Kokemuksia psykoterapiakeskus Vastaamosta?

Kokemukseni on, että psykoterapeutit ovat suhteellisen laiskoja ihmisiä ja helpon rahan perässä. On tullut vastaan aktiivisia ja passiivisia psykoterapeutteja, joten olen nähnyt eron. Kovin vähän näitä asiantuntijoita valvotaan tai heiltä vaaditaan mitään viranomaistaholta. Kelan terapialausuntoihinkin saavat kirjoittaa, mitä sattuu. Psykoterapian pitäisi olla tavoitteellista ja tuloksellista, ei vuosikausia kestävää vellontaa ongelmissa.

Hellsten ei ole esiintynyt psykoterapeuttina koska ei ole psykoterapeutti. Hyvä. Yllättävää kuitenkin että mies joka on pitkään ollut esillä terapia- ja hoitokysymyksissä ei ole hankkinut asiaan peruskoulutusta. Hänellä on ollut alunperin hyviä ajatuksia (virtahepo...) mutta nyt ymmärrän muut hötöt: saat sen mistä luovut jne. Coelhon tyylistä muka-filosofista höpinää. Jotakin ylimielistä hänessä on ollut...Onkohan ajatellut olevansa liian hyvä pt-koulutuksiin?

Vierailija kirjoitti:

Kokemukseni on, että psykoterapeutit ovat suhteellisen laiskoja ihmisiä ja helpon rahan perässä. On tullut vastaan aktiivisia ja passiivisia psykoterapeutteja, joten olen nähnyt eron. Kovin vähän näitä asiantuntijoita valvotaan tai heiltä vaaditaan mitään viranomaistaholta. Kelan terapialausuntoihinkin saavat kirjoittaa, mitä sattuu. Psykoterapian pitäisi olla tavoitteellista ja tuloksellista, ei vuosikausia kestävää vellontaa ongelmissa.

Samaa mieltä tästä. Sote-uudistus tulee muuttamaan psykoterapian korvattavuutta ja myös terapian tuloksellisuutta aletaan seurata tarkemmin. Monissa muissa maissa on jo näin, mutta Suomessa psykoterapeutit saavat huseerata aika pitkälti rauhassa ja rahastaa tyhjästä.

Vierailija kirjoitti:

Hellsten ei ole esiintynyt psykoterapeuttina koska ei ole psykoterapeutti. Hyvä. Yllättävää kuitenkin että mies joka on pitkään ollut esillä terapia- ja hoitokysymyksissä ei ole hankkinut asiaan peruskoulutusta. Hänellä on ollut alunperin hyviä ajatuksia (virtahepo...) mutta nyt ymmärrän muut hötöt: saat sen mistä luovut jne. Coelhon tyylistä muka-filosofista höpinää. Jotakin ylimielistä hänessä on ollut...Onkohan ajatellut olevansa liian hyvä pt-koulutuksiin?

Tuskin kyse on siitä. Hänellä vaan ei ole ollut tarvetta psykoterapiakoulutukseen, koska hän on aina halunnut toimia ensisijaisesti kouluttajana, ei potilastyössä.

Vierailija kirjoitti:

Hellsten ei ole esiintynyt psykoterapeuttina koska ei ole psykoterapeutti. Hyvä. Yllättävää kuitenkin että mies joka on pitkään ollut esillä terapia- ja hoitokysymyksissä ei ole hankkinut asiaan peruskoulutusta. Hänellä on ollut alunperin hyviä ajatuksia (virtahepo...) mutta nyt ymmärrän muut hötöt: saat sen mistä luovut jne. Coelhon tyylistä muka-filosofista höpinää. Jotakin ylimielistä hänessä on ollut...Onkohan ajatellut olevansa liian hyvä pt-koulutuksiin?

On hyvin profiloinut itsensä, sillä varmasti suurin osa häntä pitää vähintän psykoterapeuttina. On ollut niin monessa yhteydessä ja vaativassakin tilanteessa asiantuntijan äänenä.

Tuo on totta. Ben Furmanilla oli pitkään sama ongelma, hänhän jopa esiintyi psykoterapeuttina, vaikka Valviran pätevyyttä ei ollut. Astetta nolompi tapaus kuin Hellsten. Tosin Furmanilla on pätevyys nykyään. Hellsten ei ole sitä koskaan edes kai halunnut, saati tarvinnut. Hän kouluttaa ja luennoi, ei tee terapiatyötä. Silti hän esiintyy terapiatyön asiantuntijana, mikä kieltämättä tuntuu vähän hassulta.

