Te äo yli 135
Näyttää siltä, että täällä on ainakin muutama ihan oikeasti tuon maagisen rajan ylittävä. Mulla ois pari kysymystä.. Onko sinulla sellaista ongelmaa, että olet jatkuvasti niin uppoutunut ajatuksiisi tai johonkin kiinnostavaan asiaan, että kaikki "hommat" jää tekemättä? Hommat kuten työ, kotityöt, asioiden hoito jne. Pystytkö ottamaan vakavasti itseäsi selvästi vähemmän älykkäät ihmiset? Koetko vaikeaksi kommunikoida heidän kanssa? Tunnetko olosi yksinäiseksi? ( Siitäkin huolimatta, vaikka olisi kavereita, ihmisten keskuudessa jne? ) Oletko löytänyt toista ihmistä, jonka koet täysin ymmärtävän sinua?
Kommentit (591)
Minä vuonna lakattiin antamasta numeroa mensan testissä?
Neuropsykologit sitä ei ole koskaan antaneetkaan. (wais)
"Onko sinulla sellaista ongelmaa, että olet jatkuvasti niin uppoutunut ajatuksiisi tai johonkin kiinnostavaan asiaan, että kaikki "hommat" jää tekemättä? Hommat kuten työ, kotityöt, asioiden hoito jne."
Kyllä. Lähes päivittäin.
"Pystytkö ottamaan vakavasti itseäsi selvästi vähemmän älykkäät ihmiset? Koetko vaikeaksi kommunikoida heidän kanssa?"
Pystyn ja otan. Yritän katsoa ihmistä aina pintatason alle ja ymmärtää, kuinka jotain asiaa voi lähestyä hyvin erilaisten teemojen kautta. Joskus kieltämättä minun on hieman vaikea suhtautua johonkin ihmiseen, joka suoltaa jotain todella paksua juttua jostakin isosta aihekokonaisuudesta. Tällöin mietin, onko kyseessä jokin superironinen tyyppi, joka vetää jonkinlaista metatason (tai metametatason) käänteispsykologista hassuttelua naama peruslukemilla. Eli kommunikaatiovaikeuksia seuraa joskus.
"Tunnetko olosi yksinäiseksi? ( Siitäkin huolimatta, vaikka olisi kavereita, ihmisten keskuudessa jne? )"
Toisinaan. En tosin ajattele sen johtuvan älykkyydestä ja hyväksyn yksinäisyyden tunteen.
"Oletko löytänyt toista ihmistä, jonka koet täysin ymmärtävän sinua?"
Olen! Montakin. He ovat nykyään parhaita ystäviäni.
Vierailija kirjoitti:
Minä vuonna lakattiin antamasta numeroa mensan testissä?
Neuropsykologit sitä ei ole koskaan antaneetkaan. (wais)
Miten waisia sitten sanoitetaan?
Omalta osin korkean äykkyyden perinteiset kliseet eivät pidä paikkaansa. Joudun tekemään tosissaan töitä älyllisesti vaativien haasteiden kanssa. Tulen hyvin toimeen kaikkien ihmisten kanssa. Ja olen lähtökohtaisesti hyvin onnellinen elämääni, ei masennusta, ahdistusta tai fobioita.
Korkea älykkyys ei oikeastaan näy elämässäni juuri millään lailla, muuten kuin juuri älykkyystestien tuloksissa.
ap. kirjoitti:
Ei kai sit ole :)
Kysyin siksi, koska itselläni on tuollaista.. ja olen miettinyt Mensaan liittymistä, jos sieltä vaikka löytyisi "vertaistukea". Edes joku, jonka seurassa voisi olla oma itsensä.
On mulla kavereita ja ystäväksikin luokiteltavia ihmisiä elämässäni, mutta.. Kaikki ovat aina jotenkin päin varautuneita mun seurassa. En minä itse itseäni korosta tai ole pätemässä koko ajan tms. Mulla vaan on sellainen maine, ja on mulle sanottukin, että ihmiset tuntevat itsensä riittämättömäksi, tyhmäksi jne. mun seurassa. Ajattelevat, että heidän seuransa ei kiinnosta mua, tai miettivät, että "mitä heissä näen".
