Te äo yli 135

Nuorempana saatoin uppoutua ajatuksiini tai lukemiseen niin, että kaikki muu hämärtyi taustalle ja hommat jäi tekemättä. Iän myötä olen pakottautunut opettelemaan asian niin päin, että ensin tehdään hommat ja sitten voin ajautua omaan maailmaani. En tosin tiedä, onko ominaisuudella mitään tekemistä älykkyyden kanssa vai onko se vain persoonallisuuden piirre.

Pystyn ottamaan vakavasti kaikki ihmiset. Pikemminkin pitkään (ennen Mensaan liittymistä) koin, että minussa on jotain vikaa, kun en saanut muita ottamaan itseäni vakavasti ja ymmärtämään minua. Tuntui kuin olisin tosi yksin ja omituinen ja muut normaaleja. Nykyään ajattelen, että on omalla vastuullani kommunikoida sillä tavalla, että muut ymmärtävät minua. Joskus nuorempana mietin, miten joillekin riittävät tietyt perusasiat eikä heitä lainkaan kiinnostanut pohtia niitä näitä. Mutta elämänkokemuksen myötä olen huomannut, että elämää voi elää monella yhtä hyvällä tavalla.

Löysin itselleni ystäviä ja puolison Mensasta. Toisaalta valmistumiseni jälkeen olen myös eri työyhteisöistä löytänyt ystäviä, jotka ymmärtävät minua täysin. Voi olla, että elän ns. kuplassa, mutta minusta tuntuu kuin pystyisin keskustelemaan mistä tahansa aiheesta kenen tahansa ympärilläni elävän ihmisen kanssa ja koen tulevani ymmärretyksi.

Mikäli tunnet erilaisuutta ja mietit asiaa, käy Mensan testissä. Mensasta todennäköisesti löydät samanhenkisiä ihmisiä kuin mitä itse olet. Toisaalta sieltä löytyy mielipiteitä ja persoonallisuuksia laidasta laitaan eivätkä ihmiset todellakaan ole harmonisesti kaikki samaa mieltä kaikesta.

ap. kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ap. kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vain jo valmiiksi idiootti edes lähtee testaamaan älykkyyttään tosissaan muiden tekemillä mittareilla. Mensassa on varmasti kohtalotovereita. Lahjakkuus on sitä että sinulla on ylipäätään mitään annettavaa ympäristöllesi.

Lahjakkuus ja älykkyys ovat aivan eri asioita, en minä ole minkään alan erityislahjakkuus.

Tarkoitat että haet jotain hyväksyntää vai mikä olikaan pointtisi jonka jätit mainitsematta. Tällä tavoin kirjoituksesi esiintyy vain huomionkipeytenä joka ei ole lahjakasta ei viisasta ei älykästä eikä tuo mitään parannusta sinun  tai muiden elämään.

Juu, hain kaltaisteni huomiota ja kaipaan hyväksyntää niinkuin joka ikinen ihminen :) Hyväksyntä on yks tärkeimmistä asioista, joita jokaisen tulisi saada kokea elämässään.

Pointtikin oli ihan vaan tuo, mitä aloituksessani kysyin. Mua ihan vilpittömästi kiinnostais tietää, että miks se suututtaa sua. Osaisitko/voisitko analysoida omaa reaktiotasi ja kertoa mulle siitä enemmän? Ois kiva ymmärtää paremmin, koska tuo ei ole ollenkaan epätyypillinnen asenne ja reagointitapa.

Niin mikä reaktioni en ole tiennyt suuttuneeni en usko myöskään että sinä tiedät. Etkö ymmärrä että pointti on ettei testi merkitse mitään ja silti lataat koko olemuksesi sen taakse. Miksi uskot merkityksesi lahjasi kavereittesi samanlaisuuden sen testin taakse? Etkö itse päätä elämästäsi? Pitääkö testin kertoa sinulle mihin laatikkoon kuulut ja millaiseen kaveripiiriin sovellut? Minä odottaisin jotain muuta ihmiseltä. Haluatko olla ihminen vai nro yli 135?

