Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Te äo yli 135
Näyttää siltä, että täällä on ainakin muutama ihan oikeasti tuon maagisen rajan ylittävä. Mulla ois pari kysymystä.. Onko sinulla sellaista ongelmaa, että olet jatkuvasti niin uppoutunut ajatuksiisi tai johonkin kiinnostavaan asiaan, että kaikki "hommat" jää tekemättä? Hommat kuten työ, kotityöt, asioiden hoito jne. Pystytkö ottamaan vakavasti itseäsi selvästi vähemmän älykkäät ihmiset? Koetko vaikeaksi kommunikoida heidän kanssa? Tunnetko olosi yksinäiseksi? ( Siitäkin huolimatta, vaikka olisi kavereita, ihmisten keskuudessa jne? ) Oletko löytänyt toista ihmistä, jonka koet täysin ymmärtävän sinua?
Kommentit (590)
Uppoudun ajatuksiini, mutta tämä johtuu varmaan enemmänkin päihderiippuvuudesta kuin älykkyysosamäärästäni. Arvostan kaikkia tasavertaisesti, mutta koen kommunikaation kaikkien kanssa vaikeaksi. Yksinäiseksi olen tuntenut itseni aina, mutta olen löytänyt itselleni sielunkumppanin, ollaan samanhenkisiä. Ehkä minun on vähän turha vastata tähän sillä olen vähän kaukana itsestäni kun tasapainottelen olojen ja reflojen välillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä ilmoittautuu juuri sinun kaltainen. Tekstisi voisi olla minun kirjoittamaa. Olen sosiaalisesti heikkolahjainen ja minulla ei ole paljon ystäviä. Sosiaalisissa tilanteissa olen "kömpelö". Muutama harva hyvä ystävä on, kenen kanssa voin olla aito itsepintainen jännitä.
Olen lääketieteen tohtori ja erikoislääkäri ja menestyn työssäni erinomaisesti. Ansaitsen yli 100 000€ vuodessa. Kotitöiden teko tai laskujen maksaminen voi silti olla työn ja tuskan takana. Olen useissa älykkyystesteissä saanut yli 150 ja esim. peruskoulu, lukio, yliopisto ja erikoistuminen oli tylsää, koska niin helppoa. Vaihtaisin älykkyyteni ns. tavalliseen elämään, koska tahansa. Nyt vaan en kuulu joukkoon.
Vain jo valmiiksi idiootti edes lähtee testaamaan älykkyyttään tosissaan muiden tekemillä mittareilla. Mensassa on varmasti kohtalotovereita. Lahjakkuus on sitä että sinulla on ylipäätään mitään annettavaa ympäristöllesi.
Vierailija kirjoitti:
Täällä ilmoittautuu juuri sinun kaltainen. Tekstisi voisi olla minun kirjoittamaa. Olen sosiaalisesti heikkolahjainen ja minulla ei ole paljon ystäviä. Sosiaalisissa tilanteissa olen "kömpelö". Muutama harva hyvä ystävä on, kenen kanssa voin olla aito itsepintainen jännitä.
Olen lääketieteen tohtori ja erikoislääkäri ja menestyn työssäni erinomaisesti. Ansaitsen yli 100 000€ vuodessa. Kotitöiden teko tai laskujen maksaminen voi silti olla työn ja tuskan takana. Olen useissa älykkyystesteissä saanut yli 150 ja esim. peruskoulu, lukio, yliopisto ja erikoistuminen oli tylsää, koska niin helppoa. Vaihtaisin älykkyyteni ns. tavalliseen elämään, koska tahansa. Nyt vaan en kuulu joukkoon.
Etkö muiden lääkärien seurassa tunne oloasi kotoisaksi? Teetkö tutkimustyötä? (sehän voi olla melko yksinäistä) Mitä luulet, tuleeko yksinäisyyden tunne säilymään aina? Oletko silti aivan tyytyväinen elämääsi?
Minä olen myös usein miettinyt tuota, että vaihtaisin mielelläni ne "ylimääräiset pisteet" ihan tavalliseen elämään ja ymmärrykseen.
Vierailija kirjoitti:
Vain jo valmiiksi idiootti edes lähtee testaamaan älykkyyttään tosissaan muiden tekemillä mittareilla. Mensassa on varmasti kohtalotovereita. Lahjakkuus on sitä että sinulla on ylipäätään mitään annettavaa ympäristöllesi.