Furmanin lyhytterapualla ei varmaan rahasteta.Ainakin nimi lyhytterapua kuullostaa siltä ettei asioita yritetä vedättää.Varmaan tavallinen lääkäri tai pappi osaavat kuunnella yhtä hyvin.

Totta; jos psykoterapia olisi pelkkää kuuntelua, niin varmasti moni sitä osaisi tehdä ihan hyvin.

Jos psykoterapialla pyritään vaikka kehitysiän vaikeuksista johtuvan persoonallisuuden kehityksen keskeneräisyyden loppuun saattamiseen , ovat lyhytterapeutit ja hömppäharrastajat ulkona.

Käsitys siitä, että lyhyt ja nopea psykoterapia ovat hyviä, on osattu hyvin markkinoida. Joihinkin oireisiin (nimenomaan oireisiin) se toimiikin hyvin. Pitkää terapiaa tarvitaan, kun käsitellään ihmisen persoonallisuudessa syvemmällä olevia vaurioita, traumoja ja persoonallisuuden rakenteita. Näistä rakenteista ei kognitiivisessa ja pikaterapiassa puhuta yhtään mitään; vain oireista. Käsitys heillä on, että kun oireet poistuvat, niin kaikki on hyvin. Monen ihmisen kohdalla käy niin, että kun oireet palaavat, henkilö hakeutuu sitten siihen toisenlaiseen terapiaan.

jbijdfidifjb kirjoitti:

Totta; jos psykoterapia olisi pelkkää kuuntelua, niin varmasti moni sitä osaisi tehdä ihan hyvin.

Jos psykoterapialla pyritään vaikka kehitysiän vaikeuksista johtuvan persoonallisuuden kehityksen keskeneräisyyden loppuun saattamiseen , ovat lyhytterapeutit ja hömppäharrastajat ulkona.

Käsitys siitä, että lyhyt ja nopea psykoterapia ovat hyviä, on osattu hyvin markkinoida. Joihinkin oireisiin (nimenomaan oireisiin) se toimiikin hyvin. Pitkää terapiaa tarvitaan, kun käsitellään ihmisen persoonallisuudessa syvemmällä olevia vaurioita, traumoja ja persoonallisuuden rakenteita. Näistä rakenteista ei kognitiivisessa ja pikaterapiassa puhuta yhtään mitään; vain oireista. Käsitys heillä on, että kun oireet poistuvat, niin kaikki on hyvin. Monen ihmisen kohdalla käy niin, että kun oireet palaavat, henkilö hakeutuu sitten siihen toisenlaiseen terapiaan.

Mistä tällaista  pitkää psykoterapiaa voi sitten saada? Saako siihen Kelan tukea?

Olen joutunut pettymään useasti kuinka huonosti kognitiivisilla psykoterapeuteilla on kyky käsitellä esimerkiksi traumoja ja niiden kehitysvaiheita, ja siksi joutunut palaamaan terapian ja eri terapeuttien pariin useamman kerran samojen ongelmien kanssa. Kunnes olen itse tajunnut ongelmien johtuvan traumoista, joita ei ole osattu/uskallettu/tunnistettu terapeutin toimesta käsitellä.

Vastaamossa työskentelee valtava määrä ratkaisukeskeisiä psykoterapeutteja, joiden "oma psykoterapia" koostuu muutamista päivistä ryhmäkeskustelua muiden koulutettavien kanssa. Jos tätä vertaa 250-500 tuntiin (monilla enemmänkin) intensiivistä oman mielen tutkimista, on aivan selvää että jälkimmäiset psykoterapeutit ovat aivan eri tavalla kykeneviä erottamaan asiakkaan pulmat omistaan. Vastaamon ammattietiikasta kertonee se, että tällaista kysymykset eivät heidän näkökulmastaan ole olennaisia.

Tässä on nimenomaan joku juttu. Vastaamoon hakeutuvat nimenomaan ne terapeutit, jotka omillaan olisivat epävarmoja työllistymisestään. Vastaamon massiivinen markkinointi netissä varmistaa työllistymisen aloittelevillekin terapeuteille. Sen vuoksi Vastaamon mainostaminen "meillä on parhaat terapeutit" on räikeässä ristiriidassa todellisuuden kanssa...

Vastaamossa on hyvin eritasoisista lähtökohdista tulevia psykoterapeutteja. Psykologeilla on viiden-kuuden vuoden yliopistotason koulutus ihmisen normaaliin psykologiseen kehitykseen, persoonallisuuden rakentumiseen, sen lisäksi perehtyneisyys tieteelliseen tutkimukseen ja akateemiseen psykologiseen perustutkimukseen, perusopinnot sisältävät myös psykoteterapeuttisen hoitamisen opintoja, samoin kuin psykologin tutkimusmenetelmien opinnot.