Hippotato kirjoitti:

Näyttää siltä, että täällä on ainakin muutama ihan oikeasti tuon maagisen rajan ylittävä. Mulla ois pari kysymystä..

Onko sinulla sellaista ongelmaa, että olet jatkuvasti niin uppoutunut ajatuksiisi tai johonkin kiinnostavaan asiaan, että kaikki "hommat" jää tekemättä? Hommat kuten työ, kotityöt, asioiden hoito jne.

Pystytkö ottamaan vakavasti itseäsi selvästi vähemmän älykkäät ihmiset? Koetko vaikeaksi kommunikoida heidän kanssa?

Tunnetko olosi yksinäiseksi? ( Siitäkin huolimatta, vaikka olisi kavereita, ihmisten keskuudessa jne? )

Oletko löytänyt toista ihmistä, jonka koet täysin ymmärtävän sinua?

Kyllä minulla asioita jää tekemättä, mutta ei se johdu liiasta uppoutuneisuudesta kiinnostaviin asioihin. Jotkut asiat eivät vain kiinnosta, enkä pidä niiden tekemistä niin kiireellisinä.

Minulle ei ole vaikeaa keskustella perhepiirin ulkopuolisten kanssa, vaikka toinen ihminen ei olisikaan yhtä älykäs. En halua asettaa itseäni heidän yläpuolelleen, sillä tiedän että jokainen ihminen katsoo maailmaa omasta näkökulmastaan. Jokainen pelaa niillä korteilla, jotka on annettu. Toisaalta joskus ottaa kaaliin selittää jollekin lähipiirin ihmiselle juurta jaksaen asiaa, joka on itselle päivänselvä. Siltikään ei välttämättä mene jakeluun. Onneksi vastapainoksi lähipiirissä on myös ihmisiä, joiden kanssa keskustelu antaa riittävästi haastetta.

ap. kirjoitti:

Ei kai sit ole :)

Kysyin siksi, koska itselläni on tuollaista.. ja olen miettinyt Mensaan liittymistä, jos sieltä vaikka löytyisi "vertaistukea". Edes joku, jonka seurassa voisi olla oma itsensä.

On mulla kavereita ja ystäväksikin luokiteltavia ihmisiä elämässäni, mutta.. Kaikki ovat aina jotenkin päin varautuneita mun seurassa. En minä itse itseäni korosta tai ole pätemässä koko ajan tms. Mulla vaan on sellainen maine, ja on mulle sanottukin, että ihmiset tuntevat itsensä riittämättömäksi, tyhmäksi jne. mun seurassa. Ajattelevat, että heidän seuransa ei kiinnosta mua, tai miettivät, että "mitä heissä näen".

Ja olen jatkuvasti omissa maailmoissani, miettien millon mitäkin.. useimmiten useaa asiaa yhtä aikaa tai uppoutuneena johonkin kiinnostavaan uuteen aiheeseen. Saan toki työni tehtyä sit hyvinkin lyhyessä ajassa, mutta käytän tunteja päivästä ihan vaan laatuaikaan omien ajatusteni seurassa. Olen kyllä usein aika "poissaoleva" myös muiden seurassa.

Joskus sorrun ylimieliseen ajatteluun, enkä voi ottaa vakavasti ihmisiä, jotka kamppailevat mielestäni hyvin yksinkertaisten asioiden eli "ongelmien" kanssa. En myöskään pysty pitämään kovin vakavastiotettavana ihmisiä, jotka uskovat jumalaan, yliluonnollisiin asioihin, horoskooppeihin, "tuuriin" jne.

En minä tarkoita olla ikävä ihminen, tyly tai tarkoituksella saa toisia tuntemaan oloaan tyhmemmäksi.. mutta jotenkin niin vaan aina käy. En osaa olla toisenlainen, enkä tiedä miksi pitäisikään.

Ei älykkyysosamäärällä ja Jumalaan  uskomisella ole mitään tekemistä toistensa kanssa. Tai vaikka tieteellisesti niillä jokin korrelaatio olisikin, Jumalaan uskovien keskuudessa on paljon todistetusti älykkäitä ihmisiä.

