60-luvulla syntyneet, muistoja!

Vierailija kirjoitti:

Eikun veitsellä ne lähti, ainakin Kultapossusta.

:D:);) Niin noh, veitselläkin, ja olihan se kultapossu mullakin, olin jo silloin monen pankin asiakas:D pienestä pitäen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

M.A. Nummisen lastenlaulut. Pilasivat kyllä melkein lapsuuteni. En vaan tykännyt Nummisesta ja opettaja niitä biisejä soitti.

Olin aivan samaa mieltä kanssasi, että en itsekkään pitänyt M.A. Nummisen narisevasta lauluäänestä, enkä hänen lauluistaan.

MA kertoi jossakin haastattelussa, että kun hän oli kiertueella Saksassa, niin koko bändi heitettiin ulos esiintymispaikalta. Eivät tykänneet sielläkään:)

Itsekään en lapsena erityisemmin tykännyt, mutta nykyään arvostan suuresti niin persoonaa kuin hänen uraansakin. Olihan hänen musiikkinsa aika pitkälti undegroundia (etenkin alkuaikoina), jota ei se ollut massoille tarkoitettukaan, vaikka 70-luvun muutamista kappaleista hittejä tulikin (Helga-neiti, Kumipallo, Kissa vieköön jne).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sosiaaliset erot olivat räikempiä tavallisten asioiden osalta. Oli perheitä, joissa lapset kulkivat lähes rääsyissä, ei ollut polkupyöriä, luistimia tai muita perusjuttuja välttämättä. 

Nykyään varattomienkin perheiden lapsilla on älypuhelimet ym., arjessa ei erotuta samalla tavalla. 

Tässä varmasti paikkakuntakohtaisia eroja, koska itse en ainakaan muista ketään missään rääsyissä kulkeneen. Itse siis asuin pienessä teollisuuskaupungissa. Toki esimerkiksi luistimissakin oli eroja ja ei minullakaan koskaan NHL merkisiä luistimia ollut (ne keltamustat hokkarit), vaikka niistä aina haaveilinkin. Toisaalta esimerkiski suksina minulla oli Järvisen erikoiskilvat ja kun lasikuitusuksien aikakausi alkoi, niin Karhun sinivalkoinen kilpamalli. Toki hiihdin tuohon aikaan jo kilpaa ja isä hiihto orientoitunut joten sikäli ymmärrettävääkin, mutta tavallinen duunariperhe olimme kuitenkin.

Ainut mikä vaatetuksessa saattoi näkyä oli se, että jollain ei ollut merkkifarkkuja. Sehän oli todella tärkeätä teini-iässä, että piti olla merkkifarkut. Itse kyllä tein vanhemmille mahdollisimman selväksi 12 vuotiaana, että enää ei tullut kuuloonkaan mitkään Laredot, tai Rica Levikset, vaan merkin piti Beavers. Sitten kun ekat merkkifarkkuni kovan taistelun jälkeen sain, niin olin niistä äärimmäisen ylpeä. En kylläkään muista, että ketään olisi halveksittu halpisfarkkujen käytöstä, saati jätetty niiden takia jengin ulpopuolelle, mutta varmasti monelle se oli henkilökohtainen tragedia joutua käyttämään halpisfarkkuja, niin kova sana merkkifarkut nuorison keskuudessa tuolloin oli. 

Rääsyt olivat ehkä liian kärjistetty sanamuoto. 

Mutta kyllä joillain oli paikattuja sukkahousuja. Ei kai kukaan enää parsi tuollaisia euron vaatekappaleita? Joku hifistelijä ituhippi ehkä?

Linttaan astuttuja viiden lapsen jäljiltä olevia kenkiä, housun lahkeet puolisääreen, kun "vielä sopivat" jne. 

Helsingin lähiö meillä kyseessä, oli omistusasuntoja sekä vuokra-asuntoja sekaisin. 

