Lapset pompottavat vanhempiaan

Vierailija kirjoitti:

Olet väärässä. STM:n ohjeen mukaan vastuu lapsesta siirtyy vasta ns. luovutettaessa eli kun lapsi jää päivähoitoon ja kun päivähoidon henkilöstö luovuttaa lapsen hakijalle. Mikään vanhemman oleskelu päiväkodin alueella ei riitä luovutukseksi.

Miten oletuksesi toteutuu tilanteessa, jossa noutaja ei olekaan vanhempi vaan vanhemman valtuuttama henkilö, jota päiväkodin henkilökunta ei tunne. Lapsi putoaa keinusta => vanhempi pihassa, vanhemman vastuulla. Lapsi putoaa keinusta => päiväkodille tuntematon hakija pihassa, vastuu hänellä, vaikka ei välttämättä edes erota haalarikansasta, kuka se kummityttö/veljenpoika koko porukasta on.

Saako teidän päiväkodissa kuka tahansa hakea lapsen ilmoittamatta siitä henkilökunnalle? Jos siis mitään luovuttamista ja tarkistuksia ei ole.

Kyllä se on luovutus silloin, kun hakija saapuu paikalle.

Vai tehdäänkö teillä joku erillinen ja virallinen luovutuskeskustelu ja siitä pöytäkirja, jotta vastuu saadaan siirtymään varmasti luotettavalla tavalla?

Jos hakija (myös se serkunkaima) ei vahdi lasta tultuaan päiväkotiin niin se on sitten voi voi, jos onnettomuus tapahtuu. Sitten ei auta kuin hakea laastaria.

Vierailija kirjoitti:

Juuri tuossa keskusteltiin muutaman saman alan ihmisen kanssa, kuinka monella vanhemmalla on kova pelko aiheuttaa lapselle minkaanlaisia pettymyksiä. Ja kuinka suuriin ongelmia lapsi sitten kohtaa, kun ei ole oppinut pieniäkään pettymyksiä käsittelemään.

Miun täti laittoi kerran lapsensa joulupuuroon useammankin mantelin ettei vain pikku murunen joudu pettymään. Mielestäni täti tavallaan pilasi tuon perinteen kaikilta muilta kun "oikean" mantelin löytäjän lisäksi piti hehkuttaa sitä miten "tonttu oli laittanut Pikku-Irman" puuroon jopa viisi mantelia!" :P

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä tuo on valitettavasti totta. Aukioloajan puitteissa vanhemmat saattavat tulla huikkaamaan lapselle että lähtisitkö jo, ja kun ei pikku pomo halua lähteä, käy äiti sitten kaupassa sun muuta ja suhdelukujen puitteissa ei työntekijät pääse kotiin.

Aika kumma juttu, jos teillä pitää suhdelukujen toteutua joka minuutti, eikä yhden lapsen vuoksi pääse lähtemään kotiin.

Miten herttaista kun luulet että se rajoittuu yhteen lapseen. :)

Niinpä niin. ei kai mitään ongelmaa olisikaan, jos kyse vain yhdestä. Tämä on lisääntynyt ilmiö hurjasti. vanhemmat eivät uskalla olla lapsilleen pomoja missään suhteessa

Vai ehkä eivät halua? Nuo kantamalla autoon -vanhemmat (toki toinen ääripää) ovat epäsensitiivisiä kaikessa, mitä lapseen tulee ja se kostautuu niinikään lapselle aikuisena aivan varmasti. Jos itsellä on ollut tällainen ylikireälle viritetty 70-80-luvun vanhempi lapsuudessa, niin sitä samaa en välitä sinun tarpeistasi -tunnelmaa ei taatusti halua omalle lapselleen aiheuttaa.

Onhan tuota touhua koulunkin puolella. Iltapäiväkerhosta haettaessa vanhemmat jäävät tinkaamaan lasta lopettamaan leikit ja josko mitenkään sopisi, että Onni-Pekka ja Matilda-Helmi lähtisivät kotiin.

