Elämäsi kamalin teko

Olin yläaste-ikäisenä päättänyt menttää neitsyyteni ja valitsin kohteekseni ujon pojan, jolla ei ollut isossa koulussamme yhtään kavereita. Jonkin aikaa tämän pojan kanssa vietin aikaa ja sain vihdoin tavoitteeni päätöksen. Siitä alkoikin viikon loma, jonka aikana en ollut poikaan yhteydessä eikä ujo poikakaan minulle tajunnut soitella. Lapsellisena vielä pidin tämän takia pojan omana syynä että hän "päästi minut käsistään" ja minullahan oli heti uusi ihastus työn alla. Viikon loman jälkeen poika löysi minut koulun käytävältä toisen pojan sylissä ja näin muserruksen hänessä kun hän kysyi että mitäs hemmettiä. Olin ollut tuon pojan ainoa "ystävä" koulussa ja ainoaksi jäinkin. Muistaakseni poika ei edes käynyt koulua tuolla loppuun enkä ole häntä enää esim Facebookista bongannut, en tiedä mitä hänelle kävi kun häntä julmasti hyväksikäytin ja hylkäsin. :(

Itselleni tämä ei ole paha, mutta miestni kohtaan ehkä kamala teko. Tosin ei tiedä tätä.

Jätin ehkäisyn pois ja väitin käyttäväni pillereitä. Tulin raskaaksi ja syytin pillerien pettäneen. En kadu tekoani, olen nyt onnellisesti äiti. En kyllä uskalla miehellenikään kertoa totuutta. Tein on täysin itsekkäistä syistä ja rakastan lastani yli kaiken. En uskonut saavani koskaan lasta, jos en tekisi on koska mies sanoi aina että kun on töissä /säästetty tarpeeksiyms. Halusin olla varma että saan lapsen joten tein näin. Enkä kadu.

Sinkkuaikoinani iskin baarissa tanssilattialla miehen ja pian huomasin hänellä vasemmassa nimettömässä sormuksen, mutta silti lähdin hänen kanssaan samaan paikkaan yöksi ja harrastettiin seksiä. 

Ei edes omasta mielestäni kovin kamala teko minun puoleltani, mutta tiedän että monen muun mielestä kyllä. 

Lapsena näytin kieltä ja ilveilin naamaani kehitysvammaisen edessä, tämä näytti siltä kuin alkaisi itkeä. Tuntuu vieläkin pahalta.

Koulukiusaaminen yläasteella. Tietoisesti suljettiin pois porukasta yhtä tyttöä, valehdeltiin hänelle, esitettiin kaveria välillä mutta sitten puhuttiin pahaa selän takana jne. Yhden toisen tytön kanssa taas olin sanaharkassa yhtenään ja sain omatkin kaverini vittuilemaan hänelle. 

Itsekään en mikään koulun suosituin ollut ja minuakin häiriköitiin eräiden toisten toimesta. Ja onneksi näillä minun kiusaamillani tytöillä oli omat kaverinsa sentään. Mutta oli 13-vuotiaan teinin motiivit ja selitykset mitä tahansa, niin kiusaajan tasolle alentuminen on joka tapauksessa ylivoimaisesti nolointa ja typerintä mitä olen koskaan tehnyt. 

Minä olen ollut pienestä asti eläinrääkkääjä ja olen siksi monien mielestä varmasti todella kamala ja sairas ihminen mutta minusta siinä ei ole mitään pahaa. Nehän ovat vain eläimiä, joten mitä pahaa siinä on, jos niitä sattuu tai ne pelkäävät? Minusta on yhä todella kivaa kiusata eläimiä. Onneksi täällä saa hankittua eläimiä todella helposti, esim. kissanpentuja saa ihan ilmaiseksi kun jonkun kissa karkaa ja tulee tiineenä kotiin niin ne pennut jaetaan ilmaiseksi kenelle vain pennun tahtovalle ja perään ei kysellä, että kuinka sen kissan kanssa menee. On todella kivaa kiusata esim. kissaa kunnes se kuolee. Nyt tietenkin eläinrakkaat suuttuu ja haluaa saada minut kiinni ja vastuuseen teoistani, mutta minua ei kiinni saada, koska en kirjoita tätä omalta koneeltani niin ei edes IP-osoitteen selville otto hyödytä mitään. Sitä paitsi jos tämän kirjoittaja saataisiin kiinni, niin kenelläkään ei olisi mitään todisteita minua kohtaan tätä kirjoitusta lukuun ottamatta että olen rääkännyt eläimiä koko elämäni ajan ihan pienestä asti, reilusti 30 vuotta.

