60-luvulla syntyneet, muistoja!
En enää muista nimeä, mutta kaupoissa oli vanukkaita, joiden logossa oli tytön pää. Värit keltainen ja ruskea. Muistan, että sain t-paidan, kun vanukkaita tuli ostettua tarpeeksi. Mikähän oli nimi?
Jäätelöitä oli mm. pingviinejä, joitain ihme peikonpäitä (oransssi tukka ja punainen naama). Melissa maitohyytelö tuli kauppoihin, ja sitä vihattiin!
Karkkeina tykkäsin Chewtitseistä, niitä oli minttua, appelsiinia, mansikkaa..
Sarjakuvia oli paljon. Tintit ja Asteriksit olivat suosikkejani. Veikko, Tette ja Jykke oli parina sarjana. Muffet (silloin ei vielä Smurffeja) . Puk-kirjoja luin paljon, samoin Lotta-sarjaa. Ja hevoskirjoja. Laura-sarjaa, Mustaa Oria, australialaista villiori-sarjaa. Uljas musta.. TV:ssä rakastin Ratsutilan Nuoria.
Telkussa oli Mahdollisuuksia rajoilla ja Tiikeriprikaati. Cannon. Starsky ja Hutch vähän vanhempana. Alkuperäinen Star Trek ja Avaruusasema Alfa. Itse en saanut katsoa Hitchcock Esittää -sarjaa tai Yöjuttua!
Paljon muutakin tulee mieleen .. Postailen lisää, jos muillekin tulee nostalgiaa mieleen! Muistoja, kiitos!
Kommentit (2694)
Ai niin, markkahan oli aika pitkään seteli, jasson tekeminen sille olisi ollut rahautomaattiyhdistykselle hieman hankalaa :D
En ole koskaan itse automaatteja pelaillut, kun kerran tai kaksi joskus nuorena kokeillut. Koskaan ei ollut itsellä rahaa niihin hävittäväksi asti, mutta sivusta katsottiin kun vanhemmat työmiehet niitä tupakki suupielessä pelasivat ja sitten kirosivat raskaasti kun eivät osanneet lopettaa kun voitto sattui ja hävisivät lopulta. Ei tarvinnut itse oppirahoja maksaa kun näki, ettei niistä kukaan lopulta mitään voittanut.
Vierailija kirjoitti:
Omaposti kirjoitti:
Nallekarkit maksoi pennin kappaleelta ja kun viikkoraha oli markan ja pikkutyttöjä useampi jonossa kiskalla, niin kiskatädiltä meinas mennä hermot, kun kaikki osti markalla nallekarkkeja.
Hei! en ollenkaan kiistä (tietenkään) tätä muistoa, mutta meniköhän tässä jotenkin valuutta oikein. Markka oli sata penniä joten nallekarkkeja olisi saanut aika läjän.
Todellakin - nallekarkki maksoi yhden pennin ja niitä sai markalla sata. Kiskatäti ei oikein tykännyt laskea niitä varsinkin, kun ostajia oli useampi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omaposti kirjoitti:
Nallekarkit maksoi pennin kappaleelta ja kun viikkoraha oli markan ja pikkutyttöjä useampi jonossa kiskalla, niin kiskatädiltä meinas mennä hermot, kun kaikki osti markalla nallekarkkeja.
Hei! en ollenkaan kiistä (tietenkään) tätä muistoa, mutta meniköhän tässä jotenkin valuutta oikein. Markka oli sata penniä joten nallekarkkeja olisi saanut aika läjän.
Kyllä ne oli ainakin -60 luvun lopussa pennin kappale. Sitten jossain vaiheessa ne oli hieman isompia ja 5p kappale. Muistan myös, että ruutusalmiakki aski maksoi 20 p, -67 kun muutimme uuteen rivariin, niitä Salmiakkiaskeja sai 5 kpl markalla.
Mutta markka oli iso raha silloin, pajatsotkin oli ensin pitkään 20p jassoja, sitten 50p ainakin vuosikymmenen ajan ja markan sitten myös pitkään. Merkkarit, ne isot oli 5p kun ne tuli kioskeihin. Dacapo, Jim, Hopeatoffee oli muistaakseni kanssa 20p hintaista -70 luvulle asti. Ruotsalainen Käck oli 25p kpl ja se oli meistä kallis.