Tämän lisäksi psykologi psykoterapeutti on käynyt psykoterapian erikoistumiskoulutuksen, kolme - kuusi vuotta, joten taustalla on psykologian ja psykoterapian opintoja vähintään kahdeksan vuotta (5+3) ,vaativan erityistason kohdalla 5+6. Psykiatreilla ei peruskoulutuksessa ole lainkaan psykoterapiavalmiuksia kehittäviä perusopintoja, psykologiset ihmisen kehitysteoriat puuttuvat ja erikoistumiskoulutus on psykiatrisiin häiriöihin suuntautunut, useimmiten hyvin biologisorientoitunut  lääkehoitoineen. Psyk. sh on jotain, mutta rajatusti. Niillä muilla psykoterapeuteilla ei ole välttämättä mitään psykoterapeutiksi orientoivia opintoja.

Valitkaa tästä , kaikki on toki kiinni henkilöstä, mutta itselleni tämän perusteella valinta ei ole vaikeata.

vastaamolainen kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kokemuksia mutta kiinnostaa tämä myös.

Paitsi että kaipa riippuu enemmän henkilöstä kuin toimistohotellista?

Hyvä kysymys! Psykoterapiakeskus Vastaamo on ainoa alan toimija Suomessa, jossa kaikki psykoterapeutit, psykologit ja psykiatrit ovat työsuhteessa yritykseen. Samalla myös yritys itse (eikä vain sen tiloissa vuokralla toimivat ammatinharjoittajat) on vastuussa tuottamistaan terveyspalveluista. Yrityksen toimintaa  valvoo Valvira ja laadusta vastaa terveydenhuollon palveluista vastaavana johtana toimiva psykiatrian erikoislääkäri: https://vastaamo.fi/yritys

 

Työsuhteisuudessa on kääntöpuolena mm.se että huonoksi osoittautuneita terapeutteja ei saada pois firmasta vaan heille on tarjottava töitä(=asiakkaita) jatkossakin. Myös motivaatio voi olla huonompi kuin yrittäjällä.

Mun kaksi ystävää toimivat siellä terapeutteina. Pk-seutu ja vars.suomessa.

Varoittavia merkkejä on mm. se että koulutustaustaa ym. ei kerrota selkeästi (moni mielellään pimittää esim.sairaanhoitajan tai teologin pohjakoulutusta ja antaa ymmärtää että on psykologi). Myös kaikki painostaminen ja muu "epätoivoisuus" on varoitusmerkki.

Itse kävin täällä psykoterapissa keskivaikeaan masennukseen ja ahdistushäiriöön hakemassa apua. Omat kokemukseni ovat hyviä. Kävin 4 kuukautta terapiassa, sen alussa olin erittäin ahdistunut ja masentunut, tämän jälkeen voin jo huomattavasti paremmin ja pystyin jatkamaan omillani. Metodina taisi olla kognitiivinen terapia. Minä puhuin, terapeutti tarjosi monia uusia näkökulmia asioihin ja opetti keinoja käsitellä ahdistusta.

Kuten joku sanoikin, niin paljon riippuu terapeutin + asiakkaan kemiasta, ja yksityisellä puolellakin on montaa erilaista hiihtäjä. Minä kävin tapaamassa kahta eri terapeuttia ennen tämän Vastaamon terapeutin tapaamista, ja vasta hänen kanssaan kolahti ja tuntui turvalliselta. Oma psykoterapeuttini oli taustaltaan sairaanhoitaja, mutta myöhemmin hankkinut muun muassa vaativan perheterapeutin VET:n koulutuksen. Kannattaa siis olla vaativa ja kokeilla rohkeasti eri ihmisiä, jos vain mahdollista on. Olen käynyt häntä aiemminkin terapiassa ja hänen edeltäjänsä kanssa asioinnista ei ollut juuri mitään hyötyä, tästä taas oli.

