60-luvulla syntyneet, muistoja!
En enää muista nimeä, mutta kaupoissa oli vanukkaita, joiden logossa oli tytön pää. Värit keltainen ja ruskea. Muistan, että sain t-paidan, kun vanukkaita tuli ostettua tarpeeksi. Mikähän oli nimi?
Jäätelöitä oli mm. pingviinejä, joitain ihme peikonpäitä (oransssi tukka ja punainen naama). Melissa maitohyytelö tuli kauppoihin, ja sitä vihattiin!
Karkkeina tykkäsin Chewtitseistä, niitä oli minttua, appelsiinia, mansikkaa..
Sarjakuvia oli paljon. Tintit ja Asteriksit olivat suosikkejani. Veikko, Tette ja Jykke oli parina sarjana. Muffet (silloin ei vielä Smurffeja) . Puk-kirjoja luin paljon, samoin Lotta-sarjaa. Ja hevoskirjoja. Laura-sarjaa, Mustaa Oria, australialaista villiori-sarjaa. Uljas musta.. TV:ssä rakastin Ratsutilan Nuoria.
Telkussa oli Mahdollisuuksia rajoilla ja Tiikeriprikaati. Cannon. Starsky ja Hutch vähän vanhempana. Alkuperäinen Star Trek ja Avaruusasema Alfa. Itse en saanut katsoa Hitchcock Esittää -sarjaa tai Yöjuttua!
Paljon muutakin tulee mieleen .. Postailen lisää, jos muillekin tulee nostalgiaa mieleen! Muistoja, kiitos!
Kommentit (2681)
Koivistolainen- karvahattu, jossa oli nahkasta päänpäällisosa ja reunus paksu karvainen ympäri pään, ja ei kyllä päätä paleltanut kovalla pakkasella talvisin, kun sen reuhkan pisti päähänsä parin kilometrin kansakoulutaipaleelleen talvipakkasella.
Tollukkaat kumipohjilla oli myös pakkaskelin pop-jalkine. Mulla oli kansakoulussa punaiset tollukkaat, joulupukin tuomat. Myöhemmin mustat tollukkaat.
Oi, se ihana vapaus, jota nykylapset eivät saa kokea!
Asuin Kuusitiellä Meilahdessa 6-8 -vuotiaana ja koko kaupunki oli avoin. Juostiin, pyöräiltiin, hypättiin ratikkaan, seikkailtiin Keskuspuistossa kavereiden kanssa kaiket päivät.
Mitenhän nykylasten ongelmanratkaisukyvyt pääsevät kehittymään, kun kaikki tehdään aikuisten valvonnassa, EU-direktiivien mukaisilla leikkipaikoilla kypärä päässä. Aika näyttää... tyrehtyykö luovuus. Masennus on ainakin paljon yleisempää nuorilla aikuisilla kuin meidän ikäpolvellamme.
Vierailija kirjoitti:
Skipper - delfiinistä tuli sarja, samoinRin-tin-tin koirasta. Mustavalkoisia tarzan elokuviakin joskus.Spede -show nauratti koko perhettä . Onni -Clowni ja fakiiri Gronblom , oliko ohjelman nimi Sirkus-Pasila.
Sirkus Papukaija oli ohjelman nimi.
Rixrax-suklaavohvelipatukka oli tosi maukasta. Osuuskaupasta ostin ed.mainittuja patukoita.
Lakkainen kermajäätelö on myös jäänyt mieleen, ja sitä sai puolen litran paketissakin. Joskus kesäisin ostin ihan koko paketin ja söin ihan itse kerralla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pankista käytiin hakemassa muovisia kansioita kiiltokuvien keräilyä varten. Kiiltokuvia ei taideta enää myydäkään?
Pankista haettiin myös säästöpossuja. SYP:llä oli erivärisiä maapalloja. Saiko KOP:sta Roope Ankan arkkuineen? Vai oliko se orava?
Siskoni oli aikanaan nuoruudessaan Suomen Yhdyspankissa töissä ja hän toi niitä erivärisiä pikkukolikoiden säästölipas-maapalloja meille kotiinkin; ja minullakin niitä oli parikin kappaletta, mutta eipähän se minun säästämisintoani kasvattanut kummoisemmin;):))) Sain kyllä muistaakseni kerran yhden palloista täpötäyteen pennejä enimmäkseen, joka piti sitten käydä pankissa tyhjentämässä pankkivirkailijan toimesta.
Jatkan vielä: Joskus tuli laiteltua maapallolippaaseen myös markkoja&viisikymmenpennisiä,kaksikymmenpennosia jne. ja sitten kun tuli rahapula, niin eikun tukkapinnillä kaivamaan isommat kolikot ulos sieltä.
Eikun veitsellä ne lähti, ainakin Kultapossusta.
Vierailija kirjoitti:
Oi, se ihana vapaus, jota nykylapset eivät saa kokea!
