Lue keskustelun säännöt.
Parantaako laihduttaminen energiatasoja, vireyttä, jaksamista ym? Kokemuksia!
Pakko tehdä jotain!
05.02.2016 |
Paino on päässyt nousemaan ja ylimääräistä on useampi kymmentä kiloa. Oloni on jatkuvasti väsynyt, vetämätön, ärtynyt, mieli maassa, mikään ei huvita, peilikuva ällöttää, ei tee mieli nähdä ketään, jne. Yritän motivoida itseäni elämäntaparemonttiurakkaan ja vaikka terveys ja ulkonäkö ovat mielessä tärkeinä, en saa niistä jotenkin tarpeeksi konkreettista kipinää - ylipaino ei vielä ole aiheuttanut terveydelle mitään ongelmia ja ulkonäön puolesta en osaa kuvitella itseäni hoikkana. Sen sijaan jos olo ja vireystila kohentuisi ja tulisin energisemmäksi, se olisi hyvä motivaation lähde minulle! Olen kuullut monen laihduttaneen tällaisesta kertovan, mutta kuulisin mielelläni kokemuksia ja ihan konkreettisia esimerkkejä, missä sen olette huomanneet :) Kiitos!
Kommentit (19)
Mulla on paino pudonnut noin kolmen vuoden aikana bmi 28 --> 21. Mikään hurjan nopea muutos ei ole ollut mutta olo on huomattavasti energisempi nyt. Kun tulen töistä kotiin ja teen perheelle ruuan plus siivoilen, en enää halua tuon jälkeen jäädä sohvalle makaamaan vaan lähden ulkoilemaan, urheilemaan, kaupungille, kaverin luo ym. Muuten en ole ihmisenä muuttunut, paitsi tietysti ulkonäöltäni jonkin verran :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä ehdottomasti! Iso merkitys on ainakin omalla kohdallani syömisrytmin tasaisuus ja herkkuhöttöjen pois jättäminen vaikuttanut suuresti energisyyteen ja väsymyksentunteeseen. Kiloja on siin sivussa tippunut noin 10.
Luepa aloituksesi uudelleen. AI ei ole tuonut mitään terveydellisiä ongelmia? "Jatkuvasti väsynyt, vetämätön ja mieli maassa". Mitä muuta ne ovat kuin terveydellisiä ongelmia?
Kakkosen vastaus on juuri tällä palstalla vallitsevaa ylipainon ihannointia. Oksettaa koko vastaus.
Ensinnäkin. Ylipaino kuormittaa kehoa, normaalipainoine ei. Jos sinulla on ylikiloja monta kymmentä niin se on sairaalloinen lihavuus! Laitapa muovikasseihin 30 litraa maitoa ja kanna niitä vartin verran? AI et jaksa? Sen verran kuljetat mukanasi turhaa! Tai rasittako sydäntä ja niveliä? No kyllä. + miljoona muuta terveydellistä seikkaa. Mitä jos joudut leikkaukseen? Saat pahan infektion tms.? Tuollaisen ylipainon vaarat konkretisoituvat kunnolla vasta siinä tilanteessa.
Minusta ylipainon ihannointi on aivan sama kuin ihannointi tupakointia ja alkoholismia. Järki käteen!
Itselläni pn ollut taipumusta masentuneisuuteen ja lihosin pahimmassa vaiheessa +20kg. En jaksanut tehdä mitään, vihasin peilikuvaani, en mahtunut vanhoihin vaatteisiin, en kehdannut kulkea rannalla bikineissä, en viitsinyt edes käydä lenkillä tai jumpassa. Kukaan mies ei edes katsonut päin vaikka olen ihan kaunis kasvoiltani. Sitten otin itseäni niskasta kiinni. Aloin liikkumaan ja tarkkailemaan syömisiäni. Jokaisen kilon tiputtua itsetuntoni, itseni kunnioitus, energiataso ja mieliala koheni. Jaksoin paremmin töissä ja kotona. Elämänlaatu parani.
Eli suosittelen! Painon tiputtaminen vaikuttaa niin fyysisesti, psyykkisesti kuin sosiaalisesti. Sinulla on yksi elämä. Miksi haluat ylipainon rajoittaa sitä? Tsemppiä!!!! Jos minä pystyin siihen niin pystyt sinäkin!
