60-luvulla syntyneet, muistoja!
En enää muista nimeä, mutta kaupoissa oli vanukkaita, joiden logossa oli tytön pää. Värit keltainen ja ruskea. Muistan, että sain t-paidan, kun vanukkaita tuli ostettua tarpeeksi. Mikähän oli nimi?
Jäätelöitä oli mm. pingviinejä, joitain ihme peikonpäitä (oransssi tukka ja punainen naama). Melissa maitohyytelö tuli kauppoihin, ja sitä vihattiin!
Karkkeina tykkäsin Chewtitseistä, niitä oli minttua, appelsiinia, mansikkaa..
Sarjakuvia oli paljon. Tintit ja Asteriksit olivat suosikkejani. Veikko, Tette ja Jykke oli parina sarjana. Muffet (silloin ei vielä Smurffeja) . Puk-kirjoja luin paljon, samoin Lotta-sarjaa. Ja hevoskirjoja. Laura-sarjaa, Mustaa Oria, australialaista villiori-sarjaa. Uljas musta.. TV:ssä rakastin Ratsutilan Nuoria.
Telkussa oli Mahdollisuuksia rajoilla ja Tiikeriprikaati. Cannon. Starsky ja Hutch vähän vanhempana. Alkuperäinen Star Trek ja Avaruusasema Alfa. Itse en saanut katsoa Hitchcock Esittää -sarjaa tai Yöjuttua!
Paljon muutakin tulee mieleen .. Postailen lisää, jos muillekin tulee nostalgiaa mieleen! Muistoja, kiitos!
Kommentit (2694)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
70-80-lukujen vaihteessa tytöillä oli tosiaankin muodissa vitivalkoiset farkut. Jotkut, joilla oli pulskempi ahteri, näyttivät takaapäin ankoilta. Niinpä muutimme termin "pilluralli" akuankkojen katselemiseksi.
Ajelimme siis sinapinruskealla Datsun 100A:lla (Karvanopat + jalopuinen ratti +jalopuinen vaihdenuppi + Wunderbaum) kirkonkylän raittia katsellen akuankkoja.
Kerran mukanamme oli tuttavaperheen luona kyläillyt italialainen nuorimies. Hän ihmetteli autokierroksen aikana, miten Suomessa on niin paljon prostituoituja. Hänen kotikaupungissaan vain hutsut kulkevat tyttöporukalla kadulla ilman miespuolista suojelusta.
Selitin, että eivät nuo tytöt ole prostituoituja - ne antavat ilmaiseksi. Tämän sai myös italiaano-ystävämme myöhemmin ilokseen todeta.
Hohoo, sinä sata-aakkosella ajellut! Ehkä se italiaano-ystävänne todella sai mutta sinä et. Johtuu ihan kököstä autovalinnastasi.
Mutta eiköhän tuo unesi ollut totta vain Tatsunisi osalta.
Vaikka tuo juttu olikin ihan tuubaa, niin sen verran kyllä täältä sivusta huomautan että sata-amppeeri oli kyllä 70-luvun lopulla ihan asiallinen auto, eikä kyllä siihen aikaan mikään nuorison karvanoppa-pillurallirassi, vaan ihan ehta perheauto. Muistan kun meille ostettiin ensimmäinen uusi auto vuonna 1976 ja siis kyseinen Datsun 100A, niin oli suorastaan ylpeä hienosta autostamme :). Sillä meidän nelihenkinen perhe teki useamman Lapin reissun ja yhden Ruotsin reissunkin.
M54
Vierailija kirjoitti:
Liftaaminen, lieneekö jo käsitelty? En lukenut koko ketjua.
Liftillä kuljettiin mm. tansseihin pitkin Pohjanmaata, yöllä pimeässäkin paluuliftaus.
Periaatteenamme oli, että autoon, missä on kolme ennestään - emme nouse (meitä oli kaksi tyttöä).
Intissä olijoilla taisi olla ainoa matkustuskeino.
Yksi kerta jäi varsinkin mieleen, kuski oli selvästi humalassa, perille päästiin onneksi kuitenkin.