Anna toisten nauttia onnistumisen tunteesta. Kaikki tietää ettei tuo mensan testi mittaa vain yhtä lahjakkuuden alueista, mutta miksei siitä saisi iloita että pärjää siinä? Eri asia tietenkin ylistää testiä/itseään ja vähätellä muita, mutta kukaan tässä ketjussa ei ole niin tehnyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
1. Toisinaan, mutta ei niin että se kovin paljon haittaisi elämääni.
2. Pystyn todellakin ottamaan vakavasti. Mua ei häiritse tai ärsytä ihmiset, jotka ovat vaikka keskivertoa vähemmän älykkäitä. Mielestäni älykkyys on jotenkin yliarvostettua. Tarkoitan sitä, että tietenkin olen onnellinen siitä että olen tavallista älykkäämpi mutta tärkeimpiä ominaisuuksia ihmisessä ovat kuitenkin esim. ystävällisyys, hyväntahtoisuus yms. Kykenen kommunikoimaan vähä-älyisempienkin kanssa, ei ole minulle hankalaa tai epämukavaa.
3. Olen yksinäinen eli mulla ei ole yhtäkään kaveria tai ystävää. Kyllä se harmittaa. En ole löytänyt samanhenkistä seuraa, koska ei ole tullut oltua paikoissa joista sellaista voisi löytää.
4. En ole koskaan löytänyt.
Vierailija kirjoitti:
Vain jo valmiiksi idiootti edes lähtee testaamaan älykkyyttään tosissaan muiden tekemillä mittareilla. Mensassa on varmasti kohtalotovereita. Lahjakkuus on sitä että sinulla on ylipäätään mitään annettavaa ympäristöllesi.
Lahjakkuus ja älykkyys ovat aivan eri asioita, en minä ole minkään alan erityislahjakkuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
IQ 152 sillä vanhalla asteikolla. EQ myös korkea, joten tulin toimeen kaikkien kanssa. Olin johtajana useassa yrityksessä ja minua jopa moitittiin liiasta lempeydestä. Työ oli helppoa enkä stressannut koskaan työstä vaikka tein 50-60 tuntisia viikoja. Toimin urheiluvalmentajana vapaa- ajalla lajissa, jota kolme lastani harrastivat. Älykkyydestäni en ole kertonut kuin vaimolle, joka ei kerro asiaa eteenpäin. Tietysti yritysten työhönottajat ovat saaneet testitulokseni käyttöönsä. Itse pidän itseäni tavallisena ns. Kylähulluna.
Onko sinulla sellaista ongelmaa, että olet jatkuvasti niin uppoutunut ajatuksiisi tai johonkin kiinnostavaan asiaan, että kaikki "hommat" jää tekemättä? Hommat kuten työ, kotityöt, asioiden hoito jne.
- Kyllä.
Pystytkö ottamaan vakavasti itseäsi selvästi vähemmän älykkäät ihmiset?
- Kyllä.
Koetko vaikeaksi kommunikoida heidän kanssa?
- En.
Tunnetko olosi yksinäiseksi? ( Siitäkin huolimatta, vaikka olisi kavereita, ihmisten keskuudessa jne? )
-Kyllä.
Oletko löytänyt toista ihmistä, jonka koet täysin ymmärtävän sinua?
- Yhden. Pelästyin sitä kemian määrää, ja pakenin. Elämäni suurin virhe.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vain jo valmiiksi idiootti edes lähtee testaamaan älykkyyttään tosissaan muiden tekemillä mittareilla. Mensassa on varmasti kohtalotovereita. Lahjakkuus on sitä että sinulla on ylipäätään mitään annettavaa ympäristöllesi.
Anna toisten nauttia onnistumisen tunteesta. Kaikki tietää ettei tuo mensan testi mittaa vain yhtä lahjakkuuden alueista, mutta miksei siitä saisi iloita että pärjää siinä? Eri asia tietenkin ylistää testiä/itseään ja vähätellä muita, mutta kukaan tässä ketjussa ei ole niin tehnyt.
En voi antaa sellaista tai poistaa sellaista joka ei ole vallassani. Voin antaa kyllä muita asioita ja kehottaa keskittymään rationaaliseen itselle todistamiseen omien ja muiden elämän parantamiseksi. Lahjakkuutta ei ole, kuin sellaista että on antaa jotain itsestään syntyvää. Muuten se on lahjojen haaskausta
Vierailija kirjoitti:
2. Pystyn todellakin ottamaan vakavasti. Mua ei häiritse tai ärsytä ihmiset, jotka ovat vaikka keskivertoa vähemmän älykkäitä. Mielestäni älykkyys on jotenkin yliarvostettua. Tarkoitan sitä, että tietenkin olen onnellinen siitä että olen tavallista älykkäämpi mutta tärkeimpiä ominaisuuksia ihmisessä ovat kuitenkin esim. ystävällisyys, hyväntahtoisuus yms. Kykenen kommunikoimaan vähä-älyisempienkin kanssa, ei ole minulle hankalaa tai epämukavaa.
