Elämäsi kamalin teko

Villeinä sinkkuvuosina minulla oli kiivas bailauskausi. tuolloin seurustelin naimisissa olevan miehen kanssa. Mies oli ulkomaalainen ja naimisissa itseään 20 v vanhemman naisen kanssa. Minulla oli toki muitakin suhteita samaan aikaan, mutta sitä en tälle miehelle kertonut.

Minua otti kuitenkin päähän, kun eräänä iltana hän soitti minun puhelimellani vaimolleen ja ilmoitti olevansa erään kaverinsa luona ja tulevansa kotiin puolen tunnin sisällä.  Kaikesta huolimatta se loukkasi minua. Heti, kun hän oli lähtenyt, painoin 'last number'-näppäintä (silloinen lankapuhelimeni tallensi aina viimeisimmän soitetun puhelun numeron automaattisesti), uninen naisen ääni vastasi ja ilmoitin, että mies olisi kohta kotona, oli juuri lähtenyt luotani. Sitten laitoin luurin alas.

Mies tietysti suuttui minulle.

Löysin kyllä heti lohtua muualta.. Olin kyllä aika levoton tuolloin, mutta toisaalta oli hauskaakin.

Olisiko tämä tarpeeksi wt juttu?

N18 kirjoitti:

Se, kun lähdin teininä kotoa laitokseen. Vapaaehtoisesti. Olin n.12-v.Se tuhosi äitini pitkäksi aikaa. Olin vuosia koulukiusattu, masentunut, viiltelin ja täysin uupunut. Äiti oli päivät töissä ja minä huolehdin viidestä sisaruksetani. Joka ikinen päivä koulun lisäksi tein ruuat, kävin sisarusten läksyt, tein ruuat, siivosin ja selvitin riidat. Paloin loppuun ja yritin itsemurhaa lääkkeillä.

Äitini ei pakottanut minua tekemään mitään, vaan otin itse itselleni sen roolin. Koska jonkun se oli pakko, kun äiti oli töissä. Olimme todella köyhiä, joten äidin oli pakko käydä töissä.

Muistan vieläkin sen päivän, kun me käytiin äidin kanssa kirjoittamassa noin puolen vuoden laitosajan jälkeen huostaanottamispaperit ja muutin perhekotiin. Äitini oli ajatellut, että muutan takaisin kotiin, mutta ei kertonut sitä minulle. Minä ajattelin, ettei äiti tahdo minua kotiin. Ajattelin olevani pettymys äidille ja että äiti tahtoo minun muuttavan perhekotiin kotiin palaamisen sijaan.

Muistan miten sydäntäni raastoi, kun äitini itki sillä ajomatkalla perhekodille. Se oli ensimmäinen kerta ikinä, kun näin äitini itkevän. Se kipu, mikä minuun iski äitini itkiessä, oli pahinta mitä olen kokenut ja minä olen kokenut paljon. Minua on hakattu niin pahasti, että olen saanut aivotärähdyksen. Minut on isketty talvella jäällä maahan niin, että hampaani ovat lohkenneet jäähän. Minun kimppuun on hyökätty ja viilletty veitsellä. Minut on raiskattu. Ja paljon muuta. Mutta se, kun äitini itki, oli pahin kipu, mitä olen kokenut.

Olen vieläkin sitä mieltä, että jos en olisi muuttanut pois kotoa, niin minä olisin ennemmin tai myöhemmin tappanut itseni. Olin niin masentunut ja loppuun palanut. Mutta samalla elämäni kamalin teko oli muuttaa laitokseen pois kotoa, koska se rikkoi äitini. Ajattelen yhäkin, että minun olisi vain pitänyt jäädä kotiin, että tein virheen muuttaessani pois kotoa laitokseen, vaikka se todennäköisesti pelasti henkeni.

Et ollut kaksitoistavuotiaana vielä teini - nyt olet vielä kaksi vuotta.

Pahin tekoni on, että näin Thaimaassa tosi pienessä altaassa riuttahain, enkä puuttunut mitenkään asiaan. Se oli tahallaan laitettu matalaan veteen, niin että evä näkyi. Olisi pitänyt kaapata se kainaloon, juosta rantaan ja  heittää veteen. Se, etten tehnyt mitään, tekee minusta vähintään yhtä pahan kuin linnunpoikasen rääkkääjät.