Kun ajoin kortin -78, niin 92oct (regular) bensiini maksoi 1,55mk/l ja vielä ennen -74 alkanutta öljykriisiä litra bensiiniä oli alle markan litra.
Markalla sai kauppa-autosta kaksi eskimojäätelöä tai yhden tuutin. Kauppias seisoi silloin tiskin takana ja kysyi "mitä saisi olla". Markasta jäi vielä jotain 30 penniä, jolla sai jotain makeisia, ehkä Puhveli-patukan, joka oli minun mielestäni paljon parempi kuin Suffeli.
Pikeepaidat ja sitten ne huivit pitkä piti laittaa kaulalle ja tottakai niitä piti olla erivärisiä :).Tais olla permanentti kova juttu ?. Katselin juuri vanhoja valokuvia. Aivan ihania oli lastenvaunut. Isot renkaat.Ruskeat samettiset ja joku muovinen ns ikkuna siinä edessä.Kaikista kauheinta oli se ,että ei ollut puudutetta kun paikattiin hammas.Ravintola maailma oli kyllä niin niin erilaista kun tänä päivänä.Muistaako Helsinkiläiset kun oli ravintola Pikku -parlamentti ?
-67 syntynyt
Vierailija kirjoitti:
Pikeepaidat ja sitten ne huivit pitkä piti laittaa kaulalle ja tottakai niitä piti olla erivärisiä :).Tais olla permanentti kova juttu ?. Katselin juuri vanhoja valokuvia. Aivan ihania oli lastenvaunut. Isot renkaat.Ruskeat samettiset ja joku muovinen ns ikkuna siinä edessä.Kaikista kauheinta oli se ,että ei ollut puudutetta kun paikattiin hammas.Ravintola maailma oli kyllä niin niin erilaista kun tänä päivänä.Muistaako Helsinkiläiset kun oli ravintola Pikku -parlamentti ?
-67 syntynyt
Muistan pikku-parlamentin, ei tosin ollut suosikkipaikka, Tavastialla käytiin paljon ja Bottalla, joskus Annassa ja Erikissä ja oliko se Ky pohj. rautatiekadulla, siellä käytiin opiskeluaikana usein 80-luvun lopulla. -66 synt.
Markalla sai kaksi pikkupossua ja Juhlajuoman ( vadelmalimsaa). Pikkuaski tupakkaa, 10 kpl, maksoi myös markan. Siinä oli miettimistä, mitä viikkorahalla ostaa.
Alakouluikäisenä kävin usein ostamassa kioskilta kaverin isälle Boston tupakka-askin. Maksoi muistaakseni 1,20 markkaa. Itse ostin samalta kioskilta usein leikkitupakoita ja lakupiippuja, koska ne olivat hyvänmakuisia karamellejä. Myöhemmin teini-iässä kävin vuotta vanhemman kaverini kanssa katsomassa TT-ajoja, joissa jaettiin ilmaiseksi viiden savukkeen Marlboroaskeja. Muistan, että haettiin niitä askeja useammalta kojulta. Luonnollisesti myös kokeiltiin, miltä tupakat maistuivat ja poltettiin niitä ketjussa kunnes tuli huono olo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omaposti kirjoitti:
Nallekarkit maksoi pennin kappaleelta ja kun viikkoraha oli markan ja pikkutyttöjä useampi jonossa kiskalla, niin kiskatädiltä meinas mennä hermot, kun kaikki osti markalla nallekarkkeja.
Hei! en ollenkaan kiistä (tietenkään) tätä muistoa, mutta meniköhän tässä jotenkin valuutta oikein. Markka oli sata penniä joten nallekarkkeja olisi saanut aika läjän.
Kyllä ne oli ainakin -60 luvun lopussa pennin kappale. Sitten jossain vaiheessa ne oli hieman isompia ja 5p kappale. Muistan myös, että ruutusalmiakki aski maksoi 20 p, -67 kun muutimme uuteen rivariin, niitä Salmiakkiaskeja sai 5 kpl markalla.
