Elämäsi kamalin teko

tein abortin 15-vuotiaana ja olin 4kk päästä abortista uudelleen raskaana. Tyhmä minä.

Keskustelua eläimiä kiduttavista lapsista voi jatkaa täällä: http://www.vauva.fi/keskustelu/2493137/raakkasitko_elaimia_lapsena

Toisen kiusaaminen ja nitistäminen lähtee Aina omasta huonosta olosta ja vihasta. Se olisi hyvä purkaa turvallisen ja anteeksi antavan ihmisen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Luinko oikein jonkun selitystä miten maaseudulla oli erilainen suhtautuminen eläimiin joskus kauemman aikaa takaperin??

Mitä sontaa!Olen asunut lapsuuteni oikein tosi maalla ja ei ollut mitään ko.siellä.Meidät opetettiin ettei eläimiä kiusata,piste!

Varpuset,tai jotkut muut,tiputtivat pääskyjen pesiä,silloin isä teki meille laatikon poikasille joita yritimme muka hoitaa.Tiesi hänkin varmaan etteivät selviä,mutta kun surimme niiden kohtaloa,antoi yrittää.

Toisen tytön kanssa olimme kerran poikien mukana särkemässä räkätin pesiä.Sitä en osaa selittää,miksi ne munat olisi pitänyt saada rikottua.En kuullut,tekivätkö pojat poikasille mitään,toiminta liittyi munien rikkomiseen nimenomaan.

Tuo yksi reissu riitti,itkin sitä miten emo on pesän rakentanut ja munat muninut,sitten pöljät pennut rikkovat ne.

Tämä toiminta on harmittanut kymmeniä vuosia ja kaduin aika pian ettei touhu ole oikein.

Räkätinpesien tuhoaminen liittyy siihen, että räkättejä on pidetty tuhoeläiminä, ihan kuin hiiriä ja rottia ja käärmeitä ja silloin kun niitä vielä oli, isoja petoeläimiä. Ja en jaksa uskoa, että sun lapsuudessa maalla ei olisi ollut hiirenloukkuja ja välillä rotanmyrkkyäkin. Ja pellolle levitetään tuholaismyrkkyä - eikun "kasvinsuojeluainetta" - joka kesä.

Kirjoitellut yö myöhään keskustelupalstoilla. Se on kamalin tekoni.

Varastin pienenä päiväkodista ja eskarista leluja. :(

Piilotin kerran kämppikseni postit. Taisi olla muutama lasku ja perintäkirje. En pitänyt hänestä, mutta en silti tajua miksi tein niin. Ehkä olin utelias ja halusin nähdä paljon hänellä oli perinnästä ja mistä asiasta? No loppujen lopuksi hän sai häädön asunnostamme. Ei ollu maksanut vuokria. Hänen lähtiessään löysin pussillisen laskuja ja kirjeitä, kaikki avaamattomia. Tuskimpa nämä piilottamani postit siis hänen elämäänsä pilasi?

Kadun tekoani silti.

Jooh, liittyisin lapsipsykopaattirinkiin. Pienenä sain jonkin pahan trauman sammakoista joten muistelen tappaneeni niitä. Oikeastaan muistan paremmin sen fyysisen pahoinvoinnin kun niitä oli kesällä kaikkialla. En kuitenkaan tappanut enempää kuin muutaman. Ne olivat limaisia, likaisia ja pelotti että ne tulisivat kiinni järvessä uidessa. Hyppäisivät paljaan jalan päälle. Ällötti.

Voin kai samalla tunnustaa, että sain pahan paniikkikohtauksen kun viime vuonna nostin katiskan ja siellä oli rupisammakoita. Luulin että olin asian kanssa ok, mutta sain jonkin paniikkikohtauksen ja tapoin ne. :( en tiennyt mitä olisin tehnyt ja ne yrittivät ulos katiskasta ja kiilsivät ja mua oksetti.

