60-luvulla syntyneet, muistoja!
En enää muista nimeä, mutta kaupoissa oli vanukkaita, joiden logossa oli tytön pää. Värit keltainen ja ruskea. Muistan, että sain t-paidan, kun vanukkaita tuli ostettua tarpeeksi. Mikähän oli nimi?
Jäätelöitä oli mm. pingviinejä, joitain ihme peikonpäitä (oransssi tukka ja punainen naama). Melissa maitohyytelö tuli kauppoihin, ja sitä vihattiin!
Karkkeina tykkäsin Chewtitseistä, niitä oli minttua, appelsiinia, mansikkaa..
Sarjakuvia oli paljon. Tintit ja Asteriksit olivat suosikkejani. Veikko, Tette ja Jykke oli parina sarjana. Muffet (silloin ei vielä Smurffeja) . Puk-kirjoja luin paljon, samoin Lotta-sarjaa. Ja hevoskirjoja. Laura-sarjaa, Mustaa Oria, australialaista villiori-sarjaa. Uljas musta.. TV:ssä rakastin Ratsutilan Nuoria.
Telkussa oli Mahdollisuuksia rajoilla ja Tiikeriprikaati. Cannon. Starsky ja Hutch vähän vanhempana. Alkuperäinen Star Trek ja Avaruusasema Alfa. Itse en saanut katsoa Hitchcock Esittää -sarjaa tai Yöjuttua!
Paljon muutakin tulee mieleen .. Postailen lisää, jos muillekin tulee nostalgiaa mieleen! Muistoja, kiitos!
Kommentit (2694)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kait tähän saa vastata ennen 60 lukua syntyneetkin, koska mun mielestä 60 luvulla syntyneet on vielä nuoria. Mun eka muksu syntyi 60 luvulla ja sekin on mun mielestä vielä nuori. Viiskytluvulla muistan kun Kekkosesta tuli ekaa kertaa presidentti. Kun olin alaluokilla niin presidentti Kennedy murhattiin. Kellään tavallisella ei ollut vielä telkkaria eikä väritelkkaria ollut olemassa, lankapuhelimia oli hyvin harvoilla. Kaupassa maksettiin markoilla. V1962 tuli rahauudistus ja 100 markkasesta tuli yksi markka eli 100 penniä. Kaupasta myytiin irtotavarana jauhot, sokerit, keksit ym. Sitten tuli filmitähti purukumit ja sitten tuli Beatlesit ja pojat halusi olla Beatlesin näkösiä. Ne alkoi kasvattaa pitkää tukkaa ja sitä pidetiin pahellisena. Joku halusi olla Ringon näköinen, toinen Georgen, Paulin tai Johnin näköinen, Ringoa ne kait eniten jäljitteli. Taitaa monilla sen ajan pojilla jääneen sama hiusmuoti pysyvästi näihin päiviin asti, ellei ole kaljuuntuneet. Sitten tuli minimuoti ja ensin lyheni tyttöjen helmat, ja kaupoista ei saanut polven alle olevia mekkoja niin kaikki naiset joutui pitämään niitä lyhyitä mekkoja. Ja siitä se syntinen elämä sitten alkoi. Pitkät housut tuli muotiin vasta myöhemmin.
Olit alaluokilla 1963, ja muistat ekaa kertaa Kekkosen valinnan presidentiksi 1956 ? Sinulla on todella harvinaisen hyvä muisti ollut jo niin pienenä. Menitkö naimisiin Kekkosen luvalla vai olitko ensikodissa, kun sait ensimmäisen lapsesi niin nuorena?
Se taisi olla alaluokilla 40-luvulla, kun esikoinen syntyi 60-luvulla.
Olit alaluokilla 1963, ja muistat ekaa kertaa Kekkosen valinnan presidentiksi 1956 ? Sinulla on todella harvinaisen hyvä muisti ollut jo niin pienenä. Menitkö naimisiin Kekkosen luvalla vai olitko ensikodissa, kun sait ensimmäisen lapsesi niin nuorena?[/quote]
Mulla onhyvä muisti, onneksi. Dallaksen laukausten aikaan olin yläluokalla, koulua oli sillon 7 vuotta. Ei sentään Kekkosta vaan isän lupa riitti naimisiin ja yhteistä matkaa on kuljettu siitä alkaen.