No en oikeastaan ole tehnyt mitään kamalaa koskaan. Olen aina kääntänyt toisenkin posken. Osaan tarvittaessa piikitellä, mutta en aina pidä siitä. 

Tapoin hirven. Tuolloin en vielä kykenyt tuntemaan empatiaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eräs nainen vietteli mieheni ja tuli raskaaksi. Mieheni jätti minut naisen ja tulevan vauvansa vuoksi, jolloin tein jotain, mihin en koskaan uskonut kykeneväni. Maksoin 800mk eräälle ihmiselle menneisyydestä siitä, että tämä potki naiselle keskenmenon. Nainen menetti lapsen ja mieheni palasi luokseni. Kenellekään en ole asiasta kertonut.

Kannattaisi hakeutua johonkin hoitoon

Kyllä toi ehkä vähän väärin oli mutta ymmärrään häntä jotenkin

Vierailija kirjoitti:

N18 kirjoitti:

Se, kun lähdin teininä kotoa laitokseen. Vapaaehtoisesti. Olin n.12-v.Se tuhosi äitini pitkäksi aikaa. Olin vuosia koulukiusattu, masentunut, viiltelin ja täysin uupunut. Äiti oli päivät töissä ja minä huolehdin viidestä sisaruksetani. Joka ikinen päivä koulun lisäksi tein ruuat, kävin sisarusten läksyt, tein ruuat, siivosin ja selvitin riidat. Paloin loppuun ja yritin itsemurhaa lääkkeillä.

Äitini ei pakottanut minua tekemään mitään, vaan otin itse itselleni sen roolin. Koska jonkun se oli pakko, kun äiti oli töissä. Olimme todella köyhiä, joten äidin oli pakko käydä töissä.

Muistan vieläkin sen päivän, kun me käytiin äidin kanssa kirjoittamassa noin puolen vuoden laitosajan jälkeen huostaanottamispaperit ja muutin perhekotiin. Äitini oli ajatellut, että muutan takaisin kotiin, mutta ei kertonut sitä minulle. Minä ajattelin, ettei äiti tahdo minua kotiin. Ajattelin olevani pettymys äidille ja että äiti tahtoo minun muuttavan perhekotiin kotiin palaamisen sijaan.

Muistan miten sydäntäni raastoi, kun äitini itki sillä ajomatkalla perhekodille. Se oli ensimmäinen kerta ikinä, kun näin äitini itkevän. Se kipu, mikä minuun iski äitini itkiessä, oli pahinta mitä olen kokenut ja minä olen kokenut paljon. Minua on hakattu niin pahasti, että olen saanut aivotärähdyksen. Minut on isketty talvella jäällä maahan niin, että hampaani ovat lohkenneet jäähän. Minun kimppuun on hyökätty ja viilletty veitsellä. Minut on raiskattu. Ja paljon muuta. Mutta se, kun äitini itki, oli pahin kipu, mitä olen kokenut.

Olen vieläkin sitä mieltä, että jos en olisi muuttanut pois kotoa, niin minä olisin ennemmin tai myöhemmin tappanut itseni. Olin niin masentunut ja loppuun palanut. Mutta samalla elämäni kamalin teko oli muuttaa laitokseen pois kotoa, koska se rikkoi äitini. Ajattelen yhäkin, että minun olisi vain pitänyt jäädä kotiin, että tein virheen muuttaessani pois kotoa laitokseen, vaikka se todennäköisesti pelasti henkeni.

Voi sinua..:(  Älä nyt hyvä ihminen enää koe mitään syyllisyyttä. Olet selvästikin ihminen joka ottaa muidenkin syyt niskoilleen. Äitisi on toiminut väärin kun ei ole huomannut uupumustasi, et sinä. Ei sinulla ollut tuossa tilanteessa muuta vaihtoehtoa. Teit aivan oikein! Ja nyt unohdat kaiken syyllisyyden!

Oon lyönyt mun exää silloin kun oltiin vielä yhessä. Se petti mun luottamuksen pahasti, mut ei silti mikään oikeuta lyömään toista.

Ja ööö vaikka säädin yhden pojan kanssa nuorempana, niin silti kännissä tuli tehtyä typeryyksiä yhden toisen pojan kanssa. Ja tälle säädölle aina kerroin ja itkin ja selittelin kuinka se oli vahinko ja jotain tommosta. Ihme että jakso mua.

Tutustuin kerran naissukupuoleen.

Heittänyt nuoruuteni hukkaan vanhojen, eronneiden, lapsia siittäneiden ukkojen takia. 

