60-luvulla syntyneet, muistoja!
En enää muista nimeä, mutta kaupoissa oli vanukkaita, joiden logossa oli tytön pää. Värit keltainen ja ruskea. Muistan, että sain t-paidan, kun vanukkaita tuli ostettua tarpeeksi. Mikähän oli nimi?
Jäätelöitä oli mm. pingviinejä, joitain ihme peikonpäitä (oransssi tukka ja punainen naama). Melissa maitohyytelö tuli kauppoihin, ja sitä vihattiin!
Karkkeina tykkäsin Chewtitseistä, niitä oli minttua, appelsiinia, mansikkaa..
Sarjakuvia oli paljon. Tintit ja Asteriksit olivat suosikkejani. Veikko, Tette ja Jykke oli parina sarjana. Muffet (silloin ei vielä Smurffeja) . Puk-kirjoja luin paljon, samoin Lotta-sarjaa. Ja hevoskirjoja. Laura-sarjaa, Mustaa Oria, australialaista villiori-sarjaa. Uljas musta.. TV:ssä rakastin Ratsutilan Nuoria.
Telkussa oli Mahdollisuuksia rajoilla ja Tiikeriprikaati. Cannon. Starsky ja Hutch vähän vanhempana. Alkuperäinen Star Trek ja Avaruusasema Alfa. Itse en saanut katsoa Hitchcock Esittää -sarjaa tai Yöjuttua!
Paljon muutakin tulee mieleen .. Postailen lisää, jos muillekin tulee nostalgiaa mieleen! Muistoja, kiitos!
Kommentit (2694)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerättiin postimerkkejä. Niiden pikkuruisissa kuvissa tuli suuri maailma lähelle, kun vähän matkustettiin, eikä todellakaan ollut nettiä.
Se oli vielä sitä hyvää aikaa, kun maailma ei tullut liian lähelle - saati että olisi tullut kylään.
Minua nauratti, kun iranilaisissa postimerkeissä luki Empire Perse.
Tämä oli 70-luvun alussa.Ja kreikkalaisissa postimerkeissä luki Helvetia.
Eikö se tarkoita Sveitsiä eikä Kreikkaa?
Se olikin vain hämäystä.
Niin, kyllä. Pieni testi vain, että älyääkö kukaan.
Aloitin kansakoulun eräässä ison kaupungin lähellä sijaitsevassa maalaiskunnassa syksyllä vuonna 1967. Koulurakennuksia oli kaksi, nimittäin alakoulu ja yläkoulu. Alakoulussa sijaitsi yhdistettynä kansakoulun ensimmäinen luokka ja toinen luokka samassa luokkahuoneessa. Yläkoulun puolella olivat sittemin kansakoulun 3. lk, 4. lk samassa luokkahuoneessa ja 5. lk ja 6. lk samassa luokkahuoneessa. Sitten oli vielä yksi vähän suurempi luokkahuone, jossa pidettiin voimistelutunteja, koska siellä oli ne katosta roikkuvat paksut kiipeilyköydet ja muistaakseni oli myös puolapuut seinällä. Puolapuut olivat ainakin yläkoulun 5. ja 6. luokkahuoneen takaseinällä. Yläkoulun puolella olevien yhdistelmäluokkahuoneiden välissä oli koko seinän mittainen vedettävä haitariverho, joka erotti luokkahuoneet toisistaan tuntien ajaksi, mutta koulun juhlien aikana tai muissa tilaisuuksissa väliseinäverho avattiin ja siten saatiin mahtumaan myös oppilaiden vanhempia ja muita läheisiä seuraamaan kevätjuhlaa ja joulujuhlaa. Keväällä toukokuussa pidettiin myös koko kylän äitienpäiväjuhlatilaisuus kansakoululla. Harmonikka ei ollut kuin alakoulun luokkahuoneessa, ja sitten yläkoulun toisessa luokkahuoneessa. Yläkoulun puolella oli myös siihena aikaan vain pojille tarkoitettu käsityö- veistosluokka. Tytöt pitivät käsityötuntinsa ihan omassa luokassaan. Kaikki koulurakennukset seinineen oli rakennettu puusta ja alakoulu oli eri värillä maalattu kuin yläkoulurakennus, joka oli vanhempikin vuosiltaan. Sisätiloihin oli ajan kuluessa jo silloin tehty uudistuksia mm. uusittu lattioita jne. Kansakoulurakennuksissa oli lisäksi opettajille asunnot rakennettu kuin myös koulun keittäjällekin ja talonmiehelle. Koulun vessat olivat minun kansakouluaikaani vielä ulkona koulun pihalla eli ulkohuussi tytöille ja pojille erikseen. Sisävessa oli kuitenkin yläkoulun puoleisessa opettajan huoneen yhteydessä. Käsien pesulavuaarit olivat koulujen käytävillä ja sitten oli vedenjuontipisteet. Itse kävin neljä kansakoululuokkaa, ja sitten pyrin oppikouluun lähikaupunkiin.
