60-luvulla syntyneet, muistoja!
En enää muista nimeä, mutta kaupoissa oli vanukkaita, joiden logossa oli tytön pää. Värit keltainen ja ruskea. Muistan, että sain t-paidan, kun vanukkaita tuli ostettua tarpeeksi. Mikähän oli nimi?
Jäätelöitä oli mm. pingviinejä, joitain ihme peikonpäitä (oransssi tukka ja punainen naama). Melissa maitohyytelö tuli kauppoihin, ja sitä vihattiin!
Karkkeina tykkäsin Chewtitseistä, niitä oli minttua, appelsiinia, mansikkaa..
Sarjakuvia oli paljon. Tintit ja Asteriksit olivat suosikkejani. Veikko, Tette ja Jykke oli parina sarjana. Muffet (silloin ei vielä Smurffeja) . Puk-kirjoja luin paljon, samoin Lotta-sarjaa. Ja hevoskirjoja. Laura-sarjaa, Mustaa Oria, australialaista villiori-sarjaa. Uljas musta.. TV:ssä rakastin Ratsutilan Nuoria.
Telkussa oli Mahdollisuuksia rajoilla ja Tiikeriprikaati. Cannon. Starsky ja Hutch vähän vanhempana. Alkuperäinen Star Trek ja Avaruusasema Alfa. Itse en saanut katsoa Hitchcock Esittää -sarjaa tai Yöjuttua!
Paljon muutakin tulee mieleen .. Postailen lisää, jos muillekin tulee nostalgiaa mieleen! Muistoja, kiitos!
Kommentit (2694)
Näin joulun alla tuli mieleen sellainen jouluinen lyhytelokuva kuin pieni tulitikkutyttö. Se kertoi pikkutytöstä joka joutui myymään talvella kadulla tulitikkuja mutta lämpimikseen poltti niitä ja kuoli sitten sinne kadulle. Sitä esitettiin vielä 70 luvulla mutta ehkä sitten liian "rankkana" lopetettiin.
Hopeatoffee ja California- limsa.
Ulko-ovia ei lukittu ja vieraat vaan tuli ilman mitään etukäteissopimuksia.
oynho kirjoitti:
Onnittelut kaikille, jotka välttyivät Retu-kengiltä. Nehän hajosivat viikossa.
Ja Rymd-mehu - kahdesti join, kahdesti seuraavana yönä oksensin. Siinä oli jotakin minulle sopimatonta.
Meillä oli Rymdiä aina mökillä. Aika kamalaa! Muistatteko limsapullojen korkit? Ihanat metallinvärit, niistä sai taiteltuna pitkät kynnet.
Ja viikonlopuksi aina siivottiin aikaisin aamulla lauantaisin kun ei puhelimet ollut vielä kovin yleisiä. "Kun ei tiedä kuka sieltä taas tulee käymään" puhisi äiti jolla oli monta sisarusta.
Vierailija kirjoitti:
Tyttö 16v kirjoitti:
Oikeastiko joku muistaa niin vanhoja aikoja kuin 1960-luvun saati että niin vanhat ihmiset kuin sillä vuosikymmenellä syntyneet osaisivat käyttää tietokoneita? Hehän olivat jo niin vanhoja kun tietokoneet keksittiin, että he eivät taatusti uskaltaneet edes koskea niihin saati opetella niiden käyttöä! Eikä sillä vuosikymmenellä syntyneet enää jaksa tai osaa internettiä selata ja tälle palstalle kirjoittaa. Eihän heillä edes ole vanhainkodeissa tietokoneita käytössä kun siellähän he jo asuvat kun ovat niin vanhoja! Vaikka vuonna 1961 syntynyt ihminen on jo 6-vuotias, siis hirveän vanha!
Isäni on syntynyt 1930-luvulla, ja käyttelee kyllä tietokonetta, hoitaa pankkiasiat ja muut sellaiset netissä ja on ollut Facebookissa varmaan sen alkumetreiltä alkaen. Ei asu vanhainkodissa, vaan äitini kanssa kotonansa.