Mä ymmärrän jollain lailla näitä linnuntappajia. Mutta en hyväksy. Mulla on edelleen toi kammo, mutta en enää aio nostaa katiskaa ja mielummin juoksen pois. Anteeksi,

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole mun teko, mut eläinrääkkäyksen inspiroimana kerron..

Lapsuudessa meidän pihapiirissä asui kaks poikaa, jotka tappoivat kaikki eläimet, jotka kiinni saivat. Naulasivat niitä seiniin kiinni ja mm. olivat työntäneet kissan läpi kepin suusta takapuoleen saakka. (Tai toisinpäin, mistä minä tiedän) Nämä pojat olivat 12-14 vuotiaita, joten todella tiesivät mitä tekivät. Näistä toinen on nykyään ihan tolkku (kuulema) perheenisä, mutta toinen vankilakierteessä.

En rinnastaisi kerran tapahtunutta linnuntappoa systemaattiseen eläinrääkkäykseen.

Et rinnastaisi? Mitä väliä sillä on, onko kyseessä "systemaattinen" toiminta vai ei? Jokainen teko on ihan yhtä kammottava, riippumatta siitä, jatketaanko toimintaa vai ei sen jälkeen.

Meinaat siis kommentillasi sitä, ettei se yks kidutettu lintu ole yhtä vakavaa koska kaksi hullua sun menneisyydestäsi oli psykopaatteja?

Jännä. Tässähän voidaan laittaa koko Suomen oikeuslaitoskin tolla periaatteella uusiksi. Kun turha sitä on jokaista pahantekijää tuomita, etsitään ne kammottavimmat ja niitä vaan sitten paheksutaan ja vähätellään toisia. Että eihän toi Pertti raiskannut kuin kerran ja sillonkin kännissä, Niilopa on raiskannut kymmeniä kertoja!

En voi sietää sitä, miten tekoja lähdetään vähättelemään koska joku nyt tietää jotain vielä julmempaa. Se tie ei lopu ikinä.

Jos rääkkäät eläintä, oli se sitten vain kerran, olet eläintenrääkkääjää. Piste.

Ja btw, sä et tiedä mitään minkälainen hirviö siellä "perheenisin" roolin alla asuu. Et mitään. Jos teet noin teini-ikäisenä, voi sinun päätellä pystyvän mihin vain. Mä en voi ymmärtää sitä, miten ihmiset yrittää todistella kunnollisuutta sillä, että joku on osannut lisääntyä eli harrastaa seksiä. Vau, sekin mies on lauennut ilman ehkäisyä, pakko olla hyvä tyyppi nykyään! Ja niin, ne sun pihapiireb aikuiset on ihan yhtä syyllisiä. En edes halua kirjoittaa, minkälaisen tuomion ne teinit ansaitsisivat omasta mielestäni. Yhdysvalloissa ne sen olisivat saaneetkin.

Jos olet tosissasi, etkä vaan provoa, niin mua kiinnostaisi tietää, millainen trauma sulla on taustalla. Tunnen erään ihmisen, joka ihan samalla tavalla asettaa eläimet ihmisten edelle, eikä näe mitään eroa 2-vuotiaan lapsen tai 15-vuotiaan teinin tekojen välillä, vaan pitää molempia yhtä syyllisenä. Hänellä erittäin traumaattinen lapsuus, vakavaa laiminlyöntiä jne. Erittän vaikeasti häiriintynyt tunne-elämä ja elää vain eläimilleen.

Voi rakas ihminen. Sun on oikeasti pakko kuljettaa mut sama tie minkä itse kuljit päätyessäni tekstistäni tuohon.

Koska mä en ihan oikeasti nyt ymmärrä sua.

Nyt oli kyllä niin heikkoja argumentteja, ettei taida pahemmin tulla aivoja käytettyä elämässä.

