäksi vaikka kuin haukutte psykopaateiksi ja haluaisitte kirjottajan hakata.

Itekki oon aikuisena tappanu ampiaisia ainaki 10 (kotini sisältä), hämähäkkejä tallonu, hiiriä myrkyttäny ja lapsuudesta hämärä muistikuva että saatoimme toisen tytön ja poikien kans uimarannalla polttaa muurahaisen. Ei mitään hajua miksi olisimme tehneet niin tyhmän teon, mutta minusta ei silti psykopaattia kiusaajaa saa tekemälläkään. Ootte naurettavia kun teette noita johtopäätöksiä että ihminen joka on lapsena tehnyt typerän teon on aikuisena tai myöhäisemmässä lapsuudessa vielä yhtä typerä. Ja kaikkihan täällä on kertonut katuneensa tekoaan. Sitte kaikki ihmisten ja kehitysvammaisten kiusaaminen ei aiheuta mitään tunteita. Pidän eläimistä mut nää tän tyyppiset ELÄINRAKKAAT on mun mielestä sairaita jos jotku.

Vierailija kirjoitti:

24 ei se kyllä haittais, vaikka jäisinkin kiinni. Tää on mun ystäväporukkaa ja sen miehen vaimo tullut tähän ulkopuolelta. Mun mieskin tietää, mitä on tapahtunut (ei seurusteltu silloin). 4 muuta naista tästä porukasta on pannut sen miehen kanssa nyt lähiaikoina. Vaimon kannattais etsiä toisenlaiset piirit, on niin kiltti ja herttainen, toisin kuin me. Kukaan ei vaan raaski sanoa sille...

Että seuraavan kerran kun panet varatun miehen kanssa, varmistu ensin, että sen vaimo on ilkeä pihtarihaahka. Herttaisten vaimojen miehet kannattaa jättää rauhaan.

Tällä hetkellä pahimmalta teolta tuntuu, kun panin vuoden verran varattua miestä ja hän jäi siitä kiinni 2 viikkoa sitten ystäväni toimesta. Tuntuu siis pahalta tämän hänen naisensa puolesta. Ensimmäinen ja viimeinen kerta, kun sekaannun varattuihin miehiin. Mutta minkäs teet, kun ihastut. Ei siinä vaiheessa tule ajateltua selkeästi mikä on oikein ja väärin. Mutta jokatapauksessa toivon, että tämä nainen jättää miehen ja ymmärtää kuinka sika se jätkä on. En siis tunne naista, tiedän vaan ulkonäöltä ja nimeltä. Vaikka olen osasyyllinen asiaan, niin loppupeleiseissä mies oli se varattu. En minä. Ja mies ei olisi ikinä kertonut asiaa naiselleen. Onneksi sai tietää, vaikka ihan kamala asia onkin. Voimia ja haleja tälle naiselle :/

Jakiksessako

Menin naimisiin ilman avioehtoa ja tässä sitä nyt ollaan kun minä olen se jolla on se rikkaus.

Vierailija kirjoitti:

Tapon lapsena linnun poikasen tallomalla, sellaisen joka ei osanut lentää kuin pienen matkan, niitä oli kiva jahdata että ne väsyi ja ottaa syliin.. kerran vain päätin talloa sellaisen jotta kaverini löytäisi sen ja rupeaisi itkemään ja niin siinä kävikin

Miten tää muka voi olla vihatuin kommentti täällä??

Ei teko, vaan ajatus.

Minulla oli aikoinaan inhottava työkaveri, joka kommentoi ikävästi ja syyllisti minut työstä, joka oli jäänyt häneltä itseltään tekemättä. Hän kanteli esimiehelle ja sain syyt niskaani. Olin niin nuori ja häkeltynyt, etten osannut puolustaa itseäni ja kertoa, mitä tilanteessa minun mielestäni tapahtui.

Työkaveri kuoli suuronnettomuudessa vuosia sitten. Ilahduin, koska hän oli ollut aina niin törkeä. Olin surullinen, koska hänen perheensä menehtyi samassa tilanteessa. 

Hänet tunteneet surivat menehtynyttä työkaveria ja minä ajattelin, että "hahhah, siitäs sait!".

Kyllä, olin halpamainen. Ei, en ole maininnut asiasta aiemmin kenellekään.

Mä voin ihan käsisydämellä sanoa etten ole tahallisesti satuttanut ketään. Pahin tekoni on varmaan teininä lintsaaminen koulusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tapon lapsena linnun poikasen tallomalla, sellaisen joka ei osanut lentää kuin pienen matkan, niitä oli kiva jahdata että ne väsyi ja ottaa syliin.. kerran vain päätin talloa sellaisen jotta kaverini löytäisi sen ja rupeaisi itkemään ja niin siinä kävikin

Miten tää muka voi olla vihatuin kommentti täällä??

Vaikka kirjoittaja onkin ollut lapsi ja moraalikäsitys on ollut vajaa, niin teko on silti tuplasti julma. Kirjoittaja on sekä tappanut avuttoman eläimen että henkisesti kiduttanut kaveriaan. 

