SYYSKEIJUJEN TORSTAI!!
[color=red]Hei Keijut:)
Ihana olis saada itekki yllätyksenä kaksoset¿mulla tosin jo ultrassa varmistunu että yksi siellä on.
Ja ihana yllätys tietenki jo se, että yksi sydän sykki. Vaikka täytyy sanoa että pahoinvointia on ollu kyllä vaikka kolmosten edestä. Kaikki harrastuksetkin jääny kun töistä tultua on pakko mennä suoraan sänkyyn, tämä oksettava olo vie kaikki voimat. Ja töissä olo on yhtä tuskaa. Työkaveri eilen paljasti että jää kesällä mammalomalle. Me siis vierekkäin kasvatetaan mahoja:) Mutta minä en kertonu vielä omasta raskaudesta...pysykööt vielä salaisuutena. Kahden viikon päästä on neuvola ja sen jälkeen ajattelin omalle äiskälle kertoa.
Kaiken tämän pahoinvoinnin keskellä yksi iloinen uutinen:) Poikakaveri yllätti ystävänpäivänä ehdottamalla kihloja ja eilen käytiin valitseen sormukset!! Meillä oli vähän tarkoitus ens syksynä mennä naimisiin mutta plussatestin jälkeen sovittiin että siirretään syksylle -07. Kivalta tuntuu kuitenkin tämä kihlaus.
Onko keijuista kuinka moni jo naimisissa?
Kerttu rv 8+5[/color]
Kommentit (36)
Olin ihan vaan tutkituttams oisko hiivaa ja oettiin ultra kun aina välillä pelotti kun edellinen meni heti alus kesken ja nyt ei ollu enää sydänääniä, eikä alkiota kunnolla löytyny ja se mitä löyty ei ollu kuin millin suurempi kuin 21/2viikkoa sitten, joten huomenna menne sairaalaan. Muuten mun oiret jatku vaihtelevina eli olen ihan hyvin viä oksennellu vaikka se pikkunen on jo kuollut ollukin. Aika allapäin ollaan ja jotenkin tuntuu tulevaisuudes vaikealta aatella lapsia saavansa kun nämä nyt toinen toisensa jälkeen menee kesken. Teille kuitenkin toivotan kaikkea hyvää ja paljon kauniita syyskeijuja! Älkää vaipuko epätoivoon tai hätääntykö, kyllä tämä prosentuaalinenosuus meidän jouksoat alkaa jo olla täynnä.
Huuheli
Ei näitä pitäis sattua kenellekään. Voimia sulle toivon kovasti *halii*
-piias-
ja kuten piias sanoi, näin ei pitäis kenellekään tapahtua, jaksamista sinulle!
Surkaa rauhassa pienen elämän loppumista ja toivon että teillekin vielä suodaan lapsi. Juuri nyt tuntuu varmasti kaikista pahimmalta, muistan vielä hyvin omat pettymykset ja ne kulkevat mukana koko odotusajan.
Piias, oliko sinulla eka neuvolakäynti, aika pikaiselta kuullosti.
Meillä eka käynti kestää 1,5 tuntia.
Karpalo vk 10
kestää noin tunnin, mutta minullakin vierähti melkein 1,5 tuntia verikokeiden ottamisen kanssa. Ja tämä siis ekalla neuvolakäynnillä ja ainokaisella missä olen vasta käynyt. Seuraava neuvola+lääkärin tarkastus ja ultra yhdistettynä 8.3. eli rv13.
vauva06 rv9+3
Otan osaa suureen suruusi... Koska edellinen km:si oli? Eli tuliko nämä kaksi nyt hyvinkin peräkkäin? Kannattaa varmaan lääkärin kanssa alkaa jutella siitä hyytymistekijätutkimuksesta. Joillakin naisillahan on niin " paksu" ja hyytyvä veri, ettei istukka toimi sen takia kunnolla. Sitten pistoshoidolla ovat jotkut/monet onnistuneet viemään raskauden loppuun asti. Surkaa rauhassa ja antakaa ajan parantaa, sitten jälleen uuteen yritykseen.
