Elämäsi kamalin teko

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Räkättirastaan pesät kuuluikin tuhota.

Munat rikkoo ja poikaset talloo.

Aikuiset räkätit ilmakiväärillä hengiltä.
Ne on vahinkolintuja, syövät pikkulintujen munat.

Niin se vaan on, että jotkut lajit tuhoavat toisia lajeja. Että mitäpä jos et tunkisi näppejäsi luontoon ja sotkisi sen tasapainoa? Ja jätä huonot perustelusi kertomatta, teet itsestäsi typeryksen. 

Mun teki niin mieli lapsena tappaa käenpiika, joka tuli ikkunani alle piipittämään sietämättömällä äänellään joka aamu klo 5 niin, etten voinut millään saada enää uudelleen unta. Uskon, etten olisi katunut tekoani pätkääkään, jos olisin sen hirviölinnun tappanut. Täysin sietämätön elukka, ja ne, jotka ko. lintulajin tietää, tietää myös, että se ääni on jotain painajaismaisen kaameaa.

Tänä päivänä ei saa tappaa ns. haittaeläimiä, mutta en pidä maailman hirveimpänä tekona, jos joku on niitä aikoinaan tappanut. Kiduttaminen on tietty eri juttu kuin kerralla kuoliaaksi losauttaminen.

Mua ei hirveesti sureta, jos räkätti on hirttäytynyt viinimarjapensaan verkkoon. Ne marjat on ihmisille, linnuille on luonnossa muutakin syötävää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Räkättirastaan pesät kuuluikin tuhota.

Munat rikkoo ja poikaset talloo.

Aikuiset räkätit ilmakiväärillä hengiltä.
Ne on vahinkolintuja, syövät pikkulintujen munat.

Niin se vaan on, että jotkut lajit tuhoavat toisia lajeja. Että mitäpä jos et tunkisi näppejäsi luontoon ja sotkisi sen tasapainoa? Ja jätä huonot perustelusi kertomatta, teet itsestäsi typeryksen. 

Ihminen nyt sattuu olemaan vallassa ja vaikuttaa ympäristöönsä.

Tämän vallan mukana tulee velvollisuus myös huolehtia luonnosta.

Lajien monimuotoisuus kärsi jos vahinkolinnut lisääntyy liikaa, ihmisten

muokkaaman elinympäristön vuoksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Petin entisen mieheni parasta ystävää ja tulin siitä raskaaksi. 

Tuossa ei nyt sitten ollut taas mitään päätä eikä häntää; "Mieheni parasta ystävää"

Oli vissiin tarkoitus vai vahinkokirjoitusvirhe?

On varmaan lähtenyt viesti ilman ajatusta. Oisko tarkoittanut, että petti silloista miestään tämän parhaan ystävän kanssa? Luultavasti seurauksena oli, ex-mies menetti sekä tyttöystävänsä että parhaan kaverinsa tapahtuneen jälkeen. Tulikohan lasta vai menikö kesken, tarina ei kerro?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Räkättirastaan pesät kuuluikin tuhota.

Munat rikkoo ja poikaset talloo.

Aikuiset räkätit ilmakiväärillä hengiltä.
Ne on vahinkolintuja, syövät pikkulintujen munat.

Niin se vaan on, että jotkut lajit tuhoavat toisia lajeja. Että mitäpä jos et tunkisi näppejäsi luontoon ja sotkisi sen tasapainoa? Ja jätä huonot perustelusi kertomatta, teet itsestäsi typeryksen. 

Ihminen nyt sattuu olemaan vallassa ja vaikuttaa ympäristöönsä.

Tämän vallan mukana tulee velvollisuus myös huolehtia luonnosta.

Lajien monimuotoisuus kärsi jos vahinkolinnut lisääntyy liikaa, ihmisten

muokkaaman elinympäristön vuoksi.

"Vahinkolinnut" kuvastaa hyvin millaisilla perusteilla ihmiset ovat "huolehtimassa luonnosta". Kuinka moni räkättirastaitakin järjestelmällisesti hävittävä on oikeasti perillä alueensa lintukannoista ja pesinnöistä ja siten toimiensa tarpeellisuudesta? Ei kovin moni, uskaltaisin veikata.

Pakko sanoa että järkytyin näistä eläinten kiusaamisista ja tappamisista..