Vastaamon terapeuteilla monilla on sosiaali- ja terveydenhuollon ammatti taustalla, työkemuksia psykiatrian poliklinikalta/Mtt-toimistoista, psyk.sairaaloista yms. Ne näkyvät kyllä psyk.terapeuttien profiilissa. Julkisella puolellla työskenneillä on monia koulutuksia, vuoden, kahdenkin, opinto-ja kolutuspäivistä puhumattakaan. Maallikoilla saattaa mennä psykologi, psykiatri ja psykoterapeutti nimikkeet sekaisin. Psykoterapeutti on ammattinimike, jonka käyttöoikeuden antaa Valvira 3-6 vuoden koulutuksen jälkeen (erityistaso ET ja vaativa erityistaso Vet). Psykologi ja psykiatri (lääkärin pohjakoulutus) tarvisevat ammatillisen perustutkinnon lisäksi psykoterapiakoulutuksen ennenkuin voivat psykoterapeuttinimikettä käyttää. Samoin sairaanhoitaja ja sosiaalityöntekijä, jolla saattaa ammattitutkinnon lisäksi olla pitkiä työhistorioita psykiatrian piirissä ennenkuin psykoterapeutti nimikkeen oikeiden Valvira on myöntänyt. Tutustumiskäynneillä, ensimmisillä kerroilla asiakaan pitäisi muistaa kysellä terapeutilta hänen kokemustaan ja koulutustaan. Ensimmäinen kerralla syntyy vuorovaikutus ja silloin ikäänkuin " testataan" tulisiko tästä yhteistyösuhde. Psykoterapia perustuu vuorovaikutukseen ja vuorovaikutuksesta on molemmat osapuolet ovat siitä omalta osaltaan vastuussa. Aina vuorovaikutusta ei synny eikä kummassakaan ole mitään vikaa, vaan se on aivan normaalia ihmisten välistä tapahtumaa.

Itsellä on kokemusta kahdesta eri terapeutista, toinen taustakoulutukseltaan psykologi ja toinen psykiatrinen sairaanhoitaja. Psykologi ei ollut hyvä, vaikutti jollain tasolta vähän jopa kyllästyneeltä työhönsä eikä koskaan oikein ehdottanut mitään uutta näkökulmaa tms, korkeintaan kysyi jotain tarkentavia kysymyksiä. Sairaanhoitaja oli taas loistava terapeutti, selkeästi pitänyt jatkuvasti yllään ammattitaitoaan, oikeasti kiinnostunut etsimään ratkaisuja ja apuja asiakkaan hyväksi. Osasi hyvin ohjailla keskusteluja ja tulkita sekavia sepustuksiani kysymällä eikä silti koskaan olettanut suoraan omia tulkintojaan oikeiksi, vaan usein varmisti ja kysyi minulta ymmärsikö hän oikein.

Eli ei se taustakoulutus ole loppupeleissä ratkaiseva tekijä, vaan henkilö itsessään.

Hyviä pointteja mietit! Pohjakoulutus on tärkeä psykoterapeuteilla,  psykoterapiakoulutus myös, mutta eiköhän tärkein ole psykoterapeutin ja asiakkaan välinen vuorovaikutus, psykoterapeutin kokemus ja se, että on luottamusta. Luottamuksellinen suhde ei aina synny ensimmäisellä käynnillä, siihen tarvitaan aikaa ja myös opettelua, että voi luottaa vieraaseen ihmiseen. Kun/jos ensimäisellä käynnillä tulee tunne, " ei tolle ainakaan", se voisi olla myös haaste, miksikäs ei? Muistuttaako tp jotain lapsuuteni äiti-/isä-/opettajahahmoa jne, jonka kanssa ei synkannut tai joka teki minulle pahaa, ei huomannut, ei välittänyt tms. Tälläisen tp:n kanssa saattaa muodostua tosi tärkeä suhde ajan kanssa, jossa ollaankin tärkeitten kipupisteitten äärellä. nämä eivät ole kovin yksoikoisia ajatuksia. Monasti löytyy " tolle en ainakaan", tunteen takaa jokin tuttu ihminen, jota tp muistuttaa ja olisi kenties hyväkin juuri tuon tp:n kanssa käydä läpi tuota mutkikasta suhdetta turvallisesti. Kunpa asiakkaat puhuisivat noista tunteista ja ajatuksista tp:n kanssa avoimesti. Jopa yksi käynti saattaa avata uusia näkökulmia jotka johtavat uusiin oivalluksiin, kasvun tielle. Psykoterapiaprosessin tavoitehan on = kasvamista ihmisenä. Asiakkaltakin " vaaditaan" jotain. Mm. oivalluskykyä, kasvamisen halua, sitoutumista, motivaatiota, joustava ajattelukaan ei ole pahitteeksi. jne.

Voisiko joku suositella hyvää psykoterapeuttia Oulusta. Tarvisin apua masennukseen ja uupumukseen. Tarvisin konkreettisia keinoja ja apua, en vain ihmistä jolle purkaa sydäntään.