Muistan elämää musiikin kautta. - 70 luvulla olin vielä niin nuori ettei siltä ajalta oikein mitään jäänyt mieleen. - 80 luvulla kolahti ensin Kraftwerk, Jarre ja Duran Duran. Spandau Ballet oli myös hyvä ja Culture Club. Depeche Mode aloitteli myös silloin. Kasvoin Music televisionin viihdyttämänä. Musiikkivideot olivat upeita silloin. Bändit satsasivat niihin paljon rahaa jotta saivat näkyvyyttä. - 85 sain ajokortin ja ostin omaan autoon CD-soittimen heti kun niitä sai. Pet Shop Boys'n Actually oli eka CD jonka ostin ja A-HA yhtyeen Take on me toinen. Ennen CD aikakautta äänitin paljon kaseteille radiosta biisejä. Kaikki on vielä tallella. Kiva välillä kuunnella niitä. - 80 luvulla tehtiin parasta musaa.
Vierailija kirjoitti:
Kiiltokuvat, joita tyttöjen kesken vaihdeltiin, ja mieluisimmat liimattiin erityiseen kansioon.
Ja sitten se oikein jymyjuttu:
koulussa opettaja organisoi paperinkeräyksen (kaikille tuli siihen aikaan sanomalehti kotiin).
Kannettiin nippukaupalla sanomalehtiä koululle, pitkän aikaa.
Näin saatiin rahat mustavalkotelevision ostamiseen luokkaan (jotka alaluokilla olivat aina pysyviä omia luokkia).
Olen syntynyt 1960, ja tuo TV taidettiin saada, kun olin 9 v., eli kolmannella luokalla olin.
Talk about talkoohenki !
Olen vain vähän nuorempi, mutta minäkin muistan sanomalehtipinojen kantamisen käsin koulun vaatimuksesta, syytä en muista. Muistan että minulla oli aivan liian painava kantamus joka kaatosateessa hajoili mutta olin aivan liian tunnollinen jättääkseni edes osan kadulle. Muistan olleeni jääkalikkana, käteni kylmästä kangistuneet ja kaiken lisäksi hirveässä migreenissä, pino piti silti saada perille. Tuntui siltä ettei matka pääty ikinä.
Joitakin vuosia myöhemmin siivosin koulukavereiden kanssa lähimetsiä koulun vaatimuksesta, alkoholistien sotkut. Metsässä oli useita tapauksia joissa aikuiset miehet ahdistelivat ja lähtivät ajamaan takaa meitä tyttöjä, mutta se ei tuonut meille vapautusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiiltokuvat, joita tyttöjen kesken vaihdeltiin, ja mieluisimmat liimattiin erityiseen kansioon.
Ja sitten se oikein jymyjuttu:
koulussa opettaja organisoi paperinkeräyksen (kaikille tuli siihen aikaan sanomalehti kotiin).
Kannettiin nippukaupalla sanomalehtiä koululle, pitkän aikaa.
Näin saatiin rahat mustavalkotelevision ostamiseen luokkaan (jotka alaluokilla olivat aina pysyviä omia luokkia).
Olen syntynyt 1960, ja tuo TV taidettiin saada, kun olin 9 v., eli kolmannella luokalla olin.
Talk about talkoohenki !
Olen vain vähän nuorempi, mutta minäkin muistan sanomalehtipinojen kantamisen käsin koulun vaatimuksesta, syytä en muista. Muistan että minulla oli aivan liian painava kantamus joka kaatosateessa hajoili mutta olin aivan liian tunnollinen jättääkseni edes osan kadulle. Muistan olleeni jääkalikkana, käteni kylmästä kangistuneet ja kaiken lisäksi hirveässä migreenissä, pino piti silti saada perille. Tuntui siltä ettei matka pääty ikinä.
Joitakin vuosia myöhemmin siivosin koulukavereiden kanssa lähimetsiä koulun vaatimuksesta, alkoholistien sotkut. Metsässä oli useita tapauksia joissa aikuiset miehet ahdistelivat ja lähtivät ajamaan takaa meitä tyttöjä, mutta se ei tuonut meille vapautusta.
