Lue keskustelun säännöt.
Te äo yli 135
Näyttää siltä, että täällä on ainakin muutama ihan oikeasti tuon maagisen rajan ylittävä. Mulla ois pari kysymystä.. Onko sinulla sellaista ongelmaa, että olet jatkuvasti niin uppoutunut ajatuksiisi tai johonkin kiinnostavaan asiaan, että kaikki "hommat" jää tekemättä? Hommat kuten työ, kotityöt, asioiden hoito jne. Pystytkö ottamaan vakavasti itseäsi selvästi vähemmän älykkäät ihmiset? Koetko vaikeaksi kommunikoida heidän kanssa? Tunnetko olosi yksinäiseksi? ( Siitäkin huolimatta, vaikka olisi kavereita, ihmisten keskuudessa jne? ) Oletko löytänyt toista ihmistä, jonka koet täysin ymmärtävän sinua?
Kommentit (591)
En ole käynyt älykkyystesteissä, mutta koen olevani monella tavalla älykäs. Ymmärrän myös niitä ihmisiä joiden älykkyys suuntautuu eri osa-alueille kuin omani. Olen matemaattisesti lahjakas, mutta moni käytännön asia vaatii suurta ponnistelua. Olen iloinen, kun minua pyydetään auttamaan esimerkiksi vaikeissa taloudellisissa asioissa. Pidän omaa lahjakkuuttani lahjana, jolla voin auttaa muita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jep, multa ei kotihommat suju lainkaan, koska aina on jokin ajatteluprosessi kesken. Tosin en pidä tiskaamista, sisustamista tai tavaroiden laittamista paikoilleen kovin olennaisina asioina, joten en tästä kärsi. Töissä aikataulut paukkuu, mutta ei ole minun murheeni. Voihan mulle antaa varoituksen ja vaikka irtisanoa, jos en kelpaa. Taidan kuitenkin olla aikatauluongelmista huolimatta aika hyvä siinä, mitä teen.
Otan vakavasti kaikki ihmiset. Älykkyyttä on montaa lajia, mielestäni älykkyystesti mittaa vain tietynlaista päättelyä. Moni on minua taitavampi vetelemään naruista ja vaikuttamaan toisiin ihmisiin, vaikka ei älykkyystesteissä loistakaan.
Joskus koen itseni yksinäiseksi, mutta se ei johdu ÄO:sta. Olen löytänyt ihmisiä, jotka ymmärtävät minua, riittävästi.
Onko sinulla sellaista ongelmaa, että olet jatkuvasti niin uppoutunut ajatuksiisi tai johonkin kiinnostavaan asiaan, että kaikki "hommat" jää tekemättä? Hommat kuten työ, kotityöt, asioiden hoito jne.
Vastaukseni: Ei ole.
Pystytkö ottamaan vakavasti itseäsi selvästi vähemmän älykkäät ihmiset? Koetko vaikeaksi kommunikoida heidän kanssa?
Vastaukseni: Pystyn ottamaan ja otankin jopa mielelläni, eikä kommunikointi ole heidän kanssaan sen vaikeampaa kuin muidenkaan kanssa. Olen saanut monta hyvää näkemystä ja neuvoa ns. tavalliselta tallaajalta.
Tunnetko olosi yksinäiseksi? (Siitäkin huolimatta, vaikka olisi kavereita, ihmisten keskuudessa jne?)
Vastaukseni: En tunne.
Oletko löytänyt toista ihmistä, jonka koet täysin ymmärtävän sinua?
Vastaukseni: En, mutta tuskinpa sinäkään olet.
Kysymyksesi kertovat minulle, että oletat ehkä hyvin korkean äo:n (minulla 137) olevan henkilökohtainen ja sosiaalinen haitta. Ainakaan minulla se ei ole sitä.
Tiedän, mitä älykkyyteni vaikuttaa ajatteluuni, käytökseeni ja tekemisiini, ja sen suurin ja oikeastaan ainoa todella hyödyllinen vaikutus kohdallani on, että ymmärrän ja hahmotan suuret ja hyvin monitahoisetkin asiat ja niiden yhteydet nopeasti.
Korkeasta äo:sta on myös haittaa ainakin minulle. Koska hahmotan asiat ja niiden suhteet nopeasti, kuulen enää hyvin harvoin mitään, mikä hämmästyttäisi minua ja toisi elämääni jännitystä. Yllättyminen ja kummastelu olisi mukavaa.