En koe olevani mitenkään erityisen älykäs, vaikka saankin Mensan nettitestistä 140, pari vuotta sitten sen tehdessäni tulos oli 138, joten ei mennyt tuurilla. Ajattelen kylläkin olevani hyvä älykkyystesteissä. :D En halveksu tyhmän oloisia ihmisiä, halveksun ilkeitä ihmisiä. Keskittymiskykyni on hyvä, mutta innostun jatkuvasti uusista asioista enkä saa oikein mitään valmiiksi.

Minulla on elämänhallinta hukassa ja olen riippuvainen useista asioista. En käytä laittomia päihteitä, mutta alkoholia kuluu turhan runsaasti, lisäksi tupakoin, mikä kertoo mielestäni ihmisestä paljon (negatiivista). Olen tosi vastuuton ikäisekseni, matalasti koulutettu, enkä osaa vieläkään päättää mitä oikeasti haluaisin (ammatikseni) olla. Olen lähes kunnianhimoton. Minulla on hyviä ystäviä, joihin pidän liian huonosti yhteyttä. Elän hyvässä parisuhteessa. Osaan mielestäni lukea ihmisiä melko hyvin, ja uskon olevani ihan pidetty henkilö. Eniten olen hukassa oman itseni kanssani. En ole koskaan elämässäni kohdannut mitään hirveitä tapahtumia, silti minulla on joitain ongelmia mielenterveyden kanssa.

Älykkyyteni (mahdollinen) ei näy siis oikeastaan yhtään mitenkään ulospäin.

Olen mielelläni testi yli 135 nro se valitsee ihmissuhteeni sekä parini ja kertoo että joku on tyhmempi kuin minä, tätä minä kutsun lahjakkuudeksi. Itse lahjaa en ymmärrä tuossa lahjakkuus sanassa koska minulla ei ole mitään annettavaa mihinkään joka ei olisi jo jonkun muun keksimää.

Vierailija kirjoitti:

ap. kirjoitti:

Ei kai sit ole :)

Kysyin siksi, koska itselläni on tuollaista.. ja olen miettinyt Mensaan liittymistä, jos sieltä vaikka löytyisi "vertaistukea". Edes joku, jonka seurassa voisi olla oma itsensä.

On mulla kavereita ja ystäväksikin luokiteltavia ihmisiä elämässäni, mutta.. Kaikki ovat aina jotenkin päin varautuneita mun seurassa. En minä itse itseäni korosta tai ole pätemässä koko ajan tms. Mulla vaan on sellainen maine, ja on mulle sanottukin, että ihmiset tuntevat itsensä riittämättömäksi, tyhmäksi jne. mun seurassa. Ajattelevat, että heidän seuransa ei kiinnosta mua, tai miettivät, että "mitä heissä näen".

Ja olen jatkuvasti omissa maailmoissani, miettien millon mitäkin.. useimmiten useaa asiaa yhtä aikaa tai uppoutuneena johonkin kiinnostavaan uuteen aiheeseen. Saan toki työni tehtyä sit hyvinkin lyhyessä ajassa, mutta käytän tunteja päivästä ihan vaan laatuaikaan omien ajatusteni seurassa. Olen kyllä usein aika "poissaoleva" myös muiden seurassa.

Joskus sorrun ylimieliseen ajatteluun, enkä voi ottaa vakavasti ihmisiä, jotka kamppailevat mielestäni hyvin yksinkertaisten asioiden eli "ongelmien" kanssa. En myöskään pysty pitämään kovin vakavastiotettavana ihmisiä, jotka uskovat jumalaan, yliluonnollisiin asioihin, horoskooppeihin, "tuuriin" jne.

En minä tarkoita olla ikävä ihminen, tyly tai tarkoituksella saa toisia tuntemaan oloaan tyhmemmäksi.. mutta jotenkin niin vaan aina käy. En osaa olla toisenlainen, enkä tiedä miksi pitäisikään.

