Elämäsi kamalin teko

Otin kotona vanhemmillani vahingossa yliannostuksen ja jouduin sairaalaan. Isäni on huolehtivainen ja murehtii minua muutenkin aina liikaakin.. Selvittiin säikähdyksellä mutta kyllä tuntui kamalalta aiheuttaa rakkaalle isälle sellasta murhetta. Oli itkenyt sairaalassa yms. Enää en käytä.

Olen valehdellut lukuisia kertoja läheisilleni, pomolleni ja ystävilleni saavuttaakseni henkilökohtaista hyötyä. Tiedän ettei kenenkään elämä ole helppoa, mutta vaikeimmista paikoista olen selvinnyt valehtelemalla enkä (*koputtaa puuta*) ainakaan vielä ole jäänyt kiinni...

Huijasin ex-mieheltäni osituksessa 10 000 euroa. Perustelin tätä itselleni sillä, että mies oli pettänyt minua - vuosia aiemmin yhden naisen kanssa ja eroa edeltävästi aloittaen seurustelun toisen naisen kanssa. En edes tiedä, kaduttaako teko minua miten kovasti. 

b kirjoitti:

Tein abortin ja väitin exälle (joka olisi ollut vahingon isä ja halusi pitää lapsen, uhkasi jättää jos teen abortin) että se oli kohdun ulkoinen raskaus. Ja esitin suunnatonta surua ja väitin että olisin niin toivonut lasta. Todellisuudessa abortti oli elämäni paras päätös, en olisi pitänyt vahinkoa vaikka olisi maksettu.

Itse en pidä tekoani ollenkaan kamalana, vaan pelastin elämäni tekemällä niin, mutta eksää ajatellen olihan se aika paskamainen veto. :D Muistan edelleen hänen surunsa. Ja nauran sille. :DD

Meillä sama muuten, paitsi oltiin seurusteltu miehen kanssa silloin 2kk, eikä mies uhannut jättää jos tekisin abortin. En vain pystynyt kertomaan, etten halunnut vielä tuossa vaiheessa lasta, koska mies oli niin innoissaan asiasta.

Abortista on nyt kulunut 4 vuotta ja olemme vieläkin yhdessä. Lasten hankkiminen on kohta ajankohtaista ja pelkään tämän abortin paljastuvan lääkärikäynnin yhteydessä...

 

Myös toinen kamala teko:

Annoin koirani pois perheeseen, josta en ollut saanut oikein minkäänlaista tietoa etukäteen. Kärsin silloin masennuksesta, enkä pystynyt enää huolehtimaan koirasta.

Koira lähti perheeseen, jossa 3kk aikana siitä tuli toisia koiria kohtaan aggressiivinen, kovia ääniä pelkäävä ja se alkoi pissimään sisälle. Oli myös laihtunut todella paljon.

Sain koiran takaisin, kun eivät enää pystyneet pitämään sitä tuon aggressiivisuuden takia.

Koira muuttui viikossa takaisin omaksi itsekseen, enkä aio luopua siitä enää ikinä.

Itselleni kamalinta on ollut varmaan se, että olen aamun kiireessä huutanut kissanpennullemme kun ei ole totellut ja vain riehui. Olen myös yhden kerran "läpsäissyt" (erittäin hellästi) kissaa pyllylle kuivalla sukalla. Yleensä kun kisun energiapiikki alkaa kasvamaan huippuunsa ja omat hermoni kiristyä liikaa, laitan hetkeksi kisun tai itseni johonkin huoneeseen rauhottumaan. Kyse siis jostain max 5 minuutista. Kuitenkin minulla on hirveän huono omatunto tästä aina joskus, mutta en vain voi mitään.

Nykyään eläinrakas aikuinen. kirjoitti:

Löysin joskus alle kouluikäisenä perheessäni olleen kissan pennut, otin ne pesästään ja rääkkäsin niitä monen tunnin ajan niin että ne lopulta kuolivat. Heitin ne sitten naapurin roskikseen sillä seurauksella, että naapurin lapset saivat syyn niskoilleen niiden tappamisesta. Tapoin muutenkin paljon eläimiä erityisesti kesäisin, pitkälle yli 10-vuotiaaksi asti käytin kesälomani eläinten rääkkäämiseen.

Sori mutta vaikutat ihan hirveeltä ihmiseltä. En haluais sua itseni lähelle.

Elämäni kamalin teko on ollut se, etten ole elänyt elämää. Olen äärettömän tylsä ihminen, nössö ja saamaton vätys.

Ihmiset, jotka tekevät eläinrääkkäystä lapsena ovat todennäköisimmin narsisteja aikuisena. Tutkittu juttu.

Jätin ihanan tytön juhannuksena -82. sanoin puhelimessa

että en enää halua tavata, olen miettinyt usein kuinka erilaista

elämäni olisi ilman tuota puhelua, toki tapasin myöhemmin

toisen  tytön jota rakastan yhä edelleen, ja asumme yhdessä ,mutta silti.