Miten? Tarkoitan, miten pystyt siihen? Tottakai minäkin osaan käyttäytyä ja arvostan mm. juuri noita asioita, ystävällisyyttä, hyvää tahtoa.. pidän ihmisarvoa ja muiden kunnioittamista hyvin tärkeänä, mutta silti en onnistu elämään sen mukaan. Kykenen kommunikoimaan, mutta vain lyhyen aikaa. Lähes aina käy niin, että jonkun aikaa puhuttuani huomaan toisen tipahtaneen kärryiltä, sit suljen suuni ja sulkeudun itsekin. Ja turhaudun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ÄO 139 kirjoitti:
Oletko löytänyt toista ihmistä, jonka koet täysin ymmärtävän sinua?
- Yhden. Pelästyin sitä kemian määrää, ja pakenin. Elämäni suurin virhe.
Sama juttu.
Sain armeijan palikkatestistä (tai mikä p-koe se on) täydet 9 eli tuloksen, jonka saa noin 1% väestöstä. Olen myös ymmärtänyt saaneeni huippupisteitä duuninhakujen soveltuvuuskokeiden älykkyysosioista. Mitä olen netissä nopeesti kokeillut jotain mensan tms testejä, olen yleensä saanut jotain 145-148 pistettä. Mihinkään varsinaisiin Mensan testeihin en kyllä aio mennä, sillä ne ovat minusta aivan turhia. Sitäpaitsi ne eivät edes testaa mun ominta aluetta eli kielellistä lahjakkuutta. Osaan sujuvasti seitsemää kieltä.
Mulla on myös vino pino yliopistotutkintoja eri aloilta, ihan vaan siksi, että tykkään oppia uutta. Vanhan toistaminen ei kiinnosta, mistä syystä en kauaa jaksa roikkua samassa duunissa. Teenkin erinäköisiä freelancer-töitä vähän eri aloilla.
Mun suurin ongelma on, että mikään ei oikein tunnu miltään eikä kiinnosta, kun mistään ei löydy haastetta ja kaikki muuttuu saman vanhan väkinäiseksi kääntämiseksi. Ehkä mun pitäisi kokeilla jotain taidealaa, jolla olisi vähän eri säännöt kuin esim tiedemaailmassa.
Olen ihan kyllästynyt useimpiin nk älyköihin, koska näen heidän juttunsa lävitse ja tunnen sitten itseni vaan vaivautuneeksi heidän puolestaan.
Mun kaverit on ihan tavallisia tallaajia, joiden kanssa teen ihan perusjuttuja eikä tarvitse kuunnella mitään teorioita tai sivistyneitä mielipiteitä, jotka saa mut vaan tunteen myötähäpeää.
Eli ei tästä älykkyydestä oikeastaan mitään hyötyä ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ap. kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vain jo valmiiksi idiootti edes lähtee testaamaan älykkyyttään tosissaan muiden tekemillä mittareilla. Mensassa on varmasti kohtalotovereita. Lahjakkuus on sitä että sinulla on ylipäätään mitään annettavaa ympäristöllesi.
Lahjakkuus ja älykkyys ovat aivan eri asioita, en minä ole minkään alan erityislahjakkuus.
Tarkoitat että haet jotain hyväksyntää vai mikä olikaan pointtisi jonka jätit mainitsematta. Tällä tavoin kirjoituksesi esiintyy vain huomionkipeytenä joka ei ole lahjakasta ei viisasta ei älykästä eikä tuo mitään parannusta sinun tai muiden elämään.