Ei älykkyysosamäärällä ja Jumalaan  uskomisella ole mitään tekemistä toistensa kanssa. Tai vaikka tieteellisesti niillä jokin korrelaatio olisikin, Jumalaan uskovien keskuudessa on paljon todistetusti älykkäitä ihmisiä.

Miten tämä on todistettu että ovat älykkäitä?? Jossain joku sanoi että epärehellisyys on älykkyyttä, se ei siitä silti älykästä tee vaikka vetäisikin välistä. Joku on sanonut ei ole tyhmää pyytää vaan maksaa no siitäkin voidaan olla montaa mieltä. 

Äo vanhalla mittarilla enemmän kuin 0,001 väestöstä.

En uppoudu ajatuksiini tai muuhunkaan vaan hoidan tunnollisesti kaikki asiani.

Pystyn ottamaan vakavasti ihmiset, jotka puhuvat asioista, joista ovat ottaneet selvää tai joista muuten tietävät. Vakavasti en voi ottaa ihmisiä, jotka eivät osaa ajatella vaan esim. toistelevat muiden uskottelemia päättömyyksiä eivätkä osaa niitä sitten perustella. Joidenkin seurassa koen olevani jopa tyhmä, koska en osaa aina keskustella asiantuntevasti.

Minulla on paljon erilaisia ystäviä, joten en tunne oloani yksinäiseksi. Viihdyn hyvin sekä yksin että seurassa. 

En usko, että kukaan ymmärtää täysin ketään toista. Itse asiassa se kuulostaa aika itsekkäältä sellaista edes olettaa. Minulla on läheisiä, joiden seurassa voin olla täysin oma itseni ja jotka hyväksyn samalla tavalla, vaikka heissä (meissä) kaikissa omat erikoisuutemme onkin.

Ehkä hankalin älykkyyteen liittyvä juttu on jatkuva huoli kaikista mahdollisista asioista. Mun aivot työstää jatkuvasti asioita ja käy läpi skenaarioita kaikesta, mikä voi mennä pieleen. Mulla diagnostisoitiin ensi OCD ennen kuin ymmärrettiin että mun ahdistuneisuus johtuu enemmän mun älykkyydestä kuin varsinaisesti jumiutuneista ajattelumalleista.

Mun terapeutti tekee valtavasti töitä saadakseen mun perusturvallisuuden kuntoon, mutta minun on ihan mahdotonta luottaa mihinkään, koska ymmärrän miten randomia kaikki on sekä yksilön että maailmankaikkeuden tasolla.

Yritän jatkuvasti löytää terapiamuotoja, jotka ei perustuisi niin vahvasti luonnontieteelliseen maailmankuvaan, koska ne eivät vaan voi toimia mulla, mutta on hirveen vaikeata löytää mitään sortumatta johonkin jungilaiseen roskaan

Mulla on onneksi netissä jenkkiläisiä kontakteja, jotka painii samojen ongelmien parissa. Siis näihin ongelmiin mitkään mensan kerhot tms ei tuo mitään helpotusta vaikka ne ovatkin tyypillisiä älykkäille.

Mitä tohon muiden kanssa keskusteluun tulee, niin mulla ei varsinaisesti ole mitään ongelmia tulla toimeen ihmisten kanssa, joilla ei ole esim korkea-asteen kouulutusta. Mun paras lapsuudenystävä esim kävi amiksen Ja hän ymmärtää MINUA paremmin kuin kukaan muu vaikka ei aina ymmärräkään niitä asioita, jotka mua vaivaavat.

Niin, mun on vähän vaikeaa suhtautua näihin ongelmiin, joista te muut täällä puhutte, koska mun älykkyyteen liittyvät ongelmat on niin erilaisia.

Jollain on nyt oikeasti pakkomielteinen ongelma esittää itseään älykkäänä. Miten luulet palvelevasi itseäsi kirjoittamalla viestiä toisensa perään jossa vakuuttelet vauvapalstalla älykkyyttäsi? Kuka sanoo olevansa älykäs ei sitä todellakaan ole.