Minä olen syntynyt 1965 ja jo lukiossa 80-luvun alkupuolella opiskelin ATK:ta ja opeteltiin ohjelmointia. Minusta tuollaiset 16-kesäiset ovat pelkkiä kakaroita ja tuntuu oudolta, että 50-luvulla syntyneet jäävät jo eläkkeelle, hehän ovat niin nuoria vielä. Vasta 8-kymppiset alkavat tuntua vanhoilta.
Ensimmäiset tietokoneet muuten keksittiin maailmalla jo 40-luvulla, Suomessa 1950-luvulla.
Suomen ensimmäisestä tietokoneesta on erilaisia näkemyksiä, samoin kuin maailman ensimmäisestä tietokoneestakin. Yhtäältä ensimmäinen suomalaisvalmisteinen tietokone oli Teknillisessä korkeakoulussa tutkimusprojektina vuonna 1954 alkunsa saanut ESKO, joka valmistui lopullisesti vuonna 1960. Toisaalta Suomen ensimmäinen toimiva tietokone oli kuitenkin Postisäästöpankille vuonna 1958 hankittu IBM 650, lempinimeltään Ensi. ESKO ei myöskään ollut puhtaasti suomalainen, sillä sen perusratkaisut sekä osa osista ja piirustuksista kopioitiin Saksasta.
Itselläni on synkkä menneisyys, aloitin IT urani vuonna 1966, eläköidyin vuonna 2006.
Joskus 60-luvun loppupuolella oli ainaki meidän seudulla yhden talven aikana innostus lähettää yrityksiin kirjeitä, joissa pyydettiin tarroja ja mainoslahjoja itselle.
Muistan kun itse sain mm. Kesoililta hienon kuulakärkikynän ja tietenkin erilaisia tarroja. Olin todella ilojnen ja ylpeä siitä kynästä. Ikää oli jotain 7 tai 8 vuotta itselläni.
Kaikkihan ei tietenkään lähettäneet mitään.
Ihan kiva kokemus sekin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olympiakisat olivat isoja tapahtumia.
Nykyään ovat vielä isompia, mutta tuolloin saivat kansakunnan jakamattoman huomion.
Muistan vieläkin 1980 ja 1984 Olympialaiset pitopaikkoineen ja käänteineen. Moskovan keihäskisan, Vainion "talonmies selitys", boikotit jneEn muista kuin tuurilla 2000-luvun Olympialaista edes jotain.
Sama juttu. Voin vieläkin nähdä silmissäni Virenin kaatumisen. Koulussa tuotiin telkkari luokkaan ja siitä katsottiin tärkeimpiä kisoja. Tämän vuosituhansien olympialaisista tuskin muistan edes paikkoja ja harvoista suomalaisista voittajistakin vain niitä, jotka voivat tulla jossakin vastaan.
Katsoin suorana lähetyksenä Virenin juoksun, jossa hän kaatui. Silloin oli koulusta kesäloma ja olympialaiset ehti seuraamaan. Jännitin hirveästi ja rukoilin, että Viren voittaisi. Rukoukseeni vastattiin.
Samoissa olympialaisissa tapahtui hirvittävä terroriteko, jossa israelilaisia urheilijoita menehtyi.
Ehkä siihenkin aikaan koulut alkoivat eri kunnissa eri aikaan, kun minä muistelen olleeni koulussa jo sillä viikolla. Se juoksuhan oli illalla, arkipäivänä.
Kaisaniemen Teinitalosta ostettiin viimeisintä huutoa olevat vaatteet.
Vierailija kirjoitti:
oynho kirjoitti:
Onnittelut kaikille, jotka välttyivät Retu-kengiltä. Nehän hajosivat viikossa.
Ja Rymd-mehu - kahdesti join, kahdesti seuraavana yönä oksensin. Siinä oli jotakin minulle sopimatonta.
