Lue keskustelun säännöt.
Onko sinua luultu joskus joksikin toiseksi henkilöksi?
04.02.2016 |
Minulle tuli kerran joku kaupassa selittämään innoissaan jostain pikkujouluista ja kyselemään miten lapset voi, sanoin kohteliaasti että "nyt on kyllä väärä henkilö kyseessä" mutta tämä nainen vaan vastasi "Anneli, älä viitsi!" lähdin sitten vaan paikalta, pilasinkohan tämän "Annelin" ja naisen välit nyt sitten :D oli vähän ahdistavaa kyllä.
Kommentit (44)
Minuaon luultu naapurikaupungissa asuvaksi naiseksi.Joskus 70-80-lukujen taitteessa oli eka tilanne.Olin ravintolassa ja tanssimaan haki mies joka kysyi:Saitteko te myydyksi sen talon?Hölmistyintäysin,en omistanut taloa enkä ollut myymässä.Kävi ilmi että mies oli käynyt katsomassa taloa jota myi äiti ja tytär naapurikaupungissa.Olin kuulemma todella samannäköinen.
Vähän myöhemmin,olin jo naimisissa,oli mieheni iltaa viettämässä yksin,meillä oli vauva silloin,niin kävimme tuulettumassa vuorotellen.Mieheni meni tuohon samaan tanssiravintolaan ja yllättyi kun luuli näkevänsä minut.Oli kummastellut,että en se voi minä olla kun olen vauvan kanssa kotona.No vaatteistakin oli toki nähnyt etten ole minä ja tietty sit muutenkin.Mieheni tunsi ulkonäöltä samaisen naisen ja sanoi hänen olevan hätkähdyttävästi minun näköinen.
Myöhemmin,oli jo kulunut varmaan toista vuosikymmentä minulta bubissa kysyttiin,vieläkö pidän baaria pystyssä Nokialla.Nokia on siis se naapurikaupunki.Hämäännyin ettei minulla koskaan ole ollut omistuksessa bubia.Nauroin,että pidän välillä pystyssä asiakkaana,mutten muuten.
Tästä minunnäköisestä naisesta on paljon havaintoja,mieheni arvelujen mukaan hän on jonkin verran minua vanhempi.En ole itse nähnyt.
Kerran,myös vuosikymmenet sitten minua luultiin Maija Karhiksi samaisessa ravintolassa.Hnekilö joka kysyi oikein suutahti kun kerroin etten ole.Karhi on minua kolmisenkymmentä vuotta vanhempi mutta kai meissä muuten jotain yhdennäköisyyttä on ja kenties persoonassa.
Yksi juttu vielä.Olin bubissa paljon myöhemmin silloisen mieskaverini kanssa.Häntä luultiin nyt jo edesmenneeksi näytelmäohjaaja Ossi Räikäksi ja minua hänen näyttelijävaimokseen Lailaksi.Siihen taisi vain vaikuttaa se,että kun luuli miestä Ossi Räikäksi niin tietysti minua vaimoksi.Ei kysyjä rouvaa tuntenut sanojensa mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole luultu, mutta olen nähnyt kaksoisolentoni sanomalehden kuvassa (silloin aikoinaan, kun niitä nuoretkin lukivat). Se oli jotenkin todella kummallista, nimemmekin muistuttivat toisiaan. Taisi olla pari vuotta nuorempi, enkä vieläkään ole unohtanut sitä.
Kuin olisin itse ollut siinä lehdessä.
Tai no, tähän ei varmaan lasketa juoppojen "shä oot ku angeliina joolie, kaunis nainen, oot ku elokuvista" ja vastaavat? Kyllä hei kenestä tahansa saa kauniin, jos kahtena näkee. Olin silti imarreltu.
Eräs mies oli aivan varma, että olen näyttelijä Mari Perankoski. Oli kovin pettynyt, kun selvisi, etten olekaan, mutta kaunis kuulemma silti kuitenkin :)
Eilen illalla kävelin kadulla ja ihmettelinkin miks yks mies siinä kadulla vilkaisee välillä ja sitten se kysyi "Oletko sä Miia" ja mä sanoin "en" ja se sanoi "Erehdyin henkilöstä" ja oon vaan ihmetelly että kuka Miia...