Vierailija kirjoitti:

Olen mielelläni testi yli 135 nro se valitsee ihmissuhteeni sekä parini ja kertoo että joku on tyhmempi kuin minä, tätä minä kutsun lahjakkuudeksi. Itse lahjaa en ymmärrä tuossa lahjakkuus sanassa koska minulla ei ole mitään annettavaa mihinkään joka ei olisi jo jonkun muun keksimää.

Tietokonehan se näille neroille tekee valinnat on se niin älykästä uskoa testiä tai mennä mukaan kusetukseen tai uskoa jumalaan eli toisten luomaan kusetukseen. Eläminen valheessa voi jonkun mielestä olla älykästä, todellisuudessa se on lahjojen haaskaamista.

Hippotato kirjoitti:

Näyttää siltä, että täällä on ainakin muutama ihan oikeasti tuon maagisen rajan ylittävä. Mulla ois pari kysymystä..

Onko sinulla sellaista ongelmaa, että olet jatkuvasti niin uppoutunut ajatuksiisi tai johonkin kiinnostavaan asiaan, että kaikki "hommat" jää tekemättä? Hommat kuten työ, kotityöt, asioiden hoito jne.

Pystytkö ottamaan vakavasti itseäsi selvästi vähemmän älykkäät ihmiset? Koetko vaikeaksi kommunikoida heidän kanssa?

Tunnetko olosi yksinäiseksi? ( Siitäkin huolimatta, vaikka olisi kavereita, ihmisten keskuudessa jne? )

Oletko löytänyt toista ihmistä, jonka koet täysin ymmärtävän sinua?

1. On, mutta se johtuu siitä että minulla on ADHD, ei korkeasta älykkyysosamäärästä.

2. Pystyn. En koe vaikeaksi. Jokaisella on omat vahvuutensa, mulla yksi niistä on palikkatestiälykkyys, jollain toisella jokin muu. Valikoin vähän seuran perusteella millaisia puheenaiheita otan esiin ja aika usein jätän sanomatta oman näkemykseni johonkin asiaan, jos tiedän että se menee kuitenkin yli hilseen. Sosiaalisissa tilanteissa on joskus tarpeellista esittää tyhmempää kuin on.

3. Tunnen.

4. Äitini :D 

Hippotato kirjoitti:

Näyttää siltä, että täällä on ainakin muutama ihan oikeasti tuon maagisen rajan ylittävä. Mulla ois pari kysymystä..

Onko sinulla sellaista ongelmaa, että olet jatkuvasti niin uppoutunut ajatuksiisi tai johonkin kiinnostavaan asiaan, että kaikki "hommat" jää tekemättä? Hommat kuten työ, kotityöt, asioiden hoito jne.

Pystytkö ottamaan vakavasti itseäsi selvästi vähemmän älykkäät ihmiset? Koetko vaikeaksi kommunikoida heidän kanssa?

Tunnetko olosi yksinäiseksi? ( Siitäkin huolimatta, vaikka olisi kavereita, ihmisten keskuudessa jne? )

Oletko löytänyt toista ihmistä, jonka koet täysin ymmärtävän sinua?

Tähän vastaaminen ei nyt sitten tarkoita sitä, että ÄO:ni olisi välttämättä yli 135, mutta tässä minun kaksi senttiäni:

Pyrin priorisoimaan normaalit elämisen ja olemisen kannalta olennaiset asiat ennen pohdiskeluita tms. kuten aikaa ja ajatusta vaativia ohjelmointitöitä. Toisaalta yleensä jos vaikka istun bussissa, ruokalassa tai vaikka jossain odotustilassa, niin saatan olla hyvinkin syvällä ajatuksissani. Ja niin, no, toisaalta jätän myös esimerkiksi siivoamista aika usein taka-alalle, mutta se on ehkä verrattavissa sitten jo enemmän prokrastinaatioon.