Vieläkin muistan ihanan kesäisen yön tuoksun, kun peukalot pystyssä tien varressa odoteltiin.
No ei nyt sentään ainoa, mutta yksi vaihtoehto kuitenkin. 70-luvulla taisi olla jonkun verran yleisempikin lomille/lomilta kulkemismuoto, kuin omana inttiaikanani 80-luvun alussa. Kyllähän matkalitterat käytössä oli jo 70-luvulla, joten lomille pääsi kyllä valtion piikkiin julkisillakin. Itse taisin mennä koko inttiaikana lomille vain yhden kerran liftaamalla.
Kyllähän liftaaminen yleistä 70-luvulla oli, mutta pääsääntöisesti tyttöjen hommaa. En itseasiassa muista koskaan varsinaisesti liftanneeni nuoruudessani (enkä kyllä sen jälkeenkään), inttiä lukuunottamatta. Sitten kun ajokortin ja auton sain, niin muutaman kerran otin liftarin kyytiin, mutta se jäi ihan muutamaan kertaan ja ei se enää 80-luvulla niin yleistä ollutkaan, kun nuorisolla alkoi jo itselläänkin olemaan autoja.
M58
Missejä palvottiin. Olikohan ketään ulkona silloin kun TV:stä tuli missikisat?
Käytiin missejä katsomassa kun ne oli kiertueella tavarataloissa.
Vierailija kirjoitti:
Abi 1983 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa outo kirjoitti:
Huutista eiks 60-luvulla syntyneet oo jotain 70-kybäsiä muumioita jo
En itsekään ollut koulussa mikään matemaattinen nero, mutta sinä olet vieläkin huonompi!
Laskepa nyt vaikka näin: 2020 miinus 1960. Siis tämä vuosi miinus vuosi 1960.
Paljonko saat tulokseksi? 70? Hus siitä ottamaan yhteyttä heti matikan opettajaasi!
1960-luvun lapset joutuivat jäämään luokalle, jos eivät osanneet tuotakaan laskea. Tai ainakin saivat ehdot tai joutuivat apukouluun.
Vielä 1980-luvun alussa lukiossakin saattoi jäädä luokalle etenkin matematiikasta ja vieraista kielistä. Meidän lukioluokka koostui pitkän matematiikan opiskelijoista niin että 1. luokalla meitä oli 37 oppilasta ja kolmannen luokan keväällä enää 23 oppilasta. Meillä oli käytössä 2 viikon lukujärjestys, jossa matematiikkaa oli 8 tuntia tuona aikana. Se oli ennen mitään kurssimuotoista ja luokatonta lukiota, jolloin pääosa kirjoitti ylioppilaaksi yhdellä kertaa kolmen vuoden keväällä ja ainoastaan reputtaneet kirjoittivat ylioppilaiksi syksyllä. Yo-kirjoituksissa oli 4 pakollista (matematiikka, äidinkieli, englanti, ruotsi) ja 2 vapaaehtoista ainetta (reaali ja 2. vieras kieli esim. saksa tai ranska).
Hmm. Minä kirjoitin v. 1984 ja minun pakolliset aineeni olivat äidinkieli, englanti, ruotsi ja reaali. Kaksi vapaaehtoista ainettani olivat saksa ja ranska, jotka molemmat kirjoitettin samana päivänä kuuden tunnin aikana. Matematiikka oli vapaaehtoinen aine, johtuiko siitä, että luin lyhyttä matikkaa? Kävin myös kurssimuotoista lukiota, meillä oli kokeilukoulu.
Kirjoitin itse -80 ja muistelen että säännöt oli silloin jotenkin seuraavasti.
Kirjoittaa piti vähintään neljä ainetta, jotka äidinkieli, toinen kotimainen, ensimmäinen vieras kieli ja matematiikka jos oli pitkän matematiikan lukija, lyhyen matikan lukija sai valita kirjoittaako lyhyen matikan vai reaalin.
Kuusi ainetta oli maksimi minkä sai kirjoittaa kerralla. Periaatteessa sai anomalla jos oli kirjoittanut kuusi yrittää kahden sallitun korotus- ja uusimisyrityksen yhteydessä kirjoittaa yhden lisää, eli seitsemän laudaturia oli paras mitä saattoi saada.