Mikä oli pointtisi? Se, että jos kerran rääkkäät ei se haittaa? Miten tuosta päädyttiin mun henkilökohtaiseen elämään? Kerroit itse vain teini-ikäisistä, joten en sitäkään ymmärrä mistä päättelit mun kyvyn ymmärtää lapsien kehitystasoa.

Selitä, mua oikeasti kiinnostaa. En usein pääse kommunikoimaan sun sosioekonomisen luokan edustajien kanssa näin syvällisesti.

Ja oikeastaan mua ihmetyttää eniten tuo, miten sinä ja niin monet olette valmiita tuomitsemaan ihmisen loppuelämäkseen jostain lapsena tehdystä jutusta. Täydellistä ymmärryksen puutettä lapsen psyyken kehityksen suhteen. Juuri tuollainen asennoitumistapa pilaa niin monen lapsen elämän. Tuomitsevuus. Paljon parempaan lopputulokseen päästäis anteeksiannolla ja ymmärryksellä.

Vierailija kirjoitti:

Eräs nainen vietteli mieheni ja tuli raskaaksi. Mieheni jätti minut naisen ja tulevan vauvansa vuoksi, jolloin tein jotain, mihin en koskaan uskonut kykeneväni. Maksoin 800mk eräälle ihmiselle menneisyydestä siitä, että tämä potki naiselle keskenmenon. Nainen menetti lapsen ja mieheni palasi luokseni. Kenellekään en ole asiasta kertonut.

Kannattaisi hakeutua johonkin hoitoon

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, olen sitä mieltä, että jokainen teko on yhtä vakava. En lähde niitä erittelemään sen mukaan, että joku toinen on tehnyt enemmän. Halveksun jokaista eläinrääkkääjää ihan tasapuolisesti. Ehdottomasti nökisin mielelläni nuo teini-ikäiset maksamassa teoistaan, mieluiten vankilassa. Se ei valitettavasti Suomessa ole mahdollista. Mä en edelleen kykene ymmärtämään, mitä sinä kaipaat tai mitä pointtia haet. Ilmeisesti se on, että eläinrääkkäyksen voi kuitata villaisella jos se ei ole systemaattista ja että kissan saa teini-ikäisenä seivästää. Mikä on koulutuksesi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole mun teko, mut eläinrääkkäyksen inspiroimana kerron..

Lapsuudessa meidän pihapiirissä asui kaks poikaa, jotka tappoivat kaikki eläimet, jotka kiinni saivat. Naulasivat niitä seiniin kiinni ja mm. olivat työntäneet kissan läpi kepin suusta takapuoleen saakka. (Tai toisinpäin, mistä minä tiedän) Nämä pojat olivat 12-14 vuotiaita, joten todella tiesivät mitä tekivät. Näistä toinen on nykyään ihan tolkku (kuulema) perheenisä, mutta toinen vankilakierteessä.

En rinnastaisi kerran tapahtunutta linnuntappoa systemaattiseen eläinrääkkäykseen.

Et rinnastaisi? Mitä väliä sillä on, onko kyseessä "systemaattinen" toiminta vai ei? Jokainen teko on ihan yhtä kammottava, riippumatta siitä, jatketaanko toimintaa vai ei sen jälkeen.

Meinaat siis kommentillasi sitä, ettei se yks kidutettu lintu ole yhtä vakavaa koska kaksi hullua sun menneisyydestäsi oli psykopaatteja?

Jännä. Tässähän voidaan laittaa koko Suomen oikeuslaitoskin tolla periaatteella uusiksi. Kun turha sitä on jokaista pahantekijää tuomita, etsitään ne kammottavimmat ja niitä vaan sitten paheksutaan ja vähätellään toisia. Että eihän toi Pertti raiskannut kuin kerran ja sillonkin kännissä, Niilopa on raiskannut kymmeniä kertoja!

En voi sietää sitä, miten tekoja lähdetään vähättelemään koska joku nyt tietää jotain vielä julmempaa. Se tie ei lopu ikinä.

