Elämäsi kamalin teko

Vierailija kirjoitti:

Apua mun ei pitäisi sanoa tätä kun täällä on ilmeisesti niin paljon eläinrakkaita, mutta tää on kamalin teko mitä olen tehnyt sisarusteni kanssa.

Olen avioerolapsi ja äitini otti uuden miehen. No miehellä oli sellanen iso koira, sellanen joka oli niissä beethoven-elokuvissa, semmonen tosi iso ja se koira oli sille tosi tärkeä ja mä vihasin sitä miestä. Mä kiusasin siskon ja veljen kanssa sitä koiraa melkein aina kun oltiin keskenämme kotona pelottelemalla ja jahtaamalla.

En muista mikä se oli mutta joku ihme vempele josta lähti pelottava ääni ja se koira parka pelkäs sitä paljon niin sitä piti joku meistä kädessä ja jahtasi, oltiin hajaannuttu eri puolille taloa ja kun koira juoksi niin joku meistä juos sitä vastaan ja tavallaan saarettiin se, se joutui ihan paniikkiin.. Pari kertaa teki hätäkakat lattialle.

No aikamme tehtiin sitä, mutta koira rupesi muuttumaan agressiiviseksi esim. murisi ja näytti hampaita tuntemattomille lapsille ja muutenkin muuttui kiltistä lempeästä vihaiseksi ja kävi omistajansa (äitin uusi mies) kimppuun niin se piti sitten lopettaa.

Olin 9v kun se uus mies oli kuvioissa että en ihan pieni lapsi mutta mun pahin teko oli tuo koiran kiusaaminen.

Aikuisena olen katunut sitä ja miettinyt miten julma mä olin lapsena.. Tässä puolustan vähän itseäni ja vihasin miestä kun se humalapäissään antoi mulle ja sisaruksilleni selkään ilman mitään syytä, tai no se ite sai lapsena paljon selkäänsä ja piti sitä kai jotenkin kasvattavana ja hyväksi lapsille. Sanoi useasti jonkun tyhmän sananlaskin jotenkin "se joka lastaan vihaa se vihtaa säästää" että ukko ansaitsi sen kärsimyksen mitä tuli siitä koiran lopettamisesta, se itki pitkään sitä koiraa ja otti  lopulta uuden. Sitä me lapset ei kiusattu.

Sairas paska olet. Ja minä edes pidä koirista. Toivottavasti joku rääkkää sinua joskus samalla tavalla. Hullu.

Itken ja tunnen jokaisen kidutetun eläimen tuskan. Te eläinten rääkkääjät, tulette takuulla saamaan vielä tekojenne mukaan!

Terve vaan tutuille, mutta minäkin tapoin lapsena metsähiiren. Se mikä tekee tilanteesta erityisen tragikoomisen, on se, että äärimmäisen eläinrakkaana lapsena yritin vain AUTTAA kyseistä hiirtä. Oli talvi, luulin sen paleltuvan lumeen, yritin ottaa syliin ja viedä sisälle lämpimään. Astuinkin vahingossa sen päälle.

Itkin päiväkausia. Vieläkin, yli 20 vuotta myöhemmin, tämä hiiri tulee välillä uniini. Lapsena tuntemani syyllisyys oli aivan valtavaa ja musertavaa.

Vaikea uskoa, että jotkut tappoivat tahalleen eläimiä. Minä nyt tosin en tappanut hämähäkkejäkään ja kalastaminenkin teki pahaa. Oma lapseni on samanlainen. Pääsi kesällä ensimmäistä kertaa kalastamaan, jota edelsi pitkä moraalinen pohdinta kalojen ja matojen kivun tuntemuksesta. Uteliaisuus kuitenkin voitti ja kalasti muutaman pikkusärjen mummolassa. Viimeksi eilen pohti tappamiaan kaloja ja toisteli itselleen, ettei kaloihin varmasti sattunut, ei voinut sattua. Erityisen pahoillaan hän on siitä, että kuolivat turhaan. Kukaan ei edes syönyt niitä.

