60-luvulla syntyneet, muistoja!
En enää muista nimeä, mutta kaupoissa oli vanukkaita, joiden logossa oli tytön pää. Värit keltainen ja ruskea. Muistan, että sain t-paidan, kun vanukkaita tuli ostettua tarpeeksi. Mikähän oli nimi?
Jäätelöitä oli mm. pingviinejä, joitain ihme peikonpäitä (oransssi tukka ja punainen naama). Melissa maitohyytelö tuli kauppoihin, ja sitä vihattiin!
Karkkeina tykkäsin Chewtitseistä, niitä oli minttua, appelsiinia, mansikkaa..
Sarjakuvia oli paljon. Tintit ja Asteriksit olivat suosikkejani. Veikko, Tette ja Jykke oli parina sarjana. Muffet (silloin ei vielä Smurffeja) . Puk-kirjoja luin paljon, samoin Lotta-sarjaa. Ja hevoskirjoja. Laura-sarjaa, Mustaa Oria, australialaista villiori-sarjaa. Uljas musta.. TV:ssä rakastin Ratsutilan Nuoria.
Telkussa oli Mahdollisuuksia rajoilla ja Tiikeriprikaati. Cannon. Starsky ja Hutch vähän vanhempana. Alkuperäinen Star Trek ja Avaruusasema Alfa. Itse en saanut katsoa Hitchcock Esittää -sarjaa tai Yöjuttua!
Paljon muutakin tulee mieleen .. Postailen lisää, jos muillekin tulee nostalgiaa mieleen! Muistoja, kiitos!
Kommentit (2694)
Hitto, mikä palsta! Näitä lisää. Kävin läpi kaikkiviestit vain siksi että "olisiko" jotain lisättävää. No, Etelä-Suomi Espoo Kauppala 1961-vuoteen 1972 kaupunki. Koulu 68 Iivisniemi,parakki koulu, siitä Vapaaniemen kansakoulu Friisilässä, jossa oli myös kansalaiskoulu? Siitä takaisin Iiviniemeen, Vapaaniemen Yhteiskoulu, missä myös Timo Soini ja Jari Sarasvuo oppilaina. Jumppamaikkana muuan Jyrki Helis..... ;joka lyttäsi minut sanomalla "miten voit olla tuollainen nolla, kun broidisi on koulun priimus" jatkoa "onko teillä sama äiti" Mut joo, ei traumoja, eniten ihmetystä tuo esiin se, ettei kukaan koko ketjussa tuonut esiin "Flippereitä".PRKlE kaiken pelaamisen alku ja juuri. Tennarissa siis "Tennispalatsi", oli Anttila Fredan puolella, mut bussiaseman puolella oli tennarin kahvila, jossa oli OXO-niminen flipperi ja Pukevan "Pucksissa" oli "Flibuja", tosin aina rikki. Matka jatkui "Pilailupuotiin" , jossa homma toimi Ja Flibut pelas. TosinFredalla oli mesta ja aina täynnä, ei asiaa.
Töllö ohjelmat, joita ei mainittu, "Matkalla avaruuteen", Jossa robotti"yllättäen" R2D2, Star Wars, näköinen, alkoi vapisemaan sanoen "Danger"Danger"ja sit jotain ikävää tapahtui. Jäin myös kaipaamaan, tosin jälkijättöisesti sarjaa "muukalaiset", ideana oli että muusta maailmasta tulleet, olivat asuttautuneet jo maahan, mutta heitä metsästettiin "jotenkin" ja joka jakson päätteeksi saatiin yksi eliminoitua. Merkkinä oli "pikkusormi" oli aina jäykistynyt suoraksi. "Homokulttuurin esikuva? Niin, ja "Pätkis"piirrettyjä MTV. "Paljon olisi ollut muisteltavaa ja korjattavaa, mutta tärkein juttu silti mielestäni on , jatkaa ja esittää omille lapsille näitä juttuja, joita vain voi kertoa. Poikani kelaa näitä ja tarkistaa netistä, ja pääasia tulee esille, pappa, puhut asiaa, näin se on.Niin ja namuista , kuka muistaa pusseissa myytävää jotain rakeista, kun suuhun laittoi, alkoi hirveä ritinä ja ratina, oliko edes terveellistä.
Väliosien välistä, joku mainitsi "TV kauhusarjan" Pidättekö ostereista: Tähän kommentti "Muistan aina kohtauksen kun "Boström" löydettiin pakaste arkusta, meikattuna kuten "Cesar Romero" Batman "Jokerina.