Itse menen aina väliin jos huomaan, että lapsi alkaa vetkuttelemaan. Sanon selvästi lapselle, että äiti/isä tuli, nyt siivoat jälkesi ja lähdet kotiin. Menen valvomaan jopa pukemista, koska kädettömät vanhemmat eivät sitä ilmeisesti osaa. Jos toiminnanohjaus on vielä hataraa, niin ohjaan lapselle sanallisesti vaatteet ylle, repun selkään ja ovesta ulos vanhempansa kanssa.

Ei se sen vaikeampaa ole. Kumma, että koulun henkilökunnalla on parempi auktoriteetti muutamiin lapsiin kuin näillä vässykkävanhemmilla.

Kyllä on virallinen luovutus aamuin illoin, kun lapsen kellokortti leimataan, tuonti ja haku kirjautuvat kellontarkasti järjestelmään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täääh? Mä en ees tienny, et noin saa tehdä! Mä tuun aina vähän ennen varsinaista hakuaikaa ja viimeistään ilmoitettuna hakuaikana kävellään portista ulos. Eli jos oon ilmoittanu, et haen 15:40, niin 15:30 oon päiväkodilla, kurkkaan lokerot ja vaihdan kuulumiset tädin kanssa. 15:40 kävellää jo autolle. Ja siin vaiheessa lapsi on jo mun eikä päiväkodin vastuulla eli ylimääräset työntekijät saa mun puolesta poistua paikalta eikä jäädä varttumaan, et jääkö lapsi sittenkii päiväkodille..

Kyllä päiväkodin pitäis tiukasti sanoo, että hakuaikoja tarvii noudattaa. Jos lapsi haluu jäädä leikkimään, niin vanhempi jää valvomaan eikä lähe kauppaan. Täti taas saa mennä kotiin, jos työpäivä on päättynyt kyseisen lapsen hakuaikaan.

Jos hakuaika on klo 17.00, niin lapsenko saa hakea vasta sitten? Sitäkö tarkoitat?

Vastaavasti päiväkodissa pitäisi sitten muistaa se, että jos lapsen hoitoajaksi on määritelty klo 10-17, niin päiväkodista ei voida vaatia tuomaan lasta aikaisemmin, jotta koko ryhmä pääsee retkelle/teatteriin tms. klo 9.00.

Eli lapsi jää yksin hoitajan kanssa päiväkodille, kun muut ovat retkellä, hoitosopimuksessa kun ei säädetä sitä, että pk saa järjestää aktiviteetit vain kaikkien ollessa paikalla. Mutta mahtaa syntyä parku, jos näin menetellään, sillä nykyään Suomessa kaikilla on OIKEUS.

Käytännössä 1 hoitaja ei lähde 13 lapsen kanssa yksinään sinne retkelle vaan koko porukka jää päiväkotiin. Näin turvallisuussyistä.

Enkä nyt ymmärrä sitä, että vanhempi ei saa mennä kauppaan, kun lapsi on päiväkodissa, mutta vanhemman pitäisi viedä lapsi hoitoon perheen tarpeen kannalta liian aikaisin, jotta päiväkoti voisi toimia omalla tavallaan. Miksi se lapsen hoitopäivän pidentäminen päiväkodin takia on hyväksyttävämpää kuin se, että äiti käy ensin kaupassa ja sitten noutaa lapsen hoitoaikojen puitteissa.

Höpsistä, et sitten tunnista provokaatiota tehokeinona? No ehkä mun pitää vielä harjoitella.

Tarkoitin sitä, että joustamisen tulee tarvittaessa olla molemminpuolista. Vanhempi voi tietenkin käydä kaupassa, kunhan hoitosopimus täyttyy. Vastaavasti yksi perhe ei saa joustamattomuudella torpedoida retkeä.

