60-luvulla syntyneet, muistoja!
En enää muista nimeä, mutta kaupoissa oli vanukkaita, joiden logossa oli tytön pää. Värit keltainen ja ruskea. Muistan, että sain t-paidan, kun vanukkaita tuli ostettua tarpeeksi. Mikähän oli nimi?
Jäätelöitä oli mm. pingviinejä, joitain ihme peikonpäitä (oransssi tukka ja punainen naama). Melissa maitohyytelö tuli kauppoihin, ja sitä vihattiin!
Karkkeina tykkäsin Chewtitseistä, niitä oli minttua, appelsiinia, mansikkaa..
Sarjakuvia oli paljon. Tintit ja Asteriksit olivat suosikkejani. Veikko, Tette ja Jykke oli parina sarjana. Muffet (silloin ei vielä Smurffeja) . Puk-kirjoja luin paljon, samoin Lotta-sarjaa. Ja hevoskirjoja. Laura-sarjaa, Mustaa Oria, australialaista villiori-sarjaa. Uljas musta.. TV:ssä rakastin Ratsutilan Nuoria.
Telkussa oli Mahdollisuuksia rajoilla ja Tiikeriprikaati. Cannon. Starsky ja Hutch vähän vanhempana. Alkuperäinen Star Trek ja Avaruusasema Alfa. Itse en saanut katsoa Hitchcock Esittää -sarjaa tai Yöjuttua!
Paljon muutakin tulee mieleen .. Postailen lisää, jos muillekin tulee nostalgiaa mieleen! Muistoja, kiitos!
Kommentit (2694)
Vierailija kirjoitti:
Apsi-limonadi ja pennin karkit.
Ja limonadipullot oli suljettu "takuukorkeilla", sellaisilla metallisilla missä vedettiin metalliliuskasta ulos ja korkin yli.
Takuu korkit ja apsilimondadit, sekä penninkarkit ei kuulu samaan aikakauteen. Takuukorkki tuli vasta lähempänä 70-luvun puoliväliä, kun Apsi ja penninkarkit oli selkeästi 60-luvun juttuja.
En muutenkaan tykännyt takuukorkeista. Ne vanhat kiertämällä avattavat oli paljon makeempia. Niistä sai tehtyä kaikenlaista, mm kilpailtiin kuka sai tehtyä siitä pisimmän nauhan ja siinä oli vielä korkkinen sisus, jota neppaamalla kisailtiin, kuka saa lennätettyä sitä pisimmälle. Lisäksi niissä oli monia erilaisia hienoja metallinhohtovärejä. Takuukorkit oli kaikella tapaa tylsiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isorokkorokotus koulussa 70-luvun alussa
Oliko tämä muka pakollinen? Ettet muistelisi tuberkuloosirokotetta? Itse olen syntynyt 1964, enkä ole isorokkorokotusta saanut.
Oon syntynyt -65 ja kyllä minäkin sain isorokkorokotuksen.
Siinä "töpöteltiin" neulalla rokotetta alle sentin kokoiselle ihopläntille vasempaan käsivarteen,
Joillakin alue tulehtui niin pahasti että käsivarteen jäi iso arpi, minulle ei onneksi niin käynyt.
Neulalla? Mä muistaisin, että kyseessä olisi ollut jonkinlainen veitsi, jolla tökittiin. Itseasiassa juuri sen rokotuksen muistan erittäin hyvin ja muistan varsin hyvin sen rakennuksenkin missä se käytiin ottamassa. Mitään muita rokotuksia en lapsuudesta muistakaan. Olen syntynyt 1962 ja olin kyllä jo usemman vuoden ikäinen kun se rokotuksen sain, eli todennäköisesti 60-luvun puolivälin jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isorokkorokotus koulussa 70-luvun alussa
Oliko tämä muka pakollinen? Ettet muistelisi tuberkuloosirokotetta? Itse olen syntynyt 1964, enkä ole isorokkorokotusta saanut.