Ja olen jatkuvasti omissa maailmoissani, miettien millon mitäkin.. useimmiten useaa asiaa yhtä aikaa tai uppoutuneena johonkin kiinnostavaan uuteen aiheeseen. Saan toki työni tehtyä sit hyvinkin lyhyessä ajassa, mutta käytän tunteja päivästä ihan vaan laatuaikaan omien ajatusteni seurassa. Olen kyllä usein aika "poissaoleva" myös muiden seurassa.
Joskus sorrun ylimieliseen ajatteluun, enkä voi ottaa vakavasti ihmisiä, jotka kamppailevat mielestäni hyvin yksinkertaisten asioiden eli "ongelmien" kanssa. En myöskään pysty pitämään kovin vakavastiotettavana ihmisiä, jotka uskovat jumalaan, yliluonnollisiin asioihin, horoskooppeihin, "tuuriin" jne.
En minä tarkoita olla ikävä ihminen, tyly tai tarkoituksella saa toisia tuntemaan oloaan tyhmemmäksi.. mutta jotenkin niin vaan aina käy. En osaa olla toisenlainen, enkä tiedä miksi pitäisikään.
Huippuälykäskin voi olla uskovainen, sorry vain. Se on sinun oman ajattelun ahtautta, jos et voi uskoa siihen , että jotkut älykkäät on elävässä uskossa =)
Mulla on korkea IQ mutta olen melkein yhtä kriittinen mentaalimittauksista kuin rotujen tai kallojen mittauksista. Ne poikkeavat niistä oikeastaan aika vähän. Mieluiten ottaisin reaali asenteen kuhunkin ihmiseen, sillä kaikissa löytyy hämmästeltäviä taitoja ja puolia. Ja oikeastaan ainoa älykkyyden muoto on intuitio jolla parhaimmillaan etenevät ne joilla on myös kokonaispersoonallisuuden osat balanssissa muutenkin. Sellaiseen älykkyyteen uskon, koska se toimii vain jos on myös moraalisesti kehittynyt.
ap. kirjoitti:
Ei kai sit ole :)
Kysyin siksi, koska itselläni on tuollaista.. ja olen miettinyt Mensaan liittymistä, jos sieltä vaikka löytyisi "vertaistukea". Edes joku, jonka seurassa voisi olla oma itsensä.
On mulla kavereita ja ystäväksikin luokiteltavia ihmisiä elämässäni, mutta.. Kaikki ovat aina jotenkin päin varautuneita mun seurassa. En minä itse itseäni korosta tai ole pätemässä koko ajan tms. Mulla vaan on sellainen maine, ja on mulle sanottukin, että ihmiset tuntevat itsensä riittämättömäksi, tyhmäksi jne. mun seurassa. Ajattelevat, että heidän seuransa ei kiinnosta mua, tai miettivät, että "mitä heissä näen".
Ja olen jatkuvasti omissa maailmoissani, miettien millon mitäkin.. useimmiten useaa asiaa yhtä aikaa tai uppoutuneena johonkin kiinnostavaan uuteen aiheeseen. Saan toki työni tehtyä sit hyvinkin lyhyessä ajassa, mutta käytän tunteja päivästä ihan vaan laatuaikaan omien ajatusteni seurassa. Olen kyllä usein aika "poissaoleva" myös muiden seurassa.
Joskus sorrun ylimieliseen ajatteluun, enkä voi ottaa vakavasti ihmisiä, jotka kamppailevat mielestäni hyvin yksinkertaisten asioiden eli "ongelmien" kanssa. En myöskään pysty pitämään kovin vakavastiotettavana ihmisiä, jotka uskovat jumalaan, yliluonnollisiin asioihin, horoskooppeihin, "tuuriin" jne.