Nämä "tulisitko sä mukaan kauppaan ai et no mentäskö kuiteski" -vanhemmat on sitten toinen juttu. Heille ryhtiliike, kiitos.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juuri tuossa keskusteltiin muutaman saman alan ihmisen kanssa, kuinka monella vanhemmalla on kova pelko aiheuttaa lapselle minkaanlaisia pettymyksiä. Ja kuinka suuriin ongelmia lapsi sitten kohtaa, kun ei ole oppinut pieniäkään pettymyksiä käsittelemään.

Miun täti laittoi kerran lapsensa joulupuuroon useammankin mantelin ettei vain pikku murunen joudu pettymään. Mielestäni täti tavallaan pilasi tuon perinteen kaikilta muilta kun "oikean" mantelin löytäjän lisäksi piti hehkuttaa sitä miten "tonttu oli laittanut Pikku-Irman" puuroon jopa viisi mantelia!" :P

Niin että julmuus kukkimaan, koska näin sinulla on iloisempaa! Viis siitä, jos jonkun pienemmän mieli pahoittuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä tuo on valitettavasti totta. Aukioloajan puitteissa vanhemmat saattavat tulla huikkaamaan lapselle että lähtisitkö jo, ja kun ei pikku pomo halua lähteä, käy äiti sitten kaupassa sun muuta ja suhdelukujen puitteissa ei työntekijät pääse kotiin.

Aika kumma juttu, jos teillä pitää suhdelukujen toteutua joka minuutti, eikä yhden lapsen vuoksi pääse lähtemään kotiin.

Miten herttaista kun luulet että se rajoittuu yhteen lapseen. :)

Niinpä niin. ei kai mitään ongelmaa olisikaan, jos kyse vain yhdestä. Tämä on lisääntynyt ilmiö hurjasti. vanhemmat eivät uskalla olla lapsilleen pomoja missään suhteessa

Vai ehkä eivät halua? Nuo kantamalla autoon -vanhemmat (toki toinen ääripää) ovat epäsensitiivisiä kaikessa, mitä lapseen tulee ja se kostautuu niinikään lapselle aikuisena aivan varmasti. Jos itsellä on ollut tällainen ylikireälle viritetty 70-80-luvun vanhempi lapsuudessa, niin sitä samaa en välitä sinun tarpeistasi -tunnelmaa ei taatusti halua omalle lapselleen aiheuttaa.

Tunnetusti ei ole muunlaista vanhemmuutta kuin joko vätystelevä tai autoon-kannetaan-sanaakaan-ei-sanota-eikä-varsinkaan-kuunnella. Värejäkin on vain musta ja valkoinen, eikö?

Ensimmäinen virhe on se että vanhempi KYSYY "lähdettäisiinkö kotiin?" Moni tekee tätä tiedostamatta vaikka on ihan varmasti aikomus lähteä mutta tämä antaa jo lapselle mahdollisuuden kieltäytyä ja sitten ollaankin jo ongelmissa. Meidänkin päiväkodissa on lapset tehnyt tätä ja me ollaan ainakin pidetty puhuttelu suoraan kaikille lapsille aamupiirin yhteydessä että sillon lähdetään kun tullaan hakemaan ja kyllä se ainakin auttoi. Toki oli isommista lapsista kyse. Ja kaikille tietämättömille vanhemmille tiedoksi; yhdellä hoitajalle saa olla 7 lasta vastuullaan. Jos kyse on alle 3 vuotiaista niitä saa olla vielä vähemmän. Työntekijöiden työaika tulee lasten hoitoajan mukaan. Esim. On laskettu että viimeinen työtekijä jää yksin oli 16. Siihen mennessä on jäljellä enää se 7 lasta. Sitten sinä tulet ja ilmoitat lapsellesi että jää vain vielä, äiti käy kaupassa kun päiväkoti on kerta auki viiteen. Tämä toinen työtekijä joutuu jäädä vielä ylitöihin sinun takiasi. Ja tiedoksi vielä, vaikka päiväkoti olisi auki viiteen niin jos kukaan lapsi ei ole merkattu olemaan siihen asti niin silloin sen työntekijän työaika on merkitty loppuvan silloin kun viimeinen lapsi on merkitty haettavaksi. Tai vaihtoehtoisesti jos viimeinen lapsi haetaan ilmoitettua aikaisemmin niin ei siellä kenenkään tarvi pönöttää yksin työajan loppuun.