Minä sain isorokkorokotuksen 1960-luvulla ja ehdin sairastaa tuhkarokon, vesirokon ja sikotaudin alle 6-vuotiaana. Muuten olen ollut aina hyvin terve eikä minulla ole mitään allergioita tai tarvetta syödä mitään lääkkeitä. Ne perusrokotukset tetanusta, poliota ja kurkkumätää vasten olen käynyt uusimassa noin 10 vuoden välein.
Vierailija kirjoitti:
Pihalla leikittiin talvella lumileikkiä. Eli tasaiseen koskemattomaan lumihankeen tehtiin koti. Tampattiin jaloin talon ja huoneiden rajat. Lumi muodosti väliseinät, lumesta muotoiltiin esim. sängyt, sohvat ja pöydät, kylpyamme jne. Nuoskalumesta sattoi tehdä astioitakin. Kun talo oli valmis, alettiin sitten leikkimään kotia.
Anttilan kuvastoa selattin tarkkaan. Parhaimmat vaatteita esittelevät mallit leikattiin paperinukeiksi.
Olin unohtanut tuon lumihankeen tampatun kodin täysin! Sitä leikittiin meilläkin, mutta useimmiten kävi niin, että itse kodin tekemiseen kului niin paljon aikaa, ettei siinä kauheasti ehditty varsinaisesti leikkimään.
Vierailija kirjoitti:
Oliko tämä jo: metsästettiin Apu-lehden kilpailuun Suomen suurinta neliapilaa. Into oli kova, vaikka jo silloin järki sanoi, ettei tässä kisassa pärjää maalaisille, jotka ammatikseen kasvattavat kyseistä kasvia rehuksi.
Taisin olla vähän hönö, kun mulla ei tuo käynyt mielessäkään. Sitkeästi vaan etsittiin isoja neliapiloita siskojen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Muistatteko kun vanhemmat ihmiset, varsinkin maalta olevat, usein joivat kahvia tassilta, eli laittoivat sokeripalan hampaiden väliin, kaatoivat kupista kuumaa kahvia lautaselle (tassille) ja sitten ryystivät äänekkäästi kahvia siitä reunalta.
Palasokerit olivat joko Pulmua, hitaasti sulavaa kovaa sokeria tai sitten Sirkku, joka oli pehmeämpää ja nopeammin suussa sulavaa.
Muistan erittäin hyvin! En tosin tiennyt Sirkun ja Pulmun eroa ennen tätä.
Vierailija kirjoitti:
Olikohan silloin ohraleipäkin?
Oli ohraleipä myös. Se oli minun suosikkini.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tänään syötyäni Balkanin makkaraa, muistelin 60-luvulla ja 70-luvulla samaista Atrian makkarapötköä, joka oli niin maukkaan makuista, jonkalaista ei nykyään enää saa.
Maku on muuttunut monessa muussakin ruokatuotteessa.
Tiedä sitten, mikä on muuttanut monenkin einestuotteen maun ja esim. Atrian Balkanin makkarapötkö ei ole niin lihaisan ja "verekkään" näköinenkään kuin ennen vanhaan.
Myös ihmisen makuaisti muuttuu vuosien varrella, mutta tietenkin syy on tuotteissa.
Syy on tuotteissa silloin, kun resepti on muuttunut. Otetaan nyt esimerkiksi suklaat, joissa ei meidän lapsuudessa ollut palmuöljyä. Suklaat olivat yleensä myös nykyistä ohuemmissa levyissä. Kiss-kiss oli ennen erilaista, mutta jonnet ja jonnat eivät varmaan ole edeltäjää edes maistaneet.
Olikohan hevoshalpa kyröläistä tai sen tapaista?
Maistoin Kiss-kissiä tässä yhtenä päivänä monen kymmenen vuoden tauon jälkeen ja ensimmäinen ajatukseni oli: "Mutta eihän se tällaiselta maistunut?!" Siinä oli ennen paljon pirtsakampi maku, nyt se oli tasainen ja vähän tunkkainen.