Kamalinta mitä olen tehnyt on valehtelu sairaanhoitajalle jonka luona käyn juttelemassa masennukseni takia. Olen oikeasti masentunut, mutta pelkäsin sairaanhoitajaa ja sitä miten hän olisi reagoinut minuun kun se kyseli esim. lapsuudesta ja nuoruudesta ja siitä onko kavereita ja vaikka mistä ja mä valehtelin kaikesta.

No vartuin tavallisessa perheessä, vanhemmat ei ollut juoppoja vaan työtä tekeviä ja lapsuus oli hyvä, oli kavereita ja jne. Eli kaikki hyvin. Pelkäsin totuuden kertomista ja en kertonut vaan valehtelin että lapsuus oli hirveä, että oltiin köyhiä ja vanhemmat juoppoja ja sen että mua käytettiin seksuaalisesti hyväksi ja koulussa kiusattiin ja ei ollut kavereita.

En valehdellut sen takia että se olisi kivaa vaan ihan siksi kun ajattelin ettei tavallisen elämän elänyt ihminen voisi sairastua masennukseen vaan taustalla pitää olla vähintään rikkonainen lapsuus jota minulla ei ollut, noin kieoutunut ajatusmaailma minulla oli ja ajattelin että sillä hoitajallakin oli. Pahin on se että se sairaanhoitaja on tosi ihana ihminen ja tuntuu pahalta että olen valehdellut hänelle tämän vuoden aikana niin paljon :/

Vierailija kirjoitti:

Tapon lapsena linnun poikasen tallomalla, sellaisen joka ei osanut lentää kuin pienen matkan, niitä oli kiva jahdata että ne väsyi ja ottaa syliin.. kerran vain päätin talloa sellaisen jotta kaverini löytäisi sen ja rupeaisi itkemään ja niin siinä kävikin

Kaikki te 600 alapeukuttajaa olette sitten varmasti vegaaneja? Koska tottahan tajuatte, että tuollainen linnunpoikasen tallominen on ohimenevä tuska eläinteollisuuden aiheuttamiin kärsimyksiin verrattuna!

Onhan eläinten pahoinpitelemiseen tai tappaminen surullista ja sairasta. Sekin on tosin erittäin hälyttävää, että ketjun perusteella pahin ihmisen tekemä asia on eläinrääkkäys. Kyllä ne toisiin ihmiseen kohdistuvat teot ovat oikeasti vakavampia seuraamuksiltaan. Jos teet pahaa ihmiselle, aiheutat kärsimystä myös muille ihmisille ja mahdollisesti eläimille. Kaikki tietämäni eläinrääkkääjälapsetkin ovat nimittäin itsekin alunperin aikuisten tai toisten lasten rääkkäämiä. Jos lapsi oireilee eläimiä/ihmisiä kiusaamalla niin hänellä ei ole kaikki hyvin. Perheessä (tai jonkun muun lapseen kohdistamaan) on usein pahoinvointia; mahdollista fyysistä-, henkistä- tai seksuaalista väkivaltaa, päihteiden käyttöä, mielenterveysongelmia jne. Hyvinvoiva ja rakkautta saanut lapsi ei rääkkää esim. niitä eläimiä. Miettikää miten kohtelette niitä lapsia, sieltä se kaikki lähtee.

Oman elämäni onnellisuuden kannalta pahin teko: jätin lapset tekemättä.

Erosin poikaystästä ja kaverini alkoi vehtaamaan hänen kanssaan, vaikka tiesikin että olin ihan rikki. Kaveri kertoi minulle kaikki yhteydenpitonsa exääni, hieroi naamaani kaiken onnenhuumansa. Lienee sanomattakin selvää että välit vähän viilenivät.  Heidän juttunsa ei tosin kauan kestänyt. Pari vuotta myöhemmin sain tietää kaverini ihastuneen eri mieheen, olivat käyneet treffeillä jne. Kostoksi iskin tuon miehen ja vein avecina yhteisen kaverin illanistujaisiin. Tiesin siis tuon kaverinikin tulevan sinne. Olin vielä pohjustanut juttua kaverille kertomalla tavanneeni ihan mahtavan miehen jonka kanssa synkkaa tosi hyvin ja miehen vasta tapailleen jotain ihan sekopää akkaa... Kaverin ilme oli, no sanotaanko aika priceless.