No en nyt sanois että se laihduttaminen yksinomaan helpottaa oloa, vaan ruokavalion muutos parantaa nimenomaan sitä vireystasoa. Mutta jos on paljon ylipainoa, niin ainahan se liikkuminen helpottuu ja arvotkin varmasti paranee..
Jätä hättöhiilarit, niin huomaat kyllä eron
Riippuu varmaan siitä miten laihduttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Riippuu varmaan siitä miten laihduttaa.
Eipä juurikaan, jos nyt et kuukausikaupalla mitään mehupaastoa vedä. Laihduttaminen ylipäätään parantaa kaikkia arvoja niin paljon että pelkästään se tekee jo ihmeitä ololle.
Pienikin ylipaino kuormittaa kehoa. Minulla on ylipainoa n. 10kg mutta polvet iltaisin todella kipeät siitä kuormasta. Pakko ryhdistäytyä taas.
Nimim. Ikuinen jojoilija.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuu varmaan siitä miten laihduttaa.
Eipä juurikaan, jos nyt et kuukausikaupalla mitään mehupaastoa vedä. Laihduttaminen ylipäätään parantaa kaikkia arvoja niin paljon että pelkästään se tekee jo ihmeitä ololle.
Tuolla logiikalla kaikilla terveillä ja hoikilla ihmisillä luulisi olevan hyvä ja energinen olo, vaikka söisivät miten epäterveellisesti. Eipä vain ole.
Vierailija kirjoitti:
Luepa aloituksesi uudelleen. AI ei ole tuonut mitään terveydellisiä ongelmia? "Jatkuvasti väsynyt, vetämätön ja mieli maassa". Mitä muuta ne ovat kuin terveydellisiä ongelmia?
Kakkosen vastaus on juuri tällä palstalla vallitsevaa ylipainon ihannointia. Oksettaa koko vastaus.
Ensinnäkin. Ylipaino kuormittaa kehoa, normaalipainoine ei. Jos sinulla on ylikiloja monta kymmentä niin se on sairaalloinen lihavuus! Laitapa muovikasseihin 30 litraa maitoa ja kanna niitä vartin verran? AI et jaksa? Sen verran kuljetat mukanasi turhaa! Tai rasittako sydäntä ja niveliä? No kyllä. + miljoona muuta terveydellistä seikkaa. Mitä jos joudut leikkaukseen? Saat pahan infektion tms.? Tuollaisen ylipainon vaarat konkretisoituvat kunnolla vasta siinä tilanteessa.
Minusta ylipainon ihannointi on aivan sama kuin ihannointi tupakointia ja alkoholismia. Järki käteen!
Itselläni pn ollut taipumusta masentuneisuuteen ja lihosin pahimmassa vaiheessa +20kg. En jaksanut tehdä mitään, vihasin peilikuvaani, en mahtunut vanhoihin vaatteisiin, en kehdannut kulkea rannalla bikineissä, en viitsinyt edes käydä lenkillä tai jumpassa. Kukaan mies ei edes katsonut päin vaikka olen ihan kaunis kasvoiltani. Sitten otin itseäni niskasta kiinni. Aloin liikkumaan ja tarkkailemaan syömisiäni. Jokaisen kilon tiputtua itsetuntoni, itseni kunnioitus, energiataso ja mieliala koheni. Jaksoin paremmin töissä ja kotona. Elämänlaatu parani.
Eli suosittelen! Painon tiputtaminen vaikuttaa niin fyysisesti, psyykkisesti kuin sosiaalisesti. Sinulla on yksi elämä. Miksi haluat ylipainon rajoittaa sitä? Tsemppiä!!!! Jos minä pystyin siihen niin pystyt sinäkin!
Miten se on niin vaikea kirjoittaa lihoin eikä lihosin? Ja lihoa eikä lihota?
Ja kyllä, olen lihonut (en lihonnut) ja ylipainoinen, mutta takertuisin kirjoitukseesi vaikka olisin laiha tai normaalipainoinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuu varmaan siitä miten laihduttaa.
Eipä juurikaan, jos nyt et kuukausikaupalla mitään mehupaastoa vedä. Laihduttaminen ylipäätään parantaa kaikkia arvoja niin paljon että pelkästään se tekee jo ihmeitä ololle.
Tuolla logiikalla kaikilla terveillä ja hoikilla ihmisillä luulisi olevan hyvä ja energinen olo, vaikka söisivät miten epäterveellisesti. Eipä vain ole.