Vierailija kirjoitti:
Aloitin kansakoulun eräässä ison kaupungin lähellä sijaitsevassa maalaiskunnassa syksyllä vuonna 1967. Koulurakennuksia oli kaksi, nimittäin alakoulu ja yläkoulu. Alakoulussa sijaitsi yhdistettynä kansakoulun ensimmäinen luokka ja toinen luokka samassa luokkahuoneessa. Yläkoulun puolella olivat sittemin kansakoulun 3. lk, 4. lk samassa luokkahuoneessa ja 5. lk ja 6. lk samassa luokkahuoneessa. Sitten oli vielä yksi vähän suurempi luokkahuone, jossa pidettiin voimistelutunteja, koska siellä oli ne katosta roikkuvat paksut kiipeilyköydet ja muistaakseni oli myös puolapuut seinällä. Puolapuut olivat ainakin yläkoulun 5. ja 6. luokkahuoneen takaseinällä. Yläkoulun puolella olevien yhdistelmäluokkahuoneiden välissä oli koko seinän mittainen vedettävä haitariverho, joka erotti luokkahuoneet toisistaan tuntien ajaksi, mutta koulun juhlien aikana tai muissa tilaisuuksissa väliseinäverho avattiin ja siten saatiin mahtumaan myös oppilaiden vanhempia ja muita läheisiä seuraamaan kevätjuhlaa ja joulujuhlaa. Keväällä toukokuussa pidettiin myös koko kylän äitienpäiväjuhlatilaisuus kansakoululla. Harmonikka ei ollut kuin alakoulun luokkahuoneessa, ja sitten yläkoulun toisessa luokkahuoneessa. Yläkoulun puolella oli myös siihena aikaan vain pojille tarkoitettu käsityö- veistosluokka. Tytöt pitivät käsityötuntinsa ihan omassa luokassaan. Kaikki koulurakennukset seinineen oli rakennettu puusta ja alakoulu oli eri värillä maalattu kuin yläkoulurakennus, joka oli vanhempikin vuosiltaan. Sisätiloihin oli ajan kuluessa jo silloin tehty uudistuksia mm. uusittu lattioita jne. Kansakoulurakennuksissa oli lisäksi opettajille asunnot rakennettu kuin myös koulun keittäjällekin ja talonmiehelle. Koulun vessat olivat minun kansakouluaikaani vielä ulkona koulun pihalla eli ulkohuussi tytöille ja pojille erikseen. Sisävessa oli kuitenkin yläkoulun puoleisessa opettajan huoneen yhteydessä. Käsien pesulavuaarit olivat koulujen käytävillä ja sitten oli vedenjuontipisteet. Itse kävin neljä kansakoululuokkaa, ja sitten pyrin oppikouluun lähikaupunkiin.
Se taisi olla harmooni, kun en ole koskaan nähnyt kansakoulussa harmonikkaa. Koululaiset soittivat sellaisella pimputtimella, jonka nimen minä olen unohtanut niin kuin sinä harmoonin. Ei ollut ksylofoni vaan oli metalliset laatat. Eikä ollut nokkahuiluja!
Muuten tuo kansakoulu olisi voinut olla missä kylässä tahansa. Pienemmissä kylissä oli vain yksi rakennus, isommissa kaksi ja usein vielä asuntola pitkämatkalaisille (> 10 km) oppilaille.