Sini-punaiset uimapatjat. Toinen puoli 1 väri ja toinen puoli 2 väri. Paksua kumia ( muistan tuoksun) ja jonkinlainen kangaspäällyste. Niillä tuli pulikoitua Saimaan vesistössä pentuna. Jos tuli vuotokohta niin se paikattiin fillrinkumien ruskeilla, liimattavilla, paikoilla. Se oli iskän homma.
Vierailija kirjoitti:
Missejä palvottiin. Olikohan ketään ulkona silloin kun TV:stä tuli missikisat?
Käytiin missejä katsomassa kun ne oli kiertueella tavarataloissa.
Joo, just joku Johanna Raunio tai Anne Pohtamo oli aivan superjulkkuja. Niitten poikaystävätkin raportoitiin aina. Johannan filippiiniläinen "elokuvatuottaja" ja Annen " suihkulähteen Jaska", Jaques de la Fontaine 😂
Palkoelokuva oli joku Invasion of the Body Snatchers. Oli kamala. Itse katsoin pienenä vampyyrielokuvan Verinen Ruusu, tuli ihan ns.normikatsomisaikaan. Luin myöhemmin sen olevan ns.eroottinen vämpyyrielokuva?
Oppikouluun piti pyrkiä. Valmistauduin pääsykokeisiin 10-vuotiaana monta kuukautta ja lopulta pääsin parhailla pisteillä kaupungin suosituimpaan kouluun. Kukaan ei valittanut, että lapset eivät saa kilpailla tai kaikilla on oltava samat mahdollisuudet koulutukseen. Oli itsestään selvää, että fiksuimmat jatkoivat opintoja oppikoulussa ja muut jäivät kansalaiskouluun ja sieltä amikseen.
Lentokoneessa sai polttaa 70-luvulla takaosassa, katku tosin levisi koko koneeseen. Samoin diskoissa sai sauhutella, vaatteet ja tukka haisivat tupakalle kaikilla. Ylipäätään tupakointi oli hyvin tavallista.
Liftaus oli tavallista. Teineinä tyttökavereiden kanssa liftasimme ympäriinsä eikä pelottanut.
Rahaa oli reilusti vähemmän kuin nykynuorilla. Kävin ensimmäisen kerran ravintolassa Suomessa 18-vuotiaana. Kesät menivät töitä tehdessä. Ensimmäisillä tuloilla hankin polkupyörän. Ja sitä tietenkin ajettiin ilman kypärää. Ulkomaille mentiin seuramatkalle. 2 kertaa vuodessa julkaistiin matkatoimistojen esitteet ha niitä sai muistaakseni kioskeista maksutta.Niistä sitten valkattiin sopivimmat matkat ja puhelimella varattiin ( yleensä halvimmat) matkatoimistosta.
Kirjoitettiin kirjeitä ja lähetettiin postikortteja.
Aira Samulin esiintyi tanssivine mannekiineineen Asko- tavaratalossa:).
Kekkonen oli aina presidentti.
Sodasta ei puhuttu kotona, vaikka isä oli rintamamies.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Liftaaminen, lieneekö jo käsitelty? En lukenut koko ketjua.
Liftillä kuljettiin mm. tansseihin pitkin Pohjanmaata, yöllä pimeässäkin paluuliftaus.
Periaatteenamme oli, että autoon, missä on kolme ennestään - emme nouse (meitä oli kaksi tyttöä).
Intissä olijoilla taisi olla ainoa matkustuskeino.
Yksi kerta jäi varsinkin mieleen, kuski oli selvästi humalassa, perille päästiin onneksi kuitenkin.
Vieläkin muistan ihanan kesäisen yön tuoksun, kun peukalot pystyssä tien varressa odoteltiin.
No ei nyt sentään ainoa, mutta yksi vaihtoehto kuitenkin. 70-luvulla taisi olla jonkun verran yleisempikin lomille/lomilta kulkemismuoto, kuin omana inttiaikanani 80-luvun alussa. Kyllähän matkalitterat käytössä oli jo 70-luvulla, joten lomille pääsi kyllä valtion piikkiin julkisillakin. Itse taisin mennä koko inttiaikana lomille vain yhden kerran liftaamalla.