Olen vasta aikuisena tajunnut, että olin ehkäpä melkein pääkiusaaja erään pihapiirimme pojan syrjinnässä. Leikittiin paljon kaikki pihapiirin eri-ikäiset lapset yhdessä, ja jostain syystä tämä poika joutui erityisesti silmätikuksi ja naljailun kohteeksi. Kiusaaminen ei mielestäni ollut vakavaa, hänet kyllä otettiin leikkiin mukaan, mutta sai varmasti kuulla tympeää "vitsailua", haukkumista jne. muka-hauskaa toimintaa. Hänet määrättiin aina hipaksi leikissä ja sääntöjä muuteltiin kesken leikin. Kiusaamistahan se oli. Kerran rikoin (vahingossa tosin) hänen lempilautasensa, jonka hän oli jättänyt pihalle. Pojalle tuli paha mieli, kun näki rikotun lautasensa, varmaan ajatteli, että tyhmää ilkivaltaa. Minä seisoin vieressä, enkä sanonut mitään, vaikka itsellekin tuli paha mieli. En lapsena ajatellut toimintani olevan kiusaamista, sillä oikeasti pidin kyllä pojasta ja minulla oli hauskaa aina leikeissä, ajattelin toki hänelläkin olevan. Eikä me häntä tosissaan kiusattu.

Nyt aikuisena olen hävennyt käytöstäni suuresti, enkä voi antaa itselleni anteeksi, että suureksi osaksi minun takiani tuon pojan (on muuten minua roimasti nuorempi, n. 7 vuotta ainakin) lapsuus ei varmaan ollut kovin mukava. On joskus käynyt mielessä pyytää anteeksi (tiedän kyllä, miten saisin häneen yhteyden), mutta en yksinkertaisesti kehtaisi.

Kaikkien ihmisten pahin teko on olla olemassa siksi toivonkin, että me kaikki kuolemme hyvin pian.

Inhoan mieheni lapsia. Tai ehken heitä vaan sitä huutoa ja kiljumista ja päälle puhumista ja kiljumista ja mustasukkaisuutta ja kiljumista ja kiljumista.

Kumma kun he ovat minun kanssani esim. luonnossa, eivät tappele ja huuda.Katselemme rauhassa kaikkea. Mutta auta armias kun isi tulee paikalle jompi kumpi ulise yhyy toinen löi, yhyy toinen sitä, toinen tätä.

Mä vihaan sitä huutoa ja tappelua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Apua mun ei pitäisi sanoa tätä kun täällä on ilmeisesti niin paljon eläinrakkaita, mutta tää on kamalin teko mitä olen tehnyt sisarusteni kanssa.

Olen avioerolapsi ja äitini otti uuden miehen. No miehellä oli sellanen iso koira, sellanen joka oli niissä beethoven-elokuvissa, semmonen tosi iso ja se koira oli sille tosi tärkeä ja mä vihasin sitä miestä. Mä kiusasin siskon ja veljen kanssa sitä koiraa melkein aina kun oltiin keskenämme kotona pelottelemalla ja jahtaamalla.

En muista mikä se oli mutta joku ihme vempele josta lähti pelottava ääni ja se koira parka pelkäs sitä paljon niin sitä piti joku meistä kädessä ja jahtasi, oltiin hajaannuttu eri puolille taloa ja kun koira juoksi niin joku meistä juos sitä vastaan ja tavallaan saarettiin se, se joutui ihan paniikkiin.. Pari kertaa teki hätäkakat lattialle.

No aikamme tehtiin sitä, mutta koira rupesi muuttumaan agressiiviseksi esim. murisi ja näytti hampaita tuntemattomille lapsille ja muutenkin muuttui kiltistä lempeästä vihaiseksi ja kävi omistajansa (äitin uusi mies) kimppuun niin se piti sitten lopettaa.

Olin 9v kun se uus mies oli kuvioissa että en ihan pieni lapsi mutta mun pahin teko oli tuo koiran kiusaaminen.