Näin joulun alla tuli mieleen tapaus kansalaiskoulusta, v.74-75. Oppilailta oli joulukuussa ennen todistuksien jakopäivää pyydetty tuomaan markka johonkin keräykseen,olisko johonkin kirkon juttuihin, sen tarkemmin en muista mihin. Nimi laitettiin johonkin listaan. Opettajalla oli tapana ostaa omilla rahoilla luokalle namipussi jossa oli omena pipari suklaapatukka tai pari karkkia. Ne jotka eivät olleet sitä markkaa antaneet opettaja haukkui itku kurkussa eivätkä saaneet namipussia.
Olin kansakoulun ekaluokkalainen, kun pikkuiseen kouluumme tuli television uutisten kuvaaja. Oppilaita oli useampi, erästä poikaa haastateltiin. Minun koulupäiväni oli lopussa. Talvi kun oli, niin laitoin sukset jalkaani ja lähdin hiihtämään kotiin päin. Televisiokuvaaja seurasi minua ja kuvasi hiihtoani - vilkaisin usein taakseni, jotta vieläkö se siellä minua kuvaa. Kyllä hän semmosen parisataa metriä minua seurasi.
Meillä ei ollut kotona televisiota, mutta menimme naapuriin katsomaan iltauutisia.
Kiiltokuvat, joita tyttöjen kesken vaihdeltiin, ja mieluisimmat liimattiin erityiseen kansioon.
Ja sitten se oikein jymyjuttu:
koulussa opettaja organisoi paperinkeräyksen (kaikille tuli siihen aikaan sanomalehti kotiin).
Kannettiin nippukaupalla sanomalehtiä koululle, pitkän aikaa.
Näin saatiin rahat mustavalkotelevision ostamiseen luokkaan (jotka alaluokilla olivat aina pysyviä omia luokkia).
Olen syntynyt 1960, ja tuo TV taidettiin saada, kun olin 9 v., eli kolmannella luokalla olin.
Talk about talkoohenki !
Kahviloissa oli 70-luvulla automaatteja joihin kolikoita syöttämällä sai valita kappaleita ja usein tuli soitettua samaa monta kertaa peräkkäin.
Ihanat mehujääpuikot muistan 70- luvun alusta: vadelma-Lipsi ja sitruuna-Lipsi. Niissä oli osittainen suklaakuorrutus.
Nykypäivänä 2021 on edelleen monet asiat samoja (esim. namit) kun, oli sitten 60-luku - 70-luku, eli nyt!
Asioita voi ylläpitää ja varjella, sekä kertoa niistä jälkipolville, itse toimin niin ja elämä on yhä onnellista aikaa.
Aikaa tuosta kulunut 50-60vuotta, mutta...
Eri mieltä??
Ihan parasta oli kun seinän takana oli kauppalan kirjasto. Suurin osa ajasta kului Viisikkoja, Neiti Etsivää ym. kirjoja lukiessa. Rakkaus kirjoihin jatkuu edelleen.
Opettajien auktoriteettia ei kyseenalaistettu. Monet heistä olivat todella huonoja pedagokisilta taidoiltaan.
Meillä poikien jumppamaikka oli ilmeisen kiinnostunut oppilaista seksuaalisesti, hänelle oli tärkeä aina vahtia että suihkussa pestään kaikki paikat kunnolla. Hän jopa otti kerran saippuaa ja laittoi käden erään pojan persvakoon ja pesi innokkaasti: "pakoputki puhtaaksi", hän sanoi.
En käsitä miksei tuostakaan seurannut hänelle mitään, nythän asia olisi ykkösuutinen välittömästi.
Vierailija kirjoitti:
Joskus 60-luvun loppupuolella oli ainaki meidän seudulla yhden talven aikana innostus lähettää yrityksiin kirjeitä, joissa pyydettiin tarroja ja mainoslahjoja itselle.
Muistan kun itse sain mm. Kesoililta hienon kuulakärkikynän ja tietenkin erilaisia tarroja. Olin todella ilojnen ja ylpeä siitä kynästä. Ikää oli jotain 7 tai 8 vuotta itselläni.
Kaikkihan ei tietenkään lähettäneet mitään.
Ihan kiva kokemus sekin.
Mä oli 90-luvulla töissä helsinkiläisessä hotellissa ja sinne tuli tällaisia pyyntökirjeitä Afrikasta. Joskus lähetin jotain hotellin mainoskamaa niille.