Talonmiehistä sen verran, " meidän se toisiks viimeisin talonmies" oli kuin toinen faija. Se ohjas ja kerto ja tiesi mopojen rakentelusta kuin myös "pommi jutuista"Ihan vaan, paljon opittiin ja kaikki tän taloyhtiön nuoret on arvostaa sitä vieläkin, vaikka äijä on mananmailla. Silloin 39 asuntoa, rivitalo meiningeissä, voi vidu, itku tulee, mikä yhteismeininki oli silloin.Silloin elettiin ja katottiin, et kaikki pärjäs ja kaikista pidettiin huolta. Kukaan ei jäänyt ulkopuolelle. Sen vielä lisään, olin Vapiksesta (Vapaaniemen yhteiskoulusta) viimeinen keskikoulun päästötodistuksen saanut. Sen jälkeen koulun nimi muuttui Kaitaan koulu ja lukio.(nykyään remontissa) ehkä aukee käyttöön just.
Niin,ja ne Beavers farkut oli must, kun myyjänä oli Cisse Häkkinen "Hurriganes"
M ja P
Hei, täällä ei saa mainita nimiä! Modet varmaan poistavat kommenttisi pian...
Oliko muiden 60-luvulla syntyneiden perheissä tapana 60- ja 70-luvulla ottaa perheen lapsista valokuva perheeseen ostetun uuden auton vierellä?
Isäni osti siihen aikaan kylläkin jo käytettyjä henkilöautoja, mutta vaihtoi niitä tietyin vuosi välein ja joka kerta uuden auton ostopäivänä minä itsekseen tai veljeni kanssa auton keulan eteen tai kupeelle seisomaan omalla pihalla valokuvattavaksi.
Yksi kuva minusta on pienenä tyttönä otettu myös setäni ihan uuden karhean autonsa viereltä mummolassani joskus 60-luvun puolivälin tienoissa.
Näitä eri merkkisten autojen vierellä otettuja kuvia on minustakin napsittu aikoinaan monia ja eri vuodenaikoina. Omassa perheessäni ei enää harrastettu moista varsinaista kuvaamista teemalla: "Lapsi tai lapset ja uusi automme" 80/90-luvulla.
Meillä kuvattiin uuden television vieressä!
Ajatella, että itse olen elänyt lapsuuteni ja vuoteen 2000 euroon saakka rahavaluutalla markka. 60-luvulla oli vielä penni, viisipenninen, kymmenpenninen, 20penninen, 50-penninen, markka, viiden markan seteli, kymppi, viisikymppinen ja satasen seteli.
Yhden pennin kolikko lopetettiin sittemmin jossain vaiheessa markan valuutta-aikaan, ja tuli viiden pennin kolikko ja muistaakseni vitosen seteli muutettiin kolikoksi jne.
Aikoinaan sitten eurovaluuttaan siirryttyämme ja markkojen jäätyä penneineen pois niin laskin alkuvuosina pitkään hinnat euroista sentteineen muuntaen markoiksi penneineen.
Yksi eurohan vastaa liki 6 markkaa.
Sitten olen elänyt 60-luvulla syntyneenä myös jo aikuisiälläni shekkivihko-aikakauden maksuvälineenä. Heh, oli sekin omanlaistaan aikakautta. Shekkejä kirjoiteltiin ohella käteisen rahan maksaessa kaupoissa ja ravintoloissa. Kaikkiallehan shekit eivät käyneet maksaessaan ja piti sen takia olla sitä käteistäkin aina kukkarossa mukana.
Vierailija kirjoitti:
Maaseudulla oli paljon bussivuoroja kaupunkiin ja takaisin sekä lähikyliin. Matkustin monta kertaa kesässä yksin mummolaan bussilla. Bussikuskille piti kertoa, missä tienhaarassa jää pois.
Eikä maaseudun pikkukylissä ollut tien laidoilla mitään liikennemerkillä merkittyjä linja-autopysäkkejä levennyksineen. Mun lapsuuteni kylällä kokoonnuttiin linja-autoa varttumaan jonkun kaupan tai kylän baarin pihan edustalle, mutta omankin pihan portin pielestä noukkivat linjuriautot kyytiin, jos joskus ei ehtinyt sinne kylän ns. yhteiselle noukkimapaikalle kävellä.
Itse kuljin oppikouluaikoihin viisi vuotta kotikylästä linja-autolla läheiseen kaupunkiin.