Vierailija kirjoitti:

Erosin poikaystästä ja kaverini alkoi vehtaamaan hänen kanssaan, vaikka tiesikin että olin ihan rikki. Kaveri kertoi minulle kaikki yhteydenpitonsa exääni, hieroi naamaani kaiken onnenhuumansa. Lienee sanomattakin selvää että välit vähän viilenivät.  Heidän juttunsa ei tosin kauan kestänyt. Pari vuotta myöhemmin sain tietää kaverini ihastuneen eri mieheen, olivat käyneet treffeillä jne. Kostoksi iskin tuon miehen ja vein avecina yhteisen kaverin illanistujaisiin. Tiesin siis tuon kaverinikin tulevan sinne. Olin vielä pohjustanut juttua kaverille kertomalla tavanneeni ihan mahtavan miehen jonka kanssa synkkaa tosi hyvin ja miehen vasta tapailleen jotain ihan sekopää akkaa... Kaverin ilme oli, no sanotaanko aika priceless.

Mun mielestä sun teossa ei ollut mitään kamalaa ja "kaverisi" sai ansionsa mukaan.

Olin parikymppisenä kuskina kavereille ja lähdettiin naapurikaupunkiin baariin. Otin yhden oluen alkuillasta. Sitten päädyinkin juomaan enemmän muiden tarjotessa ja ajattelin kolmatta siemaillessani, että hitto täytyy maksaa kavereille taksi kotiin. En enää tarkalleen muista monta tuli kyseisenä iltana juotua, ehkä 2-3 mietoa ja pari tiukkaa, ja jostain käsittämättömästä syystä päätin puoli neljältä ajaa autolla kotiin ja heittää kaverit samalla. Keli oli vieläpä aivan karmea, siinä lumimyrskyssä olisi voinut vesiselvänäkin sattua herkästi jotain. ONNEKSI mitään ei sattunut eikä sattunut puhallutusta matkan varrelle. Eikä se kiinni jääminenkään (vaikka olisi toki vituttanut), vaan ulkopuolisten, kavereiden ja oman turvallisuuden vaarantaminen. Kaduttaa ja hävettää järjettömästi edelleen, vaikka asiasta on vuosikausia aikaa, kuinka idiootti voi ihminen olla. Normaalisti olen vielä todella varovainen, sääntöjä noudattava ja huolehtivainen ihminen. 

Tää ketju oksettaa mua. Te, rakkaat ihmiset oksetatte mua. Mitä kaikkea kamalaa olette tehneet eläimille ja toisille ihmisille... En aio lukea tätä ketjua yhtään pidemmälle, etten menetä uskoa ihmiskuntaan ihan kokonaan, joka on jo kylläkin aika paljolti menetetty. :( Jakakaa rakkautta ja iloa. 

Psykopaattejahan on arviolta 1% ihmisistä. Yksi ihminen sadasta. Heiltä puuttuu empatiakyky. Usein psykopatia ilmenee lapsissa eläinrääkkäyksenä ym. vailla tunnontuskia. Aikuisista psykopaateista noin puolet on vankiloissa ym. ja puolet menestyviä ja johtotehtävissä. Joillakin aloilla kylmästä, empatiakyvyttömästä laskelmointikyvystä on tietysti yksilölle hyötyä.

Väkivaltaa kokeneet lapset usein kuitenkin omaksuvat väkivallan ongelmanratkaisukeinoksi. Eläimiä rääkkäävä lapsi ei siis todellakaan aina ole psykopaatti. Toisaalta monet muutoin aggressiiviset ja moniongelmaiset lapset ovat poikkeuksellisen lempeitä eläimiä kohtaan.

Myös mallioppiminen, jos vanhemmat eivät suhtaudu myötätuntoisesti eläimiin vaan vaikkapa naureskelevat kun taapero liiskaa sammakon, se toki siirtyy usein myös lapsille. Arvomaailma välittyy. 