Mutta markka oli iso raha silloin, pajatsotkin oli ensin pitkään 20p jassoja, sitten 50p ainakin vuosikymmenen ajan ja markan sitten myös pitkään. Merkkarit, ne isot oli 5p kun ne tuli kioskeihin. Dacapo, Jim, Hopeatoffee oli muistaakseni kanssa 20p hintaista -70 luvulle asti. Ruotsalainen Käck oli 25p kpl ja se oli meistä kallis.
Kun ajoin kortin -78, niin 92oct (regular) bensiini maksoi 1,55mk/l ja vielä ennen -74 alkanutta öljykriisiä litra bensiiniä oli alle markan litra.
Minä olen syntynyt vuonna -65 enkä muista pennin nallekarkkeja, mutta viiden pennin nallekarkkeja olen aikoinani ostanut. Lapsuudenystäväni syntyi vuonna -61 ja hän muistaa pennin nallekarkit, joten jossakin siinä välissä nallekarkit olivat sitten ehtineet kallistua. :D
Äänilevyt maksoivat 70-luvun puolivälissä 28 mk, mm. 10-vuotislahjakseni saamani (ja toivomani) Finnhits 2. Ostokasetit olivat jostain syystä neljä markkaa kalliimpia eli 32 mk. Tyhjien kasettien hintaa en muista, mutta aika halpoja ne olivat vielä 70-luvulla, ennen kuin niille lätkäistiin (80-luvulla?) vero, sillä muistattehan sloganin home taping is killing music. Niin kuin nähty on, heh heh.
Vierailija kirjoitti:
Ai niin, markkahan oli aika pitkään seteli, jasson tekeminen sille olisi ollut rahautomaattiyhdistykselle hieman hankalaa :D
En ole koskaan itse automaatteja pelaillut, kun kerran tai kaksi joskus nuorena kokeillut. Koskaan ei ollut itsellä rahaa niihin hävittäväksi asti, mutta sivusta katsottiin kun vanhemmat työmiehet niitä tupakki suupielessä pelasivat ja sitten kirosivat raskaasti kun eivät osanneet lopettaa kun voitto sattui ja hävisivät lopulta. Ei tarvinnut itse oppirahoja maksaa kun näki, ettei niistä kukaan lopulta mitään voittanut.
Ensimmäinen kolikkomarkka tuli vuonna 1964. Miehelläni on markan kolikko kaikilta vuosilta euron tuloon asti, mutta vuoden 1963 markkaa hän ei löytänyt, vaikka sinä vuonna syntyneenä juuri sen olisi halunnut. No, jokunen vuosi sitten selvisi miksei, kun sattumalta luin jostain lehtijutusta, että vuonna -63 markka oli vielä setelinä. Rahanuudistushan tapahtui vuoden 1963 alussa eli vuonna 1962 markka oli satanen, vuodenvaihde pudotti sitten kaksi nollaa pois. Oli muuten aikanaan yhtä suuri uudistus kuin markoista euroon siirtyminen miedän aikanamme: isoista summista tuli äkkiä paljon pienempiä ja piti oppia hahmottamaan käytettävissä olevat varat aivan uudestaan.
Areenasta voi katsoa Aikamiespoika ja mono sekä Villahousupakko-lastenelokuvat. Pääosassa mainio Kyösti Väntänen. Katsoin nämä silloin aikoinaan 76 ja katson vieläkin.
Mielestäni oli ihmeellistä, miten moderneja nuo isät olivat. Itse olin tottunut enemmän Archie Bunker-tyyppisiin huutajiin.
Pari vaikuttavaa esitystä, jotka jääneet mieleen oli, kun kouluilla kiersi 1970-luvulla Yrjö Jyrinkoski lausumassa ja hieman myöhemmin myös Profide kävi esiintymässä (ei vielä Mikko Kuustonen mukana).
Nämä ainakin Pohjanmaalla ja sai istua vielä jumppasalin lattialla, sekin oli "hienoa".