Luepa tarkemmin: LAIHDUTTAMINEN parantaa arvoja. Siis se prosessi jossa muutut läskistä hoikemmaksi. Mikään ei estä ihmistä paskomasta kroppaansa uudestaan hoikkana ollessaan, mutta se ei muuta tuota tosiseikkaa miksikään.
Vierailija kirjoitti:
Luepa aloituksesi uudelleen. AI ei ole tuonut mitään terveydellisiä ongelmia? "Jatkuvasti väsynyt, vetämätön ja mieli maassa". Mitä muuta ne ovat kuin terveydellisiä ongelmia?
Kakkosen vastaus on juuri tällä palstalla vallitsevaa ylipainon ihannointia. Oksettaa koko vastaus.
Ensinnäkin. Ylipaino kuormittaa kehoa, normaalipainoine ei. Jos sinulla on ylikiloja monta kymmentä niin se on sairaalloinen lihavuus! Laitapa muovikasseihin 30 litraa maitoa ja kanna niitä vartin verran? AI et jaksa? Sen verran kuljetat mukanasi turhaa! Tai rasittako sydäntä ja niveliä? No kyllä. + miljoona muuta terveydellistä seikkaa. Mitä jos joudut leikkaukseen? Saat pahan infektion tms.? Tuollaisen ylipainon vaarat konkretisoituvat kunnolla vasta siinä tilanteessa.
Minusta ylipainon ihannointi on aivan sama kuin ihannointi tupakointia ja alkoholismia. Järki käteen!
Itselläni pn ollut taipumusta masentuneisuuteen ja lihosin pahimmassa vaiheessa +20kg. En jaksanut tehdä mitään, vihasin peilikuvaani, en mahtunut vanhoihin vaatteisiin, en kehdannut kulkea rannalla bikineissä, en viitsinyt edes käydä lenkillä tai jumpassa. Kukaan mies ei edes katsonut päin vaikka olen ihan kaunis kasvoiltani. Sitten otin itseäni niskasta kiinni. Aloin liikkumaan ja tarkkailemaan syömisiäni. Jokaisen kilon tiputtua itsetuntoni, itseni kunnioitus, energiataso ja mieliala koheni. Jaksoin paremmin töissä ja kotona. Elämänlaatu parani.
Eli suosittelen! Painon tiputtaminen vaikuttaa niin fyysisesti, psyykkisesti kuin sosiaalisesti. Sinulla on yksi elämä. Miksi haluat ylipainon rajoittaa sitä? Tsemppiä!!!! Jos minä pystyin siihen niin pystyt sinäkin!
Ylipainoa ei ole syytä ihannoida, mutta on eri asia suhtautua siihen realistisella otteella ja LIIKAA stressaamatta. En usko, että ketään auttaa itsensä ruoskiminen siihen pisteeseen, että ei kehtaa lenkille lähteä. Huolimatta liikakiloista voi olla sinut itsensä kanssa ja elää elämäänsä niin kuin haluaa. Väittäisin, että painonpudotus ja -hallinta on myös helpompaa, kun ei asennoidu vaa'an lukemiin ja sentteihin kuin maailmanloppuun. Itseluottamus ja -varmuus on seksikästä, ei siis ole ihme ettei kauheasti viehätä muita jos inhoaa itseään.
Tiedän mistä puhun, koska ihan normaalipainoisena olin siinä tilanteessa, etten kehdannut mennä uimarannalle tai kuntosalille, jumppiin tms. Poikaystäväkandidaateille itkin kamalaa ulkomuotoani, joka oli kuitenkin ihan perusvartalo. Lihoin yli 100-kiloiseksi ja tein paljon töitä itseni kanssa, että opin jotenkin hyväksymään itseni - huolimatta siitä, kuinka paljon kiloja oli, vaikka en sinänsä niitä liikakiloja. Kävin uimarannalla ensimmäistä kertaa sitten 5:llä alkavan painon, enkä kuollut sinne. Kukaan ei edes katsonut pahasti. Lähdin lenkille ja salille, ja siitäkin selvisin. Opettelin terveempiä ruokailutottumuksia - säännöllisyyttä, sopivia annoskokoja, mielitekojen hallitsemista. Paino putosi ja nykyään olen tyytyväisenä 6:lla alkavassa luvussa, paljon tyytyväisempi kuin koskaan elämässäni olen ollut edes pienemmissä mitoissa. En stressaa ruuasta, liikunnasta, kiloista tai vaatekoostani, vaan nautin elämästä. Toki elämä on paljon tyydyttävämpää, hauskempaa ja helpompaa kuin pahimmissa painolukemissa. Mutta laihduttaminen ei ole mikään taikakeino, joka poistaa kaikki ongelmat elämässä ja muuttaa sen ongelmattomaksi.
