Saat tänään tietää, että sinulla on kuukausi elinaikaa. Mitä tekisit?
Itse sopisin välini mieheni/exäni kanssa, jonka kanssa on siis tauko ja mietimme, palaammeko yhteen. En enää kantaisi kaunaa mistään vaan haluaisin elää onnellisena hänen kanssaa viimeisen kuukauteni.
Kävisin juhlimassa, viettäisin aikaa sukulaisteni kanssa ja kyselisin vanhojen ystävien kuulumisia.
Ottaisin ehkä myös lainan ja lähtisin käymään New Yorkissa ;)
Kommentit (42)
Keksi itsellesi vähän laadukkaampaa viihdettä, ap. Älä leiki kuolemalla.
Tai anna tähän leikkiin ainakin tarkemmat speksit: onko kipuja, voiko asua kotona, kuinka paljon lääkkeitä joutuu syömään ja miten ne vaikuttavat voimiin jne. Jos kuolen syöpään, tiedän sen jo kuukausia etukäteen ja voin järjestää asiani niin, etteivät omaiset joutuisi pulaan niitä järjestäessään.
Mutta sitten taas: nelikymppinen tuttuni kuoli matkalla kaupasta kotiin keskellä kirkasta päivää kotipihalleen. Aivoista repesi verisuoni (aneurysma). Ei ehtinyt juhlia eikä matkata New Yorkiin.
En mitään. Tai no, ehkä työasiat voisin hoitaa kuntoon, ilmottaisin, etten tule enää sen jälkeen töihin.
Miehelle varmaan tekisin listan tarpeellisista salasanoista, niin ei tarttisi vaikeamman kautta niitä hankkia.
Oikeastaan olisi helpottunut.
Lopettasin tän nälkäkuuri laihduttamisen ja tilaisin monta PIZZAA nyt näin ensialkuun.
Yleensä silloin on tosi kipeä, joten sen ehdoilla mentäisiin. Laittaisin testamentin kuntoon ja ohjeistaisin läheiset. Miettisin, onko joku, jolle pitää ehtiä sanoa jotain henkilökohtaista tärkeää. Irtisanoisin firman asiakkaat ja kertoisin, etten ole työkykyinen sopimuksen irtisanomisaikana. Yrittäisin löytää lemmikeille uuden kodin.
Vetäisin heti käteen. Soittaisin töihin että nyt riitti. Tekisin testamentin. Sitten olisin vaan ja toteaisin, "paska reissu, mutta tulipa tehtyä".
Etsisin suuren rakkauteni käsiini ja tapaisin hänet vielä yhden kerran.
Perheen kanssa tekisin samoin kuin edellinen - kirjoittaisin kirjeet tärkeisiin tilanteisiin, toiset henkilökohtaiset annettavaksi heti, varmistaisin että kaikki kuvat on ajantasalla kansioissaan. Pienelle lapsenlapselle tekisin mummikirjan jossa olisi meidän muutamat yhteiset kuukaudet kuvineen tallessa. Hoitaisin raha- ja paperiasiat kuntoon. Tyhjentäisin kaapeista turhat omat roinat.
Ja tosiaan pitäisin juhlat. Meillä juhlitaan ystävien kanssa usein muutenkin mutta kerran vielä. Hyvää ruokaa ja juomaa, naurua tuntikausia....
Vierailija kirjoitti:
Itse sopisin välini mieheni/exäni kanssa, jonka kanssa on siis tauko ja mietimme, palaammeko yhteen. En enää kantaisi kaunaa mistään vaan haluaisin elää onnellisena hänen kanssaa viimeisen kuukauteni.
Kävisin juhlimassa, viettäisin aikaa sukulaisteni kanssa ja kyselisin vanhojen ystävien kuulumisia.
Ottaisin ehkä myös lainan ja lähtisin käymään New Yorkissa ;)
Tappaisin kusipäiset naapurit, jotka ovat matkan varrelle osuneet.
Alkaisin selvittää, voisiko vauvan pelastaa, kun kuukauden päästä on jo yli 24 raskausviikkoa. Lähtisin mökkeilemään miehen ja esikoisen kanssa, söisin hyvin ja yrittäisin tavata rakkaimmat ihmiset vielä kerran.
Toivoisin sektiota että saisin pitää esikoistani edes kerran sylissä ja katsoa hänen pieniä kasvoja
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse sopisin välini mieheni/exäni kanssa, jonka kanssa on siis tauko ja mietimme, palaammeko yhteen. En enää kantaisi kaunaa mistään vaan haluaisin elää onnellisena hänen kanssaa viimeisen kuukauteni.
Kävisin juhlimassa, viettäisin aikaa sukulaisteni kanssa ja kyselisin vanhojen ystävien kuulumisia.
Ottaisin ehkä myös lainan ja lähtisin käymään New Yorkissa ;)
Tappaisin kusipäiset naapurit, jotka ovat matkan varrelle osuneet.
Ja siihen päälle muutamat isännöitsijät, jotka eivät asioille ole tehneet mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse sopisin välini mieheni/exäni kanssa, jonka kanssa on siis tauko ja mietimme, palaammeko yhteen. En enää kantaisi kaunaa mistään vaan haluaisin elää onnellisena hänen kanssaa viimeisen kuukauteni.
Kävisin juhlimassa, viettäisin aikaa sukulaisteni kanssa ja kyselisin vanhojen ystävien kuulumisia.
Ottaisin ehkä myös lainan ja lähtisin käymään New Yorkissa ;)
Tappaisin kusipäiset naapurit, jotka ovat matkan varrelle osuneet.
Ja siihen päälle muutamat isännöitsijät, jotka eivät asioille ole tehneet mitään.