Kyllähän liftaaminen yleistä 70-luvulla oli, mutta pääsääntöisesti tyttöjen hommaa. En itseasiassa muista koskaan varsinaisesti liftanneeni nuoruudessani (enkä kyllä sen jälkeenkään), inttiä lukuunottamatta. Sitten kun ajokortin ja auton sain, niin muutaman kerran otin liftarin kyytiin, mutta se jäi ihan muutamaan kertaan ja ei se enää 80-luvulla niin yleistä ollutkaan, kun nuorisolla alkoi jo itselläänkin olemaan autoja.
M58
Oli kyllä tyttöjen touhua. Meitä oli kymmenittäin 2-3 tytön porukoita ennen moottoritietä liftaamassa. Pojat siitä noukki haluamansa kyytiin. Syy oli siinä, että ei ollut rahaa muuhun kyytiin ja tanssipaikalle piti päästä.
Yleensä ei ollut lippurahaakaan. Joskus joku maksoi tai pääsi fuskulla sisään. Tai sitten odotettiin, että pääsee illan lopussa ilmaiseksi.
Ja taas liftillä takaisin, jos kukaan ei ollut onnistunut löytämään ketään, jonka kyydissä päästiin.
Eri
Vierailija kirjoitti:
Oppikouluun piti pyrkiä. Valmistauduin pääsykokeisiin 10-vuotiaana monta kuukautta ja lopulta pääsin parhailla pisteillä kaupungin suosituimpaan kouluun. Kukaan ei valittanut, että lapset eivät saa kilpailla tai kaikilla on oltava samat mahdollisuudet koulutukseen. Oli itsestään selvää, että fiksuimmat jatkoivat opintoja oppikoulussa ja muut jäivät kansalaiskouluun ja sieltä amikseen.
Lentokoneessa sai polttaa 70-luvulla takaosassa, katku tosin levisi koko koneeseen. Samoin diskoissa sai sauhutella, vaatteet ja tukka haisivat tupakalle kaikilla. Ylipäätään tupakointi oli hyvin tavallista.
Liftaus oli tavallista. Teineinä tyttökavereiden kanssa liftasimme ympäriinsä eikä pelottanut.
Rahaa oli reilusti vähemmän kuin nykynuorilla. Kävin ensimmäisen kerran ravintolassa Suomessa 18-vuotiaana. Kesät menivät töitä tehdessä. Ensimmäisillä tuloilla hankin polkupyörän. Ja sitä tietenkin ajettiin ilman kypärää. Ulkomaille mentiin seuramatkalle. 2 kertaa vuodessa julkaistiin matkatoimistojen esitteet ha niitä sai muistaakseni kioskeista maksutta.Niistä sitten valkattiin sopivimmat matkat ja puhelimella varattiin ( yleensä halvimmat) matkatoimistosta.
Kirjoitettiin kirjeitä ja lähetettiin postikortteja.
Aira Samulin esiintyi tanssivine mannekiineineen Asko- tavaratalossa:).
Kekkonen oli aina presidentti.
Sodasta ei puhuttu kotona, vaikka isä oli rintamamies.
Fiksuimmat = rahakkaat, köyhän kakarat jäi kansakouluun.
Ulkomaan matkoista ei edes haaveiltu, niin utopiaa oli siihen aikaan.
Ne teltat jotka piti virittää naruilla kahden puun väliin ja ne sinikankaiset mikrokokoiset X jakkarat millä piti taiteilla yx kankku kerrallaan. Styrox boxit ja kylmäkallet millä saatiin makkarat ja maidot himasta mökille.
Vierailija kirjoitti:
Oppikouluun piti pyrkiä. Valmistauduin pääsykokeisiin 10-vuotiaana monta kuukautta ja lopulta pääsin parhailla pisteillä kaupungin suosituimpaan kouluun. Kukaan ei valittanut, että lapset eivät saa kilpailla tai kaikilla on oltava samat mahdollisuudet koulutukseen. Oli itsestään selvää, että fiksuimmat jatkoivat opintoja oppikoulussa ja muut jäivät kansalaiskouluun ja sieltä amikseen.