Jos rääkkäät eläintä, oli se sitten vain kerran, olet eläintenrääkkääjää. Piste.

Ja btw, sä et tiedä mitään minkälainen hirviö siellä "perheenisin" roolin alla asuu. Et mitään. Jos teet noin teini-ikäisenä, voi sinun päätellä pystyvän mihin vain. Mä en voi ymmärtää sitä, miten ihmiset yrittää todistella kunnollisuutta sillä, että joku on osannut lisääntyä eli harrastaa seksiä. Vau, sekin mies on lauennut ilman ehkäisyä, pakko olla hyvä tyyppi nykyään! Ja niin, ne sun pihapiireb aikuiset on ihan yhtä syyllisiä. En edes halua kirjoittaa, minkälaisen tuomion ne teinit ansaitsisivat omasta mielestäni. Yhdysvalloissa ne sen olisivat saaneetkin.

Jos olet tosissasi, etkä vaan provoa, niin mua kiinnostaisi tietää, millainen trauma sulla on taustalla. Tunnen erään ihmisen, joka ihan samalla tavalla asettaa eläimet ihmisten edelle, eikä näe mitään eroa 2-vuotiaan lapsen tai 15-vuotiaan teinin tekojen välillä, vaan pitää molempia yhtä syyllisenä. Hänellä erittäin traumaattinen lapsuus, vakavaa laiminlyöntiä jne. Erittän vaikeasti häiriintynyt tunne-elämä ja elää vain eläimilleen.

Voi rakas ihminen. Sun on oikeasti pakko kuljettaa mut sama tie minkä itse kuljit päätyessäni tekstistäni tuohon.

Koska mä en ihan oikeasti nyt ymmärrä sua.

Nyt oli kyllä niin heikkoja argumentteja, ettei taida pahemmin tulla aivoja käytettyä elämässä.

Mikä oli pointtisi? Se, että jos kerran rääkkäät ei se haittaa? Miten tuosta päädyttiin mun henkilökohtaiseen elämään? Kerroit itse vain teini-ikäisistä, joten en sitäkään ymmärrä mistä päättelit mun kyvyn ymmärtää lapsien kehitystasoa.

Selitä, mua oikeasti kiinnostaa. En usein pääse kommunikoimaan sun sosioekonomisen luokan edustajien kanssa näin syvällisesti.

No etkö sä just sanonut, että pikkukakarana kerran hölmöyksissään twhty teko on ihan sama asia, kuin systemaattinen eläinrääkkäys? Ja antanut ymmärtää, että mikään rangaistus ei ole riittävä ja julma väkivalta ois oikeutettua näitä lapsia kohtaan? Jne jne?

No todella mielelläni minäkin oisin suonut niiden kissantappajien joutuvan vastuuseen teoistaan. Mun oli (jo lapsena) todella vaikea sietää sitä, ettei kukaan tehnyt poikien touhulle loppua, vaikka rääkkäykset pahenivat koko ajan ja kaikki tiesivät syylliset. Edelleen aina tulee tästä perheeniskästä mieleen kuollut kissa.

Mutta todellakin kissan seivästäminen elävältä, oravien kivittäminen ja seinään naulaaminen, siilien polttaminen jne. teini-ikäisenä on eri asia, kuin puolet nuorempana tallottu linnunpoikanen. En puolustanut niitä teinejä, vaan lapsia. Täysin eri asia. Halusin tuoda hieman perspektiiviä asiaan.

Petin entisen mieheni parasta ystävää ja tulin siitä raskaaksi. 

Vierailija kirjoitti:

Eräs nainen vietteli mieheni ja tuli raskaaksi. Mieheni jätti minut naisen ja tulevan vauvansa vuoksi, jolloin tein jotain, mihin en koskaan uskonut kykeneväni. Maksoin 800mk eräälle ihmiselle menneisyydestä siitä, että tämä potki naiselle keskenmenon. Nainen menetti lapsen ja mieheni palasi luokseni. Kenellekään en ole asiasta kertonut.