Muistan kuinka ala-asteella koulun lähellä oli pusikoissa pultsareita, ja pojat kävivät aina välillä heitä kiousaamassa välitunnilla. Kerran yksi pultsareista suuttui sen verran kovasti,. että kiipesi aidan yli koulun pihalle poikien perässä. kaikki tenavat kiljuivat ja juoksivat sisälle. Mies palasi sitten pusikkoonsa, eikä sen kummempia seuraamuksia tainnut tulla kenellekään.
Yläasteella muistan myös, että suunnistuskaudella yksi rasti oli jossain pultsaripöheikössä, eikä kukaan meistä tytöistä uskaltanut mennä sitä hakemaan, kun siellä mölistiin. Onneksi kukaan ei lähtenyt perään.
Paperinuket, joilla yhdessä leikittiin ja vaihdeltiinkin. Ne on minulla vieläkin. Lapsenlapsetkin ovat niillä leikkineet. Olen syntynyt 1960. Ensimmäiset pitkikset sain kansakoulussa ollessani, taisi olla toisella tai kolmannella luokalla. Olin ensimmäisiä tyttöjä, joilla oli pitkät housut koulussa ja kyllä sai pilkka kommentteja varsinkin pojilta. Sitten ne yleistyvät aika nopsaan.
Vierailija kirjoitti:
Paperinuket, joilla yhdessä leikittiin ja vaihdeltiinkin. Ne on minulla vieläkin. Lapsenlapsetkin ovat niillä leikkineet. Olen syntynyt 1960. Ensimmäiset pitkikset sain kansakoulussa ollessani, taisi olla toisella tai kolmannella luokalla. Olin ensimmäisiä tyttöjä, joilla oli pitkät housut koulussa ja kyllä sai pilkka kommentteja varsinkin pojilta. Sitten ne yleistyvät aika nopsaan.
Ehdin elää 1950-lukua muutaman kuukauden, mutta osallistun keskusteluun. Minä aloitin kansakoulun pitkissä housuissa. Valokuvista päätellen oli ainakin talvella pitkät housut jo aikaisemmin.
Silloin köyhät lapset (kuten minä) saivat vaateavustusta, mutta niin kunnanjohtajan kuin metsäpäällikön lapsilla oli yleensä erikseen kouluvaatteet, joita pidettiin vain koulussa. Vasta ylemmillä luokilla alkoi kesken kouluvuoden tulla enemmän uusiakin vaatteita.
Joukko-oppi vouhutus oli opetushallituksen stallariälykääpiöiden aikaansaannos. Naurettiin jo silloin koulussa mahat kipeiksi ja piirrettiin leikkaavia ympyröitä. Leijona se, tiikeri tämä, että voi kristuksen kevät.
Vierailija kirjoitti:
Joukko-oppi vouhutus oli opetushallituksen stallariälykääpiöiden aikaansaannos. Naurettiin jo silloin koulussa mahat kipeiksi ja piirrettiin leikkaavia ympyröitä. Leijona se, tiikeri tämä, että voi kristuksen kevät.
No, minä en ainakaan nauranut. Helpompaa joukko-oppi oli kuin lukiossa yrittää ymmärtää äärettomyyden käsitettä matematiikassa. Se vasta älytöntä oli eikä mitään tekemistä minkään käytännön asian kanssa. En mennyt viimeisen kurssin kokeeseen lainkaan, otin kurssista mieluummin nelosen. Lukion lyhyen matematiikan numeroksi päästötodistukseen tulikin sitten kutonen, mutta en ole sitä koskaan katunut. En ole noita äärettömyyksiä ja niihin lähenemisiä ja niistä loittoamisia tarvinnut elämässäni mihinkään 37 vuoteen ylioppilaskirjoitusten jälkeenkään.
Pikkulapsena jouluna tuli pukki, jonka parta haisi kummalta.