Eipäs nyt ihan, kyllä se oli raha, mikä ratkaisi sen, kuka menee oppikouluun.
Oli iso investointi perheelle lukukausimaksuineen ym. kuluineen, edes ruoka ei ollut maksutonta.
Jos perheessä oli useampi lapsi, yleensä se poika "laitettiin" oppikouluun ensimmäisenä.
Yleensä ei ollut lippurahaakaan. Joskus joku maksoi tai pääsi fuskulla sisään. Tai sitten odotettiin, että pääsee illan lopussa ilmaiseksi.
Muistatteko räkäleiman, mitä tehtiin nurkan takana luvattomasti?
Osassa tanssipaikoista tulikin sääntö, että ulos ei päässyt välillä ja jos meni, ei enää päässyt sisälle takaisin. Johtuen juurikin em. yleistymisestä.
Vierailija kirjoitti:
Abi 1983 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa outo kirjoitti:
Huutista eiks 60-luvulla syntyneet oo jotain 70-kybäsiä muumioita jo
En itsekään ollut koulussa mikään matemaattinen nero, mutta sinä olet vieläkin huonompi!
Laskepa nyt vaikka näin: 2020 miinus 1960. Siis tämä vuosi miinus vuosi 1960.
Paljonko saat tulokseksi? 70? Hus siitä ottamaan yhteyttä heti matikan opettajaasi!
1960-luvun lapset joutuivat jäämään luokalle, jos eivät osanneet tuotakaan laskea. Tai ainakin saivat ehdot tai joutuivat apukouluun.
Vielä 1980-luvun alussa lukiossakin saattoi jäädä luokalle etenkin matematiikasta ja vieraista kielistä. Meidän lukioluokka koostui pitkän matematiikan opiskelijoista niin että 1. luokalla meitä oli 37 oppilasta ja kolmannen luokan keväällä enää 23 oppilasta. Meillä oli käytössä 2 viikon lukujärjestys, jossa matematiikkaa oli 8 tuntia tuona aikana. Se oli ennen mitään kurssimuotoista ja luokatonta lukiota, jolloin pääosa kirjoitti ylioppilaaksi yhdellä kertaa kolmen vuoden keväällä ja ainoastaan reputtaneet kirjoittivat ylioppilaiksi syksyllä. Yo-kirjoituksissa oli 4 pakollista (matematiikka, äidinkieli, englanti, ruotsi) ja 2 vapaaehtoista ainetta (reaali ja 2. vieras kieli esim. saksa tai ranska).
Hmm. Minä kirjoitin v. 1984 ja minun pakolliset aineeni olivat äidinkieli, englanti, ruotsi ja reaali. Kaksi vapaaehtoista ainettani olivat saksa ja ranska, jotka molemmat kirjoitettin samana päivänä kuuden tunnin aikana. Matematiikka oli vapaaehtoinen aine, johtuiko siitä, että luin lyhyttä matikkaa? Kävin myös kurssimuotoista lukiota, meillä oli kokeilukoulu.
Pitkän matetiikan opiskelijoilla se oli yksi neljästä pakollisesta yo-aineesta. Minulle reaali (etenkin historia) oli vahvin aine, mutta kirjoitin sen vapaaehtoisena yo-aineena ja sain siitä laudaturin. Siitä sain ainoastaan sen yhden arvosanan, vaikka siihen kuului historia, uskonto, fysiikka, kemia, yms.
Saksa taisi olla se suosituin 2. vieras kieli ja joissakin ns. klassisissa lukiossa opetettiin myös latinaa. Muistaakseni lyhyen matetiikan opiskelu on varmaan tuntimäärien takia sidottu maantiedon opiskeluun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oppikouluun piti pyrkiä. Valmistauduin pääsykokeisiin 10-vuotiaana monta kuukautta ja lopulta pääsin parhailla pisteillä kaupungin suosituimpaan kouluun. Kukaan ei valittanut, että lapset eivät saa kilpailla tai kaikilla on oltava samat mahdollisuudet koulutukseen. Oli itsestään selvää, että fiksuimmat jatkoivat opintoja oppikoulussa ja muut jäivät kansalaiskouluun ja sieltä amikseen.