Kerran ajatuksissani kauhaisin kaupan karkkilaarista kunnon irtokarkkikeon suuhuni ja mussutin autuaana -- ennen kuin heräsin hätkähtäen todellisuuteen. En ole ikinä hävennyt niin paljon, naama punaisena muiden asiakkaiden (saati myyjien!) tuijottaessa epäuskoisena minun rouskuttaessa autuaana ihan pokkana siinä, aikuinen ihminen. Yritin selittää että verensokeri teki temput ja sain anteeksi onneksi mutta en pitkään aikaan kehdannut mennä ko kauppaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En vain osaa ymmärtää näitä pieniä ja viattomia eläimiä kiusaavia ja kiduttavia vajakkeja. Itse olen ollut lapsesta asti empaattinen ja pitänyt heikompien puolta. Kaikki tuntemani eläimiä rääkänneet kusiaivot ovat jollain lailla osoittautuneet poikkeaviksi myöhemmässä vaiheessa; kiusanneet muita koulussa, rikollisuutta ym.

Mä rääkkäsin lapsena eläimiä, mulla oli aika rankka lapsuus väkivaltaisessa perheessä ja varmaan purin pahaa oloani näihin eläimiin. Musta tuli täysin normaali kolmen lapsen äiti enkä ole tehnyt yhdellekään eläimelle pahaa sitten lapsuuteni.

Mikään ei oikeuta satuttamaan viattomia eläimiä. Ei mikään. Epäilen, miten normaali olet.

Sivusta. Viattomia eläimiä ei ole olemassa. Kasvissyöjäkin rouskuttelee vähintäänkin pieneliöistä lähtien syödessään ja talloo kulkiessaan hyönteisiä. Jaamme DNA:ssamme geenistön osia pienimpienkin arkkien ja yksinkertaisimmasta tunnetun olion; sinilevän kanssa. Elämä perustuu fundamentaalisesti siihen että hyödynnämme toinen toisiamme ravintona tällä pallolla ja saamme niistä ravinteita ja energiaa, joka mahdollistaa elämän jatkumisen. Toisen kuolema on toisen elämän jatkumisen edellytys. Vaihtoehtoa ei ole. Meidän on syötävä toisia tai kuolemme. Sama ehdottomuus koskee kaikkia eläimiä ja useimpia kasvejakin, poikkeuksena vain ne alkeellisimmat sinilevät, jotka pärjäävät joillakin mineraaleilla, vedellä ja auringon (fuusio ts. Ydinenergialla).

Jeesustelu viattomista eläimistä kertoo vain siihen vetoavan puutteellisista tiedoista ja naivista maailmankuvasta.

Todellakin eläimet ovat viattomia. Ne toimivat vain ja ainoastaan aistiensa varassa. Susi on viaton, vaikka tappaa ja syökin muita eläimiä. Se ei kiduta niitä eikä tapa niitä huvin vuoksi, vaan ravinnoksi, koska se on sen luonto. Eläimet eivät tahallaan ja tietoisesti aiheuta kärsimystä muille olioille. Ihminen taas ei ole viaton, koska esimerkiksi saattaa omaksi huvituksekseen talloa linnunpoikia tai naulata kissanpentuja ladonoviin. Lisäksi tapa, jolla ihminen kohtelee ravinnokseen tulevaa eläintä, on julma - siat joutuvat kitumaan koko elämänsä jossain hallissa, jossa niillä on hädin tuskin tilaa liikkua. Eläimet eivät kohtele toisiaan näin, joten ne ovat viattomia.

Vierailija kirjoitti:

Kerran ajatuksissani kauhaisin kaupan karkkilaarista kunnon irtokarkkikeon suuhuni ja mussutin autuaana -- ennen kuin heräsin hätkähtäen todellisuuteen. En ole ikinä hävennyt niin paljon, naama punaisena muiden asiakkaiden (saati myyjien!) tuijottaessa epäuskoisena minun rouskuttaessa autuaana ihan pokkana siinä, aikuinen ihminen. Yritin selittää että verensokeri teki temput ja sain anteeksi onneksi mutta en pitkään aikaan kehdannut mennä ko kauppaan.

Tietenkin maksoit ns. varastamasi karkit, joten tilannetta on turhaa enää surra. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerran ajatuksissani kauhaisin kaupan karkkilaarista kunnon irtokarkkikeon suuhuni ja mussutin autuaana -- ennen kuin heräsin hätkähtäen todellisuuteen. En ole ikinä hävennyt niin paljon, naama punaisena muiden asiakkaiden (saati myyjien!) tuijottaessa epäuskoisena minun rouskuttaessa autuaana ihan pokkana siinä, aikuinen ihminen. Yritin selittää että verensokeri teki temput ja sain anteeksi onneksi mutta en pitkään aikaan kehdannut mennä ko kauppaan.

Tietenkin maksoit ns. varastamasi karkit, joten tilannetta on turhaa enää surra. 

Juu kyllä tottakai. Häpeän tunne vain jäi kumman sitkeästi mieleen ja muistan sen joskus vieläkin irtokarkkilaarin luona vaikka tapauksesta aikaa tosi kauan. Eli kyllä se voi ihmisen joskus tuo omakin käyttäytyminen yllättää pahanpäiväisesti, varsinkin jos on nälkäinen ja tosi väsynyt. Kukaan ei ole täydellinen.