Energiaa lisää kaipaaville suosittelen alkuun ihan vaikka seuraavia muutoksia:
1) Syö säännöllisesti, 4-5 kertaa päivässä. Jätä arkiruokavaliostasi pois nopeat hiilihydraatit, einekset, roskaruoka, sokeri ja vehnä. Syö monipuolisesti, paljon kasviksia. Salli itsellesi herkkuja esim. 1 tai 2 kertaa viikossa kohtuullinen määrä (suklaapatukka, annos jätskiä, yksi pulla tms.) Muista 80-20 -ajattelumalli: kun syöt 80 % terveellisesti, hyvin ja "oikein", loppu 20 % ei ole ratkaisevaa.
2) Liiku säännöllisesti, mielellään päivittäin mutta ainakin 4-5 kertaa viikossa. Liikunnan ei tarvitse olla mitään rääkkiä. Pyri kuitenkin monipuolisuuteen; kestävyysliikuntaa, lihaskuntoa ja liikkuvuutta.
3) Huolehdi riittävästä levosta, eli nuku riittävästi.
4) Jos sinulla on liikaa stressiä, etsi keinoja siitä palautuaksesi ja sitä vähentääksesi. Mielekäs harrastus, jooga, ystävien tapaaminen jne. ovat usein toimivia keinoja.
Näitä neuvoja noudattamalla uskaltaisin luvata hyvää oloa ja vireyttä, ja jos on ylipainoa, kilot vähitellen tippuvat ihan itsestään, kun pysyttelee miinuskaloreilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Iso peukalo pystyyn 12:lle! :)
Riippuu tosiaan ihan siitä, miten laihduttaa.
Ekalla kerralla laihduttaessani oloni oli kaikkea muuta kuin energinen, eikä näin jälkiviisaana ajateltuna ollutkaan mikään ihme. Söin pieniä annoksia, liikuin kuin hullu ja monta kertaa päivässä. Lisäksi kikkailin punnituspäivää edeltävänä päivänä esim. syömällä entistäkin niukemmin. Toisaalta vastapainoksi repsahtelin kyllä aika ajoin. Olin kyllä tyytyväinen ja myös vauhtisokea pudotetuista kiloista, mutta jos viikoittain ei tullut samaa tulosta, olin kyllä ahdistunut ja kaikkea muuta kuin onnellinen. Energiataso oli huono, ja nälkä kurni. Mutta onnistumiset kyllä saivat uskomaan, että tämä on oikea tie. Tulos: lihoin takaisin yli tuplat.
Nyt laihduttaessani tahti on paljon edellistä hitaampaa, mutta hyvä olo on paljon kokonaisvaltaisempi. On mahtava tunne, kun jaksaa koko ajan paremmin ja saa jopa liikunnallisia nautintoja sellaisista asioista, jotka ennen olivat tosi vaikeita. Lisäksi on huojentavaa, kun voi laihtua ihan "normaalisti" syömällä, eikä esim. vetämällä ravinnonsaantia minimiin vain kalorit mielessä. Herkuttelusta ei tarvitse kantaa huonoa omatuntoa, eikä siihen enää ole ehkä juuri tuon vuoksi niin rajua sidosta, että tulisi herkuteltua kaksin käsin sitten, kun mahdollisuus on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuu varmaan siitä miten laihduttaa.
Eipä juurikaan, jos nyt et kuukausikaupalla mitään mehupaastoa vedä. Laihduttaminen ylipäätään parantaa kaikkia arvoja niin paljon että pelkästään se tekee jo ihmeitä ololle.
Tuolla logiikalla kaikilla terveillä ja hoikilla ihmisillä luulisi olevan hyvä ja energinen olo, vaikka söisivät miten epäterveellisesti. Eipä vain ole.
Luepa tarkemmin: LAIHDUTTAMINEN parantaa arvoja. Siis se prosessi jossa muutut läskistä hoikemmaksi. Mikään ei estä ihmistä paskomasta kroppaansa uudestaan hoikkana ollessaan, mutta se ei muuta tuota tosiseikkaa miksikään.