Olikohan se joku kohtalon oikku, vai mikä?

Kaduttaa/ei kaduta.

En pidä mieheni lapsesta. Esitän miehen aikana aina, että hänen lapsi on minulle yhtä tärkeä kuin omani ja mieheni silmissä olen varmasti täydellisin äitipuoli.

Oikeasti inhoan sitä kakaraa. Se lapsi pilaa meidän suhdetta monella tavalla. Olen loistava manipuloija ja mä osaan ennakkoon jo suunnitella kaiken mahdollisimman onnistuneesti niin, että lapsi on mahdollisimman vähän meidän kanssa.

En anna juurikaan lapselle ja isälle kahdenkeskistä aikaa, vaan olen aina mukana, että lapsi olisi vähän mustis isästään.

Tiedän koska lapsi esim yleensä yrittää mennä iskän viereen katsomaan telkkaria ja mä ehdin aina ensin.

Olen loistava ja fiksu järjestämään kaiken niin, että lapsi pelkää koko ajan että jää kakkoseksi.

Lapsen äiti on äärimmäisen tiukka kasvattaja ja ei kovin läsnäoleva vanhempi. Mieheni on tästä joskus huolissaan, mutta minä puhun aina sen puolesta, että lapsen äiti on erinomainen äiti ja perustelen miten lapsen äidin toiminta on ihailtavaa kunnon kasvattajan tekosia.

Hain työkkärin pakottamana töitä. Onneks ei valittu.

Ajoin 7-vuotiaan tyttöni takaraivon kaljuksi kun suutuin hänelle. Koulussa sanoin opettajalle että hänen kallonsa on magneettikuvattu ja siksi tukkaa puuttuu. Vein mummolle yöksi, koska piti saada koottua itseni tuon kamalan episodin jälkeen.

Annoin yhden miehen panna mua perseeseen vaikka tuntui tosi kipeältä.

Vierailija kirjoitti:

Lapsena laskin pulkkamäessä yhden ärsyttävän tyypin päälle tarkoituksella. Hän oli ihan syytön, eikä ollut kohdellut minua ikävästi.

Kuoliko kamusi:(?

- olen kiusannut koulussa nuorempaa tyttöä

- olen kerran ajanut hirveässä kännissä

- olen pannut mieheni siskon molempien aviomiesten kanssa. Jälkimmäisen miehen kanssa heidän häissään.

- edellisestä voi jo päätellä, olen pettänyt miestäni

- kieroilen ja valehtelen työpaikalla, olen onnistunut savustamaan useamman ulos ja kapuamaan itse ylöspäin. Pidän tätä jonkinlaisena pelinä ja odotan milloin jään kiinni. Tosin alan olemaan siinä missä haluan, joten olen huomattavasti rauhoittunut tämän suhteen.

Vierailija kirjoitti:

En pidä mieheni lapsesta. Esitän miehen aikana aina, että hänen lapsi on minulle yhtä tärkeä kuin omani ja mieheni silmissä olen varmasti täydellisin äitipuoli.

Oikeasti inhoan sitä kakaraa. Se lapsi pilaa meidän suhdetta monella tavalla. Olen loistava manipuloija ja mä osaan ennakkoon jo suunnitella kaiken mahdollisimman onnistuneesti niin, että lapsi on mahdollisimman vähän meidän kanssa.

En anna juurikaan lapselle ja isälle kahdenkeskistä aikaa, vaan olen aina mukana, että lapsi olisi vähän mustis isästään.

Tiedän koska lapsi esim yleensä yrittää mennä iskän viereen katsomaan telkkaria ja mä ehdin aina ensin.

Olen loistava ja fiksu järjestämään kaiken niin, että lapsi pelkää koko ajan että jää kakkoseksi.

Lapsen äiti on äärimmäisen tiukka kasvattaja ja ei kovin läsnäoleva vanhempi. Mieheni on tästä joskus huolissaan, mutta minä puhun aina sen puolesta, että lapsen äiti on erinomainen äiti ja perustelen miten lapsen äidin toiminta on ihailtavaa kunnon kasvattajan tekosia.

Noloa olla noin mustasukkainen! Aikuinen nainen kilpailee lapsen kanssa ja kostaa omaa pahaa oloaan. Grow up!

Rakastamani ihmisen kiusaaminen.

Löin koiraani :'(

Nanao kirjoitti:

Löin lapsena luokkakaveriani terävällä lyijykynällä päähän niin että lyijy katkesi ihon alle ja tuli verta. Häpeän edelleen syvästi. :/

Löitköhän minua. :D

Itse kiusaan koko ajan aviomiestäni ja maksavan hällä kaikki maksut. Tavoitteeni on näin kerätä alle10 vuodes 100000 euroa