Vierailija kirjoitti:

Oi, se ihana vapaus, jota nykylapset eivät saa kokea!

Asuin Kuusitiellä Meilahdessa 6-8 -vuotiaana ja koko kaupunki oli avoin. Juostiin, pyöräiltiin, hypättiin ratikkaan, seikkailtiin Keskuspuistossa kavereiden kanssa kaiket päivät.

Mitenhän nykylasten ongelmanratkaisukyvyt pääsevät kehittymään, kun kaikki tehdään aikuisten valvonnassa, EU-direktiivien mukaisilla leikkipaikoilla kypärä päässä. Aika näyttää... tyrehtyykö luovuus. Masennus on ainakin paljon yleisempää nuorilla aikuisilla kuin meidän ikäpolvellamme. 

Tämä. Onhan se aika surullista, kun nykyään vaikkapa lapsen kiivetessä puuhun hänellä pitää olla (hieman kärjistetysti) turvavaljaat ja kypärät ym ja isä seisoo vielä puun alla vahtimassa ja neuvoja antamassa.

Toisaalta olihan se jossainmäärin aika hurjaakin muutamissa asioissa kun sitä vertaa tähän päivään. Itse pyöräilin 10-15 vuotiaana kilpaa ja silloin nimenomaan ei saanut pitää kypärää pyöräilylenkeillä ja minäkin siis kävin tuolloin jo 12 vuotiaana yksinäni valtatiellä rekkojen seassa lenkillä. Siis pyöräilykypärähän kilpapyöräilijöillä, tavallisista pyöräilijöistä poiketen, oli jo tuolloin olemassa, mutta sitä käytettiin ainoastaan kilpailuissa, joissa se oli pakollinen. Harjoituslenkillä oli päässä ainoastaan pyöräilylakki, siis sellainen kankainen, jossa lippa oli taivutettuna ylös.

Tämä oli siis puhtaasti imagokysymys ja siis nimenomaan oman isän opettama tapa! Ei siis ollut uskottava kilpapyöräilijä jos lähti lenkille kypärä päässä :o Toki tuon aikainen nakkipipo mallinen kypärä oli aivan turha, eikä suojannut käytännössä miltään, mutta jokainen voi mielessään kuvitella, että miltäpä moinen touhu kuulostaisi tänä päivänä, jos isä sanoisi, että "kypärää et sitten päähäsi laita, että näytät oikealta kilpapyöräilijältä", kun vähän toisellakymmenellä oleva natiainen lähtee yksin lenkille rekkojen sekaan paahtamaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sosiaaliset erot olivat räikempiä tavallisten asioiden osalta. Oli perheitä, joissa lapset kulkivat lähes rääsyissä, ei ollut polkupyöriä, luistimia tai muita perusjuttuja välttämättä. 

Nykyään varattomienkin perheiden lapsilla on älypuhelimet ym., arjessa ei erotuta samalla tavalla. 

Tässä varmasti paikkakuntakohtaisia eroja, koska itse en ainakaan muista ketään missään rääsyissä kulkeneen. Itse siis asuin pienessä teollisuuskaupungissa. Toki esimerkiksi luistimissakin oli eroja ja ei minullakaan koskaan NHL merkisiä luistimia ollut (ne keltamustat hokkarit), vaikka niistä aina haaveilinkin. Toisaalta esimerkiski suksina minulla oli Järvisen erikoiskilvat ja kun lasikuitusuksien aikakausi alkoi, niin Karhun sinivalkoinen kilpamalli. Toki hiihdin tuohon aikaan jo kilpaa ja isä hiihto orientoitunut joten sikäli ymmärrettävääkin, mutta tavallinen duunariperhe olimme kuitenkin.