vanhemmilla viiraa kyllä ja niin viiraa monilla hoitajillakin. Mun lapsen ryhmässä lyömistä, tönimistä, järjetöntä riehumista, jopa huonekalujen paiskomista yms. joka oikeasti pelotti syksyllä sekä lasta että minua lapsen vanhempana. Eihän tuollainen nyt vaan ole normaalia käytöstä, on kyseessä sitten koti, koulu, päiväkoti tai mikä tahansa maailman paikka. Otin asian puheeksi, niin mitä sanovat hoitajat? "Ei me voida näitä rajoittaa liikaa, vilkkaat lapset saattavat ahdistua, jos niiden pitää olla rauhassa" Näillä sanoilla tosiaan, suora sitaatti. Eli nämä vilkkaat söpöt pikkuvesselit saavat hakata ryhmätovereitaan päähän jos niillä sattuu olemaan semmoinen fiilis tänään. USKOMATONTA mutta ikävä kyllä TOTTA.

haloo, ne lapset riehuu ja sekoilee ja on ylivilkkaita nimenomaan koska niitä ahdistaa. Niitä ahdistaa se rajattomuus. Ne suorastaan huutaa, että aikuiset hei c'moon, antakaa meille ne turvalliset rajat.

Toivoisin myös, että ap:n esimerkki olisi vaan tarinaa, mutta uskon että tällaista on. Lapsi kun huutaa "en haluu kotiin, tyhmä paska äiti, lähe pois" niin silloinhan se nimenomaan huutaa "äiti halaa mua, mulla oli ikävä sua".  

Vierailija kirjoitti:

vanhemmilla viiraa kyllä ja niin viiraa monilla hoitajillakin. Mun lapsen ryhmässä lyömistä, tönimistä, järjetöntä riehumista, jopa huonekalujen paiskomista yms. joka oikeasti pelotti syksyllä sekä lasta että minua lapsen vanhempana. Eihän tuollainen nyt vaan ole normaalia käytöstä, on kyseessä sitten koti, koulu, päiväkoti tai mikä tahansa maailman paikka. Otin asian puheeksi, niin mitä sanovat hoitajat? "Ei me voida näitä rajoittaa liikaa, vilkkaat lapset saattavat ahdistua, jos niiden pitää olla rauhassa" Näillä sanoilla tosiaan, suora sitaatti. Eli nämä vilkkaat söpöt pikkuvesselit saavat hakata ryhmätovereitaan päähän jos niillä sattuu olemaan semmoinen fiilis tänään. USKOMATONTA mutta ikävä kyllä TOTTA.

haloo, ne lapset riehuu ja sekoilee ja on ylivilkkaita nimenomaan koska niitä ahdistaa. Niitä ahdistaa se rajattomuus. Ne suorastaan huutaa, että aikuiset hei c'moon, antakaa meille ne turvalliset rajat.

Toivoisin myös, että ap:n esimerkki olisi vaan tarinaa, mutta uskon että tällaista on. Lapsi kun huutaa "en haluu kotiin, tyhmä paska äiti, lähe pois" niin silloinhan se nimenomaan huutaa "äiti halaa mua, mulla oli ikävä sua".  

Hyvin sanottu!