Selvästi vähemmän älykkäiden ihmisten kanssa minulla ei ole mitään ongelmia, niin kauan kun heidän asenteensa ei ole perseestä. En jaksa esimerkiksi kuunnella yhtään sitä, että "koulut ovat turhaa hömpänpömppää, fyysinen työ se on miehen työ" tai että "paraabelit, yhtälöt ja <kasa muita matemaattisia konsepteja, joita puhuja ei ymmärrä> ovat turhia, niitä ei tarvitse oikeassa elämässä ja ne on keksitty vain sitä varten, että matematiikan opettajilla olisi töitä". Tuollainen on vain tietämätöntä roskaa, minkä viljely ei saa kuin vihaiseksi.

Tunnen oloni yksinäiseksi, vaikka minulla on useita kavereita ja kollegoja. En ole löytänyt vielä sellaista ihmistä, jonka koen täysin ymmärtävän minua. Isäni on tässä tällä hetkellä ehkä kaikista lähinnä sellainen ihminen.

Vierailija kirjoitti:

Jollain on nyt oikeasti pakkomielteinen ongelma esittää itseään älykkäänä. Miten luulet palvelevasi itseäsi kirjoittamalla viestiä toisensa perään jossa vakuuttelet vauvapalstalla älykkyyttäsi? Kuka sanoo olevansa älykäs ei sitä todellakaan ole.

No siten, että en koe olevani niin yksin, jos muillakin on samankaltaisia ongelmia. Sitä vertaistukea, juu knou? ;)

Mut kerro sä mulle, miks just tämä tekijä, eli älykkyys suututtaa niin. Jos oisin kysellyt vaikka punahiuksisten, 70-luvulla syntyneiden, pituushyppääjien, r-vikaisten, vasenkätisten, opettajien tms kokemuksia, niin kukaan ei hiiltyis. Mutta kun kyselen äo testissä samankaltaisen tuloksen saaneiden kokemuksia, niin se on aivan erityisen kamalaa. Miksi näin?

Sitäpaitsi en ole kirjoittanut muita aiheeseen liittyviä aloituksia, vastasin kyllä siihen, jossa kyseltiin testituloksia, omani on 140.

Ja aion vastata teille muillekin sit illemmalla, nyt pitää hoitaa velvollisuuksia siihen saakka :)

Mulla ÄO yli 135. Peruskoulu ja lukio tuntui liian helpolta, mutta nyt lääkiksessä tuntuu että olisi kotonaan. Ei ole lainkaan yksinäinen olo. Mies on mensalainen myös ja samalla alalla.

Kyllähän sitä monien ihmisten jutut välillä tuntuvat naiiveilta ja ovat ennalta-arvattavia. Tietää miten keskustelu tulee etenemään eikä "yllätyksiä" juuri tule. Mä en kuitenkaan niin älykäs ole ettenkö vaikka lääkäriporukoista löytäisi mukavaa haastetta.

Nuorena "tyhmät" ihmiset ärsyttivät, mutta nykyään osaan arvostaa muita ominaisuuksia enemmän kuten lämpöä, epäitsekkyyttä, hyviä käytöstapoja... Tykkään jutella myös kevyistä jutuista kuten vaatteita ja autoista, ihmisuhteista ja netflixistä.

Oon käynyt monilla terapeuteilla ja vasta nyt löysin skarpin. Häntä tosin suosittelikin tuttu, jolla ÄO on yli 170.

Elämä näyttäytyy kivana paikkana. En taida olla niin älykäs että kokisin yksinäisyyttä sen takia. Sopivan fiksu kuitenkin että ammatilliset haaveet ovat toteutettavissa. Yritän myös kanavoida älykkyyttä siten, että kehitän hyveitä ja olisin sosiaalisesti taidokkaampi. Koulussa on noita vähän "autistisia" neroja, mutta kyllä parempi lääkäri asiakaspalvelussa on mukava lääkäri.

Itseäni se on auttanut ymmärtämään, että kaikki eivät ymmärrä asioita yhtä nopeasti kuin minä. Se on vaikuttanut esimerkiksi siihen, millä tahdilla selitän asioita.

1. Äo on 135. Teen asiat hyvin järjestelmällisesti, tehokkaasti ja keskittyneesti.