Asun pienellä paikkakunnalla jossa voidaan päättää jonkun olevan vaikka entinen murhaaja vaikka olisi eri ikäinen ja näköinen. Nämä juorupellet ovat yleensä niitä jotka eivät tunne jotakuta joka muuttaa muualta isommasta kaupungista vaikka kylälle. Tähän yhdistetään juoru ja huhu, että kylässä asuu nyt vaikka joku entinen tappaja tms.
Täytyy varmaan itsekin kulkea henkkarit taskussa ja todistajien puhelinnumerot mukana, ettei luulla ties miksi?! Aivan viattomia tavallisia ihmisiäkin kiusataan tällä tavalla.
Kyseessä on kyllä kunnianloukkaus ja valheellisen tiedon levittäminen jne.
Yhdistellään seikkaperäisiä tuntomerkkejä ja vaikka asuinalue ja tehdään johtopäätöksiä.
Minusta tämä on todella loukkaavaa, nöyryyttävää, noloa ja täyttää rikoksen tunnusmerkit.
Jos minusta joku sellaista keksisi, menen heti poliisille. Kyllä siinä kohtaa tekisi mieli oikeasti silittää vähän tuolilla päätä, mutta parempi ettei 😅
Tuskin siitä viisastuu vanhat turpajäärät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minuakin on todella todella todella häiritsevästi tuijotettu lähiaikoina bussipysäkillä jne. Sama nainen samaan aikaan aina. Ehkä muistutan vanhaa tuttua? Omaa äitiäni nuorena tai kenties kadonnutta henkilöä. Vaikka rikollista? Mistä näistä koskaan tietää.
Jos jatkaa vielä menen kysymään onko jokin hätänä, kun tuijotatte kovin häiritseävästi?
Höh, lähtisitte mukaan "leikkiin"!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerran poliisi pysäytti kun luuli että minut on etsintäkuulutettu, ongelma selvisi henkkareita näyttämällä...
Saattaa olla, että on luultukin. Tässä olisi hyvä aihe kunnianloukkaussyytteisiin 🤔 varsinkin kun kyse on hyvinkin vakavasta asiasta.
Sosiaalinen media voi joskus auttaa monessa ja joskus se vaan tuhoaa muiden elämää.
Kun on oman elämänsä salapoliisi niin itselle voi käydä huonosti. Kannattaa varoa siis.
Kaikki naistenhuoneet yms. on omiaan myös tällaiseen. Rikolliseen toimintaan.
Joskus on myös positiivisia luuloja toki ja ärsyttäviäkin, jos itsellä sattuu olemaan jotenkin yleisnaama että monesti luullaan joksikin toiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä itse luulen välillä olevani eräs toinen henkilö !
Muutimme lähes 30 vuotta sitten pikkupaikkakunnalle. Eka kerta pikku kirjastossa - sanoin virkailijalle, että haluaisin tämän kunnan kirjastokortin. Virkailija suuttui, väitti, että olen hukannut jo niin monta korttia ettei hän enää kirjoita uutta, tilanne saatiin selvitettyä.
Samassa kunnassa pari vuotta myöhemmin. Menin hakemaan postipakettia sen aikaisesta hakupisteestä (sekalainen vaate/sekatavarakauppa). Myyjä alkoi sättimään paketeista, joita olin tilannut usein, mutta jättänyt noutamatta. Hänelle koitui tästä ylimääräisiä menoja. Uskoi vasta kun näytin pakettikortista nimeni ja ajokortin.
Joku samannäköinen asui siis pikkupaikkakunnalla, en nähnyt häntä ikinä, ehkä hyvä näin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Välillä. Kaksoisolennollani on todella outoja tuttuja ja erikoinen elämä näistä ihmisistä päätellen.
Vierailija wrote:
Ei ole luultu, mutta olen nähnyt kaksoisolentoni sanomalehden kuvassa (silloin aikoinaan, kun niitä nuoretkin lukivat). Se oli jotenkin todella kummallista, nimemmekin muistuttivat toisiaan. Taisi olla pari vuotta nuorempi, enkä vieläkään ole unohtanut sitä.
Kuin olisin itse ollut siinä lehdessä.