Aika halvalla lähti. Mun mielestä on kiehtovaa, että tällaista tapahtuu.

Vierailija kirjoitti:

Petin entisen mieheni parasta ystävää ja tulin siitä raskaaksi. 

Tuossa ei nyt sitten ollut taas mitään päätä eikä häntää; "Mieheni parasta ystävää"

Oli vissiin tarkoitus vai vahinkokirjoitusvirhe?

Kun sain tietää exäni pettäneen mua niin mä menin ja panin sen isoveljeä kostoksi. Hän oli yrittänyt mua jo meidän suhteemme aikana ja sitten erojärkytyksen mainingeissa törmäsin tähän isoveljeen baarissa ja päädyttiin mun luokseni paneen. 

Ei sinänsä kaduta, vaikka tiedänkin tehneeni väärin.

Mua kiusas yks ilkee tyttö ala-asteella 1-5 luokilla. Se pölli usein mun penaalista kyniä ja kumeja ja joskus se piilotti mun koulukirjoja koulun pihalle. Mun kaverit kerto mulle usein et ne oli nähny kun se tonki mun penaalia ja näin sen joskus itekki ja käskin sen lopettaa. Mut sillon kun olin poissa luokasta nii tää tyttö teki näitä temppujaan. Mut yleisesti se vaan haukku mua ja juorus musta muille ja yritti käännyttää mun kaverit mua vastaan (ei onnistunu siinä onneks). Opettajaa ei uskonu vaik kerroin sille, koska tää tyttö oli aina opettajien edessä kiltti ja esitti viatonta.

Vitosella tää alko tosissaan riittää mulle ja päätin kostaa sille et saisin sen lopettamaan mun 5 vuoden kiusaamisen ja ärsyttämisen. Oli ruokailu ja me istuttiin neljän hengen pöytäryhmissä (opettaja arpo nää ryhmät joka viikko) ja tää sama tyttö oli mun kaa samassa pöydässä. Koko sen ajan kun olin istunu siinä syömässä tää tyttö arvosteli mun tapaa syödä ja istuu ja kaikkee mitä tein. Lopulta multa meni hermot ja nousin pöydästä, otin mun lautasen käteen (silloin oli lihakeittoa) ja heitin mun keitot sen naamaan. (Tää ei sit oo vielä se kamalin teko mut tää liittyy siihen). Se tyttö rupes huutaa ja kiroilee nii et koko ruokala hiljeni ja tuijotti sitä. No mennään eteenpäin. Jouduin tästä tietysti reksin puhutteluun ja jouduin pyytää silt tytöltä anteeks ja tais lähtee viesti kotiinkin. Mut jälkkää en saanu, ihme.

Koulun jälkeen olin kävelemässä kotiin kunnes se ilkee tyttö tuli jostain ja rupes heittelee mua lumipalloilla (sillon oli talvi). Se oli ihan sairaan vihanen siitä mitä olin tehny sille ja haukku mua ja oli vihanen kun olin sotkenu sen kalliin paidan sillä keitolla. Se myös uhkaili kertovansa sen isoveljelle joka tulis kostaa mulle. Nyt tulee se itse asia. Mulla meni nyt viimesen kerran hermot siihen ja juoksin sitä kohti ja kaadoin sen maahan. Sit otin hirveen määrän lunta käsiin ja rupesin hautaamaan sen naamaa lumeen. Muistaakseni kai kuristinki sitä. Lopetin onneks ajoissa ja lähdin menemään ja se tyttö jäi haukkomaan henkeään. Otin kuitenkin sen repun samalla ja heitin sen johonki lätäkköön.