Uutenavuotena valettiin tinoja, ja katsottiin naapurustossa ammuttuja pieniä ilotulitusraketteja. Yhtenä vuotena jopa ammuttin itse, ja pahuksen roomalainen kynttilä ei syttynyt. Siinä pitkään pähkäiltiin, että uskaltaako sitä mennä katsomaan ja sytyttämään uudelleen (ja uudelleensytyttäminen onnistui!)
"Ajatar on Foorumissa, Foorumissa Mannerheimintiellä. Auki joka ilta aina kahdeksaan. Ajatar on Foorumissa."
Mieleen jäi, vaikka asuimme Oulussa, Ei ollut Foorumia.
Kaisaniemenkadulla oli Vestio ja Pukeva. Vestiossa oli monta ulko-ovea kadulle. Pukevan alakerran wc:ssä pystyi helposti käymään ohikulkiessa. Pukevan yläkerrassa olleen kahvilan läpi pääsi oikotietä yliopiston alueelle. Siinä ihan lähellä oli mm. kasvatustieteen laitos.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joukko-oppi vouhutus oli opetushallituksen stallariälykääpiöiden aikaansaannos. Naurettiin jo silloin koulussa mahat kipeiksi ja piirrettiin leikkaavia ympyröitä. Leijona se, tiikeri tämä, että voi kristuksen kevät.
No, minä en ainakaan nauranut. Helpompaa joukko-oppi oli kuin lukiossa yrittää ymmärtää äärettomyyden käsitettä matematiikassa. Se vasta älytöntä oli eikä mitään tekemistä minkään käytännön asian kanssa. En mennyt viimeisen kurssin kokeeseen lainkaan, otin kurssista mieluummin nelosen. Lukion lyhyen matematiikan numeroksi päästötodistukseen tulikin sitten kutonen, mutta en ole sitä koskaan katunut. En ole noita äärettömyyksiä ja niihin lähenemisiä ja niistä loittoamisia tarvinnut elämässäni mihinkään 37 vuoteen ylioppilaskirjoitusten jälkeenkään.
Joukko-opista oli koulun jälkeen hyötyä vain kerran: yliopiston tilastotieteen kurssilla. Sen sijaan derivaatta on vain sana, ja kieliopin sijamuotoja ei enää ole edes sanaristikoissa.
Vierailija kirjoitti:
Ihan parasta oli kun seinän takana oli kauppalan kirjasto. Suurin osa ajasta kului Viisikkoja, Neiti Etsivää ym. kirjoja lukiessa. Rakkaus kirjoihin jatkuu edelleen.
Olisin pyörtynyt onnesta jos kirjasto olisi ollut meidän seinän takana! Oletpa ollut onnekas!
Muistaako kukaan 70-luvulta makuhuulirasvoja?
Minulla oli limen makuinen ja lisäilin sitä vähän väliä kun maistui niin hyvältä.
Myös huulikiiltoja oli eri makuisia, minulla oli mansikanmakuinen.
Sitten kempparista kävimme ostamassa pieniä keltaisia, metallisia kløver-vaseliinirasioita. Ne olivat normaalia pienemmän kokoisia. Siihen asti oli kaupoissa ollut vain isoja rasioita ja nyt tuollainen söpö pieni rasia oli kätevä ja mahtui vaikka penaaliin.
Vierailija kirjoitti:
Eikö 60-luvulla syntyneet ala olla jo mullan alla.
😂😂😂
Meidän koulun pihalla kävi joskus joku keski-ikäinen nainen jakamassa välitunnilla oppilaille karkkia. Seisoi pihalla niitä jakamassa.
Tai ainakin yritti.
Kaikille oli sanottu, ettei tuntemattomilta saa ottaa mitään vastaan, joten kovin moni oppilas ei niitä karkkeja ottanut.
Lisäksi oli varoitettu namusedistä, joten tämä ”namutätikin” tuntui epäilyttävältä.
Opettajat sitten sanoivat tuolle naiselle, että hän ei saa enää tulla jakelemaan niitä karkkeja.
Paljonkaan lapsuusaikojeni tavaroita en saanut tilanpuutteen takia mukaan, kun lapsuudenkotini myytiin 16 vuotta sitten, mutta kiiltokuvani sentään otin. Minulla on siis kaikki vanhat kiiltokuvat jäljellä, suuren suuri aarteeni. ❤️