En minä tarkoita olla ikävä ihminen, tyly tai tarkoituksella saa toisia tuntemaan oloaan tyhmemmäksi.. mutta jotenkin niin vaan aina käy. En osaa olla toisenlainen, enkä tiedä miksi pitäisikään.
Ymmärrän. Olin itsekin ateisti ennen, mutta nyt tiedän yliluonnollisen olevan totta. Olen uskossa. Se toimii. Sen voi perustella loogisesti järjellä ja Raamatulla. Se ei sulje pois älyä. Ellei sitten ole tapahtunut tyhmentymistä, heh heh.
Laiskottaa turhanpäiväiset keskustelut ihmisten kanssa. Silloin vain vajoaa ajatuksiinsa, tekisi mieli nukahtaa istualleen ajatuksineen tai vetäytyä toiseen huoneen yksikseen tuumimaan, tai lähteä yksin lenkille. Kyllä keskustelun pitää olla jotakin hyvin mielenkiintoista, tai syvällistä. Ja tarpeeksi fiksua, tottakai.
Olen vähän tyhmä. Erikoislääkäri ja ekalla yrittämällä lääkikseen päässyt, ylilääkäriksi päätynyt, mutta olen vähän tyhmä. Tykkään yksinkertaista asioista, vaatimattomasta elämästä. Vaihdoin työn vaatimattomampaan. Ompelen, juttelen mieheni kanssa (tri). En jaksa snobbailevia elämäänsä kyllästyneitä älyköitä. Syön silakkaa ja kaivan korvaani joululauluja kuunnellessa. Happy.
Jeesus on ihmiskunnan älykkäin suvereenisti.
Lääkis ei vaadi kovin korkeaa ÄOta. Töitä vain.
Minut on testattu keskimääräistä huomattavasti älykkäämmäksi. Silti koulutosdistukseni olivat vain hieman keskitasoa parempia, olin alisuoriutuja. Luulen, että se johtui siitä, että luistelin läpi kouluaij´kojen panematta tikkua ristiin, pärjäsin vaikka en yrittänyt lainkaan. Minua kiinnostivat muut asiat kuin koulu. Koska minun aikani ei mennyt koulutehtö´ävissä, saatoin paneutua harrastuksiini täysillä, ja olinkin niissä hyvä. Valitettavasti mielenkiinnon kohteeni olivat aika erikoisia, eikä käytännön elämässä ole ollut paljon hyötyä esim. kaktusten kasvatuksen hienouksien taitamisesta. Nyt aikuisena minun on ollut vaikea löytää omaa alaani, en tiedä, mikä minua eniten kiinnostaisi. Kaikki tuntuu vähän liian helpolta. Olen tavallisessa työpaikassa, jossa tunnen oloni pitkästyneeksi, työni ei anna tarpeeksi haasteita, mutta toimeentulon saan. Olen sosiaalisesti erittäin kömpelö, viihdyn parhaiten yksin. Silti kaipaan tavallaan myös ihmisten seuraa, onneksi työssäni on runsaasti ihmiskontakteja. Vapaalla voin ollakin sitten yksikseni. olen naimisissa ja perheellinen, mieheni on myös erakkoluonne, voimme syrjäytyä yhdessämuusta maailmasta. Lapset ovat jo isoja, pois kotoa.
Kosh kirjoitti:
Olen vähän tyhmä. Erikoislääkäri ja ekalla yrittämällä lääkikseen päässyt, ylilääkäriksi päätynyt, mutta olen vähän tyhmä. Tykkään yksinkertaista asioista, vaatimattomasta elämästä. Vaihdoin työn vaatimattomampaan. Ompelen, juttelen mieheni kanssa (tri). En jaksa snobbailevia elämäänsä kyllästyneitä älyköitä. Syön silakkaa ja kaivan korvaani joululauluja kuunnellessa. Happy.