Aikuisena olen katunut sitä ja miettinyt miten julma mä olin lapsena.. Tässä puolustan vähän itseäni ja vihasin miestä kun se humalapäissään antoi mulle ja sisaruksilleni selkään ilman mitään syytä, tai no se ite sai lapsena paljon selkäänsä ja piti sitä kai jotenkin kasvattavana ja hyväksi lapsille. Sanoi useasti jonkun tyhmän sananlaskin jotenkin "se joka lastaan vihaa se vihtaa säästää" että ukko ansaitsi sen kärsimyksen mitä tuli siitä koiran lopettamisesta, se itki pitkään sitä koiraa ja otti  lopulta uuden. Sitä me lapset ei kiusattu.

Hyi helvetti. Kiusasit viatonta koira-parkaa! Äläkä puolusta itseäsi millään, olisit inhosi osoittanut isäpuolta kohtaan, etkä kiduttamalla eläintä. Sairas, oksettava ihminen. Jos jossakin on helvetti niin toivon että joudutte veljesi kanssa sinne.

Ei narsisteja vaan psykopaatteja ja saattavat siirtyä eläimistä ihmisiin.

Lihaa syövillä ihmisillä ei ole mitään varaa moralisoida vaikka pikkulintujen tappamista. Jotain mitä tapahtuu tosi harvoin ja tosi harvan toimesta. Me lihansyöjät olemme osallisina eläinten tappamisessa joka päivä ja massiivisessa mittakaavassa. Ei lintujen tappaminen oikein ole mutta tekopyhyys oksettaa kun joku itse joka päivä eläimiä tappava moralisoi.

Jätin 3- ja 5-vuotiaat lapseni yksin kotiin lukittuun huoneeseen ja lähdin baariin. Päädyin kovassa humalassa joidenkin miesten kämpille aivan toiseen kaupunginosaan enkä edes muistanut miten olin sinne päätynyt. Avaimeni olivat myös hukkuneet.

Aivan uskomatonta tuuria oli se, että sain kaverilta kyydin kotiin ja sama kaverini löysi avaimeni kotipihasta ja kun pääsin kotiin lapset olivat edelleen sikeässä unessa.

Vihaan itseäni.

Vierailija kirjoitti:

Jätin 3- ja 5-vuotiaat lapseni yksin kotiin lukittuun huoneeseen ja lähdin baariin. Päädyin kovassa humalassa joidenkin miesten kämpille aivan toiseen kaupunginosaan enkä edes muistanut miten olin sinne päätynyt. Avaimeni olivat myös hukkuneet.

Aivan uskomatonta tuuria oli se, että sain kaverilta kyydin kotiin ja sama kaverini löysi avaimeni kotipihasta ja kun pääsin kotiin lapset olivat edelleen sikeässä unessa.

Vihaan itseäni.

En usko että tarinasi on totta, koska tuo on heitteillejättö ja kaverisi olisi pitänyt tehdä lastensuojeluilmoitus. Jos on totta, olet läpimätäpaska ja muista antaa lapsillesi turvallinen lapsuus!

Vierailija kirjoitti:

En vain osaa ymmärtää näitä pieniä ja viattomia eläimiä kiusaavia ja kiduttavia vajakkeja. Itse olen ollut lapsesta asti empaattinen ja pitänyt heikompien puolta. Kaikki tuntemani eläimiä rääkänneet kusiaivot ovat jollain lailla osoittautuneet poikkeaviksi myöhemmässä vaiheessa; kiusanneet muita koulussa, rikollisuutta ym.

Hienoa! Kuinka kauan olet ollut vegaani?

En osaa vastata, koska en kadu mitään.