Eipä välttämättä ole yksioikoista, että mikä tahansa laihduttaminen tekisi pelkästään hyvää - esim. lievästi ylipainoinen, ja melko terveellisesti elävä ei välttämättä paranna terveydentilaansa laihduttamalla tosi ankarasti vaikkapa pääosin isolla kalorivajeella ja jollakin tosi omintakeisella dieetillä. Eikä se nyt enemmän ylipainoisellekaan tee hyvää, että sekoittaa elimistönsä liikasyönnin lisäksi ruokavaliolla, jolla ei ole mitään tekemistä terveellisyyden kanssa, vaikka siinä vähemmän kaloreita olisikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloitin elämäntaparemontin vuoden alussa, joten kovin pitkää kokemusta mulla ei asiasta ole, mutta näin lyhyelläkin kokemuksella sanoisin, että ainakin tämä elämäntaparemontti on nostanut energiatasoani.
En halua puhua laihduttamisesta, vaikka tarkoitus on laihtua. Tarkoituksena on tehdä elämäntaparemontti, jota voi jatkaa pitkään ja laihtuminen tulee siinä sivutuotteena. Olen jättänyt ylimääräisen alkoholin, herkut ja runsaskaloriset ruuat pois. Yritän syödä puhdasta, suht tavallista kotiruokaa (esim. kaurapuuroa, hedelmiä, smoothieita, erilaisia keittoja, vihanneksia jne.). En ole kovin tiukka, mutta yritän pitää huolen että syön "järkevästi", ei tyhjiä kaloreita tai sokerihöttöä, vaan kunnon, terveellistä ruokaa, jolla nälkä pysyy poissa. Silloin tällöin olen syönyt herkkujakin, jos niitä on ollut esim. töissä tarjolla. Kova liikunta on mielestäni (ainakin alkuvaiheessa) tarpeetonta, suurin osa laihdutuksesta tulee ruokavaliosta. Itse olen ryhtynyt kävelemään kaikki mahdolliset matkat (ennen esim. menin noin 2 km matkan töihin julkisilla, nyt kävelen, eikä siihen edes mene kovin paljon enemmän aikaa), lisäksi olen käynyt uimassa kerran viikossa ja kevyessä jumpassa kerran viikossa.
Tällaiset muutokset on saanut aikaan sen, että olen nyt kuukauden aikana laihtunut noin 2-3 kiloa (ylipainoa noin 20 kg) ja olo on paljon pirteämpi. Olen edelleen yhtä aamu-uninen ja äreä jos en saa kahvia ja väsyttää jos olen nukkunut liian vähän, mutta jotenkin mieli on virkeämpi. Tuntuu hyvältä, kun tietää että "jaksaa" kävellä joka paikkaan (ikäänkuin se olisi suurikin saavutus) ja tuntuu jopa, että kunto on jossain määrin jo nyt kohonnut. Toki lähtötilanne oli ihan rapakunto.
Eli kannustan sua ap kyllä! Ei kannata ryhtyä liian moniin tai suuriin muutoksiin kerralla, vaan miettiä, mikä itselle sopisi parhaiten. Itselleni suurin merkitys on ollut tuolla hyötyliikunnalla, työmatkat kävellen on selkeästi tehnyt hyvää. Myös ruokavalion kevennys on tuntunut hyvältä, näin jälkeenpäin ajatellen aiemmin söin ihan liian raskaasti ja se väsytti.
12:lla oli hyviä neuvoja, ja komppaan häntä muuten, mutta ei kannata kaikkia eineksiä automaattisesti hylätä! Toki useimmat einesruuat on runsaskalorisia ja sisältää paljon lisäaineita yms., mutta nyt on saatavilla monelta valmistajalta esimerkiksi keittoja, joissa on 120-300 kaloria ja joissa ei ole lisä- tai säilöntäaineita. Todella hyviä lounasvaihtoehtoja tai miksei ihan kotiruokaakin jos ei kiinnosta kokkailu sen kummemmin.
Mulla ainakaan ei ollut mitään vaikutusta vireyteen, energiatasoon tai jaksamiseen. Laihdutin syömällä "oikein" ja lisäämällä liikuntaa. Liikunnan määrää jouduin kuitenkin myöhemmin vähentämään, koska se vaan oli liian uuvuttavaa, eikä siitä koskaan tullut mitenkään euforinen tai hyvä olo, vaikka niin väitetään. Liikun nykyään vain pakollisen hyötyliikunnan ja lisäksi venyttelen ja teen lihashuoltoa, mutta mihinkään hikijumppaan, juoksulenkille tms en enää suostu. Edelleen kyttään syömisiäni, olen normaalipainoinen ja jaksan sen mitä jaksan. Yritän olla stressaamatta.