Kamalia olivat aamuhartaudet, joihin piti jokaikinen aamu ahtautua seisomaan riveissä, melkeinpä joka aamu joku pyörtyi tai oksensi. Nämä hiipuivat varmaan 70-luvun alussa pikkuhiljaa ja siirryttiin kuuntelemaan luokkiin.
Tyttöjen ´vaihtoaskel hyppy´ -jumppatunnit olivat kauhistus, kuten telinevoimistelu. Pelatahan ei tytöt saaneet.
Vierailija kirjoitti:
Pari vaikuttavaa esitystä, jotka jääneet mieleen oli, kun kouluilla kiersi 1970-luvulla Yrjö Jyrinkoski lausumassa ja hieman myöhemmin myös Profide kävi esiintymässä (ei vielä Mikko Kuustonen mukana).
Nämä ainakin Pohjanmaalla ja sai istua vielä jumppasalin lattialla, sekin oli "hienoa".
Kamalia olivat aamuhartaudet, joihin piti jokaikinen aamu ahtautua seisomaan riveissä, melkeinpä joka aamu joku pyörtyi tai oksensi. Nämä hiipuivat varmaan 70-luvun alussa pikkuhiljaa ja siirryttiin kuuntelemaan luokkiin.
Tyttöjen ´vaihtoaskel hyppy´ -jumppatunnit olivat kauhistus, kuten telinevoimistelu. Pelatahan ei tytöt saaneet.
Meilläpä kävi Veikko Sinisalo ja täytyy myöntää, että olin pökertyä hämmästyksestä miten mukaansatempaavasti hän esitti runoja! Silloin varmasti ihastuin lopullisesti näyttämötaiteeseen.
Liikuntatunnit olivat kauheita. Meidän koulussamme ei tehty muuta kuin hiihdimme ( EI kesällä) ja pelasimme lentopalloa, koripalloa sekä pesäpalloa.
Joukkueet valittiin siten, että olin aina se viimeinen. " Hohhoi, no meille sitten jäi taas tuo Maija".
Opin vihaamaan koululiikuntaa ja sen verissä päin -taisteluasennetta. Ei kuuloonkaan että liikunta olisi ollut kömpelölle penskalle hauska ja innostava juttu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pari vaikuttavaa esitystä, jotka jääneet mieleen oli, kun kouluilla kiersi 1970-luvulla Yrjö Jyrinkoski lausumassa ja hieman myöhemmin myös Profide kävi esiintymässä (ei vielä Mikko Kuustonen mukana).
Nämä ainakin Pohjanmaalla ja sai istua vielä jumppasalin lattialla, sekin oli "hienoa".
Kamalia olivat aamuhartaudet, joihin piti jokaikinen aamu ahtautua seisomaan riveissä, melkeinpä joka aamu joku pyörtyi tai oksensi. Nämä hiipuivat varmaan 70-luvun alussa pikkuhiljaa ja siirryttiin kuuntelemaan luokkiin.
Tyttöjen ´vaihtoaskel hyppy´ -jumppatunnit olivat kauhistus, kuten telinevoimistelu. Pelatahan ei tytöt saaneet.
Meilläpä kävi Veikko Sinisalo ja täytyy myöntää, että olin pökertyä hämmästyksestä miten mukaansatempaavasti hän esitti runoja! Silloin varmasti ihastuin lopullisesti näyttämötaiteeseen.
Liikuntatunnit olivat kauheita. Meidän koulussamme ei tehty muuta kuin hiihdimme ( EI kesällä) ja pelasimme lentopalloa, koripalloa sekä pesäpalloa.
Joukkueet valittiin siten, että olin aina se viimeinen. " Hohhoi, no meille sitten jäi taas tuo Maija".
Opin vihaamaan koululiikuntaa ja sen verissä päin -taisteluasennetta. Ei kuuloonkaan että liikunta olisi ollut kömpelölle penskalle hauska ja innostava juttu.
Minut sai vihaamaan koululiikuntaa jytäjumppahullu ja pitämään siitä muuan taiteilijaveljesten sisko. Terveisiä samaa koulua käyneille.