Sanon kaikean kaikkiaan korkeasta äo:sta, että se yksinään auttaa aika vähän ja että siitä ei olisi mitään hyötyä ilman rehellisyyttä ja viisautta, joista ainakin jälkimmäistä joudun keräämään vieläkin, vaikka olen melkein viisikymppinen.
Vierailija kirjoitti:
DiSO kirjoitti:
Muut ihmiset tuntuu usein yksinkertaisilta, joten yleensä pysyn enemmän omissa oloissani tai verbaalisti voitan heidät keskusteluissa
Eli kaikki keskustelut on sinulle vain "kilpailua" ja oman egon pönkitystä, etkä pysty vaan lungisti nauttimaan rennoista keskusteluista vaan kaikki on suorittamista ja väittelyä sinun kanssa ja lopuksi ansaitset siitä mielikuvitus palkinnon kun "voitit" toisen keskustelussa. Just semmonen itseään jalustalle nostava ihmistyyppi mitä välttelen kun ruttoa.
Minäkin ihmettelin tuota "keskusteluissa voittamista". Väittelyssä kisataan voittamisesta, mutta keskustelun tarkoitus on käsittääkseni tuoda esiin mielipiteitä puolin ja toisin sekä olla avoimin mielin siltä varalta, että keskustelukumppanilla saattaa olla jokin arvokas ja avartava näkökulma.
kertokaa toki missä ja milloin mitattu,ja millä testillä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen löytänyt tasapainon. Teen töikseni helppoa hommaa n. 3400e kk. En yritä edetä urallani
Eukko ja muutamia taviskavereita on. Yhdelle 70v älykölle soittelen jos kaipaan älykästä juttuseuraa. Tulen toimeen kaikkien kanssa. Tuttuja on elämän joka alueelta, lähes spurguista rikkaisiin.
Ajattelen paljon kaikkea mutta en jumitu miettimään mitään ihmeellistä liikaa vaan otan idean muistiin jota sitten huumorilla veistellen
70v kaverin kanssa analysoidaan ja naureskellaan
Työt ja rempat sujuu hyvin. Tosin funtsin etukäteen kuviot selviksi, hankin tarvikkeet ja työkalut lähettyville valmiiksi. Sitten on vain aloituskynnys voitettavana mutta sen jälkeen hommat pelaa kun kaikki on jo mietitty
Eniten ehkä ärsyttää tekoälykkäät tyypit
Taviksia en väheksy koska tavisälyllä pystyy tekemään ihmeitä jos on koulutus ja asiantuntemus ja kokemus asiaan. Ei pelkällä älyllä mitään tee
Joten relaan olen tavis juon olutta ja yritän nauttia elämästä
En pidä itseäni äärimmäisen älykkäänä, mutta olen sen verran älykäs, että tiedän etten ole todella älykäs. Mielestäni jo oman älyn rajallisuuden ymmärtäminen kertoo siitä, ettei ole kauhean tyhmä. Omien empiiristen havaintojeni mukaan ihminen, joka omasta mielestään on mahdottoman fiksu, on useimmiten melko yksinkertainen (huippuälykkäät ovat tietysti oma kategoriansa, he ovat huippuälykkäitä ja myös tietävät sen)
Mutta itse asiaan. Minulla on ajoittain todella vaikea kommunikoida "samalla aallonpituudella" ihmisten kanssa. Varsinkin asioissa, joissa vaaditaan loogista päättelyä ja selkeiden syy-seuraussuhteiden ymmärtämistä huomaan, että moni ei kykene hahmottamaan kokonaisuuksia samalla tavalla. Myös asioiden tarkastelu objektiivisesti eri näkökulmista on asia jonka yhdistän älykkyyteen ja koen, että melko harva kykenee siihen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
IQ 152 sillä vanhalla asteikolla. EQ myös korkea, joten tulin toimeen kaikkien kanssa. Olin johtajana useassa yrityksessä ja minua jopa moitittiin liiasta lempeydestä. Työ oli helppoa enkä stressannut koskaan työstä vaikka tein 50-60 tuntisia viikoja. Toimin urheiluvalmentajana vapaa- ajalla lajissa, jota kolme lastani harrastivat. Älykkyydestäni en ole kertonut kuin vaimolle, joka ei kerro asiaa eteenpäin. Tietysti yritysten työhönottajat ovat saaneet testitulokseni käyttöönsä. Itse pidän itseäni tavallisena ns. Kylähulluna.