Tai no, tähän ei varmaan lasketa juoppojen "shä oot ku angeliina joolie, kaunis nainen, oot ku elokuvista" ja vastaavat? Kyllä hei kenestä tahansa saa kauniin, jos kahtena näkee. Olin silti imarreltu.
Minun kaksoisolennollani on sama nimi, on saman ikäinen ja on yhtä paljon lapsiakin. Oli outoa selata hänen facebookinsa julkista profiilia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ville Haapasaloon, useammankin kerran. Olen kuulemma aivan lookalike.
Olen itse aika samaa mieltä.
Eräs myyjä tuli minua nyt syksyllä tuttavallisesti tervehtimään ja kysyi, että onko meillä kohta ylioppilasjuhlat järjestetttävänä?🤭
On luultu Elli Halooksi
Lisäksi luultu joksikin minulle aivan ventovieraaksi ihmiseksi. Olisiko hauska nähdä tämä kaksoisolento :)
Noin vuosi sitten kaupan parkkipaikalla odotteli mies ja sanoi, että onpa kiva nähdä pitkästä aikaa. En ollut hänen tuntemansa ihminen. Kuukausi sitten samassa kaupungissa nelikymppinen pariskunta käveli muutaman metrin päästä ja heilutteli iloista tervehdystään. Kumpaakaan en tuntenut. Ilmeisesti siellä asuu kaksoisolentoni.
Lapsuuskodin naapuri puhutteli minua sisarekseni dementian alkuvaiheessa. Sisarellani ja minulla on ikäeroa 11 vuotta.
Monesti, kerran eräs nainen kysyi että kuinka se Laila voi siellä TK:ssa, sanoin etten tunne ketään lailaa rupesi väittämään että olen TK ssa töissä.
En ole.
Miestäni on myös luultu erääksi muuksi paikkakunnalla asuvaksi mieheksi, tunnemme hänet ja kyllä samaa näköä on paljon.
Olen joskus väittänyt että anoppi on käynyt vieraissa kun kotien väliä ei ole kuin pari kilometriä.
Toisaalta on myös hänen serkkuaan isän puolelta on luultu veljeksi kun on myös samaa näköä.
Juu, kerran joku luuli nähneensä minut kaupan kassalla töissä. Joku toinen luuli minun työskentelevän sirkuksessa. Kolmas luuli minun olevan tuleva laulaja. Neljäs luuli minun olevan maatalousalan opiskelija. Viides luuli minun olevan tuleva poliitikko. Kuudes luuli minua poliisiksi jne. Joku luuli minulla olevan lapsia. Joku taas luuli, että olen puolta nuorempi kuin olenkaan. Useamman kerran on luultu kampaajaksi tai uskovaiseksi sekä venäläiseksi (suominaiset ei kuulema ole noin naisellisia). Monesti luultu ruotsalaiseksi, joskus jopa saksalaiseksi. Hirveän usein luullaan biseksuaaliksi. Usein luullaan, että kotona odottaa poikaystävä, olen raskaana ja oikeasti olen mies ja korjannut sukupuoltani naiseksi. Hyvin usein luullaan työttömäksi tai opiskelijaksi.
Aloin seurustelemaan mieheni kanssa tavattuamme baarissa ja hänen tultua iloisesti juttelemaan. Ajattelin että onpa mukavan sosiaalinen ja välitön mies. Heitti mut kotiin, vaihdettiin numeroita ja siitä alkoi melkein 10 vuoden seurustelu.
Viimeiset vuodet olivat melko viileitä ja mietin ihan tosissaan, haluanko enää olla tämän ihmisen kanssa. Halusin kuitenkin vielä palautella mieliimme suhteemme ihanaa alkuaikaa, voisimmeko vielä löytää jotain siitä tunteesta ja kipinästä. Kerran saunassa sitten jutustelin, että muistatko kun tavattiin, kun tulit juttelemaan, ja kysyin että mikä minussa sai oikeastaan sinut tulemaan juttusille. Jolloin hän ensimmäistä kertaa paljasti, että "luulin et oot yks toinen".
Nauratti ja samalla tuli joku varmuus, että eiköhän tää ole tässä. En siis mitenkään loukkaantunut todellakaan, se vaan jotenkin kruunasi kaiken yrittelyni ja pähkäilyni. Hän luuli tulleensa jonkun toisen, tuttunsa juttusille. =)