Kaupungista kotiin tultuani jäin aina kotini kohdalla pois autosta, mutta aamuisin usein käveltiin läheisen kaupan, postin ja kuppilan viereen venttailemaan bussia muidenkin kylän asukkaiden mm. koulukkaiden, opiskelijoiden ja töihin menevien kanssa.
Matkaa kaupunkiin minulla oli reippaasti yli 20 km suuntaansa, joten päivittäin edestakaisin linjuriautossa istumista kertyi yhteensä yli tunnin verran. Eikä ihmekkään, että välillä väsytti niinä aamuina, kun piti klo 7 olla jo koulukassi pykälässä ulkona menossa bussille, vaikka koulu alkoi vasta klo 8 aikoihin. Aamuhartaudella siihen aikaan tietenkin. Yleensä 10 minuutin mittaisella aamupuheella keskusradion kautta. Onneksi oli niitäkin päiviä viikossa, kun koulupäivä alkoi vasta ysiltä tai kymmeneltäkin, sai nukkua pitempään. Sitten oli kerran viikossa vähintään yksi koulupäivä lyhyempi kuin muut, ja jopa klo 12 tai 13 pääsi pois. Mutta meillä maalla asuvilla meni sitten aina kotiin palaamiseen linja-autojen aikataulujen mukaan vaihtelevasti aikaa. Onneksi joskus pääsin isäni autollakin koulumatkoja muiden sisarusteni kanssa, kun isälläni oli välillä omaa työtänsä tehtävänä kaupungissa sijaitsevassa firman konttorissa.
Muistan kun niinä päivinä kun koulu loppui aikaisemmin niin pystyi palaamaan kotiin 15 km joskus klo 13.00 tai ehkä 13.30 lähtevällä posti autolla! Siis oli posti autoja jotka oli linja-autoja.
-Eri
Se oli aikaa ennen muovipusseja, kertakäyttönenäliinoja, sukkahousuja ja kertakäyttöastioita.
Koulukaverien kanssa keskikouluaikana lähetettiin kirjeitä kesälomalla koska maalla asuttiin eikä nähty toisiamme ennenkuin taas syksyllä. Puhelimella ei soitettu mitään "tarpeetonta". Koulu oli kirkonkylällä ja sinne tuli oppilaita jopa 40 km päästä bussilla.
Sain toisten karkkivarkauden takia selkääni. Isäpuoleni ryyppäsi ja oli väkivaltainen.
Kansakoulussa oli ulkohuussi ja oli 7 erikokoista reikää rivissä takapuolen koon mukaan. Muistan että eka luokalla istuin pienimmässä ja isoimman reiän koko hirvitti koska olisin helposti pudonnut reiän läpi alas korkealta.
Sitä aikaa kun ajatuskin muovikuusesta oli järkyttävä. Kaikilla oli oikeat joulukuuset eikä niitä koskaan tuotu sisään ennen aattoa. Ja kun tuli 70-luvulla sähkökynttilät kuuseen, se vasta ihmettä oli.
muistaako joku kun tuli sellainen mitä sanottiin nykytys hammasharjaksi? taisi olla jo 70 luvun alkua. mihinkä mahtoi hävitä?
Vierailija kirjoitti:
Se oli aikaa ennen muovipusseja, kertakäyttönenäliinoja, sukkahousuja ja kertakäyttöastioita.
... jota 60-luvulla syntyneet eivät muista. Meidän lapsuudessa oli jo plastiikkapusseja ja sukkahousuja monista materiaaleista. Ohuita nailonsukkahousuja korjattiin kirkaalla kynsilakalla. Muita kynsilakkavärejä ei ollutkaan kuin erisävyisiä punaisia.
Nenäliinoja piti olla kansakoulussa aina pulpetissa. Serlaa ne nenäliinat yleensä olivat, kuten vessapaperitkin. Opettaja tarkasti joka aamu oppilaiden kädet, jotka piti olla nenäliinojen päällä pulpetin päällä. Kertakäyttöastioitakin oli, mutta vähemmän kuin nykyisin.