Siinä moni menee lankaan kun kuvittelee olevansa kovin erilainen. Alkaa uskomaan ajatustaan. Ei ajatuksiaan pidä uskoa kuten Arto Pietikäinen opettaa. Hänen kirjat oli minulla aivan uusi maailma. Luonnontieteissä ei juuri tuntuista tai sosiaalisista taidoista puhuta. Suosittelen hänen kirjoja. Samalla kysyisin että fiksuja ihmisenä sinä varmasti voit opetella sosiaalisuutta tai muita taitoja jotka nyt ei suju. Usein se on vain harjoituksen puutetta kun on keskittynyt vain mielenkiinnon kohteeseensa.
Vierailija kirjoitti:
kertokaa toki missä ja milloin mitattu,ja millä testillä
En ole aikaisemmin tähän ketjuun kommentoinut, mutta...
Mensahan järjesti ennen koronaa aika aktiivisestikin näitä testitilaisuuksia eri kaupunkikeskuksissa. Mensan testistä voi parhaimmillaan saada vastaukseksi "135 tai yli", en tosin tarkkaa sanamuotoa muista, kun en ole lippulappua hetkeen tuijotellut. Testissä on Mensan psykologin nimi, arviointipaikka, aika, sekä mihin prosenttiin testattava kuuluu älykkyytensä puolesta.
Ei se Mensa mikään salaliittoteoria ole, vaan ihan toimiva järjestö täynnä kirjavia ihmisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen aika erakkomainen ja tämä luonteenpiirre vain pahenee vanhemmiten. Jotenkin en kestä ”normaalien” seuraa ja sitä tyhjänpäiväistä ajatustenjuoksua.
Viihdyn yksin ajatusteni ja kirjojen parissa.
Töissäni olen aina aika pian tylsistynyt ja olen vaihtanut työpaikkoja paljon. Nykytyö on älyllisesti haastavaa ja vaatii tarkkuutta ja uskon viihtyväni tässä kauan.
Toinen tyttäreni on ilmeisen älykäs ja hengenheimolaiseni. Meidän kahden keskustelut ja hienovaraiset läpät menevät yli muilta perheenjäseniltä. Muut tulevat valitettavasti exääni. Tyttärellä tosin aika ajoin meinaa tulla ylimielisyyttä ja ylenkatsetta tyhmempiään kohtaan mutta tätä piirrettä karsin kovalla kädellä.
Onko sinulla sellaista ongelmaa, että olet jatkuvasti niin uppoutunut ajatuksiisi tai johonkin kiinnostavaan asiaan, että kaikki "hommat" jää tekemättä? Hommat kuten työ, kotityöt, asioiden hoito jne.
Teen ne yhtä aikaa. Esim. luennot ja kirjoitusten ajatustyön teen samalla, kun luuttuan lattioita. Suhtaudun siivoamiseen yhtä intohimoisesti kuin tutkimustyöhöni.
Pystytkö ottamaan vakavasti itseäsi selvästi vähemmän älykkäät ihmiset? Koetko vaikeaksi kommunikoida heidän kanssa?
En besserwisseröi, asetun kunkin tasolle kuuntelemaan ja jos huomaan, ettei esim. väittelystä seuraisi muuta kuin riitelyä, pysyn kuuntelijan roolissa. Älykkäät tunnistan heti ja heidän kanssaan kommunikaatio on vastavuoroisempaa.
Tunnetko olosi yksinäiseksi? ( Siitäkin huolimatta, vaikka olisi kavereita, ihmisten keskuudessa jne? )
En. Olen löytänyt ympärilleni ihania ihmisiä.
Oletko löytänyt toista ihmistä, jonka koet täysin ymmärtävän sinua?
Ystäväni ja mieheni, joka antaa minun uppoutua siihen, mikä kulloinkin kiinnostaa.
Äo:ni mensan testillä 142.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikka omaan korkean ÄO :n, se ei tarkoita, että olisin fiksu tai omaisiin automaattisesti muita tulevaisuudessakin tärkeitä työelämän taitoja, kuten sosiaalisia taitoja.