Meillä oli Rymdiä aina mökillä. Aika kamalaa! Muistatteko limsapullojen korkit? Ihanat metallinvärit, niistä sai taiteltuna pitkät kynnet.
Meillä tehtiin niistä korkeista värikkäistö nukeille koruja ja tiaaroja.
Vierailija kirjoitti:
Joskus 60-luvun loppupuolella oli ainaki meidän seudulla yhden talven aikana innostus lähettää yrityksiin kirjeitä, joissa pyydettiin tarroja ja mainoslahjoja itselle.
Muistan kun itse sain mm. Kesoililta hienon kuulakärkikynän ja tietenkin erilaisia tarroja. Olin todella ilojnen ja ylpeä siitä kynästä. Ikää oli jotain 7 tai 8 vuotta itselläni.
Kaikkihan ei tietenkään lähettäneet mitään.
Ihan kiva kokemus sekin.
Me käytiin 70-luvulla kavereiden kanssa paikkakunnan eri liikkeissä pyytämässä tarroja. Yllättävän monessa firmassa tai liikkeessä oli saatavilla erilaisia tarroja, joko heidän omalla logolla tai sitten tarroja, joita olivat saaneet yhteistyökumppaneiltaan.
Jostain pöytälaatikoista monikin meille niitä kaiveli.
Lähetin muutamia myös ulkomaalaisille kirjeenvaihtokavereilleni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opettajat ja muutkin aikuiset tykkäsivät, kun lapset kantelivat toisistaan. Huutoa tuli ja kantelijat hymyilivät pikkutärkeinä.
En muista, että olisivat tykänneet. Ei ihmiset oikein jaksa pieniä eikä isoja kantelupukkeja.
Meitä kiellettiin kantelemasta niin koulussa, kuin kotonakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä muistan parhaiten Coral- mainoksen, 70- luvun alusta. Siinä tanssi Ior Svedlin, myöhemmin Bock, joka silloin oli vielä Suomenlinnassa oppaana. Olin kierroksella kerran isosiskoni kanssa, ja minusta oli niin jännä nähdä tällainen julkkis. Junamatka pääkaupunkiin kesti seitsemän tuntia, ja isosisko otti mut joskus Hesaan mukaansa, koska kaipasi matkaseuraa.
Käytiin kerran lentoasemalla jotain vastassa ja siellä oli sellainen kattoterassi, jossa saattoi katsella koneita ja niihin käveleviä ihmisiä. Helsingin kauppatorin luona olevan talon seinässä oli kyltti, jossa luki "Petos- ja väärennösosasto" ja se kauhistutti minua. Miten voi tuollaista mainostaa!. Myöhemmin selvisi, että se oli poliisinosasto. Myös trollikat oli minusta pelottavia.Ior Bock oli myös Stockmannin mainoksessa. "Stock, Stock, Stockmann, sieltä saa mitä tahansa, Stockmann, siellä riittämään saa myös rahansa". Siinä oli kohta, missä Bock ostaa puutarhakeinun ja myyjä sanoo: "Pannaanko pakettiin vai keinutteko heti?", se oli hyvin hauskaa.
Näyttelijä Arja Pessa ainakin oli yhdessä Stockmannin mainoksessa, jossa Kai Hyttinen lauloi tuon mainosjinglen. Meillä on digiboksiin tallennettuna Maikkarilta tullut sarja tv-mainosten historiasta ja tuo mainos on siinä mukana, samoin kuin se Coral-mainoskin, joka sivumennen sanoen oli lapsuuteni lempimainoksia ja osaan vieläkin ne dralonit ja brinailonit laulaa Kari Kuuvan mukana. 😄
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä kattelin myös Bonanza-lännensarjaa pikkulikkana, ja se tuli mustavalkeasta telkkarista jo 60-luvun lopulla ja väreissä myöhemmin. Pikku-Joe, ja se lihava äijä Hoss kuin myös heidän vanha isänsä jäänyt mielen kuviini. Oliks niitten äiti kuollut vai oliko siinä lännen talossa naista lainkaan, kun en muista, että olis ollut????:D
Manolito, eikös sekin ollu Bonanzassa?