Vierailija kirjoitti:

vanhemmilla viiraa kyllä ja niin viiraa monilla hoitajillakin. Mun lapsen ryhmässä lyömistä, tönimistä, järjetöntä riehumista, jopa huonekalujen paiskomista yms. joka oikeasti pelotti syksyllä sekä lasta että minua lapsen vanhempana. Eihän tuollainen nyt vaan ole normaalia käytöstä, on kyseessä sitten koti, koulu, päiväkoti tai mikä tahansa maailman paikka. Otin asian puheeksi, niin mitä sanovat hoitajat? "Ei me voida näitä rajoittaa liikaa, vilkkaat lapset saattavat ahdistua, jos niiden pitää olla rauhassa" Näillä sanoilla tosiaan, suora sitaatti. Eli nämä vilkkaat söpöt pikkuvesselit saavat hakata ryhmätovereitaan päähän jos niillä sattuu olemaan semmoinen fiilis tänään. USKOMATONTA mutta ikävä kyllä TOTTA.

Yleensä ei ole kyse siitä, että hoitajilla viiraisi, vaan todellisuudesta vieraantuneilla hoitajien pomoilla viiraa. Eli ovat vaikkapa kieltäneet rajoittamisen.

En ole meidän lasten päikyssä kyseistä toimintaa huomannut mutta tämä kai liittyy koko ajan yleistyvään isompaan ongelmaan (minun mielestäni ongelma), jossa vanhemmat suhtautuvat lapseen kuin tasavertaiseen tai yritetään tasoitella elämä vain yhdeksi hauskanpidoksi.

Tiedän, että meidän perheessä on kova kuri ja katson asiaa omasta näkökulmastani mutta monen muun perheen kuri ja toiminta tuntuu todella lepsulta. Esim. ruokaa ei kunnioiteta. Tämän näkee kyläillessä tai kestitessä vieraita. Lasten annetaan itse lappaa lautaselle tavaraa ja jättää ruoka syömättä. Tai lapset saavat päättää mitä haluavat vaikka aamiaiseksi ja kuitenkaan niitä toivottuja ruokia ei syödä. Ensiksi halutaan vaikka muroja, jotka ovatkin minuutin päästä pahaa, sitten vingutaan leipää, josta syödään ehkä päälliset ja vähän keskustaa. Seuraavaksi halutaan hedelmää, mehua, jogurttia etc ja toiveet toteutetaan. Kun lapsi lopulta poistuu pöydästä, jää jäljelle vettyneet murot, puoliksi syöty jogurtti, kolmesti haukattu omena, pahoinpidelty leivän pala... ja vanhemmat vieressä hokevat mantraa "Ei oo pakko syödä".

Monessa perheessä päiväkoti-ikäisten lasten kanssa neuvotellaan esimerkiksi heräämisestä, päivän vaatteista, siitä aamupalasta, tv:n, tietokoneen tai padin käytöstä. Meillä näistä asioista ei neuvotella vaan vanhemmat päättävät ja lapset "tyytyvät" osaansa. Voin vaikka kysyä lapselta haluaako hän valita paidan a vai b mutta sitä suurempia päätöksiä lapsi ei tee liittyen vaatetukseen. Aamupalalla on aina puuroa ja sen lisäksi lapsi saa ilmoittaa ottaako hän leipää ja/tai hedelmää. Pyydetty leipä tai hedelmä syödään kokonaan. Tv:n, tietokoneen ja padin käytöstä lapsi voi esittää toiveen. Yleensä edellytyksenä on esimerkiksi, että huone on siivottu ensin ja sen jälkeen lapsi voi katsoa jonkun tietyn ohjelman tai videon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos lapsen hoitoaika on papereissa 7-17, niin ei minun ole pakko ottaa lasta kotiin jo klo 15, vaikka kävisin päiväkodin pihassa kysymässä, joko tulet kotiin. Jos on kiva leikki menossa, lähden välillä kauppaan ja haen lapsen vasta sovittuna aikana. Ei pitäisi olla päiväkodissa mitään aikatauluongelmaa, koska lapsi ei ole yliaikaa. Vai ottaako päähän se, että voin mennä ilman lasta kauppaan ja  maksan muutaman euron niistä hoitotunneista?