Omaa napaa: huolestuttaa myös omien oireiden väheneminen. Pahaa oloa on enää hyvin vähän, rinnat tuntuvat melkeinpä normaaleilta. Mutta pitää kai vain uskoa, että kaikki on OK... Seuraava nla on vasta 2 viikon päästä ja se ultra siis 6.3.
Rizzu rv 10+5
Huuhelille tsemppiä ja voimia!
***
Mulla alkaa pikkuhiljaa pahoinvointi hellittää, edelleen aamuisin kuvotusta, mutta menee ohi syömällä. Ensimmäiset pari viikkoa olivat aikamoisen rankkoja ja olen tiputuksessakin käynyt pari kertaa.
G: Menimme naimisiin viime kesänä. Puolivuotis hääpäivälahjaksi teimme testin ja positiivista näytti. :) Esikoista odotamme, yritystä takana jo pari vuotta.
Orenji rv 9+3
Kiitos kaikille tuesta!
Rizzulle! olen kyllä lukenut että osa joutuu pistämään, mutta en ole tarkemmin ajatellut sitä mistä johtuu ja miten tulee esille, mutta tosiaan, mulla on normaalisti aika korkea hemppari, mutta raskauden ja keskenmenojen kautta on alentunut. Edellinen km oli joulukuus, mutta se tuli heti posit. testin jälkeen pois. Tulin heti uudestaan raskaaksi ja tästä tiedettiin nyt kuutisen viikkoa eli nyt on jo vaikeampaa kuin edellises. Mä vaan oon luullu että ne alottaa tutkimaan vasta kun on 3km:ää.
Huuheli
keskenmeno ottaa totisesti henkisesti voimille vaikka se ei fyysisesti rankkaa olisikaan. Siksipä lähetän sulle oikein MegaVoimaHalin!! *HALI*
Tutkimuksista sen verran, että mulle neuvolatäti suositteli gynelle menoa jo nyt heti toisen epäonnistuneen raskauden jälkeen ja ensi viikolla mulla onkin yksityinen gyne varattuna. Sitten saan tietää, onko vika sisällä vai jossain muualla.
Meitä uuden tärpin odottajia on jo aikamoinen liuta, mutta uskon hiljaa sydämessäni, että kyllä tää vielä hyväksi muuttuu, kun sen aika vaan tulee.
Lämpimät terkut kaikille odottajille ja tsempit uudestaan yrittäville,..
Miun_Eka_Ipana (ex SyksyäOdotellen)
Huuhelille pahoittelut keskenmenosta ja paljon jaksamista. Monen syyskeijun odotus on päättynyt keskenmenoon, kurjaa.
Kertulle onnittelut kihlauksesta!
Me ollaan miehen kanssa oltu kihloissa 1.5 vuotta ja yhdessä ollaan oltu 2.5 vuotta. Oli heti rakkautta ja esikoinen (iloinen vahinko) sai alkunsa 3 kuukautta sen jälkeen kun tavattiin.
En oo jaksanut moneen päivään kirjoitella (hirmuinen väsymys painaa edelleenkin). Teidän lukemisia olen kyllä käynyt lukemassa. Moneen asiaan piti kommentoida muta nyt lyö pää ihan tyhjää.
Eilennä oli lääkäri käynti ja vaavin sydänäänet saatiin kuulumaan, oli 165, aivan ihana oli ne kuulla. Muuten en koko lääkäristä oikein pitänyt. Oli aika ihmeellinen, mumis vaan kaikkea itsekseen ja en meinannut oikein mitään saada selvää.
Tiistaina 21.2 on kättärillä eka ultra. Ei oo enään kovin pitkä aika siihen, ihanaa.
Pahoinvointia on mulla edelleenkin. Keittiöön meno on jotain ihan hirveetä. Astianpesukonetta en oo pystynyt täyttämään tai tyhjentämään ollenkaan. Se haju vaan tekee niin pahaa. No kaippa tää kohta alkaa helpottamaan.
Nyt meen kattomaan mitä poistu ja mies puuhailevat.
Öttis, poitsu 1v4kk ja masutoukka rv 12+1
Olen niin pahoillani puolestasi Haahuli. Voimia eteenpäin.