Sininen jumppapuku oli puettava päälle ja voimistelutossut piti olla. Joskus yritettävä keikkua telineilläkin. Inhotti, vieläkin muistaa jumppasalin hajut ja äänet.
Olen 57v ja sain ensimmäisen kesätyöpaikkani 70-luvun lopulla Seppälän myymälästä forumista. Seppälä oli siihen aikaan iso juttu. Olin niin polleana, kun sain olla siellä töissä ja pukeutua heidän vaatteisiinsa. 😊
Vihasin koulun liikuntatunteja. Meillä oli hullu jumppamaikka. Jos kieltäytyi uimisesta, hän vaati tyttöjä näyttämään, että heillä oli varmasti kuukautiset. Muutenkin kyseinen opettaja naureskeli hieman tukevimmille oppilaille ja laittoi tamburiininsä kanssa heidät tekemään tuplajumpat. Hän aiheutti varmasti monelle kasvavalle tytölle traumoja itsetuntoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pari vaikuttavaa esitystä, jotka jääneet mieleen oli, kun kouluilla kiersi 1970-luvulla Yrjö Jyrinkoski lausumassa ja hieman myöhemmin myös Profide kävi esiintymässä (ei vielä Mikko Kuustonen mukana).
Nämä ainakin Pohjanmaalla ja sai istua vielä jumppasalin lattialla, sekin oli "hienoa".
Kamalia olivat aamuhartaudet, joihin piti jokaikinen aamu ahtautua seisomaan riveissä, melkeinpä joka aamu joku pyörtyi tai oksensi. Nämä hiipuivat varmaan 70-luvun alussa pikkuhiljaa ja siirryttiin kuuntelemaan luokkiin.
Tyttöjen ´vaihtoaskel hyppy´ -jumppatunnit olivat kauhistus, kuten telinevoimistelu. Pelatahan ei tytöt saaneet.
Meilläpä kävi Veikko Sinisalo ja täytyy myöntää, että olin pökertyä hämmästyksestä miten mukaansatempaavasti hän esitti runoja! Silloin varmasti ihastuin lopullisesti näyttämötaiteeseen.
Liikuntatunnit olivat kauheita. Meidän koulussamme ei tehty muuta kuin hiihdimme ( EI kesällä) ja pelasimme lentopalloa, koripalloa sekä pesäpalloa.
Joukkueet valittiin siten, että olin aina se viimeinen. " Hohhoi, no meille sitten jäi taas tuo Maija".
Opin vihaamaan koululiikuntaa ja sen verissä päin -taisteluasennetta. Ei kuuloonkaan että liikunta olisi ollut kömpelölle penskalle hauska ja innostava juttu.
Varmaan se kömpelöille ja ei liikunnasta kiinnostuneille saattoikin olla kauheata, mutta itselle ne taas liikuntaorientoituneena oli ainoita tunteja joita koulussa todella odotin. Näin varsinkin keskikoulussa, jossa saimme todella rennon opettajan, joka antoi meille täysin vapaat kädet ja saimme tehdä keskenämme mitä huvitti. Ne joita ei liikunta kiinnostanut, eivätkä ottaneet liikuntavälineitä mukaan, kävivät kävelemässä pienen kävelylenkin. Näin kellekään ei jäänyt v*tutusta tunneilta, kun me liikunnasta kiinnostuneet saimme pelata täysillä, eikä ollut niitä inhoajia pilaamassa pelejä ja taas ne muut eivät joutuneet pakolla pelaamaan. Todellinen winwin tilanne siis.
Ainut joka otti nuppiiin, kun jumppamaikka tuli aina vähintään 5 minuuttia myöhässä tunneille. Ei me sitä muuten tarvittu, kuin pallokaappi avaamaan, eikä se usein jaksanut tunneilla kauaa ollakaan, vaan lähti omiin touhuihinsa.
Ja "Ah tämä tuli niin äkkiä, mutta jos kysyisit kahden kesken, vastaisin kyllä!" oli yksi vastauksista. Tosin isompana meitä rupesi naurattamaan enemmän ne kysymykset: "Paleletko nukkuessasi yhdellä viltillä?"