Tappaisin myös kaikki, jotka ovat valheella varastaneet rahojani.
Sitten kuolisin, edes hieman onnellisempana miehenä.
Vierailija kirjoitti:
Keksi itsellesi vähän laadukkaampaa viihdettä, ap. Älä leiki kuolemalla.
Tai anna tähän leikkiin ainakin tarkemmat speksit: onko kipuja, voiko asua kotona, kuinka paljon lääkkeitä joutuu syömään ja miten ne vaikuttavat voimiin jne. Jos kuolen syöpään, tiedän sen jo kuukausia etukäteen ja voin järjestää asiani niin, etteivät omaiset joutuisi pulaan niitä järjestäessään.
Wttu mitä idiotismia sitä onkaan. Vielä kuolinvuoteella yritetään itsestään tehdä niin tärkeä, niin tärkeä.
Aika harvalla on miljoonien lainoja, joissa pulaan joutuu, kun leskeneläkettäkin maksetaan.
Niitä järjestettäviä asioita on lemmikit ja lapset. Joku sun raha-asias on aivan yksi hailee, koska velatkaan eivät periydy. Ihmisiä on maailman sivu kuollut yllättäen, ja kaikki ovat siitä selvinneet hengissä.
Itsensä ylentämistä tuollainen, miten täytyy vielä tarttua ohjaksiin kuolemankielissäkin ja "hoitaa" asioita. Oksettavaa, varmaan kotonakin tartut "ohjaksiin" ja hoitelet perheenne asiat, koska muuthan tietenkin ovat siihen kykenemättömiä. Eikö?
Menisin töihin tekemään tuhoja, sotkisin kaikki asiat perinpohjin ja vittuilisin pomoille. Sen jälkeen lähtisin Aasiaan huoriin ja lämpöiseen.
Kävisin kalassa ja kokkailisin niitä fisuja rannalla. Asuisin jonkun huoran kanssa, niin että pillua olisi kellon ympäri. Lupaisin testamentata omaisuuteni tälle naiselle, joten voitollehan se siinä jäisi.
Sitten heittäisin veivini.
Kävisin hakemassa kunnon lainan ja antaisin ne MV-lehden ylläpidolle.
Rakastaisin ja rakastelisin salaista rakkauttani niin paljon kuin ehdin. Viettäisin lasten ja omien vanhempieni kanssa aikaa. Nauttisin kaikin keinoin viimeisestä elinkuukaudesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keksi itsellesi vähän laadukkaampaa viihdettä, ap. Älä leiki kuolemalla.
Tai anna tähän leikkiin ainakin tarkemmat speksit: onko kipuja, voiko asua kotona, kuinka paljon lääkkeitä joutuu syömään ja miten ne vaikuttavat voimiin jne. Jos kuolen syöpään, tiedän sen jo kuukausia etukäteen ja voin järjestää asiani niin, etteivät omaiset joutuisi pulaan niitä järjestäessään.
Wttu mitä idiotismia sitä onkaan. Vielä kuolinvuoteella yritetään itsestään tehdä niin tärkeä, niin tärkeä.
Aika harvalla on miljoonien lainoja, joissa pulaan joutuu, kun leskeneläkettäkin maksetaan.
Niitä järjestettäviä asioita on lemmikit ja lapset. Joku sun raha-asias on aivan yksi hailee, koska velatkaan eivät periydy. Ihmisiä on maailman sivu kuollut yllättäen, ja kaikki ovat siitä selvinneet hengissä.
Itsensä ylentämistä tuollainen, miten täytyy vielä tarttua ohjaksiin kuolemankielissäkin ja "hoitaa" asioita. Oksettavaa, varmaan kotonakin tartut "ohjaksiin" ja hoitelet perheenne asiat, koska muuthan tietenkin ovat siihen kykenemättömiä. Eikö?
Tässäpä sulle esimerkki. Jos nyt kuolen, minut perii ihminen, joka ei tiedä minun elämästäni juuri mitään. Hän joutuu sitten selvittämään tyhjästä kaikki omaisuuteni ja asiani (asunnot, auto, firma omine sopimuksineen ja velvoitteineen, pankkitilit, sijoitukset, vakuutukset, eläimet, ilmoitettavat tahot, hautajaisiin kutsuttavat). Olisihan se helpompaa, jos olisi joku dokumentti missä näitä asioita olisi listattuna tai käynyt asioita läpi niitä hoitamaan jäävän kanssa tai hoitanut itse etukäteen.
Lähtisin baariin ja sieltä jonkun komistuksen kanssa villeille jatkoille.
Laittaisin paperiasiat, ne loputkin kuntoon, jotta jälkipolvella on helpompaa. Sopisin käytännön asioista, että missä lapseni asuisi ja kenen kanssa. Kirjoittaisin pitkät kirjeet lapselleni, jotka hän saisi, kun täyttää 10, 11, 12.........100 vuotta. Tekisin valokuva-albumin , jossa ilmaisin rakkauteni lapseeni.
Järjestäisin viimeiset juhlat vähän kuin hyvästelytarkoituksessa.
Muuten pyrkisin olemaan mahdollisimman paljon lapseni kanssa ja elämään hänen kanssaan ns. normaalia elämää: eli varmaankin riideltäisiin huoneen siivouksesta välillä, laittamattomista astioista tiskikoneeseen jne. Mielellään kävisin töissä itse, mutta pitäisi varmaan lopettaa, jotta riittäisi aikaa kaikkeen tavaroiden tyhjentämiseen ja kirjeiden kirjoittamiseen, jonka tekisin sillä aikaa kun lapsi on koulussa.