Ymmärrän ettei lapset aina tajua tekojensa seurauksia tai sitä että eläimetkin on eläviä olentoja, mutta tuntuu silti ihan uskomattomalta että tuollaista tapahtuu varsinkin kun itse oon aina ollut todella eläinrakas ja pitänyt hautajaisia vaikka mille pikku elukoille.

Mä oon tyttönä alle kouluikäsenä syönyt kastemadon ja tehnyt kuolleelle hiirelle ruumiinavauksen.

Oonks mä yhtå kauhee ku ne linnuntappajatki

joo sama täälki et harrastanu seksii kavereitte miehien kans. Toinen tosin oli jo sen exä. Mut en tiiä oisko se sitte pahin.. kuha mietiskelen nuoruusaikoja, niin palaan astialle. 

Huitaisin kerran flexillä äidin koiraa ja se vingahti. Koira ei tullut luokse vaikka olin puoli tuntia yrittänyt kutsua sitä. Silmät sumeni itkusta ja paiskasin hihnan eteenpäin kun piiskan, oli ehkä tarkoitus purkaa kiukku mutta en itkulta huomannut kuinka lähellä koira oli. Joten se osui pienen koiran kuonoon ja voi vittu kun itkettää vieläkin se :/ ois voinu vaikka sokeutua, mutta onneksi ei.

Mua suututtaa te pettäjät. Olen itse sinkku ja viihdynkin näin 90% ajastani mutta on minullakin läheisyyden kaipuu toisinaan ja halu jakaa arjen pienet asiat jonkun kanssa, mutta kumppani ei ole tullut vastaan. Sitten te jumalauta jotka olette löytäneet jonkun, pistätte kaiken paskaksi tai pidätte toista pilkkana! Ette ansaitse kumppaneitanne. Perkele

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Räkättirastaan pesät kuuluikin tuhota.

Munat rikkoo ja poikaset talloo.

Aikuiset räkätit ilmakiväärillä hengiltä.
Ne on vahinkolintuja, syövät pikkulintujen munat.

Niin se vaan on, että jotkut lajit tuhoavat toisia lajeja. Että mitäpä jos et tunkisi näppejäsi luontoon ja sotkisi sen tasapainoa? Ja jätä huonot perustelusi kertomatta, teet itsestäsi typeryksen. 

Mun teki niin mieli lapsena tappaa käenpiika, joka tuli ikkunani alle piipittämään sietämättömällä äänellään joka aamu klo 5 niin, etten voinut millään saada enää uudelleen unta. Uskon, etten olisi katunut tekoani pätkääkään, jos olisin sen hirviölinnun tappanut. Täysin sietämätön elukka, ja ne, jotka ko. lintulajin tietää, tietää myös, että se ääni on jotain painajaismaisen kaameaa.

Tänä päivänä ei saa tappaa ns. haittaeläimiä, mutta en pidä maailman hirveimpänä tekona, jos joku on niitä aikoinaan tappanut. Kiduttaminen on tietty eri juttu kuin kerralla kuoliaaksi losauttaminen.

Mua ei hirveesti sureta, jos räkätti on hirttäytynyt viinimarjapensaan verkkoon. Ne marjat on ihmisille, linnuille on luonnossa muutakin syötävää.

Nyt taitaa jo riittää alapeukkujen syyksi, että toivoi linnun kuolemaa, vaikkei tehnyt elettäkään tappaakseen lintua oikeasti. Aikamoista.

Yläasteella kiusasin kaverini kanssa vuotta nuorempaa tyttöä, joka oli vasta muuttanut paikkakunnalle. Tyttö vaihtoi myöhemmin koulua.

Ala-asteella tehtiin idioottimaisia juttuja silloisen bestiksen kanssa: Uitettiin toisten sisäkenkiä vessanpöntössä ym. En tajua miksi. Kotioloissa ei ollut mitään vikaa, olen ihan normaalista perheestä.

Nyt aikuisena mulla on hyvinkin ns oikeanlainen moraalikäsitys enkä pysty enää sortamaan ketään.

Olen pettänyt.

Vein ala aste ystävältäni rahaa pienenä alle 10v olin siis.