Vierailija kirjoitti:
Joo, Balkanin Juhlaa oli usein leivän päällä. Muistan joskus myöhemmin, 80-luvulla kai tuli Juusto-Balkan.. Uh oh, nyt ihan ajatuskin tekee pahaa.
Lauantaimakkara oli halvinta, joskus ostettiin sitten Gotler-makkaraa. Tykkäsin siinä olevista isoista kinkku-tms. paloista.
Äiti osti joskus lihatiskiltä 'alatoopia'. Se läpikuultava hyytelöosa oli minusta kivan näköistä.
Lisäksi syötiin sipuliteemakkaraa. Lapsena ihmettelin aina sitä, millaista se sipulitee oikein on.
Teko tupakki jossa oli tupakin näköinen paperi päällä mutta sisus oli onttoa lakua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun mentiin lääkärille vaikka vähänkin flunssaisina tai kurkku kipeänä niin aina saatiin penisiliiniä. Miten monta kertaa sitä turhaan silloin syötiinkin.
Hetkinen ... otsikossa oli 60-luvulla syntyneet, jotka olivat lapsia 60-70-luvuilla. Tuohon ikäluokkaan kuuluvana muistelen, että ei silloin varsinkaan maalaislapsia lennätetty yhtenään lääkärissä. Penisiliiniä kyllä saatiin joka tarpeeseen ja vähän kaiken varalta, mutta vasta 80-luvulla.
Kyllä ainakin meillä oli yleistä saada penisiliinikuuri jo 70 luvun alussa ja sitä ennenkin. Oltiin silloin sairaana aika paljon koko perhe talvisin. Asuttiin maalla muttei oltu maanviljelijöitä. Omalla autolla isä käytti meitä lääkärillä.
Lapsille oli oma vaaleanpunainen nestemäinen penisilliini, joka maistui hyvältä.
Omissa muistikuvissani tämä oli järkyttävän pahaa. Tuli yökkäysreaktio aina, kun sitä piti ottaa.
Vierailija kirjoitti:
Silloin oli ompelupiirejä joissa naiset kokoontuivat juoruamaan naapureista, neulomaan ja kahvia juomaan.
Nykyisin akat on AV:lla, kädessä älypuhelimet puikkojen sijaan ja juorut on bloggaajista ja julkkiksista.
Ompeluseurat! Tuttu juttu meillä maalla. Miehet kutsuivat niitä juoruseuroiksi, eikä syyttä.
Maaseudulla oli paljon bussivuoroja kaupunkiin ja takaisin sekä lähikyliin. Matkustin monta kertaa kesässä yksin mummolaan bussilla. Bussikuskille piti kertoa, missä tienhaarassa jää pois.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Apsi-limonadi ja pennin karkit.
Ja limonadipullot oli suljettu "takuukorkeilla", sellaisilla metallisilla missä vedettiin metalliliuskasta ulos ja korkin yli.
Takuu korkit ja apsilimondadit, sekä penninkarkit ei kuulu samaan aikakauteen. Takuukorkki tuli vasta lähempänä 70-luvun puoliväliä, kun Apsi ja penninkarkit oli selkeästi 60-luvun juttuja.
En muutenkaan tykännyt takuukorkeista. Ne vanhat kiertämällä avattavat oli paljon makeempia. Niistä sai tehtyä kaikenlaista, mm kilpailtiin kuka sai tehtyä siitä pisimmän nauhan ja siinä oli vielä korkkinen sisus, jota neppaamalla kisailtiin, kuka saa lennätettyä sitä pisimmälle. Lisäksi niissä oli monia erilaisia hienoja metallinhohtovärejä. Takuukorkit oli kaikella tapaa tylsiä.
Kiertämällä avattavista korkeista tehtiin tekokynnet!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isorokkorokotus koulussa 70-luvun alussa
Oliko tämä muka pakollinen? Ettet muistelisi tuberkuloosirokotetta? Itse olen syntynyt 1964, enkä ole isorokkorokotusta saanut.
Oon syntynyt -65 ja kyllä minäkin sain isorokkorokotuksen.