Ainut mikä vaatetuksessa saattoi näkyä oli se, että jollain ei ollut merkkifarkkuja. Sehän oli todella tärkeätä teini-iässä, että piti olla merkkifarkut. Itse kyllä tein vanhemmille mahdollisimman selväksi 12 vuotiaana, että enää ei tullut kuuloonkaan mitkään Laredot, tai Rica Levikset, vaan merkin piti Beavers. Sitten kun ekat merkkifarkkuni kovan taistelun jälkeen sain, niin olin niistä äärimmäisen ylpeä. En kylläkään muista, että ketään olisi halveksittu halpisfarkkujen käytöstä, saati jätetty niiden takia jengin ulpopuolelle, mutta varmasti monelle se oli henkilökohtainen tragedia joutua käyttämään halpisfarkkuja, niin kova sana merkkifarkut nuorison keskuudessa tuolloin oli. 

Rääsyt olivat ehkä liian kärjistetty sanamuoto. 

Mutta kyllä joillain oli paikattuja sukkahousuja. Ei kai kukaan enää parsi tuollaisia euron vaatekappaleita? Joku hifistelijä ituhippi ehkä?

Linttaan astuttuja viiden lapsen jäljiltä olevia kenkiä, housun lahkeet puolisääreen, kun "vielä sopivat" jne. 

Helsingin lähiö meillä kyseessä, oli omistusasuntoja sekä vuokra-asuntoja sekaisin. 

Toki esimerkiksi sukkien parsiminen oli vielä 60-luvulla ja ehkä 70-luvun alussakin melko yleistä ihan kaikilla ja kyllä minäkin muistan sukkiani 60-luvulla parsitun, mutta 70-luvulla varhaisteininä se ei tullut enää kuuloonkaan, vaan päinvastoin merkkifarkut piti olla ja muutenkin jo muodissa ainakin jotenkuten mukana. Ja siis olimme duunariperhe. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Barbiet ja Skipperit olivat suosittuja. Minulla taisi olla jopa kaksi mustaihoista Barbia, toinen oli sairaanhoitaja Julia, TV-sarjan mukaan.

Barbien kilpailijoiksi tuli Sindyjä, niillä oli isompi pää ja vähemmän kurveja.

Minulla oli myös tosi iso prinsessanukke, jolla taisi olla tiara, ja satiinimekko. Sillä ei saanut leikkiä, kun se oli niin korea! Se istui kaapin päällä.

Kenny tuli muuten Barbien kaveriksi hieman myöhemmin. Mun ja naapurin likan barbileikeissä meidän nukkekavalkaadissa yksi ruman näköinen feikkibarbi sai miehen osan. Se oli sellainen rinnaton ja ruman näköinen isopäinen ja lyhyttukkainen, niin jouti miehen osaan.  Raskaana olevia Barbi-nukkeja ei vielä meidän aikana ollut, joten minä ja naapurin likka täytimme aina omatekemiemme äitiysmekkojen alle jotain pumpulia tai muita barbien pikkuvaatteita.

Mutta barbien korkkareita oli erivärisinä monia pareja, ja sandaalejakin oli korkeilla koroilla.

Korttipelejä pelasimme talvisin usein ja etenkin Musta-Pekka ja Perhe-pelikorttipeli oli naapurien ja omienkin sisarusteni kanssa hauskaa ajanvietettä.

Sitten muistaako kukaan Kirppu-peliä, jossa napin kokoisia nappuloita yritettiin saada purkkiin?

Kyllä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En usko, että kotona tarkoituksella synnytettiin. Isosiskoni syntyi kotiin, mutta kyseessä oli syöksysynnytys, vuonna 1948. Ja asuimme maatilalla, muut syntyi sairaalassa.

Minä ja kaksi veljeäni olemme ihan tarkoituksella syntyneet kotona. Yksi sisarus sairaalassa ja äitini sanoi, että sen kokemuksen jälkeen ei yhtään synnytä siellä. Joten minä synnyin kotona v-64.

Myös naapurin tytöt synnytettiin kotona ihan suunnitelmallisesti.