Silakka on terveellistä, yes. Ehkä olet tavallista älykkäämpi; näet, ettei kannata nähdä liikaa vaivaa ollakseen hyvinvoiva. Joskus näit, ponnistelit tentteihin ja erikoistumisjaksoihun, teit lopputyöt. Kaikki ei saa aikaan edes niitä. Koska on mukavampaa kaivaa korvaa ja syödä silakkaa. Kyllä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työn tekeminen hyvin lyhyessä ajassa voi olla illuusio. Kaikki työt eivät ole älyllä selätettävissä, vaan hommia oikeasti on tehtävä jatkuvasti. Välttämättä älykkäämpi ei ole sellaisessa valtavan paljon nopeampi kuin vähemmän älykäskään. Työrutiinit ja näppäryys ovat erikseen.
Joissain töissä voi siis selvitä, vaikka tekisi töitä vain osan päivää tehokkaasti, muttei kaikissa. Fiksu tuonkin huomannee ja hakeutuu tehtäviin, jossa osa-aikainen tehokkuus ei haittaa.
Työpaikoilla ylimääräinen äly ei siis aina ole arvo sinänsä, ellei se ilmene parempana työpanoksena. Itse olen sekä älykäs että tottunut jatkuvaan työskentelyyn. Asemani ei ole huima, mutta vastoin joidenkin luuloja pystyn mainiosti työskentelemään jatkuvasti työpäivän ajan, vaikka älykkö olenkin.
Olen eri mieltä, vaikka en varmaan täytä ketjussa vaadittua lukemaa. Työ tehostuu älyn kautta ennakoinnilla, virheiden tarkoituksenmukaisella välttämisellä, suunnittelulla ja no, nopeammalla ongelmien ratkonnalla. Lisäksi aivot työskentelevät jatkuvasti asioiden optimoimisen suuntaan -> nopeuttaa ja tehostaa työtä aidosti pikkuseikkojenkin kautta.
En ajattele, että on mielekästä "tehdä jatkuvasti", luppoaika antaa tilaa uusille ajatuksille ja luovuudelle, on jopa must ajatustyössä. Lisäksi puuhastelu ei ole itseisarvo, vaan se, että tekee tehokkaasti silloin kun on tarpeen, löysäten välillä. Tarkoitukseton "tehokkuus" on hulluutta ja päättyy usein siihen, että puuhataan sitä ja tätä ilman merkittäviä tuloksia. Suunnitteluun käytetty aikakin on työskentelyä ja varsin merkittävää sellaista sitten kun aletaan tekemään.
Aina työ ei tehostu jättämällä osan päivästä työskentelemättä. Jos työssä on vaihe, jossa suurempi kokonaisuus on saatava tehtyä ja työaikaa on aamupäivästä iltapäivään, vain osan päivästä työskentelevä on pelkästään huonosti työaikaansa käyttävä. "Voisivatko muut tehdä" ei yleensä ole rakentava ehdotus, jos kyseinen haahuilija on kokopäiväiseksi palkattu.
Vierailija kirjoitti:
Ketjun aloittaja ja monet vastaajat: Oletteko varmoja, ettei teillä ole ADD tai ADHD? Kyvyttömyys keskittyä/hoitaa arkisia asioita ei ole tyypillistä kaikille korkean älykkyysosamäärän omaaville.
Kyky toimia tehokkaasti käytännössä vaatii myös tietynlaista älykkyyttä ja aivojen tehokasta toimintaa. Lähipiirissä on henkilö, jonka ÄO on 150. Pohtii paljon asioita, muistikapasiteetti valtava. Erittäin tehokas myös käytännön asioita. Toiminta lähes robottimaista, millä hämmentää ihmisiä jatkuvasti. Ehtinyt ajatella, tehdä kaiken ja keksiä vielä nokkelat tavat toimia, kun monet vielä räpyttelee silmiä. Hänen seurasta pökertyy... Ja todella tuntee itsensä tyhmäksi välillä. Mutta on itse tosi ystävällinen kaikille ja ihmeen kärsivällinen meidän hitaampi älyisten kanssa :D. Usein sanoo, että älykkyyskin on vain geenien arpapeliä, samalla tavalla kuin kaunis/komea ulkonäkö. Mitä ollaan aiheesta keskusteltu, kertoo suhtautuvansa ominaisuuksiinsa lähinnä lahjoina, jotka oon vaan sattunut osumaan hänen kohdalleen, muilla on muita lahoja.