Asuin Kuusitiellä Meilahdessa 6-8 -vuotiaana ja koko kaupunki oli avoin. Juostiin, pyöräiltiin, hypättiin ratikkaan, seikkailtiin Keskuspuistossa kavereiden kanssa kaiket päivät.
Mitenhän nykylasten ongelmanratkaisukyvyt pääsevät kehittymään, kun kaikki tehdään aikuisten valvonnassa, EU-direktiivien mukaisilla leikkipaikoilla kypärä päässä. Aika näyttää... tyrehtyykö luovuus. Masennus on ainakin paljon yleisempää nuorilla aikuisilla kuin meidän ikäpolvellamme.
Maailma on erilainen. Silloin ei ollut yksin kulkevalla lapsella niin paljon vaaroja.
Aloitin oppikoulun 1971, muistan miten äitini ompeli mulle koulun alkajaisiin mikroshortsit ja maksiliivin violetista crimplenestä. Pusero oli vaaleansininen, jossa oli kuminauharypytykset. Jalassa puukengät. Tykkäsin jo silloin vaatteista, piirtelin Apu-lehden paperinukeille omia muotivaatteita.
Vierailija kirjoitti:
Mitkä kengät ne olivat nimeltään, missä oli paksuhko valkoinen pohja ja ne olivat siniset? Siis kangaskengät.
Pamit
Hopeatoffee oli paljon parempaa, kuin nykyään. Silloin se oli kovaa ja uimahallista tullessa sitä haettiin aina kioskilta.
Lapsilla oli avain kaulassa.
"Äitii tuu ikkuunaan, täällää huutaa xxxx!"
Katusoittajat kiersi sisäpihoilla ja niille taiteltiin kolikoita paperiin, joka sitten heitettiin ikkunasta.
Koulussa fluorattiin usein. Purskuteltavan nesteen maku ja haju on vieläkin mielessä.
Kouluruokailuun pääsi, kun esitti ruokakortin. Oli ainakin meillä maksullinen siihen aikaan.
Salmiakkijauhopiippu oli muovinen piipun kopio. Sen pesään laitettiin salmiakkijauhoa ja imettiin. Pesän muoviseen kanteen piti tehdä pieniä reikiä, että se "veti" kunnolla.
Keinupeffistä pelattiin paljon.
Vierailija kirjoitti:
Hopeatoffee oli paljon parempaa, kuin nykyään. Silloin se oli kovaa ja uimahallista tullessa sitä haettiin aina kioskilta.
Lapsilla oli avain kaulassa.
"Äitii tuu ikkuunaan, täällää huutaa xxxx!"
Katusoittajat kiersi sisäpihoilla ja niille taiteltiin kolikoita paperiin, joka sitten heitettiin ikkunasta.
Koulussa fluorattiin usein. Purskuteltavan nesteen maku ja haju on vieläkin mielessä.
Kouluruokailuun pääsi, kun esitti ruokakortin. Oli ainakin meillä maksullinen siihen aikaan.
Salmiakkijauhopiippu oli muovinen piipun kopio. Sen pesään laitettiin salmiakkijauhoa ja imettiin. Pesän muoviseen kanteen piti tehdä pieniä reikiä, että se "veti" kunnolla.
Keinupeffistä pelattiin paljon.
Entä se vaaleanpunainen tabletti, joka piti pureskella ja sitten katsottiin, paljonko oli plakkia hampaissa?!
Samoin lääkärintarkastukset oli kauheita, niistä muistoista olikin täällä av:lla pitkä ketju jokin aika sitten.
Väri-tv teki vasta tuloaan. Myrskylinnut piti käydä katsomassa kaverin luona, kun niillä oli uus väritelkkari.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
M.A. Nummisen lastenlaulut. Pilasivat kyllä melkein lapsuuteni. En vaan tykännyt Nummisesta ja opettaja niitä biisejä soitti.
Olin aivan samaa mieltä kanssasi, että en itsekkään pitänyt M.A. Nummisen narisevasta lauluäänestä, enkä hänen lauluistaan.
MA kertoi jossakin haastattelussa, että kun hän oli kiertueella Saksassa, niin koko bändi heitettiin ulos esiintymispaikalta. Eivät tykänneet sielläkään:)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oi, se ihana vapaus, jota nykylapset eivät saa kokea!
Asuin Kuusitiellä Meilahdessa 6-8 -vuotiaana ja koko kaupunki oli avoin. Juostiin, pyöräiltiin, hypättiin ratikkaan, seikkailtiin Keskuspuistossa kavereiden kanssa kaiket päivät.
Mitenhän nykylasten ongelmanratkaisukyvyt pääsevät kehittymään, kun kaikki tehdään aikuisten valvonnassa, EU-direktiivien mukaisilla leikkipaikoilla kypärä päässä. Aika näyttää... tyrehtyykö luovuus. Masennus on ainakin paljon yleisempää nuorilla aikuisilla kuin meidän ikäpolvellamme.