Peruskoulussa sai joka lukukausi uudet oppikirjat ja ne päällystettiin muovilla. Muoveja oli eri värisiä. Varakkaimpien lapsien kirjat oli päällystetty kontaktilla. Magneettipenaalit (laatikkomalli, pehmeähkö muovikansi kuvalla) oli kova juttu. Hajukumeja keräiltiin ja hajutusseja haisteltiin, muistan vieläkin "mustikan" hajun sinisessä tussissa.Minulla oli myös maapalloteroitin, joka oli tosi hieno. Makuhuulirasvaan (toffee tai metsämansikka) piti säästää useita viikkoja viikkorahaa. Muisteja (kiiltokuva) vaihdeltiin ja niiden "arvot" oli tarkasti tiedossa. Kerran kerrostalossamme oli kylässä ruotsista tullut tyttö, jolla oli uskomaton kokoelma Suomessa ennen näkemättömiä muisteja kiilteineen (liimattua kimalletta) päivineen. Sain tehtyä sellaiset vaihtokaupat, että en ollut uskoa todeksi.
Eka- ja tokaluokilla askarreltiin ja piirrettiin paljon. Koulun kevät- ja joulujuhliin harjoiteltiin näytelmiä ja laulujen sanat piti osata ulkoa. Kovasti harjoiteltiin myös maamme- ja siniristilippumme - laulujen sanoja. Kun opettaja tuli luokkaan, noustiin pulpetin viereen seisomaan. Opettaja sanoi Huomenta tai päivää ja siihen vastattiin samalla tavalla. Sitten ope sanoi istukaa. Näin alkoi oppitunnit. Päivän päätteeksi sanottiin näkemiin.
Erilaiset läpsytykset oli muotia. Toisen kanssa läpsittiin käsiä yhteen tietyn "kaavan" mukaan, esim.
Anneli Jaana, Anne, but she pum pum pum. Anne, my see my darling, Anne, my see my darling. Love To you, Love To mee, Anneli Jaana, Anne, tsik, tsik!
Pappani osti mulle terävän puukon, sillä lailla, tällä lailla, terävän puukon.... Pappani kielsi mua lyömähästä, sillä lailla, tällä lailla lyömähästä. Pappani kielsi mua lyömähästä, puukolla terävällä. Tulin minä kerran lyöneheksi, sillä lailla, tällä lailla lyöneheksi. Tulin minä kerran lyöneheksi, puukolla terävällä. Joudun mä siitä Viipurin linnaan, sillä lailla, tällä lailla, Viipurin linnaan. Jouduin mä siitä Viipurin linnaan kahdeksikymmeneksi vuodeksi. Luistani tehtiin luusoppaa, sillä lailla, tällä lailla luusoppaa. Luistani tehtiin luusoppaa ja kaikille köyhille annettiin.
Pipappaluula osaat sä uida, pysyt sä pinnalla? Pipappaluula osaan mä uida, pysyn mä pinnalla....
Naisten uimalakit joissa oli sellaisia kukka ulokkeita. Se oli hassun näköistä järvessä. Lapsille oli uima-apu, sellainen ihme kiekko joka laitettiin kaulaan.
Vierailija kirjoitti:
Ajatella, että itse olen elänyt lapsuuteni ja vuoteen 2000 euroon saakka rahavaluutalla markka. 60-luvulla oli vielä penni, viisipenninen, kymmenpenninen, 20penninen, 50-penninen, markka, viiden markan seteli, kymppi, viisikymppinen ja satasen seteli.
Yhden pennin kolikko lopetettiin sittemmin jossain vaiheessa markan valuutta-aikaan, ja tuli viiden pennin kolikko ja muistaakseni vitosen seteli muutettiin kolikoksi jne.Aikoinaan sitten eurovaluuttaan siirryttyämme ja markkojen jäätyä penneineen pois niin laskin alkuvuosina pitkään hinnat euroista sentteineen muuntaen markoiksi penneineen.
Yksi eurohan vastaa liki 6 markkaa.
Sitten olen elänyt 60-luvulla syntyneenä myös jo aikuisiälläni shekkivihko-aikakauden maksuvälineenä. Heh, oli sekin omanlaistaan aikakautta. Shekkejä kirjoiteltiin ohella käteisen rahan maksaessa kaupoissa ja ravintoloissa. Kaikkiallehan shekit eivät käyneet maksaessaan ja piti sen takia olla sitä käteistäkin aina kukkarossa mukana.
Muistan kun oli paperimarkka vielä 60-luvun alussa.
64-68 markat oli hopeamarkkoja 69 lähtien metallin koostumusta muutettiin ja pikkuhiljaa nuo ennen 68 painetut markat kerättiin suurimmaltiosin pois kiertämästä. Siksi niitä melko nihkeästi näkee vrt. 70-luvun / 80-luvun markat.