Tosta tempusta seuras hirvee neuvottelu opettajan, rehtorin, mun ja sen tytön vanhempien kanssa. Mut samalla tuli puheeks myös se miten se tyttö oli kiusannu mua monta vuotta ja vihdoinkin mua uskottiin. Se tyttö ei muuten ikinä kiusannu mua sen tempun jälkeen. Kadun silti tosi paljon sitä mitä tein sille tytölle, koska olisin voinu vaikka tappaa sen jos olisin jatkanu kuristamista. Tajusin kuitenkin lopettaa. Vaikka se oli kiusannu mua pitkään en olis silti saanu tehdä niin. Pidän tota ehdottomasti mun kamalinpana tekona mut ainoo hyvä puoli on se, että mua ei enää kiusattu.

Oho tulipas romaani :o

Pienenä sidoin kärpäsen kaulan ympäri pitkän hiuksen ja lennätin sitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eräs nainen vietteli mieheni ja tuli raskaaksi. Mieheni jätti minut naisen ja tulevan vauvansa vuoksi, jolloin tein jotain, mihin en koskaan uskonut kykeneväni. Maksoin 800mk eräälle ihmiselle menneisyydestä siitä, että tämä potki naiselle keskenmenon. Nainen menetti lapsen ja mieheni palasi luokseni. Kenellekään en ole asiasta kertonut.

Aika halvalla lähti. Mun mielestä on kiehtovaa, että tällaista tapahtuu.

Hyi mikä ihminen. Olisit suosiolla jättänyt miehesi.

Vierailija kirjoitti:

Apua mun ei pitäisi sanoa tätä kun täällä on ilmeisesti niin paljon eläinrakkaita, mutta tää on kamalin teko mitä olen tehnyt sisarusteni kanssa.

Olen avioerolapsi ja äitini otti uuden miehen. No miehellä oli sellanen iso koira, sellanen joka oli niissä beethoven-elokuvissa, semmonen tosi iso ja se koira oli sille tosi tärkeä ja mä vihasin sitä miestä. Mä kiusasin siskon ja veljen kanssa sitä koiraa melkein aina kun oltiin keskenämme kotona pelottelemalla ja jahtaamalla.

En muista mikä se oli mutta joku ihme vempele josta lähti pelottava ääni ja se koira parka pelkäs sitä paljon niin sitä piti joku meistä kädessä ja jahtasi, oltiin hajaannuttu eri puolille taloa ja kun koira juoksi niin joku meistä juos sitä vastaan ja tavallaan saarettiin se, se joutui ihan paniikkiin.. Pari kertaa teki hätäkakat lattialle.

No aikamme tehtiin sitä, mutta koira rupesi muuttumaan agressiiviseksi esim. murisi ja näytti hampaita tuntemattomille lapsille ja muutenkin muuttui kiltistä lempeästä vihaiseksi ja kävi omistajansa (äitin uusi mies) kimppuun niin se piti sitten lopettaa.

Olin 9v kun se uus mies oli kuvioissa että en ihan pieni lapsi mutta mun pahin teko oli tuo koiran kiusaaminen.

Aikuisena olen katunut sitä ja miettinyt miten julma mä olin lapsena.. Tässä puolustan vähän itseäni ja vihasin miestä kun se humalapäissään antoi mulle ja sisaruksilleni selkään ilman mitään syytä, tai no se ite sai lapsena paljon selkäänsä ja piti sitä kai jotenkin kasvattavana ja hyväksi lapsille. Sanoi useasti jonkun tyhmän sananlaskin jotenkin "se joka lastaan vihaa se vihtaa säästää" että ukko ansaitsi sen kärsimyksen mitä tuli siitä koiran lopettamisesta, se itki pitkään sitä koiraa ja otti  lopulta uuden. Sitä me lapset ei kiusattu.

Tää on kyllä mun mielestä monta kertaa systemaattisempaa ja julmempaa kun tuo linnunpoikasen tallominen, vaikka väärin sekin. Tapahtu myös vanhempana. Lintutapaus sai kuitenkin monta sataa alapeukkuakin. En tajua miten eläimen lähes kivuton nopea kuolema saa niin paljon enemmän alapeukkuja, kun pitkäaikainen kidutus.