Hän oli rikkaasta ydinperheestä jolla rahaa riitti ja minä yh äidin ja veljeni kanssa joiden isää ei paljoa lapset napannut. Tilaisuus teki varkaan. Vieläkin ärsyttää ja inhottaa tämä, en virallisesti jäänyt ikinä kiinni seuraksin mutta kyllä ystävyys päättyi kyllä ala asteeseen. Olen ollut mukana koulukiusaamassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Räkättirastaan pesät kuuluikin tuhota.

Munat rikkoo ja poikaset talloo.

Aikuiset räkätit ilmakiväärillä hengiltä.
Ne on vahinkolintuja, syövät pikkulintujen munat.

Niin se vaan on, että jotkut lajit tuhoavat toisia lajeja. Että mitäpä jos et tunkisi näppejäsi luontoon ja sotkisi sen tasapainoa? Ja jätä huonot perustelusi kertomatta, teet itsestäsi typeryksen. 

Mun teki niin mieli lapsena tappaa käenpiika, joka tuli ikkunani alle piipittämään sietämättömällä äänellään joka aamu klo 5 niin, etten voinut millään saada enää uudelleen unta. Uskon, etten olisi katunut tekoani pätkääkään, jos olisin sen hirviölinnun tappanut. Täysin sietämätön elukka, ja ne, jotka ko. lintulajin tietää, tietää myös, että se ääni on jotain painajaismaisen kaameaa.

Tänä päivänä ei saa tappaa ns. haittaeläimiä, mutta en pidä maailman hirveimpänä tekona, jos joku on niitä aikoinaan tappanut. Kiduttaminen on tietty eri juttu kuin kerralla kuoliaaksi losauttaminen.

Mua ei hirveesti sureta, jos räkätti on hirttäytynyt viinimarjapensaan verkkoon. Ne marjat on ihmisille, linnuille on luonnossa muutakin syötävää.

Nyt taitaa jo riittää alapeukkujen syyksi, että toivoi linnun kuolemaa, vaikkei tehnyt elettäkään tappaakseen lintua oikeasti. Aikamoista.

Ehkei kannata ottaa peukutuksia niin kovin henkilökohtaisesti. 

Onneksi Normaali 45v kirjoitti:

Kissamme sai pentuja navettaan ollessani noin 4v ja vain minä tiesin, että missä pennut olivat. Pennun ollessa parin päivän ikäiset olin yksin kotona ja kissa oli jättänyt pennut yksin vähäksi aikaa. Minä otin pennut mukaani ja kiusasin niitä monta tuntia, kunnes kaivoin metsään kuopan, laitoin poikaset sinne, tein niiden päälle nuotion ja sytytin sen palamaan. Kun nuotio sammui, niin laitoin sen päälle multaa, ettei tekoni paljastuisi eikä se ole paljastunutkaan. Yhä toisinaan runkkaan ajatellessani kuinka ne kissanpoikaset paloivat kuoliaaksi.

Oikeestiko? :) Mikset kirjottais tätä tuonne keskusteluun? http://www.vauva.fi/keskustelu/2493137/raakkasitko_elaimia_lapsena

Olen edesauttanut että lemmikkini kuoli.

Tein raskauden keskeytyksen äärimmäisen ahdistuneena ja vasta vuosikausia myöhemmin tajusin mistä se ahdistus kumpusi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hajotin lapsena yhden naapurin pojan kanssa navetan räystäältä linnunpesän pitkällä laudalla. Jotenkin sitä lapsellisesti ajatteli että voisin hoitaa sitten niitä linnunpoikasia, ruokkia jne. Olin varmaan max. 8v tuolloin. Poikasethan sieltä pesästä tipahti, kaljut ruppanat, ihan avuttomat! Säikähdettiin tietysti ja menin näyttämään niitä sedälleni joka asui samassa pihapiirissä. Setä suuttui, ja piti kunnon saarnan, miten nyt emolintu itkee koko kesän rikkinäistä kotiaan ja kadonneita poikasiaan, eikä poikaset selviä, setä päästi poikaset kitumasta ja hautasi pellon reunaan. Muistan vieläkin, miten kamala olo siitä tuli, ja aikaa on kulunut yli 20 vuotta. Mutta menipä kerrasta kaaliin, että luonnon eläimiä ei mennä härkkimään.

emolintu itkee koko kesän... voi ku tuli surku ;( setämiehes osas syyllistämisen jalon taidon!!