Lentokoneessa sai polttaa 70-luvulla takaosassa, katku tosin levisi koko koneeseen. Samoin diskoissa sai sauhutella, vaatteet ja tukka haisivat tupakalle kaikilla. Ylipäätään tupakointi oli hyvin tavallista.
Liftaus oli tavallista. Teineinä tyttökavereiden kanssa liftasimme ympäriinsä eikä pelottanut.
Rahaa oli reilusti vähemmän kuin nykynuorilla. Kävin ensimmäisen kerran ravintolassa Suomessa 18-vuotiaana. Kesät menivät töitä tehdessä. Ensimmäisillä tuloilla hankin polkupyörän. Ja sitä tietenkin ajettiin ilman kypärää. Ulkomaille mentiin seuramatkalle. 2 kertaa vuodessa julkaistiin matkatoimistojen esitteet ha niitä sai muistaakseni kioskeista maksutta.Niistä sitten valkattiin sopivimmat matkat ja puhelimella varattiin ( yleensä halvimmat) matkatoimistosta.
Kirjoitettiin kirjeitä ja lähetettiin postikortteja.
Aira Samulin esiintyi tanssivine mannekiineineen Asko- tavaratalossa:).
Kekkonen oli aina presidentti.
Sodasta ei puhuttu kotona, vaikka isä oli rintamamies.Fiksuimmat = rahakkaat, köyhän kakarat jäi kansakouluun.
Ulkomaan matkoista ei edes haaveiltu, niin utopiaa oli siihen aikaan.
Minun vanhemmat olivat opettajia ja teimme joitakin ulkomaanmatkoja 1960- ja 1970-luvulla mm. Italian Riminiin lentämällä ja harrastamalla pääasiassa telttamatkailua omalla autolla Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa. Lukiossa ollessa kävimme luokkaretkellä Leningradissa, kun reaalisosialismi oli siellä vielä voimissaan. Ruplan vaihtokurssi oli katukaupassa huomattavasti parempi kuin virallisissa valuutan vaihtopisteissä. Leningradin suurimman tavaratalon tarjonta oli varsin vaatimatonta.
Vierailija kirjoitti:
Liftaaminen, lieneekö jo käsitelty? En lukenut koko ketjua.
Liftillä kuljettiin mm. tansseihin pitkin Pohjanmaata, yöllä pimeässäkin paluuliftaus.
Periaatteenamme oli, että autoon, missä on kolme ennestään - emme nouse (meitä oli kaksi tyttöä).
Intissä olijoilla taisi olla ainoa matkustuskeino.
Yksi kerta jäi varsinkin mieleen, kuski oli selvästi humalassa, perille päästiin onneksi kuitenkin.
Vieläkin muistan ihanan kesäisen yön tuoksun, kun peukalot pystyssä tien varressa odoteltiin.
Aloitin liftaamisen 15-vuotiaana -83 ja lopetin sen 2000-luvun alkupuolella. Minulle /meille se oli ainoa konsti, jos halusi päästä jonnekin.. Liftasimme myös keski-Euroopassa. Koto-Suomessa liftasin erittäin paljon ja pitkiä matkoja. Ikinä ei sattunut mitään, päin vastoin jäi lämpimiä muistoja ja myös se, miten aikuiset miehet saattoivat avautua puhumaan perhe-elämästään tuntemattomalle liftari-tytölle.
Vierailija kirjoitti:
Sini-punaiset uimapatjat. Toinen puoli 1 väri ja toinen puoli 2 väri. Paksua kumia ( muistan tuoksun) ja jonkinlainen kangaspäällyste. Niillä tuli pulikoitua Saimaan vesistössä pentuna. Jos tuli vuotokohta niin se paikattiin fillrinkumien ruskeilla, liimattavilla, paikoilla. Se oli iskän homma.
Ja niiden uimapatjojen sinistä kumia oleva puolipallon muotoinen pumppu jota poljettiin hiekkaisella jalalla.