Älykkyydessä on myös harha uskoa subjektiivisesti omaan näkemykseensä, jolloin poissulkee laaja-alaisempaa näkemystä erilaisista ilmiöistä.
Sosiaalisia taitoja voi onneksi opetella. Samoin niiden ihmisten kanssa keskustelu, jotka ovat erilaisia kuin itse on, antaa paljon uusia ja mielenkiintoisia näkökulmia.
Ei tee ihmisestä tyhmää, jos hän ajattelee eri tavalla kuin mitä itse on. Meidän on kuitenkin vaikea asettua toisen asemaan, ellemme itse ole kokeneet tai eläneet samassa ympäristössä kuin toinen on.
Useimmat päätökset vaatisivat enemmän monialaista työryhmää, jotka saataisiin esiin useimmat näkemykset - väistämättä niitä on. Älykkyyden harha on päättää omiin kokemuksiin ja näkemyksiin pohjautuen asioista, joissa näkee vain yhden oman näkökulman - usein kuuntelematta vastaväitteitä. Älykäs ihminen myös usein tukee omia väitteitään tutkimuksin. Tuolloin sammutetaan tulipaloja, ottamatta huomioon kaikkia vaikutuksia. Joskus tehden jopa päätöksiä muiden ihmisten asioista.
Se on kuitenkin kuin sijoittaisi ja tekisi päätöksiä toisen ihmisen rahoilla, muttei sijoittaisi itse mitään. Toinen ottaa riskin tekemistäsi päätöksistä.
Tarkoitan tällä, että älykkyyden subjektiivinen ihannointi voi olla yhteiskunnan ja tulevaisuuden kannalta jopa vaarallista. Kun valtaa on älykkäällä - muttei avarakatseisella ja muutoin myös viisaall- henkilöllä, hän voi käyttää sitä tarkoituksenmukaisemmin yhteiskunnan etua vastaan.
Se on taas kuin filosofi väittää, ettei ihmisellä ole vapaata tahtoa, muttei ota vastuuta sen seurauksista: teen pahaa, koska mulla on tällaiset aivot ja aivokemia, minkä vuoksi en voi valita toisin.
Älykkään ihmisen tulisi haastaa itseään enemmän, eikä tuudittautua vain toteamaan olevansa älykäs. Haastaa itseään ymmärtämään myös erilaisia ihmisiä kuin itse on, olla avoimempi uusille näkemyksille, opetella empaattisuutta sympaattisuuden sijaan, haastaa itseäöb toistuvasti epämukavuusalueelle ja oppia ymmärtämään myös itseään sekä kyseenalaistamaan omia näkemyksiään (monitieteellisesti).
Useimmat itseään älykkääksi tituleeraava saattaisivat jopa pitää siitä ;)
Itse toivon, ettei egoni ymmärrä älykkyyttäni niin se ei pääse liian suureen arvoon ja keskiöön päätöksien teossa.
Toisaalta, olen hajamielinen - joten ulkopuolinen maailma kyllä palauttaa nopeasti.
Mutta alkuperäiseen kysymykseen liittyen, omat ajatukset ja ajatuksissa oleminen voivat olla joko älykkyydestä tai ADD :stä johtuvaa. Se on kuitenkin äärimmäisen mielenkiintoista ja syy tutkia asioita lisää. Elinikä ei riitä kaiken sen tutkimiseen, mikä elämässä on kiinnostavaa. Arki voi joskus olla uuvuttavaakin, mutta riittävästi tukevia rutiineja ympärille niin saa pidettyä juoksevat asiat hoidossa.
Onko sinulla sellaista ongelmaa, että olet jatkuvasti niin uppoutunut ajatuksiisi tai johonkin kiinnostavaan asiaan, että kaikki "hommat" jää tekemättä? Hommat kuten työ, kotityöt, asioiden hoito jne.
En jatkuvasti, mutta mielenkiintoisen asian kanssa kyllä. Kotityöt yms hoidan kyllä, koska kotona ei ole mahdollisuutta (oman rauhan puutteen vuoksi) erityisesti uppoutua mihinkään kovin mielenkiintoiseen.
Pystytkö ottamaan vakavasti itseäsi selvästi vähemmän älykkäät ihmiset? Koetko vaikeaksi kommunikoida heidän kanssa?
Pystyn.