Osasi kyllä, mutta näinhän se kuuluukin aikuisten opettaa lapselle moraalia, mikä on oikein, mikä väärin, ja että kaikista teoista koituu seurauksia, siihen voi itse vaikuttaa toimiiko oikein vaiko typerästi. En silti tuosta mitään traumoja saanut, vaan otin opikseni. :)

Jos setä olisi naureskellut ja väheksynyt tekoa, olisimmeko ajatelleet sen pojan kanssa että on ok rikkoa linnunpesiä ja tappaa linnunpoikaset, kiusata muitakin eläimiä? Jaa-a. Kai omatunto olisi kuitenkin sanonut, että se on väärin, mutta kyllähän lapset paljon mallia ottaa niistä arvoista ja asenteista, mitä lähipiiri ja erityisesti aikuiset tarjoavat. Ja kyllä, minäkin elin lapsuuteni maalla -90-luvulla, mutta ei meillä ollut silti ok huvikseen tappaa eläimiä. Hiiret, rotat ym. Haittaeläimet loukutettiin/myrkytettiin aikuisten toimesta, ei niihin tarvinnut lasten kajota.

Joo, mun pointti vähä olikin se, että setäsi todella tiesi, mitä teki :D sai teidät varmasti kerrasta uskomaan, mitä saa ja mitä ei saa tehdä viattomille luontokappaleille :)

Olin ala-asteella mukana kiusaajaporukassa. Varastin ja huijasin vanhemmiltani rahaa teini-ikäisenä. Varastin työpaikaltani nuorena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viettelin sen perheen isän, jossa hoidin lapsia. Vaimo oli todella mukava ja kaunis, ja lapset ihania. Mies oli silloin n. 35, itse olin 19, vaimo 25. Mies oli aina töissä, vaimo kotiäiti. Asuivat ihanassa modernissa omakotitalossa, jossa oli uima-altaat ja kaikki. Maksoivat todella hyvää palkkaa. Mies oli lihaksikas ja seksikäs ja useasti näin hänet pelkästään pyjamahoususillaan jotka näyttivät hänen varustuksensa selkeästi. Jotenkin ajattelin, että ei mies kulkisi noin jos ei haluaisi näyttäytyä minulle.

Eräänä iltana vaimo oli poikkeuksellisesti pois kotoa ja minä vahdin lapsia heillä yön yli (mies ei koskaan hoitanut lapsia itse) ja mies oli selkeästi pahalla päällä. Tarjoilin hänelle aamutakissa viiniä ja hän käski ottamaan itsellenikin lasin. Avasin tarkoituksella aamutakkia vähän ja ohjasin keskustelua aiheisiin, joissa sain syyn näyttää vartaloani.

Lopulta miehen itsehillintä petti ja harrastimme seksiä siinä ruokapöydällä. Vaimo tuli yllättäen kotiin ja jäimme verekseltään kiinni. Vaimo ei huutanut, ei lyönyt, pyysi minua vain keräämään tavarani ja lähtemään. Miehelle tiuskaisi kiukkuisesti ja lähti yläkertaan itkemään. 

En ole koskaan eläissäni ollut niin häpeissäni. Vaimo tuli tuomaan unohtamani tavarat viikkoa myöhemmin ja sopersin anteeksipyyntöä pystymättä edes katsomaan häntä silmiin.

Jälkikäteen selvisi, että mies oli ennenkin ollut uskoton, mutta oli ollut pitkään "kuivilla". Aina kun törmään vaimoon jossain häpeä valtaa minut ja haluaisin kadota maanrakoon. En ikimaailmassa olisi halunnut loukata niin ihanaa ihmistä, kun se perheen äiti on.

Niinpä , jos vaimo olisikin ollut joku ikävä ihminen niin ethän sinä sitten olisi oikeastaan tehnyt mitään väärää, eikös niin?

Totta kai olisin. Mutta se, että hän oli niin mahtava, teki siitä jotenkin vielä hirveämpää.

Miks mun linnun tallomis kommentti sai yli 400 alapeukkua?

Vierailija kirjoitti:

Pienenä sidoin kärpäsen kaulan ympäri pitkän hiuksen ja lennätin sitä.

Sikamakeeta