Vierailija kirjoitti:
Joskus 60-luvun loppupuolella oli ainaki meidän seudulla yhden talven aikana innostus lähettää yrityksiin kirjeitä, joissa pyydettiin tarroja ja mainoslahjoja itselle.
Muistan kun itse sain mm. Kesoililta hienon kuulakärkikynän ja tietenkin erilaisia tarroja. Olin todella ilojnen ja ylpeä siitä kynästä. Ikää oli jotain 7 tai 8 vuotta itselläni.
Kaikkihan ei tietenkään lähettäneet mitään.
Ihan kiva kokemus sekin.
Meillä eräs kiva naisope hankki kaikille oppilaille sellaiset mainoskynät, joissa oli läpinäkyvä yläosa, ja siellä liikkui pieni pullo jossain öljyssä.
Kiitos vielä!
Vierailija kirjoitti:
Nyt kohta joulun alla mieleen muistuu kauniit joulukalenterit. En ole ostanut enää kalenteria vuosi(kymmeniin), eikä minulla ole lapsia, eli en tiedä miltä ne näyttävät nykyään.
Mutta minulla oli toi kauniita joulukalentereita. Joka luukussa oli kaunis kuva, kiillettä kalenterissa. En odottanut mitään suklaata tai yllätyksia. Sulkaakalentereita alkoi tulla jossain vaiheessa, mutta ne eivät ollet yhtä kauniita.
Mulla oli 70- luvun alussa yleensä sellainen joulukalenteri, jossa oli Ankkalinnan hahmoja ja koristeena kimalletta. Kerran sain kalenterin, jossa oli talvimaisema ja yllättäen 25 luukkua. Tätä ihmettelin silloin. Oli varmaankin britti- tai jenkkikalenteri.
Vierailija kirjoitti:
Opettajien auktoriteettia ei kyseenalaistettu. Monet heistä olivat todella huonoja pedagokisilta taidoiltaan.
Meillä poikien jumppamaikka oli ilmeisen kiinnostunut oppilaista seksuaalisesti, hänelle oli tärkeä aina vahtia että suihkussa pestään kaikki paikat kunnolla. Hän jopa otti kerran saippuaa ja laittoi käden erään pojan persvakoon ja pesi innokkaasti: "pakoputki puhtaaksi", hän sanoi.
En käsitä miksei tuostakaan seurannut hänelle mitään, nythän asia olisi ykkösuutinen välittömästi.
Karmeeta 🤮. Ties mitä muuta äijä puuhaili mistä ei jäänyt kiinni.
Vierailija kirjoitti:
Olin kansakoulun ekaluokkalainen, kun pikkuiseen kouluumme tuli television uutisten kuvaaja. Oppilaita oli useampi, erästä poikaa haastateltiin. Minun koulupäiväni oli lopussa. Talvi kun oli, niin laitoin sukset jalkaani ja lähdin hiihtämään kotiin päin. Televisiokuvaaja seurasi minua ja kuvasi hiihtoani - vilkaisin usein taakseni, jotta vieläkö se siellä minua kuvaa. Kyllä hän semmosen parisataa metriä minua seurasi.
Meillä ei ollut kotona televisiota, mutta menimme naapuriin katsomaan iltauutisia.
Minäkin pääsin uutisiin ekaluokkalaisena. Olivat kuvaamassa kouluruokailua ja minua kuvattiin, kun otin makkarakeittoa isosta kattilasta. Illalla kotona katsottiin sitten uutisista meikäläisen ensimmäistä tv-esiintymistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin kansakoulun ekaluokkalainen, kun pikkuiseen kouluumme tuli television uutisten kuvaaja. Oppilaita oli useampi, erästä poikaa haastateltiin. Minun koulupäiväni oli lopussa. Talvi kun oli, niin laitoin sukset jalkaani ja lähdin hiihtämään kotiin päin. Televisiokuvaaja seurasi minua ja kuvasi hiihtoani - vilkaisin usein taakseni, jotta vieläkö se siellä minua kuvaa. Kyllä hän semmosen parisataa metriä minua seurasi.
Meillä ei ollut kotona televisiota, mutta menimme naapuriin katsomaan iltauutisia.