Hyvin mahdollista, että löytyisi ADD, jos asiaa tutkittaisiin. Olen kuin tuo tuttusi silloin, kun kaikki rullaa. Todella nopea ja tehokas, kun saan itseni liikkeelle. Mutta suurin osa ajasta menee tutkiessa jotain kiinnostavaa, enkä saa mitään aikaan. Koulussa olin melkoinen alisuoriutuja, paitsi silloin kun innostuin. Se oli siis hyvin vaihtelevaa. Silti sain hyviä numeroita ainakin silloin, kun viitsin nähdä vähän vaivaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä vuonna lakattiin antamasta numeroa mensan testissä?
Neuropsykologit sitä ei ole koskaan antaneetkaan. (wais)
Miten waisia sitten sanoitetaan?
esim, kognitiiviset kyvyt keskitasoa.
Mittauksesta tuli 179 ÄO.
Olen proviisori ja olen tehnyt aiemmin myös hanttihommia.
Olen pikkutarkka työssäni kuten myös kodin siisteydestä.
Ajatukset liittyvät lähinnä arkeen.
Tein just Mensan nettitestin, tulos 113. En päässyt huippuälykkäiden joukkoon.
Kyllä, kyllä, kyllä. Kaikki kohdat kuulostavat tutulta. Paitsi hetkinen, eihän mun äo ole yli 135. Sen sijaan epäilen välillä diagnosoimatonta add:tä. Toisinaan jopa lievää kaksisuuntaista mielialahäiriötä. Eristäytyvä personaallisuushäiriökin oli joskus mielessä, mutta siihen en sentään usko, ainakaan aina.
Epäilenpä siis monien piirteiden olevan seuraus jostain muusta, kuin pelkästään älykkyydestä. Älykkyyttä en voi tuntematta tietenkään kieltää, vaikkakin tutkimusten mukaan sillä että pitää itseään älykkäänä ja todellisella älykkyydellä on usein käänteinen korrelaatio. Jos olet virallisessa Mensan testissä käynyt (nettitestejä ei luonnollisesti oteta huomioon), niin en toki kiistä tulosta. Kannattaisi silti miettiä, onko pelkästään älykkyys / se että koet olevasi muita älykkäämpi syy kaikkeen luettelemaasi.
Itselläni 131, mutta melko lähellä kysymääsi.
Olen ollut aina hyvä joukkuepeleissä. Kiinnostaa, onko teillä muilla tullut turhautumista joukkuelajeissa toisten pelikavereiden ratkaisuista? Itselläni oli vuosien varrella todella usein tilanteita, että ihmettelin, miksi porukka toimii kentällä, kuten toimii. Eli tekee järjettömiä ratkaisuja.
----------
Onko sinulla sellaista ongelmaa, että olet jatkuvasti niin uppoutunut ajatuksiisi tai johonkin kiinnostavaan asiaan, että kaikki "hommat" jää tekemättä? Hommat kuten työ, kotityöt, asioiden hoito jne.
- kyllä melko usein
Pystytkö ottamaan vakavasti itseäsi selvästi vähemmän älykkäät ihmiset? Koetko vaikeaksi kommunikoida heidän kanssa?
- kyllä
Tunnetko olosi yksinäiseksi? ( Siitäkin huolimatta, vaikka olisi kavereita, ihmisten keskuudessa jne? )
- kyllä välillä
Oletko löytänyt toista ihmistä, jonka koet täysin ymmärtävän sinua?
- kyllä
Miehellä ÄO huippulukemissa...vaimona saan joka päivä palauttaa häntä maan pinnalle...haloo maa kutsuu ... mielenkiintoinen avioliitto jo vuosikymmenien ajan, mutta välillä ’työläs’