Siinä "töpöteltiin" neulalla rokotetta alle sentin kokoiselle ihopläntille vasempaan käsivarteen,
Joillakin alue tulehtui niin pahasti että käsivarteen jäi iso arpi, minulle ei onneksi niin käynyt.
Olen samanikäinen, synnyin Ruotsissa, enkä saanut isorokkorokotetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Apsi-limonadi ja pennin karkit.
Ja limonadipullot oli suljettu "takuukorkeilla", sellaisilla metallisilla missä vedettiin metalliliuskasta ulos ja korkin yli.
Takuu korkit ja apsilimondadit, sekä penninkarkit ei kuulu samaan aikakauteen. Takuukorkki tuli vasta lähempänä 70-luvun puoliväliä, kun Apsi ja penninkarkit oli selkeästi 60-luvun juttuja.
En muutenkaan tykännyt takuukorkeista. Ne vanhat kiertämällä avattavat oli paljon makeempia. Niistä sai tehtyä kaikenlaista, mm kilpailtiin kuka sai tehtyä siitä pisimmän nauhan ja siinä oli vielä korkkinen sisus, jota neppaamalla kisailtiin, kuka saa lennätettyä sitä pisimmälle. Lisäksi niissä oli monia erilaisia hienoja metallinhohtovärejä. Takuukorkit oli kaikella tapaa tylsiä.
Pennin nallekarkkeja muistan ostaneeni 70-luvun puolivälissä, sen jälkeen niiden hinta nousi.
En koskaaan muista ostaneeni pennin karkkeja, mutta en mennyt kioskille yksin lapsena. ainakaan en ennen ekaluokkaa (vm -64) Muistan myohemmin merkkarit. Ensin se salmiakki, sitten punainen ja keltainen (makua en muista, oliko siinä paljon makua edes, vain hedelmä) . Joskus (esi)teininä tuli huulipunakarkit, niitä piti kaydä hakemassa kauempaa kuin lähikiskalta.
70 luvun hiekanruskeat vakosammarit. Ai että ne oli mukavat. Milloinkahan tulevat taas muotiin, jos milloinkaan!?
Koulussa iltapäivällä maha kurni nälästä usealla. Ruokailu oli liian aikaisin ja jos oli välipalaa niin se oli vain porkkana, lanttu tai jukurtti. Olis pitänyt olla voileipää. Kotiin tultiin aina kauhean nälkäisinä. Onneksi äiti oli kotona ja oli voileipiä ja kaakaota tai mehua odottamassa aina. Tai oli paistanut lettuja.
Itse en (tietääkseni) saanut , tai en muista saaneeni isorokkorokotetta (vm -64). Tuberkoloosirokotteen sain, ja muistan, että sitä testattiin ala-asteella. Yksi oppilas ei näyttänyt vasta-aineita (ihottuma tms?), ja hän sai uuden rokotteen.
Vuonna 76 oli liikkeellä aivokalvontulehdus, ja rokotteena oli men-a. Meillä oli neuvolassa joku sadistineulahullu hoitaja, joka aina esitteli neulan ja rokotteen (ruiskusta sisään, ja sitten ruiskutetaan pikkaisen ulos.. ja neula oli aina SUURI) ihan siinä silmien edessä. Ja joka kerta aloin voida pahoin. Valitettavasti vasta siinä vaiheessa, kun olin jo takaisin luokassa.
Muistan, että vielä yläasteella kun sain jonkun rokotteen (ehkä vain jäykkäkouristus), ja luokassa sitten alkoi taas pahoinvointi. Kaverini kärräsi minut alakerrassa olevaan puhelinkoppiin. Soitin isälle töihin, että hakee minut kotiin. Puhelimen johto ehkä juuri ylsi lattialle, en huonovointisena voinut edes seisoa.
Nykyään rokotus ei edes tunnu! Neula on niin ohut, että tuntuu pienemmältä kuin hyttysen pisto! Eli olen vihdoin päässyt eroon rokotuskammostani!