Minäkin pääsin uutisiin ekaluokkalaisena. Olivat kuvaamassa kouluruokailua ja minua kuvattiin, kun otin makkarakeittoa isosta kattilasta. Illalla kotona katsottiin sitten uutisista meikäläisen ensimmäistä tv-esiintymistä.
Tällaiset ovat mukavia muistoja, en ollut tuota televisiokuvausta mielessäni pitänytkään, mutta tämän ketjun otsikon kun näin, niin siitä se muisto tapahtuneesta ponnahti esiin sieltä mieleni sopukoista.
Terveisin se ennen vanhaan ekaluokkalainen hiihtäjä. Ps. eipä tule mieleeni, jotta sen jälkeen olisin television uutisissa esiintynytkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloitin kansakoulun eräässä ison kaupungin lähellä sijaitsevassa maalaiskunnassa syksyllä vuonna 1967. Koulurakennuksia oli kaksi, nimittäin alakoulu ja yläkoulu. Alakoulussa sijaitsi yhdistettynä kansakoulun ensimmäinen luokka ja toinen luokka samassa luokkahuoneessa. Yläkoulun puolella olivat sittemin kansakoulun 3. lk, 4. lk samassa luokkahuoneessa ja 5. lk ja 6. lk samassa luokkahuoneessa. Sitten oli vielä yksi vähän suurempi luokkahuone, jossa pidettiin voimistelutunteja, koska siellä oli ne katosta roikkuvat paksut kiipeilyköydet ja muistaakseni oli myös puolapuut seinällä. Puolapuut olivat ainakin yläkoulun 5. ja 6. luokkahuoneen takaseinällä. Yläkoulun puolella olevien yhdistelmäluokkahuoneiden välissä oli koko seinän mittainen vedettävä haitariverho, joka erotti luokkahuoneet toisistaan tuntien ajaksi, mutta koulun juhlien aikana tai muissa tilaisuuksissa väliseinäverho avattiin ja siten saatiin mahtumaan myös oppilaiden vanhempia ja muita läheisiä seuraamaan kevätjuhlaa ja joulujuhlaa. Keväällä toukokuussa pidettiin myös koko kylän äitienpäiväjuhlatilaisuus kansakoululla. Harmonikka ei ollut kuin alakoulun luokkahuoneessa, ja sitten yläkoulun toisessa luokkahuoneessa. Yläkoulun puolella oli myös siihena aikaan vain pojille tarkoitettu käsityö- veistosluokka. Tytöt pitivät käsityötuntinsa ihan omassa luokassaan. Kaikki koulurakennukset seinineen oli rakennettu puusta ja alakoulu oli eri värillä maalattu kuin yläkoulurakennus, joka oli vanhempikin vuosiltaan. Sisätiloihin oli ajan kuluessa jo silloin tehty uudistuksia mm. uusittu lattioita jne. Kansakoulurakennuksissa oli lisäksi opettajille asunnot rakennettu kuin myös koulun keittäjällekin ja talonmiehelle. Koulun vessat olivat minun kansakouluaikaani vielä ulkona koulun pihalla eli ulkohuussi tytöille ja pojille erikseen. Sisävessa oli kuitenkin yläkoulun puoleisessa opettajan huoneen yhteydessä. Käsien pesulavuaarit olivat koulujen käytävillä ja sitten oli vedenjuontipisteet. Itse kävin neljä kansakoululuokkaa, ja sitten pyrin oppikouluun lähikaupunkiin.
Se taisi olla harmooni, kun en ole koskaan nähnyt kansakoulussa harmonikkaa. Koululaiset soittivat sellaisella pimputtimella, jonka nimen minä olen unohtanut niin kuin sinä harmoonin. Ei ollut ksylofoni vaan oli metalliset laatat. Eikä ollut nokkahuiluja!
Muuten tuo kansakoulu olisi voinut olla missä kylässä tahansa. Pienemmissä kylissä oli vain yksi rakennus, isommissa kaksi ja usein vielä asuntola pitkämatkalaisille (> 10 km) oppilaille.
Kellopeli se oli.
Horistaan täällä omiamme, mitäpäs sitä enää muuta tässä iässä.
T.-66