Kahdeksan surmanluotia järkytti kovasti.
Lauantain toivotut levyt, loppupuolella oli muutama rokimpi biisi joita odotin käsi mankan rec-nappulalla valmiina, biisit alkoi kesken ja loppu kesken. Heikki Harmalla oli joku musaohjelma myös. Ei ollu youtubea :)
MANOLITO ei ollut Bonanzassa. Manolito oli oma sarja, en muista mikä sen nimi oli, ellei Manolito.
Ja sitten oli VIRGINIALAINEN. ... tulikohan se Tesvisiosta tms kanavasta joka ei näkynyt koko maassa. Ihan virginialainen!"Henry Darrow was an American character actor of stage and film known for his role as Manolito "Mano" Montoya on ... Bonanza (1967)"
Manolito oli Bonanzassa.
Kukas High Chaparralissa oli? Siinäkin oli joku samantapainen roolihahmo. Ei jaksa kaivaa wikipediaa nyt...
Ala-asteaikaisista lauluista päään on jäänyt ainakin Kookaburra-laulu:
"Kookaburra naurava lintu on, kuningas se on koko viidakon..."
Englannin kirjassa seikkaili ainakin Eddie.niminen poika, ja Ringo-koira. Koirastakin oli laulu, josta muistan vain pätkän "R-I-N-G-O, R-I-N-G-O, R-I-N-G-O, Ringo is his name." aar, ei en, gii, ou..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä kattelin myös Bonanza-lännensarjaa pikkulikkana, ja se tuli mustavalkeasta telkkarista jo 60-luvun lopulla ja väreissä myöhemmin. Pikku-Joe, ja se lihava äijä Hoss kuin myös heidän vanha isänsä jäänyt mielen kuviini. Oliks niitten äiti kuollut vai oliko siinä lännen talossa naista lainkaan, kun en muista, että olis ollut????:D
Manolito, eikös sekin ollu Bonanzassa?
Kahdeksan surmanluotia järkytti kovasti.
Lauantain toivotut levyt, loppupuolella oli muutama rokimpi biisi joita odotin käsi mankan rec-nappulalla valmiina, biisit alkoi kesken ja loppu kesken. Heikki Harmalla oli joku musaohjelma myös. Ei ollu youtubea :)
MANOLITO ei ollut Bonanzassa. Manolito oli oma sarja, en muista mikä sen nimi oli, ellei Manolito.
Ja sitten oli VIRGINIALAINEN. ... tulikohan se Tesvisiosta tms kanavasta joka ei näkynyt koko maassa. Ihan virginialainen!"Henry Darrow was an American character actor of stage and film known for his role as Manolito "Mano" Montoya on ... Bonanza (1967)"
Manolito oli Bonanzassa.
Kukas High Chaparralissa oli? Siinäkin oli joku samantapainen roolihahmo. Ei jaksa kaivaa wikipediaa nyt...
Katso IMDB:stä. Manolito oli vain ja ainoastaan High Chapparalissa. Henry Darrow on esiintynyt yhdessä Bonanzan jaksossa, henkilönä 'Amigo'.
Koulussa opeteltiin heti kaunokirjoitusta oikealla mustekynällä. Kun kynän säiliö tyhjeni, piti mennä luokan lavuaarille täyttämään kynä. Mulla on edelleen tosi kaunis käsiala / käsialoja ja monta mustekynää.
Kiiltokuvat . Se tuoksu, kun kirja- tai paperikaupassa myyjä avasi kansion selailtavaksi. Myytin ns. arkeissa . En muista paljonko yksi kiiltokuva-arkki maksoi. Oli kukkia, eläimiä ja enkeleitä jne. kimalluksella tai ilman. Koulussa välitunneilla vaihdeltiin "kiltsikoita".
Joo, kyllä tarkoittaa. Muistin ensin väärin. Sveitsi se olikin.