Maailma on erilainen. Silloin ei ollut yksin kulkevalla lapsella niin paljon vaaroja.
Mitkään tosiasiat eivät puolla tätä väittämää. Kyllä niitä "namusetiä" oli silloin ja enemmänkin. Lapset osasivat lukea kadun kieltä toisin kuin nämä takapenkillä turvaistuimessa elämänsä istuneet.
Autoliikenne on toki vilkastunut sitten 60-70 -luvun. Hörhöjä ja pultsareita oli enemmänkin katukuvassa, kun palveluita hoitoonohjauksineen ei ollut. Perin harva on lapselle mitenkään vaaraksi.
Vierailija kirjoitti:
Mä muidta myös Coral- pyykinpesuaine mainoksen. Siinä oli Ior Svedlin, myöhemmin Bock, ja siinä rallatettiin kaikkia kuituja,ja kuinka on Coral verraton.
Enpä ole ennen tiennyt, että se leveälahkeinen keikuttelija oli Ior Bock :D
Vierailija kirjoitti:
Hörhöjä ja pultsareita oli enemmänkin katukuvassa, kun palveluita hoitoonohjauksineen ei ollut. Perin harva on lapselle mitenkään vaaraksi.
Monet näistä oli sotaveteraaneja. Muistan aina millainen näky Lepakkoluolan ympäristö oli siihen aikaan, kun se toimi yömajana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hörhöjä ja pultsareita oli enemmänkin katukuvassa, kun palveluita hoitoonohjauksineen ei ollut. Perin harva on lapselle mitenkään vaaraksi.
Monet näistä oli sotaveteraaneja. Muistan aina millainen näky Lepakkoluolan ympäristö oli siihen aikaan, kun se toimi yömajana.
Muistan minäkin ja se haju oli tyrmäävä. Ajatella, että tuollaista on ollut vielä 70-luvulla. Ihmisraunioiden vaivaiskoti ilman mitään henkilökuntaa. Miehet (ehkä pari naistakin) makasivat kuin raadot pesunestepulloineen pitkin ympäristöä talvipakkasillakin.
Olin herkkä lapsi ja itketti aina ohi mennessä. Niin sääliksi kävi!
Me kerättiin jätepaperia kellarin häkkivarastoon, josta jonkun isä vei ne autolla romuliikkeeseen. Saatiin karkkirahaa.
Vierailija kirjoitti:
Sosiaaliset erot olivat räikempiä tavallisten asioiden osalta. Oli perheitä, joissa lapset kulkivat lähes rääsyissä, ei ollut polkupyöriä, luistimia tai muita perusjuttuja välttämättä.
Nykyään varattomienkin perheiden lapsilla on älypuhelimet ym., arjessa ei erotuta samalla tavalla.
Tässä varmasti paikkakuntakohtaisia eroja, koska itse en ainakaan muista ketään missään rääsyissä kulkeneen. Itse siis asuin pienessä teollisuuskaupungissa. Toki esimerkiksi luistimissakin oli eroja ja ei minullakaan koskaan NHL merkisiä luistimia ollut (ne keltamustat hokkarit), vaikka niistä aina haaveilinkin. Toisaalta esimerkiski suksina minulla oli Järvisen erikoiskilvat ja kun lasikuitusuksien aikakausi alkoi, niin Karhun sinivalkoinen kilpamalli. Toki hiihdin tuohon aikaan jo kilpaa ja isä hiihto orientoitunut joten sikäli ymmärrettävääkin, mutta tavallinen duunariperhe olimme kuitenkin.
Ainut mikä vaatetuksessa saattoi näkyä oli se, että jollain ei ollut merkkifarkkuja. Sehän oli todella tärkeätä teini-iässä, että piti olla merkkifarkut. Itse kyllä tein vanhemmille mahdollisimman selväksi 12 vuotiaana, että enää ei tullut kuuloonkaan mitkään Laredot, tai Rica Levikset, vaan merkin piti Beavers. Sitten kun ekat merkkifarkkuni kovan taistelun jälkeen sain, niin olin niistä äärimmäisen ylpeä. En kylläkään muista, että ketään olisi halveksittu halpisfarkkujen käytöstä, saati jätetty niiden takia jengin ulpopuolelle, mutta varmasti monelle se oli henkilökohtainen tragedia joutua käyttämään halpisfarkkuja, niin kova sana merkkifarkut nuorison keskuudessa tuolloin oli.
Minä ja kaksi veljeäni olemme ihan tarkoituksella syntyneet kotona. Yksi sisarus sairaalassa ja äitini sanoi, että sen kokemuksen jälkeen ei yhtään synnytä siellä. Joten minä synnyin kotona v-64.
Myös naapurin tytöt synnytettiin kotona ihan suunnitelmallisesti.