Miten? Tarkoitan, miten pystyt siihen? Tottakai minäkin osaan käyttäytyä ja arvostan mm. juuri noita asioita, ystävällisyyttä, hyvää tahtoa.. pidän ihmisarvoa ja muiden kunnioittamista hyvin tärkeänä, mutta silti en onnistu elämään sen mukaan. Kykenen kommunikoimaan, mutta vain lyhyen aikaa. Lähes aina käy niin, että jonkun aikaa puhuttuani huomaan toisen tipahtaneen kärryiltä, sit suljen suuni ja sulkeudun itsekin. Ja turhaudun.[/quote]
En vain puhu turhan syvällisiä sellaisen ihmisen kanssa, jonka tiedän putoavan kärryiltä. On mukavaa myös rupatella niitä näitä. Ja en turhaudu, jos toinen tippuukin kärryiltä, jatkan vain yksinkertaisemmilla aiheilla. Voisin varmasti ystävystyäkin mukavan yksinkertaisen ihmisen kanssa, sillä tosiaan pidän muita ominaisuuksia tärkeämpinä ihmisessä.
ap. kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä ilmoittautuu juuri sinun kaltainen. Tekstisi voisi olla minun kirjoittamaa. Olen sosiaalisesti heikkolahjainen ja minulla ei ole paljon ystäviä. Sosiaalisissa tilanteissa olen "kömpelö". Muutama harva hyvä ystävä on, kenen kanssa voin olla aito itsepintainen jännitä.
Olen lääketieteen tohtori ja erikoislääkäri ja menestyn työssäni erinomaisesti. Ansaitsen yli 100 000€ vuodessa. Kotitöiden teko tai laskujen maksaminen voi silti olla työn ja tuskan takana. Olen useissa älykkyystesteissä saanut yli 150 ja esim. peruskoulu, lukio, yliopisto ja erikoistuminen oli tylsää, koska niin helppoa. Vaihtaisin älykkyyteni ns. tavalliseen elämään, koska tahansa. Nyt vaan en kuulu joukkoon.
Etkö muiden lääkärien seurassa tunne oloasi kotoisaksi? Teetkö tutkimustyötä? (sehän voi olla melko yksinäistä) Mitä luulet, tuleeko yksinäisyyden tunne säilymään aina? Oletko silti aivan tyytyväinen elämääsi?
Minä olen myös usein miettinyt tuota, että vaihtaisin mielelläni ne "ylimääräiset pisteet" ihan tavalliseen elämään ja ymmärrykseen.
En tunne oloani kotoisaksi muiden lääkäreiden kanssa. Ikää on jo sen verran, että hyväksyn persoonan puutteet enkä enää yritä väkisin muuttua, koska se ei useista yrittämisistä huolimatta onnistu. Olen kokeillut terapiaa, mutta terapeutti oli mielestäni yksinkertainen. Kasvatan lapseni hyvin ja olen heille hyvä rakastava äiti. Korostan paljon sitä, miten muita tulee kohdella. Onneksi he ovat koulussa "vain" kasin-ysin oppilaita eli ihan tavallasia eivätkä huippuälykkäitä.
Vierailija kirjoitti:
Aika hiljasta, että täällä pyöris noin älykkäitä ihmisiä. Kyrvänimutaidot on naiselle tärkeintä perseenpyörityksen jälkeen. Keittiössä nainen tuntee olevansa nainen ja illalla kovaa naintia takaapäin että sperma lentää ja vähän sattuukin pilluun.
Huomaan valehdelleeni tässä keskustelussa, olenhan sittenkin lahjakkuus ainakin yhdessä asiassa. Tuossa imuhommassa nimittäin, näin on mulle kerrottu. Mut miks ajattelit, että äly ja suihinottotaito sulkevat toisensa pois? Mä koen, että älystä on siinä hyötyä, koska tuntee anatomian, tekniikan ja muutenkin osaa suhtautua seksuaalisuuteen avoimemmin.
Millon muuten viimeks sait?
Vierailija kirjoitti:
ap. kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä ilmoittautuu juuri sinun kaltainen. Tekstisi voisi olla minun kirjoittamaa. Olen sosiaalisesti heikkolahjainen ja minulla ei ole paljon ystäviä. Sosiaalisissa tilanteissa olen "kömpelö". Muutama harva hyvä ystävä on, kenen kanssa voin olla aito itsepintainen jännitä.
Olen lääketieteen tohtori ja erikoislääkäri ja menestyn työssäni erinomaisesti. Ansaitsen yli 100 000€ vuodessa. Kotitöiden teko tai laskujen maksaminen voi silti olla työn ja tuskan takana. Olen useissa älykkyystesteissä saanut yli 150 ja esim. peruskoulu, lukio, yliopisto ja erikoistuminen oli tylsää, koska niin helppoa. Vaihtaisin älykkyyteni ns. tavalliseen elämään, koska tahansa. Nyt vaan en kuulu joukkoon.