2000-luvun alkupuolella selailin tämän palstan tapaista palstaa ja eräs nainen siellä kertoili omista pettämisistään. Se tapa millä hän kertoi asiaa sai minut kiehumaan (ylpeili asialla jne.). Olin muutenkin naisvihani huipulla vielä silloin (syviä arpia liittyen suhteeseeni äitiini). Laitoin tälle naiselle priva viestiä ja juttelimme hänen harrastukseen liittyvästä asiasta. Esitin olevani kiinnostunut samasta asiasta kuin hän ja pieni asialle omistautunyt ryhmä kyseisellä palstalla, ja sitten laitoin hänelle "youtube" linkin liittyen kyseiseen aiheeseen. Linkki oli oikeasti ohjattu sivustolle mikä kerää IP osoitteita talteen kun koneen käyttäjä klikkaa itsensä sinne ja linkin lähettäjä (minä) näkee sen osoitteen. IP osoitteen kautta selvitin kuka hän oli ja missä hän asui. Nykyään ihmiset ovat sen verta fiksuja että tajuavat katsoa sieltä vasemmasta ala-laidasta minkä nimiselle sivulle linkki oikeasti johtaa.

Pettämiset oli tunnustettu niin yksityiskohtaisesti että oli helppo todistaa asia hänen miehelleen kun hän jälkikäteen osasi yhdistää pisteet toisiinsa. En tiedä mitä suhteelle kävi mutta aika varma että loppui sinä päivänä. Tälläinen muitten elämään puuttuminen on omastakin mielestä väärin mutta ne oli niitä aikoja.

*2000-luvun puolivälissä siis

Kiusasin koulukaveria. Sain myöhemmin onneksi turpaan. Ansaitsin sen.

En jaksa enää lukea näitä. Olen järkyttynyt eläinten rääkkäämisestä.

Vierailija kirjoitti:

Hajotin lapsena yhden naapurin pojan kanssa navetan räystäältä linnunpesän pitkällä laudalla. Jotenkin sitä lapsellisesti ajatteli että voisin hoitaa sitten niitä linnunpoikasia, ruokkia jne. Olin varmaan max. 8v tuolloin. Poikasethan sieltä pesästä tipahti, kaljut ruppanat, ihan avuttomat! Säikähdettiin tietysti ja menin näyttämään niitä sedälleni joka asui samassa pihapiirissä. Setä suuttui, ja piti kunnon saarnan, miten nyt emolintu itkee koko kesän rikkinäistä kotiaan ja kadonneita poikasiaan, eikä poikaset selviä, setä päästi poikaset kitumasta ja hautasi pellon reunaan. Muistan vieläkin, miten kamala olo siitä tuli, ja aikaa on kulunut yli 20 vuotta. Mutta menipä kerrasta kaaliin, että luonnon eläimiä ei mennä härkkimään.

Voi mulle on käynyt lähes tismalleen noin! Kaverin kanssa muka haluttiin hoivata pääskysen poikasia ja "opettaa niitä lentämään". Tiputettiin pesä ja sieltä mätkähti alas juurikin sellaisia avuttomia karvattomia ressukoita. Mentiin paniikkiin kun tajuttiin, että nehän kokevat pitkän ja kiduttavan kuoleman. Kaveri sanoi että tiputa kivi niiden päälle, niin eivät jää kitumaan. Pitelin painavaa isoa kiveä niiden yläpuolella, itkin enkä pystynyt siihen. Onneksi paikalle tuli naapurin mies,joka  oli tosi vihainen meille ja lopetti ne raukat. Ei kyllä enää tehty vastaavaa. Oltiin silloin 8 tai 9-vuotiaita.

Äinoa teko mitä olen jäänyt häpeämään on se kun poikani piirsi tuttavaperheen tapetit. Näin sen, mutta en järkytykseltäni pystynyt sanomaan mitään, meillä ei olisi ollut varaa korvata vahinkoja. Perheestä ei koskaan otettu tätä puheeksi, mutta myös orastava ystävyys päättyi siihen.

Puukottanut selkään, juoruillut, puhunut jumalattomasti pahaa selän takana monista tärkeistäkin ystävistä. Ei kaduta ollenkaan, teen tätä edelleen ja pelkään vain jääväni kiinni ja yksin.

Pettänyt eksääni useita kertoja. Yhdestä kerroin avoimesti, valehtelin olevani pahoillani vaikka oikeasti en ollut. Tässäkin pelkäsin jääväni kiinni, joten ajattelin tehdä kiltisti ja sanoa itse .

Todennäköisesti mulla on joku persoonallisuushäiriö. Kumpaakin ylempää tein/teen ihan ajankuluksi. Onneksi en sentään seurustele nykyään.