Tunnetko olosi yksinäiseksi? ( Siitäkin huolimatta, vaikka olisi kavereita, ihmisten keskuudessa jne? )
Todellakin.
Oletko löytänyt toista ihmistä, jonka koet täysin ymmärtävän sinua.
En.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
1. Kyllä välillä on vaikea keskittyä kun mielessä pyörii sata asiaa yhtä aikaa. Tämä tuntuu olevan tyypillistä älykkäille, mitä nyt mensalaisten kanssa olen asiasta keskustellut.
2. Kumppaniksi en ottaisi itseäni huomattavasti tyhmempää ihmistä. Muutoin ei ole väliä onko kaveri fiksu vai ei. Minulla on hyvin erilainen kaveripiiri. Parhaat kaverit: 29v nainen, 56v nainen, 42v mies. Olen itse 43v nainen. 2 näistä on mensasta tuttuja, 1 on entinen työkaverini. Työkaverilla ei ehkä leikkaa niin nopeasti kuin näillä muilla, mutta hän on äärimmäisen hyvä ystävä. Yksi näistä kolmikosta on päästä varpaisiin tatuoitu. 1 näistä on rikas, 1 keskikastia ja 1 tulee juuri ja juuri toimeen yhteiskunnan tuilla. Kyllä otan kaikki nämä ja muutkin ystäväni vakavasti.
3. Joskus tunnen itseni hyvinkin yksinäiseksi. Varsinkin työelämässä on joskus vaikeaa kun näen että mennään vauhdilla päin seinää ja tuntuu ettei kukaan usko. Se että olen älykäs ei tarkoita sitä että minulla olisi riittävästi karismaa.
4. Kumppanini on vähintään yhtä älykäs kuin minä, joten hän ymmärtää minua ja ongelmiani. Olen iloinen siitä että löysin hänet elämääni.
Juu uppoudun kyllä ajatuksiini ja mielenkiinnon kohteet vaihtelevat jatkuvasti. Lapsesta asti olen innostunut kovasti jostakin ja kun olen ottanut asiasta mielestäni tarpeeksi selvää, tai oppinut sen, niin vaihdan seuraavan. Olen hyvä tiedonhankinnassa. Arjen asiat eivät ole minulle niin merkityksellisiä kun on paljon parempaakin tekemistä. Laskuja jää rästiin ja siivoamisen kanssa on niin ja näin.
En pidä muiden kanssa keskustelua mitenkään rasittavana. Meitä on erilaisia erilaisilla prosessinopeuksilla, ei ole minun tehtäväni ärsyyntyä muiden hitauteen. Nuorempana syvällisten keskustelukumppanien puute harmitti enemmän, nykyään ei niin paljoa. Lapsena oli todella tuskaista, kun olin henkisesti ikäisiäni valovuosia edellä, niin koin syvää pohjatonta yksinäisyyttä. Nykyään en koe juurikaan. Minulla on älykäs kumppani jonka kanssa keskustella ja viihdyn hyvin omien ajatusteni kanssa.
Älykkyyttä on monenlaista ja monista ihmisistä löytää älykkyyttä kun on silmät auki ja sydän avoinna.
Ap, tuo kuvailemasi ajatuksiisi uppoutuminen kuulostaa ADD:lta.
Olen varsin älykäs, mutta oma ADHD aiheuttaa jatkuvaa alisuoriutumista elämässä (koulussa siis olen pärjännyt aina hyvin, mutta en oikein osaa kääntää sitä menestykseksi työelämässä). Ekstroverttina juttelen kyllä mielelläni muiden ihmisten kanssa, mutta välillä sitä huomaa, että kaikki eivät aina ihan pysy mukana. Hölöttäjänä ja oikeiden harrastusten parissa onneksi vedän puoleeni myös niitä älykkäitä ihmisiä (ja geenit ovat suoneet niitä jonkun verran myös perhepiiriin), niin en kuvailisi itseäni varsinaisesti yksinäiseksi.