Etkö muiden lääkärien seurassa tunne oloasi kotoisaksi? Teetkö tutkimustyötä? (sehän voi olla melko yksinäistä) Mitä luulet, tuleeko yksinäisyyden tunne säilymään aina? Oletko silti aivan tyytyväinen elämääsi?
Minä olen myös usein miettinyt tuota, että vaihtaisin mielelläni ne "ylimääräiset pisteet" ihan tavalliseen elämään ja ymmärrykseen.
En tunne oloani kotoisaksi muiden lääkäreiden kanssa. Ikää on jo sen verran, että hyväksyn persoonan puutteet enkä enää yritä väkisin muuttua, koska se ei useista yrittämisistä huolimatta onnistu. Olen kokeillut terapiaa, mutta terapeutti oli mielestäni yksinkertainen. Kasvatan lapseni hyvin ja olen heille hyvä rakastava äiti. Korostan paljon sitä, miten muita tulee kohdella. Onneksi he ovat koulussa "vain" kasin-ysin oppilaita eli ihan tavallasia eivätkä huippuälykkäitä.
Minäkin yritin kerran terapiaa, sama lopputulema :)
Vierailija kirjoitti:
ap. kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vain jo valmiiksi idiootti edes lähtee testaamaan älykkyyttään tosissaan muiden tekemillä mittareilla. Mensassa on varmasti kohtalotovereita. Lahjakkuus on sitä että sinulla on ylipäätään mitään annettavaa ympäristöllesi.
Lahjakkuus ja älykkyys ovat aivan eri asioita, en minä ole minkään alan erityislahjakkuus.
Tarkoitat että haet jotain hyväksyntää vai mikä olikaan pointtisi jonka jätit mainitsematta. Tällä tavoin kirjoituksesi esiintyy vain huomionkipeytenä joka ei ole lahjakasta ei viisasta ei älykästä eikä tuo mitään parannusta sinun tai muiden elämään.
Juu, hain kaltaisteni huomiota ja kaipaan hyväksyntää niinkuin joka ikinen ihminen :) Hyväksyntä on yks tärkeimmistä asioista, joita jokaisen tulisi saada kokea elämässään.
Pointtikin oli ihan vaan tuo, mitä aloituksessani kysyin. Mua ihan vilpittömästi kiinnostais tietää, että miks se suututtaa sua. Osaisitko/voisitko analysoida omaa reaktiotasi ja kertoa mulle siitä enemmän? Ois kiva ymmärtää paremmin, koska tuo ei ole ollenkaan epätyypillinnen asenne ja reagointitapa.
Alue: Aihe vapaa
Ei kai sit ole :)
Kysyin siksi, koska itselläni on tuollaista.. ja olen miettinyt Mensaan liittymistä, jos sieltä vaikka löytyisi "vertaistukea". Edes joku, jonka seurassa voisi olla oma itsensä.
On mulla kavereita ja ystäväksikin luokiteltavia ihmisiä elämässäni, mutta.. Kaikki ovat aina jotenkin päin varautuneita mun seurassa. En minä itse itseäni korosta tai ole pätemässä koko ajan tms. Mulla vaan on sellainen maine, ja on mulle sanottukin, että ihmiset tuntevat itsensä riittämättömäksi, tyhmäksi jne. mun seurassa. Ajattelevat, että heidän seuransa ei kiinnosta mua, tai miettivät, että "mitä heissä näen".
Ja olen jatkuvasti omissa maailmoissani, miettien millon mitäkin.. useimmiten useaa asiaa yhtä aikaa tai uppoutuneena johonkin kiinnostavaan uuteen aiheeseen. Saan toki työni tehtyä sit hyvinkin lyhyessä ajassa, mutta käytän tunteja päivästä ihan vaan laatuaikaan omien ajatusteni seurassa. Olen kyllä usein aika "poissaoleva" myös muiden seurassa.
Joskus sorrun ylimieliseen ajatteluun, enkä voi ottaa vakavasti ihmisiä, jotka kamppailevat mielestäni hyvin yksinkertaisten asioiden eli "ongelmien" kanssa. En myöskään pysty pitämään kovin vakavastiotettavana ihmisiä, jotka uskovat jumalaan, yliluonnollisiin asioihin, horoskooppeihin, "tuuriin" jne.
En minä tarkoita olla ikävä ihminen, tyly tai tarkoituksella saa toisia tuntemaan oloaan tyhmemmäksi.. mutta jotenkin niin vaan aina käy. En osaa olla toisenlainen, enkä tiedä miksi pitäisikään.