Ilmeisesti vanhempasi olivat "tiedostavia" ja vähän kultturellimpaa väkeä. Minun duunariäidilleni ei varmaan olisi tullut mieleenkään ruveta vaatimaan mitään kotisynnytyksiä, kun meidät veljeni kanssa aikoinaan 60-luvun alkupuolella pyöräytti, vaan aluesairaalaanhan se oli synnyttämään mentävä.

Sitten hieman faktaa siitä, missä oikeasti mentiin 60-luvulla synnytysten suhteen:

Tässä lainaus Pilvi Ainolan pro gradu tutkielmasta synnytyksien siirtymisestä kotoa sairaaloihin:

"1960-luvulle tultaessa 92,5 % synnytyksistä tapahtui sairaaloissa. Kotisynnytyksistä oli

tullut niin harvinaisia, että kunnankätilöiden työnkuvaan kuului lähes ainoastaan

raskauden aikainen hoito ja tutkimukset."'

Ei siis kahta sanaa siitä, että 60-luvulla kotisynnytys oli jo todella harvinaista. Kun jo 60 luvulle tultaessa enää 7,5% synnytti kotona, niin kunka vähäinen se määrä oli sitten 60-luvun puolivälin jälkeen, liekö enää parisen prosenttia.

Akkulatureita ei ollut kenelläkään, akku vietiin ladattavaksi autosähkökorjaamoon. Katsastuskonttori oli sellainen sorapiha, jossa katsastusinsinööri (suuri herra siihen aikaan) konttaili vesirapakossa auton alla.

Kesällä mentiin mummolaan heinätöihin, lapset saivat polkea heinäladossa heiniä ja heittää suolaa päälle. Viikonloppuna haettiin katiskasta ahvenia ja savustettiin ne.

Vierailija kirjoitti:

Eikun veitsellä ne lähti, ainakin Kultapossusta.

Niin tai sitten tiirikoimalla pohjan levy auki. Minulla oli siis Yhdyspankin maapallo.

Polkupyöriin tuli pitkät satulat. Vähän tämän jälkeen tuli vielä Chopper ja Pepper, joissa oli vaihteet rungossa ja rodeo- stonga.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikun veitsellä ne lähti, ainakin Kultapossusta.

Niin tai sitten tiirikoimalla pohjan levy auki. Minulla oli siis Yhdyspankin maapallo.

Sen verran vielä tuosta Yhdyspankin nimestä, joka oli tarkalleen ottaen Pohjoismaiden Yhdyspankki 1960-luvulla; ja sitten vasta myöhemmin SYP eli Suomen Yhdyspankki, ja nykyisinhän kyseinen pankki on Nordea, jonka johto on Ruotsissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikun veitsellä ne lähti, ainakin Kultapossusta.

Niin tai sitten tiirikoimalla pohjan levy auki. Minulla oli siis Yhdyspankin maapallo.

Sen verran vielä tuosta Yhdyspankin nimestä, joka oli tarkalleen ottaen Pohjoismaiden Yhdyspankki 1960-luvulla; ja sitten vasta myöhemmin SYP eli Suomen Yhdyspankki, ja nykyisinhän kyseinen pankki on Nordea, jonka johto on Ruotsissa.

Niin ja piti vielä mainita, että samaisen pankin nimi oli välillä myöskin Merita!!

Vierailija kirjoitti:

Me kerättiin jätepaperia kellarin häkkivarastoon, josta jonkun isä vei ne autolla romuliikkeeseen. Saatiin karkkirahaa.

Minun kansakouluaikoihin koulu keräsi sanomalehdillä kouluumme televisioon rahat.

Vierailija kirjoitti:

Polkupyöriin tuli pitkät satulat. Vähän tämän jälkeen tuli vielä Chopper ja Pepper, joissa oli vaihteet rungossa ja rodeo- stonga.

Mun ensimmäisessä kunnon fillarissa oli pitkä satula, taisi olla cresentti. Vuosi tais olla1970 kun se ostettiin. Se varastettiin kaks kertaa joista jälkimmäisellä jäi sille tielleen. 