Kysy lapsesi tarhasta mikä heillä on käytäntö. Meidän lapsen tarhassa ja serkkupojan tarhassa on sellainen käytäntö, että kun lapsi näkee hakijan, hän ei ole enää päiväkodin henkilökunnan vastuulla. Jos meinaa mennä kauppaan klo 15 ja hakea lapsen klo 17, lasta ei siis tulla kurkkimaan klo 15 aidan yli ja kyselemään missä vaiheessa leikit on.  Pitää mennä kauppaan ja sitten hakea lapsi. 

Tiesitkö, että tuo on laitonta. Lapsi on päiväkodin vastuulla siihen asti, kun hän on päiväkodin tiloissa sovittuna hoitoaikana. Tämä on täysin yksiselitteinen asia. Henkilökunta ei voi lapsen pudotessa keinusta vedota siihen, että heillä ei ole mitään vastuuta, koska lapsihan näki vanhempansa parkkipaikalla. Samalla tavalla henkilökunnan on oltava lasta vastassa aamulla sovitussa paikassa eikä systeemi saa olla se, että vanhempi joutuu etsimään pitkin päiväkotia, missä aamuryhmä tänään kokoontuu.

Kyllä lapsi pihalla siirtyy vanhemman vastuulle sillä hetkellä, kun vanhempi astuu sinne pihalle. Tai sisällä ollessa silloin, kun vanhempi saapuu osastolle tai muuhun tilaan missä se lapsi silloin on. Ei vanhemman tarvitse koskea lasta, jotta vastuu siirtyisi.

Olet väärässä. STM:n ohjeen mukaan vastuu lapsesta siirtyy vasta ns. luovutettaessa eli kun lapsi jää päivähoitoon ja kun päivähoidon henkilöstö luovuttaa lapsen hakijalle. Mikään vanhemman oleskelu päiväkodin alueella ei riitä luovutukseksi.

Miten oletuksesi toteutuu tilanteessa, jossa noutaja ei olekaan vanhempi vaan vanhemman valtuuttama henkilö, jota päiväkodin henkilökunta ei tunne. Lapsi putoaa keinusta => vanhempi pihassa, vanhemman vastuulla. Lapsi putoaa keinusta => päiväkodille tuntematon hakija pihassa, vastuu hänellä, vaikka ei välttämättä edes erota haalarikansasta, kuka se kummityttö/veljenpoika koko porukasta on.

Saako teidän päiväkodissa kuka tahansa hakea lapsen ilmoittamatta siitä henkilökunnalle? Jos siis mitään luovuttamista ja tarkistuksia ei ole.

Se moikkaaminen tarkoittaa luovuttamista tollo. En mä rupea vanhemnulle sanomaan että luovutan nyt lapsen sinulle. Kuinka yksinkertainen ajattelu tapa sinulla on?

Vierailija kirjoitti:

Kyllä tuo on valitettavasti totta. Aukioloajan puitteissa vanhemmat saattavat tulla huikkaamaan lapselle että lähtisitkö jo, ja kun ei pikku pomo halua lähteä, käy äiti sitten kaupassa sun muuta ja suhdelukujen puitteissa ei työntekijät pääse kotiin.

No siinähän sitten puljaatte noiden hassujen suhdelukujen kanssa, ei kannata virittää systeemiä niin tiukaksi, että se sortuu jos yksikin ipana haetaan 15 min myöhemmin kuin pitäisi. Its ilmoitan, että lapsi on pk:ssa klo 7:30-17 välillä, vaikka ei se koskaan oikeasti niin kauaa ole, mutta se antaa minulle ja pk:lle väljät raamit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haha, mä sanon lapselle usein, että nyt lähden tule mukaan jos haluat. Tulee aina kiire lähteä, ettei jää yksin enää sinne.