Vierailija kirjoitti:

Elin alkoholistin kanssa. Sairastin synnytyksen jälkeistä masennusta. Kerran tulin vauvan kanssa kotiin ja mies oli sammunut saunan lauteelle. Väänsin lämmitykselle lisää aikaa ja tehoa, nappaisn vauvan kainaloon ja lähdettiin uudestaan ulos... Kävelin ihan sumussa en tiedä kuinka kauan... Jossain vaiheessa alkoi tulla paniikki, että mitä vit tua minä oikein olen tehnyt??? Mentiin kotiin ja mies makasi sohvalla. Oli itse päässyt pois saunasta. En koskaan ole kertonut tätä kenellekään.  Masennukseen sain myöhemmin hoitoa ja eronnut olen tästä ihmisestä.

huh! tuossahan olisi voinut tapahtua ns. "täydellinen murha".. tai tappo siis .O

Vierailija kirjoitti:

Tulin lukemaan viimeistä sivua toivoen että eläinrääkkäysaihe ois jo käsitelty mut näköjään meni koko mielenkiintoinen keskustelu pilalle tuon vouhkaamisen takia. Kamalaa oli joo tallottu linnunpoika ja varsinki se berhandilainen joka kiusattiin sekopäiseksi mut koittakaa päästä yli jo, ei noita saa tekemättömäksi vaikka kuin haukutte psykopaateiksi ja haluaisitte kirjottajan hakata.

Itekki oon aikuisena tappanu ampiaisia ainaki 10 (kotini sisältä), hämähäkkejä tallonu, hiiriä myrkyttäny ja lapsuudesta hämärä muistikuva että saatoimme toisen tytön ja poikien kans uimarannalla polttaa muurahaisen. Ei mitään hajua miksi olisimme tehneet niin tyhmän teon, mutta minusta ei silti psykopaattia kiusaajaa saa tekemälläkään. Ootte naurettavia kun teette noita johtopäätöksiä että ihminen joka on lapsena tehnyt typerän teon on aikuisena tai myöhäisemmässä lapsuudessa vielä yhtä typerä. Ja kaikkihan täällä on kertonut katuneensa tekoaan. Sitte kaikki ihmisten ja kehitysvammaisten kiusaaminen ei aiheuta mitään tunteita. Pidän eläimistä mut nää tän tyyppiset ELÄINRAKKAAT on mun mielestä sairaita jos jotku.

tuota noin.. olen eläinrakas, mutta en luen ampiasten tappamista eläinrääkkäyksesksi vaan itsepuolustukseksi!  ovat rumia ja pistävät... mielestäni linnunpoikasen ja ampiaisen tappamista ei voi MITENKÄÄN verrata !

Minäkin petin hyvää miestä monta kertaa ja jätin hänet koska mulla oli niin kamala syyllistyden tunne, en koskaan edes kertonut että petin tai että mulla oli suorastaan jo muodostumassa suhde tähän toiseen mieheen. Jätin toisen ihmettelemään että mikä meni vikaan.

Vaimoni petti enkä antanut anteeksi.

m.

Treenasin vuosia sitten eräällä kuntosalilla, jossa oli rahalla toimivat pukukaapit. Huomasin, että joku oli unohtanut 50 sentin kolikon lukkolaitteeseen. Itselläni ei ollut lompakossa kolikoita, joten olin sulkemaisillani kaappia käyttäen kyseistä unohtunutta kolikkoa, jolloin sisään tulikin joku nuori mies, joka kyseli, oliko kaapissani ollut kolikko lukossa jo valmiina. Sain soperrettua, että ei ollut. Taisin vielä änkyttää, että kolikko oli joltain unohtunut, mutta löysin sen jostain toisesta kaapista ja otin siitä. En muista tarkkaan, mutta joka tapauksessa kaveri katseli minua hämmentyneenä ja lähti pois ilman kolikkoaan, joka siis oli minun kaapissani nyt. Tunsin itseni varkaaksi ja vieläkin hävettää tökerö toimintani. Kysessä oli vielö opiskelijoiden kuntosali. Hävettää.

Olen tehnyt abortin lääkkeillä kotona ja naamioinut sen keskenmenoksi. Kahdesti.

Mieheni olisi halunnut lapsen ja vastusti aborttia, minä en halua lapsia vielä.

Kyllä pistää vihaksi kaikki te eläinten kiusaajat ja tappajat! Seli seli, vaikka olisitte vain 2 - vuotiaita sen tehdessänne. Ihminen joka pystyy satuttamaan puolustuskyvytöntä, on häiriintynyt ja pahasti! Joku mielenvikaisuus teillä oltava jo syntymästä asti.