Minua alkaa jo itseä pelottaa, että kuuluuko huomenna niitä sydänääniä. Toivottavasti kuuluisi. Aamulla olen varmaan ihan hermona. Onneksi aika on jo kymmeneltä, niin ei tarvi koko päivää odottaa.
Tänään kun olimme tytön kanssa kerhossa, niin ohjaaja tuli multa kysyyn, että onko teille tulossa vauva. Eli mun ei enää onnistu piilotella raskautta. Toisaalta vahvistaahan tuo mun toteamuksen siitä, että vatsa on todellakin pullahtanut näkyviin.
Mä olin tänään (ja pari päivää aikaisemminkin) tuntevani vauvan liikkeitä eli näitä perhosen siiven kosketuksia. Tiedä sitten, oliko liikkeitä. Ja voiko niitä yleensä edes vielä tuntea. Onhan mulla kyllä jo kolmas raskaus, mutta silti.
Ja siihen galluppiin vielä. Mä olen ollut mieheni kanssa naimisissa kohta kaksi vuotta. Mentiin tytön ristiäisten aikaan maistraatissa naimisiin ja juhlittiin sitten ristiäisten kanssa yhtäaikaa. Yhdessä me ollaan oltu nelisen vuotta. Parin viikon seurustelun jälkeen muutimme yhteen ja kuukauden kuluttua mentiin kihloihin. Eli tällaista pikaista meilläkin. Yhteisiä lapsiahan meillä on yksi eli 2v tyttö. Ja molemmilla on yksi 9v tyttö. Isommilla tytöillä on vain kuukausi ikäeroa.
T. Költtänä 12+1
Ensimmäiseksi pahoittelut Huuhelille!
Itsekkin olen huomenna menossa taas kerran ultraan,aloin vuotaan uudestaan,tosin aika niukasti.pelästyin silti kovasti ja huomenna pitää käydä tarkistuttamassa tilanne.Raskausoireet on hävinneet lähes kokonaan ja siksi pelkään vieläkin enemmän...pahoinvointia ei enää ole ollenkaan...Meinaa välillä paniikki iskeä,mutta huomiseen pitää jaksaa odottaa.olen kyllä muutenkin sairaslomalla,eli nyt on hyvä ottaa rauhallisesti mitä nyt lapsia pitää toki hoitaa.
Me ollaan tällainen vanhapari...yhdessä ollaan oltu 13v,ja tänävuonna vietetäänkin jo 10v hääpäivää...Välillä ollaan tietenkin napit vastakkain mutta ihanampaa elämää en voisi itselleni kuvitella!!!voi kumpa saataisiin tämä syysvauva 10v hääpäivälahjaksi...
Terveisin:Unelias76&ujo9+6
Totta on että aika moni on poistunut keijuista, liiankin moni.Se on saanut minutkin panikoimaan kaikesta, pelkään ihan hurjan paljon että on mennyt kesken tai tuulimuna, näitä pelkoja ei ole ollut ennnen vaikka jo 3 km takana...
Galluppiin; Yhteiselo alkoi 09/97 ja naimisiin 09/98, olimme 4kk kihloissa, mieheni kosi heti kun plussasimme eli 03/98.Siitä kk ja kihloihin..Eli nyt taitaa tulla 9v yhdessä ja 5 lapsi tulossa =) Ja edelleenkin kuin vasta rakastuneet =)
Sitten omaa napaa: Aloin maanantaina ottaan nuita B-vitamiinitabletteja kun tuntui ettei tuolta pahoinvoinnilta pysty töitä tekemään-hoidan kaverin 3 lasta kotona.Niin pahoinvointi katoaa hetkessä ja pysyy aika lailla koko päivän poissa,joskus tosi myöhään illalla " palaa" öklötys..Onko tuolla vitamiinilla niin suuri vaikutus? Minkä nimisiä b-vitamiineja te muut syötte?Ens maanantaina eka neuvola ja jännittää joko kuuluisi sydänäänet,vaan tuskimpa vain kun on tuota ylipainoa hieman ja rv vasta 8+2 sitten maanantaina..Missä vaiheessa muilla kuulunut eka äänet?