Märkä ja kylmä uimapatja ei ollutkaan yhtään niin mukava kun sen päälle lätskähti.
Uimassa muuten oltiin niin kauan että huulet oli varmasti sinisenä. Pyyhettäkään ei pystynyt laittamaan hartioille lämmikkeeksi vaan se mytistettiin nyrkkeihin leuan alle ja hampaat kalisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oppikouluun piti pyrkiä. Valmistauduin pääsykokeisiin 10-vuotiaana monta kuukautta ja lopulta pääsin parhailla pisteillä kaupungin suosituimpaan kouluun. Kukaan ei valittanut, että lapset eivät saa kilpailla tai kaikilla on oltava samat mahdollisuudet koulutukseen. Oli itsestään selvää, että fiksuimmat jatkoivat opintoja oppikoulussa ja muut jäivät kansalaiskouluun ja sieltä amikseen.
Eipäs nyt ihan, kyllä se oli raha, mikä ratkaisi sen, kuka menee oppikouluun.
Oli iso investointi perheelle lukukausimaksuineen ym. kuluineen, edes ruoka ei ollut maksutonta.
Jos perheessä oli useampi lapsi, yleensä se poika "laitettiin" oppikouluun ensimmäisenä.
Meille muuttui oppikoulu kunnalliseksi, joten isoveli pääsi pääskokeitten perustella oppikouluun, mutta ruoka oli maksullinen. Tosin äiti tuossa juuri sanoi, että vaikka koulu olisi ollut maksullinen, hän olisi kaivanut sen rahan vaikka "sinisen kiven silimästä". Me tytöt olimmekin sitten jo peruskoululaisia ja menimme lukioonkin ilman pyrkimisiä.
Vierailija kirjoitti:
Joku linkkasi jossain Ylen Areenan 'Aikapoika ja mono' -elokuvan vuodelta -76. Samalla lailla kuin elokuvassa minun ala-asteellani jouduimme laulamaan yksin luokan edessä.
Laulu oli 'Taivas on sininen ja valkoinen, ja tähtösiä täynnä'. Itse jännitin tätä ihan kamalasti. Ja lauluääneni oli ja laulun alkaessa hyvin korkea. Eli kohdassa 'Niin on nuori sydämeni ..' , jossa pitäisi laulaa vain kauniisti ja korkealta, vinguin kuin pistetty sika. Ja kaikki nauroivat.
Lisäksi sinä vuonna meillä oli sijaisope, joka sanoi, että jos joku nauraa, laulu pitää aloittaa uudelleen. Kiitos ope. Siis kimeä vinkuminen tuli toistettua moneen kertaan. .. Eikä se nauru toisillakaan kerroilla loppunut..
Voih, tuo on ollut tuskallista. Vähän niinkuin liikuntatunnit lukioon asti minulle. Mutta ollessani kuudennella sanoin opettajalle, että emmekö laulun kokeessa saisi laulaa yksi kerrallaan opettajalle ja muut odottavat käytävässä ettei iletä niin paljon.
-Miten niin, sinähän osaat laulaa, opettaja hymähti.
- Niin osaankin mutta kaikki eivät osaa, vastasin ja katso! Niin vain laulun kokeissa laulettiin yksin opettajan kuunnellessa ja muut odotti käytävässä. Uskalsin myös puolustaa vielä minuakin köyhempiä tai huonoista oloista lähteneitä oppilaita ja sain käytöksestä kahdeksan, joka oli aivan ennenkuulumattoman röyhkeyden merkki.
Liftaaminen, lieneekö jo käsitelty? En lukenut koko ketjua.
Liftillä kuljettiin mm. tansseihin pitkin Pohjanmaata, yöllä pimeässäkin paluuliftaus.
Periaatteenamme oli, että autoon, missä on kolme ennestään - emme nouse (meitä oli kaksi tyttöä).
Intissä olijoilla taisi olla ainoa matkustuskeino.
Yksi kerta jäi varsinkin mieleen, kuski oli selvästi humalassa, perille päästiin onneksi kuitenkin.
Vieläkin muistan ihanan kesäisen yön tuoksun, kun peukalot pystyssä tien varressa odoteltiin.