Itse olen havainnut, että sellaisen maailmanakatsomuksen tai uskonnonsuuntauksen omaavat, jossa ihminen nähdään ylempiarvoisena ja jotenkin kaikinpuolin parhaana lajina, luonnollisesti eivät osaa yhtä herkästi samastua tai laajentaa moraaliuniversumiaan eläimiin. Usein ihminen ei ulota moraaliaan tokikaan edes kaikkiin oman lajinsa edustajiin, vaan meillä on taipumus pyrkiä erottautumaan muista myönteisesti. Sellainen maailmankatsomus on vahingollinen koko planeetalle, jossa ei ymmärretä riippuvaisuuttamme ympäristöstä ja muunkin kuin oman sisäryhmän elämän arvoa.

Onhan helppo oikeuttaa itselleen kaikenlainen viattomien eläinten huvimetsästys, rääkkäys ja tappaminen sen varjolla, että jokin jumala on luonut kaikki eläimet ja kasvit vain ihmisen tarpeita tyydyttämään. Välttämättömät tarpeet kaikille tämän planeetan resursseilla saakin tyydytetyksi, mutta ei kaikkia mielitekoja. (Kaikella lämmöllä niitä uskovaisia kohtaan, jotka ymmärtävät kokonaisuutta hieman nenäänsä pidemmälle. Tiedän esimerkiksi kouluttautuneita uskovaisia kasvissyöjä, jotka ymmärtävät eläintuotannon ongelmat koko planeetan kannalta.)  Omaa moraaliuniversumiaan kannattaa pyrkiä laajentamaan.

En nyt osaa sanoa, mikä olis kamalinta, mitä oon tehny, oon ollu kiltti tyttö aina, joskus liiankin kiltti..

Mutta räkättirastaat ei syö toisten lintujen munia. Harakat, varikset, lokit ja närhet syö. Samoin oravat ryöstää linnunpesiä.

Oon opettanu lapsille, että edes hyttysiä ei saa kiduttaa. Oon muuten paljon parjattu uskovainen. Mutta oon opettanu, että Jumala on luonut kaiken ja jokaisella kurjimmallakin otuksella on paikkansa ja tehtävänsä, eikä kenenkään / minkään tahallinen satuttaminen tai kiduttaminen ole oikein. Siltikään en ymmärrä, miten yhden linnunpojan hengiltä tallaaminen (vaikka taustalla on kaverin kiusaaminen,) on pahempaa kuin kehitysvammaisen hakkaaminen piikkisellä ruusun oksalla..

Vierailija kirjoitti:

Minäkin olen pettänyt miestäni ja valitettavasti useita kertoja...

toivottavasti saat sukupuolitauteja ja niitä pahoja sellaisia

Pahan puhuminen ja kauniin naisen vihaaminen :(.

T. Rumempi

Vierailija kirjoitti:

Pahan puhuminen ja kauniin naisen vihaaminen :(.

T. Rumempi

Voin lohduttaa aina ei voi voittaa esim. hiihtokilpailussa ;-)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pahan puhuminen ja kauniin naisen vihaaminen :(.

T. Rumempi

Voin lohduttaa aina ei voi voittaa esim. hiihtokilpailussa ;-)

Teininä suutuin jostakin vanhemmalle siskolleni ja heitin sitä täysillä sipulilla. Siskolla meni kuulo korvasta 😢

Jouduin syystä tai toisesta psykoosiin. Ja siitä laitokseen. Laitoksessa ehdottelin seksuaalista kanssakäymistä itseäni nuoremmalle naiselle, kaikkien muiden läsnäollessa. Vieläkin hävettää, kun työntekijä tuli nukkumaan mennessä kuuntelemaan olisiko minulla jotain kerrottava...

Oon pannut kahden tuttuni vaimoa ja muutaman tyttöystävää. En ole koskaan jäänyt kiinni enkä puhu koskaan. En tiedä miksi mulle on käynyt näin. En ole niitä yrittänyt mitenkään vietellä vaan asiat on menneet niin. En kadu vaikka tiedän tuon olevan väärin.