Nyt täytyy mennä iltapalan laittoon pikkumiehelle, mutta voimia ja jaksamisia keijuille:)
Jemin79, rv 7+5, pojat 1v2kk,6v,7v
Pahoitteluni huuheli. Voimia ja paljon haleja. Onnittelut kihlauksesta Kerttu84.
Ensin päivän galluppiin: Myös me kuulumme nopeantoiminnan pareihin. Kihloihin menimme 4kk seurustelun jälkeen ja naimisiin vuoden päästä tapaamisesta. Samalla muutimme yhteen, sillä asuimme ennen häitä eri paikkakunnilla. Naimisissa olo vuosia tulee kesällä täyteen huikeat neljä. Ensimmäinen lapsi syntyi n. 9kk häistä ja toinen lapsi 1v 2kk edellisen lapsen syntymästä. Nyt siis kolmas ja todennäköisesti viimeinen lapsi tulossa.
Täällä paha olo ja oksetus helpottanut. Iltaisin maha tosin turpoaa ja mahaan kerääntyy ilmaa. Aamuisin saa sitten päästellä kunnolla ilmaa ulos. Ja mies tykkää.. ;)
Andoliniska ja vauva-kirppu 9+0
Osallistun nyt ekaa kertaa näihin pinoutumisiin. Jotenkin tuo ihan alkuaika on niin ahdistavaa pahoinvointeineen, että se vain lisääntyy kun lukee muiden " oksettaa ja väsyttää" -kuulumisia ja kirjoittaa itse sitä samaa :D Tässä raskaudessa olen onnistunut sinnittelemään parhaiten vain koittamalla ajatella jotain ihan muuta kuin omaa vointia. Ja 1-vuotias esikoinen pitääkin siitä tehokkaasti huolen.
Eilen olin kuitenkin 1. neuvolassa. Meidän neuvolantäti on aikasta rasittava tapaus. Tutuksi tullut jo aiemmassa raskaudessa ja tytön vauva-aikana, mutta voi jösses sen juttuja välillä. Vanhanaikaisia ja ajattelemattomia sutkautuksia sekä kummallista " infoa" . Eilen kokeiltiin sydänäänten kuuntelua, ja niitä ei kuulunut. Se ei taida olla ihmekään tässä vaiheessa vielä, mutta tänään kävin vielä verikokeissa ja kuunneltiin uudestaan. Löytyivät lopulta. Sitä ennen ehti täti kysellä kaikenmaailman " Onko siulla ollut kuitennii raskausoireita?" ja " näitkö itse sen sydämen sykkivän silloin ultrassa?" (kävin yksityisellä ultrassa 3 viikkoa sitten ja kaikki oli ok. Aikamoista olettaa, että lääkäri olisi voinut tulkita kuvaa väärin!). Kaiken huipuksi väitti sikiön olevan jotain 2 cm pitkä tässä vaiheessa!!
Nämä jutut on sellaisia, että kokemattomampi saattaisi huolestua ihan tosissaan, tai vastaavasti tehdä jotain ihan typerää kummallisten ohjeiden perusteella. Olisi kiva tietää millaisia neuvolantätejä teillä muilla on.
t. syysnasu ja masukki 11+1
Neuvolan täti kysyi vaan, mitä kuuluu ja varasi uuden ajan. Lääkäri tunnusteli alapään ja kuunteli sydänäänet, kuuluivat :) Kohtu vastaa hyvin viikkoja. Olisinko ollut siellä edes 20 minuuttia, piti ihan lääkäriltä kysyä, et tässäkö tää oli.. Ei painoa, verenpainetta, hB:tä mitattu eikä pissanäytettä otettu. Saikkua ei herunut, en kyllä kysynytkään, kerroin väsyttävän ym. Lääkäri lohdutti, et kyllä se muutaman viikon päästä helpottaa. Pöh :(
No pääasia, et pieni sydän jaksoi iloisesti sykkiä tovin etsinnän jälkeen. Ovat kuulema vikkeliä pikkukavereita näillä viikoilla :D
Pidän pienen kisastudion (pizzaa ja jääkiekkoa) ennen ku lähen hakee lapsia :)
-piias- rv 10+3