Vierailija kirjoitti:

Polkupyöriin tuli pitkät satulat. Vähän tämän jälkeen tuli vielä Chopper ja Pepper, joissa oli vaihteet rungossa ja rodeo- stonga.

Ei vaihdepyöriä vielä ollut ainakaan mun 60-luvun lapsuuteni aikana kenelläkään. Muistelen oman pyörän merkkini olleen Helkama, jolla poljin kansakouluun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitkä kengät ne olivat nimeltään, missä oli paksuhko valkoinen pohja ja ne olivat siniset? Siis kangaskengät.

Pamit

Ei kun Lokki-kengäthän ne! Jussi Raittinen mainosti niitä telkkarissa. Minulla oli Lokki-kengät, kokoa kolmekuus. Jos olisivat vielä tallella, niin hiukan ahtaasti mahtuisivat vielä jalkaan, sillä aikuisena kengänkokoni on ollut 37.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitkä kengät ne olivat nimeltään, missä oli paksuhko valkoinen pohja ja ne olivat siniset? Siis kangaskengät.

Pamit

Ei kun Lokki-kengäthän ne! Jussi Raittinen mainosti niitä telkkarissa. Minulla oli Lokki-kengät, kokoa kolmekuus. Jos olisivat vielä tallella, niin hiukan ahtaasti mahtuisivat vielä jalkaan, sillä aikuisena kengänkokoni on ollut 37.

Oliko niissä kiilapohja? Semmonen vähän röpöläinen pinta?

Vierailija kirjoitti:

Huomaatteko, että kun meidän ikäpolvemme kirjoittaa, ei näy oikeinkirjoitusvirheitä juuri lainkaan? 

Eli päätelkäämme siitä, että kouluopetus oli äidinkielen osalta laadukkaampaa. Myös lukeminen oli lähes kaikille jokapäiväistä toimintaa. Siis oikeiden kirjojen lukeminen. Sillä lienee suuri osuus. 

Monet ketjut täälläkin vilisevät yhdyssanavirheitä ym., kun on nuoria koskettava aihe. 

En ole samaa mieltä. Ketjussa on ollut hätkähdytävän paljon mm. yhdyssanavirheitä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huomaatteko, että kun meidän ikäpolvemme kirjoittaa, ei näy oikeinkirjoitusvirheitä juuri lainkaan? 

Eli päätelkäämme siitä, että kouluopetus oli äidinkielen osalta laadukkaampaa. Myös lukeminen oli lähes kaikille jokapäiväistä toimintaa. Siis oikeiden kirjojen lukeminen. Sillä lienee suuri osuus. 

Monet ketjut täälläkin vilisevät yhdyssanavirheitä ym., kun on nuoria koskettava aihe. 

En ole samaa mieltä. Ketjussa on ollut hätkähdytävän paljon mm. yhdyssanavirheitä. 

Oikaisu: hätkähdyttävän. :D 

t. Kirjoittaja, joka mokasi itsekin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huomaatteko, että kun meidän ikäpolvemme kirjoittaa, ei näy oikeinkirjoitusvirheitä juuri lainkaan? 

Eli päätelkäämme siitä, että kouluopetus oli äidinkielen osalta laadukkaampaa. Myös lukeminen oli lähes kaikille jokapäiväistä toimintaa. Siis oikeiden kirjojen lukeminen. Sillä lienee suuri osuus. 

Monet ketjut täälläkin vilisevät yhdyssanavirheitä ym., kun on nuoria koskettava aihe. 

En ole samaa mieltä. Ketjussa on ollut hätkähdytävän paljon mm. yhdyssanavirheitä. 

Oikaisu: hätkähdyttävän. :D 

t. Kirjoittaja, joka mokasi itsekin

Pitää sitten tulla tähänkin hyvän mielen ketjuun nipottamaan. Huoh.