2. Kyllä, tyhmempien kanssa on hyvin vaikeaa. Mieluummin viihdynkin yksinäni tai kaltaisteni seurassa. 

3. Ymmärtäjiä on kyllä löytynyt mutta vähän.  Yksin on ihan ok, kun pääkoppa on kunnossa ja ns. homma hallussa. 

ap. kirjoitti:

ÄO 139 kirjoitti:

Oletko löytänyt toista ihmistä, jonka koet täysin ymmärtävän sinua?

- Yhden. Pelästyin sitä kemian määrää, ja pakenin. Elämäni suurin virhe.

Sama juttu.

Täällä kolmas.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vain jo valmiiksi idiootti edes lähtee testaamaan älykkyyttään tosissaan muiden tekemillä mittareilla. Mensassa on varmasti kohtalotovereita. Lahjakkuus on sitä että sinulla on ylipäätään mitään annettavaa ympäristöllesi.

Anna toisten nauttia onnistumisen tunteesta. Kaikki tietää ettei tuo mensan testi mittaa vain yhtä lahjakkuuden alueista, mutta miksei siitä saisi iloita että pärjää siinä? Eri asia tietenkin ylistää testiä/itseään ja vähätellä muita, mutta kukaan tässä ketjussa ei ole niin tehnyt.

Mensan testissä korkeat pisteet saanut henkilö on lahjakas kaikilla osa-alueilla, kysymys on vaan siitä että mihin henkilö haluaa suunnata tekemisensä ja opettelunsa painopisteen. Valinnanvaraa on.

Hippotato kirjoitti:

Näyttää siltä, että täällä on ainakin muutama ihan oikeasti tuon maagisen rajan ylittävä. Mulla ois pari kysymystä..

Onko sinulla sellaista ongelmaa, että olet jatkuvasti niin uppoutunut ajatuksiisi tai johonkin kiinnostavaan asiaan, että kaikki "hommat" jää tekemättä? Hommat kuten työ, kotityöt, asioiden hoito jne.

Pystytkö ottamaan vakavasti itseäsi selvästi vähemmän älykkäät ihmiset? Koetko vaikeaksi kommunikoida heidän kanssa?

Tunnetko olosi yksinäiseksi? ( Siitäkin huolimatta, vaikka olisi kavereita, ihmisten keskuudessa jne? )

Oletko löytänyt toista ihmistä, jonka koet täysin ymmärtävän sinua?

luulen että olen keskivrtoa älykkäämpi, äidillä oli 10 keskiarvo koko kouluajaan, luki sitten kielten opeksi. Isä kans tutkijatyyppia ja pappi , siskolla keksiarvo 10 ja 6 laudaturia ja lukaisi lyhyellä saksalla saksalaiseen yliopistoon lääkikseen ja on lääkäri

ongelma on se, että kaikki opiskelut ja ammatit tuntuvat tyhmiltä ja heti kyllästyttää, itsellä 2 yliopistotutkintoa en vaan tiedä mitä niillä teeen, toisen tein 2 vuodessa harrastukseksi ja sinä aikana vielä oli 6 kk matkustelemassa.

kaikki tuntuu tyhmältä. myös hengelliset paikat tuntuu tyhmältä, kaikki kirkot ja srknnat on lapsellisia ja musiikkimaku surkea. keskinkertaiset asiat ei kiinnosta ja kaikessa pitäs olla niin hyvä ettei itsekään yletä siihen esim musan soittamisessa.

sitten alkaakin turhautuminen, eristäytyminen ja masennis kun mikään ei ole tarpeeksi mielenkiintoista. tylsyyttä yritin tappaa sitten vuosia kaljanjuonnilla , mutta en ole onnistunut tappamaan vieläkään aivosolujani.

nyt en juo enää, kai se on vaan eristäydyttävä yhteiskunnasta kun kaikki ihmiset on tyhmiä ja ammatit on tyhmiä

toisaalta sitä ei haluakaan kehittää sellaisia asoita joista ei ole kiinnostunut, mutta yliopisto se vasta lapsellinen paikka oli