Tämä neuvo tuli ihan lapsen vanhasta päiväkodista. Ei koskaan lähtenyt mukaan kuin huudolla, niin hoitaja sanoi, että sano lapselle lähteväsi ja lähde ulos (minutin päästä takaisin). Toimi! Ikinä en kyllä oikeasti jättäisi ja lähtisi kauppaan..

Ei toimi kaikkien lasten kanssa. Sitä paitsi jos lapselle ensin sanoo lähtevänsä, mutta sitten kuitenkin tulee takaisin, niin lapselta menee luotto vanhemman tekemien uhkauksien pitävyyteen.

Onks tää nyt sama ku se, että kun joulupukista valehtelee, niin lapset ei enää usko mitään? Ja muut, jotka sanoo lähtevänsä, eivät tule takaisin kuin seuraavana päivänä vasta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Silloin kun vanhempi tulee portista sisään ja moikkaa lasta sekä hoitajaa VASTUU lapsesta siirtyy vanhenmalle.

Vastuu siirtyy silloin, kun kellokorttilätkä leimataan ja lapsen haku kirjautuu sähköiseen järjestelmään. Jonkun huoltaja saattaa joutua käväisemään ihan työasioissa joissain päiväkodeissa kesken päivän, jopa siinä päiväkodissa, missä hänen lapsensa on hoidossa.

Mitäs jos ei ole kellokorttia? Ja eihäb sr vanhempi ole silloin tulossa hakemaan lastaan vaan tekemään töitä. Ja en usko vanhemman silloin kysyvän "lähdetkö nyt vaiko myöhemmin?

Vierailija kirjoitti:

Onks tää nyt sama ku se, että kun joulupukista valehtelee, niin lapset ei enää usko mitään? Ja muut, jotka sanoo lähtevänsä, eivät tule takaisin kuin seuraavana päivänä vasta?

Ei kun se on sama kuin vaikkapa se, että jos lasta uhkailee lempilelun pois ottamisella jos tämä ei tottele, mutta ei tosipaikan tultua koskaan laita toteen uhkaustaan, niin lapsi ei enää ota sitä uhkausta tosissaan.

On valitettavan tuttu ilmiö. Vanhempi tulee 9h hoitopäivän jälkeen hakemaan lastaan "Voooi, tuliko äiti liian aikaisin? No, laske vielä yksi mäki". Ja se yksi mäki lasketaan ainakin kymmenen kertaa... Joskus ennen saattoi mennä ylitöiksi, kun piti odottaa, että vanhempi saa lapsensa mukaan ja saivat haettua reput ja unikaverit yms. sisältä, jos tuo valtataistelu alkoi hetkeä ennen sulkemisaikaa. Nykyisin olen sen verran napakka, että kysyn vanhemmalta, tarvitsevatko mitään sisältä, sillä päiväkoti menee nyt kiinni ja minun työaikani loppuu, eli lähden lukitsemaan ovet ja sitten lähden kotiin.

Osa vanhemmista ilmeisesti luulee, että päiväkodin henkilökunta asuu päiväkodilla, eikä heillä ole mitään elämää työpäivän jälkeen, esim. omien lasten hakua päiväkodista. Niin hämmästyneiltä he vaikuttavat, jos muistutan, että päiväkoti menee klo 17 kiinni, enkä jää odottamaan 17.15 asti, että se lapsonen saa mäkensä laskettua ja huomaa, että vielä pitäisi päästä sisälle pissalle ja hakemaan se rakas unikaveri.

Mulla on tapana sanoa lähtöä pitkittävälle lapselle iloisen kuuluvasti "heippa ja nähdään huomenna/hyvää viikonloppua!" ja lähes aina lapsi hoksaa nyt olevan lähdön hetki ja hän lähtee takaisin heipaten vanhempansa mukaan. Pieni kikka, iso vaikutus.

-lto