Vierailija kirjoitti:
12:lla oli hyviä neuvoja, ja komppaan häntä muuten, mutta ei kannata kaikkia eineksiä automaattisesti hylätä! Toki useimmat einesruuat on runsaskalorisia ja sisältää paljon lisäaineita yms., mutta nyt on saatavilla monelta valmistajalta esimerkiksi keittoja, joissa on 120-300 kaloria ja joissa ei ole lisä- tai säilöntäaineita. Todella hyviä lounasvaihtoehtoja tai miksei ihan kotiruokaakin jos ei kiinnosta kokkailu sen kummemmin.
12 täällä. Joo, olen samaa mieltä, ei einekset ole välttämättä mikään maailman pahin asia. Niitä on monenlaisia. :) Jos on kamala kiire eikä ehdi aina laittaa ruokaa, ei siitäkään pidä stressata liikaa. Pyrkimyksenä kannattaa tietysti pitää, että laittaisi "puhdasta" ruokaa itse enemmän. Minä syön kuitenkin säännöllisesti esim. pakastekeittoja, silloin tällöin mikrokiusauksen ja herkkuhetkenä jopa pakastepizzan SALAMILLA, jota tuunaan vielä vähän ekstrajuustolla. ;) Ei ne pienet jutut, vaan kokonaisuus... Jos ateria on eines, niin kasviksia kannattaa lisätä. Superkiireessä heittää vaikka puoli rasiaa kirsikkatomaatteja lautaselle. Kiireessä suosin myös pakastekasviksia, joista löytyy vaikka mitä! Teen paljon uuniruokia, esim. broilerin filesuikaleita tai pakastekalaa, täysjyväriisiä ja kasviksia uunivuokaan nesteen kera. Tulee siellä itsekseen ja mausteilla saa vaihtelua - voi tehdä aasialaiseen tyyliin tai italialaiseen tapaan.
Vierailija kirjoitti:
Mulla ainakaan ei ollut mitään vaikutusta vireyteen, energiatasoon tai jaksamiseen. Laihdutin syömällä "oikein" ja lisäämällä liikuntaa. Liikunnan määrää jouduin kuitenkin myöhemmin vähentämään, koska se vaan oli liian uuvuttavaa, eikä siitä koskaan tullut mitenkään euforinen tai hyvä olo, vaikka niin väitetään. Liikun nykyään vain pakollisen hyötyliikunnan ja lisäksi venyttelen ja teen lihashuoltoa, mutta mihinkään hikijumppaan, juoksulenkille tms en enää suostu. Edelleen kyttään syömisiäni, olen normaalipainoinen ja jaksan sen mitä jaksan. Yritän olla stressaamatta.
Täällä vielä 15, tätä juuri tarkoitin kun sanoin että laihduttaminen ei välttämättä edellytä kovaa liikuntaa, ainakaan alkuvaiheessa jos ylipainoa on paljon (jos haluaa laihtua normaalipainon sisällä tai vain kiinteytyä, asia voi olla eri). Mä olen aiemmin tehnyt myös sen virheen, että olen laihduttaessani aloittanut rankan hikiliikunnan, mutta se on aina loppunut aika lyhyeen. Se on tuntunut pakkopullalta, ollut väsyttävää ja uuvuttavaa, stressannut liikaa ja lisännyt ruokahalua. Nyt päätin aloittaa kevyemmin, eli lisäsin hyötyliikuntaa ja mietin mikä olisi minulle mieluisa liikuntamuoto (uinti) ja teen niitä enkä rapakuntoisena mene väkisin rasvanpolttojumppaan fitnessbeibien sekaan koikkelehtimaan. Joillekin varmaan sopii sellainen rääkki, mutta tällainen lempeä aloitus on ollut mulle tosi hyvä. Tuloksia on tullut näinkin, mieli on virkistynyt ja kunto kohonnut.
Ei auttanut mulla paitsi tietysti fyysinen kuormitus tuntui kevyemmältä. Mun pullukkaystävä tuntuu paljon energisemmältä ja onnellisemmalta