Älykkyyden lisäksi kaipaan ihmisiltä myös tiettyjä luonteenpiirteitä, joten arvostan kovasti kun saman henkisiä ihmisiä tulee vastaan. Kaikilla hyvilläkään tuttavilla ei tuo älykkyys välttämättä aivan samalle tasolle nouse, mutta arvostan heissä suuresti muita piirteitä. Onneksi ystäviä on useita, niin minun ei tarvitse vaatia kaikkea mahdollista (älyä, huumorintajua, syvällisyyttä, yhteisiä kiinnostuksen kohteita, väittelykykyä, luovuutta, sosiaalista peesaamista) yhdeltä ja samalta ihmiseltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
kertokaa toki missä ja milloin mitattu,ja millä testillä
En ole aikaisemmin tähän ketjuun kommentoinut, mutta...
Mensahan järjesti ennen koronaa aika aktiivisestikin näitä testitilaisuuksia eri kaupunkikeskuksissa. Mensan testistä voi parhaimmillaan saada vastaukseksi "135 tai yli", en tosin tarkkaa sanamuotoa muista, kun en ole lippulappua hetkeen tuijotellut. Testissä on Mensan psykologin nimi, arviointipaikka, aika, sekä mihin prosenttiin testattava kuuluu älykkyytensä puolesta.
Ei se Mensa mikään salaliittoteoria ole, vaan ihan toimiva järjestö täynnä kirjavia ihmisiä.
Ehkä ihmetellään sitä että tällä palstalla on jokaisella tarkka numero, ja tuotahan ei ole annettu vuosikausiin,liekkö vuosikymmeniin edes.
Ja testin voi käydä tekeen ku ottaa vaan yhteyttä mensaan,ei se ole sen kummempaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
kertokaa toki missä ja milloin mitattu,ja millä testillä
En ole aikaisemmin tähän ketjuun kommentoinut, mutta...
Mensahan järjesti ennen koronaa aika aktiivisestikin näitä testitilaisuuksia eri kaupunkikeskuksissa. Mensan testistä voi parhaimmillaan saada vastaukseksi "135 tai yli", en tosin tarkkaa sanamuotoa muista, kun en ole lippulappua hetkeen tuijotellut. Testissä on Mensan psykologin nimi, arviointipaikka, aika, sekä mihin prosenttiin testattava kuuluu älykkyytensä puolesta.
Ei se Mensa mikään salaliittoteoria ole, vaan ihan toimiva järjestö täynnä kirjavia ihmisiä.
Ehkä ihmetellään sitä että tällä palstalla on jokaisella tarkka numero, ja tuotahan ei ole annettu vuosikausiin,liekkö vuosikymmeniin edes.
Ja testin voi käydä tekeen ku ottaa vaan yhteyttä mensaan,ei se ole sen kummempaa.
Sain tuloksen numerona noin 2008. Luultavasti kaikki osallistuneet saavat sen edelleen. En tiedä mistä puhut. Tiedätkö sinä?
Luulin olevani älykäs mutta olenkin keskinkertainen. Dääm. Kiitti nettitesti.
Hupsista, viimeiseen kohtaan olisi pitänyt laittaa "ei". En ole koskaan löytänyt ketään, jonka kokisin ymmärtävän täydellisesti ajatuksiani. Joskus sitä löytää hetkiä ihmisten kanssa, kun ajatukset ja mielenkiinnon kohteet hetkellisesti kohtaavat. Kaiken kattavaa ymmärrystä en ole vielä koskaan löytänyt. Netissä (ennen muinoin dinosaurusten aikaan postitse) on ollut helpompi löytää ajatusten vaihtajia, kuin juuru koskaan livenä. Alkoholi helpotti nuorena, enää ei sekään auta, kun en halua juoda ajatusten puuroutumisen ja krapulan vuoksi. Ja koska humalainen kaveruus on hetkellisen huuman ohella järjettömän tyhjää ja yhdentekevää illuusiota yhteisestä me-hengestä ja sielujen sympatiasta. Tiedän tasan tarkkaan että kaltaisiani mukauniikkeja lumihiutaleita on tusinoittain laumassa, jokainen omassa yksinäisyydessään. Ei se auta, kun ei ajatukset onnistu kohtaamaan. Small talkissa pärjään kyllä, toisinaan tuntuu että mitään muuta ei enää osaakaan kuin puhua ympäripyöreää huttua säästä, työstä, lapsista ja kaikesta arkisesta ruoanlaitosta lenkkisuorituksiin. Se mitä oikeasti ajattelen, on hyvin harvoin kenestäkään kiinnostavaa tai ilmeisesti aina edes ymmärrettävää. Silti edelleenkään en ole mikään huippuälykäs.