Tämä tapaus on jotain vaan niin järkyttävä. Miehen käytös ei kuitenkaan liittynyt tohon koiraan mitenkään.

Vierailija kirjoitti:

Mua kiusas yks ilkee tyttö ala-asteella 1-5 luokilla. Se pölli usein mun penaalista kyniä ja kumeja ja joskus se piilotti mun koulukirjoja koulun pihalle. Mun kaverit kerto mulle usein et ne oli nähny kun se tonki mun penaalia ja näin sen joskus itekki ja käskin sen lopettaa. Mut sillon kun olin poissa luokasta nii tää tyttö teki näitä temppujaan. Mut yleisesti se vaan haukku mua ja juorus musta muille ja yritti käännyttää mun kaverit mua vastaan (ei onnistunu siinä onneks). Opettajaa ei uskonu vaik kerroin sille, koska tää tyttö oli aina opettajien edessä kiltti ja esitti viatonta.

Vitosella tää alko tosissaan riittää mulle ja päätin kostaa sille et saisin sen lopettamaan mun 5 vuoden kiusaamisen ja ärsyttämisen. Oli ruokailu ja me istuttiin neljän hengen pöytäryhmissä (opettaja arpo nää ryhmät joka viikko) ja tää sama tyttö oli mun kaa samassa pöydässä. Koko sen ajan kun olin istunu siinä syömässä tää tyttö arvosteli mun tapaa syödä ja istuu ja kaikkee mitä tein. Lopulta multa meni hermot ja nousin pöydästä, otin mun lautasen käteen (silloin oli lihakeittoa) ja heitin mun keitot sen naamaan. (Tää ei sit oo vielä se kamalin teko mut tää liittyy siihen). Se tyttö rupes huutaa ja kiroilee nii et koko ruokala hiljeni ja tuijotti sitä. No mennään eteenpäin. Jouduin tästä tietysti reksin puhutteluun ja jouduin pyytää silt tytöltä anteeks ja tais lähtee viesti kotiinkin. Mut jälkkää en saanu, ihme.

Koulun jälkeen olin kävelemässä kotiin kunnes se ilkee tyttö tuli jostain ja rupes heittelee mua lumipalloilla (sillon oli talvi). Se oli ihan sairaan vihanen siitä mitä olin tehny sille ja haukku mua ja oli vihanen kun olin sotkenu sen kalliin paidan sillä keitolla. Se myös uhkaili kertovansa sen isoveljelle joka tulis kostaa mulle. Nyt tulee se itse asia. Mulla meni nyt viimesen kerran hermot siihen ja juoksin sitä kohti ja kaadoin sen maahan. Sit otin hirveen määrän lunta käsiin ja rupesin hautaamaan sen naamaa lumeen. Muistaakseni kai kuristinki sitä. Lopetin onneks ajoissa ja lähdin menemään ja se tyttö jäi haukkomaan henkeään. Otin kuitenkin sen repun samalla ja heitin sen johonki lätäkköön.

Tosta tempusta seuras hirvee neuvottelu opettajan, rehtorin, mun ja sen tytön vanhempien kanssa. Mut samalla tuli puheeks myös se miten se tyttö oli kiusannu mua monta vuotta ja vihdoinkin mua uskottiin. Se tyttö ei muuten ikinä kiusannu mua sen tempun jälkeen. Kadun silti tosi paljon sitä mitä tein sille tytölle, koska olisin voinu vaikka tappaa sen jos olisin jatkanu kuristamista. Tajusin kuitenkin lopettaa. Vaikka se oli kiusannu mua pitkään en olis silti saanu tehdä niin. Pidän tota ehdottomasti mun kamalinpana tekona mut ainoo hyvä puoli on se, että mua ei enää kiusattu.

Oho tulipas romaani :o

Aivan oikein sille kiusaajalle.